Tutkijan verkkokamari Historiantutkijan vara-asunto

Jatkosota ja Operaatio Barbarossa, 22.6.1941

Everstiluutnantti Jarmo Nieminen on jättänyt tähän blogiin jouluaattona palautetta, liittyen kysymykseen jatkosodan esinäytöksestä ja Saksan ilmavoimain sotatoimista Suomen lähialueella Barbarossa-operaation ensi päivänä. Kyseessä ovat Kansallisarkiston - jonka alaisuuteen myös Sota-Arkisto nyttemmin lukeutuu - säilyttämät suomalaiset sotapäiväkirjat, joissa tuodaan esille Saksan ilmavoimain toiminta Suomen ilmatilassa ja Utin lentokenttää hyväksikäyttäen kesäkuun 22. päivänä 1941. Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen johtajana toiminut tutkijaesiupseeri on peräti uhrannut kappaleen aattoyöstään näiden tietojen kertaamiseen tässä blogissa; nähdäkseni on pelkästään reilua, että nostan ne vielä tässä erikseen esille näin välipäivien koittaessa.

Kertaan tässä sotapäiväkirjain relevantin sisällön sellaisenaan, ja liitän jokaisen lainauksen yhteyteen suorat linkit alkuperäiseen arkistoaineistoon:

 

 
Jalkaväkirykmentti 5. I pataljoona 1941 (9328, 18.6.1941 - 4.8.1941)
:

22.6.41: 2,05 Lensi 18 omaa (saksalaista) pommikonetta Kivijärven parakkialueen yli lentosuunta itään.

(JR 5:n kolmannen pataljoonan päiväkirja jättää koneiden kansallisuuden tuntemattomaksi, mutta toteaa niiden poikenneen neuvostoliittolaisista lentokoneista.)

 

84. Kevyt ilmatorjuntajaos 1941–1943 (16222, 18.6.1941 - 18.1.1943):

22.6.41 2:00 ylitti lentokentän useita 2-moottorisia saksalaisia lentokoneita lännestä itään. 3:15 samat koneet palasivat idästä ja laskeutuivat kentälle saamaan polttoainetäydennystä. 4:30 jatkoivat koneet matkaansa länteen.

 

111. Kevyt ilmatorjuntapatteri 1941–1941 (16696):

22.6.41: 02.05 havaitsi tähystäjä 1 pommikoneen rajansuuntaisesti lentävän pohjoiseen, korkeus 4000-4500 m. 02.10 lensi 3 konetta samaan suuntaan. Edelleen 2-3 minuutin väliajoin lensi koneita seuraavasti: 3 konetta, 3 konetta, 4, konetta, 1 kone, kaikkiaan 19. Kaikki L:rannan yläpuolitse. Havaittiin "_Hakaristi_" tunnuksella, ilmeisesti saksalaisia pommikoneita.

(Valitukset arvioiden ja laskuopin heittämisestä voi osoittaa päiväkirjaa täydentäneille henkilöille.)

111. Kevyt ilmatorjuntapatteri. I jaos 1941–1941 (16700, 20.6.1941 - 1.9.1941):

22.6. 02.05 tähystettiin 1 pommikone etelässä, 2.10 ylitti jaoksen pohjoisesta kaakkoon lentäen 19 saksalaista lentokonetta.

 

Kenttälentovarikko 1, 1941 (14405):

Utin työryhmässä:

22.6. Aamuyöllä n. klo 2,00 tienoilla alkoi saapua saksalisia pommikoneita suuri määrä, ehkä siinä satakunta konetta, laskeutuen Utin kentälle. N. klo 3,30 suoritettiin hiljainen hälyytys, koska Saksa oli aloittanut sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan. Varhain aamulla lähtivät saksalaiset koneet Utista sotaretkelleen. Työtilanteessa ei paljon poikkeusta normaalista. Pääasiassa vieraiden avustusta siirrossa ja majoituksessa. Mieliala kaikkialla korkealla.

 

Jalkaväkirykmentti 5. Esikunta 1941–1942 (9235, 10.6.1941 - 31.12.1942) (1, 2):

22.6.1941: Klo 2:05-2:30 Lensi 18 lentokonetta lännestä kohti rajaa, jonka osa ilmoitusten mukaan ylitti. Kansallisuusmerkkejä ei todettu, mutta koneet olivat todennäköisesti olivat omia.

Klo 13:45 Tilannetiedoitus DE:sta: Sota Saksan ja Venäjän välillä syttynyt 22.6. klo 3.00. Venäläiset pommittaneet yhtä meikäläistä rannikkolinnaketta ja laivasto-osastoa. Venäläinen rautatiekauttakulku Hankoon katkaistu.

 

 

Palataan vielä lisäksi tutkimuskirjallisuuteen. Saksan ilmavoimat toteuttivat Suomen ilmatilaa hyväksikäyttäen sekä Suomen sotavoimain hyväksynnällä ja myötävaikutuksella tasan kaksi sotilaallista operaatiota Neuvostoliiton aluetta vastaan 22. päivänä kesäkuuta 1941, ennen kuin varsinaista laukaustenvaihtoa suomalaisten ja neuvostoliittolaisten välillä oli tapahtunut.

Ensimmäisestä operaatiosta vastasi Itä-Preussista lähtenyt majuri Hans Emigin johtama Kampfgruppe 806, jonka neljätoista Junkers 88 -pommikonetta pudottivat 28 magneettimiinaa Kronstadtin satamaan. Miinoitus tapahtui viittä yli kolme aamulla, 22. kesäkuuta. Osaston johtokoneessa oli mukana Luftlotte 1:n suomalainen yhteysupseeri Pauli Ervi, joka opasti osaston saksalaisten käyttöön luovutetulle Utin kentälle tankkausta varten. Koneiden reitti kulki Neuvostoliiton miehittämien Latvian ja Viron rannikkoa myöten, ja Kronstadtia vastaan toteutetun operaation jälkeen ne laskeutuivat suomalaiselle Utin lentokentälle, jossa ne huollettiin ja saatettiin kotimatkalleen. Tämä on yleisesti tunnettu sekä tunnustettu tosiasia; se on mainittu niin Mauno Jokipiin teoksessa Jatkosodan synty (Otava 1987, sivut 581-582) sekä Hannu Valtosen teoksessa Luftwaffen pohjoinen sivusta; Saksan ilmavoimat Suomessa ja Pohjois-Norjassa 1941-1944 (Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisuja 6, Jyväskylä 1997, sivut 99-100).

Toinen lento, johon ylläolevat sotapäiväkirjat viittaavat, on lähtenyt niin ikään matkaan Itä-Preussista, mutta se on lentänyt Suomen ilmatilan halki jo menomatkallaan. Edesmennyt emeritusprofessori Jokipii on kuvaillut tätä lentoreittiä edellämainitun teoksensa sivuilla 582-585. Koska hän on pohjannut esityksensä Hannu Valtosen tutkimuksiin, on paikallaan siteerata Valtosen omaa tekstiä yllämainitusta hieman tuoreemmasta kirjasta sivulta 102:

"Samanaikaisesti edellisen kanssa lennettiin toinen lento pitkin Itämerta pohjoiseen, Utön kautta koilliseen ja Forssan, Pernajan ja Utin kautta Lappeenrantaan, josta se kääntyi pohjoiseen ja mitä ilmeisimmin pohjoisesta yli Laatokan lähestyi Leningradin aluetta. Osaston maalina on ilmeisesti ollut Laatokan kanavan ja/tai Nevan laivaliikenne. Saksalaiset joka tapauksessa ilmoittavat sinä päivänä miinoittaneensa Leningradin ns. "merikanavan". Suurin suomalaisten havaitsema konemäärä oli 19 konetta tässä osastossa. Sen on täytynyt olla joku I  Fliegerkorpsin Ju 88 -yksikkö (KG 1, 76 tai 77). Nämäkin koneet tankkasivat Utissa aamuyöllä 22.6."

Utin sotapäiväkirjoissa mainittu saksalaisten koneiden "lähtö sotaretkelleen" ei tosin ole oikea kuvaus tapahtumista; tosiasiassa, kuten Jokipii mainitsee, kyseessä oli saksalaisten koneiden paluu jo suoritetulta tehtävältä, ja niiden lähtö takaisin Itä-Preussiin. Valtosen kuvailema toinen lento ei kummankaan arvion mukaan näyttäisi menomatkallaan seisahtuneen Utissa. Molemmissa tapauksissa kyseessä oli kuitenkin Suomen valtioalueen ja ilmatilan hyväksikäyttö Saksan sotatoimissa Neuvostoliittoa vastaan, Suomen hyväksynnällä. Tämä tapahtui kello kahden ja kello kolmen välisenä aikana aamuyöllä kesäkuun 22. päivänä 1941, samana päivänä jolloin Saksa aloitti muutenkin hyökkäyksensä Neuvostoliittoon.

Lopuksi vielä katsaus Merivoimien esikunnan yleisesikuntaosaston merkintöihin (18723):

 

20.6.1941, 10:00

Salakielisanoma n. 270. Suomenlahden meridiaanien 22° ja 24°30' välisellä alueella suoritettavien laivaston sotatoimien valmistelua ja suoritusta varten tulee Es. LV:n selvittää minkälaisia venäläisiä laivastovoimia on sanotulla alueella sekä 40 meripeninkulmaa sen itä- ja länsipuolella 21.6.1941 kello 21:30 mennessä. Tehtävä on pyrittävä suorittamaan huomiota herättämättä.

 

Asiaa työkseen tutkivat osannevat laittaa tämän maininnan paremmin kontekstiinsa; itse sanoisin, että se liittynee aika selvästi Jokipiin teoksessaan sivuilla 572-581 kuvaamiin suomalaisten sukellusveneiden miinoitusoperaatioihin Neuvostoliiton miehittämän Viron vesillä. Sukellusveneet lähtivät suorittamaan tehtäväänsä Svartbäckin selältä iltayhdeksältä mainittuna 21. päivänä kesäkuuta, ja miinoitukset laskettiin seuraavan päivän aamuna vartin yli kahdeksan ja yhdeksän välisenä aikana.

Omalta osaltani jätän tämän aiheen tähän. Tyydyn toistamaan edellämainitsemani; historian valossa ei ole väärin sanoa, että Suomi toimi aktiivisena osapuolena jatkosodan syttyessä. Neuvostoliiton aiemman toiminnan vuoksi Suomella oli tähän täysin pätevät syyt, ja sekä yhteistoimintaa Saksan kanssa että sotaan liittymistä jo ennen varsinaisten vihollisuuksien ja muodollisen sodanjulistuksen alkua voi pitää ajankohdan tilanteen huomioiden perusteltuna ja moraalisesti oikeutettuna. Mitä tulee kansainväliseen lakiin, olen myös aiemmin maininnut, että pieneltä kansakunnalta olisi hirttäytyminen kansainvälisoikeudellisiin muotoseikkoihin ollut liikaa vaadittu siinä vaiheessa, kun naapureina olleet suurvallat rikkoivat samaisia sopimuksia mielin määrin.

Toivotan tässä jo ennakolta kaikille hyvää uutta vuotta. Kommenttiosastolle tämän postituksen tiimoilta tulevan mahdollisen palautteen toki lupaan vielä tarkistaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän suuronen kuva
Janne Suuronen

Eli onko tulkinta oikea, jos toteaa saman vuorokauden aikana sekä Saksalaisten aloittaneen Suomen kautta operaatiot Neuvostoliittoa vastaan, että Neuvostoliiton aloittaneen operaatiot Suomea vastaan ?

Kalevi Wahrman

Suomi aloitti miinasodan jo 21.6 mm.sukellusveneillä Porvoon saaristosta.
Miinat oli ajoissa tuotu saksalaisilla kauppaloivoilla Porvoon Tolkkisiin.

kati sinenmaa

Oman merialueen miinoittaminen ei ole sotaa. Miinoista tuskin olisi hyötyä, jos sitä ei ilmoitettaisi muille, joten jos joku ajaisi sellaiseen miinan, niin oma vika

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Pykäläpuolta edustaa Haagin kolmas sopimus sodan aloittamisen muodollisuuksista:

”CONVENTION RELATIVE TO THE OPENING OF HOSTILITIES

Entered into Force: 26 January 1910

His Majesty the German Emperor, King of Prussia; [etc.]
Considering that it is important, in order to ensure the maintenance of pacific relations, that hostilities should not commence without previous warning;
That it is equally important that the existence of a state of war should be notified without delay to neutral Powers;
Being desirous of concluding a Convention to this effect, have appointed the following as their Plenipotentiaries: [List of Plenipotentiaries.]
Who, after depositing their full powers, found in good and due form, have agreed upon the following provisions:

Article 1
The Contracting Powers recognize that hostilities between themselves must not commence without previous and explicit warning, in the form either of a reasoned declaration of war or of an ultimatum with conditional declaration of war.

Article 2
The existence of a state of war must be notified to the neutral Powers without delay, and shall not take effect in regard to them until after the receipt of a notification, which may, however, be given by telegraph. Neutral Powers, nevertheless, cannot rely on the absence of notification if it is clearly established that they were in fact aware of the existence of a state of war.

Article 3
Article 1 of the present Convention shall take effect in case of war between two or more of the Contracting Powers.
Article 2 is binding as between a belligerent Power which is a party to the Convention and neutral Powers which are also parties to the Convention.”

Jne.

http://avalon.law.yale.edu/20th_century/hague03.as...

Miinoitustoimista kansainvälinen oikeus taas kertoi tuolloin seuraavaa:

“Art. 21. Belligerents may lay mines in their territorial waters and in those of the enemy.
But it is forbidden, even in territorial waters:
(1) To lay unanchored automatic contact mines unless they are so constructed as to become harmless one hour at most after the person who laid them ceases to control them;
(2) To lay anchored automatic contact mines which do not become harmless as soon as they have broken loose from their moorings.

Art. 22. A belligerent may not lay mines along the coast and harbours of his adversary except for naval and military ends. He is forbidden to lay them there in order to establish or to maintain a commercial blockade.”

http://www.icrc.org/ihl.nsf/FULL/265?OpenDocument

Eli kun sotaa ei ollut julistettu 22.6., Suomi, Saksa ja Neuvostoliitto eivät olleet sotaakäyviä valtioita (belligerents) eikä naapurin alueita olisi saanut käydä miinoittamassa.

Nykyään kansainvälisen oikeuden säännöt eivät välttämättä ole samat ja on myös eri asia, mitä kansainvälinen oikeus sanoo ja kuinka sitä noudatetaan.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

""... historian valossa ei ole väärin sanoa, että Suomi toimi aktiivisena osapuolena jatkosodan syttyessä. Neuvostoliiton aiemman toiminnan vuoksi Suomella oli tähän täysin pätevät syyt...""

Kun "historiallinen järki" käsitteellistää tällaisen valtiosubjektiharhan -- toimijasubjektiharhan -- niin mahtaako se juuri lisätä ymmärrystämme historiallista tapahtumista kohtaan?

Asiat eivät ole kaikin puolin selviä silloin kun asiat tapahtuvat. Kunkin päivän kokonaiskuvassa asiat asettuvat näin-ja-näin, mutta huomenna kuva on jo toinen. Kuinka tapahtumiin myöhemmin päälle liimattava "historiallinen järki" voisi tehdä asioista sen selvempiä?

Jos jollekulle muodostuu elämän ja kuoleman kysymykseksi se, toimiko "Suomi" aktiivisena osapuolena sodan syttyessä, eikö todellisuudentajussa silloin ole jokin pahasti vialla? Silloin "Suomi" on sisäistetty oman "minän" ytimeen persoonaidentifikaationa.

Historioitsijoiden pitäisi ehkä enemmän pohtia "historiallisen järjen" ongelmallisuutta. Erityisesti sotahistorioinnissa toimijasubjektiharhat kukkivat. Yksinkertaiset ryhmäpsykologiset tosiasiat, kuten yksilöllisen järjen taantuminen ja depersonalisaatio totalitarismin oloissa jäävät nykyisin liian usein kokonaan noteeraamatta.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Seppo Oikkonen:

"Jos jollekulle muodostuu elämän ja kuoleman kysymykseksi se, toimiko "Suomi" aktiivisena osapuolena sodan syttyessä, eikö todellisuudentajussa silloin ole jokin pahasti vialla?"

Mahdollisesti. Oikkosen pohdiskelu on toki sinänsä kiintoisaa, ja voin tässä yhteydessä mainita, että tämänlaisiin historiallisten asian muistamisista käytyihin kamppailuihin liittyvä analysointi on eräs keskeinen osa niinsanottua "uutta sotahistoriaa".

Mutta mitä itse kysymykseen tulee, niin se kannattaa ehkä esittää tämän keskustelun aloittaneelle Juhani Putkiselle, jolle se todella on elämän ja kuoleman, totuuden ja valheen asia (linkki tässä).

"Erityisesti sotahistorioinnissa toimijasubjektiharhat kukkivat. Yksinkertaiset ryhmäpsykologiset tosiasiat, kuten yksilöllisen järjen taantuminen ja depersonalisaatio totalitarismin oloissa jäävät nykyisin liian usein kokonaan noteeraamatta."

Eivät jää. Kehotan tosiaan tutustumaan siihen mainittuun "uuden sotahistorian" tutkimukseen. Rohkenen olettaa, että tulet havaitsemaan siinä psykologisoivaa otetta aivan kotivaroiksi.

Jarmo Linkosalo

Jussi Jalonen, jokohan tulevaisuudessa sotahistoria yhdistetään taloushistoriaan? Tietysti, jos sotahistorioitsijat päätyvät siihen tulokseen, että 2. Persianlahden Sodan syy oli se, että Saddami meinasi posauttaa nuoremman Bushin izukista ilmat pihalle, niin eihän siinä mitään. Mitäpä noista Irakin öljyvaroista taikka USA:n aseteollisuudesta. Jos taas joku epäilee, eikö kannattaisi ulottaa tuo sama epäilys aina Tsaarin lähtölaskennan alottaneeseen Japanin sotaan, tai ehkä USA:n sisällissotaan. Pohjoisvaltioiden todellinen motiivi ei ehkä ollutkaan vapauttaa yhtäkään orjaa, vaan päästä jakosille Etelävaltioiden vientituloihin. Sitten vaan propagandaa peliin jotta kaikki liberaaleimmatkin etelävaltiolaiset mieltävät, mikä ihonväri oli epäsuora syypää kaikkien ihmishenkien menetyksille. Propagandan ainoa tehtävä taitaa olla teettää kaikki kyseenalainen toisella osapuolella ja syyttää siitä jälkikäteen kolmatta. Tehtävän antaja lienee siellä, minne rahavirta päättyy.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Jarmo Linkosalo kysyy:

"Jussi Jalonen, jokohan tulevaisuudessa sotahistoria yhdistetään taloushistoriaan?"

Se on tehty jo, sotataloudesta on kirjoitettu järkälemäisiä teoksia. Richard Overyn laatima "War and Economy in the Third Reich" taitaa olla eräs kuuluisimmista. Suomessa taas on sota-ajan taloudesta kirjoittanut esimerkiksi Marianne Junila, jolta on viimeisimpänä ilmestynyt artikkeli "Wars on the Home Front: Mobilization, Economy and Everyday Experiences" teoksessa "Finland in World War II".

Linkosalo jatkaa:

"Pohjoisvaltioiden todellinen motiivi ei ehkä ollutkaan vapauttaa yhtäkään orjaa, vaan päästä jakosille Etelävaltioiden vientituloihin."

Tai sitten unionin motiivi oli vain kukistaa separatistinen liikehdintä ja pitää liittovaltio koossa.

Jarmo Linkosalo

Jussi Jalonen. OK, mutta näkeehän tuon sokea Reettakin, minkälaisen identiteettikriisin tuo erottava Kansalaissota ja jälempänä yhdistävä Talvisota jopa entiseen Pääministeriin jätti. Poikkeaisiko tuo Amerikan tilanne Suomesta muutoin, että Amerikoissa oli sisällissodan jakolinja maantieteellinen, Suomessa poliittinen. Pelätäänkö USA:ssa separatismia yhä, Suomessa kuiteskin tunnuttaisiin tuota hakemalla hakevan. Siis hajoavaa jättiläistä pidetään kasassa ja paljon pelätty yhtenäinen höyhensarjalainen pyritään sisältäpäin hajottamaan. Yhdessä amerikkalaisessa leffassa joku amerikkalainen pelastaa Maapallon, kiintiövähemmistöjä unohtamatta. Seuraavassa leffassa joku etelävaltiolainen sivistymätön punaniskarasisti tekee törkeyksiä, kunnes sivistynyt pohjoisvaltiolainen vähän ojentaa. Pikkuvaltioille noiden USA:n ja Venäjän kaltaisten jättiläisten ulkoisella uhalla kasassa pitäminen tuppaa vaan käymään turhan tyyriiksi. Pitää tietysti ymmärtää noita Moskovan oligarkkeja, kun moskovan alta ei sitten niitä luonnonrikkauksia löytynytkään, ja alkuperäiskansallisuuksiakin imperiumissa toista sataa.

Matti Jalagin

Jaloselle.

Mahtaako kyse olla autenttisesta tekstistä eli oliko käsky Barbarossasta annettu jo dokumentin osoittamalla tavalla 18. joulukuuta 1940?

"Johtajan ja Saksan asevoimien ylipäällikön määräys no. 21 (Operaatio Barbarossa),18. joulukuuta 1940

Salainen sotilaskäskyasia!

Johtaja ja Saksan
asevoimien ylipäällikkö
OKW/WFSt/Abt. L (I) Nr. 33. 408/40 gK Chefs. Johtajan Päämaja, 18. 12. 1940
Esikunta-asia
Vain upseerin välityksellä

9 kopiota
4. kopio

M ä ä r ä y s Nr. 21
Operaatio Barbarossa [Fall Barbarossa]

Saksan asevoimien tulee valmistautua, myös ennen Englannin vastaisen sodan päättymistä, siihen että N e u v o s t o - V e n ä j ä k u k i s t e t a a n n o p e a l l a s o t a r e t k e l l ä (Operaatio Barbarossa).
Tätä tarkoitusta varten m a a v o i m i e n [Heer] tulee asettaa käytettäväksi kaikki saatavilla olevan yksiköt sillä rajoituksella, että miehitetyt alueet tulee varmistaa yllätyksiä vastaan.
I l m a v o i m i e n tehtävänä on vapauttaa idän suunnan sotaretkeen niin vahvoja voimia maavoimien tueksi niin, että on mahdollista saattaa maaoperaatiot nopeasti loppuun ja itäisen Saksan alueen vaurioituminen vihollisen ilmahyökkäyksissä jää niin vähäiseksi muin mahdollista. Tätä painopisteen kokoamista idässä rajoittaa se vaatimus, että koko hallinnassamme olevan taistelu- ja asevarustelualueen tulee olla riittävästi suojattu vihollisen ilmahyökkäyksiä vastaan ja että hyökkäystoimien Englantia vastaan, erityisesti niiden huoltoyhteyksien, ei sallita keskeytyä.
M e r i v o i m i e n [Kriegsmarine] osuuden painopiste suuntautuu myös idän sotaretken aikana yksinomaan E n g l a n t i a vastaan.
Tulen käskemään j o u k k o j e n k e s k i t t ä m i s e n Neuvosto-Venäjää vastaan luultavimmin kahdeksan viikkoa ennen operaation suuniteltua alkamista.
Valmistelut, jotka edellyttävät pidempää toteutusaikaa, täytyy käynnistää heti — mikäli näin ei ole jo tapahtunut — ja niiden tulee olla loppuun saatettuja 15.5.41 mennessä.
Erityistä painoa on annettava sille, että hyökkäysaie ei paljastu.
Ylimpien esikuntien valmistelut tulee tehdä seuraavalta pohjalta :

I. Y l e i n e n m ä ä r ä n p ä ä:
Venäjän Länsi-Venäjälle sijoitettu m a a v o i m i e n pääjoukko tulee tuhota huimilla operaatioilla leveälti eteneviä panssarikiiloja käyttäen, taistelukykyisten osien vetäytyminen Venäjän alueen aukeille estetään.
Nopealla takaa-ajolla tulee sitten saavuttaa linja, jolta Venäjän ilmavoimat eivät voi enää hyökätä Saksan valtakunnan alueelle. Operaation lopputavoite on luoda suoja Aasian puoleista Venäjää vastaan noin linjalla Volga—Arkangelsk. Mikäli tarvitaan, ilmavoimat voivat eliminoida viimeisen Venäjälle jääneen teollisuusalueen Uralilla.
Näiden operaatioiden kuluessa Venäjän I t ä m e r e n l a i v a s t o menettää pian tukikohtansa eikä sitten ole enää taistelukykyinen.
Venäjän i l m a v o i m i e n toimintakyky estetään heti operaation alussa voimakkailla iskuilla.

II. T o d e n n ä k ö i s e t l i i t t o l a i s e t j a h e i d ä n t e h t ä v ä n s ä:
1.) Operaatiomme sivustoilla voidaan R o m a n i a n ja S u o m e n aktiivista osallistumista sotaan Neuvosto-Venäjää vastaan pitää varmana
Asevoimien ylijohto sopii ja määrittelee, missä muodossa kummankin maan sotavoimat asetetaan mukaan tullessaan Saksan käskyvallan alle.
2.) R o m a n i a n tehtävä on, yhdessä sinne siirrettävien sotilasyksiköiden kanssa sitoa vastassaan oleva vihollinen ja muutoinkin suorittaa rintaman takaisen alueen aputehtäviä.
3.) S u o m i tulee suojaamaan Norjasta tulevan uudelleen järjestettävän Saksan N o r d g r u p p e n (osa ryhmä XXI:tä) joukkojen keskitystä ja tulee operoimaan yhdessä sen kanssa. Lisäksi Suomen tehtäväksi tulee Hangon eliminointi.
4.) Voidaan pitää mahdollisena, että R u o t s i n rauta- ja maantiet ovat viimeistään operaatioiden alkaessa käytettävissä Saksan Nordgruppen joukkojen keskittämiseen.

III. O p e r a a t i o i d e n j o h t a m i n e n:
A.) M a a v o i m a t (hyväksyen minulle esitetyt suunnitelmat):
Pripetin soiden eteläiseen ja pohjoiseen puoliskoon jakamalla operaatioalueella painopiste on tästä alueesta p o h j o i s e e n. Tähän osoitetaan 2 armeijakuntaa.
Näistä armeijakunnista eteläisemmän — koko rintaman keskikohdan — tehtävä on erityisen voimakkailla panssari- ja motorisoiduilla yksiköillä Varsovan ympäristöstä ja sen pohjoispuolelta edeten tuhota vihollisvoimat Valko-Venäjällä. Sitä kautta täytyy myös luoda edellytys nopeiden joukkojen vahvojen osien vetämiselle pohjoiseen, jotta yhteistoiminnassa Itä-Preussista, yleissuuntana Leningrad, toimivan pohjoisen armeijakunnan kanssa voidaan tuhota Baltian maissa taistelevat vihollisvoimat. Vasta kun nämä ensisijaiset tehtävät on varmistettu, joita Leningradin ja Kronstadtin miehityksen täytyy seurata, jatketaan hyökkäysoperaatiota Moskovan tärkeän liikenne- ja varustelukeskuksen haltuunottamiseksi.
Vain yllättävän nopeasti tapahtuva Venäjän vastarintavoiman luhistuminen voisi oikeuttaa smanaikaisen pyrkimisen molempiin tavoitteisiin.
R y h m ä XXI:n t ä r k e i m p ä n ä t e h t ä v ä n ä m y ö s i t ä o p e r a a t i o n a i k a n a s ä i l y y N o r j a n s u o j e l e m i n e n. Sen lisäksi saatavissa olevat voimat asetetaan pohjoisessa (vuoristoarmeija) ensisijaisesti Petsamon alueen ja sen malmikaivosten kuten myös Jäämerentien varmistamiseen ja sitten yhdessä suomalaisten joukkojen kanssa etemiseen Muurmannin rataa vastaan ja Muurmannin alueen huollon sulkemiseen maitse.
Voidaanko sellainen operaatio panna toimeen v o i m a k k a i m m i l l a saksalaisilla joukoilla (2-3 divisioonaa) Rovaniemen alueella ja siitä etelään, riippuu Ruotsin halukkuudesta asettaa rautatiensä sellaisen joukkojen keskittämisen käyttöön.
Suomen armeijan pääjoukon tehtäväksi jää Saksan pohjoissiiven etenemiseen sovittaen sitoa mahdollisimman vahvat venäläisvoimat hyökkäämällä Laatokan länsi- tai molemmilta puolilta ja ottamalla haltuun Hanko.
P r i p e t i n s o i s t a e t e l ä ä n t o i m i v a n a r m e i j a r y h m ä n [Heeresgruppe] tulee luoda painopistealue Lublinin alueelta yleissuuntana Kiev, missä voimakkailla panssarivoimilla tulee edetä syvälle venäläisten voimien sivustoille ja selustaan ja vyöryttää sitten nämä pitkin Dnjepr-jokea.
Saksalais-romanialaisen ryhmän tehtäväksi tulee oikealta sivustalta
a) suojata Romanian alue ja siten koko operaation eteläsivusta,
b) hyökkäyksen kuluessa armeijaryhmä Etelän pohjoissivustalla sitoa vastassa olevat vihollisjoukot ja tilanteen kehittyessä edelleen yhteistoimin ilmavoimien kanssa estää takaa-ajossa niiden järjestäytynyt vetäytyminen Dnjestrin yli. P o h j o i s e s s a Moskovan nopea saavuttaminen.
Tämän kaupungin valtaaminen merkitsee poliittisesti ja taloudellisesti ratkaisevaa onnistumista ja sen lisäksi tärkeimmän rautateiden solmukohdan eliminoimista.

B.) I l m a v o i m a t:
Niiden tehtävänä on lamaannuttaa ja sulkea pois niin pitkälti kuin mahdollista Venäjän ilmavoimien vaikutus. Samoin tukea maavoimien, erityisesti keskisen armeijaryhmän ja eteläisen armeijaryhmän painopistesiiven, operaatioita niiden keskeisillä toiminta-alueilla. Venäjän rautatieradat katkaistaan kukin niiden operatiivisen merkityksen perusteella tai niiden tärkeimmät lähikohteet (jokien ylitykset!) otetaan haltuun käyttämällä rohkeita laskuvarjo- ja maihinlaskujoukkoja.
Jotta kaikki voimat voidaan koota vihollisen ilmavoimia vastaan ja maavoimien välittömäksi tukemiseksi, aseteollisuutta vastaan ei pääoperaation aikana hyökätä. Vasta liikkuvien operaatioiden päätyttyä tulevat senkaltaiset hyökkäykset kysymykseen, ensi sijassa Uralin aluetta vastaan.

C.) M e r i v o i m a t:
Merivoimien tehtävänä Neuvosto-Venäjää vastaan on oman rannikon suojelemisen yhteydessä estää vihollisen merivoimien ulosmurtautuminen Itämereltä. Koska Leningradin saavuttamisen jälkeen Venäjän Itämeren laivastolta otetaan viimeinen tukikohta ja nämä ovat sitten toivottomassa tilanteessa, suurempia merioperaatioita vältetään sitä ennen.
Venäjän laivaston eliminoimisen jälkeen paneudutaan varmistamaan koko Itämeren meriliikennettä mukaan lukien myös pohjoisten maavoimien huolto meren yli (miinanraivaus!).
IV. Kaikista herrojen ylipäälliköiden tämän määräyksen perusteella antamista käskyistä tulee yksikösitteisesti käydä ilmi, että kysymys on v a r o t o i m e n p i t e i s t ä siltä varalta, että Venäjä muuttaisi tähänastista suhtautumistaan meihin. Valmisteluun varhain kiinnitettyjen upseerien lukumäärä tulee pitää niin pienenä kuin mahdollista, muut kollegat tulee perehdyttää niin myöhään kuin mahdollista ja vain siinä laajuudessa kuin jokaisen yksittäisen henkilön toimi edellyttää. Muutoin syntyy vaara, että valmistelujemme tullessa tunnetuiksi, minkä ajallista läpivientiä ei ole vielä edes kiinnitetty, syntyy vaikeimman asteisia poliittisia ja sotilaallisia haittoja.
V. Odotan herrojen ylipäälliköiden raportteja heidän tämän määräyksen perusteella laatimistaan jatkosuunnitelmista.
Asevoimien kaikkien osien suunnitellut valmistelut, myös niiden aikataulut, tulee ilmoittaa minulle pääesikunnan [das Oberkommando der Wehrmacht] kautta.

Adolf Hitler
Jakelu:
Maavoimien PEsK (Op.Abt.) 1. kopio
Merivoimien PEsK (Skl.) 2. kopio
Ilmavoimien PEsK (Lw.Fü.St.) 3. kopio
Sotavoimien EsK.
Operatiivinen esikunta 4. kopio
Puolustushallinto 5.-9. kopiot

Lähteet: Nazi-Soviet relations 1939-1941. Documents from the Archives of The German Foreign Office. Washington, Department of State, publication 3023, 1948. (This document is from the German Wehrmacht archives. It is the only document in this collection derived from a source other than the German Foreign Office archives.) — Documents on German foreign policy, Series D, XI, Nr. 532, HMSO, London 1961. — Käännös Pauli Kruhse.

Tämän määräyksen kaikki kopiot eivät sisällä välttämättä aivan tarkasti samaa tekstiä. "

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Pauli Kruhsen kotisivuilla oleva aineisto, josta tuo teksti on poimittu, on ainakin oman käsitykseni mukaan hyvin säntillistä ja paikkansapitävää, ja hänen sivustoaan on tietääkseni peräti käytetty yliopistoissa perustutkinto-opiskelijain kurssiaineistona.

Päiväys on aivan kohdallaan, ja dokumentti on selkeästi suomennettu alkuperäisestä. Englanninkielisen käännöksen voi lukea vaikkapa GHDI-sivustolta (tässä linkki), ja saksankielisen alkuperäistekstin niin ikään samalta sivulta (tässä toinen linkki).

Suunnittelu Neuvostoliiton-sotaretkeä varten oli tietysti alkanut jo elokuussa 1940. Tässä kohtaa voi siteerata vaikkapa Martin van Creveldin teosta "Supplying War" (Cambridge University Press, Second Edition, 2007, sivu 148):

"The exact date of Hitler's 'decision' to take on the Soviet Union has been the subject of much controversy among scholars. There is no doubt, though, that the first detailed studies of the problem - whether one cares to regard them as 'operational' or 'contingency' plans - were made in August 1940, when work began simultaneously at both OKH and OKW."

Mutta joka tapauksessa viimeistään tuo direktiivi numero 21, joka tosiaan annettiin joulukuussa 1940, oli se asiakirja, jolla operaatio Barbarossa lyötiin lopullisesti lukkoon.

Matti Jalagin

Löysin muutaman muunkin mielenkiintoisen dokumentin samasta aiheesta eli Saksa oli tiukasti Talvisodan alettua sitä mieltä, että tukea Suomelle ei saa millään tavoin osoittaa ja kaikessa tulee ajatella NL:n etua, minkä Saksan ulkoministeriön ohje suurlähettiläille tyhjentävästi kertoo.

"Saksan ulkoministeriön valtiosihteeri (Weizsäcker) Saksan lähetystöille ulkomailla

Kopio.
Berliini, 2. 12.1939
e.o.Pol. VI 2651

Kaikille sinisellä ristillä merkityille lähetystöille
Valtiosihteeri.
Pol. os. alivaltiosiht.
Dg. Pol. n. Abg.
Salasähkösanoma
Suomen-Venäjän konfliktia koskevissa keskusteluissanne pyydän välttämään kaikkia neuvostovastaisia sävyjä.
Siitä riippuen, kenelle puhutte, seuraavat argumentit ovat käytettävissänne: Suurta sotaa [ensimmäistä maailmansotaa] seuranneiden sopimusten tarkistusten yhteydessä seurannut väistämätön tapahtumakulku. Venäjän luonnollinen vaatimus Leningradin ja Suomenlahdelle pääsyn turvallisuuden lisäämiseksi. Suomen hallituksen noudattama ulkopolitiikka on viime vuosina korostanut puolueettomuuden ajatusta. Se on nojannut Skandinavian valtioihin ja on pitänyt Saksan-Venäjän vastakohtaisuutta aksiomaattisena. Se seurauksena Suomi on välttänyt lähentymistä Saksaan ja on vieläpä torjunut hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa kompremettoivana vaikka Suomella on hyökkäämättömyyssopimus Venäjän kanssa. Myös Kansainliitossa Suomi, huolimatta siitä kiitollisuuden velasta, joka sillä oli Saksalle tämän avusta vuonna 1918, ei koskaan esiintynyt Saksan etujen puolesta. Ulkoministeri Holsti on malliesimerkki tällaisesta näkökulmasta ja erityisestä vihamielisyydestä Saksaa kohtaan. Laajat kansalaispiirit Suomessa ovat korostaneet taloudellista ja ideologista suuntautuneisuuttaan demokraattisen Englannin suuntaan. Tätä asennetta vastaten useimmat äänenkannattajat lehdistössä ovat avoimen epäystävällisiä meille. Englannin platoninen sympatia on vahvistanut Suomen aiempaa asennetta eikä ole tuonut maalle mitään hyvää.

Weizsäcker
Lähteet: Nazi-Soviet relations 1939-1941. Documents from the Archives of The German Foreign Office. Washington, Department of State, publication 3023, 1948. — "Die Beziehungen zwischen Deutschland und der Sowjetunion 1939-1941." Dokumente des Auswärtigen Amtes. H. Laupp'sche Buchhandlung, Tübingen, 1949. — suom. Pauli Kruhse."

Tuo taitaa osoittaa, kuinka yksin Suomi todellisuudessa oli Talvisodan alkaessa.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Paikkansahan tuokin pitää. Saksa pyrki tunnetusti talvisodan aikana aktiivisesti jopa estämään ulkomaisen avun toimittamisen Suomeen. Saksa kielsi Mussolinin lähettämien Fiat G.50 -hävittäjien kuljettamisen Suomeen oman alueensa kautta. Samoin myös unkarilaisen vapaaehtoisjoukon oli saavuttava Suomeen kiertotietä - Jugoslavian, Italian, Ranskan, Britannian, Norjan ja Ruotsin kautta - koska Saksa ei hyväksynyt miesten kauttakulkua.

Tietysti eräs erikoisuus oli myös se, että 9. joulukuuta 1939 Neuvostoliiton merivoimat pyysivät Kriegsmarinen lupaa käyttää Pohjanlahdella kulkevia saksalaisia rahtialuksia omien sukellusveneittensä huoltamiseen. Hitler ja Raeder suostuivat ehdotukseen, ja hetken aikaa oli vireillä peräti saksalais-neuvostoliittolainen Suomen aluevesien miinoitussuunnitelma. Ajatuksena oli, että nimenomaan saksalaiset alukset olisivat laskeneet miinat neuvostoliittolaisten yhteysupseerien opastuksessa.

Suunnitelmat kariutuivat siihen, että pohjoinen Itämeri jäätyi sinä vuonna liian varhain ja liian perusteellisesti. Ilmeisesti vain yksi saksalainen huoltoalus, joka oli naamioitu rautamalmia kuljettavaksi rahtilaivaksi, saavutti Ahvenanmaan joulukuun puolessavälissä. Purtilo otti komean pohjakosketuksen - vai osuiko se nyt suomalaiseen miinaan, en tällä hetkellä muista varmasti - eikä kyennyt suomaan neuvostoaluksille minkäänlaista tukea sodassa Suomea vastaan.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Tähän väliin pitää sanoa, etten oikein tiedä mitä pitäisi ajatella noista joulun aikana Uuden Suomen tekemistä sivustopäivityksistä, joihin kuuluvat nuo aiemmasta suurennetut otsikot ja suosittelemista varten lisätyt isot sydämenkuvat.

Jukka Johansson

En minäkään. Pelkkää kosmetiikkaa, jolla yritetään lepytellä niitä jotka kritisoivat bannauksia. Tältä minusta ainakin tuntuu.

Keijo Räävi

Marskin tavoite oli Suur-Suomi johon Operaatio Barbarossa sopi erinomaisesti.

Kaiken lisäksi Suomessa yleinen mielipide oli jatkosodan kannalla lähes heti Talvisodan päätyttyä.

Hyökkäys Neukkulaan oli väistämätöntä.

Aarne Tolonen

Suomen osalta tuota yllä olevaa Hitlerin joulukuun 1940 Barbarossan valmistelukäskyä Saksa alkoi toteuttaa viimeistään tammikuun lopulla 1941.

Suomen hyökkäysoperaatiosta Itä-Karjalaan sovittiin saksalaisten kanssa tammi-kesäkuussa 1941. Vieläpä niin että Suomi oli asiassa aktiivinen ja ilmaisi halukkuutensa tähän hyökkäykseen.

Kun pääesikunnan päällikkö Heinrichs vieraili tammi-helmikuun vaihteessa 1941 Saksassa hän piti esitelmän talvisodasta ja myös neuvotteli kenraali Halderin kanssa tulevasta Suomen osallistumisesta Saksan Venäjän hyökkäykseen. Heinrichs ilmoitti Suomen olevan halukas hyökkäämään Laatokan itäpuolitse Aunukseen.

Toukokuussa 1941 Saksassa käydyissä lopullisissa neuvotteluissa Suomen osallistumisesta Saksan Venäjän hyökkäykseen kenraali Jodl ilmaisi ettei Saksa halua kuormittaa kohtuuttomasti talvisodan rasittamaa Suomea. Hän pyysi että Suomi vain suorittaisi liikekannallepanon ja sitoisi näin rajoillaan venäläisiä joukkoja. Saksa ei tässä neuvottelussa siis vaatinut Suomelta hyökkäystoimintaa. Mutta pääesikunnan päällikkö Heinrichs vastasi hänelle että hänen tammikuussa Halderille ilmaisemansa Suomen hyökkäyshalukkuus Aunukseen oli voimassa ja vahvisti täten Suomen osallistumisen hyökkäykseen Venäjälle, alueelle joka ei milloinkaan ollut kuulunut Suomeen.

Suomen osallistuminen Barbarossaan eteni tammi-kesäkuussa 1941 aivan Hitlerin joulukuun 1940 valmistelukäskyn mukaisesti myös Suomen omalla aktiivisella vaikuttamisella asiaan.

Myös valmistelut kaikissa Saksan ja Suomen välisissä neuvotteluissa ja Suomessa suoritettiin tämän Hitlerin käskyn kohdan mukaisesti:
"IV. Kaikista herrojen ylipäälliköiden tämän määräyksen perusteella antamista käskyistä tulee yksikösitteisesti käydä ilmi, että kysymys on v a r o t o i m e n p i t e i s t ä siltä varalta, että Venäjä muuttaisi tähänastista suhtautumistaan meihin."
Tänä päivänäkin tuota hyökkäysvalmistelujen naamioimista varotoimenpiteeksi käyttää naamioinnin muka tosissaan ottaen Juhani Putkinen demagogiassaan. Tietenkin hänkin sen tosiasiassa tietää naamioinniksi.

Matti Jalagin

Kulisseissa kuhisi loppuvuodesta 1940 kiivaasti ja mm.Suomea ostettiin sekä myytiin.

"Saksan Moskovan lähettiläs (Schulenburg) Saksan ulkoministeriölle

Sähkösanoma

Erittäin kiireellinen
Äärimmäisen salainen Moskova, 26. marraskuuta 1940—05:34
Vastaanotettu 26. marraskuuta 1940—08:50

Viite: No. 2362/25. marraskuuta
Valtakunnanministerille henkilökohtaisesti
Molotov pyysi minut tänä iltana luokseen ja lausui Dekanosovin läsnäollessa seuraavaa:
Neuvostohallitus on tutkinut herra valtakunnanulkoministerin lausumat päätösneuvottelussa 13. marraskuuta ja ottaa niihin nähden seuraavan kannan:
"Neuvostohallitus on valmis hyväksymään seuraavilla ehdoilla luonnoksen herra valtakunnanulkoministerin neuvottelussa 13. marraskuuta hahmottelemasta neljän vallan sopimuksesta, mikä koskee poliittista yhteistyötä ja vastavuoroista taloudellista tukea:
"1.) Sikäli, mikäli saksalaiset joukot viivytyksettä vedetään pois Suomesta, mikä vuoden 1939 sopimuksen mukaan kuuluu Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Samalla Neuvostoliitto sitoutuu varmistamaan ystävälliset suhteet Suomeen sekä suojaamaan Saksan taloudelliset edut (puun ja nikkelin vienti) Suomessa.
"2.) Sikäli, mikäli lähikuukausina Neuvostoliiton turvallisuus taataan [Bosporin] salmissa solmimalla vastavuoroinen avustussopimus Neuvostoliiton ja sijainniltaan Neuvostoliiton Mustan meren rajan turvallisuusvyöhykkeeseen kuuluvan Bulgarian kanssa niin kuin myös perustamalla Neuvostoliiton maa- ja meritukikohta Bosporin ja Dardanellien alueelle pitkäaikaisen sopimuksen perusteella
"3.) Sikäli, mikäli alue etelään Batumista ja Bakusta yleisesti Persian lahden suuntaan tunnustetaan Neuvostoliiton tavoitteiden painopistelueeksi.
"4.) Sikäli, mikäli Japani luopuu hiiltä ja öljyä koskevista toimilupaoikeuksistaan pohjois-Sahalinilla.
"Yhdenmukaisesti edellä olevan kanssa täytyy valtakunnanulkoministeri hahmottelemaa pöytäkirjaluonnosta etupiirien rajoittamisesta muuttaa sisältämään määrittelyn Neuvostoliiton tavoitteiden painopistealueesta Batumista ja Bakusta etelään yleissuuntana Persian lahti
" Vastaavasti Saksan, Italian ja Neuvostoliiton Turkkia koskevaa pöytäkirjan tai sopimusluonnosta tulee muuttaa Neuvostoliiton kevyiden [maavoimien] ja merivoimien tukikohdan turvaamiseksi Bosporin ja Dardanellien äärelle pitkäaikaisella dsopimuksella ja mikäli Turkki päättäisi olevansa valmis liittymään neljän vallan sopimukseen, muiden nimettyjen valtioiden puolelta takuu Turkin itsenäisyydelle ja sen alueelle
" Pöytäkirjan tulee ennakoida, että siinä tapauksessa, jos Turkki kieltäytyy liittymästä näihin neljään valtaan, Saksa, Italia ja Neuvostoliitto sopivat tarpeellisten sotilaallisten ja diplomaattisten toimenpiteiden työstämistä ja läpiviennistä, mistä tulee solmia erillinen sopimus
" Edelleen tulisi sopia:
"a) kolmannesta salaisesta pöytäkirjasta Saksan ja Neuvostoliiton kesken Suomea koskien (vrt. edellä kohta 1)
"b) neljännestä salaisesta pöytäkirjasta Japanin ja Neuvostoliiton kesken koskien Japanin luopumista öljy- ja hiilitoimiluvista pohjois-Sahalinilla (sopivaa hyvitystä vastaan)
"c) viidennestä salaisesta pöytäkirjasta Saksan, Neuvostoliiton ja Italian kesken jossa tunnustetaan, että Bulgaria maantieteellisen asemansa vuoksi kuuluu Neuvostoliiton mustanmerenrajan turvallisuusvyöhykkeeseen ja että siksi on poliittisesti välttämätöntä, että Neuvostoliiton ja Bulgarian kesken solmitaan molemminpuolinen avunantosopimus, mikä ei millään tavoin vaikuta Bulgarian sisäiseen hallintoon, suvereniteettiin tai itsenäisyyteen
Lopuksi Molotov selitti, että Neuvostoliiton ehdotus sisältää herra valtakunnanulkoministerin suunnittelemien kahden salaisen protokollan sijaan viisi. Hän arvostaisi Saksan kannanottoa.

Schulenburg
Lähteet: Nazi-Soviet relations 1939-1941. Documents from the Archives of The German Foreign Office. Washington, Department of State, publication 3023, 1948. — Suom. Pauli Kruhse "

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Kiitos vaan nostosta, tosin en nyt aivan niin ajatellut, aikomus oli vain auttaa miestä vastamäessä;)

Ilmeisesti jätit kertomuksen loppuosan 111. Kv.Itprin havainnoista pois, siis aukeaman oikeanpuoleisen sivun yläosan tarinat:) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2838539.

Voin lähettää sinulle myös saksalaiset lähteet, tosin pitää vielä kysyä lupa niiden hankkijalta.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

No, tuumasin että jos nyt joku uhraa pyhänsä arkistolähteitten penkomiseen, niin vähin mitä voi tehdä on nostaa ne näkyville. Jokipiin teoksessahan on näihin osittain viitattu, mutta minä en ollut tuossa vaiheessa sen paremmin julkista kirjastoa kuin omaa kirjahyllyäni lähellä. Eli kiitoksia kovasti!

Lisäsin tekstiin vielä tuon loppuosan tuosta sotapäiväkirjasta - ihmettelinkin, että mihin se päiväkirja, jossa oli maininta hakaristiä muistuttavista merkinnöistä, oikein hävisi, mutta sehän siis vielä jatkui toisella sivulla.

Saksankielisiä lähteitä tuskin ainakaan vielä tarvita, mutta ovatko nämä lennot siis nyt tarkistettu myös saksalaisista arkistoista? Vielä vuonna 1997 ei Valtonen ole saksalaisia arkistolähteitä näiden lentojen kohdalla siteerannut, sikäli kun nyt oikein olen ymmärtänyt. Mutta siitähän tietysti on jo yli kymmenen vuotta.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Nyt kun muuten tässä kommenttiosastolla ollaan, niin pitää Niemiseltä kysyä, että kuka oikein oli se muutama vuosi sitten eläkkeelle jäänyt suomalainen kenraali, joka oli kuulemma käynyt Sirola-opiston? Kerran tästä mainitsit ohimennen, ja minua on mietityttänyt asia siitä asti. Vaikuttaa meinaan sen verran kiinnostavalta.

Toimituksen poiminnat