Tilliä ja paprikaa

Ostin eilen Pyynikintorin lihakaupasta viimeisen lohenkappaleen ja iltaseitsemältä tuumasin, että voisin vaikkapa graavata sen. Valitettavasti huomasin, että kaapissani ei ollut tilliä. Koska torikauppa oli siinä vaiheessa jo suljettu, niin polkaisin Amurin K-markettiin, jossa kyseinen yrtti oli kuitenkin loppu. Koska mainittua rehua piti nyt saada, niin jatkoin iltaista pyöräilyäni Satakunnankatua pitkin keskustaan päin. Anttilan kohdalle päästyäni totta kai huomasin tänään puheenaiheena olleen kadulla järjestetyn performanssin.

En pahemmin seuraile kaupungin tapahtumia näin kesäisin, joten minulla ei ollut tietysti mitään ennakkotietoa koko tapahtumasta. Luulin aluksi, että kyse oli jostain luvallisesta tempauksesta, koska tässä kaupungissa nyt piisaa kaikenlaisia julkisia karnevaaleja etenkin kesäisin. Kun kerran pari poliisiakin oli autonsa ajanut kadulle poikittain, niin mietin että jaha, ilmeisesti virkavallan asianmukaisesti valvoma mielenilmaus. Sessio vaikutti rauhalliselta ja konstaapelit olivat Mansen poliisien tapaan varsin flegmaattisella tuulella, sekä jutustelivat ohikulkijoiden kanssa hiukan naureskellen. Tiirailin tapahtumia hetkisen ja jatkoin sitten matkaani. Anttilassakaan ei muuten etsimääni tilliä ollut, joten täytyi poiketa vielä Sokoksessa.

Kotosalle päästyäni huomasin uutisista, että kyseessä oli valtaus. En viisinyt asialla sanottavammin päätäni vaivata, vaikka puhtaan henkilökohtaisella tasolla minua hieman ärsytti. Olen nimittäin kerran saanut päivystävältä pyöräpoliisilta parinkympin sakot ajeltuani pyörällä samaisen kadun sillan ylitse jalkakäytävää pitkin. Kyse ei ollut mielestäni siinä kohtaa järin suuresta liikenteen vaarantamisesta, mutta oikeassahan virkavalta oli. Toisin kuin vaikkapa maan suurimman oppositiopuolueen eräät kansanedustajat, niin minähän tottelen poliisia ja maksan myös sakkoni omasta pussistani. Vertasin omaa kokemustani siihen, miten poliisi näytti suhtautuneen varsin rennosti kadunvaltaukseen. Sen verran tunnen virkavallan toimintamalleja, että ymmärsin toki toisenlaisten lähestymistapojen välttämättömyyden suurempien ihmisjoukkojen kanssa. Toisaalta ajattelin myös piruuttani, että kaipa siitä sillan yli voisi pyörällä ilman sakkojakin ajaa kunhan keräisi kaksisataa muuta kaveria mukaansa.

Graavasin lohen, kirjoitin sivun verran tutkimustani ja painuin pehkuihin hyvissä ajoin. Aamulla huomasin uutisista, että väen hieman vähennyttyä kymmenen kieppeissä - siis kolmisen tuntia sen jälkeen kun itse olin tilannetta hämmästellyt - virkavalta oli sitten ryhtynyt toimiin. Se harmittomampi väki oli tietysti tässä kohtaa jo suosiolla päättänyt performanssin aivan oma-aloitteisesti ja poistunut paikalta. Sen seurauksena jäljelle oli nähtävästikin jäänyt vain rettelöintiin ja virkavallan vastustamiseen alttiimpi osa seurakunnasta. Yksi poliiseista oli vieläpä saanut heitetystä lasipullosta vammoja, joten paprikakaasun käyttämistä ei sovi ihmetellä. Siinä missä itse olin viettänyt iltani tilliä etsiskellen, olivat poliisit joutuneet turvautumaan unkarilaishenkisiin gulassimausteisiin.

Tutkinta virkavaltaa vastustaneiden kadunvaltaajien toilailuista on jo saatu käyntiin. Omasta puolestani minulla ei ole valittamista. Koska kaupungissa voi osoittaa mieltään luvallisesti vaikkapa autottoman päivän merkeissä, niin en näe mitä erityistä tarkoitusta spontaaneilla ja luvattomilla kadunvaltauksilla on. Useimpien kaupunkilaisten kannalta ne lienevät vain harmillisia, ja hälytysajoneuvojen tarvitsemista kulkuväylistä huomautettiin tämänkin episodin yhteydessä. Äitini isäpuoli oli aikoinaan vanhempana konstaapelina Nokialla, joten olen itse kertomattakin sisäistänyt sen elämänviisauden, että virantoimessaan olevan suomalaisen poliisin vaatiessa laillisin perustein jotain ei häntä kannata noin ylipäätään vastustella. Ainakaan poliisimiestä ei kannata viskoa minkäänlaisilla esineillä. Mikäli tämän ikipätevän totuuden nyt aivan välttämättä haluaa oppia kantapään kautta, niin sopii olla tyytyväinen jos selviää siitä vain paprikakaasun aiheuttamalla hetkellisellä kirvelemisellä.

Verrattuna vaikkapa neljäntoista vuoden takaisiin mustavihreisiin päiviin oli kyseessä loppujen lopuksi nopeasti taltutettu hetkellinen järjestyshäiriö. Erinäiset helsinkiläiset tahot voivat siis rauhoittua, sillä vankileirien saaristoon johtava väkivaltainen vallankumous ei ole alkamassa. Tapahtuneen politisoiminen - puoleen tai toiseen - on ylipäätään aika kummallista. Tuskinpa myöskään edesmennyt Mikko Niskanen olisi tästä viitsinyt elokuvaa ohjata.

Lisäys: paikallislehden uutiseen ja videoihin voi tutustua täällä.