Setelitaidetta kansakunnalle
Euron kaatumista ennakoiva Iltalehti on tänään päättänyt viihdyttää talouskriisistä huolestunutta Suomen kansaa esittelemällä ehdotuksensa uusiksi markan seteleiksi. Painotukset ovat paljolti lähihistorialliset ja keskittyvät valintojensa puolesta näköjään populaarikirjallisuuteen, urheiluun ja viihteeseen; talouselämä ja politiikka ovat toki saaneet myös osansa Jorma Ollilan ja Martti Ahtisaaren hahmoissa.
Tässä vaiheessa voinen tunnustaa, että alan itsekin pitää yhteisvaluutan romahtamista nykytilanteen huomioiden niin ikään todennäköisenä. Myönnettäköön, että Paul Krugmanin näkemykset ovat minusta vakuuttavia, minkä lisäksi Angela Merkel vaikuttaa tämänaamuisen perusteella olevan varsin ulkona kuvioista. En nyt ryhdy tämän tarkemmin erittelemään syitä tai perusteita tähän mahdollisesti vielä vääräksi osoittautuvaan mielipiteeseeni, sillä se ei varsinaisesti ole tämän bloggauksen aihe. Koska iltapäivälehdet ovat jo kovaa vauhtia suunnittelemassa uusien markan seteleiden visuaalista ilmettä, ajattelin saman tien näin historiantutkijana esitellä omat vaatimattomat ehdotukseni.
Maamme presidenteillä oli hallitseva asema markkojen kuvituksessa aina 1980-luvulle asti. Omasta lapsuudestani muistan rakennusmestarina hyvää tiliä riihikuivana tehneen isäni aika ajoin olohuoneen pöydälle jättämät komeat, presidentti Urho Kekkosen kasvojen koristamat viisisataset. Samoin muistan setelien ilmeen vaihtumisen vuodesta 1986 alkaen, ja etenkin tuolloin jo lähes unohtuneen Anders Chydeniuksen persoonan aiheuttaman hetkellisen kansallisen hämmennyksen. Yleisesti ottaen 1980-luvulla esitellyt setelit olivat ulkoasultaan esteettisesti onnistunut läpileikkaus suomalaisesta taiteesta ja kulttuurista. Ne huomioivat tasapuolisesti niin urheilun, arkkitehtuurin, säveltaiteen, kansanrunouden ja talousopin. Urheilu tosin tuli ajan mittaan pudonneeksi sikermästä Paavo Nurmelle omistetun kympin muututtua kolikoksi; tämä ei kuitenkaan vahingoittanut kokonaisuutta, sillä Väinö Linnan kunniaksi laaditun kaksikymppisen myötä tilalle astuivat samalla kertaa kansankulttuurille vähintäänkin yhtä keskeiset kirjallisuus, teollisuus ja sota.
Millaisia sitten vuoden 2012 uusien Suomen markkojen tulisi olla? Lähden nyt siitä oletuksesta, että perinnesyistä olisi tulevan kansallisen valuutan nimi yhä "markka", eikä esimerkiksi presidenttiehdokas Väyrysen haikailema "kruunu". Tietysti, jos itse saisin valita, niin oma ehdotukseni olisi varsin pitkän historian tässä maassa omannut "taalari". Samalla vaivaa voisi kotimaisenkin rahayksikön tunnuksena käyttää luontevasti kansainvälistä $-symbolia.
Mutta pitäydytään siis markoissa. Ehdottaisin setelien arvoiksi 10, 20, 50, 100, 200, 1000, 5000 ja 10000 markkaa. Kaksi jälkimmäistä tulisivat epäilemättä tarpeeseen tosi isokenkäisille sekä uudessa Euroopassa taas tärkeäksi elinkeinoksi nousevaa valuuttasalakuljetusta harrastaville. Autonomian ajan ja Ruotsin vallan ajan saatua osansa jo 1980-luvun seteleissä uskoisin, että on paras valita kaikki näiden uusien setelien hahmot 1900-luvulta, maan itsenäisyyden ajalta.
Omat ehdotukseni setelien kuvitukseksi ovat seuraavat. Edustettuina ovat politiikka, talous, kirjallisuus, musiikki, sota, urheilu, naiskauneus, kansankulttuuri, kansanterveys ja elokuva. Painotus on tarkoituksella sotienjälkeisessä ajassa, koska uskoisin, että nimenomaan tuolloin alkaneen aikakauden voi katsoa tällä hetkellä olevan lopullisesti päättymässä. Meidän omasta perspektiivistämme 1990-luvun murros voi toki näyttää ratkaisevalta virstanpylväältä, mutta tulevien sukupolvien silmissä saattavat nyt päättyneet kaksi vuosikymmentä näyttäytyä hyvinkin vain eräänlaisena sodanjälkeisen ajan lopullisena saattohoitona.
10: Väinö Tanner. Suomalaisen työväenliikkeen ja osuuskauppatoiminnan suuri mies on setelinsä ansainnut, ja helposti kuluvana valuuttana on kymppi ehdottomasti paras vaihtoehto. Setelin kääntöpuolelle sopii erinomaisesti maisemakuva Helsingin Pitkästäsillasta.
20: Kalle Päätalo. Kahdessakympissä on ollut kirjailijan kuva aiemminkin, ja se voi olla siinä vastakin. Sitä paitsi Päätalo sattui Messukylään muutettuaan olemaan perhetuttujani. Sinne kääntöpuolelle voi sutaista upean kollaasin, missä tamperelainen raksatyömaa yhdistyy Koillismaan metsikköihin ja taka-alalla kaartuu vanhanaikaisen kirjoituskoneen iskuriviuhka, niin että rullassa kiertyvässä paperiarkissa näkyy Päätalon kirjoitusta. Esimerkiksi se "- Ei ole sitä tasoa kun pitäisi olla. Näin jo Pispalassa kun alettiin tehä kuormaa, sanoin. - Harmitti niin perkeleesti, että veit pyrki silimiin" olisi kerrassaan hyvä valinta, koska kyllähän setelisarjassa pitää sanan "perkele" esiintyä.
50: Laila Kinnunen. Säveltaiteen sekä sodasta toipuneen Suomen tunnelmien pitää itsestäänselvästi olla edustettuna kotimaisissa seteleissä, ja tässä tarjoutuu myös hyvä mahdollisuus laittaa merkittävä naishahmo mukaan uusiin seteleihin. Setelin toiselle puolelle istuu oikein mainiosti ylhäältäpäin otettu kuva levylautasella pyörivästä vanhanajan uurteisesta äänilevystä, jonka etiketissä on Fazer-musiikin tunnus. Mikä tahansa Kinnusen single sopii oikein hyvin vaihtoehdoksi.
100: Aarne Sihvo. Sota on osa kansallista historiaamme, ja seteleissä on nostettava esille myös vähintään yksi ansioitunut soturi. Satanen on myös tiuhaan omistajaa vaihtavana setelinä sopivin vaihtoehto tähän tarkoitukseen. Sihvo oli mies, joka taisteli jääkäripataljoonassa itsenäisen Suomen puolesta, istui keisarillisen Venäjän vankityrmissä, vapautti Karjalan vuonna 1918, oli mukana tuomassa panssariaselajia Suomeen, kukisti äärioikeistolaisen vallankaappausyrityksen ja oli mukana torjumassa myös kommunismin uhkaa. Kovin montaa parempaa suomalaisen sotilaan ja suomalaisen miehen esimerkkiä ei ole. Setelin taustalle sopii kuvitukseksi Jääkäripataljoona 27:n muistoristi sekä Renault-panssarivaunu.
200: Tahko Pihkala. Urheilunhan on tunnetusti aina oltava suomalaisissa seteleissä edustettuna, joten olkoon se saman tien se kansallisurheilu. Kääntöpuolelle tietysti kuva pesäpallokentästä.
1000: Armi Kuusela. Totta helvetissä, ja mielellään vielä tämä kuva. Armi on ainoa yhä elossa oleva henkilö, jonka seteliin hyväksyn, suorastaan vaadin. Setelin toiselle puolelle kuvakollaasi olympiastadionista, kruunusta ja ruusupuskasta.
5000: Arvo Ylppö. Itsenäisessä maassa pitää tietysti olla asukkaitakin. Kansakunta koostuu ihmisistä, ja Ylppö teki parhaansa saattaakseen uusia suomalaisia maailmaan. Setelin toiselle puolelle voi laittaa jälleen kerran kollaasinomaisesti lääkärin työpöydälle aseteltuja erilaisia instrumentteja; ehkä pelkkä stetoskooppikin riittänee tekemään sanoman selväksi.
10000: Tauno Palo. Tämähän ei perusteluja kaipaa. Setelin kääntöpuolelle filmikela ja klaffi sekä Suomen Filmiteollisuuden perinteinen kahdeksankulmainen SF-logo.
Kolikkojen osalta ehdotan, että penneissä säilytetään edelleen vaakunaleijonat. Sen sijaan esimerkiksi viiden markan kolikkoon voi laittaa kruunapuolelle vaikkapa YK:n tunnuksen, sekä kotimaisten sinibarettiemme että nobelisti Martti Ahtisaaren kunniaksi. Markan kolikkoon käy oikein hyvin edelleen joutsen, ja ehdottaisin samalla vaivaa myös kahden markan kolikon lanseeraamista. Siihen voi kaivertaa maalaismaisemaa Kokemäenjokilaaksosta, koska Suomen maaseutu yleensä sekä Satakunta erityisesti ovat tasan tarkkaan paikkansa ansainneet kotimaamme uusien maksuvälineiden kuvituksessa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Se on hengissä. Ainakin vielä. Säästetään vanha kunnon Masa sinne 2040-luvun seteliuudistukseen.
Täh, no monihan noista IL:n ehdottamista henkilöistä on hengissä.
Nojoo, mutta kuten lienet huomannut, niin toisin kuin Iltis, niin minä en yleisesti ottaen kannata hengissä olevien ihmisten laittamista seteleihin. Paitsi jos siihen on erittäin hyvät perusteet, kuten Armi Kuuselan kohdalla mielestäni on.
On mielenkiintoista miten jo antiikin Roomassa lyödyt kolikot olivat monta kertaa hienompia kuin nykyiset sangen tylsät vaakunakolikot.
Olisit pistänyt Sihvon kympin seteliin. Minä kuitenkin polttaisin kaikki käsiini tulevat.
Muuten kyllä, sopiva lista.
Euron häviämiseen en tosin usko.
No en minä juuri Sihvosta tiedä.
Taisteli itsenäisen Suomen puolesta, (minun lisäyksenäni):Toisia ilman ulkomaista tukea itsenäisen Suomen puolesta taistelleita vastaan saksalaisten ja ruotsalaisten tukemana.
Vapautti Karjalan? Siis-41 vai -18? Jos -18, niin oliko siellä enää mitään vastusta, pakoon juoksevia.
Kukisti äärioikeistolaisen vallankaappaausyrityksen. Nja-a, eikös se kukistunut siihen, että Mannerheim jäi odottamaan eikä ruvennutkaan Fuhreriksi. Kun muualtakaan ei tukea tullut kuivui koko juttu.
No, on kai hänellä ansionsakin.
Tämä nyt kuuluu tyyliini, koska olen sitä mieltä, että kaikki totuus Suomen- Venäjän suhteista ei ole täysin mitä sen kerrotaan olevan.
Enkä ole historian harrastaja, joskus vain huomaan ristiriitaisuutta.
Ei sen puoleen, voinhan toki pistää Sihvon kymppitonniin ja laittaa Tauno Palon sataseen, mikä ehkä olisikin suositumpi vaihtoehto. Laitetaan saman tien Armi Kuusela kahdensadan seteliin, niin hänenkin kauniisiin kasvoihinsa törmää kuluttaja edes vähän useammin. Sumplitaan vielä niin, että Arvo Ylppö menee tonniin ja Tahko Pihkala viiteen tonniin.
Mutta mitä noihin ansioihin tulee, niin Sihvohan taisteli kotimaansa itsenäistymisen puolesta jo jääkäripataljoonassa itärintamalla, keisarillista Venäjää vastaan.
Näkemys siitä, että punaiset olisivat vuonna 1918 taistelleet "ilman ulkomaista tukea" on muuten aika persoonallinen, kun nyt kerran lasket hallituksen joukkojen saaneen "tukea" peräti Ruotsista. Itänaapurista kyllä järjestettiin Suomen kansanvaltuuskunnalle materiaaliapua ja sotilasneuvonantajia aivan kotivaroiksi.
Mitä taas tulee Karjalan rintamaan vuonna 1918, niin Kannaksella taistelleista punaista käsivarsinauhaa kantaneista sotilaista oli joka kolmas venäläinen, ja yksittäisissä taisteluissa, kuten Raudun alueella, saattoi venäläisten bolševikkien osuus punaisten miesvahvuudesta nousta kahdeksaankymmeneen prosenttiin.
Mäntsälän kapinan kukistamisessa taas Sihvo oli avainasemassa, yhdessä Svinhufvudin kanssa. Ei nyt niin, että kyseessä olisi ollut mikään vakava uhka Suomen yhteiskuntarauhalle, mutta itse lasken toiminnan tasavallan rauhanaikaisen yhtenäisyyden puolesta ja luun iskemisen lapualaisten kurkkuun ehdottomasti poliittiseksi ansioksi.
Mutta onhan tämä tavallaan mielenkiintoista vanhalta vasemmistolaiseksi tunnustautuneelta metallimieheltä! Meinaan, vielä jos hiukan jyrkennät tuota vieroksuvalta vaikuttavaa käsitystäsi Sihvosta, niin pääset samaan seuraan sotienvälisen ajan laitaoikeistolaisten kanssa.
Pitää tunnustaa, etten oikein syty muumeille.
Mieluummin vaikka Ola Fogelberg, jos kotimaisen sarjakuvan pitää olla edustettuna. Tai miksikäs ei samantien Mauri Kunnas?
No niin, Jussi Jalosen kanssa on mukava keskustella. Oppii uutta ja saa ainakin faktoiltaan oikeaa tietoa.
Ajattele nyt, jos keskustelisin esimerkiksi Putkisen kanssa, niin siinä eivät kummankaan näkemykset lähesty toisen näkemyksiä, eivätkä kenenkään sivullisenkaan.
Tuo vasemmistolaiseksi tunnustautuneen on vähän kärjistetysti sanottu. Olen kyllä pirun kiukkuinen siitä, että Vasemmistoliitto on ominut vasemmisto nimityksen. Tällä hetkellä äänestäisin kyllä vihreitä.
Taisteliko Sihvo Mannerheimia vastaan. Silloinhan ainakin jompikumpi taisteli Suomen itsenäisyyttä vastaan.
Tampereen taisteluista olen kyllä kuullut kerrottavan, että sillä ruotsalaisella prikaatilla oli hyvin merkittävä vaikutus lopputulokseen.
Ja ne venäläiset siellä Karjalassa eivät muodostaneet omia organisoituja yksiköitä? Mikä organisoidusti ja kurinalaisesti taistelleille valkoisille oli huomattava etu. Eihän valkoisellakaan puolella miehet olleet sotilaskoulutusta saaneet, mutta koulutetu johto ja järjestetty organisaatio heillä oli. Ne prosenttiluvut taitavat olla mitättömistä määristä?
Timo Elonen kirjoittaa:
"Taisteliko Sihvo Mannerheimia vastaan. Silloinhan ainakin jompikumpi taisteli Suomen itsenäisyyttä vastaan."
Mikäli tässä puhutaan ensimmäisestä maailmansodasta edelleenkin, niin Mannerheim taisteli Puolan ja Romanian rintamalla, siinä missä toisella puolella olleet suomalaiset jääkärit taistelivat Itämerenmaissa.
Sodassahan tietysti kaikki katsovat taistelevansa aina jonkin asian puolesta. Mannerheim katsoi totta kai myös tuolloin taistelevansa keisarillisen Venäjän puolesta keskusvaltoja vastaan. Se on makuasia, voiko hänen katsoa samalla taistelleen Suomen itsenäistymistä vastaan. Olettaisin, että hänen tuolloisessa näkemyksessään Suomen itsenäistyminen ei ollut ylipäätään edes mahdollisuuksien rajoissa, joten hän tuskin edes pahemmin ajatteli koko asiaa.
Eipä silti, eihän se ollut kovin monen muunkaan mielestä mikään varteenotettava mahdollisuus. Poislukien tietysti ne jääkäripataljoonaan pestautuneet, joista esimerkiksi Sihvo tosiaan uskoi taistelevansa Suomen itsenäistymisen puolesta, ja jonka uskomuksen historialliset tapahtumat sitten hänen onnekseen osoittivat oikeaksi.
"Tampereen taisteluista olen kyllä kuullut kerrottavan, että sillä ruotsalaisella prikaatilla oli hyvin merkittävä vaikutus lopputulokseen."
Totta kai oli.
"Ja ne venäläiset siellä Karjalassa eivät muodostaneet omia organisoituja yksiköitä?"
Eiköhän se Raudun taistelussa pyörähtänyt venäläinen panssarijuna ollut kohtalaisen järjestäytynyt, samoin kuin se Antrean rintamalla taistellut siperialainen osasto. Eivät ne tietenkään juuri komppaniaa suurempia osastoja olleet.
Etelä-Savon rintamallahan poikkesi sodan alkuvaiheessa myös parisataa punaista latvialaista tarkka-ampujaa Tukkumin bolševikkirykmentistä, jotka hekin muodostivat Suomen rintamalla oman komppaniansa. Mitenkään nyt siis liioittelematta asioita, mutta olisi kyllä virheellistä väittää, että suomalaiset punaiset eivät olisi saaneet apua itänaapurilta, siis nimenomaan itäisessä Suomessa.
"Mikä organisoidusti ja kurinalaisesti taistelleille valkoisille oli huomattava etu. Eihän valkoisellakaan puolella miehet olleet sotilaskoulutusta saaneet, mutta koulutetu johto ja järjestetty organisaatio heillä oli."
No ihan rehellisesti, kyllä se sisällissota oli molemmin puolin aivan järkyttävää räpellystä, eikä se valkoisten sotiminen niin "kurinalaista ja organisoitua" ollut. Tietysti sodassa palvelleiden komentajien itse kirjoittamassa vapaussotakirjallisuudessa se on haluttu usein sellaisena esittää, ja vastaavasti punaisten taholta on luotu kuvaa valkoisesta armeijasta jonain pysäyttämättömänä huippuunsa viritettynä kurinalaisena koneistona. Mutta tosiasia on, että hirveää rähjäämistä se valkoistenkin käymä sota aika ajoin oli.
Aapo Roselius on hyvästä syystä otsikoinut sen vuotta 1918 koskevan tutkimuksensa nimellä "Amatöörien sota". Siteeraan siitä keskeisen aihetta koskevan kappaleen:
------
"Suomen sisällissodan suhteen voittajapuolen historiankirjoitus pyrki kuvaamaan sotaa perinteisin tavoin ja antoi täten varsin ammattimaisen kuvan tapahtumista. Vapaussotakirjallisuuden luomaa kuvaa sodasta osattiin myös katsoa realistisemmin silmin, kuten J. K. Paasikivi kriisitunnelmissa joulukuussa 1939 ulkoasiainvaliokunnan istunnossa: "Minä sanoin myös suoraan, että 1918 vuoden sodan miehet, erityisesti Hannes Ignatius, ovat syynä, kun ne ovat tuosta leikkisodasta kääntäneet muka suuren voiton Venäjää vastaan." Sodassa mukana ollut ja aktiivinen valkoisen Suomen tukija, Kaj Donner, myönsi Mannerheim-elämänkerrassaan sodan olleen jossakin suhteessa diletanttien sota.
Valkoisen armeijan lukuisten upseerien tietotaitoa ei ollut mahdollista yksiviivaisesti siirtää lähes kouluttamattomille joukoille. Ammattimainen sotilaallinen johtaminen ei aina onnistunut ja päällystön oli otettava huomioon suuret puutteet miehistön sotilaallisessa osaamisessa. Koulutuksen puute näkyy luonnollisesti taisteluissa, jälkiselvittelyissä ja molempien osapuolien tappioluvuissa."
---------
Esimerkiksi maaliskuun viimeisen ja huhtikuun ensimmäisen viikon aikana valkoiset menettivät kaatuneina 1242 miestä punaisten 1440 miestä vastaan. Roselius toteaa, että haavoittuneet mukaan laskien kokonainen kuudesosa hallituksen joukkojen aktiivisesta rintamavahvuudesta tuhoutui kahdessa viikossa. Tietysti samanaikaisesti uusia miehiä koulutettiin koko ajan tilalle, ja hallituksen oli toki jo mahdollista nojautua asevelvollisuuteen. Eli se on totta, että hallituksen joukoilla oli ilman muuta kiistattomia etuja vallankumouksellisiin nähden.
"Ne prosenttiluvut taitavat olla mitättömistä määristä?"
Siis ne Karjalan rintaman lukemat? Miten sen nyt ottaa. Aatos Tanskasen mukaan olisi helmikuussa 1918 Antrean rintamalla Kannaksella ollut aseissa kaksituhatta venäläistä sotilasta. Maaliskuusta alkaen tietysti venäläisten joukkojen lukumäärä väheni, poislukien Raudun rintama. Raudun taistelussa oli lopulta mukana tuhat venäläistä, joista kaatui arviolta neljäsataa.
Että en minä näitä lukemia "mitättömiksikään" sanoisi, vaikkeivät ne kenties aivan vertaudukaan Saksan Itämeren-Divisioonan vahvuuteen.
"Tuo vasemmistolaiseksi tunnustautuneen on vähän kärjistetysti sanottu."
No muistin, että olisit joskus niin ilmoittanut, mutta voi olla että muistelin päin honkia. Anteeksi, jos tulin nyt antaneeksi väärää tietoa.
Kiitos pitkästä ja hyvästä vastauksesta. Kun Suomessa eivät miehet silloin olleet missään armeijassa koulutettuja, niin noinhan se sota menee, miehiä uhrataan saamatta mitään aikaan. Täytyy myöntää, että mitättömämmiksi minä noita Karjalan taisteluita luulin.
Niistä prosenttiluvuista kysyin, koska järjestäytyneisiin joukkoihin ei oteta kouluttamattomia, eri kieltä puhuvia. Jos on kokonainen komppania, niin kyllä se on saksalainen, venäläinen, ruotsalainen tai amerikkalainen, eikä 85%:sti jonkinmaalainen. Koulutettu sotilas kelpaa sensijaan yksittäisenä vaikka mihin rosvojoukkoon. No se asia selvisi hyvin.
En tarkistanut tarkkaa sanamuotoa, mutta taisin sanoa, että joninlaisena vasemmistolaisena itseäni pidän tai punavihreänä. Vuodessakin tuon vasemmisto sanan merkitys on muuttunut. Et sinä siis täysin perättömiäkään puhunut.
Jussin kommentistä allekirjoitan ehdottomasti valuutan nimen: taalari tai taaleri olisi oiva nimitys - ja tällöin voisi myös harkita Ruotsin ja jopa Viron, Norjan ja Tanskan ottamista mukaan samaan valuuttaunioniin jos pyritään laajempaan kuin kansalliseen valuuttaan. Taaleri kelpiais myös koko pohjoisen euron korvikkeen nimeksi, sillä saksalaiset voisivät lämmetä sille historiallisista syistä, olihan se kotoisin saksankieliseltä alueelta, Böömin Joachimstalista (nykyisin Jachymov). Hauskoja valuutan nimiä olisivat myös turkiksiin viittaavat kiihtelys ja raha.
Rahojen esittämien henkilöhahmojen osalta pitäisin myös kulttuurin fantasiahenkilöitä (joista monilla toki todellisia esikuvia) hyvänä vaihtoehtona.
Sven Dufva (Edelfeltin tai Staafin versiona) - kääntöpuolelle Punkaharjun ilmakuva tai maisema Kolilta
Muumit (Lars Janssonin visualisoimana) - kääntöpuolelle saaristolaismaisema
Antti Rokka (Reino Tolvanen tyyliteltynä yhdessä toisen kanssallisen symbolin tikkakoskelaisen kanssa) - kääntöpuolelle Viipurin linna tai Karjaportin eli Pyöreä torni tai vaikka molemmat
Lemminkäisen äiti (Gallen-Kallelan versio) - kääntöpuolelle esimerkiksi pauhaava Imatrankoski
Akseli ja Elina (tässä konflikti kun sekä Aarno Sulkanen että Ulla Eklund lienevät elossa, mutta tarpeeksi tyyliteltynä piirteet sekä tunnistettavia että personifioimattomia) - kääntöpuolelle Vapaussodan voitonparaati toukokuussa 1918 tai Mannerheimin hautajaissaattue 1951
Lalli (Köyliön patsas tai Ekmanin maalaus) - kääntöpuolelle Turun tuomiokirkko.
Hiukan miespainotteinen osasto voidaan hoitaa antamalla naisille (Lemminkäisen äiti) ja molempia sukupuolia sisältäville (muumit sekä Akseli & Elina) isommat setelit... Sodassa vaikuttaneet Rokka ja Dufva vain heijastavat Suomen väkivaltaista menneisyyttä ja kumpikaan ei kuitenkaan ollut ammattisotilas.
Historiallisista henkilöistä saisi myös edustavan kavalkadin. Jussin ehdottamista en henkilökohtaisesti lämpeä Päätalolle, Kinnuselle enkä Pihkalalle. Muut kelpaisivat minulle kyllä, tosin tasapainon vuoksi Taunon rinnalle voisi laittaa Ansan tai Reginan. Jos kuitenkin kirjailija, muusikko ja urheilupersoona olisi valittava, ehkäpä kirjailijoista Mikael Agricola (tässä olisin valmis poikkeamaan itsenäisyyden ajan periaatteesta, onhan Agricola kiistatta suomen kielen "isä" ja tallensi violä muinaisia jumaluuksiakin jälkipolville), musiikkipersoonista Antti Hammarberg tahi Olavi Virta ja urheilupuolelta Clas Thunberg edustaisi paitsi poikkeuksellisia urheilusaavutuksia, myös suomenruotsalaisuuttaa ja stadilaisuutta, jotka merkittävä osa suomalaista identiteettiä. Toisaalta myös stadilainen Walter Jacobsson kelpaisi ja yhdessä potsdamilaissyntyisen vaimonsa Ludovikan kanssa toisi sekä kansainvälisyyden että molemat sukupuolet kuvaan mukaan.
Iltalehden kuvakavalkadista Pertti Pasanen, Tove Jansson ja elävänä poikkeuksena Ahtisaari (ei virallista asemaa onneksi enää) kelpaisivat minulle. Oksasen, Kari Jalkasen (Kari Tapio), Jorma Ollilan ja Mikael Granlundin tuomitkoon historia aikanaan - nykyisyys on liian aikaista. Poliittisen ja sosiaalisen kentän osalta tasapaino olisi hyvä asia eli juuri vasemmistolaisen Tannerin kääntöpuolella jokin valkoiseen Suomeen liittyvä jne.
Muita hyviä naamoja rahoihin olisivat Helene Schjerfbeck, Pekka Tiilikainen (syntyjään Pjotr Tilikoff), Sakari Tuomioja, Fanni Luukkonen, Ester Siirala (tunnetaan tyttönimellään Toivonen), Eugen Schauman, Karl Fazer, Nikolai Sinebrychoff, Nils-Aslak Valkeapää, Martti Talvela ja Kylli Koski.
Taustojen maisemakuvia jonkinlaiset kansallismaisemat kuvastaisivat hyvin ja kansalliseen identiteettiin kuuluvan Karjalan pitäisi olla myös edustettuna. Menneistä Kuninkaanportti ja Tampella sekä Anders Chydenius kelpaisivat minulle aivan hyvin. Eduskuntatalo tai Senaatintori olisi liian klisheinen eikä omaisi riittävää symboliarvoa - ellei sitten Eugen Schauman rahassa ja Senaatintori kääntöpuolella.
Entisistä presidenteistä kelpuuttaisin vain Ståhlbergin, Svinhufvudin, Rytin, Mannerheimin ja Ahtisaaren ja heistäkin Ståhlbergin, Mannerheimin ja Ahtisaaren muiden kuin presidenttiaikaisten aikaansaannostensa takia.
Sukupuolten tasapainosta olen sitä mieltä, että historian miesvaltaisuus on fakta ja miehillä voi olla naamoissa lievä yliedustus. Eli "kiintiönaisia" ei tarvita, mutta muutamia kriteerit täyttäviä naisia toki aina löytyy ja kiintiönaisten mukaan ottaminen olisi naissukupuolen vähättelyä.
"Historian miesvaltaisuus" nyt on miten sen haluaa ymmärtää. Maamme historiassa on ollut vaikutusvaltaisia naisia siinä määrin, että koko setelisarjan saisi halutessaan kasaan vain naisista. Yhtä hyvin tuosa omassakin listassani olisivat voineet olla Helvi Sipilä, Aino Kallas, Fanni Luukkonen tai vaikka Armi Ratia. Historiassa on sotilaiden ammattikunta ollut naiset täysin poissulkeva, ja naiset ovat olleet aliedustettuja monella saralla viime vuosisadalle asti, mutta se ei tarkoita, etteikö nimekkäitä edustajia olisi tarjolla. "Kiintiöihin" ei olisi missään vaiheessa tarvis turvautua.
Tosin nyt suoralta kädeltä en esimerkiksi muista erityisen nimekästä klassista suomalaista naissäveltäjää. Laulajattaria toki on runsaasti, kansainvälisestikin tunnustettuja. Myös musiikin saralla ovat miehen ja naisen roolit jakautuneet, mikä nyt tietenkään ei tarkoita sitä, että toista olisi välttämättä arvostettu vähemmän kuin toista.
Kansallisesti merkittävien kuvitteellisten hahmojen liittäminen seteleihin on kannatettava ratkaisu sekin, vaikka se antaakin lähtökohtaisesti kirjallisuudelle hallitsevan taiteenlajin aseman setelisarjassa. Omasta puolestani ehdottaisin näistä hahmoista vaikkapa Havukka-ahon ajattelijaa (kääntöpuolelle kansallismaisema Kainuun korvesta) ja tietysti myös komisario Palmua (kääntöpuolelle Helsingin Tähtitorninmäki).
Presidenteistä harkitsin itsekin Risto Rytin liittämistä sarjaan. Hän nyt sopisi siihen sikälikin, koska uudessa valtionvelkoja kuittaavassa ja korkeaa luottoluokitusta yli kaiken arvostavassa Euroopassa edustaa sotavelkojen lyhentämistä ajanut Ryti ajan henkeä. Sitä paitsi halusin totta kai, että setelisarjassa olisi yksi satakuntalainenkin. Mutta tyydyin lopulta vain tuohon maalaismaiseman laittamiseen kahden taalarimarkan kolikkoon ikään kuin lohdutuksena.
Autonomian ajalta olisi Rytiä vastaava ja setelisarjaan täydellisesti sopiva hahmo Lars Gabriel von Haartman. Agricolaa mietin itsekin ensin, mutta tuumasin sitten että keskitytäänpä vain itsenäisyyden aikaan ja tekaistaan suosiolla moderni suomalainen henkilögalleria. Kevyen musiikin puolelta harkitsin myös Rauli Somerjokea, Juha Vainiota, Olavi Virtaa sekä Tapio Rautavaaraa, mutta päädyin sitten lopulta Kinnuseen.
Ester Toivonen on erinomainen vaihtoehto Armi Kuuselalle, ja Suomen elokuvataiteelle omistettuun rahaan sopisivat tosiaan Tauno Palo ja Ansa Ikonen yhdessä. Pidän kyllä itse Regina Linnanheimosta enemmän, mutta kaipa kansallinen muisti yhdistää nimenomaan Ansan ja Taunon toisiinsa.
Kansallismaisemien käyttäminen setelien selkäpuolen kuvituksena on myös itse suosimani ratkaisu, ja sitähän sovellettiin jo 1980-luvulla. Samoin olisi hyvä idea lisätä setelin koristeeksi sitaatteja kirjoista, kuten tehtiin jo Väinö Linnan koristamassa kaksikymppisessä. Päätalon jos vaihtaa Veikko Huoviseen, niin itsestäänselvä ja suomalaisuuden ytimen kiteyttävä sitaattivalinta on "Ajatus on vapaa, eikä se lähe leirille - ei se lähe leirille". Musiikkiseteliin sopii katkelma "Valoa ikkunassa" -sävelmän partituurista sanoituksen kera, ja elokuvaseteliin taas voi ikuistaa miniatyyrinä joitakin yksittäisiä kohtauksia, vaikkapa sen kun Tauno Palo puristaa Kirsti Hurmeen itseään vasten viljapellon keskellä "Loviisa"-elokuvassa.
Helposti tunnistettavat kansalliset symbolitkin ovat hyvä valinta. Jääkärimerkin tuossa jo mainitsinkin, ja tuohon elokuvataidetta muistavaan seteliin istuu tietysti Suomi-Filmin tunnus ja äänilevyyn Musiikki-Fazerin logo (tai jos Laila Kinnunen vaihdetaan, niin Love Recordsin).
Mielenkiintoinen ehdotus tuo satuhahmot. Ehkä minä kuitenkin kallistun näiden perinteisempien puoleen.
Toivon ja uskon kuitenkin, ettei kumpiakaan tarvita.
Kas vain, tämä bloggaus on huomioitu myös toisaalla (linkki).
Olen samaa mieltä "Maailma ja paikat" -blogin kirjoittajan kanssa, että myös oman lapsuuteni sankareihin lukeutunut Björn Kurtén olisi ehdottomasti erinomainen valinta edustamaan suomalaista tiedettä, vaikkapa Arvo Ylpön tilalle. Setelin kääntöpuolta koristamaan voisi laittaa sapelihammastiikerin.
Tähän on aivan pakko laittaa yksi sitaatti Kurténilta, klassisesta "Kuinka mammutti pakastetaan" -teoksesta:
"Maalatuissa luolissa voi aistia sekä aineellisesti että henkisesti rikkaan kulttuurin jäljet. Ja juuri mammuttiaron valtava tuotteliaisuus sai sen kukoistamaan. Mikään nykyinen kivikautta elävä kansa ei elä läheskään niin runsaalla pohjalla.
Niin tuli jääkauden loppu ja suuri kriisi. Leviävä metsä, kohoava lämpö kutisti tai tappoi eläimet, harvensi niiden laumat. Ihminen sai työskennellä otsansa hiessä, hänen elinaikansa lyheni, tuli orjuus ja sota...
Voi, minä liioittelen. Mutta se on sittenkin totta."
Minun setelilistani on seuraava:
10: Tarja Halonen. Ansaitsee tulla arvioiduksi.
20: Mauno Koivisto. Manu oli parempi kuin Halonen kaikesta huolimatta.
50: Lauri Relander. Reissulassin pitää saada oma setelinsä.
100: Martti Ahtisaari. Reissusi enemmän kuin itse reissulassi.
200: P.E. Svinhuvud. Hän pisti lapuaiset kuriin.
1000: Urho Kekkonen. Hänen aikanaan Suomea rakennettiin ja kehitettiin ennen näkemättömällä tavalla.
5000: Risto Ryti. Hän uhrasi itsensä kansan puolesta.
10000: K. J. Ståhleberg. Suomen perustuslain isä. Sosiaaliliberaali, jonka ideat varmaan ovat toteutuneet nykyisessä hyvinvointivaltiossa.
Paasikiveä en tohtisi listaan laittaa. Hänhän oli myötyväisyyssuunnan miehiä jo Tsaarinvallan aikaan.
Eli toisin sanoen vain yksinkertaisesti kaikki presidentit, paitsi Kyösti Kallio, marsalkka Mannerheim ja J. K. Paasikivi?
Paasikivi ajatteli omalla tavallaan maansa parasta niin keisarivallan aikana kuin sotien jälkeenkin. Hän teki myös konservatiivina 1930-luvulla onnistuneesti pesäeroa tuolloiseen äärioikeistolaiseen virtaukseen, ja on mielestäni ehdottomasti kotimaan historian ja myös Kansallisen Kokoomuksen merkityksellisimpiä poliitikkoja.
Sitä paitsi hän kirosi niin perkeleesti, ja oli sellaisena eräs elähdyttävimmistä maamme valtionpäämiehistä. Paasikivi oli täyttä kokolihaa, ja ansaitsisi nimensä ikuistetuksi omaan sikariluokkaan aivan siinä missä Winston Churchill.
Kyösti Kallio puolestaan oli maan kaikkien aikojen suurin talonpoika sekä humaani ja sivistynyt kansanjohtaja.
Relander ja Halonen? Jaa-a.
Kyösti Kallio suurena talonpoikana ei taida sopia nykyajan seteleihin. Punamulta on jo mennyttä aikaa. Aseveliakseli Kokoomuksen ja SDP:n välillä näyttää ottaneen pysyvän niskalenkin punamullasta joskin PS:n avulla.
Mannerheimista voidaan olla montaa mieltä. Pikkupoikana ihailin häntä. Nykyään luonnehtisin häntä lähinnä pohjimmiltaan tsaarin Venäjän upseeriksi, joka pystyi sovittautumaan kiitettävällä tavalla vuoden 1917 tapahtumiin Venäjällä ja niiden seurauksiin Suomessa.
Paasikiven toilailut vuonna 1918 muistuttavat liikaa nykyisten kokkareiden EU-politiikkaa. Joten Paasikiven kuvaa ei seteleihin sovi laittaa. Jopa Reissulassi ja Halonen sopisivat paremmin niihin.
Itse vastustan presidenttejä virka-aseman takia ja vain ne presidentit, jotka virka-aseman ulkopuolella ja/tai lisäksi ovat saaneet jotain merkittävää aikaan, kelpaisivat minulle rahoihin. Siksi Kallio, Halonen, Relander eikä edes Koivisto sopisi (Koivistolla kyllä 1981 kevään valtapeli Kekkosen kanssa melkein kvalifioisi). Paasikiven suhteen olen ambivalentti ja kiroilua lukuun ottamatta mies ei juuri yksityiselämänsäkään osalta herätä sympatioita.
Observerin nimilista ihan varteen otettava myös, useimmat hyväksyisin isommin nikottelematta. Kaiken kaikkiaan hyviä hahmoja löytyy kyllä runsaasti ja itse pidän eurojen "päättömyyttä" pahana virheenä, vaikka on tietysti myönnettävä että konsensus Euroopan tasolla olisi aika vaikea saavuttaa.
Aki Pulli!
Suomen presidenteillä on aikaisemmin ollut niin merkittävä asema, että ainakin Stålbergh, Ryti ja Kekkonen ovat itseoikeutettuja hahmoja Suomen seteleissä. Luen Kekkosen tähän listaan siksi, että hänen aikanaan Suomi kehitettiin (tai aloitettiin kehittämään) nykyiseksi moderniksi Suomeksi, vaikka itse en ns. kekkoslovakkiaa kannatakkaan.
""... Suomi-Filmin perinteinen SF-logo...""
Kymppitonniin kaavailemasi Tauno Palo teki elokuvia Suomen Filmiteollisuudelle (SF), joka oli syntynyt Suomi-Filmin Erkki Karun riitauduttua ja perustettua oman yhtiönsä.
Tauno Palosta voin sotahistorian tutkijalle kertoa tarinan. Tehdessämme 60-luvun lopulla Reino Paasilinnen erikoistoimituksessa tv-ohjelmaa aseistakieltäytymisestä, halusimme loppulauluksi Palon esittämän "Ne ruusut on puhdasta purppuraa".
Palolle soitettiin ja kerrottiin toiveesta. Kuvailtiin ohjelman raju tendessinomaisuus, kerrottiin että ohjelma todennäköisesti tulee herättämään maanpuolustusväessä ärtymystä ja kysyttiin, voisiko hänen äänetään käyttää tällaisesa yhteydessä. "No juuri sellaiseen se on tarkoitettukin", vastasi mestari.
Tässäpä erot:
Suomi-Filmi Oy:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/2/2d/Suomi-Filmi_logo.gif
Suomen Filmiteollisuus Oy:
http://www.saunalahti.fi/~rsuonio1/elokuvat/kuvat/sf.jpg
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Kiitokset oikaisusta Sepolle! Päivitin kirjoitukseen tuon lisäyksen tässä hieman huolimattomasti, mutta nimenomaan tuota Suomen Filmiteollisuuden perinteistä kahdeksankulmaista tunnusta tietysti ajattelin. Korjasin sen nyt tuohon tekstiin siltä varalta, jos Suomen Pankissa luetaan tätä bloggausta.
Palo näyttää olleen aikamoinen mies aikansa virrassa, hyvin monin tavoin.
Kirjoittajan ehdotukset ovat paljon parempia kuin iltalehden. Iltalehden ehdotuksissa olisi se paha puoli, että täytyisi ottaa käyttöön neuvostoliittolainen tapa latoa setelit pöytään kuvapuoli alaspäin ettei tarvinnut katsella seteleihin painettuja "sankarien" kuvia.
Plootu takaisin ja mielellään vielä jostain niin harvinaisesta ja raskaasta metallista (esim. uruntrium), että sen käsiinsä saaminen olisi ensin äärimmäisen vaikeaa ja liikuttelu sitten liki mahdotonta. Lakkaisi, perkele, bittikeinottelu sukkelalla rahalla ja klopaalisaatio.
Ostokset vois toki edelleen tehdä kätevästi luottokortilla. Minulla on siinä Kekkosen kuva.
En ole ihan noin hardcore-miehiä, kyllä minä setelikannan säilyttäisin. Mutta sitoisin sen arvon vaikka johonkin plutoniumiin, niin eipä tulisi turhia nostoryntäyksiä.
Siitä olen samaa mieltä, että harvinaista metallia sen pitäisi olla. Kultakanta on ajatuksena aivan hanurista, sitähän louhivat venäläiset ja eteläafrikkalaiset, joille kummallekaan tuskin kannattaa antaa valtakirjaa tämän taivaankappaleen valuuttapoliittisten asiain hallitsemiseen.
"Mutta sitoisin sen arvon vaikka johonkin plutoniumiin, niin eipä tulisi turhia nostoryntäyksiä."
Joo, nimi vois olla pluootu.
Ihan oivallinen aihe. Siltähän se näyttää että edelleen noiden leimattujen tuohien ja ympyräisten ympärillä käy kummaa säätämistä ja suterointia kun soosiposket ahertaa. Sitä ei käy ihmetteleminen, kun havainnoi kuinka innokkaita jannusedät ovat yleensäkin hypistelemään kaikenlaisia papanoita.
Kruunu ei tule kysymykseen. ensinnäkin kruunut ovat sukuoriginellien juustonreikäpäiden ylipainavia hattuja -näkeehän sen noilla yli-isohattuisilla käyrillä muutenkin että kenotus ja aivolukko on huonon hattuvalinna tulos. Toisekseen -kruunupäät yksiselitteisesti hitoille täältä ja kaikkialta! Myykööt vehkeet ja ostakoot leipää mokomat!
--
Esineinä taidokkaalla leimalla painetut rillukat olivat ennen 'hienompia'
Sattuipa niin että eilen kasasin pöydälle roinaa esinekollaasia varten ja siinähän noita pennejä et markkoja on aimo kasa. -5 penniä 1916; täysin mitätön kruunuleima, vahva kupari. -1 markka 1929; taidokas leima, metalliseos erinomainen. -1 markka 1966 perusjees fiilis, metalli hyvä -5 markkaa 1973; voihan perse kun on ruma kolikko! Homeista messinkiä ja joku ihmeen alus jäkissä jäissä, kapteeni ruumassa sammuneena. Voihan jäidenpuskuaikausi ja impotentin ruuhkatukat sentään!(mistä johtuu tuo seitsenkulmaisuus, ellei 70-luvusta? frakkipellejen munanmittauskisoista kenties?)
ELi ehdotan seuraavia kolikoita:
-5 penniä: Sen kokoinen että mahtuu sieraimeen. kruunalle kuva merirosvomerkkarista ja viidestä katkenneesta hampaasta. metalli-messinki.
- 1 markka: Aiemman markan kokoinen. Kruunalle kuva kasinosta ja mummosta pelaamassa 'mökkielämää' kolikkopeliä. metalli jaettu- tinapronssipuoli keltainen jossa 'kasino' ja 'mummopuoli' hopeinen.
- 5 markkaa: Markasta hitusen pienempi mutta kahden vanhan vitosen paksuinen. Kruunalle kuva dildosta ja kännykästä. Metalli teräs.
-Lisäksi tulisi lanseerata kolikko -3.5 markkaa. Eli kuuluisa 'jonkun verran kolikko'. Sen kruunapuolelle tulisi kuva keskiolutpullosta ja perusjallarista nukahtaneena perse pystyssä mahallaan kuorsaten.
Tämä on eri tärkeä kolikko. Sillä suoritetaan jatkossa suurin osa laillisten huumeiden kaupasta. Kahdella 'jonkulla' saa tuopin kaljaa ja kolmella kossuvoiteet.Röökit kaksi jonkkua. Kyllä raha kiertää!
Loput voi mennä puolestani ehdotettujen mukaan. Pitäähän niihin nyt painaa jokunen tekijäinkin kuvatus niihin suurempiin. Tosin esim. sataseen voisi laittaa Speden kuvan.
Poistun. Illan jatkoa.
"Vastustajat eivät minua lainkaan huolestuta. Totuus, jota olen etsinyt, on niin mieleinen, että tyydyn siihen, että olen saanut sanoa sen kansalaisilleni; se on liikkumaton, eikä pelkää, vaikka laineet vyöryttävät sappeansa sen päälle. Se kestää, vaikka omanvoitonpyynti hautaa sen pohjamutaan, jolla raivoavat aallot sen peittävät, mutta pysyy kuitenkin kaiken tämän keskellä vuorenlujana ja järkähtämättömänä." -- Anders Chydenius
Laila Kinnunen levytti Scandialle. Olihan Fazerillakin omat tähtensä, mutta Kinnunen ei heihin lukeudu. Toki Scandia myytiin Fasulle 70-luvun alussa, mutta silloin Kinnunen oli jo etabloitunut artisti. Scandialle.
Katsos vain! Meikäläisellä on nyt seteleitä suunniteltaessa populaarikulttuurin sivistys horjunut pahemman kerran.
Timo Soini jokaiseen seteliin.
Hänhän on nähnyt tämän kriisin jo paljon ennen sinua ja muita fiksuja tyyppejä, vaikka hän onkin kuulemma niin pirun tyhmä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 36 kommenttia