Tutkijan verkkokamari Historiantutkijan vara-asunto

Oikeisto, vasemmisto ja ääriliikkeet

Economist-lehden uutisoitua Perussuomalaisista "yltiöoikeistolaisena" (ultra right) puolueena on Puheenvuoro-palstalla jälleen virinnyt keskustelua valtio-opillisista käsitteistä. Puitavana on yksinkertainen kysymys siitä, miten oikeistoradikalismi tai äärioikeisto ylipäätään määritellään. Hämminkiä aiheuttaa tietysti se, että politiikassa on tätä nykyä monia eri jakolinjoja. Suomessakin on tullut poliittisissa kyselyissä suosituksi soveltaa libertaristi David Nolanin nelikenttää, joka pyrkii mittaamaan toisaalta vapaamielisyyttä ja vanhoillisuutta, toisaalta taas taloudellisten näkemysten markkinahenkisyyttä tai suunnitelmallisuutta. Malli on laatijansa näköinen ja paljolti sidoksissa englanninkielisten kansakuntien poliittiseen perinteeseen.

Olin jokin aika sitten haastattelussa, jossa toimittaja pyysi omaa mielipidettäni sen suhteen, miten ylipäätään määriteltäisiin "äärioikeisto" ja "äärivasemmisto". Toimittajan aiemmin haastattelema yhteiskuntatieteiden lehtori ei ollut kyennyt antamaan aivan selkeää ja tiivistä vastausta, vaan oli juuttunut kiertelemään talous- ja sosiaalipoliittisten yksityiskohtien ympärillä. Haastattelussa ilmaisin oman näkemykseni, joka pohjaa poliittiseen historiaan. Perustava jaottelu on nimittäin loppujen lopuksi hyvin selkeä ja on pysynyt samana aina 1800-luvulta asti.

Oikeiston retoriikassa ja aatemaailmassa on keskiössä ollut kansakunta-aate, isänmaa ja yleensä kansallismielisyys. Vasemmiston retoriikassa ja aatemaailmassa on etusija sen sijaan ollut yhteiskunnan sisäisillä jakolinjoilla ja yhteiskuntaluokilla. Tämä on perusjako; hienosäätöä voi tehdä erikseen. Muuten on jakolinja hyvin selkeä ja muotoutui mannereurooppalaisessa poliittisessa historiassa jo silloin, kun Lamartine puolusti trikoloria punalippua vastaan, ja oli selvä viimeistään Pariisin kommuunin aikoihin. Suomen historiassa sattumaa ei ole, että vuosi 1918 oli toiselle osapuolelle vapaussota ja toiselle luokkasota.

Kun tämä perusjako on selvillä, on näistä lähtökohdista käsin helppo purkaa käsitteet ja määritellä myös äärivasemmiston ja äärioikeiston olemus. Maltillinen vasemmisto on pyrkinyt perinteisesti lievittämään yhteiskuntaluokkien välisiä jakolinjoja vaikkapa koulutuksella, hyvinvointipalveluilla tai ylipäätään tulopolitiikalla ja tuloeroja tasaamalla. Radikaalimpi vasemmisto on säilyttänyt luokkatietoisuuden voimakkaampana, keskittynyt varsinaisen proletariaatin etuihin ja kyseenalaistanut korporatiiviset neuvotteluratkaisut kompromisseina omistavien luokkien kanssa. Äärivasemmistoa edustavat aatevirtaukset ovat vieneet tämän ajattelun kärkevimmilleen, ja pyrkineet täydelliseen luokattomaan yhteiskuntaan vallankumouksellisin keinoin, joko suoraan tuhoamalla yksityisomaisuuden käsitteenä tai peräti eliminoimalla omistavat luokat.

Sama pätee oikealla laidalla. Maltillinen oikeisto on pyrkinyt valvomaan kansakunnan ja isänmaan etua. Kyse on tässä mielessä yhteisöllisestä poliittisesta ajattelusta, mutta se ei tarkastele yhteiskuntaa luokkajaottelun kautta, vaan sen keskiössä on yksilö, kansalainen - tätähän nimenomaan sana "porvari" tarkoittaa. Kansalaisella on oikeutensa ja velvollisuutensa, jotka viime kädessä palvelevat yhteistä kansakuntaa ja isänmaata. "Äärioikeisto" määrittyykin ennen kaikkea aatevirtauksena, jossa isänmaallisuus ja kansallismielisyys ovat kärjistyneet selkeäksi kiihkoisänmaallisuudeksi ja äärikansalliseksi ajatteluksi. Tässä ajattelussa vedetään selvä raja kaikkia kansakunnalle vahingollisiksi katsottuja ulkoisia tai sisäisiä vaikutteita vastaan. Nämä vaaratekijät voivat olla moraalisia, uskonnollisia, poliittisia, kulttuurisia tai jopa "rodullisia". Keskeistä on, että ne mielletään uhaksi kansakunnalle, ja perinteisen oikeiston katsotaan epäonnistuneen niiden torjunnassa. Äärioikeisto pyrkii kyseisten uhkatekijäin murskaamiseen, tarvittaessa sulkemalla ne kansakunnan ulkopuolelle tai vaikka tuhoamalla ne täydellisesti.

Hämminkiä aiheuttaa nimenomaan se, että oikeistoradikaaleiksi luonnehdittavat poliittiset liikkeet saattavat usein omaksua populismin hengessä sosiaalipoliittisen ohjelman, joka voi antaa viitteitä vasemmiston vaikutteista. Tässä ei ole mitään kummallista; samoin myös vasemmiston retoriikassa voidaan toisinaan viljellä samoista syistä kansallisia äänenpainoja. Viime kädessä nämä ovat kuitenkin alisteisia poliittista liikettä ensisijaisesti määrittävälle ajattelulle. Poliittisessa keskustassa tietysti kansakunta-ajattelu ja luokka-ajattelu kohtaavat, ja äärioikeistolaiset virtaukset voivat versoa myös alun alkaen radikalisoituneita keskiryhmiä edustaneiden puolueiden helmassa.

Vasemmiston ja oikeiston erojen tarkastelu ylläkuvatuista lähtökohdista tekee myös suomalaisen konsensus-yhteiskunnan ymmärrettäväksi. Maltillisen vasemmiston ajama "yhteiskunnallisten epäkohtien lievittäminen" ja maltillisen oikeiston ajama "kansakunnan etu" nimittäin totta kai kyetään vaivatta yhteensovittamaan; itse asiassa ne suorastaan sulautuvat toisiinsa. Yhtä helppoa on ymmärtää myös se, että nimenomaan nyt elämme siirtymäkautta, joka väkisinkin ravistelee näitä totuttuja poliittisia jakolinjoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

26Suosittele

26 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (115 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... vuosi 1918 oli toiselle osapuolelle vapaussota ja toiselle luokkasota."

Tuosta on hyvä aloittaa. Käydessäni (ikuisuus sitten) koulua olivat esillä myös vaihtoehtoiset nimitykset sisällissota, kapina ja kansalaissota sekä "äärineutraali" vuoden 1918 sota. Äskettäin ilmestyi jostain ihmeen muistilokerostani sana, jota oma isoisäni (k. 1969) oli noista tapahtumista käyttänyt: veljessota. Pappa oli itsekin valkoisen armeijan kiväärimies, ja veljessota käsitteenä sisältää aikamoisen annoksen syvällistä tunnetta täysin politiikan ulkopuolelta.

"oikeistoradikaaleiksi luonnehdittavat --- saattavat usein omaksua populismin hengessä --- viitteitä vasemmiston vaikutteista. --- myös vasemmiston retoriikassa voidaan toisinaan viljellä samoista syistä kansallisia äänenpainoja."

Tuosta on hyvä jatkaa. Keittiöni ikkunassa oleva pyöreä analoginen lämpömittari tuo mieleeni politiikan varsinkin äärimmäisissä muodoissaan. Kun kesäisen iltapäivän aurinko paahtaa kuumasti, kampeaa mittarin neula itsensä sinne kaikkein punaisimpaan laitaan, 50 asteeseen. Joskus olen nähnyt sen kiertyvän yhä pitemmälle, jolloin viisari tavoittelee jo sinisen sektorin viittäkymmentä pakkasastetta - takakautta! Silloin olosuhteet ovatkin jo inhimillisesti varsin tukalat, kuin populistisia ääriliikeitä varten tehdyt.

"... nimenomaan nyt elämme siirtymäkautta, joka väkisinkin ravistelee näitä totuttuja poliittisia jakolinjoja."

Tuohon on hyvä päättää. Kun teollista tuotantoa siirretään Suomesta halpamaihin, menee kenellä tahansa sormi suuhun. Vanha vasemmistolainen solidaarisuus velvoittaisi tyytyväisyyteen kiinalaistenkin päästessä hyvinvointiputkeen, mutta entäs tämä oma pärjääminen? Kun Pohjois-Suomen kaivostoiminta tuo työtä ja vaurautta ongelma-alueille, ollaan periaatteessa iloisia, mutta entäs se saastuva järviluonto ja sitä mukaa vaikkapa matkailuelinkeinon kohtalo? Poliittisista teorioista ei taida löytyä ratkaisuja.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Vuoden 1918 sodasta: "kapina" on siitä käypä ilmaisu, että sitä käyttivät myös punaiset itse. Varsinaisesti sanaan ei sellaisenaan myöskään sisälly arvolatausta, koska kapina voidaan nähdä sekä vääränä että oikeutettuna. "Vallankumous" on jo poliittisesti ladattu sana. "Veljessota" on samaten poliittinen, ja sen käyttämisen tarkoituksena oli edistää kansalaissopua.

"Sisällissota" on ehdottomasti puolueettomin ilmaisu, vaikka "vapaussota"-nimityksen käyttäminen on yhä perusteltua silloin kun sotaa tarkastellaan nimenomaan valkoisten näkökulmasta.

Olen samaa mieltä siitä, että kansainvälinen solidaarisuus on vasemmiston kompastuskivi, koska viime kädessä pääomalla on ollut kansainvälisesti tehokkaammat lähettiläät.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Kapina on kuin onkin neutraali ilmaus. Olen nähnyt jonkun joskus opettavan, että onnistunut kapina on vallankumous ja epäonnistunut vallankumous kapina.

Käsittääkseni Punaiset lähtivät vuonna 1918 nimen omaan tekemään vallankumousta eli muuttamaan vallan rakenteita. Epäonnistuivat ja yritys jäi kapinaksi.

Sisällissota oli sitten pikemminkin seuraus vallankumousyrityksestä eli vastavallankumous joka tyrehdytti vallankumouksen kapinaksi.

Vapaussota on ongelmallinen nimitys koska silloin pitäisi määrittää mitä vapautta kukin tarkoitti ja vapautta mistä. En usko, että siitä päästäisi yhteisymmärrykseen. Pidänkin Sisällissota-termiä sopivan neutraalina kuvaamaan vallankumouksen tyrehdyttämistä (vaikka sotaan osallistui m.m. ruotsalaisia ja saksalaisia joukkoja sekä yksittäisiä venäläisiä).

Veljessota nimitys taas on harhaanjohtava koska osapuolet määräytyivät aluksi luokka-aseman perusteella. Itse puolensa valinneissa käsittääkseni veljet eri puolilla olivat poikkeuksia vaikka eivät ihan tavattomia. Myöhemmin myös valkoisten puolella järjestetyn asevelvollisuuden kautta Valkoisten puolelle joutui toki muutakin väkeä.

Viimeisen kappaleen kanssa olen samaa mieltä. Työläisten yhteiset edut rajojen yli on pystytty hämärtämään kansallismielisellä kiihkoilulla. Jo I Maailmansodan alla oltiin mieltä, että työläisten ei ole mitään järkeä tappaa toisen maan työläisiä mutta ei vieläkään nähdä ...

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Rehellisesti sanottuna hyvä kirjoitus.

Hjalmar Andersson

Kumpi on enemmän äärioikeistoa, persut vai kokkarit? Entä kumpi on enemmän äärioikeistoa Jan Vapaavuori vai Ben Zyskowicz?

Mielestäni liberaali markkinavetoinen oikeisto on lähempänä äärioikeistoa ja konservatiivinen kansallismielinen oikeisto enemmän polittista keskustaa.

Käyttäjän kolhi kuva
Jaakko Kölhi

Tässäpä se juuri on.

Mielestäni blogisti esitti varsin perustellusti, kuinka itseasiassa konservatiivisuus ja kansallismielisyys juuri koskevat (ääri)oikeistoa.

Eri mieltä voi olla, mutta on hyvä esittää sitten jotain perusteluja, niin kuin yllä on tehty.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Käsitteistä ei näemmä olla ihan samaa mieltä, koska asia on vaikea.

Stalin (kom./NKP) johti maata, jota hallitsi hyvin konservatiivinen (ei siis vapaamielinen) ja kansallismielinen (nationalistinen) kommunistinen puolue. Siis tekojen perusteella. Propagandahan väitti mitä tahansa. Samoin voi luonnehtia Brezhnevin pysähtyneisyyden aikaa: konservatiivista ja nationalistista äärivasenta.

Historianopettajammekin mukaan (siitä onkin jo kauan) kyse oli äärivasemmistosta. (Meillä jotkut halusivat toki kutsua tätä "edistyksellisyydeksi" - onhan sana vapaa
Esimerkiksi kenraali Francon hallintoa Espanjassa hän luonnehti äärioikeistolaisuudeksi. Espanjan sisällissodassa taisteli Francoa vastaan vasemmistolaisia eri puolilta laidasta laitaan aina Kanadaa myöten. Joukossa yksi sukulaismieskin, jonka olen tavannut:)

Peter Hallberg

Hear, hear!

Kiitos selkeästä esityksestä. Kinaaminenkin on helpompaa, kun ensin määritellään käsitteet.

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

On jossain määrin hupaisaa, että miksi näistä poliittisista jaotteluista pitää ylipäätään keskustella. Olisi minusta rakentavampaa, että poliittisia aatesuuntauksia ei käsiteltäisi niinkään kokonaisuuksina, vaan että puhuttaisiin ihan konkreettisista yksityiskohdista. Ihannetapauksessa kun politiikan avulla voidaan tuoda ihan oikeita ratkaisuja olemassa oleviin ongelmiin, ja siinä kontekstissa erinäisten aatesuuntausten luokittelu ei tarjoa mitään paitsi rintamalinjoja ja vastakkainasettelua, kun pitäisi pyrkiä päinvastoin yhteistyöhön ja ymmärrykseen.

Usein jääkin sanomatta, että jos luokitellaan jokin poliittinen puolue esimerkiksi juuri äärioikeistolaiseksi tai äärivasemmistolaiseksi, antaa se jo sellaisenaan kollektiivisen lyömäaseen, jonka avulla voidaan kaikki kyseisen puolueen piiristä tulevat aloitteet tai ehdotukset - vaikka olisivat kuinka rakentavia ja vilpittömiä sellaisenaan - yhdistää jonkinlaiseen fiktiiviseen uhkakuvaan, jota puoluetta joiltain perusarvoiltaan muistuttavat liikkeet ovat pahimmillaan edustaneet. Tätä kutsutaan syyllistämiseksi assosiaatiolla, ja se lienee yleisin argumentaatiovirhe poliittisessa keskustelussa heti argumentum ad hominemin jälkeen.

Onkin siksi selvää, että vaikkapa persut eivät tunnustaudu äärioikeistolaisiksi, kun jos niin tekisivät, niin Hitler-kortti viuhuisi vielä nykyistäkin hanakammin.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Atte Rätt kirjoittaa:

"Olisi minusta rakentavampaa, että poliittisia aatesuuntauksia ei käsiteltäisi niinkään kokonaisuuksina, vaan että puhuttaisiin ihan konkreettisista yksityiskohdista."

Se voi olla, mutta pelkkä uppoutuminen "konkreettisiin yksityiskohtiin" ja aatteellisuuden jättäminen huomiotta ajautuu väistämättä vain teknokraattiseksi hallinnoimiseksi. Tällöin taas niitä vastakkainasetteluja syntyy aivan yhtä paljon, koska virkamiesten lempipuuhaa on tapella keskenään siitä mikä toteutusmenetelmä on neutraalein ja tehokkain.

"Siinä kontekstissa erinäisten aatesuuntausten luokittelu ei tarjoa mitään paitsi rintamalinjoja ja vastakkainasettelua, kun pitäisi pyrkiä päinvastoin yhteistyöhön ja ymmärrykseen."

Mainitsemani sotienjälkeinen suomalainen konsensusyhteiskunta, joka tosin on eräillä tahoilla nykyisin ikävä kirosana, oli konkreettinen osoitus siitä että poliittisten jakolinjojen ylitse on mahdollista muodostaa toimiva yhteisymmärrys ja yhteistyö.

Tietysti silläkin yhteiskunnalla oli poliittiset ulkopuolisensa, ja paljolti juuri heidän aatteelliset perillisensä ovat nyt vallassa lietsomassa polarisaatiota; Kokoomus, Vihreät ja Perussuomalaiset.

Tommi Uschanov

"Tietysti silläkin yhteiskunnalla oli poliittiset ulkopuolisensa, ja paljolti juuri heidän aatteelliset perillisensä ovat nyt vallassa lietsomassa polarisaatiota; Kokoomus, Vihreät ja Perussuomalaiset."

Asian voi nähdä näinkin. Mutta vihreät nyt ovat kuitenkin - muiden asioiden ohella - merkittävässä määrin myös jatkoa liberaaliselle kansanpuolueelle. Ja se taas oli aikoinaan yhtä erottamaton osa sotien jälkeisen konsensus-Suomen kovinta ydintä kuin SDP ja keskusta. LKP:hän oli Kekkosen ajan punamultahallitusten vakiopuolue, joka sitä kautta saavutti paljon kokoaan suuremman painoarvon (kuten oma edeltäjänsä, edistyspuolue, oli vastaavasti saavuttanut sotien välisessä Suomessa). Koko LKP kuivui lopulta kasaan pitkälti siksi, että puoluejohtoon jonossa seuraavana ollut nuori sukupolvi ei astunutkaan ohjaksiin vaan lähti lähes yhtenä miehenä perustamaan vihreitä.

En ole vakuuttunut, että esimerkiksi Santeri Alkio ja Esko Aho olisivat aatteellisesti yhtään sen lähempänä toisiaan kuin vaikkapa A. K. Cajander ja Osmo Soininvaara tai Pekka Haavisto. Suunnilleen yhtä lähellä ehkä, mutta ei lähempänä.

Matti Jalagin

Kiihkotonta, aitoa pohdintaa on aina ilo lukea. Kiitos Jalonen.

Peter Hallberg

Kokoavia käsitteitä tarvitaan, jotta monimutkaisista ilmiöistä voisi keskustella mielekkäästi. Ihmiskunta on jo ikiaikoja sitten oppinut, että hyvä elämä ja yhteiskunta rakentuvat yhteistyöllä ja kompromisseilla. Tämän takia etuliitteeseen "ääri" sisältyy vahva kielteinen arvolataus. Onkin odotettavissa, ettei mikään poliittinen liike itse tunnusta edustavansa äärisuuntausta.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Atte Rätt:

"Olisi minusta rakentavampaa, että poliittisia aatesuuntauksia ei käsiteltäisi niinkään kokonaisuuksina, vaan että puhuttaisiin ihan konkreettisista yksityiskohdista."

Niin. Alkiolaisuus, marxilaisuus tai vaikkapa kristinusko eivät teoriatasolla osaa vastata kysymykseen, voidaanko Itämeren kaasuputki rakentaa. Tai pitääkö Islannin ilmatilaa lähteä valvomaan suomalaisvoimin. Tai montako tukipakettia Kreikan kansantalous ansaitsee. Tai onko 0,7 hoitajaa passeli määrä per vanhus. Tai täytyykö Helsingin seudusta yhdistää miljoonan alueen kaupunki. Tai mikä on oikea metrolaiturin pituus. Tai pitääkö maaseudun omakotiasukkaan rakentaa jätevedenpuhdistamo, vai riittääkö imeytyskenttä.

"Jos ohjelmat ja järkevä toiminta joutuvat ristiriitaan, ohjelmat väistykööt", sanoi presidentti Koivisto.

Käyttäjän Jari-PekkaMarin kuva
Jari-Pekka Marin

Filosofimme yksikertaistaa asiaa turhan paljon ja unohtaa sen todellisen oikeistoa ja vasemmistoa toisistaan erottavan asian.

Nimittäin suhtautumisen yksityisomistukseen.

Libertalismi edustaa (ilman minkäänlaista kyseenalaistamista) hyvin äärioikeistolaista ajatusmaailmaa. Kansallisuusaate ja isänmaa eivät kuitenkaan kuulu tuohon äärioikeistolaisuuteen.

Juche edustaa puolestaan aivan varmasti ääri-äärivasemmistolaista ajatusmaailmaa. Siihen taas isänmaallisuus ja kansallisuusaate kuuluvat hyvin kiinteästi.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Olihan siellä yksityisomistus mainittu aika selkeästi vasemmistosta puhuttaessa.

Äärikansallisuus ja kiihkoisänmaallisuus puolestaan ovat hyvin leimallisia eurooppalaisille äärioikeistolaisille liikkeille; sitä ei tarvitse epäillä, kun 1900-luvun historiaa vilkaisee.

Käyttäjän Jari-PekkaMarin kuva
Jari-Pekka Marin

Yritin tässä kirjoittaa, että määritelmäsi ei osu täysin kohdalleen.

Olennaista lienee se, että Ranskan vallankumouksen perintönä tullut oikeisto-vasemmisto on jo käsitteenäkin tullut tiensä päähän, eikä sen perusteella voida nykyaikana lokeroida aatteita, liikkeitä tai edes vanhanaikaisia puolueita sellvin ja helposti hahmotettaviin lokeroihin.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Tämä Jalosen tiivistämä määritelmä on poikkeuksellisen hyvä: "Äärioikeisto" määrittyykin ennen kaikkea aatevirtauksena, jossa isänmaallisuus ja kansallismielisyys ovat kärjistyneet selkeäksi kiihkoisänmaallisuudeksi ja äärikansalliseksi ajatteluksi. Tässä ajattelussa vedetään selvä raja kaikkia kansakunnalle vahingollisiksi katsottuja ulkoisia tai sisäisiä vaikutteita vastaan. Nämä vaaratekijät voivat olla moraalisia, uskonnollisia, poliittisia, kulttuurisia tai jopa "rodullisia". Keskeistä on, että ne mielletään uhaksi kansakunnalle, ja perinteisen oikeiston katsotaan epäonnistuneen niiden torjunnassa. Äärioikeisto pyrkii kyseisten uhkatekijäin murskaamiseen, tarvittaessa sulkemalla ne kansakunnan ulkopuolelle tai vaikka tuhoamalla ne täydellisesti.

Ääripuolueen ei siis tarvitse heilutella hakaristejä, sirppejä ja vasaroita tai muita symboleja toimiessaan poliitisella kartalla äärimmäisellä laidalla. Toisaalta poliittisesti voi olla äärioikeistossa tai äärivasemmistossa ilman historiasta valitettavan tuttua väkivaltaakin. Kaikki jyrkkä ja oikeuslaitosta halventava toiminta voi kuitenkin lisätä jyrkkää toimintaa toisella puolella ja pahimmillaan koko homma karkaa kaikilta käsistä.

Ulkomailla Perussuomalaiset nähdään hyvin kansallismielisenä puolueena, jonka joku aina tulkitsee "äärioikeistolaisuudeksi". Itse näen puolueessa enemmän vanhaa SMP-läisyyttä kuin mitään muuta.

pekka piippo

Suomen ja Pohjolan ainoa ääriliike on Freudenthalinpalvojat!

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Tuntuu täällä Suomessakin olevan paljon henkilöitä jotka määrittelevät persut äärioikeistoksi. Itse en tunnista puolueessa äärioikeistoa, enkä pidä Halla-Ahoa rasistina, vaan hyvin viisaana ja kriittisenä miehenä muutamia järjettömiä valtion toimia kohtaan.

Käyttäjän kolhi kuva
Jaakko Kölhi

Tällainen tulkinta Halla-ahosta ei ole erikoinen, kun edustat samaa aatesuuntausta kuin hän.

Ehkä itsekin ymmärrät, että eri tavalla ajattelevat tulkitsevat häntä ja hänen toimintaansa eri tavalla.

Itse esimerkiksi pidän Halla-ahoa rasistina.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Minä en edusta samaa aatesuuntausta kenenkään kanssa. Minulla on ihan omat aatteet ja jos ne tällähetkellä ovat lähimpänä Perussuomalaista ajatusmaailmaa, niin se ei tee minusta rasistia, kuten vihjaat.

Totta kai ymmärrän, että toiset ajattelevat Halla-Ahosta toisin kuin minä, mutta on varmaan paljon niitäkin jotka ajattelevat samoin. Myös sinun kannattamassasi puolueessa.

Sinä pidät Halla-Ahoa rasistina koska sinulla on omat aatteet ja missä kulkee rasismin raja. kun joskus kohdallesi osuu oikea rasisti, niin huomaat, että Halla-Aho on tavallinen kriitikko.

PS. Minua hiukan ärsyttää, kun pyrit laittamaan omia sanojasi minun suuhun.

Käyttäjän kolhi kuva
Jaakko Kölhi

Seppo, mistä moinen kiihtyminen?

Jos omassa profiilissasi lukee perussuomalaiset, niin voi kai sen verran yleistää, että olet samoilla linjoilla Halla-ahon kanssa, joka edustaa myös - niin, perussuomalaisia.

Pahoittelen kuitenkin, jos tulkitsin väärin. Tulkintani perustui siis ainoastaan itse ilmoittamaasi puoluekantaan.

Halla-aho ei toki ole mikään uusnatsi, joita riehuu tuolla Moskovan kaduilla. Hän on erittäin älykäs, ja osaa tarpeen tullen kietoa muukalaisvihamielisyytensä vähemmän kärjekkääseen ja radikaaliin kaapuun. Joistain asioista olen hänen kanssaan jopa samaa mieltä (liittyen tiettyihin maahanmuuton riskeihin). Se ei poista sitä, että hän on mielestäni rasisti.

Martti Kovala

Mihin kätket suomalaisvihamielisyytesi?

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Jaakko. Missä kohti minä kiihdyin? Totta kai voit yleistää, mutta vihjailit samalla minun olevan rasisti. Ehei, en minä ole rasisti, eikä minulla ole mitään ketään vastaan(paitsi mustalaisten käytöstä). Halla-Ahon kanssa olen just samaa mieltä, ettei tällaista järjetönta maahanmuuttoa tulisi jatkaa.

Se ei muuten edusta kaikkia perussuomalaisia. Aivan kuten vihreistäkin löytyy näitä järjettömyyden vastustajia, niin persuiista löytyy kannattajia.

Muukalaisvihamielinen ei Halla-Aho ole. En ole koskaan kuullut tai nähnyt hänen vihaavan muukalaisia, missään, koskaan! Muukalaiseksi voimme kai kutsua vaikkapa Filippiiniläisiä, eikö? Sen sijaan kiittiset kirjoitukset ja sanomiset epäonnistunutta maahanmuuttoa kohtaan tulisi ymmärtää kritiikkinä, eikä rasismina.

Käyttäjän kolhi kuva
Jaakko Kölhi

Nyt, Seppo, laitat itse sanoja suuhuni. Sinua ja Halla-ahoa yhdistävällä aatesuuntauksella viittasin perussuomalaisiin, en mihinkään muuhun. En missään nimessä ole sitä mieltä, että kaikki persut ovat rasisteja, enkä ole niin missään sanonutkaan.

Filippiiniläiset voivat olla muukalaisia, kuten ovat somalitkin, joita Halla-aho on käsitellyt tavalla, josta voi käyttää nimitystä viha, vaikka se jonkun korvaan särähtääkin. On eri asia kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa ja maahanmuuttajia. Jos ihmistä vaivaa edellinen, hän kohdistaa kritiikkinsä poliitikkoihin. Jos jälkimmäinen, hän haukkuu maahanmuuttajia itseään ja on siis muukalaisvihamielinen. Minusta Halla-aho harrastaa enemmän jälkimmäistä.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen
Käyttäjän Jari-PekkaMarin kuva
Jari-Pekka Marin

"Nämä vaaratekijät voivat olla moraalisia, uskonnollisia, poliittisia, kulttuurisia tai jopa "rodullisia". Keskeistä on, että ne mielletään uhaksi kansakunnalle, ja perinteisen oikeiston katsotaan epäonnistuneen niiden torjunnassa. Äärioikeisto pyrkii kyseisten uhkatekijäin murskaamiseen, tarvittaessa sulkemalla ne kansakunnan ulkopuolelle tai vaikka tuhoamalla ne täydellisesti."

Sopii erinomaisen hyvin myös ns. äärivasemmistoon. Esimerkiksi J.Stalinin Neuvostoliitossa oli vahvasti samoja piirteitä.

Käyttäjän kolhi kuva
Jaakko Kölhi

Stalinhan oli jonkin sortin kommunistinationalisti. Halusi venäläistää koko kansan.

Mika Virtanen

Stalin oli nukke, aivan kuten Bush, Obama ja monet muut ei-salamurhatut presidentit.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Taidan olla ainoa, joka kokee tällaisen lähtökohtaisen käsitteistön vain itsessään epämääräisenä ja kysymyksiä herättävänä:

""Oikeiston retoriikassa ja aatemaailmassa on keskiössä ollut kansakunta-aate, isänmaa ja yleensä kansallismielisyys. Vasemmiston retoriikassa ja aatemaailmassa on etusija sen sijaan ollut yhteiskunnan sisäisillä jakolinjoilla ja yhteiskuntaluokilla.""

Mitä esimerkiksi "isänmaallisuus" on? Mihin inhimillisiin perustuntoihin se perustuu? Onko sillä yleisinhimilliset juuret, miten se määritellään ihmisen lajityypillisen yhteisöllisyyden yleisinhimillisellä tasolla? Entä mitä kansallismielisyys on? Ovatko kansallistunnot sama asia kuin kansalaistunnot? Jne, jne.

Kun lähtökohtaiset käsitteet ovat pelkkiä epämääräisiä opillisia leimoja, joiden jokainen voi tietysti todeta esiintyvän niitä käyttävien retoriikassa, ei sellaisesta päättelystä, jossa todetaan esimerkiksi, että "aatemaailmassa on keskiössä ollut kansakunta-aate", saada mitään lisäarvoa. Kysymykset jäävät ilmaan -- mitä opilliset aatteet ovat ja mihin aatteiden merkitys perustuu?

Ainakaan minä en saa tuosta kirjoituksesta mitään tositietoa irti. Se vaikuttaa tyypilliseltä näennäistiedolta, tyhjältä sanapöhöltä. """Äärioikeisto" määrittyykin ennen kaikkea aatevirtauksena, jossa isänmaallisuus ja kansallismielisyys ovat kärjistyneet selkeäksi kiihkoisänmaallisuudeksi ja äärikansalliseksi ajatteluksi. "" -- Kenen mielestä tässä tosiaankin sanotaan jotain? Selkeästi?

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Oman kokemukseni mukaan silloin kun Seppo Oikkonen ei ymmärrä jotain, niin se kannattaa ottaa puoltavana lausuntona.

Kansallismielisyys, kansakunta-aate, isänmaallisuus ja luokkatietoisuus ovat joka tapauksessa aika lailla selkeitä ja yleisesti ymmärrettyjä käsitteitä poliittisessa historiassa, yhteiskuntatieteissä ja valtio-opissa.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Oliko sulla Aallonharja jotain kysyttävääkin?

Mutta kerro ihmeessä, mikä sinulle on epäselvää esimerkiksi sellaisissa käsitteissä kuin "kansakunta" tai "yhteiskuntaluokka". Voi toki olla, että olen tehnyt vakavan virheen ja syyllistynyt anteeksiantamattomaan elitismiin kuvitellessani niiden kuuluvan yleissivistykseen.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Oikkonen kysyy mitä sanotaan kun sanotaan: """Äärioikeisto" määrittyykin ennen kaikkea aatevirtauksena, jossa isänmaallisuus ja kansallismielisyys ovat kärjistyneet selkeäksi kiihkoisänmaallisuudeksi ja äärikansalliseksi ajatteluksi.""
Tuli mieleen että jos sillä tarkoitetaan isänmaallisuuden retorista paukuttamista sen sijaan että ei-äärioikeisto tai muut katsovat toimivansa isänmaallisesti merkityksessä "kansakuntaa hyödyttävästi".
Onhan totta että ne tahot joita nyt leimataan äärioikeistolaisiksi esim ps puhuvat paljon nationalismista, ps`illa jopa puolueen nimeä myöten.

Käyttäjän Kimmo kuva
Kimmo Pirkkala

Hyvä kirjoitus, mutta ei tuota minusta tarvitse noin monimutkaisesti ajatella. Ääriliike tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä kaikkein oikeistolaisinta tai kaikkein vasemmistolaisinta ryhmittymää. "Äärimmäistä", jonka takana ei ole enää mitään.

Yleensä sekä äärivasemmistoa että varsinkin äärioikeistoa käytetään leimakirveenä, haukkumasanana, eikä niillä juuri muuta sisältöä olekaan nykyisin, sillä harvemmin noita sanoja käyttävä tarkoittaa oikeasti sitä äärimmäisintä liikettä. Tämä juuri paljastaa sanojen käytön sisällyksettömäksi leimaamisyritykseksi.

On myös huomattava, ettei ole mitenkään ennalta määrättyä, että äärimmäinen ajattelu olisi väärin. Se on aina aikaan sidottu arvovalinta. Nykypäivän hyvinvointivaltiota kannattava normaalitavis olisi ollut ajattelultaan hyvin äärimmäinen sata vuotta sitten ja Snellman vastaavasti olisi tänä päivänä varmasti leimattu äärioikeistolaiseksi.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Snellman kylläkin taitaisi näinä päivinä olla esimerkki perinteisestä maltillisesta oikeistokonservatiivista, mutta omana aikanaan häntä tietysti ehdittiin luonnehtia vaaralliseksi kommunistiksi.

Käyttäjän bittihiisi kuva
Esa Niiniranta

Oikeisto–vasemmisto-jako on sikäli epäonnistunut, että Jalosen ansiokkaasti tekemä erottelu kansallismieliseen oikeistoon ja luokkaorientoituneeseen vasemmistoon on vain osa totuutta.

Usea keskustelija puhuessaan vasemmistosta tarkoittaa sellaisia jotka haluaisivat lisätä valtion roolia yhteiskunnassa: enemmän veroja, sääntelyä ja holhousta. Ja kääntäen oikeistolaisella tarkoitetaan sellaista joka olisi valmis vähentämään valtion puuttumista yksilön ja miksei yhteisöjenkin tekemisiin.

Perinteisen kansallismielisyyden ainoa vastapooli ei ole sisäisiä luokkajakoja tasoittamaan pyrkivä vasemmisto. Nykyisin tärkeämpi on 'ylikansallismielinen' suuntaus, joka haluaa vahvan valtion, mutta laajemmalla pohjalla kuin etnisesti ja kielellisesti yhtenäinen kansakunta. Hämmästyttää kyllä, perinteisesti 'oikeistoon' ja 'vasemmistoon' luetut puolueet ovat löytäneet toisensa tässä pyrkimyksessä, joten tämäkään ei oikein luontevasti istu oikeisto–vasemmisto-akselille.

Käyttäjän JormaHrknen kuva
Jorma Härkönen

Tämä Jussi Jalosen selkeyttävä kirjoitus tulisi kuulua "pakollisena oppiaineena" kaikille Puheenvuoron blogisteille ja kommenttien kirjoittajille. Niin hyvä se on.

Äärioikeiston tunnistaminen onnistuu paremmin, kun emme mieti pelkkiä puolueita ja niiden ohjelmia. Tämä koskee erityisesti Perussuomalaisia, jonne on todella ollut ovi auki myös määrittelyn täysin täyttävillä äärioikeistolaisilla. Tämä ei silti tarkoita, että PS olisi äärioikeistolainen PUOLUE. Ongelma tulee siitä, että puolueen sisällä on äärioikeistolainen ryhmittymä, joka puolueohjelmaansa ja johtajaansa vedoten kiistää olevansa sellainen. He ovat susia lammasten vaatteissa.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

"Äärioikeiston tunnistaminen onnistuu paremmin, kun emme mieti pelkkiä puolueita" , " Tämä koskee erityisesti Perussuomalaisia"?

Elias Paatos

Periaatteessa oikein, mutta kuitenkin väärin. Kirjoitus tosin on hyvä ja hyvin perusteltu. Perusongelma tässä päättelyssä on se, että asetat vastakohdaksi kaksi täysin eri asiaa, nationalismin ja luokkataistelun. Vaikka onkin totta, että joissakin, ellei jopa useimmissa valtioissa nationalismi on ollut yleisempää oikeistolaisissa puolueissa, ei se estä vasemmistoa olemasta nationalistinen.

Ääriesimerkkinä otettakoon vaikka sellainen äärivasemmistoinen valtio kuin Pohjois-Korea. Onko Pohjois-Koreassa nationalismia? Sitähän on moninkertaisesti jopa meidän "äärioikeistolaiseen" perussuomalaisiin verrattuna. Tästä nationalismista huolimatta ei kai Pohjois-Koreaa voi pitää oikeistolaisenakaan? Sama pätee itseasiassa lähes kaikkiin erittäin vasemmistolaisiin valtioihin. Nationalismi jyllää myös esimerkiksi Kiinassa ja Kuubassa ja oli kyllä voimakasta Neuvostoliitonkin alueella.

Oikeastaan suurin ja todellisin ongelma tässä vasemmiston ja oikeiston määritelmässä on se, että jostain omituisesta syystä Natsipuoluetta ja muita aikalaisiaan alettiin nimittää äärioikeistolaisiksi puolueiksi, vaikka kyseisten puolueiden politiikassa, ei tosiasassa ollut juuri mitään oikeistolaista! Natsipuolueen talousoppikin olisi nykypäivänä äärivasemmistolaista, eikä yhteydet muillakaan osa-alueilla isänmaallisuutta, joka ei ollut oikeiston yksinoikeus, lukuunottamatta juuri korreloinut perinteisten konservatiivisten, eli oikeistolaisten puolueiden kanssa.

Olisikin mielenkiintoista tietää, mikäli osaat kertoa, milloin ja kenen toimesta koko nimitys "äärioikeistosta" syntyi.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Tämän ei ollut tarkoitus olla universaali kuvaus, vaan keskityin pääsääntöisesti eurooppalaiseen poliittiseen historiaan. Pohjois-Koreassa sikäläinen juche-aate on versonut osin kommunismista, mutta tässä vaiheessa sillä on jo juurensa syvällä kokonaan toisen kulttuuripiirin maaperässä.

Käsityksesi natsipuolueen "äärivasemmistolaisesta talousopista" ovat virheellisiä. Vanha Saksan työväenpuolue luopui lähes kaikista vanhoista sosialismiin vivahtavista puolueohjelmansa kohdista vuosina 1919-1920, kun Hitler pääsi muokkaamaan linjauksia. Sen tilalle omaksuttiin hyvin selkeä myönteinen asenne yksityisomaisuuteen. Hitler itse piti kapitalismia juuri sopivana talousjärjestelmänä, koska hän tietysti näki sen heijastavan omia sosiaalidarwinistisia näkemyksiään. Olivathan taloudellista valtaa käyttävät yhteiskunnan huipulle selviytyneet teollisuusmagnaatit osoittaneet erinomaisuutensa olemassaolon taistelussa.

Hitlerin mielipide tietysti oli myös, että demokratia ja kapitalismi olivat yhteensovittamattomia. Tunnetusti hänellä oli tähänkin ratkaisu. Natsien nurja asenne pääomaa kohtaan tuli julki vain silloin, kun kyse oli "kansainvälisestä juutalaisesta pääomasta" tai "anglosaksisista plutokraateista". _Kansallinen_ saksalainen pääoma oli hieno juttu.

Ironista kyllä, tämä siirtymä pääomalle myönteisiin linjauksiin tapahtui samaan aikaan kun puolueen eteen liitettiin määritelmä "kansallissosialistinen". Painotus tuossa oli sillä sanalla "kansallinen".

Elias Paatos

Hitlerin kapitalismin ihannoinnista en sinänsä tiedä (Hitler oli melko ristiriitainen ihanteissaan ja niiden suhteessa toteutettuun todellisuuteen muutenkin), mutta ainakaan harjoitettua politiikkaa ei voi pitää alun jälkeen mitenkään kapitalistisena. Talous oli erittäin tiukasti valtion sääntelemää, tehtaanomistajat tuottivat lähinnä sitä mitä valtio halusi ja voittoja verotettiin kovalla kädellä. Jopa tuotoille asetettiin kattoja. Omistavan luokan valta väheni. Natsisaksassa omistava luokka oli väline, ei tavoite, kuten se on oikeistolaisille.

Ei tuo ole sellaista politiikkaa jota yksikään oikeistolainen puolue lähtisi ajamaan.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Elias kirjoittaa:

"Talous oli erittäin tiukasti valtion sääntelemää..."

Ei varsinaisesti ennen sodan syttymistä, poislukien maataloussektori.

"Ei tuo ole sellaista politiikkaa jota yksikään oikeistolainen puolue lähtisi ajamaan."

Niin, olisihan se ollut ennenkuulumatonta vaikkapa sodanajan Yhdysvalloissa että suurteollisuus olisi ensisijaisesti tuottanut kalustoa maan asevoimille.

Elias Paatos

"Ei varsinaisesti ennen sodan syttymistä, poislukien maataloussektori."

Kertailin muistikuviani englanninkielisestä wikipediasta jota voinee pitää tässä aiheessa melkoisen luotettavana ja ainakin sen mukaisesti perinteisestä oikeistolaisesta politiikasta oltiin hyvin kaukana jo kauan ennen sodan syttymistä.

(http://en.wikipedia.org/wiki/Nazi_economy)

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Voisi tietysti todeta, että maininta rakennussektorille myönnetyistä verovähennyksistä ei oikein tue aiempaa kommenttiasi teollisuuden voittojen raskaasta verottamisesta. Lakkojen kieltäminen ja ay-liikkeen murtaminen taas lienee ollut noina aikoina perinteisen oikeiston märkä uni.

Lisäksi ounastelen, että olet ymmärtänyt _laissez-faire_ -politiikan olleen jonkinlainen "perinteisen oikeistolaisen talouspolitiikan" normi 1900-luvun alussa. Sitähän se ei suinkaan ollut.

Elias Paatos

Tässäkin asiassa kuten yleensä, on poikkeuksia moneen suuntaan. Pysyn silti edelleen kannassani, että kokonaisuutena Natsien talouspolitiikkaa ei voi pitää erityisen oikeistolaisena tai oikeiston etua ajavana. Mitä yksittäisiin esimerkkeihin tulee, varmasti oikeistolle olisi kelvannut myös Neuvostoliiton sosialistien suhtautuminen lakkoiluun ja työläisen asemaan.

Asiasta lienee nyt turha väitellä enempää, tehköön jokainen omat päätelmänsä.

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Nyt olen erimieltä. Saksan talous oli valtiojohtoista, vaikka omaisuus olikin yksityisissä käsissä. Kannattaa muistaa, että valtiolla oli luja ote rahoituksesta keskuspankin kautta. Saksassa yritettiin, jopa suunnitelmataloutta joka tosin epäonnistui.

Hitlerin Saksan talous muistutti kovasti ensimmäisen maailmansodan aikaista saksalaista sotatalousjärjestelmää, jonka henkinen perillinen löytyy läheisemmästäkin taloushistoriasta.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Lars-Erik, valtiovallan interventio talouselämään vain ei sellaisenaan ollut 1900-luvun alkuvaiheissa mitenkään ristiriidassa oikeistolaisen aatemaailman kanssa, varsinkaan mannermaalla. Historiallisesti on osin sattumaa, että uusliberalismista on tullut oikeiston talousideologia. Toisinkin olisi voinut käydä.

Remes, kuten tietänet, niin sotienvälisen ajan Neuvostoliitto ehätti jonkin aikaa markkinoida "sosiaalifasismin" teoriaa, jossa sosialidemokratia ja fasismi esitettiin kaksoisveljinä. Sittemmin tästä luovuttiin poliittisista syistä ja sen tilalle astui kansanrintamapolitiikka fasismia vastaan.

Oikeampi kysymys olisi, miksi natsit ylipäätään valitsivat nuo nimitykset käyttöönsä. Ranskassakin oli aikoinaan "radikaalisosialistinen puolue" - tai itse asiassa on yhä - vaikka se ohjelmansa puolesta sijoittuukin enemmän poliittiseen keskustaan.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Natsi-Saksassa natsistinen valtiokoneisto oli nimen omaan tukemassa suurkapitalistien etuja. Sen tehtävänä oli pitää ihmiset kurissa jotta työrauha olisi säilynyt ja tehtaissa riittävästi halpaa työvoimaa. Lisäksi tuli natsien lebensraum-lupaukset lisäresursseista ja markkinoista. Niistä suurkapitalisto natseille maksoi. Kyseessä oli siis mitä puhtain valtiomonopolistinen kapitalismi. Sodan aikana sama meno jatkui vielä rankenpana jolloin kapitalistienkin oli myöhäistä tehdä itselleen tarpeellisia korjausliikkeitä. Tosin he selvisivät itse asiassa vähin ja lyhytaikaisin vaurioin.

Käyttäjän steffers kuva
Tatu Ahponen

Muutama miete kirjoituksen ja sen kommenttien perusteella:

Ensinnäkin, monissa kommenteissa mennään vikaan siinä että ajatellaan Jalosen kuvaaman vasemmistolaisen ja oikeistolaisuuden olevan aatteita jotka ovat toisaalta täysin vastakkaiset ja joiden pariin kuuluu toisaalta koko politiikan spektri. Näinhän ei ole, kuten Jalonen kirjoituksessaan itsekin sanoo: oikeisto voi käyttää vasemmiston teemoja, vasemmisto oikeiston ja niin edelleen. Tällainen ei yleensä kuitenkaan voi olla pysyvää, koska oikeiston ajatukseen yhtenäisestä kansakunnasta ei kuulu vasemmiston ajatus luokkiin jakautumisesta ja toisaalta vasemmiston ajatukseen yhtenäisestä työväenluokasta ei kuulu oikeiston ajatus siitä, että tärkeämpiä yhdistäviä tekijöitä ovatkin kansakunta, uskonto jne. Toisin sanoen, oikeistolle vasemmiston luokka-ajattelu on ollut vaarallista kansakunnan edun vastaista jakautumista ja mahdollisesti ulkovaltojen tai sisäisten vähemmistöjen salajuoni, kun taas vasemmistolle oikeiston kansallismielisyys, uskonnollisuus ja niin edelleen ovat vain väärää tietoisuutta jota kapitalisti käyttää hallitakseen työväenluokkaa.

Käytännössä konservatiivit ovat olleet varsin taipuisa taloudellisten mielipiteidensa suhteen, koska ne eivät ole ideologian keskeinen määrittelevä tekijä; jonain aikoina on katsottu että kansakunnan etu vaatii suhteellisen vapaata markkinataloutta, toisina aikoina että se vaatii hyvinvointivaltiota ja talouden rajoittamista (tosin nämäkin tehdään yleensä eri näkökulmista kuin vasemmistolla). Oikeisto on kuitenkin kerännyt puoleensa paljon niitä, jotka uskovat herkkymättä markkinoiden vapauttamiseen, koska se lopultakin on vaikuttanut heidän kannaltaan paremmalta vaihtoehdolta kuin vasemmisto, etenkin äärivasemmisto. Samoin, vaikka vasemmisto on suhtautunut uskontoon ja kansallismielisyyteen usein vaihtelevasti, se on kerännyt puoleensa ateisteja ja nationalismin vastustajia (ja vähemmistökansojen ja -uskontojen edustajia) koska se on lopultakin vaikuttanut paremmalta kuin oikeisto, etenkin äärioikeisto.

On hyvä muistaa että nämä todellakin ovat perinteisiä määritelmiä jotka liittyvät oleellisesti 1900-lukuun. On aina ollut ihmisiä jotka eivät ole tunteneet kuuluvansa työväenluokkaan mutta eivät ole myöskään lämmenneet kansallismielisyydelle, uskonnolle ja muille konservatiivisille arvoille. Näillekin on ollut oma ideologiansa; liberalismi. Nykyisin suomalaisessakin netissä näkee paljon libertaareja jotka väittävät kovasti että ainoastaan heidän ideologinen ja rikkumaton libertarisminsa on oikeaa liberalismia, mutta perinteisemmin liberalismi on ollut tosiaan 1900-luvun ajan enemmän sitä että ei olla konservatiiveja eikä olla sosialisteja. Liberalismi on kerännyt puoleensa äärivasemmiston ja -oikeiston vastustajia, individualisteja joille kansallismielisyys ja uskonto ovat samalla tavalla yksilönvapautta rajoittaviksi koettuja kuin luokka-ajattelu, keskiluokkaa, pienyrittäjiä ja -viljelijöitä ja nykyisin myös sellaisia, joiden ajattelun tärkein lähtökohta on ympäristoaate, feminismi tai joku muu uusi aate.

Liberalismissa on oma jakolinjansa; vasemmisto- tai sosiaaliliberaliit ja oikeisto- tai markkinaliberaalit. Sosiaaliliberaalit eivät pahemmin perusta sosialismin työväenluokkaiseen ajattelusta, mutta heitä silti kiehtoo sosialidemokraattinen ajatus hyvinvointivaltiosta ja toisaalta he ovat hyvin kriittisiä kansallismielisyyttä ja uskontoa kohtaan. Toisin sanoen, se koostuu sosialismin sivutuotteista - nationalismin ja uskonnon vastaisuudesta - ilman sosialismin työväenluokkaisuutta itseään. Samon markkinaliberaalit eivät pahemmin välitä kansallismielisyydestä tai uskonnosta sinällään, mutta he kokevat sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion ahdistavaksi ja toisaalta kokeneet että juuri heidän ajamansa vapaamarkkinapolitiikka olisi kansakunnan etuja eniten ajavaa ja sen takia ovat usein menneet oikeiston kylkeen.

No, nykyisin sitten sekä työväenluokkaan että kansakuntaan ja uskontoon sitoutuminen on vähentynyt, mikä on kasvattanut liberalismin suuntauksien suosiota, siten että liberalismin suuntaukset ovat osin päässet valta-asemaan. Tätä on edesauttanut liberalismin suosio koulutettujen ja suhteellisen hyväosaisten luokkien keskuudessa - liberaalit ovat päässeet yliopistoihin, mediaan ja niin edelleen, vaikuttamaan mielipideympäristöön. Tämän takia monille on oikeastaan unohtunut millainen vasemmisto/oikeisto-jako on perinteisesti ollut, koska jäljellä on ollut ainoastaan liberalismin oma sisäinen jakolinja. Tätä kuvastaa parhaiten Osmo Soininvaaran toistuva profetointi tulevaisuudesta sellaisena jossa suurimmat puolueet ovat sosiaaliliberalismia edustavat vihreät ja markkinaliberalismia edustava kokoomus, ja kaikki asiat hoituvat kivasti neuvottelemalla ja järkeilemällä ilman suuria ristiriitoja. Samalla vanhat perinteiset massaliikkeet olisivat painuneet unholaan.

Tämä teke myös Jalosen kuvaamasta vasemmisto/oikeisto-jaottelusta vaikean ymmärtää monille, etenkin kun nykyisin monet sosiaaliliberaalit (esimerkiksi vihreissä) halveksuvat AY-liikettä varsin avoimesti ja toisaalta markkinaliberaalit (esim. Stubb) ovat homomarssien suojelijoita ja eivät selvästikään varsinaisesti enää pidä itseään kovin suomalaisina. Toisaalta, jos nykyinen talouskriisi jatkuu, niin luultavasti myös viime aikoina nähty perinteisemmän vasemmiston (esim. Syriza, Tanskan Yhtenäisyyslista, Hollannin sosialistit) ja oikeiston (Front National, Tanskan kansanpuolue jne.) esiinmarssi jatkuu, mikä onkin jo saanut liberaalit hätäännyksiin kummallakin puolella liberaalia jakolinjaa.

Usein tuntuu, että etenkin libertaarit haluavat määritellä politiikan uudelleen niin, että oikeistoa ovat ainoastaan markkinaliberaalit ja vasemmistoa sitten oikeastaan kaikki muut, vihreistä natseihin. Tällaisen ajattelutavan suurin vika on se että se ei selitä oikeastaan mitään historiallisesta tai tämän päivän oikeistosta tai vasemmistosta tai niitä edustavista puolueista tai siitä miten ne ovat toimineet.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Tässä oli tyhjentävä ja tarpeellinen lisäys.

Voisi lisätä sen, että siinä vaiheessa kun liberalismi aatteena ei sitoudu kansallisiin tai sosiaalisiin lähtökohtiin, niin se edustaa tavallaan eräänlaista "neutraalia keskustaa". Suomessahan on tapahtunut sikäli erikoisesti, että tällä haavaa liberalismi on sitoutunut perinteisen poliittisen akselin ulkopuolelta tulevaan yhden asian liikkeeseen, eli Vihreisiin.

Käyttäjän kolhi kuva
Jaakko Kölhi

Erittäin hyvä kirjoitus Tatulta, joka sovittaa hyvin nykypäivän tilanteen tähän käsitteistöön.

Sirpa Abdallah

"Äärioikeisto pyrkii kyseisten uhkatekijäin murskaamiseen, tarvittaessa sulkemalla ne kansakunnan ulkopuolelle tai vaikka tuhoamalla ne täydellisesti."

Nyt tulee kyllä tuon lauseen perusteella ajatelleeksi että tälläkin foorumilla esiintyy muiden kuin PS:n kannattajia tai jopa jäseniä ja heidän kirjoituksistaan ja kommenteistaan huokuu tuon kyseisen puolueen kannattajien eristäminen tästä yhteiskunnasta. Ovatko nämä sitten noiden eri puolueiden ääriliikettä (-oikeisto tai -vasemmisto) edustavia kannattajia?

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Tuon saman huomasin itsekkin ja tavallaan olet oikeassa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Juuri näin! Monet Suomen huippupolitiikot ovat persuvihassaan jonkinlaisia ääripolitiikkoja.

Jaakko-Matti Kaakinen

Näkökulmana hyvä ja selkeä, mutta kirjoituksesta paistaa läpi tarkoitushakuinen perussuomalaisten lokeroiminen "ääri"-sanan vaikutuspiiriin.

Itse käsitän ääriliikkeeksi sellaisen, joka käyttää tavoitteidensa ajamiseen keinoja lain ulkopuolelta. Ääriliike = lakia rikkova liike.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Koska kirjoitus sai alkunsa _Economist_-lehden Perussuomalaisiin liittämästä määritelmästä, ja koska suurin oppositiopuolue näyttää puhuttavan ihmisiä tässä ketjussa, niin lienee aiheellista laittaa lisäselvennys.

Minun mielestäni Perussuomalaiset eivät ole oikeistoradikaali puolue. Puolue edustaa keskiryhmiä, ja se on radikaalimpi versio Keskustasta. Kuten sanoin, näkemys kansakunnan yhtenäisyydestä ja näkemys yhteiskunnan sisäisistä jakolinjoista kohtaavat toisensa ja nivoituvat yhteen poliittisessa keskustassa. Keskustapuolueen julkilausuttu ohjelma on keskittynyt sosiaalisia epäkohtia lievittävään politiikkaan kansallisen edun ja yhtenäisyyden nimissä. Perussuomalaisten julkilausuttu poliittinen ohjelma on keskittynyt sosiaaliradikaaliin populismiin, ja puolue on paljon leimallisemmin kansallismielinen.

Perussuomalaisen puolueen sisällä toki vaikuttaa oikeistoradikaali siipensä. Ei siinä mitään kummallista ole. Keskustan sisällä on niin ikään perinteisesti sosiaaliliberaali siipensä.

Käyttäjän kolhi kuva
Jaakko Kölhi

Perussuomalaiset ovat keskustaradikaali tai äärikeskustalainen puolue. Mikäs siinä.

Käyttäjän kolhi kuva
Jaakko Kölhi

Wikipediasta katson, että Ernesti Hentunen. En ollut kuullut koko kaverista enkä hänen puolueesta, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Jussi Jaloselta varsin hyvä määritelmä PS:sta.

Jarmo Makkonen

Aikamoinen tarkoitushakuisuus perussuomalaisten lokaamiseksi tässä kyllä paistaa läpi ja on ymmärrettävissä nykyisen hallituspolitiikan läpiviemiseksi salailulla liittovaltiosta, EVM:stä ja hyvävelijärjestelmästä joita ainoastaan perussuomalaiset vastustavat avoimesti.

Viktor Flinkkilä

...koska eivät ole vielä päässeet osaksi sitä.

Jenni Martin

Tuossa jaottelussa ei ole mitään järkeä.

Kansallissosialismi on perinteisesti määritelty "äärioikeistoksi" vaikka sen tavoitteena oli nimenomaan luokaton ja egalitaristinen yhteiskunta ja sosialismi. Ja Natsi-Saksa onnistui siinä harvinaisen hyvin. Tämä on asia, josta ei pahemmin puhuta.

Vastaavasti Neuvostoliitto, jota pidetään "äärivasemmistolaisena" yhteiskuntana, ei ollut mitään muuta kuin isovenäläisen chauvinismin looginen jatke ja jossa vähemmistökansalaisuuksia, mukaanlukien suomalaisia, vainottiin armotta ja teloitettiin läjäpäin.

Kiihkoisänmaallisuutta ja luokka-egalitarismiajattelua on _kertakaikkiaan mahdotonta_ erottaa toisistaan. Ne käyvät yhdessä käsi kädessä. Äärivasemmisto on tällä luokittelulla aina äärioikeistoa ja äärioikeisto on aina äärivasemmistoa.

Sillä mikään ei ole niin kansainvälinen kuin aristokraatti. No, ehkä plutokraatti. Ja mitä kansainvälisemmästä ja monikulttuurillisemmasta poppoosta on kyse, sitä vähemmän he myös välittävät omasta kansastaan ja sen hyvinvoinnista ja haluavat aina erottua omaksi luokakseen, säädykseen tai eliitikseen.

Antifasismi ei ole mitään muuta kuin fasismia miinus-etumerkillä. Molempien itseisarvo on täsmälleen sama.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Äärivasemmisto on tällä luokittelulla aina äärioikeistoa ja äärioikeisto on aina äärivasemmistoa."

Ja:

"Antifasismi ei ole mitään muuta kuin fasismia miinus-etumerkillä."

Hienoa, Jenni! Kommentissani klo 11.21 hämmästelin ikkunalämpömittarin poliittista ymmärrystä. Kun punainen on tarpeeksi vahvaa, päätyy mittari näyttämään sinistä. Sama todellakin pätee yhteiskunnallisiin mielipiteisiin.

Käyttäjän tonisuonsivu kuva
Toni Suonsivu

Blogistin mielestä oikeisto tarkoittaa siis vain konservatiivista oikeistoa ja vasemmisto tarkoittaa sosialismia. Mihin tässä jakolinjassa sijoittuu liberalismi? Tarkoitan liberalismilla siis aatetta, joka ajaa selkeästi yksilönvapautta. Tämän blogin mukaan sekä oikeisto että vasemmisto ovat molemmat kollektivistisia.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Keskelle, se tuli jo mainittua.

Tatu Ahposen kommentti tuossa ylempänä selventää asiaa osaltaan.

Käyttäjän janimakela kuva
Jani Mäkelä

Kyllä tuota äärioikeisto-roskaa jauhettiin jo aikanaan Vennamostakin, kun haluttiin mustamaalata tämä kun uskalsi vastustaa Kekkosta. Nyt tänä päivänä samalla leimakirveellä yritetään vaientaa valtablokkia ja "virallista totuutta" kritisoivat mielipiteet.

Perussuomalaiset ovat tutkitusti poliittiseen keskustaan sijoittuva tavallisista kansalaisista koostuva kansanliike. On toki selvää, että vallan menettäminen pelottaa valtaa pitäviä - perussuomalaisiin kohdistuu luonnollisesti valtava lokamyrsky. Ei nollaa mollata.

Käyttäjän hemmokoskiniemi kuva
Hemmo Koskiniemi

Minä ainakin edustan perussuomalaisissa niin luokkatietoista kuin kansallistakin retoriikkaa, jotka ovat suloisessa sotkussa keskenään.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Joo, Hemmo, ja paino on sanalla "sotkussa".

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Olen aina sanonut, että Hemmo on kova jätkä.

Matti Jaatinen

Tiedä sitten onko määritelmiin jumittuminen keskeistä varsinaisen asian suhteen, mutta mukavaa, että Jussi halusi taas esittää tietonsa.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Perusteellinen ja asiallinen blogi.

Jussi Jalonen:
"Minun mielestäni Perussuomalaiset eivät ole oikeistoradikaali puolue. Puolue edustaa keskiryhmiä, ja se on radikaalimpi versio Keskustasta"

Tästäkin olen samaa mieltä.

Vaalien jälkeen kirjoittelin Aftonbladetin foorumille, jossa sikäläiset käyttivät persuista nimitystä "äärioikeistolainen populistipuolue". Yritin tivata perustelua heidän määritelmälleen. Ja se oli, että he ovat "vanhoillisia, isänmaallisia ja populistisia". Negatiivisessa mielessä.

Ei se ihan noin yksinkertaista minusta ole. Ja niinpä keskustelumme loppuikin "sovittamattomaan erimielisyyteen" populismia lukuunottamatta (mitä ovat kaikki poliittiset puolueet). Emme löytäneet yhteistä näkemystä "oikealle ja aidolle" isänmaallisuudelle, emmekä oikein vanhoillisuudellekaan.

Eila Jokimaa

Englanninkielisessä traditiossa poliittiset asenteet jaetaan perinteisesti käsitääkseni melko samalla tavalla radikaalista vasemmistosta reaktionaariseen oikeistoon, mutta ääripäät eivät ole mm. poliittisen järjestelmän takia yhtä vaikutusvaltaisia kuin manner-Euroopassa. Liberaalit mielletään käsittääkseni nimenomaan vasemmistoliberaaleiksi, koska he korostavat ihmisten tasa-arvoa ja pitävät yksityisomaisuutta sen klassisessakin muodossa lähinnä välinearvona, jonka kautta ihminen voi saavuttaa vapauden. Esimerkiksi John Locke piti yksityisomaisuutta ihmisyyden toteuttamisen mahdollistajana, kun taas oikeistokonservatiivit pitävät omaisuutta yksilön arvon mittana ja usein näkevät omaisuudensuojan jopa ylittävän muut arvot kuten oikeuden puhtaaseen veteen, terveyteen yms. Anglosaksisissa maissa konservatiivit jakautuvat yrittäjäkonservatiiveihin ja traditionaalisiin brittiläisiin torykonservatiiveihin. Yrittäjäkonservatiivit ovat korostaneet perinteisesti voimakkaammin markkinatalouden kykyä suosia sosiaalidarwinistisesti kyvykkäimpiä ihmisiä toisin kuin perinteiset eliittikonservatiivit. Niin sanotut yrittäjäkonservatiivit kannattavat niin sanottua markkinataloutta liberaalien tavoin, mutta elitistisistä syistä. He kannattavat yleensä tarjontavetoista talouspolitiikkaa, jolle on ominaista köyhien korkeampi verotus, matala sosiaaliturva, vähemmän panostusta koulutukseen, yritystukia, matalaa yritysverotusta jne. kun taas liberaalit kannattavat kysyntävetoista talouspolitiikkaa, joka suosii verotuksellisesti köyhiä ja panostaa koulutukseen yms.

Tapio Ahti

Jalosen jaotteluun perustuvan historiakäsityksen voi lukea vaikkapa Täällä Pohjantähden alla -opuksesta. Se on aika yksipuolinen vaikka sinänsä totta.

Vasemmisto--oikeisto-akseli liikkuu perinteisesti esimerkiksi välillä

- edistyksellisyys (progressiivisuus) ja konservatismi,

- holhous tai suunnittelu ja vapaus,

- inklusiivisuus ja ekskluuvisuus

Noista voi sitten valita. Ajan henki tuntuu valinneen aika mielivaltaisesti äärioikeistolaisuudeksi isänmaallisuuden korostamisen ja äärivasemmistolaisuudeksi anarkismin. Äärilaitojen samankaltaisuutta kuvaa, että määrittely voisi mennä myös päinvastoin.
Ja meneekin: libertarismi on anarkismia ja äärioikeistolaisuutta, globalisaation vastustaminen on isänmaallisuutta ja äärivasemmistolaisuutta.

Käyttäjän tonisuonsivu kuva
Toni Suonsivu

Libertarismi ei ole anarkismia. Libertaarit kannattavat minimivaltiota, anarkistit taas haluavat kokonaan valtiottoman yhteiskunnan.

Libertarismi on liberalismin jyrkin muoto. Sinun mielestäsi se kuuluu äärioikeistoon, mutta tässä blogissa se sijoitetaan keskelle. Itse liberaalina en tykkää koko vasemmisto-oikeisto-jaosta. Tykkään enemmän Nolanin kartasta. Se kertoo paljon enemmän ja selkeämmin eri aatteista.

Käyttäjän hemmokoskiniemi kuva
Hemmo Koskiniemi

Vasemmistoliitto ja demarit ovat kokoomuksen kumppaneita ja enemmän oikealla kuin perussuomalaiset puolueena. Katsotaan vaikkapa suhtautumistavassa eurooppalaiseen rahaliittoon. Vasemmiston ja kokoomuksen eri on markinaalinen.

Jouko Piho

Jussi Jalonen kirjoitti: "Äärioikeiston kansallismielisyys sen sijaan on nimenomaan äärinationalismia. Se lähtee siitä yleensä vainoharhaisesta olettamuksesta, että on olemassa jokin kansakuntaa uhkaava kammottava, salaperäinen vaara, joka pitää torjua tai tuhota."

"YLEENSÄ vainoharhaisesta olettamuksesta".

Jalonen, tuleeko mieleesi mitään tapausta historiassa tai tällä hetkellä, jolloin jotain kansakuntaa tai valtiota on uhannut tai uhkaa nyt jokin vaara, joka ei ole vainoharhainen vaan todellinen? Onko silloin, todellisen uhan kyseessä ollen, äärioikeistolaisuutta vastustaa oikeaa vaaraa ja toimia sen mukaisesti, että uhka torjutaan?

Jouko Piho

Vielä tuosta äärinimittelystä.

Vaikka on äärivasemmistolaisuuttakin, niin minusta vaikuttaa siltä, että maailmalla ja Suomessa puhutaan ja kirjoitetaan enemmän äärioikeistolaisuudesta.

Toinen havaintoni on se, että lähes aina termiä käytetään leimaavassa mielessä, jotta syntyisi mielikuva, että äärioikeistolaisuus on paha asia, koska ihmisten mielissä sana "ääri" liittyy aina johonkin pahaan, ei koskaan mihinkään hyvään.

Tilanne on sikäli hankala, että kuten on todettu, määritelmät ovat liukuvia ja helposti väärällä ja yksipuolisella tavalla jotakin ryhmää tai puoluetta mustaavia.

Mitä tässä voisi tehdä?

Pitäisikö ottaa esimerkkiä alkukirkon uskovista, joita muut alkoivat haukkua "kristityiksi", mutta sittemin sana "kristitty" on vakiintunut tavalliseksi, jopa kunnioitettavaksi, sanaksi?

Minähän tein tuon saman tempun sanan "homofoobikko" kohdalla, kun kirjoitin blogini "Olen homofoobikko - ja ylpeä siitä!"

Eli aletaankin käyttää toisten haukkumasanaa ja leimakirvesilmaisua rohkeasti sitä kaihtamatta vaikka tyyliin "Olen äärioikeistolainen - ja ylpeä siitä!" Tai "Olen äärioikeistolainen - mitä sitten!" Tai "Olen äärioikeistolainen - miksi sinä et jo ole - oletko Suomea ja suomalaisia vastaan?"

Kuka keksisi vielä lisää tällaisia hyviä sloganeita, joilla purettaisiin sanaan "äärioikeistolainen" liittyviä ahdistavia ja vääristäviä tunteita?

Peter Hallberg

"...ihmisten mielissä sana ääri" liittyy aina johonkin pahaan, ei koskaan mihinkään hyvään"

Ja perustellusta syystä. Ihmiskunnalla runsaasti kokemusta siitä, miten äärimmäisyydellä on tapana johtaa huonoon lopputulokseen - esimerkkejä hyvästä ääreydestä ei juuri nyt tule mieleen. Hyvä löytyy lähes aina jostakin ääripäiden välistä.

Jouko Piho
Jouko Piho

Koko nimittely on itse asiassa järjetöntä, koska monet ihmiset voivat kannattaa samanaikaisesti sekä oikeiston että vasemmiston arvoja.

Näin teen minäkin.

Kannatan Suomen eroa eurosta ja EU:sta ja olen Suomen NATO-jäsenyyttä vastaan. Kannatan myös Karjalan ja kaikkien menetettyjen alueiden palautusta takaisin Suomelle. Uskon samoin, että jossain vaiheessa käy niin, että Aunuksen ja Vienan Karjala tulevat osaksi suur-Suomea.

Olen siis kansallismielinen ja äärioikeistolainen.

Mutta ajan myös köyhempien ja tavallisten ihmisten oikeuksia. Olen harmaata taloutta ja veronkiertoa vastaan. Olen kansainvälisten yksityispankkien ja monikansallisten yhtiöiden liiallista ja orjuuttavaa määräysvaltaa vastaan. Olen talousdemokraatti ja haluan, että rahanluontioikeus otetaan pankeilta pois ja annetaan valtiolle. Olen myös sitä mieltä, että yksityistämisessä on menty liian pitkälle. Joidenkin ihmisten voiton tavoittelu ei saisi olla määräävä tekijä monissakaan ihmisiä koskevissa asioissa, vaan pikemminkin kaikkien etu. Olen myös monien johtajien ylisuuria palkkoja, bonuksia ja eläke-etuja vastaan. Suomen luonnonvarat eivät myöskään kuulu ulkomaisille yhtiöille vaan suomalaisille. Monia yhtiöitä pitäisi kansallistaa tai ainakin valtion osuutta pitäisi lisätä, kuten Fortum, Kemira ja kaivosyhtiöt.

Olen siis äärivasemmistolainen.

Jouko Piho

Äärioikeistolainen äärivasemmistolainen

Käyttäjän tonisuonsivu kuva
Toni Suonsivu

Sinä olet ennen kaikkea äärikonservatiivi.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Keskustelu on ollut hämmentävää ja raja-aidallista niinkuin possut karsianassa ennen teurastusta. Tietenkin keskustelua pitää käydä ikäänkuin "puolueiden" aatemaailmasta käsin, mutta jotain tärkeää puuttuu. Riisutaan mieluummin ajattelusta puolueet ja ohjelmat vaatteistaan. Kysytään sen jälkeen ohjelmien oikeutusta niiden silmälasien kautta,jossa pääteema on moraali ja oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa. Mitä jää jäljelle? Tietenkin sekin pitää jo määrittellä, mitä moraali ja omatunto on, koska niitä ei puolueohjelmista löydy ja nämäkin pitää muka oppia erikseen peruskoulussa ja yliopistoissa. Tehdään arviot puolueiden ihmisistä moraalikoodin kautta. Sieltä löytyy satavarmasti niin oikealta kuin vasemmalta moraaliseti hienoja ihmisiä, joilla on vain ollut puolueiden aatekaapu turhaan päällä. Puolueet pitäisi romuttaa kokonaan ja luoda luovasti uudenlaiset aatteiden alustat kansalaisten arvioitaviksi.

Käyttäjän hemmokoskiniemi kuva
Hemmo Koskiniemi

Paasikivi-Kekkonen jättivät niin rauhanomaisen perinnön, että suomalaisista ei saa repimälläkään ääriliikkeitä.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Paasikiven-Kekkosen linjalta olisi syytä siirtyä Nato-jäsenyyteen.

Jouko Koskinen

Äärivasurit - kuten muuan Wilskman - näkevät kaiken omastaan poikkeavan. Vuoto persuihin pitäisi tukkia ÄÄRIoikeisto hömpötyksellä. Wilskman tietää hyvin että moinen tehoaa vain aateveljiin.

Jarmo Makkonen

Näille leimaajille nyt on turha puhua järkeä koska hallituksen politiikkaa ei voi perustella järjellä niin toisinajattelijat on leimattava negatiivisesti tavalla tai toisella. Oleellista on miksi nykyistä hallituspolitiikkaa ei pystytä perustelemaan järkeväksi.

Jarmo Makkonen

"...koska eivät ole vielä päässeet osaksi sitä"

Olet oikeassa siinä etteivät perussuomalaiset ole VIELÄ osallistuneet epädemokrattiseen kakunjakoon ja tästä meitä varjelee mahdollisuus äänestää uusia puolueita toteuttamaan demokratiaa Suomessa.

Peter Hallberg

Jalosen alkuperäinen viesti taisi jo kauan sitten kadota yleiseen mölinään. Halla-aho ja maahanmuutto tulivatkin jo mainituiksi. Kukaan ei ole vielä ottanut puheeksi homoja tai Demlaa.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Osapuilleen näinhän siinä tosiaan kävi. Paikalla piipahtanut Jouko Piho toki muisti ottaa puheeksi myös ne homot. Demlasta ei ole puhuttu tässä ketjussa, mutta sen sijaan sähköpostitse saamassani palautteessa kylläkin.

Vaikka olihan tässä ketjussa sitä hyödyllistäkin palautetta.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Hyödyllistä ja opettavaista on myös muistaa, että kommunismin uhreja on toistaiseksi kertynyt yli sata ( 100) miljoonaa.

Jani Heinonen

Kommunismin määritelmän ollessa epäselvä asiasta on aivan turha keskustella tai ylipäänsä mainita puolella sanallakaan. Vai mitä?

Tuomo Kuusela

Tuli mieleen oikeiston kansallismielisyydestä. Kokoomusta on perinteisesti pidetty oikeistolaisena puolueena, se on ennenvanhaan ollut kansallismielinen ja isänmaan puolella. Mutta mitä se on nykyään.

Jos verrataan nyky-Kokoomuksen aatemaailmaa siihen mitä se oli vaikkapa 1920-luvulla. Paljon on tapahtunut muutosta. Enää ei tunnu kansallismielisyys olevan Kokoomuksen aatemaailman keskiössä. Se valvoo enemmänkin EU:n kuin Suomen kansan etua.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Erittäin hyvä huomio toki Kokoomuksesta. Mutta tämä on tietysti tulkinnanvarainen asia. Asianhan voi nähdä myös niin, että Kokoomus katsoo sitoutumista Euroopan Unioniin edelleen nimenomaan Suomen kansallisen edun lähtökohdasta. Totta kai puolue on tässä asiassa täysin sokea, mutta se on taas eri asia -- se ei tarkoita sitä, etteikö se uskoisi motiivinsa olevan kansakuntaa palveleva.

Halutessaan tässä voisi vetää rinnastuksen siihen miten aikanaan ne vanhasuomalaiset konservatiivit olivat sitoutuneita myöntyväisyyteen keisarillista Venäjää kohtaan lähestulkoon loppuun asti. Miksi? Koska suomalaisen isänmaan etu heidän mielestään sitä vaati.

Tätä asennetta on mielestäni havaittavissa esimerkiksi Kimmo Sasin ajattelussa, sekä tietysti Kataisen itsensä ja monen muun. Samoin perusteinhan eräät kokoomuslaiset kannattavat myös avoimesti NATO-jäsenyyttä -- koska he katsovat sen olevan Suomen etu, koska he uskovat sen suojelevan isänmaata, ja osaksi myös siksi koska sitoutuminen länsimaihin on olennainen osa sitä mielikuvaa, joka heillä Suomesta kansakuntana on. Tässäkin on siis kuitenkin pinnalla kansakunta-ajattelu; heidän kansallismielisyytensä kivijalka on se, että Suomi on länsimaa, ja sen vuoksi Suomen tulee olla mukana kaikissa länsimaisissa instituutioissa.

Puolueessa vaikuttavat vapaamieliset teknokraatit, kuten Alexander Stubb, ovat sitten asia erikseen. Heihin istuu se kuvaus, jonka Tatu Ahponen on tuolla ylempänä antanut.

Sirpa Abdallah

Ennen kuin olin lukenut kommenttiasi ihan loppuun saakka, niin tuli mieleeni juuri Stubb ja hänen kansallismielisyytensä, hänestä kirjoitat lopussa. Ainakin näin ulkopäin katseltua ja kuunneltua hänen puheitaan niin ensin tulee Eurooppa ja jossain taka-alalla saattaa olla Suomi kansalaisineen/asukkaineen.

Vihreät puolueena katsoisin itse "ns. maailman puolueeksi". Puolueelle ei näyttäisi olevan kotoisten asioiden tärkeys ensi sijalla lainkaan vaan se miltä maailma näyttää tulevaisuudessa.

Kokoomuksessa puolueena taitaa olla eniten kannattajia joille ei nykyään näyttäisi oman maan asioiden tärkeys (kansallismielisyys) olevan kovinkaan etusijalla. Paljon on puolueen arvot muuttuneet aikojen saatossa. Mutta onhan toisaalta Katainen ilmoittanut puolueen olevan työväenpuolueen. Kokoomus on siten "kävellyt" vasemmistopuolueiden tontille yhä enenevässä määrin.

Miusa U

Siis libertaristit ovat vasemmalla ja Keskusta on enemmän oikealla kuin Kokoomus?

Tuollainen oikeisto-vasemmistokäsite on huono. Voisi olla parempi puhua vaikkapa nationalismista tai konservatismista. Nolanin kartta kertoo poliitikoista enemmän kuin tuo akseli.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Ääri-mikä tahansa, ja tässä tapauksessa oikeistolaisuus eivät ole helppoja käsitteitä.

Moni edustaa äärioikeistolaiuutta tietämättään, ja närkästyy aidosti, kun sellaisesta vihjaillaan.

Moni tiedostamattaan äärioikeistolainen paljastuu helposti muiden keskustelujen yhteydessä. Esim. Anders Breivik-keskustelu on paljastanut äärioikeistolaisia kuin sieniä sateella.

Ehkä suurin osa äärioikeistosta juuri nyt jytkybuumissa on löytänyt kotinsa perussuomalaisista, mutta on niitä muuallakin.

Kokoomus/rkp/keskusta oikeistosiivessä ei tarvitse puhua edes yksilöistä, mutta yksilöitä on vasemmistossakin, ainakin yksittäisten kysymysten edessä.

Itse olen maahanmuuttokriittinen, mut' en värikriittinen. En siis ole rasisti (paitsi joidenkin mielestä olen) mutta joku voi väittää maahanmuuttokriittisyytäni äärioikeistolaisuudeksi.

Äärioikeistolaisten kanssa en halua olla missään tekemisissä......En vähäisimmässäkään...

Sirpa Abdallah

Markku, et ole ilmeisesti huomannut sitä, että joidenkin henkilöiden kommenttien mukaan henkilö joka suhtautuu kriittisesti maahanmuuttokysymyksiin on automaattisesti rasisti. Tällainen on sitä vapaata ajattelua ilman tiedostamista mitä rasisti sanana aidosti tarkoittaa tai pitää mieltää.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Sirpa "Abdallah" kun on selvästi tietyn mission kanssa liikenteessä, niin otetaan taas yksi kommentti esimerkiksi ja arvioitavaksi:

"Negridisen rodun edustajat, asuinpaikasta riippumatta, saavat psykometrisissä tutkimuksissa muita roturyhmiä heikompia keskimääräisiä tuloksia. Negridisen rodun edustajien pyörittämät valtiot ovat jotakuinkin poikkeuksetta kroonisessa kaaostilassa. Ja kuinka ollakaan, latinalaisen Amerikan surkeimmat tapaukset, Haiti ja Karibianmeren kumppanit, ovatkin arvaa-minkä-rotuisten-ihmisten pyörittämiä."

Sitten kaksi kysymystä, joihin sopisi vastata:

1) Liittyykö ylläoleva lausuma millään tavoin niihin mainittuihin maahanmuuttokysymyksiin?

2) Onko se rasistinen vai ei?

Sirpa Abdallah

Niin, itselläni ei ole minkäänlaisia ennakkoluuloja mistään päin tulevia kohtaan. Sen sijaan katson maahanmuuttokritiikin aiheelliseksi maamme taloustilanteen huomioon ottaen. Muitakin syitä saattaa olla. Maahanmuuttoon liittyen on täysin hyväksyttävää ottaa vastaan vuosittain pakolaisia sovittu määrä eli max. 750 (?). Muutoin tulisi tarkkaan harkita mikä määrä muutoin maahanmuuttajia (pois luettuna työhön tulevat, avioliiton solmineet) voidaan maahan sopeuttaa (tarkoittaa ensisijaisesti vaatimusta kielen opiskeluun). Olkoon sitten hyväksyttävät tulleet mistä päin maailmaa tahansa.

Se että jokaisessa puolueessa on kriittisesti suhtautuvia henkilöitä kansanedustajista lähtien, ei suinkaan ole rasistista suhtautumista. Miksihän muuten maahanmuuton kokonaiskustannuksia ei ole hallitusten taholta selvitetty? Pyydetty on moneen kertaan ja eri tahoilta.

Tyydyttääköhän tämä vastaukseni sinua, joka jossain kommentissa katsot itsesi suvaitsemattomaksi? En vastaa muiden mielipiteistä. Jokainen vastakoon omistaan.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Sirpa juttelee:

"Tyydyttääköhän tämä vastaukseni sinua, joka jossain kommentissa katsot itsesi suvaitsemattomaksi?"

Ei se tyydytä, koska et vastannut tuota sitaattia koskeviin esittämiini kahteen kysymykseen yhtään mitään. Kunhan vain höpisit jotain joutavaa pakolaiskiintiöistä ja kokonaiskustannuksista.

Eli uudestaan: liittyykö tuo siteeraamani kommentti maahanmuuttoasioihin vai ei? Onko se rasistinen vai ei?

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Tunnettu maanpetoksellinen ryhmä itsenäisyytemme alkuajoilta ovat jääkärit. Näiden vajaan 1900 nuoren jakauma ammatin mukaan :

Työläinen 29,7%
Opiskelija 14,6%
Maanviljelijä 13,7%
Merimies 7,3%
Akateeminen
loppututkinto 3,2%
Muut 31,5%

Joukon proletaarinen aines oli suuri, ainakin 38,6%.

Kaikkiaan 49,9 % oli saanut vain vähän koulusivistystä, joka viidennellä oli kansakoulu osaksi tai kokonaan suorittamatta. Ylioppilastutkinnon suorittaneita oli 14,2%.

Puolueina jääkäriliikettä tukivat ruotsalainen puolue, perustuslailliset, nuorsuomalaiset ja maalaisliittolaiset. Vaikka SDP kannatti itsenäisyyttä, se ei puolueena tukenut jääkäriliikettä. Sama koski vanhasuomalaisia.

Tarkoituksenani on ilmaista, että perinteiset jakolinjat oikeistoon ja vasemmistoon katoavat ja samalla puolueiden " määräysvalta " yhteiskunnassa heikkenee silloin , kun poliittinen muutosprosessi ei ehdi mukaan kansalaisten suoraan toimintaan eli ääriliikkeiden syntyyn.

Sirpa Abdallah

Jussi Jalonen. Kirjoitinhan kommentissani etten ota vastuuta toisten lausumista kommenteista. Enkä muuten ota oikeudellista kantaa muihinkaan kirjoituksiin. Sinä voit niin halutessasi tehdä. Jätän siis noihin esittämiisi kysymyksiin itse vastaamatta ja ottamatta minkäänlaista yksityiskohtaista kantaa. Maahanmuutoon liittyen olen esittänyt oman kantani ja siinä pitäydyn.

Muilla tahoilla saa olla omat kantansa siihen. Myös sinulla. Minullakin on, mutta pidän sen omana tietonani muilta kuin kertomaltani osin.

Saivarrellahan voit tämänkin asian tiimoilla vaikka ja kuinka paljon esittämällä jotain otetta jostain kirjoituksesta jonka lähdettä et edes suvaitse mainita. Tosin ei kai sillä nyt merkitystä paljonkaan olisi.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Tässä ei ole kukaan pyytänyt sinua ottamaan vastuuta tai oikeudellista kantaa. Tässä on pyydetty sinun mielipidettäsi erästä kommenttia koskien. Kommentin on muuten esittänyt nykyinen kansanedustaja.

Mutta tämä asia tuli selväksi, eli syystä tai toisesta et halua sitä mielipidettäsi antaa tai selkeästi ilmaista. Mahdollista on, että pelkäät sanoa mielipidettäsi ääneen, tai olet muuten epävarma.

Syynä on ilmeisesti se, että haluat edelleenkin teeskennellä että maahanmuuttokriittisiä tahoja olisi moitittu rasismista pelkästään heidän maahanmuuttopoliittisten mielipiteittensä vuoksi -- eikä siis esimerkiksi heidän avoimen rasististen mielipiteittensä vuoksi.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Äärioikeistolaisia ilmiöitä ovat muukalaisvihan lietsominen ja puolisotilaallinen tai väkivaltainen toiminta "kansan" nimissä.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Sini, tuo sama määritelmä sopii aivan suoraan myös äärivasemmistoon.
Inhimillisiä ihmisiä molemmilla laidoilla!

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Voi olla mutta kiinnitin huomita erikoiseen tapaasi käyttää sanaa inhimmillinen!!!!

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Jussi Jalonen, mihin lokeroit jääkäriliikkeen, jossa oli mukana terrorismiinkin viittavia piirteitä liikkeen alkuvaiheessa ?

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Tavalliseksi vapaus- ja itsenäisyysliikkeeksi, jonka sisällä oli lopulta omat poliittiset jakolinjansa.

Leo Mäkelin oli vasemmistojääkäri, Aarne Sihvo oli keskustajääkäri, Kurt Martti Wallenius oli oikeistojääkäri.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Jalosen analyysi on ihan hyvää alkua ja paranee Ahposen tarkennuksella(25.8.2012 14:18). Liberaaliudessa kannattaa todella erottaa talousliberalismi ja arvoliberalismi toisistaan.

Erityisesti PerSuja analysoitaessa mutta muutenkin, kannattaa vasemmistolaisuuden määrää arvioidessa miettiä ollaanko puuttumassa oireisiin vai rakenteisiin. Siinä kohtaa minusta astuu populismi mukaan. Jos pidetään älämölöä, kuten PerSut, vain oireista, ollaan populisteja mutta jos halutaan mennä epätasa-arvoa ja pahoinvointia aiheuttaviin rakenteisiin sosialistisin tavoittein niin silloin mennään aidosti vasemmalle.

Lopputulema on kai siis, että vasemmisto-oikeisto -akseli ei ole yksi mittajana vaan vähintään nelikenttä tai kolmiulotteinen kuutio.

Käyttäjän kivisto kuva
Harri Kivistö

tulin vaan mainitsemaan että tämä on varmaankin eniten linkittämäni puheenvuoro-blogaus. tarpeellista informaatiota ja selvennystä hyvässä paketissa.

Toimituksen poiminnat