Tutkijan verkkokamari Historiantutkijan vara-asunto

Hobsbawm ja Suomi

Eric Hobsbawm, muuan Britannian 1900-luvun merkittävimmistä historioitsijoista, kuoli tänään. Brittisanomalehdistä ovat muistokirjoitukset julkaisseet sekä The Times että The Guardian. Marxilaisuudestaan tunnetun Hobsbawmin uran kyseenalaisemmat vaiheet eivät ole jääneet huomiotta. Brittilehdistö on palauttanut mieliin Hobsbawmin yhdessä Raymond Williamsin kanssa talvella 1939-1940 tehtaileman "Cambridgen pamfletin". Kyseessä oli julistus, jossa tuolloin hieman päälle parikymppinen Hobsbawm puolusteli Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen.

Hobsbawm ei hyvin pitkään aikaan osoittanut katumusta siitä, että oli Stalinille uskollisena kovana kommunistina puolustellut Molotov-Ribbentrop-sopimusta yleensä ja Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen erityisesti. Länsimaissa hänen näkemyksensä oli vasemmistolaistenkin keskuudessa poikkeuksellinen; George Orwell ei arkaillut arvostella Neuvostoliiton toimia edes silloin, kun Britannia oli Moskovan kanssa liittosuhteessa. Hobsbawm oli kiistatta erinomainen ja tuottelias historioitsija, sokeista pisteistään huolimattakin; mutta politiikan osalta hänen moraalinsa oli täysin kadoksissa.

Talvisotaa koskevan julistuksensa osalta Hobsbawm sai kuuluisuutta myös omintakeisella selityksellään sotienjälkeisen länsieurooppalaisen hyvinvointivaltion synnystä. Hobsbawm tulkitsi historiaa siten, että Neuvostoliitto jo pelkällä olemassaolollaan olisi luonut eräänlaisen tarpeellisen pelotteen, joka pakotti kansanvaltaiset markkinatalousmaat yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Henkilökohtaisesti pidän todennäköisempänä, että ilman "punaisen vaaran" aiheuttamaa vastareaktiota olisivat länsimaiset kansanvallat kyenneet rakentamaan hyvinvointiyhteiskunnan kukaties jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Poismenneistä ei kuitenkaan sovi puhua liian kielteiseen sävyyn, joten omasta puolestani Hobsbawm saa vastata vakaumuksestaan ja edesottamuksistaan korkeammille voimille.

 

 

 

(Tämä kirjoitus on julkaistu myös Näkötorni-blogissa.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Kalle Kuusivuori

Yksi on kuollut, hurraa sille. Mutta sanoisin, että ei hän ollut kommunismin vaikutukseta länsimaiseen yhteiskuntaan aivan väärässä. Oli pakko antaa siimaa sosiaalidemokratialle, koska muuten kommunismi.

Toinen tollo, Fukuyama. Ei ole historia loppunut ja kapitalismi on ajanut seinään, toteuttaena kapitalistisen sosialismin,

Mutta minä olen vain maan matonen, joka kävelee tehtaan lattiaa ja nauttii palkkaa. Mitäs minä voin sanoa suuria ajattelijoita kohtaa muuta kuin sen, että väärässä ovat molemmat.

Sosialismi elää pankkituessa ja historia ei ole kuollut!

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

"Talvisotaa koskevan julistuksensa osalta Hobsbawm sai kuuluisuutta myös kyseenalaisella selityksellään sotienjälkeisen länsieurooppalaisen hyvinvointivaltion synnystä. Hobsbawm tulkitsi historiaa siten, että Neuvostoliitto jo pelkällä olemassaolollaan olisi luonut eräänlaisen tarpeellisen pelotteen, joka pakotti kansanvaltaiset markkinatalousmaat yhteiskunnallisiin uudistuksiin. "

Tätä samaa tarinaa tapaa myös tämän päivän vasemmistoliittolaisten yms. parista.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Sekä myös muutamien Perussuomalaisten.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Taidanpa ehkä arvata keitä tarkoitat.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Historia ei ole mustavalkoista. Kyllähän Marshallin avun päämotiivi oli kommunismin patoaminen. Muistutus siitä, että kansallinen itsekkyys voi johtaa myös erittäin positiivisiin lopputuloksiin.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Yhdysvallat oli kylläkin valmis sisällyttämään Neuvostoliiton partnerina Marshallin suunnitelmaan. Tässä asiassa länsivallat olivat vilpittömiä. Avuntarjouksen torjui Neuvostoliitto, ja se vaikutti osaltaan kylmän sodan puhkeamiseen.

Liitän tähän suoran lainauksen:

"[George] Kennan and others took exception to certain parts of my speech,particularly my statement that the U.S. proposal was aimed at hunger, poverty, and chaos and not against any group and my inclusion of all Europe including the Soviet Union and her satellites. Despite their opposition I insisted on formulating the speech as it was finally delivered."

Kenraali George C. Marshall, 30. lokakuuta, 1952. Upotan tähän lauseeseen linkin haastatteluun.

Pentti Juhani Järvinen

Mukavaa kun joku muistuttelee näistä vanhoista historioista. Hobsbawm oli vasemmistolaisena vakaumuksellinen, mutta samalla historioitsijana kiinnostava. Historiallisesti hän myös kuvasteli erikoista kommunismin ja NL:n asemaa Englannin yliopistoissa, ml. Cabridgessa, joka tuotti myös omituisen sarjan kuuluja "vakoojia," useimmat hyvin voivista perheistä.

Suomessa ei liene ole koskaan oikein kunnolla menty siihen historian vyyhteen, jonka sosialidemokratian tai "mentsevismin" rooli sekä NL:n että Suomen sisällissodissa todella sisälsi. Konni Zilliakuskin päätyi vallankumouksestaan ensi brittien intervention riveihin ja sitten Labor-poliitikoksi. Muttei se aivan perätöntä ollut, että mm. työnantajat ja hallitukset panostivat parlamentaariseen sosialismiin - juuri kommunismia vastaan. Olisivatkohan Lenin & Trotsky todella päässeet valtaan, jos sota-ajan apua ei olisi tullut keisarillisesta Saksasta?

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Mielestäni ei oikein näytä siltä, että ainakaan vielä 1920-luvulla työnantajat ja hallitukset olisivat "panostaneet parlamentaariseen sosialismiin". Päinvastoin varsin monessa Euroopan maassa oikeiston keskuudessa samastettiin sosialistit ja kommunistit -- näiden vastikään tapahtuneesta välirikosta huolimatta -- ja tavalliset työtaistelutkin nähtiin välittöminä osoituksina punaisen vaaran leviämisestä. Aivan yhtä hyvin voisi todeta, että pelkkä Neuvostoliiton olemassaolo ja jatkuva vallankumouksen pelko siis kärjistivät työnantajaportaan reaktioita.

Seurauksina tietysti oli monissa länsimaissa lakkoja, työsulkuja, rikkurityövoiman käyttöä, erilaisia vientirauha-organisaatioita ja siunatuksi lopuksi aina välillä lakkojen tukahduttamista väkivalloin. Tähän päädyttiin myös omassa rauhaisassa länsinaapurissamme kun Ådalenin laukaukset kajahtivat. Muutamissa muissa maissa punaisen vaaran synnyttämä hysteria tietystikin toimi polttoaineena fasismin nousulle.

Tosiasiassa siis länsimainen sosialidemokratia joutui hyvin ahtaalle Neuvostoliiton syntymisen seurauksena. Toisaalta parlamentaarisesti toimineita sosialisteja ahdistivat äärioikeistolaiset, jotka pitivät heitäkin kommunisteina; toisaalta heitä ahdistivat kommunistit, jotka pitivät heitä luokkapettureina. Mikä oli syy? Neuvostoliiton olemassaolo, sen kansainvälinen toiminta ja sen myötä syntynyt vainoharhaisuus kaikkea vasemmistolaista kohtaan.

Ei tämä nyt mitään uutta ole. Lokakuun vallankumouksen ja varhaisen neuvostovallan synnyttämä kammo punaista vaaraa kohtaan onnistuivat sekä vahingoittamaan sosialidemokraattien asemaa että luomaan pohjaa fasismin nousulle. Tietysti yhteen aikaan oli tietyissä piireissä muotia olettaa, että fasismin nousu pohjasi jotenkin luontaisena seurauksena "kapitalismin sisäiseen logiikkaan", ja Neuvostoliiton olemassaolo oli mukamas hyvin tarpeellista markkinavoimien taivuttelemiseksi hyvinvointiyhteiskunnalle myönteisiksi. Asian voi kyllä nähdä toisinkin päin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Arvostin Hobsbawmia jazzkriitikkona (New Statesmanin nimimerkki "Francis Newton").

"Age of Extremes, The Short Twentieth Century 1914-1991" (Penguin, 1994) toimii kyllä 1900-luvun historian käsikirjana. Ribbentropin tekijä jättää kuitenkin epähuomiossa mainitsematta kokonaan :)

Suomesta on pari havaintoa. Hiukan pitkin hampain Hobsbawm myöntää Suomen juuri ja juuri olleen yksi niistä viidestä Euroopan maasta, jotka toimivat demokratioina koko maailmasotien välisen ajan. Ja kirjaan sisältyy tämä ällistyttävän suorasukainen ihmettely:

"Direct Soviet control was firmly clamped on all of Eastern Europe except, oddly enough, Finland, which was at the Soviets' mercy and dropped its strong Communist Party from its government in 1948. Why Stalin refrained from installing a satellite government there remains obscure. Perhaps the high probability that the Finns would once again take up arms (as they had done in 1939-40 and 1941-44) dissuaded him, for he certainly did not want to run the risk of a war that might get out of hand."

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Olen itse aina tuuminut, ettei Neuvostoliiton pidättäytyminen Suomen suunnalla ollut loppujen lopuksi yhtään sen kummallisempaa kuin heidän vetäytymisensä Itävallasta. Molemmissa ratkaisuissa oli Stalinin kannalta etunsa.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Niinpä kai. Itävaltaa ja Suomea liittävät toisiinsa myös vuodet 1955 ja 1995.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Hrustshov päätti, että N-liitto vetäytyy Itävallasta ei Stalin.

Stalin pysäytti syksyllä -44 Suomen valtaamisen, koska tappiot olisivat olleet suuret ja joukot olivat loppuunkuluneita eli uusia olisi tarvittu. Saksaan pääsy oli tärkeintä siinä vaiheessa.

Stalin päätti siirtää Suomen valloittamisen myöhemmäksi. Oikeaa ajankohtaa ei sitten tullutkaan. Virhearvio oli, että Suomeen hyökkääminen olisi aiheuttanut sodan eskaloitumisen.

Omat kommunistimme kaavailivat myös vallakaappausta, mutta eivät siihen yksin kyenneet. He itkivät Neuvostoliittoa apuun, joka ei suostunut.

Ehkäpänä ainakin pienenä syynä olivat myös sotakorvaukset. Neuvostoliitto oli sodan jälkeen aivan hirveässä jamassa. Suomi oli maksanut USA:lle velkansa ainoana maana. Suomi siis todennäköiesti maksaa sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Sen Suomi teki, kun Neuvostoliitto myös painosti koko ajan.

Neuvostoliitto esti Marshal-avun toimittamisen Suomeen. Joidenkin tutkimusten mukaan Suomi kuitenkin sai tavalla tai toisella apua tuon avun verran.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Aiheellinen oikaisu. Neuvostojoukot tietysti lähtivät Itävallasta tosiaan vasta 1955.

Huomionarvoista tosin on, että ilmeisesti jo ennen tätä päivämäärää oli Stalin todennut siirtymisen kansandemokratiaan vaalien kautta olevan Itävallassa mahdotonta. Sikäläiset kommunistit eivät suoriutuneet vuosien 1945, 1949 ja 1953 vaaleissa tyydyttävästi, ja kansanrintaman luominen osoittautui mahdottomaksi, vaikka Stalin sentään miehitti Wieniä.

Itävaltalaiset kommunistit itse olivat ehdottaneet Stalinille, että maan itäosasta pitäisi luoda oma kommunistinen valtionsa. Stalin kieltäytyi. Mahdollisesti hänellä oli jo tuossa kohtaa mielessä, että puolueeton Itävalta olisi hyödyllisempi, koska se merkitsisi aukkoa länsivaltain rintamassa? Neuvostojoukot toki pysyivät silti Itävallassa niin kauan kuin Stalin oli Kremlissä vallassa.

Harri Rautiainen

Erland,
"Suomi oli maksanut USA:lle velkansa ainoana maana. Suomi siis todennäköiesti maksaa sotakorvaukset Neuvostoliitolle."

Joku perustelu ehkä tuokin. Nyt on huomattava, että Suomen velka USA:lle oli itsenäisyytemme alkuajoilta ja täysin mitätön määrältään sotakorvauksiin verrattuna.

Tuonkin maksetun velan USA säätiöi kokonaisuudesssaan Asla-Fulbright stipendirahastoon, josta pääsivät nauttimaan suomalaiset jatko-opiskelijat ja tutkijat.

Mitä teki Neuvostoliitto?

Santeri Halmetoja

Hobsbawmilaista marxilaisuuttahan Britanniassa edusti myös Labourin kauppaministeri Stafford Cripps. Neuvostoliittolaisten hämmennykseksi labourhallitus oli valmis myymään MiG-15-koneisiin Rolls-Roycen edistykselliset suihkumoottorit. Niillä sitten tiputettiin liittoutuneiden koneita Koreassa.

Sama mies hääräsi Neuvostoliiton ja Britannian liittolaisuuden alulle toisessa maailmansodassa.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

"Hobsbawm ei tiettävästi osoittanut milloinkaan katumusta siitä, että oli Stalinille uskollisena kovana kommunistina puolustellut Molotov-Ribbentrop-sopimusta yleensä ja Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen erityisesti."
------------------
Aamun HS puolestaan otsikoi sivulla C 6

"Brittihistorioitsija katui talvisotapamflettiaan" ja, että
hän Helsingissä käydessään tunnusti kirjoittaneensa talvisodasta neuvostopropagandan nuoteilla "

Muistokirjoituksen HS:ssä on kirjoittanut Mikko Majander.
------------

Tiedoksi, jos et ole HS:ia vielä lukenut.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Kaikin puolin hyvä jos myönsi tapahtuneen ja tunnusti toimineensa vain puolueensa tosiuskovaisena. Suotakoon ihmiselle aina mahdollisuus myöntää olleensa väärässä sekä tunnustaa virheensä.

Tuo linkittämäni blairilaisen journalisti Oliver Kammin kolumnihan totesi "as far as I know, never expressed contrition", mutta Kamm ei nähtävästi tiennyt tuosta Helsingin-vierailusta. Muokkasin nyt omaa kirjoitustani vastaamaan tätä tarkempaa tietoa.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Maankuulu historiapläjäytys eli Pirkkalan moniste ( 1974-75 ) lienee pohjautunut tämän Hobsbawmin ajatuksiin . Moniste oli lyhytikäinen , mutta ehti luultavasti tehdä peruuttamattomia tuhojaan nuorten koululaisten neitseelliseen historiankäsitykseen.

Käyttäjän MarkkuPeltola kuva
Markku Peltola

Ajatelkaa, kuinka ihanaa on, kun naapurimaassa asuu kansa, joka on hyväntahtoinen, rakentava, tukee, kannustaa, puolustaa, auttaa. Jaa mutta esim Venäjällähän on sellainen: Suomi !

Käyttäjän kirstityoton kuva
Kirsti Era

"Henkilökohtaisesti pidän todennäköisempänä, että ilman "punaisen vaaran" aiheuttamaa vastareaktiota olisivat länsimaiset kansanvallat kyenneet rakentamaan hyvinvointiyhteiskunnan kukaties jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen."

Sotahistorioitsijan analyysiä tosiaankin. Talouttahan ei ole eikä sosialistisen leirin katoaminen ole mitenkään vaikuttanut asioitten kehitykseen vapaassa lännessä, näkeehän sen jo tilastoistakin?!
Aikapa yksin on sotahistorioitsija arvioineen, kyllä sos leirin vaikutusta keskipalkkojen ja hyvinvointivaltion kehitykseen kap maissa pidetään taloustutkijoiden keskuudessa ihan ilmeisenä.

Kun nyt katselee EK:n kokoomuksen ehdotuksia työelämän, työttömyysturvan, sosiaalietuuksien suhteen, voiko päätellä, että oikeistolla on harras halu rakentaa ja kehittää hyvinvointivaltiota? Ainoa mikä siinä jarruttaa, on sosialismin vaara? No sosialismihan meni jo, joten kohti yhä suurempaa kukoistusta Kreikassa, Espanjassa, Portugalissa, Irlannissa, Suomessa ( http://www.talouselama.fi/uutiset/tieto+kreikan+sa... ; http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/53899-tarja-cronb... )
Milläpä asioita sitten selitetään, jos myös Pohjois-Korea ja Kuuba sattuvat kääntymään eurooppalaiseen kukoistukseen (http://www.jungewelt.de/2012/09-24/047.php) .

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Kirsti, mikäli haluat ottaa esimerkiksi uusliberalismin lisääntymisen länsimaissa Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, niin eikö se nimenomaan osaltaan tue sitä, mitä ylempänä sanoin? Siis tuota kommenttiani, että jo pelkkä Neuvostoliiton olemassaolo sekä yleisesti mielletty välillinen kytkös neuvostojärjestelmän ja eurooppalaisen hyvinvointiyhteiskunnan välillä oli kohtalokas ja vahingollinen?

Sotienvälisenä aikana länsimaissa suhtauduttiin kaikkeen sosialismilta hajahtavaankin penseästi, koska se samastettiin -- toki erheellisesti -- Neuvostoliittoon ja nähtiin "punaisen vaaran" ilmentymänä. Kylmän sodan päättyessä myös valtavirran eurooppalainen sosialismi ja sen myötä hyvinvointiyhteiskunta joutuivat paitsioon, koska Neuvostoliiton romahdus haluttiin nähdä laajempana todisteena vasemmistoaatteen kuolemasta.

Niin että kerropa nyt vasemmistolaisena, mitä ihmeen hyötyä siitä Neuvostoliitosta oikein oli vasemmistolaisille itselleen? Pohjois-Korean "kääntymistä eurooppalaiseen kukoistukseen" muuten saat odotella kyllä joltisenkin tovin. Eurokriisi ei ole aivan vielä sitä luokkaa, että se olisi viemässä tätä maanosaa nälänhädän partaalle.

Lisäksi, tuon olettamuksen siitä, että olisin sanonut "oikeistolla on harras halu rakentaa ja kehittää hyvinvointivaltiota" tietystikin repäisit omasta päästäsi.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Onko mikrohistorialla mitään todistusvoimaa? Kuitenkin minun sukulaiseni, joista osa oli hyvin aktiivisia poliittisesti, pitivät Neuvostoliiton pelkoa alkuna porvareiden viisaudelle. Johan Neuvostoliitto rahoitti Skdl:ää ja maalaisliittoa tehden niistä suuremman vaikuttajan kuin ne olisivat itsenäisinä olleet.

Kekkonen käytti häikäilemättä hyväkseen Neuvostoliitto-korttia. Muistakaa Honkaliiton loppu. Sdp:n Paasiota vastaan käytiin valtaisa kamppanja: Neuvostoliitto julistaa sodan Suomelle, jos Kekkosta ei valita.

"...sosialismilta hajahtavaankin penseästi, koska se samastettiin -- toki erheellisesti -- Neuvostoliittoon..."
Perusteluja! Miksi Neuvostoliitto ei olisi ollut sosialistinen kokeilu? Mitkä kriteerit pitää täyttää, että joku maa on sosialistinen?

Muistettava on myös, että Neuvostoliitto pyrki maailmanvallankumoukseen ja teki myyräntyötä niin paljon kuin pystyi.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Olin ihan siinä luulossa, että länsieurooppalaisen tai pohjoismaisen sosialidemokratian erottaminen 1920- ja 1930-lukujen neuvostojärjestelmästä ei tarvitsisi mitään erityisiä perusteluja. Sosialidemokraatit kun nääs eivät muistaakseni ajaneet valtioterroriin tai ihmisten tappamiseen perustuvaa järjestelmää; ja kommunistitkin pitivät heitä "luokkapettureina", "noskelaisina" ja "sosialifasisteina".

Sosialidemokratian ja stalinistisen neuvostokommunismin samastaminen olisi nähdäkseni yhtä typerää kuin yhtäläisyysmerkkien pistäminen tavallisen porvarillisen oikeistolaisuuden ja natsismin välille.

Toimituksen poiminnat