Aseistautumista lain rajoissa
Lauantaiaamu on ollut sateinen, ja sisäministeri Anne Holmlund jutusteli vastikään televisiossa Suojelupoliisista, hätäkeskuksista, kerjäläisistä sekä aselaista, mistä kirjoittelen tässä joutessani taas itsekin. Sosialidemokraattien Pia Viitanen (joka viittaa omaan persoonaansa sanoilla ”me demarit”) muuten oli puhelimessa äärimmäisen järkyttynyt siitä, että Tampereen hätäkeskus on – hui kamala – keskitetty Poriin. HAH! Hätäkeskushan on Porissa ja pysyy, valta on Satakunnassa, minne se kuuluukin. Kärsikää!
Holmlundissa on ministerinä ollut puutteensa, mutta mikäli nyt oikein ymmärsin, aselain suhteen on ilmeisesti vihdoin ja viimein käytännöllisyys pääsemässä voitolle. Asia on taas ollut itsellenikin ajankohtainen viime viikkoina, sillä olen joutunut hakemaan peräti kuutta aseenkantolupaa samanaikaisesti. Seassa oli yksi revolverikin. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun olen hakenut aselupia uuden käytännön puitteissa, joten kokemus on kenties kertomisen arvoinen.
Hakemuskaavake ei ollut muuttunut juuri miksikään 1990-luvun puolenvälin jälkeen, mutta uutena tuli lisäselvitys, missä oli erinäisiä hyvin outoja kysymyksiä, kuten vaikkapa ”Voiko kuvailemaanne ammuntaa harrastaa pienempikaliiberisella aseella?”. Lisäselvitys on erilainen pitkille ja lyhyille aseille, ja kaksisivuinen. Kun kyse on kuudesta aseesta, piti siis täyttää kahdeksantoista paperia. Tämä kysyi jonkin verran aikaa ja viitseliäisyyttä.
Tietystikään en kuulunut tällä haavaa mihinkään ampumaseuraan. Reserviläisyhdistykseen olin tosin ehtinyt liittyä heti Suomeen palattuani, ja ilmoittautunut hetken mielijohteesta päivän koulutukseenkin. Mutta mitenkään aktiiviseksi ei ampumaharrastustani voinut luonnehtia kuluneen vuoden tai parin ajalta. Metsästyskortti minulla tietysti oli, mutten ollut minkään seuran jäsen.
Tästä huolimatta hakuprosessi oli varsin kivuton. Rauman poliisipäällikkö haastatteli minut henkilökohtaisesti kasvotusten ja totesi, ettei lääkärintodistusta selvästikään tarvita (pakko se kai on uskoa, koska virkavallan edustaja niin sanoi) ja minullahan oli vanhastaan aselupia jo lähes kahdenkymmenen vuoden takaa. Hakemukset otettiin oitis käsittelyyn. Pari viikkoa myöhemmin laitokselta soitettiin ja ilmoitettiin, että luvat ovat tilauksessa ja noudettavissa aikanaan, ja voisin maksaa ne silloin. Tavallisestihan maksu suoritetaan siis etukäteen, mutta Rauman poliisilaitoksella oli pankkikorttilaite tilapäisesti sökö. Vaikken ollut tällä hetkellä ampumaseuran jäsen, irtosi lupa myös revolveriin sen kummemmitta ongelmitta, koska hallussani oli jo vanhastaan taskuaseeksi luokiteltava automaattipistooli. Ties mistä syystä olin aikoinani saanut mainittuun pistooliin luvan vieläpä täysin toimivana aseena.
Mutta, lyhyesti: eipä se aseluvan hakeminen niin hankalaa tunnu olevan. Paperisotaa, joka on loppujen lopuksi aika tarpeetonta, tosin on enemmän kuin aiemmin. Poliisipäällikön pakeilla oleminen taas oli sinänsä myönteinen uutuus. Sitä en sitten tiedä, miten lupien hakeminen olisi luonnistanut Tampereella, minne en ole töiden perässä henkikirjojani viitsinyt muuttaa ainakaan vielä. Tuskinpa siinä eroa olisi ollut. Minkälaisia kokemuksia muilla paikkakunnilla asustavilla on?
(Sivuhuomautuksena: blogipalvelun käyttäjäliittymä on tosiaan heikentynyt huomattavasti, ja kuvat ovat edelleenkin kateissa. Sähköpostissa olen saanut kehoituksen, että kuvia sisältäviä artikkeleita ei tule omin päin mennä muokkaamaan kuvien liittämiseksi uudestaan, ja ylläpito hoitaa asian kyllä kuntoon. Odotan kärsivällisesti tämän lupauksen realisoitumista, mutta noin yleensä tämän palvelun käyttäminen tulevaisuudessa ei kyllä oikein houkuttele.)
Potkaisin kommenttiosaston auki. Asetuksissa oli kyllä sellaiset pykälät, että kenellä tahansa olisi pitänyt olla mahdollisuus sanoa sanansa, mutta ties mistä syystä sivusto kerjäsi silti kirjautumista ja rekisteröintiä. Asetukset piti näemmä _tallentaa uudestaan_.
Tämä päivitys tuntuu yskivän hieman. Mutta sitten taas siihen varsinaiseen aiheeseen.
Best,
J. J.
Ilmoita asiaton viesti
Moi, res.yhdistys voi laittaa ampumaseuraksi (yleensä)!
Ilmoita asiaton viesti
YT kirjoittelee:
”Moi, res.yhdistys voi laittaa ampumaseuraksi (yleensä)!”
Tiedän, ja näin totta kai teinkin. Poliisipäällikkö kysyi samaa asiaa myös suullisesti. Lomakkeissa vaan tavataan nykyisin korostaa sitäkin, kauanko jäsenyys on jatkunut, ja itsehän olin ollut tässä tapauksessa mukana vain pari viikkoa.
Samaten on ollut puhe niistä yhdistyksiltä tai seuroilta pyydettävistä todistuksista harrastuksen aktiivisuudesta. Tästä syystä varmaankin siinä lomakkeessa pyydettiin myös puheenjohtajan yhteystietoja. Merkitsin toki nekin, vaikken tässä tapauksessa edes tuntenut ketään jäsenistöstä. Eli sikäli olin siinä aluksi hieman mietteliäs, että kuinka kireästi siellä laitoksella asioita tulkitaan ja hakemuksia seulotaan.
Kaikki sujui kuitenkin järkevästi ja käytännöllisesti. Eli kuten sanoin, ne lähes kaksikymmentä vuotta hallussani olleet vanhat luvat olivat jo sellaisenaan riittävä tae.
Best,
J. J.
Ilmoita asiaton viesti
Olisikin noin helppoa saada se eka torrakko. Itse juuri sain kieltävän päätöksen pienoiskivääriin. Hain lupaa, koska opiskeluni loppuvat vuoden sisällä ja sen jälkeen aion muuttaa metsästysmaille ja aloitta hirven metsästyksen (porukkaan ollaan kyselty). Ajattelin että voisi olla viksua opetella ampupaan kiväärillä ennen kuin lähtee ostamaan hirvikivääriä. Poliisi ei ollut tätä mieltä, saa nähdä että satunko saamaan hirvikivääriä vuoden päästä, kun ei ole ollut kevyempää asetta. Systeemin järkevyyttä kuvastaa hienosti myös se, että samaan aikaan kun ”lasten leikki pyssyä” ei anneta minulle, niin hallissani on joku 20Mg ammoniumnitraatti pitoista apulantaa, joku 5000l polttoöljyä ja varastot täynnä rautaromua. Noista saisi jänniä palo/sirpale pommeja tai mukavan kokoisen kraatterin.
Ilmoita asiaton viesti
Joka kerran, kun Google osuu Uusi Suomi -blogiin, jaksan vieläkin uskoa löytäväni täältä jotain lukemisen arvoista. Mutta ei, sinä olet minun havaintojeni perusteella ainoa tervejärkinen US-bloggaaja. Eli näkökulmastani väärässä paikassa.
Ilmoita asiaton viesti
No kiitoksia, Kaisa, luottamuslauseesta, joka tuli monella tavoin tarpeeseen, sillä oma uskoni täysjärkisyyteeni on tätäkin palvelua silmäillessä toisinaan horjunut. Vaikka onhan täällä kai sentään muutamia muitakin tervejärkisiä?
Yrityksenäni on edelleenkin vaihtaa tämä tyyssijani jonnekin muualle – varsinkin nyt, kun tämä palvelu on naitettu Facebookin kanssa – mutta kun en vain kerta kaikkiaan keksi, mihin. Blogger on liian vanhanaikainen. WordPress on liian tavallinen. Typepad taas olisi juuri sopiva, mutta se taas maksaa, ja kirjoitan kuitenkin niin harvakseltaan.
Best,
J. J.
Ilmoita asiaton viesti
http://www.tumblr.com ?
Ilmoita asiaton viesti