Presidenttikisa ja tiedotusvälineet
Edellisessä blogikirjoituksessa tulin nostaneeksi esille Skepsis ry:n presidentinvaalitentin. Aiheesta on näemmä nyttemmin tehty uutinen Helsingin Sanomiin. Raapustuksellani tuskin on ollut mitään vaikutusta asiaan; uutisessahan mainitaan lähteeksi Facebook-yhteisöpalvelu, jossa tietysti itsekin alunperin tuon vaalitentin havaitsin. Helsingin Sanomien verkkoartikkeli aiheesta näyttää sikäli kiinnostavalta, että sitäkin voisi kommentoida lyhyesti. Tässä yhteydessä huomautettakoon, että en ole siis lukenut lehden paperiversiota.
Maan suurimman päivälehden artikkeli nostaa sinänsä aiheellisesti valokeilaan Paavo Lipposen omaperäiset vastaukset ilmastonmuutosta koskeneisiin kysymyksiin. Tiettyä erikoisuutta on ehkä kuitenkin tavassa käsitellä Paavo Väyrysen vastauksia. Lehti toteaa seuraavasti:
"Kyselyn perusteella Paavo Väyrynen (kesk) uskoo ainakin jollakin tasolla homeopatian sairauksia parantavaan voimaan, telepatiaan ja avaruusolioiden vierailuun maan pinnalla.
Väyrynen vastasi olevansa jokseenkin samaa mieltä väitteen "vaikka homeopatialla ei ole lääketieteen tunnustusta, on se tehokas tapa hoitaa sairauksia" kanssa. Vastaus oli sama myös väitteen "telepatia on todellinen ilmiö, vaikka sitä ei ole voitu tieteen keinoin todentaa" kohdalla. Väitteeseen "vaikka ufo-havaintoja ei ole kyetty tieteen keinoin todentamaan, on selvää että vierailuja ulkoavaruudesta maahan on tapahtunut", hän vastasi vaikea sanoa."
Kaikki nämä tietysti pitävät paikkansa. Vitsi on vain siinä, että paljolti samanlaisia huomioita olisi kuitenkin voinut tehdä myös Vihreiden ehdokkaana olevasta Pekka Haavistosta. Kyselystä voi lukea Haaviston kommentoineen homeopatiaa, kansanparannusta ja telepatiaa koskeviin kysymyksiin "vaikea sanoa", ja hän myös kaipaili "keskusteluyhteyttä" kansanparantajien sekä tiedeyhteisön välillä. Ulkoavaruudesta maahan tapahtuneiden vierailujen totuusarvosta oli Haavisto "jokseenkin eri mieltä", mutta totesi omaperäisesti, "olisi toki kiinnostavaa, jos muilta taivaankappaleilta vierailtaisiin Maassa enemmän". Haaviston lähestulkoon Väyryseen verrattavia vastauksia ei kuitenkaan ainakaan tässä verkkoartikkelissa nostettu esille tai painotettu millään tavoin; uutisessa on totta kai sentään linkki alkuperäiskyselyyn.
Vaaleissa on, kuten tunnettua, meneillään tiukka tilanne. Edellä linkitetyn Helsingin Sanomien oman kyselyn mukaan Väyrynen, Lipponen ja Haavisto kisaavat kaikki samassa marginaalissa paikasta toisella kierroksella, ja lehti on myös esitellyt Haaviston parhaimpana haastajana. Voisi olettaa, että myös skeptikkojen vaalitenttiä koskevan artikkelin painotus on syytä nähdä tässä samassa valossa. Politiikasta kirjoittavien toimittajien sidonnaisuuksia on kaivattu säännöllisesti viime aikoina julkisuuteen; mainitun artikkelin kirjoittaja Joonas Laitinen on tehnyt oman kantansa reilusti selväksi aikoinaan jo gradussaan, sivulla kolmetoista: "äänestysvalintojeni perusteella kallistun kenties hieman vasemmalle, sillä olen äänestänyt vain vihreiden, SDP:n ja vasemmistoliiton ehdokkaita".
Helsingin Sanomille tietysti vanhana Edistyspuolueen äänenkannattajana vaikuttaisi myötäsukainen asennoituminen Haavistoa kohtaan olevan muutenkin luontainen ratkaisu; ovathan Vihreät julistautuneet Edistyspuolueen manttelinperijöiksi. Yksityinen sanomalehti voi ilman muuta myös tukea haluamaansa ehdokasta. Onhan myös suurin kaupallinen televisioyhtiömme tehnyt varsin selväksi, kenet se presidentiksi haluaa.
Niin tai näin, Skepsis ry:n vaalitentin valikoivan uutisoinnin myötä Väyrysellä voisi tässä täpäräksi käyvässä pudotustilanteessa jälleen kerran olla hyvä sauma esittää huomautuksia mielikuvaterrorista ja mediapelistä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Eihän Väyrynen kaiketi ole täysin väärässä homeopatian osalta. Kyllä siinä plasebovaikutusta ainakin on. Toisaalta telepaattisuuteen viittaavia elämänkokemuksia lienee aika monella, jolloin senkin voisi siirtää kastiin "tieteen vielä löytämätön ilmiö tms."
Ufokysymyksen eräs tulkintamahdollisuus on mielestäni se, että sillä voisi mitata myös vastaajan nöyryyttä tunnustaa oma tietämättömyytensä. Tässä siis Haavistolle ja Väyrysellekin menisi pisteet, vaikkei skeptikot tätä yrittäneetkään mitata.
No miksei HeSa tai sen toimittaja voisi ollakin Haaviston kannattajana. Eihän se ole YLE?
Väyrynen on etelän metian epäsuosiossa, kyllä kansa tietää ...
No, minua kiinnostaa se, miksi Helsingin Sanomat nosti esille Väyrysen uskomukset, mutta jätti Haaviston miltei samanlaiset ajatukset täysin raportoimatta.
Ja kuten sanoin, ei siinä mitään väärää ole, jos Helsingin Sanomat tukee Haavistoa. Näyttäähän tosiaan MTV3 tukevan avoimesti Niinistöä. Pitäisin vain itse fiksumpana, jos Suomessa yksityiset tiedotusvälineet myös sitten liputtaisivat avoimesti ehdokkaittensa puolesta sen sijaan, että liikkuvat sammutetuin lyhdyin jollain tavoin puolueetonta esittäen. Monessa muussa maassa sitoutumattomatkin lehdet asettuvat vaaleissa suosimansa ehdokkaan tai puolueen taakse virallisesti, eikä sitä pidetä mitenkään vääränä.
Olisin kyllä taipuvainen uskomaan, että Väyrysellä tosiaan on ollut hieman huonompi tasoitus tiedotusvälineiden asenteen vuoksi, vaikka on hän paljon niistä silti hyötynytkin ja osannut niitä myös manipuloida. Helpoimmallahan ovat päässeet Niinistö ja Soini. Mainostelevisio on hoitanut edellisen kampanjoinnin, ja iltapäivälehdet pitäneet huolen jälkimmäisestä.
Voit olla oikeassa lehdistön eritasoisista painotuksista. Näinhän se aina on ollut. Kekkosen kaudella tilanne oli paljon pahempi, kun idänkortilla nuijittiin surutta kaikkea. Se oli Väyryselle ns. hyvää aikaa...
Sen sijaan faktaa on se, että jo 1970-luvulla Utrechtin yliopistossa oli parapsykologian tutkimuslaitos, jossa vieraili paljon ulkomaisiakin tutkijoita. Siellä tutkittiin mm. telepatiaa. Tuloksista en tiedä...
Ovathan presidenttiehdokkaat tilanteessa, jossa karppaatko, kysymykseen vastessa: "ehdottomasti" tai "en hitossa", niin puolet kannattajista lähti ja tilalle tulee vain muutama. Eikä niitä aikaisempia saa takaisin enää kuin jonkin miraakkelin kautta. Täytyy yrittää vastata niin, että karppaajien mielestä suhtaudut myönteisesti karppaukseen ja THL:n ruokaneuvoja noudattavien mielestä et pidä karppausta hyvänä.
Siinä saattaa onnistua enemmän ja usein vähemmän.
Takavasemmalta tuleva karppauskysymys olisi kieltämättä aika pirun hyvä kapula vaalirattaisiin tässä kohtaa.
Ensimmäiset presidentinvaalit, joissa äänestin olivat vuoden 1994 vaalit. Silloinhan muuan uskovainen nainen sinkautti eräässä vaalitentissä Elisabet Rehnille tiukan yleisökysymyksen, että onko tämä tosiaan sanonut ettei usko Jeesuksen olleen olemassa? Rehn korjasi tämän väärän muistikuvan ja kertoi sanoneensa eräässä uskontoa koskevassa keskustelussa, että "kellään meistä ei voi olla varmoja tietoja siitä, onko Jeesus ollut olemassa".
Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, eikä tuo oikaisu ainakaan parantanut asiaa. Muistan, että hyvin moni Eurajoen uskonnollisemmista perheistä, etenkin rukoilevaisen suuntauksen edustajista, teki päätöksensä niitten vaalien toisella kierroksella tuon vastauksen perusteella.
Jos nyt ohittaisin tuon poliittisen kädenväännön ja takertuisin pieneen yksityiskohtaan: ajatusten synnyttämiä sähkömagneettisia aaltoja pystytään jo lukemaan ja jossain määrin tulkitsemaankin.
Tuosta tulee etsimättä mieleen että miksei toiset aivot voisi vastaanottaa ja tulkita niitä signaaleja vielä paremmin kuin elektroniset sensorit ja tietokone? Ainakin lähietäisyydeltä.
Ihan pakko: Väyrynen presidentiksi.
Olavi Aromaa
Oletko ollut ihän lähellä Väyrystä? Ajatteleeko hän muuta kuin Väyrynen, Väyrynen,...?
Huomenta. Otinpas pienet kauneusunet. Ei auttanut.
Erlando Salon painajainen: Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen jne. jne. jne. jne.
Onnistuit kirjoittamaan avauksesi,mainitsematta tasaveroista kisailijaa, Soinia sanallakaan? Kolme muuta noteerasit!
Nuo tiedekysymykset eivät ole tosiaankaan ihan niin itsestäänselviä kuin mitä ensivaikutelma antaisi ymmärtää. Esimerkiksi homeopatian suhteen tulee muistaa, että nykytietämyksen mukaan plasebo-vaikutus on melkoisen merkittävä ja jos tuo vaikutus riippuu siitä mihin hoidettava uskoo, on näillä uskomushoidoilla pontentiaalisesti merkittävääkin vaikutusta. Mitä ufoihin tulee, niin tiukan tieteellisesti ufot ovat mahdollisia, vaikkakin erittäin epätodennäköisiä, sillä mikään tieteessä ei viittaa siihen, että maapallo olisi ainoa planeetta jossa olisi syntynyt elämää ja tähtien ja löydettyjen exoplaneettojen määrästä päätellen elämälle otollisten exoplaneettojen määrä on äärettömän suuri, eli hyvin todennäköisesti muuallakin on älyllistä elämää. Avaruuden mittasuhteet toki tekevät sen päätymisen tänne erittäin epätodennäköiseksi, mutta ei mahdottomaksi. Telepatian puolusteluun en kylläkään keksi mitään päteviä väitteitä ;)
Joka tapauksessa noiden tiedekysymysten ja niihin annettujen vastausten antama vaikutelma voi siis olla aiakin jossain määrin hämäävä.
Marko Kivelä, kysymyshän tietenkään ei ole siitä, etteikö taivaankappaleemme ulkopuolella olisi elämää. Skepsis ry:n vaikuttajiin kuulunut Nils Mustelin piti itsestään selvänä, että muuallakin universumissa totta kai elämää on, ja kirjoitti siitä oikein hyvän teoksenkin.
Mutta viitteet siitä, että maapallolla olisi myös tapahtunut ulkoavaruuden olentojen vierailuja... no, ne kyllä vielä puuttuvat.
Se kannattaa tietysti aina muistaa, että ihmisellä on hyvin putkisilmäinen käsitys elämästä.
Tässä tapauksesssa "viitteiden" puuttumattomuus jättää kysymyksen auki.
Koska on todennäköistä, jopa varmaa, että huomattavasti kehittynempää "elämää" on olemassa, mahdollisesti lähes täysin teknologiaan perustuva ja signulariteetin omaisessa evoluutiossa kehittyvä sivilisaatio jossakin päin maailmankaikeutta.
Tälläisen vierailusta tai tarkkailusta meille jäisi tuskin sen enempää viitteitä kuin bakteereille mikroskoopista.
Eric Von Dänikenit esittävät rajuja väitteitä, jotka tarvitsisivat erityisen rajut todisteet vakuuttaakseen, minun väitteeni taas perustuu todennäköisyyksiin sekä havaintoihin perustuviin oletuksiin ja näin ollen väite pitää kumota todistamalla että maapallon sivilisaatio on kehittynein, tai että kuvaamaani sivilisaatiota ei ole olemassa. Johtuen siitä että sellaisen olemassa olo on todennäköisempää kuin olemattomuus, vähintäänkään puuttuvat todisteet tälläisen "tarkkailusta" tai "vierailusta" ei mitenkää tee siitä sen epätodennäköisempää. Kuinka exoplaneetella voitaisiin todistaa esim. Hubblen toiminta?
Väyryselle, Haavistolle ja Lipposelle kaikille pisteet vastauksista. Ilmastonlämpenemis "tiede" ei ole vielä kertaakaan onnistunut ennustamaan oikein tulevaisuutta. IPCC:n raporteissa on syyllistytty vakaviin väärennöksiin, esim himalajan jäätiköiden, jääkarhupopulaation sekä etelämantereen jäätiköiden ja lämpötilojen osalta, pari viimeeksi mainittua lähinnä mielikuva osastolla, mutta jääkarhut on julistettu uhanalaiseksi ilman mitään muuta perustetta kuin tietokonemallien veikkaama tulevaisuus. Onkohan missään muussa suojelussa menty yhtä pitkälle?
Jopa kansikuvana käytetty lämpötilakuvaaja on lähinnä huijaus, vaikka sitä on yritetty muuksi selittää.
Näiltä osin tiede ei ole ratkaistu vaan esim. cern:in CLOUD-hankkeen merkitys tulee kirkastumaan lähivuosina, ja saamme tarkunnusta esim. auringon magneetinkentän voimakkuuden vaihtelun vaikutuksesta pilvisyyteen ja lämpötiloihin. Hiilidioksidi-draiveri malleissa pilvisyyshän arvioidaan vakioksi ja jo yksistään tämä oletus tehnee malleista kohtuullisen epätarkkoja, noin kaupunkilaisjärjellä ajatellen. Lipponen on siis mielestäni oikeassa ja Jalonen enempi erikoinen ;D
Lumevaikutus ei tarkoita sitä, että homeopatian oppirakennelmissa olisi mitään perää. Homeopatiaan uskominen on osoittaa lähinnä yksilön kykenemättömyyttä tieteellis-loogiseen ajatteluun, mikä toki Väyrysen kohdalla nyt on tullut muutenkin esille.
Vastasiko hän kysymykseen homeopatian takana olevista älyttömyyksistä vai sen mahdollisista hyödyistä? Minusta homeopatiasta ei voi olla mitään haittaa jos sillä ei korvata oikean lääketieteen mukaista hoitoa, koska siitä ei voi olla tälläisessa tapauksessa haittaa niin siitä voi olla siinä tapauksessa vain hyötyä.
Itse ilmiö on tietenkin samaa sarjaa horoskooppien yms. kanssa. Niistäkään nyt ei varsinaisesti ole sen suurempaa haittaa, tosin "viralliset ja koulutetut" huuhaalijat ovat yhtä päteviä kuin muutkin.
Mutta pitäähän esim. Valtiopäivien avaus-manauksen pitäjänkin olla yliopistossa koulutettu teologi, niin mitäpä jostakin homeopatiasta, kunhan sitä ei sallita markkinoida tehoavana.
Väyrynen vaikuttaa pystyvän parempaan loogiseen päättelyyn kuin Roponen.
Skepsiksen kyselyssä kysyttiin onko homeopatia tehokas tapa hoitaa sairauksia, ja minun mielestäni kyllä tehokkuuteen vaaditaan muutakin kuin plasebovaikutus. Muuten herää kysymys että mikä sitten on se vähemmän tehokas tapa hoitaa niitä, kenties kuppaus tai iilimadot?
Huvittavaa jos tämä Haavisto-villitys johtaa siihen että Vihreiden tiedesektio päättää ottaa puolueettoman kannan homeopatiaankin jos siitä vaan tulkitaan olevan omalle presidenttiehdokkaalle hyötyä...
"Tehokas tapa hoitaa sairauksia" on lause, jollaista ei kaiken skeptisen järjen mukaan voi ottaa ollenkaan todesta.
Ei ole yhtä tehokasta tapaa hoitaa kaikkia sairauksia.
Kirurgia tarvitaan tietyissä paikoissa, ruokavaliota toisissa, ennaltaehkäisyä kaikessa, lääkkeitä ei kaikessa, eikä hompeopatian toimimattomuuttakaan ole pystytty todistamaan; se näyttää vain toimivan ainakin niillä, joilla se toimii.
Ei se näin mene: " melkoisen merkittävä ja jos tuo vaikutus riippuu siitä mihin hoidettava uskoo"
Homeopatian suhteen on tilanne oikeastaan hivenen kummallinen. Jos, niin kuin tutkimusten mukaan on, että potilaan usko hoitoon vaikuttaa hoidon tehokkuuteen (jopa silloin kun hoidetaan tavalla jolla ei ole mitään tekemistä itse parantamisen kanssa) niin tätä vaikutusta kannattaa käyttää hyväksi. Ikävä tosiasia on, että suuri osa potlaista suhtautuu kovin epäluuloisesti koululääketieteeseen (kuten rokoitekeskusteluista voi päätellä). Joten täyden blasebo-vaikutuksen aikaansaamiseksi kannattaisi ehkä täydentää koululääketieteen toimintamallia tekemällä yhteistyötä uskomusparantamistoimijoiden kanssa. Toki niin, että koululääketiede toimii perushoitona ja tarpeen mukaan homeopatiat ja muut vastaavat ovat lisähoitoja.
Hoitamisessa ei oikeaoppinen tieteellisyys saa olla keskeisin seikka vaan potilaan paraneminen. Toki jos jossain vaiheessa osoitetaan, että täysi blasebo-vaikutus saadaan aikaan ilman poppakonstejakin, niin silloin voidaan myös uskomushoidot hiljakseen haudata.
Uskoa koululääketieteen tehoon voi vähentää esimerkiksi se, jos monen ihmisen arvostamat poliitikot ottavat uskomushoitoihin myönteisen tai epävarman kannan.
Hyvin sanottu, Marko.
Ja Ahponen;
Uskoa koululääketieteeseen heikentävät ennen kaikkea kansan keskuudessa leviävät esimerkit siitä, miten lääkärit epäonnistuvat parantamisessa - tai kuinka tarvitaan kolme erikoislääkäriä ennen kuin sairauden syy selviää, jos sittenkään (tästä ovat olleet vuosikausia esimerkkeinä homesairaudet) - tai kuinka simvastatiinia kylvetään kansaan...
Ahponen
Uskoa koululääketieteeseen horjuttavat pahasti mm. uutiset valelääkäreistä, joista joku jopa ilman mitään lääketieteellistä koulutusta onnistui epäilyksiä herättämättä pärjäilemään lääkäriyhteisössä vuosikausia. Se antaa aika vakuuttavan kuvan siitä miten vähän vakuuttavaa korkeasti kunnioitettu alan ammatillinen taito voi olla.
Valelääkärinä "menestyminen" kertoo vain siitä, kuinka turhilla asioilla terveyskeskuksia kuormitetaan. Siihen perustuu uskomulääkinnänkin "menestyminen".
Tapaukset, joista valelääkärit eivät saanet selkoa, he tiettävästi lähettivät erikoislääkäreille.
Uskomuslääkinnän plaseboilla ei ole koskaan parannettu mitään. On vain lievennetty oireita.
Mutta jos se Väyrynen on nostettu esiin siksi että se on hänen kohdallaan hieman yllättävämpää kuin Haaviston. Eikö Väyrysen pitäisi edustaa "maalaisjärkeä" ja Haaviston "viherhörhöjä"?
Sini, asia voi olla noinkin.
Hesari julkaisi pari päivää sitten jutun Haaviston poliittisesta urasta. Kuvaksi oli valittu Haavisto kasarikuosissa, kirjava paita ja nahkahousut päällä poistumassa ravintelista(?). Vähän kävi mielessä että aika tarkoitushakuinen kuva kun nyt Haaviston kansainvälistäkin uraa ajattelee. Että kuitenkin Niinistön puolella HS:ssä vahvasti ollaan..
En oikein tiedä. Haavisto on esitetty älymystön vaihtoehtona ja järkevänä miehenä, joten eivätköhän nuo ole häneltä yllättävämpiä vastauksia.
Toisaalta, erilaisiin paranormaaleihin ilmiöihin uskominen saattaa osoittaa valtiomiesainesta. Ronald Reagan tunnetusti kuunteli astrologeja.
Mielenkiintoisia havaintoja, Jussi. Etenkin tuo Hesarin toimittajan gradusta poimittu äänestyskäyttäytyminen. Ei HS kuitenkaan ole yhden ehdokkaan lehti, vaikka yksittäisillä toimittajilla, uutispäälliköillä, taittajilla ja päätoimittajilla on omat preferenssinsä, jotka vaikuttavat juttujen näkökulmiin.
Ip-lehdet ja Soini ovat selvässä symbioosissa, koska Soini tarjoaa parhaat otsikot ja myy siis parhaiten. Politiikan kanssa sillä ei ole tekemistä, vaan rahan.
Mutta mihin sijoittaisit Uuden Suomen, Jussi? On kirjoitettu Haavistosta, Väyrysestä, Niinistöstä, Soinista ja Lipposesta monenlaisia juttuja.
Vierastan ajatusta jonkun yksittäisen ehdokkaan taakse asettumisesta, vaikka angloamerikkalaisessa kaksipuoluemaailmassa sitä onkin harrastettu. Sehän tarkoittaisi sitä, että toimittajat kirjoittaisivat uutisia yhden ehdokkaan näkökulmasta kaikkia muita vastaan. Meillä on jo suppean näkökulman puoluelehdet sitä varten.
Tiedotusvälineen ehdokaslinjan pitäisi valinnan jälkeen koskea muitakin kuin politiikasta kirjoittavia toimittajia, koska ehdokkaat vilahtelevat lehtien kaikilla sivuilla. Toimitukseen tarvittaisiin siis ankara keskusjohto, kun valittaisiin "oikeita" ajatuksia ja kuvakulmia ehdokkaista. Ei sopisi ainakaan Usariin.
Uusi Suomi tuntuu kyllä olevan aika riippumaton, ainakin sen perusteella mitä olen itse nähnyt. Vähän kaikenlaista kirjoitetaan, tasapuolisesti. Blogiosastolla tietysti kansalaisjournalistit raapustavat kuka mistäkin.
En minä tietenkään keskusjohtoisten toimitusten kireitä ohjeistuksia yksittäisille toimittajille kaipaile. Minusta nyt vain tuntuu, että mediataloilla on joka tapauksessa linjansa jo nyt, ja jonkinlaista suunnitelmallisuutta uutisoinnissa on muutenkin. Se vain olisi mielestäni reilu peli, jos vaikkapa MTV3 ilmoittaisi saman tien avoimesti olevansa Niinistön takana, ja Helsingin Sanomat liputtaisi paljastetuin kortein Haaviston puolesta. Selventäisi kummasti kenttää.
Mikään _pakko_ tietenkään ei olisi asettua julkisesti kenenkään ehdokkaan taakse. Mutta suoraan sanoen uskon, että nämä medialafkat ovat tehneet muutenkin niin kulissien takana; voisi olla terveellinen maan tapa, jos ne tunnustaisivat kunnolla väriä.
Muistan taas vuoden 1994 vaaleista sen, miten Rantalaisen ja Sarasvuon "Hyvät, Pahat ja Rumat" -ohjelmaa syytettiin kiukkuisissa katsojakirjeissä vuoroin Rehnin ja vuoroin Ahtisaaren puolella olemisesta. Minusta ohjelma onnistui kuitenkin olemaan kohtalaisen puolueeton. Se, että Ahtisaari töppäsi pahasti siinä haastattelussa, oli hänen oma vikansa, ja Sarasvuo itse vaikutti aidosti vaivautuneelta kun vieraana vaalien aikaan ollut Esa Saarinen päätti pitää lyhyen vaalipuheen Rehnin puolesta ja kysyä "kai sinäkin Jari nyt Rehniä äänestät?".
HS on minun mielestäni tehnyt kiitettävää työtä ehdokkaita esitellessään. Onko se sitten uutisoinnissaan tai pääkirjoituksissaan jollain tavalla puolueellinen, on varmaan tarkemman analyysin paikka.
Totta kyllä on, että Haavisto nousi eilen aika herkästi HS:n jättiotsikkoon nostaessaan kannatustaan 6:sta 7:ään prosenttiin.
Oli siinä Hesarin jutussa kuitenkin uutinen, nimittäin se, että hän antaisi gallupin mukaan toisella kierroksella parhaan vastuksen Niinistölle. Tosin kaikkien haastajien luvut ovat vielä alle 20 prosenttia, kun todellisuudessa toisella kierroksella voittajan prosenttiluku alkanee viidellä ja häviäjän neljällä.
Maikkarin tai Ylen linjasta en voi sanoa tuota enkä tätä. Yksittäisissä ajankohtaisohjelmissa ja uutisissa on ehdokkaita vilahdellut, mutta voiko siellä täyttä tasapuolisuutta kukaan kontrolloida?
Yleiradio on kyllä varmasti tasapuolinen - tai no, ainakin omasta mielestäni. Ehdokkaista uutisoidaan sikäli kun he siihen aihetta antavat, ja kaikki pääsevät esille, pienetkin ehdokkaat. Esimerkiksi siinä Ylen ykkösen vaalitentissä toimittajat korvensivat Niinistöä aivan eri tavalla kuin MTV3:n puolella, ja pienistä ehdokkaista muiden muassa Essayah pääsi esille ripittäessään Niinistöä oikein toden teolla. Siinä samalla kristillisdemokraattien ehdokas muuten osoitti omaavansa sisältöä paljon enemmän kuin kokoomuslaisena paalupaikalle kirinyt Niinistö. Tämä oli mielestäni hyvä osoitus siitä, että Yleisradion ohjelmissa pienetkin ehdokkaat voivat ponnistaa esille.
Tietysti toimittajat voivat Ylenkin puolella hieman tehdä tarkoituksellista vastakkainasettelua ja heitellä koepalloja. Minusta esimerkiksi tuntuu, että Susanne Päivärinta viskasi tarkoituksella pikku täkynä sen NATO-asian esille ohjelmassaan, saadakseen ohjelman kannalta hiukan jännittävää kinastelua nimenomaan Haaviston ja Arhinmäen välille. Tästähän sitten kehkeytyi se Vihreiden saama raivohalvaus Vasemmistoliittoa kohtaan, joka sävytti vaalien alkua. Mutta minusta tämä ei ollut puolueellista Päivärinnan taholta - hän vain täytti tiedotusvälineiden tehtävää provosoimalla ehdokkaita kiinnostaviin kannanottoihin ja luomalla jännittävän kiistatilanteen.
Hesarin eilisessä uutisoinnissa, josta mainitsit, tuntui minusta kyllä kuitenkin olevan jo selvää pyrkimystä ryhtyä perintöprinssin tekijäksi. Vuonna 1994 nousi Rehn rakettimaisesti samanlaisen uutisoinnin myötä, kun eräässä gallupissa kävikin ilmi, että hän saattaisi olla se ehdokas, joka voittaisi Ahtisaaren toisella kierroksella. Tässä on nyt myös hanakasti tartuttu ajatukseen siitä, että Haavisto olisi kovin vastus Niinistölle. Pidän itse todennäköisenä, että ajoituksen huomioiden se kertoo Helsingin Sanomien linjasta selkeästi jotain.
US-keskustelu, jonka "varassa" US paljon on, on puhtaasti soinilainen hanke.
Mutta se on sitä sekä hyvässä että pahassa.
Perussuomalaisuuden rujo arki tulee näkyville, mutta samalla tulee näkyviin ei-perussuomalaisuuden hienohipiäisyys.
Tästä pitäisi elossaolostaan taistelevan printtimedian vielä ottaa oppia?
Epäilen, että lehtitalojen tj-kerrokset ovat liian kalkissa oppiakseen ja näin käy niinkuin ALMA:lle: muut pelaavat ja väki vikisee.
"Pelko on aseeni".
Odottelen mielenkiinnolla aikoja jolloin presidentti Rytin elämäntyö mitätöidään sillä perusteella että perheessä harjoitettiin spiritismiä.
Heh, ajattelinkin että pitäisiköhän tästä mainita. Näinhän tosiaan oli, ja Gerda Ryti keskusteli miehensä kanssa vielä tämän kuoltuakin.
Kouluaikainen uskonnon opettajani - eräs Suomen ensimmäisistä naispapeista - asui nuorena teologian ylioppilaana alivuokralaisena presidentti Rytin lesken luona, ja kertoi sittemmin paljonkin juttuja näistä kokemuksistaan.
Presidentti Ryti itse ei sentään kai tainnut spiritismiä harrastaa? Vapaamuurari hän tietysti oli, mutta siinä nyt ei ole mitään kummallista.
Haaviston helpommalla pääsyä voi selittää myös se, että hän oli vaivautunut myös kommentoimaan vastauksiaan vaalikoneessa. Ja kommentoinnista kävi ilmi, miksi hän oli vastannut niin kuin oli - ei lainkaan hippihörhöyttään.
Toimittajalta toki olisi ollut reilua kysyä Väyryseltä kommenttia vastauksiinsa, kun ei ollut niitä vaalikoneeseen kirjoittanut.
Tarkistin jutun printti-Hesarista, ja kursivoidun sitaatin osalta teksti on aivan yksi yhteen. Muistan ensilukemalta ajatelleeni lähinnä vain "oho", kun Väyrynen oli noin saatu avautumaan huuhaa-ajatuksistaan.
Jussin taustatyö tiedotusvälineen, yksittäisen toimittajan ja poliittisten puolueiden suhteista nostaa asian tietysti aivan toiselle tasolle. Myös nyt on "ohon" paikka!
Olemme ehdottomasti liian summittaisia puhuessamme yleisesti mediasta, kun monenkirjavaa tiedotuskenttää pitäisi tarkastella lehti, tv-kanava ja radioasema kerrallaan, ja mahdollisuuksien mukaan jopa toimittajakohtaisesti. Kenellä tähän kaikkeen sitten on aikaa ja mahdollisuuksia? Siinäpä se; erittäin harvoilla.
Onneksi Suomessa on moniarvoinen media. Siihen kenttään Uusi Suomi tuo oman panoksensa pyrkimällä vahvaan riippumattomaan journalismiin ja tarjoamalla blogipalvelussa palstatilaa sitä haluaville kansalaisille. Mielenkiintoiset kirjoitukset nostetaan myös esiin, eli kenen tahansa sääntöjen mukaan pelaavan kirjoittajan on mahdollista nousta täällä kansalliseen tietoisuuteen. Pelkästään eilen Uuden Suomen palveluissa käytiin yli 150 000 selaimen voimin.
Netti-medioiden, kuten US, aika voi olla jo ohittumassa.
Tilalle on tullut kansalaismedia, jossa 162 kirjainmerkkiä muodostaa sen ainoan ytimen. Joka se osaa, voittaa in hoc signo veritas - kisan.
Nämä presidentinvaalit ovat jo fb-vaalit, mutta kuntavaalit ovat myös irtautumassa "kustannetusta" netti-mediasta: kuntakanavia perustetaan fb:iin, kun suomalainen ei tunnun twittaamiseen taipuvan.
US kokonaisuutena on hyvä, mutta vaatii rinnalleen (minulle) HS:n, IS:n, TS:n, SK:n, arktisen puskurikapasiteetin (http://anttiliikkanen.blogs.fi) ja listan huipulle Jukka Kemppisen (Suomen laadukkain blogisti, joka tosin inhoaa Niinistöä kohtuuttoman voimakkaasti: olihan Kemppinen KO:ssa, kun Niinistö oli heti siinä alapuolella, HO:ssa, jolloin Kemppinen näki "totuuden"): http://kemppinen.blogspot.com/
Huusko on noussut Ervastin rinnalle (mielesäni jopa ohi, koska on ystävällisempi), joten SK:n journalistipalkinto voi olla edessä kuntavaalien jälkeen.
Se takaisi työn printtimediassa ;>/
Helsingin Sanomilla vaikuttaisi aina olevan pari voimakkaasti ajamaa asiaa tapetilla; Muita asioita se sitten käsitteleekin kohtalaisen neutraalisti.
Tällä hetkellä tietysti Pekka Haaviston ehdokkuuden edistäminen on ykkösasia. Hieman pidemmällä ajanjaksolla tarkasteltuna Helsingin autottomuus ja pyörilyn edistäminen ovat olleet erittäin korostetussa asemassa. Esimerkiksi tietullien osalta toimina jopa oli todella räikeää.
Hyvä Jussi kun kaivoit yhden yksittäisen toimittajan taustan esiin.
Helsingin Sanomien viime vuonna eläkkeelle jäänyt päätoimittaja Reetta Meriläinen oli aikoinaan aktiivinen taistolainen. Ei paljon tarvitse netistä kaivaa tiedon varmistaakseen. Tuskin Reetta sen jälkeen on KEPUn tai Kokoomuksen äänestäjäksi takkiaan kääntänyt.
Reetan osalta vielä sellainen mielenkiintoinen yksityiskohta, että hän oli vuosia myös Ilmatieteen laitoksen johtajistossa ja mikä instituuttina on ollut muiden valtioiden vastaaviin verrattuna harvinaisen yksituumainen ilmastonlämpenemispolitiikassaan. Valtakunna päälehti+Ilmatieteen laitoksen johto ovat kova kombinaatio Suomalaisen "ympäristönsuojeluun" littyvän ilmapiirin muokkaamiseen. Mutta tietysti nämä ovat enimmäkseen perusteltavissa olevia aihetodisteita ilman kovaa näyttöä. (Paitsi tuo taistolaisuus, joka on varma fakta).
Aha. Eroavatko ilmatieteen laitoksen käsitykset jotenkin kansainvälisen tiedeyhteisön käsityksistä?
Entisten päätoimittajien tai nykyistenkään nuoruuden tekemiset eivät paljoa selitä sanomalehden linjaa. Saa niistä kyllä teorioita.
Tämä on muuten hyvä haastattelu Reetta Meriläisestä: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/El%C3%A4kkeelle+j%C3%A4%C3%A4v%C3%A4+...
Hän sanoo siinä muun muassa seuraavasti: "Sopuli-ilmiö on oikeasti olemassa. Se ei ole vaarallista, että juostaan samojen uutisten perässä, vaan se, että toimitusten sisällä ollaan liian yksituumaisia."
Vähättele vain kokonaisuutta, mutta esimerkiksi mediassa sinua vähän aiemmin medianuran tehnyt, mm. HS:n Moskovan kirjeenvaihtajana toimineella Martti Valkosella on asioihin aikalailla toinen näkemys.
Ei olekaan mikään ihme, että Martti Valkosen journalismin salat I ja journalismin salat II-teokset ovat median vaientamia selvityksiä. Valkoisen teksteistä olisi ollut hyvä syventää ja jatkaa siitä, mihin hän vuonna 2003 jäi. Valkosen tekstit eivät ole koko totuus, mutta varmasti hyvä "alustus" aihepiiriin perehtymistä haluaville. Löytyvät googlella netistä helposti.
Esimerkki:
"Syksyllä 1996 Helsingin Sanomissa ilmestynyt jossain määrin kriittinen selostus Helsingin Yliopistoon perustetusta uudesta laitoksesta selvittää toveriverkoston työskentely- ja vaikutustapoja.". Valkonen kutsuttiin pari päivää myöhemmin puhutteluun: "Sinä et saa kirjoittaa tällaista tuosta uudesta instituutista. Hän ei vaivautunut perustelemaan asiaa, vaan yksinkertaisesti kielsi kielsi instituutin käsittelyn."
"Tapaus oli yksinkertainen: Uuden laitoksen johtajaksi oli nimetty Marxilainen tutkija. Hän otti yhteyttä Savelaan, joka teki oitis palveluksen toverilleen kieltämällä sanomalehdessä tämän johtaman laitoksen kritisoinnin. Joitain päiviä myöhemmin lehden lehden kakkossivulla vieraskynä-logon alla ilmestyi laitoksen johtajan kirjoitus, jossa hän ylisti laitostaan laidasta laitaan.
Portinvartijana toimivan päätoimittaja Savelan ohjeista ja kielloista syntyi hilpeitä paradokseja. Samaan aikaan kun hän kielsi tutkimasta kriittisesti marxilaisen sosiologin johtamaa instituuttia, hän hyväksyi....
"
ps. Valkonen ei mainitse viittaamaansa laitosta nimeltä, mutta kuin sattumalta Alexanteri Instituutti perustettiin muodollisesti Helsingin Yliopiston alaiseksi juuri tuona vuonna 1996 ja sen tutkijoista vieläkin aimo osa näyttäisi olevan vanhan kunnon "edistyksellisiä". Ja onpa sinne sattumalta otettu Anna Halonenkin töihin, joten toveriverkoston toimivuutta ei vieläkään ole syytä epäillä.
Olen eri mieltä Huusko: kyllä kolli-iän kärhämöinti-tyyli selittää erittäin paljon valtaan päässeen iki-tytön ja -pojan toimintaa, joskus ihan yksi-yhteen.
Se pieni osa, joka nousee herrahissillä ihan ylös (Nalle ja pari muuta) käyttäytyy edelleen siellä huipulla yhtä sikamaisesti kuin Persian Shaahin kanssa Espalla.
Hyvä Markku,
Noilla sanomisilla ja tekemisillä oli esimerkiksi 1970-luvulla aika selviä eroja keskenään. Eivät ne noin vain katoa. Kun itse palasin HeSarin toimitukseen 1973, kun olin oppinut joukon kovia ja tosia faktoja mm. Suomen ns. yya-politiikasta, siellä oli kolme ryhmää, jotka alkoivat sekä diskreditointi- että uhkauspelin: Kepu, Demarit ja Kommarit. Kyse ei ollut mistää harhasta, vaan jatkosta kaduilla ja lenkkipoluilla tehtyihin fyysisiin päälle käynteihin. Viron itsenäisyyden kannatus 1975 tosin tuotti jotakin vielä erikoisempaa: GRU:n ryhmän hakkaus- tai kidnappausyrityksen.
Joku Reetta tai joku muut, sinä mukaanluettuna, ei ehkä ollut vielä syntynyt noina vuosina. Mutta kyse oli avoimesta rikollisesta uhkailusta, ml. vieraan vallan agenttien kanssa. Kun olin allekirjoitanut erikoisia velvotteita PE/Tiedustelulle, minkä ns, "ylemmät portaat" tiesivät, niin koko tuo kolleegojen joukko syyllistyi avoimesti maanpetolliseen yritykseen hankkia "sotilastietoa," jota he ajattelivat minulla olevan.
Sota-aikana olisin ollut oikeutettu ampumaan muutaman ao. k##ipäistä, ja selviämään asiasta oikeudessa. Ja ao. k-päihin kuului, hyvin julkisesti, mm. joukko Kepun ja Demareiden ministereistä. Jos se olisi laillisesti mahdollista, tekisin sen yhä - mielihyvin - etenkin ministerien tasolla, ihan riippumatta siitä mitä "Reetat" tai muut "sanovat" vuonna 20012.
Reetta Meriläinen (s. 24. huhtikuuta 1950 Polvijärvellä) toimi Helsingin Sanomien päätoimittajana vuodesta 1991 huhtikuuhun 2011. Hän jäi eläkkeelle kesällä 2011.
Kun Meriläinen tiettävästi tuli HS:n palvelukseen vuonna 1971, herää kysymys, mitä mahdat ihan oikeasti muistaa 70-luvusta, Järvinen?
Muistelua J-P Vuorelalle (milloin synnyit?):
Tuona vuonna 1971 selvitin Pariisissa maan Kiina-Instituutin johtajan erikoiskursin aiheesta NL:n-Kiinan konflikti. Pekingin kolleega soitti, halusi viestin välitysapua, mihin suostuin, kun Suomella oli suhteet Kiinaan. He uhkasivat laajalla sodalla Indokiinassa, mutta halusivat todella liittoon USA:n kanssa. Ymmärsin asian; olin kirjoittanut samasta aiheesta jutun vuonna 1961. Jatko ratkaisi Kylmän sodan, vaikka pelästynyt lähetystö, UM ja PlM vain mainostivat "maailmanrauhan pelastamistaan." Minä olin konspiratoorinen uhka YYA-suhteille. Eli hukaan menivät tiedot PE/Tiedustelulta, jolle hommailin. Työ muuttui turhaksi, kun Suomi päätti DDR:n tunnustamisesta, tuki Euroopan jakoa, mitä vastaan olin hommaillut.
Kun palasin vanhaan työpaikkaan HeSa:aan sapattivuoden jälkeen 1973, koin heti, miten toimittajakunta oli järjestätynyt poliittisesti. Eli kun Demareiden ja Kepun ministerit uhkailivat julkisesti, samaa toistettiin toimittajavoimin. Kun tapasin tuttavia, sukulaisia, heidän asuntonsa vandalisoitiin, kommarit yrittivät erottaa töistä. Taistolaiset olivat hyvin järjestäytyneet; Kristiina Halkola ja Anneli Björklund jopa osallistuivat toimituksen ulkopuolella, ml. mainontaan terroritoimista Saksojen jaon tukemiseksi. Tuskin he ymmärsivät. Todistajat valtion törkeässä turvallisuusvirheessä kuolivat, kuten oli uhattu. GRU yritti joko hakata tai kidnapata; hommailin CIA:n ja Ranskan tiedustelun kanssa, tietoni kiinnostivat.
Mutta tietoa ei otettu virallisesti; luotettavia upseereita pidettiin tärkeiden yksikköjen komentajina. Eli jopa PlM:n antama ns. "virallinen nimikirjani" väärennettiin, muusta puhumattakaan. Oikeuskansleri osallistui. Konkkaanhan tämä systeemi meni, NL:n mukana, mikä oli selvää jo 1971-72. Tuolloin syntyneet eivät tosiaan voi tällaista "muistaa." Minunkaan ei pitäisi sitä tehdä. Olisi tullut "ajatella tulevaisuuttani" kuten PE turvallisuudesta ei-vastaava - myöhempi - eversti neuvoi. Oikeassahan hän oli. Samat systeemit pelaavan yhäkin, etenkin mitä "muistamisiin" ja tietämisiin tulee.
Pentti Juhani Järvinen kertoo:
"Minä olin konspiratoorinen uhka YYA-suhteille. Eli hukaan menivät tiedot PE/Tiedustelulta, jolle hommailin."
[Iso leikkaus]
"GRU yritti joko hakata tai kidnapata; hommailin CIA:n ja Ranskan tiedustelun kanssa, tietoni kiinnostivat."
Saisiko tälle nyt edes jonkinlaista vahvistusta?
Ei nyt millään pahalla, mutta varmasti ymmärrät, että tämän luokan tarinoihin - etenkin jossain internetissä kerrottuna - suhtautuu jo lähtökohtaisesti väkisinkin hyvin skeptisesti.
Itse synnyin 1955. Opiskelin Tampereen yliopistossa vuodesta 1974 lähtien ja ehdin kyllä, kaikkien ei-taistolaisten tavoin, kärsiä esimerkiksi siitä, että tenttikirjat varattiin kuukausiksi pelkästään oikein ajatteleville.
Uskottavuuden niin sanottuja rajamaita kuitenkin koettelee se, että 70-luvun HeSan toimittaja ei yhtään tietäisi millä vuosikymmenellä Reetta Meriläinen on syntynyt.
Jussi Jalonen:
Viittaan julkisiin asioihin, rekisteröity Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Euroopan Neuvostossa, joka 1988 halusi tietää, olenko valmis todistamaan. Vastaus "kyllä" palautti paperit sekasorrossa. Tärkein puuttui. Sen päivämääränä kuoli äitini Lahden kaupungin sairaalassa, millaisella oli uhattu Helsingissä 1973 ja 1974.
Ranskan touhuista sain "Ordre de Merit´in," kun mm. OKV:n toimistoon tekemäni kantelun papereissa Suomen lähetystö leimaa "anarkistiksi." PlM:n nimikirjaotteeni on väärä; sen mukaan en olisikaan kelvannut enkä sitoutunut "turvaperiaatteisiin," vaikka PlM itse kahdesti halusi hommiinsa. Kyproksen tapauksessa 1964, kun olin siellä toimittajana, selvisin tosin hengissä pommista, jonka "rauhanturvaajat," UM ja Vappu Tuomioja provosoivat. Silloinkin yritti Nikosian kaupungin poliisipäällikkö syyttää minua, kun toinen henkilö kuoli. Juttu julkaistu Viikkopsanomissa 1964.
Kotikaupungissani Lahdessa kuvattiin kolmen Puna-Armeijan upseerin ja yhden KGB:n miehen tapaamiseni hotelli Seurahuoneen edessä talvella 1982. KGB esitti Guillaume-nimista vakoojaa, ja yritti tuolloin tietoa hänestä asuntojen ja puhelimen kuunteluilla. Se oli valtion hyväksymä "maapetos." Kesällä 1982 siellä kuvattiin myös kopio talven 1944-45 Valvontakomission jäsenestä, joka asettui Teivaalan tanssipaikassa eteeni kuten vastaava 1944 isäni eteen paikallisessa HQ:ssa. Mukana 1944 olleen Puna-Armeijan upseerin kopio oli 1982 kesällä Suomen armeijan vormussa.
Tanssipaikan kopion kuvaus pelästytti kuvattua, joka vaikeni kun kuvaaja sanoi kysessä oleen "mainoksen." Olin aiemmin tavannut "Ruotsalaisen" rannan tonttini tiellä "Ladan" joka kolmen miehen ja piikkilangan kanssa sulki tien. He olivat kuten autokin näöiltään jne tarkka kopio autosta joka Amalfin lähellä Italiassa 1973 puski kykeeni vuoristotiellä. Kuva joka otettiin kaavakkeiden liitteeksi, sen negatiivi, oli 1982 kadonnut.
Nämä nyt ovat pintaliitämisiä, vaikka pari ihmistä kuoli tässäkin yhteydessä. Eikö "sotahistorian tutkija" (hah-hah) tiedä, mikä oli Suomen yya-asema, kun NL 1979 meni Afganistaniin? Mitä h##vetin humpuukkia "tutkimukset" siellä oikein ovat? Kyllä niihin tarvitaan muuta kuin käsi leuan alla kuvassa. Jos Suomi haluaa olla muuta kuin EU:n surkein vitsi, sukat olisi aika nostaa nilkoista ylös polvihousujen alla.
J-P Vuorela
Tuo Meriläisen ja sinun syntymävuotta koskeva kysymys on retorinen. Se viitttaa siihen, että kävitte koulua maassa, jossa jopa Opetusministeriön tasolla DDR oli ihanne. Kyse on siis tiedon ja arvostelukyvyn pohjista. Itse olen syntynyt 21.7.1933, eli ehtinyt jo kouluaikana haudata joukon "sotilaita," jatkanut samassa hommassa vuoteen 1983, jona häivyin Orwellin sikalasta, joka mielestäni kuvaa Suomea paremmin kuin 1984, vaikka sekin on hyvä. Satiirina siis, ei politiikan käsikirjana.
Jaa-a. Pentti Juhani Järviselle laittaisin tiedoksi, että siinä vaiheessa kun ei edes osaa tavata Ordre du Mérite -kunniamerkin nimeä oikein - vaikka väittää sellaisen saaneensa - niin uskottavuus ei ole järin korkealla tasolla. Asiaa ei auta se, että viittaa johonkin mystiseen Ladaan, josta otetun valokuvan negatiivi on kadonnut.
Mitä taas tulee tutkijantyöhöni - jonka Järvisen Pena tässä on näemmä kyseenalaistanut - niin huomautan lämpimästi, että minun työsuhteeni, saamani apurahat, samoin kuin julkaisuluetteloni ovat aivan kenen tahansa tarkistettavissa. Minun ei tarvitse viitata kauan kadoksissa olleisiin negatiiveihin tai muuhun vastaavaan. Olen julkaissut yhden monografian, toimittanut yhden kirjan ja kirjoittanut artikkeleita kokoomateoksiin sekä tieteellisiin aikakauslehtiin, Sotahistoriallinen Aikakauskirja mukaanlukien. Yksi artikkeli meni kokoelmaan, jonka julkaisijana oli Kansallisarkisto; toinen taas sellaiseen, jonka julkaisijana olivat Suojelupoliisi ja Puolustusministeriö. Kaikki tämä on julkista tietoa.
Suomen aseman YYA-kaudella tiedän vallan hyvin. Nimenomaan siksi, koska olen ammatiltani tutkija, niin en kuitenkaan usko automaattisesti kenen tahansa internetissä jutustelevan yksilön selostuksia siitä, miten hän on ollut kylmän sodan hurjimpia agentteja. Näissä meikäläisen hommissa on nimittäin tottunut kaikenlaisia kertomuksia toisteleviin tapauksiin. Yksi saattaa väittää olevansa entinen palkkasoturi Rhodesian sodasta, toinen puolestaan salakuljettaneensa aseita Balkanille. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Järvinen kuuluu hyvin vahvasti tähän kategoriaan. Aivan yhtä hyvin voisin itsekin lohkaista, että minulle myönnettiin vuonna 1995 _Spomenica domovinskog rata_ palveluksistani Kroatian sodassa, ja kukapa sen voisi mistään tarkistaa?
Järvinen voi totta kai halutessaan jatkaa Desmond Bagley -juttujensa kertomista ja siinä samalla pistää halvalla sellaisia ihmisiä, jotka esiintyvät aivan oikealla ammattinimikkeellään. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että näiden jälkimmäisten henkilöiden kärsivällisyys kaikenlaisia häiriötapauksia kohtaan ei ole loputon.
Mitä taas tulee Järvisen kommenttiin valokuvastani ja kädestä leuan alla - mikä epäilemättä on hyvin tärkeä asia - niin palataan asiaan sitten kun "Pentti Juhani Järvinen" alkaa esiintyä täällä omilla kasvoillaan.
Jussi Jalonen:
Minä puhun julkaistuista artikkeleista, tiedoista, jotka löytää mm. arkistoista, Internetistä, jos löytää haluaa. Siis mm. HeSarissa ja Viikkosanomisssa julkaistuista jutuista. Uudessa Suomessa työskentelin myös, osallituin "julkisen mutta salatun" raportin hankkimiseen Matti Paavonsalon kanssa. Se teki lopun Tpsl-nimellä tunnetusta puolueesta, kun Viikkosanomiin haamukirjoitin Onni M:n muistelmat mm. sen vakoilusta NL:lle. Tuolloin Supo takavarikoi todisteet toimituksesta ja Tpsl:n johto sanoi sen olevan oikeaa "yya-politiikkaa." Niihän se oli; tuo julkaistiin Ilta-Sanomien etusivulla.
Kun jopa Kokoomus hermostui noihin noottikriisin aikoihin, niin sain jopa kunnian olla päätekijä kaikessa, tavata mm. Willian Colbyn aika julkisesti Helsingissä, jotta Supo voi sen rekisteröidä. Tämä oli pohja myöhemmille hommille; olin siis jo "konspiraatio," jona voin jatkaa mm. tuon CIA:n kanssa.
Tamperelaisilla on ollut outo tendenssi tulla pusketuksi vääriin paikkohin näissä jutuissa. Mm. Eduskunnassa tamperelainen Tellervo Koivisto pantiin edustamaan toista Tellervo K:ta, jotenkin seuraani, kun myös Demarit alkoivat pelätä assosiointia "konspiraatiohin." Sitten hän putosi ja kuoli jäisissä takaportaissa. Pidä nyt varasi. On aika rasittavaa olla aina "konspiraatio," kun joku instanssi Suomessa laskee housuihinsa.
En usko, että Suomen yya-ajan sotahistorioita voi tutkia ilman tietoa näistä Kokoomuksen/Paasikiven, Kepun/Kekkosen ja Demareiden/Koiviston laskelmista. Myös kansainvälisen politiikan alkeet ovat tarpeen, eivät seikkailukirjat, Suomen tai Stasin arkistojen arvostukset. En minä hakenut julkisuutta, vaikka lehtimiehenä sitä sain. Noista tiedustelun hommista pysyin hiljaa 20 vuotta, jotta Balttian maat ehtivät Natoon. Muuten olisi mennyt työ hukkaan. Tosi masentavaa, ettei "tutkija" Jalonen Suomen Tampereelta tiedä eikä usko! But I´ll survive! That horror too!
Tuon "Ordre de Mérite" kirjoitat oikein, vaikka käyttäsin "de´tä." Menen hiukan sekaisin noissa jutuissa; hommailin yli 30 maassa 8 kielellä. Sain sen tavallaan työtodistukseksi, joka on sinetin alla. Se olisi auttanut mm. Ranskaan asettumisessa. Siellä tiedettiin, että elo Suomessa tulisi pulmaksi. On se outoa, ettei Suomi tunne historiaansa. Ehkä "tutkijoita" tulisi vaihtaa! Oikea tutkija muuten tutkii esittämällä täsmäasiasta täsmäkysymyksiä. Se ei ole helppoa, mutta yrittää voisi.
Ehkä uudessa blokissa itse aiheesta. En viitsi selata enää tähän. Tympäisi todella terrorin mainonnan ja hyväksymisen tyhmyys siellä.
Olikohan Järvinen Marskin edessä, kun Eero A. Wuori liukastui? Tai Sveavägenillä vuonna 1986? Miten pyramidit rakennettiin? Onko tietoisuutta maapallon ulkopuolella? Mistä juustosta kuu on tehty? Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia.
No mutta eikös Nalle Wahlrooskin ole ollut taistolainen!
Wikipedia:
Opiskeluaikanaan Wahlroos toimi taistolaisliikkeessä.[10][11][12][13] Hän kuului Finlands Svenska Skolungdomsförbundetiin (vuosina 1969–1973) ja Sosialistisiin taloustieteen opiskelijoihin (1971–1973) sekä työskenteli Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton opposition julkaisemassa Toveri-lehdessä.[14]
Oli oli. Ja sen jälkeen julkisesti itse itselleen naureskellenon ainakin pariin kertaan kertonut selkeästä tankinkäännöksestä. Teot vastaavat puheita.
Eihän tietenkään oikeastaan kukaan nykymaailman vakavasti otettava ihminen ole "taistolainen" sen vanhassa merkityksessä. Monella tulipunaisen arvomaailma vain on vaihtunut viherpunaiseksi ja mistä Reetan osalta on merkkejä havaittavissa. Reetan ainoat kuulemani kommentit taistolaisuudesta ovat olleet vähätteleviä, "eihä se nyt paljon mitään", sensijaan että olisi Wahlroosin kaltaisesti tehnyt selvän irtioton nuoruuden haihatuksista. Kaiken kaikkiaan aihepiiri, jossa mennään kovien näyttöjen sijaan aihetodisteilla.
Espoolaisinsinööri kirjoittelee:
"Hyvä Jussi kun kaivoit yhden yksittäisen toimittajan taustan esiin."
Taisin jo aikaisemmin sanoa tälle pääkaupunkiseudun inssille, että nuoleskelu ei enää auta. Se mahdollisuus meni jo.
Toimittajien poliittinen kanta ja sen merkityksen arviointi on yksi asia. Erilaisten epämääräisten salaliittoteoriain viljeleminen on taas toinen. Jälkimmäistä tässä blogissa siedetään vain hyvin rajatussa määrin, etenkin jos niissä yhdistetään samaan vainoharhaiseen hengenvetoon jotain niinkin merkillisiä ja toisiinsa liittymättömiä asioita kuin taistolaisuus, ilmastonmuutos ja Aleksanteri-instituutti. Nuo kommentit saavat tällä haavaa jäädä paikalleen, mutta muuten tuokio jäähdyttelyä lienee nyt aivan paikallaan.
... ja kuten kaikessa inhimillisessä, voidaan tämänkin asian parissa mennä ns. överiksi. Siispä:
Miksi Hesari teettää presidenttiehdokkaille nimenomaan kävelytestin? Siksi, että juuri kävelykunnon kautta todistetaan maailmanmestari Sari Essayahin suorastaan pohjoiskorealainen paremmuus muihin ehdokkaisiin nähden. Jos vertailu olisi tehty vaikkapa uintisuorituksen perusteella...
Ja niin edespäin!
Helsingin Pravdalla on tietysti oma agendansa näidenkin vaalien suhteen, joka nyt näkyy Haaviston vahvana suosimisena. Selityksenä tähän epäilemättä on vaalien vähämerkityksisyys poliittisen päätöksenteon kannalta: agendaan ovat vaikuttaneet enemmän toimittajat kuin kustantaja päinvastoin kuin esim EU-kansanäänestyksen tapauksessa.
"Konservatiivinen tai urheilullinen pukeutuminen," luki aikanaan erään stadilaisen juppijuottolan ovella. Ymmärsin siitä vain sen, ettei sisään kannattanut mennä. Hesarin pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen hakee samaa vaikutusta tänään kolumnissaan. Hän heittää Soinia sanalla "äärikonservatiivi."
Ajatollah Khomeini ja ehkä Gennadi Janajev olivat äärikonservatiiveja. Koska konservatiivi viittaa oikealle, seuraavat mielleyhtymät ovat äärioikeisto ja Breivik. Näppärää sinänsä.
Akkasen väsynyt huitaisu on suomalaista konservatismia tyypillisimmillään. Siitä kuultavat läpi sisällissodan vaietut traumat sukupolvien takaa. Muutos johtaa aina vain kaaokseen, jota pitää välttää kirjaimellisesti kaikin keinoin ja viimeiseen asti.
Epäselväksi jää, viittaako Akkanen Soinin aborttikantaan. Mutta Akkanen tuskin pitää enemmistöä esimerkiksi irlantilaisista tai puolalaisista äärikonservatiiveina. Selväksi on joka tapauksessa käynyt, ettei Akkanen tai hänen lehtensä kannata Soinia. Mutta onko se niin paha asia, ettei sitä voi suoraan sanoa? Tai kirjoittaa: minä kannatan Niinistöä/Haavistoa/ketä tahansa, koska xxxxx. Ja emme kannata Soinia, koska yyyy.
Jokainen Soinin esiintyminen sataa hänen laariinsa, koska hän ilmaisee mielipiteensä suoraan ja pyrkii haastamaan niillä "vanhan vallan." Se on konservatismin vastakohta, kuten Akkanenkin hyvin tietää. Hänen kilpailijansa tyytyvät useimmiten konservoimaan eli säilyttämään asioita: älä nyt, kaikkihan on hyvin. Suurta yleisöä ei näytä häiritsevän se, ettei Soini tarjoa ratkaisuja - eihän yksi ihminen voi toisaalta maailmaa muuttaakaan. Millään henkilöön käyvällä "arvokeskustelulla" jopa Hesarin on vaikea muuttaa tuota perusasetelmaa.
Jouni Snellman kirjoittaa:
"Mutta Akkanen tuskin pitää enemmistöä esimerkiksi irlantilaisista tai puolalaisista äärikonservatiiveina."
Eri maissa on erilaiset mittapuut sen suhteen, mikä katsotaan politiikassa vanhoilliseksi ja mikä ei. Olisi suoraan sanoen aika merkillistä ryhtyä soveltamaan Puolan poliittisia jakolinjoja Suomen oloissa, ja tehdä sen nojalla avioita siitä, mikä on vanhoillista ja mikä ei.
"Jokainen Soinin esiintyminen sataa hänen laariinsa, koska hän ilmaisee mielipiteensä suoraan ja pyrkii haastamaan niillä "vanhan vallan." Se on konservatismin vastakohta, kuten Akkanenkin hyvin tietää."
Mh. Soinin esiintymiset jättävät usein toivomisen varaa myös suuren yleisön silmissä, mutta muuten olet toki aivan oikeassa. Soini ei ole konservatiivi; sen sijaan hän on radikaali populisti, joka on ottanut asiakseen romuttaa vanhat, toimivat institutionaaliset käytännöt.
Olet oikeassa Puolan suhteen, se oli minulta hölmö heitto.
Suuren yleisön silmissä vanhojen ja toimivien institutionaalisten käytäntöjen joukkoon kuuluu varmasti esille ottamasi "riippumaton" suomalainen media. Mutta tämäkin palsta on muuttanut tilannetta vähän samalla tavoin kuin Ranskan vallankumouksen ensimmäiset vuodet. Kun vuonna 1789 yleisön saatavilla oli pari sanomalehteä, jonkin ajan päästä epämääräisiä lehtiä ja lehdyköitä oli yli 300.
Siitä on kysymys, kun suomalaiseen vaalikeskusteluun tulee mukaan yhä enemmän oliivipuita ja merkeleitä. Hiljainen enemmistö rakastaa aina vanhoja käytäntöjä, mutta voi vain katsella niiden romuttumista. Pelissä on maailmanlaajuisia asioita ja triljoonia, mutta tärkeä on se hetki, jolloin ymmärtää, mistä itse pitää luopua.
Skepsislaisen vulgaaripositivismin lähtökohdista presidenttiehdokkaiden vastaukset tietysti asettuvat valmiiksi lokeroiduille paikoilleen.
Näiden lähtökohtien tiedon- ja tieteenfilosofinen rajoittuneisuus olisi kokonaan eri keskustelun aihe. Tässä yhteydessä kannattanee kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että kansalaiset taitavat suhtautua kyseessä oleviin "yliluonnollisiin" asioihin ja niissä mielipiteitä muodostaviin "vedenjakajiin" hyvin eri tavoin.
Se mikä on myrkkyä skeptikon silmissä saattaa olla herkkua jonkun presidenttiehdokkaan kannattajan silmissä. Enkä usko että esimerkiksi toimittajat, sikäli mikäli he yrittävät väsätä tietyllä tavalla kannatukseen vaikuttavaa juttua, voisivat todella tietää, mistä narusta pitäisi minkäkin efektin aikaansaamiseksi kenenkin ehdokkaan kohdalla nykäistä.
Siksi spekulointi kysymyksellä yrittääkö lehdistö vaikuttaa on vähän tyhjän päällä. Vastaus voisi olla että saattaahan se yrittää, ja kovastikin, mutta ei sillä ole oikeita onnistumisen edellytyksiä.
Onnistuminen vaikutusyrityksissä voi perustua vain onneen. Toinen mahdollisuus voisi sitten olla että se perustuisi ennaltatietämiseen tai muihin yliluonnollisiin kykyihin. Toimittajia jonkin verran tunteneena sanoisin että heidän uskonsa omiin tietoihinsa ja vaikutusmahdollisuuksiinsa joskus lähenee uskomattomia sfäärejä.
Höpsistä. Kyselu perustuu vuoden 2010 tiedebarometriin:
http://www.sci.fi/~yhdys/tb4/tiedebaro4.htm
Kumma kun kukaan ei ole vaivautunut vertailemaan kansan keskiarvoja ehdokkaiden vastauksiin...
Barometrin taustalla oli Tieteen tiedotus ry :
"Tieteen tiedotus ry edistää tieteellisestä tutkimuksesta ja sen tuloksista tiedottamista. Yhdistys toimii Tiede-lehden sekä osaltaan Hyvä Terveys –lehden julkaisijana. Yhdistys tukee myös muita sen tavoitteisiin soveltuvia tieteen tiedotuksen hankkeita."
Höpsistä itsellesi. Mielipidekartoituksissa, joissa lähtökohtaisesti sementoidun käsitteenmuodostuksen pohjalta on muodostettu väitteitä, joihin vastaajan on reagoitava, jäävät kaikki mielipiteitä muodostavat "vedenjakajat" tavoittamatta.
Ei auta että puhtaassa vulgaaripositivismin hengessä käsitellään saatuja vastauksia eksaktin tilastomatemaattisesti. Pätevät prosentit eivät mitenkään pätevöitä esitettyihin väitteisiin sisältyviä sementointeja.
Tiedebarometrissahan jopa lähtökohta-ajatuksenakin on kvantifiointi: ajatellaan että tieteestä tietävät ihmiset koettelevat niitä rajoja joissa tietämättömien tietämättömyyttä voidaan mitata.
Samoin vastausten tulkitseminen saman lähtökohtaisen käsitteenmuodostuksen pohjalta tuottaa vain varmistusta lähtökohdille -- ja ainoa todella kumma on kun kukaan ei ole vaivautunut kysymään itseltään miksi vastaukset ylipäänsä tarvitsevat niin paljon tulkintaa ja jatkopohdiskeluja.
Et ehkä ole tajunnut, että barometrien varsinainen juju on seurata muutoksia mielipiteissä ja käsityksissä.
Huusko:
"Onneksi Suomessa on moniarvoinen media. Siihen kenttään Uusi Suomi tuo oman panoksensa pyrkimällä vahvaan riippumattomaan journalismiin ja tarjoamalla blogipalvelussa palstatilaa sitä haluaville kansalaisille."
Medioiden edustajia päätoimittajineen jne. tuntuu vaivaavan jatkuva täydellinen itsetyytyväisyys, eikä se rajoitu kunkin omaan mediaan vaan mediaan yleensä.
Niinhän ne ovat kuin poliitikot yleensä, jotka vain kehuvat itseään ja omaa puoluettaan.
Itseään kehuskelevaa poliitikkoa toimittajat sitten hisotavat, mutta kuka hiostaisi itseään ja mediaansa kehuskelevaa toimittajaa (...vaikka Huuskoa).
Kai sitä toimittaja saa itseään ja mediaansa kehuakin, mutta se tuntuu olevan ikuista ja soittaa aina samaa säveltä.
On sinänsä kiinnostavaa että Haavisto on "ennakkoluuloton" suhteessa puoskarointiin.
Aika erikoinen tutkija-lisensiaatti tämä J O Jalonen: "Tässä yhteydessä huomautettakoon, että en ole siis lukenut lehden paperiversiota." Silti hän on kova poika kommentoimaan.
Tämä samainen sotahistorioitsija Jussi Jalonen littasi Suomalaisuuden Liiton kirjan "Itämaasta itsenäisyyteen" näin: "Itse en aio yrittääkään tonkia tuota plärää yhtään sen syvällisemmin, koska jo sen vilkaiseminen herättää ärtymystä. Se saattaisi olla hyvinkin täysin virheetön ja mahdollisesti kaikki sen irralliset faktankappaleet voisivat pitää paikkansa." (Agricola historiasivustolla).
www.suomalaisuudenliitto.fi
Jussi lataa lonkalta hurjia lausuntoja, mutta itse asioihin hän ei jaksa syventyä. Jo pelkkä vilkaisu herättää hänessä ärtymystä.
.... sillä lailla!
Vähiin jäisivät itse kunkin kommentoinnit, jos vain täydellinen perehtyminen asian kaikkiin puoliin oikeuttaisi kommentit. Jalonenhan kertoo vain lähtökohdat, joiden perusteella tai perusteetta hän kommentoi. Paljon ikävämpi tapa on se, että ensin kommentoi ja sitten kysyttäessä sanoo, että oikeastaan ei ole perehtynyt lähteisiin lainkaan.
" --- ensin kommentoi ja sitten kysyttäessä sanoo, että oikeastaan ei ole perehtynyt ---"
Jorma Etto kirjoitti jo 1960-luvulla runon "Suomalainen", ja se on nyt poliittisen perussuomalaisuuden aikana puhjennut todella kukkaan. Mielen virkistykseksi näkemyksellinen täysosuma runon alkuriveiltä:
"Suomalainen on sellainen joka
vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata,
ei vastaa kun kysytään"
Hammaslääkäri Tala näemmä on taas viettänyt vuodenvaihteen yksin. Totesin kyllä tuossa mielestäni aivan riittävän selvästi, että kommentoin siis artikkelin verkkoversiota. Paperiversiota en ollut nähnyt, minkä toin reilusti esille; voi jopa olla, että tämä juttu ilmestyi vasta tämän aamun Hesarissa, sillä verkossahan se oli eilisiltana.
Heikki Tala voi minun puolestani taas siirtyä sinne Suomi-kaksneloselle suoltamaan sitä tavallista kielipoliittista evankeliumiaan. Siellähän hän on toistanut muutenkin jo viimeiset kaksi kuukautta putkeen myös tuota samaa tässäkin mainitsemaansa asiaa (upotan tähän linkin keskusteluun, ja forumin arkistoissa on enemmänkin esimerkkejä).
Sen lisäksi Tala menetti postitusoikeutensa tähän blogiin määräajaksi. Mikäli jonain kauniina päivänä kirjoitan jotain kielipolitiikkaan, Suomalaisuuden Liittoon tai Talan omaan persoonaan liittyvää, lupaan rehdisti palauttaa Talan kommentointimahdollisuudet taatakseni hänen vastineoikeutensa. Mutta tällä haavaa minulla ei ole yhtään mitään velvoitetta kuunnella hänen huomionkipeitä valituksiaan, etenkään kun hän ei edes kykene pysymään aiheessa. Olen ilmaissut mielipiteeni hänen persoonastaan ja modus operandistaan riittävän selvästi jo aiemmin, eikä hänen käytöksensä kuluneina kuukausina - johon sisältyy tuo luvalla sanoen omituinen persoonaani koskenut postitusorgia Suomi24-forumilla - anna minulle mitään aihetta muuttaa tätä näkemystäni.
Presidentinvaaleissa on kuusi ehdokasta. Minulle on selvästi selkiintynyt, että Sauli Niiinistöä ei voi kukaan ajatteleva ihminen äänestää. Kuka kelpuuttaisi presidentiksi pikkumaista kamreeria?
Väyrysen Pate menee vielä Niinistön alle joka suhteessa puhumattakaan hänen menneisyydestään. Patehan on omien sanojensa mukaan koleerikko eikä osaa muuta kuin oman edun maksimoinnin.
Olen kahden vaiheella. Äänestänkö Pekka Lipposta vai Paavo Haavikkoa? Kas siinä vasta kysymys minulle.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 77 kommenttia