*

Tutkijan verkkokamari Historiantutkijan vara-asunto

Suomi sodassa, maailma sodassa

   

Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen ja talvisodan syttymisestä tulee tänään kuluneeksi 75 vuotta. Yleisradio on lanseerannut sodan muistoksi #sota39-nimisen sivuston, jossa historiallisia sotatapahtumia seurataan Twitter-päivityksinä. Projekti on sinänsä kekseliäs, sillä sotapäivityksiä varten on luotu profiilit aikakauden suomalaisten poliitikkojen nimillä. Historiasta kiinnostunut suuri yleisö saa näin vaikutelman siitä, miltä talvisota olisi voinut näyttää jos sosiaalinen media olisi ollut olemassa jo vuosina 1939-1940. Hanke on opettavainen ja lämminhenkinenkin, sillä kukapa ei haluaisi lukea Kyösti Kallion twitter-päivityksiä?

Yleisradio on vuosipäivän aattona pohtinut myös sitä, miksi sotahistoria kiinnostaa suurta yleisöä. Kolmisen vuotta sitten vastailin itse osapuilleen samaan kysymykseen Yleisradion itsenäisyyspäivän haastattelussa Tampereella. Aiempiin toteamuksiini voin lisätä vielä sen, että monelle tänä päivänäkin vaikuttavalle ihmiselle esimerkiksi talvisota ei ole pelkästään historiaa, vaan elettyä elämää. Olen maininnut muutaman kerran aiemminkin, että oma äitini on sotaorpo, ja hänen isänsä Matti Vikman kaatui Summan taistelussa 6. helmikuuta 1940. Isoisäni oli aktiivinen suojeluskuntajärjestössä ja palveli sodassa alikersanttina JR 17:n yhdeksännessä komppaniassa. Siviilissä hän oli työskennellyt Nokian kummitehtaalla, ja hänen nimensä on kaiverrettu kaatuneiden työmiesten marmoriseen muistotauluun. Vartuin kodissa, jossa yhtä seinäsyvennystä koristivat kaatuneen isoisäni valokuva, sotaleskeksi jääneen mummoni saama vapaudenristin sururisti sekä ylipäälliköltä saatu surunvalittelukirje. Tämänkin päivän ihmisillä on ollut ja on edelleen sodan kokeneita läheisiä, joten etäisyys vuoden 1939 tunnelmiin ei ole siis niin suuri, kuin voisi luulla.

Talvisodan kansallista merkitystä on ruodittu niin tutkimuksessa kuin taiteessa runsain mitoin, enkä puutu tässä syvällisemmin aihetta koskeviin kiistoihin. Sodalla oli ylipäätään monet kasvot, ja vaikka meillä puhutaankin nykyisin usein vanhasta "yhtenäiskulttuurista", ei sotakokemus ollut tuon ajan suomalaisessa yhteiskunnassa mitenkään tasalaatuinen asia. Hämäläisessä tehdasyhteisössä työskennellyt ja puutarhakauppalassa asustanut isoisäni ja hänen muotitietoinen ompelijatarvaimonsa edustivat kokonaan erilaista ympäristöä kuin vaikkapa Talvisota-elokuvasta tutut hartaan uskonnolliset eteläpohjalaiset pientilalliset tai sodan jalkoihin suoranaisesti jääneet karjalaiset evakot. Ikonisiksi nousseiden taistelujen ja tarkka-ampuja Simo Häyhän kaltaisten sankarihahmojen ohella talvisodalla oli myös kääntöpuolensa, olipa kyse sitten pasifisti Arndt Pekurisen vankilatuomiosta, turvasäilöön otetuista kommunisteista tai puna-armeijan kanssa yhteistoimintaan ryhtyneistä ja teloitetuista suomussalmelaisista. Mainitut episodit on toisinaan esitetty esimerkkeinä kansallisessa yhtenäisyydessä ja kuuluisassa talvisodan hengessä ilmenneistä säröistä. Tosiasiassa myös näihin tapahtumiin sisältyy jälkikäteen tarkasteltuna dramaattisuutta siinä määrin, että niidenkin esille nostaminen on lopulta omiaan vain alleviivaamaan talvisotaan yhdistettyä myyttistä hohdetta.

Kansalliseen historiaan painottuvassa suomalaisessa keskustelussa on usein unohtunut talvisodan kansainvälinen merkittävyys. Vierastaistelija-ilmiö on ollut eräs vuoden 2014 puheenaiheita, ja Neuvostoliiton provosoimaton hyökkäys veti Suomen taistelukentille runsain mitoin ulkomaalaisia vapaaehtoisia, joista monet olivat hyvinkin omintakeisia persoonallisuuksia. Suomen rintamalle saapuivat ruotsinsuomalainen äärioikeistoaktivisti Gösta Hallberg-Cuula, brittinäyttelijä Christopher Lee, italialainen hävittäjälentäjä Diego Manzocchi, unkarilainen onnensoturi Kémeri Nagy Imre ja vieläpä amerikkalainen sotajournalisti Martha Gellhorn, joka seurusteli Ernest Hemingwayn kanssa. Talvisota osui kansainvälisesti samaan jatkumoon kuin Espanjan sisällissota, jonka ympärille oli niin ikään kehkeytynyt laajamittainen vapaaehtoisliike. Kiehtovaa oli se, että talvisota yhdisti rintaman samalle puolelle Espanjassa tasavaltalaisten taistelusta raportoineen Gellhornin sekä Nagyn ja Hallbergin kaltaiset vakaumukselliset äärioikeistolaiset. Myös monet neuvostojoukkojen komentavista upseereista, kuten sittemmin Stalinin puhdistuksissa teloitettu Pavel Rytšagov, olivat aiemmin taistelleet vapaaehtoisina Espanjassa.

Toisen maailmansodan laajempiin tapahtumiin talvisodalla oli niin ikään omanlainen vaikutuksensa. Historiantutkija Anna Cienciala on otaksunut, että Stalinin toteuttamalla kuuluisalla Katynin joukkomurhalla saattoi olla yhtymäkohtansa Suomen talvisotaan. Päätöksen taustalla oli kenties länsiliittoutuneiden suunnitelma avustusretkikunnasta Suomen tueksi, joka olisi pitänyt sisällään myös puolalaisen jalkaväkiprikaatin. Talvisodan kiistattomin seuraus oli kuitenkin länsivaltain ja Saksan lisääntyneessä strategisessa mielenkiinnossa pohjoismaita kohtaan, ja talvisodan ja keväällä 1940 tapahtuneen Norjan miehityksen välillä vallitsi jokseenkin selvä kausaalinen suhde. Norjan aluevedet olivat olleet vähin erin eskaloituneen laivastotoiminnan kohteena jo alkusyksystä 1939, mutta talvisota ja liittoutuneiden interventiosuunnitelmat kiihdyttivät toiminnan aivan uudelle tasolle. Tämä antoi ratkaisevan sysäyksen Skandinavian muuttumiselle maailmansodan polttopisteeksi sekä Saksan toteuttamalle Tanskan ja Norjan miehitykselle, mikä paljolti jätti Suomen vaille diplomaattista liikkumavaraa välirauhan aikana. 

Pohjoismaiden ajautumisella toisen maailmansodan pyörteisiin on merkityksensä vielä nykyäänkin. Norjan kohdalla pääministeri Johan Nygaardsvoldin nimiin laitettu epäonninen puolueettomuuspolitiikka ja puolustusvalmiuden laiminlyönti vaikuttivat keskeisesti siihen, että maa päätti miehityksestä vapauduttuaan hakea NATO-jäsenyyttä. Ratkaisun synnyttämä geopoliittinen tilanne määrittää yhä edelleen oman kotimaamme turvallisuuspoliittista keskustelua.

Talvisota on yhä edelleen paitsi elävää historiaa, myös merkityksellisempi tapahtuma kuin mitä suomalaiset usein haluavat ymmärtää. Sota vaikutti ennennäkemättömällä tavalla jokaiseen suomalaiseen; tehdastyöläiseen ja talonpoikaan, poliitikkoon ja perheenäitiin, asevelvolliseen ja pasifistiin, suojeluskuntalaiseen ja kommunistiin. Tämän lisäksi sodan vaikutukset tuntuivat Suomen rajojen ulkopuolella, olipa kyse sitten sotaa jännittyneenä seuranneesta kansainvälisestä yleisöstä, ulkomaisista vapaaehtoisista, diplomaattisen ristitulen ja miehityksen jalkoihin jääneistä norjalaisista, puna-armeijassa taistelleiden venäläisten ja ukrainalaisten rintamamiesten omaisista tai Stalinin teloituskammioissa surmansa saaneista neuvostokomentajista ja puolalaisista upseereista. Talvisota oli kansan sota ja kansainvälinen sota, suuren yleisön ja suurten ihmisjoukkojen sota. Siinäkin mielessä Yleisradion tempaus sosiaalisessa mediassa on paljon osuvampi ja sopivampi monumentti kyseiselle historianvaiheelle kuin pääkaupunkiin Kasarmitorille kätketty vaatimaton veistos, jonka näkevät vain harvat ohikulkijat ja puolustusvoimain työntekijät.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

19Suosittele

19 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat