Liittokierros ja yliopistokriisi
Uusi Suomi on tänään tehnyt uutisen yliopistoneuvotteluissa parhaillaan puurtavien Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassisen bloggauksesta, jossa toimitusjohtaja ilmaisee pettymystään yliopistoväkeä edustavia neuvottelujärjestöjä ja liittoja kohtaan. Yliopistojen työehtosopimukset tunnetusti umpeutuivat tammi-helmikuun taitteessa, ja tällä hetkellä yliopistosektorilla vallitsee Helsingin yliopiston lakkovaroituksen seurauksena hyvin epätavallinen työtaistelun uhka. Julkisalan Koulutetut jättivät solidaarisesti kaikki muut neuvotellut sopimukset vahvistamatta siihen asti, kunnes yliopistojen työehtosopimus olisi neuvoteltu. Työnantajapuoli on siis neuvotteluissa kovan edessä, mikä tietysti vaikuttaa heidän reaktioihinsa.
Hassinen on ottanut bloggauksessaan kantaa moneen eri asiaan, ennen muuta neuvottelujärjestöjen ja ammattiliittojen viestintään, jota hänen mukaansa on sävyttänyt "toisen osapuolen syyttely" ja "tilanteen dramatisoiminen". Kiehtovin kohta Hassisen tekstissä on ehkä kuitenkin huomautus siitä, miten "työehtosopimusten kehittäminen on kokonaisuus" ja hänen suuntaamansa moite työntekijäpuolelle, joka on "vetäytynyt neuvottelemaan ainoastaan korotustasoista" ja vieläpä katkaissut neuvottelut hänen mukaansa palkankorotusten riittämättömyyden takia. Tässä suhteessa Sivistystyönantajien toimitusjohtaja antaa lievästi sanoen puolueellisen kuvan yliopistojen työntekijäpuolen asialistasta. Yliopistolaisia edustavat liitot lähtivät neuvotteluihin nimenomaan tavoittelemaan sopimusta, joka olisi toimiva kokonaisuus. Kuten jo aiemmin on toistuvasti huomautettu, työntekijäpuoli halusi keskittyä määräaikaisten työsopimusten vähentämiseen yliopistosektorilla, kontaktiopetuksen määritelmän selkeyttämiseen, tutkimusvapaisiin ja näiden ohessa totta kai myös palkkakysymykseen. Työnantajapuoli oli kuitenkin se taho, jota kiinnosti vain jälkimmäinen, ja tammikuun aikana neuvottelut jumiutuivat täysin työnantajan haluun puhua yksinomaan yliopistojen palkkausjärjestelmästä. Se osapuoli, joka vetäytyi neuvottelemaan ainoastaan yhdestä asiasta, oli Hassisen itsensä edustama Sivistystyönantajat, ja tämän jähmeyden seurauksena neuvotteluissa ei edennyt mikään muu, vaikka työntekijäpuoli jatkoi neuvotteluja kompromissia hakien yli viikon työehtosopimuksen jo rauettua.
Neuvottelujen kestohitiksi noussut työnantajapuolen mieltymys mullistaa yliopistojen sinänsä kankea palkkausjärjestelmä tulee esille myös Hassisen bloggauksessa, jossa hän mainitseekin "palkkausjärjestelmän uudistamisen" entistä "joustavammaksi" yhtenä keskeisenä Sivistystyönantajien tavoitteena. Tavan mukaan hän vakuuttelee tämän olevan "varmasti yksittäistä työntekijää hyödyttävä uudistus". Mahdollinen palkkajärjestelmän reformi saattaisi ehkä kääntyäkin työntekijää hyödyttäväksi, jos työnantajapuoli ymmärtäisi sen, että heidän neuvotteluissa tekemänsä aloite olisi merkinnyt työnantajan yksipuolista saneluoikeutta palkan suoriutumisosaan ja palkkojen "joustamista" etupäässä alaspäin. Enimmäkseen tämä olisi iskenyt uransa alkuvaiheessa oleviin tutkijoihin, jotka ovat todellisia perustutkimuksen puurtajia. Kun pitää mielessä, millaisessa palkkakuopassa yliopistojen nuoret tutkijat ovat jo tällä hetkellä, asia on vakava. Tieteentekijöiden Liiton vuoden 2016 jäsenkyselyn mukaan maisterin tutkinnon suorittaneen ammattilaisen ansiot nousevat yksityisellä sektorilla sekä valtion ja kunnan puolella yli 4000 euron, mutta yliopistoissa keskiansiot tutkijanuransa alussa olevalle tai muuta palkkatyötä tekevälle maisterille ovat 2891 euroa. Mikäli etupäässä alimpiin palkkatasoihin kohdistuvaa "joustavuutta" haluttaisiin lisätä vielä entisestään, herää kriittinen kysymys siitä, miksi ihmeessä kukaan enää hakeutuisi yliopistolle töihin, ja miten perustutkimuksen ylipäätään kävisi. Neuvotteluissa tarjottu 2,1% korotus tuskin riittäisi kompensaatioksi tilanteessa, jossa palkkausjärjestelmässä suoritusosan saneluvalta olisi suotu työnantajalle.
Sivistystyönantajien neuvotteluasenne riittänee jo sellaisenaan selittämään heidän vastaanottamansa kritiikin, jota Hassinen on luonnehtinut "toisen osapuolen syyttelyksi". Totta on, että neuvottelujärjestöjen taholta on suhtauduttu tyrmistyneesti Sivistystyönantajien ajamaan kovaan linjaan, jota on moitittu kovin sanoin, ja nähdäkseni hyvinkin syystä. Se, mitä "tilanteen dramatisoiminen" tarkoittaa jää epäselväksi. Sikäli kun kyse on hyvin poikkeuksellisesta lakkovaroituksesta, kyse on neuvottelujen vauhdittamiseksi tarkoitetusta luontevasta painostuskeinosta, jonka työnantajapuoli on tilannut itse, jumittaessaan neuvottelut sopimuksen määräajan tuolle puolen ja jättäessään työntekijäpuolen keskeiset aloitteet miltei kokonaan huomiotta. Tutkijapuolellakin deadlinet tapaavat venyä, mutta Sivistystyönantajien halu vetää neuvottelut haamurajoille ja niiden tuolle puolen vie voiton kaikkein hankalimmankin professorin artikkelikokoelmien toimittamisesta. Omaa luokkaansa "dramatisoinnin" saralla oli Helsingin yliopiston lakia uhmaava päätös ryhtyä keräämään lakkoon osallistuvien työntekijöiden nimiä, jota Sivistystyönantajien pääneuvottelija yritti perustella lasten ja vanhempien edulla.
Skismasta huolimatta yhteistäkin pohjaa yliopistoneuvottelujen vastapuolilla sentään on. Hassinen mainitsee bloggauksessaan tällä hetkellä istuvan hallituksen suorittamat massiiviset koulutusleikkaukset, jotka ovat hyvin tehokkaasti rampauttaneet sivistysinstituution aineelliset toimintapuitteet. Yliopistoväki on huomauttanut näistä asioista — ja monista muistakin — vuodesta toiseen, mutta heidän varoituksensa on lähinnä sivuutettu valtiovallan letkautuksilla "kaiken maailman dosenteista" ja ylipäätään yliolkaisella asenteella. Sivistystyönantajien toiminnanjohtajan mukaan "olisi vastuutonta lisätä koulutuksen järjestäjien kustannuksia yli kantokyvyn", vaikka tällä hetkellä säästö revitään yliopistotutkijoiden yksilöllisestä kantokyvystä. Yllämainitun jäsenkyselyn mukaan noin 60% yliopistojen henkilöstöstä tekee ylitöitä jatkuvasti ja pyytämättä, ja vain 2% saa siitä jonkinlaista korvausta. Samaan aikaan opetus- ja tutkimushenkilöstöä rasitetaan hallinnollisilla velvoitteilla, ja neuvotteluissa työnantaja ei järin osoittanut halua varjella yliopistojen opetustuntikattoja, jotka ovat jo nyt huomattavan venyvät. Hassisen viittaus henkilöstökustannusten 70% osuuteen kokonaiskustannuksista jättää myös kätevästi huomiotta kaiken sen tutkimuksen, jota yliopistoissa tehdään henkilökohtaisilla apurahoilla, ja joka ei aiheuta työnantajalle käytännössä minkäänlaisia henkilöstökustannuksia. Huoli resurssien riittämisestä on varmasti aiheellinen, ja näiltä osin myös työnantajapuoli on täysin oikeassa suunnatessaan huomion istuvan hallituksen yliopistoja kurittaneeseen politiikkaan ja yliopistojen rahoituspohjan kapenemiseen. Asiaintilan korjaamiseksi kannattaisi kenties etsiä mieluummin jonkinlaista vipuvartta, jolla vaikuttaa valtiovaltaan.
Valtakunnansovittelijalle edenneiden yliopistoneuvottelujen tilanne ja työtaistelun uhka akatemiassa ovat oireellisia ja kertovat sivistysinstituution kriisistä. Työnantajapuoli on oman asenteensa tehnyt tiettäväksi, mutta on kyseenalaista käyttää tämänhetkistä ahdinkoa verukkeena yhä suuremmalle kurjistamispolitiikalle. Koska valtiovalta on synnyttänyt tämän ongelman, sen ratkaiseminen todennäköisesti myös vaatii valtiovallan toimia. Istuvan hallituksen on syytä havahtua siihen kriisiin, joka tällä hetkellä on yliopistoissa saavuttamassa lopullisen tulehtumispisteensä.
—
Kirjoittaja on filosofian tohtori, sotahistorian tutkija, Tampereen yliopiston tieteentekijät ry:n tiedotusvastaava sekä Julkisalan Koulutettujen lakkopäällikkö Tampereen yliopistolla.
Jotain hyvää tästä voi seurata kuten potkut Jussi Jaloselle. Muilta osin ja muuten oikeat tutkijat ja laitokset on turvattava, jopa filosefeeraus nykytwisteillä.
Ilmoita asiaton viesti
Työskentelen itsenäisenä tutkijana henkilökohtaisella apurahalla, ja olen tehnyt näin sujuvasti enimmän osan tutkijanurastani. Joudut siis kärsimään minusta vielä pitkään.
Miten muuten omat hoitoalan neuvottelut mielestäsi menivät?
Ilmoita asiaton viesti
Siis minäkin aloitin nuorena idealistina helposta eli Helsingin Yliopistosta josta kai iayhä jotkut laput ulos saisi filosefeerauksen laitokselta sun muualta. Yleisesti ottaen juu, tämä hallitus on aivan aanuksesta ihan kenenkään alasta riippumatta miltäkään vuodelta ja tiedän yliopistojen tuskan. Joten otan takaisin antaa kaikkien elää, Jussi Jalosenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Meinaatko, että antavat tälle tohtorien lakkokenraalille ihan potkut?
Ilmoita asiaton viesti
Toistetaan nyt Väänäselle, että eihän minulle voi potkuja antaa, koska työskentelen henkilökohtaisella apurahalla. Toimin luottamustoimessa henkilökunnan palkansaajien puolesta.
Sitten muuten sellainen huomautus, että ellei tälle kommenttiosastolle ala tulla järkevää tekstiä — ja valittaen joudun toteamaan, että teidän kommenttinne eivät täytä kriteerejä — niin suljen sen. Tällä hetkellä varaan tilaa tasan kolmelle kommentille, joiden on parempi olla hyviä. Myötämielisenä annan sinänsä leppoisalle Väänäselle ja puolueensa repeämisestä ilmeisen katkeroituneelle Engrenille kummallekin yhden ylimääräisen kommentin ilmaiseksi, joten kokonaisluku on siis viisi; kaksi heille, kolme joillekuille muille. Käyttäkää tämä mahdollisuus hyvin, koska jos ette niin tee, palsta loksahtaa kiinni!
Ilmoita asiaton viesti
Näyttäisi rakenneuudistukset ja työnkilpailutus koskevan muitakin kuin tavantallaajia. Onko tämä nyt sitä sisäistä devalvaatiota vai puhutaanko jo työperäisestä tutkijoista.
Ilmoita asiaton viesti
Jalosella on hitusen mielenkiintoinen logiikka suoriutumisosan ja joustavuuden käsittelyssä. Eikös se kuitenkin mene niin päin, että juuri niillä nuorilla, aloittelevilla tutkijoilla on se suoriutumisosa alhaalla, ja heidän pitäisi saada nostettua sitä, kun suoritukset paranevat?
Vaan kun eivät saa, koska mahdollinen korotusvara on lukittu niiden jo suoriutumisosansa korkealle syystä tai toisesta hilanneille, ihan riippumatta siitä, ovatko näytöt suoriutumisesta jo kaukana takanapäin.
Systeemi ei voi joustaa vain yhteen suuntaan. Ja koska se ei jousta alaspäin, ei se jousta myöskään ylöspäin.
Olisi rehellisempää myöntää suoraan, että tarkoitus on betonoida saavutettuja etuja juuri niiden pätkätöitä tekevien aloittelevien tutkijoiden kustannuksella.
Ilmoita asiaton viesti
Työnantajapuoli haki joustoja de facto palkkataulukon alemmille portaille, ja siinä olisi ollut kyse useamman prosentin heikennyksistä. Tämä on suoraa tietoa neuvotteluista, aivan straight dope. Julkisuudessa tämä sitten lanseerattiin ”joustavuutena” ja ”haluna yksinkertaistaa palkkajärjestelmää”, koska tällä tavoinhan työnantaja asian kokee ja siitä juttelee. Vaikutusarvioita muuten ei haluttu tehdä.
Neuvotteluissa oli esillä Tieteentekijöiden Liiton neuvottelijoiden esittämänä muun muassa se vaihtoehto, että jos kerran työnantaja haluaa purkaa mutkikkaaksi ja jäykäksi koettua palkkataulukkoa, niin parista alemmasta palkkatasosta voitaisiin luopua kokonaan siten, että tutkijanuransa alussa oleva voisi aloittaa suoraan nykyistä ylemmältä tasolta. Mikä on aika olennainen asia, kun pitää mielessä että vastavalmistunut maisteri tienaa yksityisellä, valtiolla ja kunnalla yli puolitoista kertaa enemmän kuin yliopistolla, kuten jo mainitsin.
Apurahatutkijoiden asemaan tämä ei tietysti vaikuta. Mutta turha moittia ainakaan Tieteentekijöiden Liittoa siitä, että se olisi ajanut vain hyväpalkkaisten etua.
Eikä tässä mistään ”saavutettujen etujen betonoinnista” ole kyse — hyvin on muuten lehdistön tiputtelemat muoti-ilmaisut opeteltu — vaan yksinkertaisesti siitä, että työnantajapuoli haki sellaisia heikennyksiä, joihin yksikään henkilöstöään edustava liitto ei voisi suostua. Ja kyllä, ne heikennykset olisivat iskeneet etenkin ja myös niihin uransa alkuvaiheessa oleviin tutkijoihin.
Ilmoita asiaton viesti
”Mikä on aika olennainen asia, kun pitää mielessä että vastavalmistunut maisteri tienaa yksityisellä, valtiolla ja kunnalla yli puolitoista kertaa enemmän kuin yliopistolla, kuten jo mainitsin.”
Jos tarkoitat tuota Tieteentekijöiden Liiton vertailua, niin siinä verrataan kyllä kaikkien maistereiden palkkoja, ei vastavalmistuneiden. Yliopistojen osalta taas jännästi nuo palkat painottuvat kyllä niihin vastavalmistuneisiin, koska pidempään uralla olleet ovat sitten pääsääntöisesti jotain muuta kuin maistereita.
Jos tuo kuvaa tyyliäsi käsitellä faktoja noin yleisesti, koko kirjoituksesi, mukaan lukien nuo vahvistamattomat ”suoraa tietoa neuvotteluista” -horinat voi suoraan julistaa roskaksi.
Ilmoita asiaton viesti
’Tieteentekijöiden Liiton vuoden 2016 jäsenkyselyn mukaan maisterin tutkinnon suorittaneen ammattilaisen ansiot nousevat yksityisellä sektorilla sekä valtion ja kunnan puolella yli 4000 euron, mutta yliopistoissa keskiansiot tutkijanuransa alussa olevalle tai muuta palkkatyötä tekevälle maisterille ovat 2891 euroa.’
Tuon voi tulkita myös hieman toisin. Ensinnäkin epäilen (en tiedä), kuinka moni juuri tutkinnon suorittanut saa yli 4000 euroa. Toinen asia on sitten, että tuo korkeampi ansiotaso koskee vain heitä, jotka saavat töitä. Muilla yksityisen sektorin keskiansio putoaa – ei sentään nollaan mutta työmarkkinatuelle.
Tässäkin kohden perustulo tekisi poikaa. En osaa heti arvioida, mikä sen merkitys olisi vaikkapa apurahatutkijan osalta. Tutkimusapuraha lienee verollista tuloa mutta kumpi hoitaa ennakonpidätykset ja muut maksut, apurahan myöntäjä vai tutkija? Perustulon myötä kuvittelisin täyspäiväisen tutkimustyön olevan mahdollista jopa pienemmällä apurahalla, jolloin niitä vastaavasti riittäisi useammalle. Mitä hyötyjä ja haittoja suomalaisen tutkimuksen kannalta tällä sitten olisi, en osaa arvioida.
Ilmoita asiaton viesti
Liiton jäsenkyselyn mukaan maisterit tienaavat yksityisellä puolella 4679 euroa, valtion leivissä 4762 euroa, kunnan hommissa 4177 euroa ja yliopistoilla taas huikaisevat 2891 euroa. Tämä on tosiasia. Se pitää paikkansa, että tämä kattaa myös ne maisterit, jotka ovat tehneet hommiaan ammattilaisena jo pitkään, mutta keskiarvot kertovat ihan riittävän hyvin, että vastavalmistuneellakin on sauma päästä vihreämmälle oksalle jossain ihan muualla kuin yliopistolla. Etenkin kun yliopisto on niitä harvoja työmaita Suomessa, jossa työntekijän saatetaan jopa edellyttää hakevan itse rahoituksen omille töilleen.
Työmarkkinatuesta ja perustulosta ei päätetä työehtosopimusneuvotteluissa. Siitä voi osoittaa viestin hallitukselle ja eduskunnalle. Ja minä en innostu siitä, että perustulo muuttuisi joksikin palkkatueksi, jonka turvin voitaisiin maksaa pienempiä liksoja tai apurahoja, ja käytännössä tutkijanhommakin muuttuisi joksikin julkisen vallan subventoimaksi minijobiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Onko muuten edelleen tilanne se, että apurahatutkijalle ei kerry eläkettä lainkaan?
Ilmoita asiaton viesti