*

Tutkijan verkkokamari Historiantutkijan vara-asunto

Opintotuki, raippa ja reformi

Helsinkiläinen liberaali Vesa Hack kaipailee tähän maahan kannustavampaa opintotukea. Kirjoituksessaan on aikoinaan yhdestä helsinkiläispuolueesta toiseen vaihtanut Hack toivonut opintotuen selvää sitomista suoritettujen opintopisteiden määrään.

Siihen nähden, että opintotuki itse asiassa on ollut jo varsin kauan sidottu opinnoissa etenemiseen, vaikuttaa Hackin aloite kohtalaisen turhalta. Hackin ajatus siitä, että opintotuki koostuisi yksittäisistä suoritetuista opintopisteistä maksetuista kiinteistä euromääristä, on kauniisti sanottuna omanlaisensa. Lähinnä tulee mieleen, että käytäntö, jossa vaikkapa filosofian maisterin tutkintoon opiskeleva saisi viisikymmentä euroa opintopistettä kohti ja suoritukset tarkistettaisiin Kelassa kuukausittain tai lukukausien lopussa, todennäköisesti vain lisäisi virastoissa käytyä turhaa paperisotaa. Opiskelijan toimeentulo tuskin olisi ainakaan sen vakaammalla pohjalla.

Hackin varsinainen kuningasajatus tuleekin esiin hänen ehdottaessaan, että "ensimmäiset puoli vuotta opiskelijat rahoittaisivat opintonsa lainalla". En voi olla hämmästelemättä, mistä viime vuosina toistuvasti ilmennyt hinku muuttaa opintotukea lainapainotteiseksi ylipäätään tulee. Nykytilanteessa, jossa lukukausimaksuja tai koulutusmaksuja puolustavia kannanottoja esitetään jatkuvasti -- viimeksi vain pari päivää sitten -- vaikuttaa myös Hackin aloite astumiselta samalle kaltevalle pinnalle.

Heti ensimmäiseksi nousee kysymys siitä, missä määrin tämä pakkolaina vaikuttaisi vähävaraisten, mutta lupaavien nuorten haluihin hankkia itselleen koulutusta. Aikoinaan 1990-luvulla tapahtunut opiskelijakulttuurin muutos, jossa lainanotto muuttui vieroksuttavaksi asiaksi, oli pysyvä. Mikäli lainanotto tehtäisiin välttämättömäksi, saattaisi moni kaikki edellytykset omaava, mutta heikkotuloisesta perheestä lähtöisin oleva nuori tyytyä helposti jättämään kykyjään vastaavan korkeamman kouluttautumisen sikseen. Mikään ei ole helpompi keino tappaa ihmisen motivaatiota kuin ontuvat taloudelliset "kannustimet".

Aloittelevien opiskelijain sitominen välittömästi pakkolainaan merkitsisi päänavausta opintojen kustantamiseksi kokonaisuudessaan velkarahalla. Julkisessa keskustelussa on samainen kysymys ollut kytköksissä ehdotukseen lukukausimaksuista, joten Hackin aloite tuntuisikin olevan vain taas uusi yritys siirtyä pois kansallisen, tasa-arvoisen koulutuksen ihanteesta. Toki ei pahemmin hämmästytä, että sinivihreän helsinkiläiseliitin edustaja on päättänyt ehdottaa moista.

 

(Tämä kirjoitus on julkaistu myös Näkötorni-blogissa sekä sosiaalisen median puolella.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

"...sinivihreän helsinkiläiseliitin edustaja on päättänyt ehdottaa moista."

Tuon allekirjoitan eli kokoomuksen ja vihreiden liittoutuma.

Sen sijaan joskus ihmetyttää tämä suomalainen järjestelmä opintotukineen ja -rahoineen. Onko tällaista missään muualla? Kun vanhoja kuuntelee he ovat opiskelleet lainojensa ja työssäkäyntiensä avulla sekä tietenkin jotkut kultalusikka suussa syntyneet vanhempiensa kukkarolla.

Suomessa taitaa olla avustuksissa korjaamisen varaa, kun edessämme taitaa olla pitkäkestoinen taantuma. Maailmassa on paljon esimerkkejä (USA), joita ei ole syytä apinoida, mutta joitain muutoksia lienee pakko tehdä. Esimerkiksi tuntuu todella omituiselta, että EU:n ulkopuolelta tulevat opiskelevat Suomessa ilmaiseksi ja saavat myös asunnon ym.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Kas, täällä on muitakin valveilla kuin minä.

Ei tässä maassa asuntoa kukaan "saa". Ulkomaisten opiskelijain lukukausimaksuja puolestaan on kyllä kokeiltu muutamassakin eri yliopistossa, mutta pahimmillaan niistä tulikin vain kuluja (linkki tässä).

Ammattikorkeakouluissa toki harjoitettiin aikoinaan varsin löyhää rekrytointia ulkomailta. Siihen lienee enemmänkin syynä se, että ammattikorkeakouluverkosto mitoitettiin aikoinaan ylisuureksi.

Sisäänottomäärien leikkauksella selvittäisiin paljosta. Ikäluokkien pienennyttyä se muuttuu muutenkin väistämättömäksi. Viime vuosina vallalla ollut koulutuksen keskittämistrendi sen sijaan ei ole hyvä ajatus, ja tätä en sano vain siksi että minulla on Keskustan jäsenkirja.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Olen varauksellisesti samoilla linjoilla kanssasi tuon velaksi opiskelemisen suhteen.

Vasta-argumenttisi tuohon opintopisteperusteiseen opintotuen maksuun kuitenkin ontuu. Yliopisto on se taho, joka myöntää opintopisteitä, ei KELA. On vaikea kuvitella, kuinka pelkkä jaksoittainen uusien opintopisteiden määrän tarkastaminen rasittaisi KELAa. Kysymys on niin yksinkertaisesta prosessista, että sen voisi automatisoida. Yliopisto on se taho, joka tekee harkintaosuuden siinä vaiheessa, kun opintopisteitä myönnetään.

Se, mikä saattaisi vaatia työtä ja ajattelua järjestelmätasolla, on työmäärien yhtenäistäminen eri oppoaineiden ja kurssien kesken. Tämä epäsuhta on kuitenkin ollut olemassa tähänkin saakka ja se on vaikuttanut mm. siihen, kuinka pienellä vaivalla ja nopeasti opiskelija on saattanut valmistua korkeakoulusta.

Toinen ongelma olisi, kuinka opiskelijat voisivat taata tasaisen tulovirran, jos opintopisteiden myöntäminen tapahtuu pääsääntöisesti periodien lopussa. Tähän esittäisin yhdeksi ratkaisuksi mahdollisuuden opiskelijoille vapaammin tenttiä kirjoja etenkin sähköisesti, jolloin opiskelijat voisivat kartuttaa pisteitä tasaiseen tahtiin. Tämä saattaisi johtaa muutoinkin sellaiseen mielekkääseen järjestelmään, jossa relevantit kirjat luetaan ennen kursseille tuloa ja kurssi toimii itse asiassa tämän kirjoista luetun tiedon eloon saattavana ympäristönä keskusteluissa ja harjoitustöissä.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Lampelto kirjoittaa:

"Yliopisto on se taho, joka myöntää opintopisteitä, ei KELA."

Tiedän. Ja se taho, joka ne tallentaa on yliopiston opintorekisteri. Hackin malli edellyttäisi jatkuvaa seurantaa opintorekisterin ja KELAn välillä, joten kyllähän se nyt on työläämpi kuin nykyjärjestelmä. Kaikki tietysti on nykyään automatisoitavissa, mutta no, miksi ihmeessä?

Siis olettaen, että opintotuki maksettaisiin edelleen kuukausittain. Mikäli se maksettaisiin könttäsummana lukukausien tai periodien lopussa, niin sittenhän seuranta olisi aivan samanlainen kuin jo nyt. Mutta se olisi paljon epäreilumpi opiskelijaa kohtaan, koska kuten sanoit, se toimeentulo olisi paljon epävakaampi.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Tiedän. Ja se taho, joka ne tallentaa on yliopiston opintorekisteri. Hackin malli edellyttäisi jatkuvaa seurantaa opintorekisterin ja KELAn välillä, joten kyllähän se nyt on työläämpi kuin nykyjärjestelmä. Kaikki tietysti on nykyään automatisoitavissa, mutta no, miksi ihmeessä?

Tässä nyt ei ehkä ole ihan kunnollisen vasta-argumentin aineksia. Emme varmaankaan kummatkaan ajattele, että korkein arvo on byrokraattisen työn minimointi sen itsensä takia eli byrokratiaa on syytä sietää, jos sille on hyvä syy. Muutoinhan kannattaisimme kaikkien julkisten palveluiden lakkauttamista, koska ne aiheuttavat byrokraattista työtä. Tässä opintotukuasiassa olisi oman arvioni mukaan kyse verrattain varsin pienestä byrokraattisesta työstä verrattuna moniin muihin byrokraattisiin prosesseihin, mitä ministeriömme tekee. Ja tosiaan, automatisaatiolla homma olisi tehtävissä kustannustehokkaaksi.

Itse näkisin, että opintotukea tulisi maksaa kuukausittain. Opintopisteiden jakaantuminen voitaisiin hoitaa vaikkapa jaksottamalla opintopisteistä saatava raha esim. kolmelle seuraavalle kuukaudelle ja lisäksi tuolla jo aiemmin esittämälläni vapaamman kirjatenttimisen mallilla.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen Vastaus kommenttiin #7

Minun nähdäkseni nykyinen järjestelmä on perusperiaatteiltaan hyvä, ja jos joku asia ei ole rikki, sitä ei liene syytä korjata.

Opintotuen korotus toki olisi paikallaan, mutta kuten yliopistoindeksin jäädytyksestä näimme, kannattaa olla varovainen näiden toiveiden kanssa etenkin tämän hetken taloustilanteessa. Perustulokeskustelu on sitten oma lukunsa, joka ei ole ainakaan minua toistaiseksi vakuuttanut.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto Vastaus kommenttiin #8

Minun nähdäkseni nykyinen järjestelmä on perusperiaatteiltaan hyvä, ja jos joku asia ei ole rikki, sitä ei liene syytä korjata.

Niitä kriteereitä toki sopisi avata, mikä tekee järjestelmästä hyvän.

Näen eräänä ongelmakohtana sen, että kuten omassa tapauksessani, aikaa on ollut paljonkin ja kun suuntaan tai toiseen ei ole ollut painetta, ei ole omaa potentiaaliakaan tullut ihan käytettyä. Akateemista vapautta voi toteuttaa monella tapaa, mutta sen liiallinen ruokkiminen voi johtaa passivoitumiseen. Olen nähnyt yliopistossa kanssaopiskelijoillani passiivisuutta, jota olisi voinut olla vähemmän, jos olisi ollut taloudellisia kannusteita ja mahdollisuus vapaammin suorittaa vaikkapa kirjatenttejä. Ei se kaikki luppoaika menee mihinkään suurien ajatusten ajatteluun, vaan usein myös yksinäisyyteen, apatiaan ja jopa masennukseen.

Jos jokin taloudellinen kannuste olisi olemassa oman ajan käytön hyödyntämiselle, kuten vaikkapa oman lukeneisuutensa vapaampi syventäminen kirjoja tenttimällä, niin se voisi johtaa, ei ainoastaan nopeampiin valmistumisaikoihin, mutta myös parempiin akateemisiin tuloksiin, kun syntyy syy kehittää myös omia opiskelu- ja tutkimustekniikoita.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen Vastaus kommenttiin #9

Käytettävissä on 55 opintotukikuukautta; valmistumisella on takaraja; opintotuen saaminen on sidottu opinnoissa etenemiseen.

Minun nähdäkseni, mikäli joku on näissä olosuhteissa vielä passiivinen, niin se on kyllä tapahtunut ihan omasta valinnasta. Turha sen takia on ryhtyä riviopiskelijoiden uutteraa ja asiansa hyvin hoitavaa enemmistöä piiskaamaan "taloudellisilla kannustimilla", joilla todennäköisesti vain saataisiin aikaan lisää stressiä ja ahdinkoa.

Mikäli syynä taas ovat mainitsemasi opiskelijain apatia ja masennus, niin se on enemmänkin terveydenhuoltosäätiölle kuuluva ongelma. Resursseja voi olla hyvä saada myös tälle saralle; etenkin kun se nuorten syrjäytyminen on ollut nyt viime aikoina kovasti muodinmukainen puheenaihe.

Ei sikäli, esittämäsi suositus omien opiskelu- ja tutkimusmetodien kehittämiseen voi olla hyväkin ajatus. Suomessakin voisi varovasti harkita sitä mahdollisuutta, että opetussuunnitelman ulkopuolella toteutetut oma-aloitteiset opinnot voitaisiin hyväksyä yleisiksi opintosuorituksiksi. Tätä nykyähän tilanne on käsittääkseni sikäli päätön, että maisterin tutkintoihin liittyy erinäisiä työnhaun koulutusta antavia kursseja pakollisina myös niille opiskelijoille, joilla voi olla jo kohtalaisen näyttävä työhistoria.

Mutta tämä on kyllä mielestäni tukijärjestelmästä erillinen kysymys. Lisäksi, kuten sanoin, sisäänottomääriä etenkin yliopistoihin voisi supistaa, niin resurssit riittäisivät paremmin ja opiskelijat saisivat parempaa yksilöllistä ohjausta.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto Vastaus kommenttiin #11

Minun nähdäkseni, mikäli joku on näissä olosuhteissa vielä passiivinen, niin se on kyllä tapahtunut ihan omasta valinnasta. Turha sen takia on ryhtyä riviopiskelijoiden uutteraa ja asiansa hyvin hoitavaa enemmistöä piiskaamaan "taloudellisilla kannustimilla", joilla todennäköisesti vain saataisiin aikaan lisää stressiä ja ahdinkoa.

Tämä on kyllä nyt sellainen kysymys, että siinä auttaisi tutkimus. Tutkittaisiin, kuinka monta tuntia korkeakouluopiskelijat käyttävät viikossa opintoihin. Opintoihin käytetyksi ajaksi voidaan lukea mielestäni läsnäolo opetuksessa, ryhmätapaamiset, lukeminen ja kirjoittaminen.

Itse tunnen monia, itseni lukien, joilla meni monia periodeja siten, että opintojen ääressä vietettiin keskim. 5-10 tuntia viikossa luennot mukaan lukien ja muu aika meni neppailuun ja juhlimiseen. Toki jotkut osasivat käyttää aikansa arvokkaammin. Noh, kauppatieteissä jotkin oppiaineet ovat helpohkoja, kun taas esim. insinööritieteissä saattaa joutua päkertämään kunnolla. Mikä sitten olisi sopiva määrä keskiverto-opiskelijalle? Ehkäpä 20-40 tuntia viikossa. Kun opintosuorituksista palkittaisiin, niin se antaisi opiskelijalle enemmän mahdollisuuksia valita ajan käytössän opiskelun, työnteon ja vapaa-ajan välillä. Nyt ahkera opiskelu ei paranna opiskelija taloudellista tilannetta suoranaisesti, vaan pitää ainoastaan varoitukset opintojen etenemättömyydestä loitolla.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Hauskinta opintotuen kohdalla on juuri se, että se on merkittävästi matalampi kuin esimerkiksi toimeentulotuki. Siis vastineeksi tekemistäsi opintosuorituksista saat 50-100% vähemmän yhteiskunnan tukia kuin ilmottautumalla dokaamaan sossuun.

Toimituksen poiminnat