Oinosen ongelmat

Kuten tunnettua, on Perussuomalainen kansanedustaja Pentti Oinonen taas vaihteeksi ottanut lujasti ja tinkimättä kantaa erinäisiin miestenkeskisiin harrasteisiin. Tällä kertaa on kunnioitetun kansanedustajamme sappi paisunut siinä määrin, että hän ei suostu enää edes saapumaan paikalle isänmaamme itsenäisyyden muistojuhliin. Kansallinen yhtenäisyys sekä itsenäisyytemme muistaminen ovat siis ilmeisesti edustaja Oinoselle toissijaisia asioita.

Kansanedustaja Oinosen suorittama omalaatuinen vastakkainasettelu sotaveteraanien ja homoseksuaalien välillä herättää tietysti hieman ihmetystä. Suomen sodanaikaisten asevoimien vahvuus nousi puoleen miljoonaan mieheen, ja nuo lukemat huomioiden lienee itsestään selvää, ettei asevelvollisarmeijassa kenenkään välillä tehty eroa. Väkiköyhällä maalla moiseen ei olisi ollut tietysti edes varaa. Kohtalonvuosiensa aikana ei isänmaa odottanut nuorelta mieheltä muuta kuin valmiutta ja kykyä pitää asetta käsissään; sukupuolinen suuntaus oli tällöin merkityksetön pikkuseikka. Kärjistäen voi todeta, että kaverit joiden hermot eivät kestä miesten välisen tanssimisen näkemistä tuskin olisivat selvinneet siinä vaiheessa, kun suurtaistelujen lihamyllyssä jokainen rintamamies sai kutsun kuolemantanssiin.

Koska veteraanien asian omien ennakkoluulojensa keppihevoseksi ottanut, heidän ansiostaan verrattomasti pehmeämmässä maailmassa kasvanut kansanedustaja Oinonen selvästikin kaipaa perehdyttämistä kohta 94-vuotista itsenäisyyttään juhlivan kotimaamme sodanaikaiseen historiaan, poimin tähän yhteyteen hänelle muutamia ajankuvaa valottavia sitaatteja. Tekstinkappaleet on lainattu Vantaan kaupunginmuseon verkkonäyttelystä sekä Kati Mustosen toimittamista Touko Laaksosen muistelmista.

 

—–

 

”Ja pojat oli kaikki siinä ympärillä, mut ne ei kukaan tehny rumia
homoille, ei kukaan tehny. Ja senhän mää tiiän, että kun korsuun tuli
pimeetä, niin kaikki oli korvat höröllään. Mutta mehän oltiin
varovaisesti ja hiljaksiin.
Kyllä niitä oli siellä monia muitaki pareja kun me.”


”Kun oltiin
Syvärillä, me asuttiin korsuissa. Niitä lämmitettiin kaminalla ja oli
laitettu puuliiterit ja kaikki, koska oltiin asemissa pitemmän aikaa. Ja
yksi talvi hain puita sieltä puuliiteristä, niin siinä kaks poikaa –
tulin niin hiljaa ilmeisesti, että ne ei kuullu – toinen oli polvillaan
sen toisen vehkeen kanssa, vetäs kuule siinä. Ja minä vaan näytin
kädellä, että olkaa kaikessa rauhassa. Sen jälkeen kun me nähtiin
toisiamme, niin nyökättiin. Ei me tunnettu toisiamme, me oltiin samasta
komppaniasta mutta eri joukkueesta. Kyllähän siellä niitä oli.”

”Parhaita kavereita ammuttiin tohjoksi, vatsat auki ja päät
muusina. Ne oli vähän liian rajuja kokemuksia kestettäväksi. Ei kukaan
ollut valmis sellaisia asioita kohtaamaan. Kyllä niistä painajaisia sai.
Oli kehitettävä sellainen suojaava kuori niitä kaikkia nähtyjä ja
koettuja asioita vastaan. Siis suojauduttava rauhan aikanakin. Sillä
lailla sitä yksi jos toinenkin piti itsensä aisoissa. Ei ollut muutakaan
vaihtoehtoa.”

”Seksi se veti sinne kaduille miehiä iskemään.
Kukaan ei tiennyt elääkö sitä huomenna ja tuleeko huomista aamua
ylipäätään ollenkaan. Niin sitä sitten elettiin kuin viimeistä päivää.
Otettiin kaikki irti. Se oli estotonta touhua se!”

”Sota-aika oli
ihan päinvastoin, silloin oli isompia ongelmia ja silloin ei homoista
välitetty oikeastaan mitään, se oli hyvin vapaamielistä aikaa. Stockan
edessä oli ratikkapysäkki, jonain sumuisena iltana – kaikki valot oli
vekka kadulta pommitusten takia – keskellä ratikkapysäkkiä, keskellä
katua naitiin jonkun kaverin kanssa. Jotkut hahmot oli siinä vähän
matkan päässä, eikä ne tullu lähelle kun ne huomas, että siellä oli
jotain tällästä tapahtumassa. Mä en muista mitään protesteja heterojen
taholta sillon, se tuli sodan jälkeen, sitten ruvettiin moralisoimaan
kauheesti ja nää lait tuli korostetusti esille.”

”Sodan jälkeen
tuli usein kadulla vastaan miehiä, joilla oli vaimot ja lapset
ympärillään. Samoja miehiä, joiden kanssa oltiin sodan aikana oltu
seksihommissa. Kun sodan aikana ei ollut naisia saatavilla, nämä
aviomiehet ja isät olivat hakeneet iloja meikäläisten maisemista. Mehän
mentiin ulos, että saatais naida. Niissä oloissa sitä oletti, että monet
olisivat olleet homoja, mutta sitten sodan jälkeen sitä oikein todella
yllättyi, miten paljon heteroita niissä olikin.”

”Sodan päätyttyä me
kaikki sitten vetäydyimme omiin leireihimme.”

 

jojalonen
Sitoutumaton Tampere

Olen sotahistorian tutkija ja filosofian tohtori Tampereen yliopistolta. Puoluepoliittisesti olen sitoutumaton, joskin vuoden 2012 kunnallisvaaleissa olin Keskustan ehdokkaana.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu