Mielikuvamainontaa sotaromaanilla
Allekirjoittaneelle aiemmin tuntematon ”Positiivarit”-niminen lafka on julkaissut vastikään hulvattoman presidenttianalyysin, joka on ilmestynyt tänään myös Iltalehdessä. Arviossa rinnastetaan nykyiset presidenttiehdokkaat Väinö Linnan ”Tuntemattoman sotilaan” sankarihahmoihin. Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että suotuisimmat arviot ovat saaneet Niinistö ja Haavisto, joita verrataan alikersantti Rokkaan ja joukkueenjohtaja Koskelaan. Seuraavaksi myönteisimmän arvion on saanut kisassa täysin vaaraton Essayah, joka on päätetty rinnastaa yrmeämpään, mutta silti urheaan alikersantti Lahtisen persoonaan.
Muut ehdokkaat on samastettu hieman erilaisempiin sotilashahmoihin. Biaudet on romaanissa vain harvoin näkyvä etäinen pataljoonankomentaja; Timo Soini on porukan umpikiero lunki ja pinnari; Arhinmäki on miehistöön kuuluva koominen kylähullu; Väyrynen on vanha upseeri, jonka ansiot ovat menneisyydessä olleet huomattavat, mutta joka romaanissa kaatuu ensimmäisenä; ja Lipponen puolestaan vertautuu psykopaattiseen aliupseeriin, joka romaanissa terrorisoi omia alaisiaan sekä tappaa vankeja ja haavoittuneita. Väistyvälle presidentti Haloselle on niin ikään annettu arvio, ja hänet on rinnastettu rivimiesten yleisesti vihaamaan hullunkireää kuria ajaneeseen yläluokkaiseen helsinkiläiseen kadettiupseeriin.
En ollut aiemmin tietoinen, minkä sortin yritys ”Positiivarit” on, ja mitä se tekee. Verkkohaun perusteella presidenttiehdokas Sauli Niinistö kuitenkin on näemmä oikein mainostanut yritystä kampanjassaan, ilmeisesti myös television välityksellä. Kyseessä on ”suomalaisia tekoja” tuottava verstas, jonka tavoitteena on Kokoomuksen ehdokkaan mukaan ”poistaa pessimismi Suomesta”. Yritykseltä voi tilata itselleen ”kannustavan aamupala-sähköpostin”. Mikäs siinä, kaipa tämänkin sortin työllä ja yrittämisellä kysyntää on, että Suomi voisi elää ja hengittää.
Vaalien henkeen tietysti kuuluu, että johtavan presidenttiehdokkaan mainostama yritys teettää viimeisenä ennakkoäänestyspäivänä hassunhauskan analyysin, jossa häntä verrataan erään kansallisromaanimme suosituimpaan hahmoon. Niin ikään kuvaan sopii, että samassa arviossa on valittu myös se ehdottomasti suosituin taistelupari toiselle kierrokselle. Onhan tässä presidenttikisassa kaikenlaista jo ehditty nähdä, mutta kansallisromaanin valjastaminen vaalivankkureita vetämään vie kyllä voiton tähänastisista tempauksista. Toisaalta, näin Tampereella asuvana pitäisi kaiketi olla tyytyväinen siitä, että Linnan teos on nyt asetettu näinkin lopullisesti kansakunnan kaapin päälle.
Arvion laatinut ”Positiivarien” luennoija Tom Lundberg on perustanut analyysinsä Carl Jungin persoonallisuusteoriaan. Oman vaatimattoman, enemmänkin historian ja kirjallisuuden tuntemukseen perustuvan näkemykseni mukaan ei tuloksissa ole sisällöllisesti oikein mieltä. Voi olla, että Haaviston kohdalla vertauksessa Koskelaan on ehkä edes jotain pientä itua – sotilasansiomitalin saanut aseistakieltäytyjä on kenties verrattavissa reserviupseeriksi kohonneeseen punapäällikön poikaan – mutta sitä en tiedä, missä maailmankaikkeudessa Sauli Niinistö oikein rinnastuu suorapuheiseen karjalaiseen pienviljelijään. Tarkoittaakohan tämä sitten sitä, että pääministeri Katainen on vastaavasti Suen Tassu?
Kävin muuten tänään itsekin äänestämässä. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.
Pieni piiri pyörii propagandan ja siinä pyörivän rahan maailmassa. Nenä kiinni toisen takamuksessa ummehtuneessa hajuassa on kiva tanhuta.
Ilmoita asiaton viesti
Stm. Viirilä voisi tuoda tarvittavan anarkian nyt varsin lässähtäneeseen porukkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Viirilää meikäläinenkin kaipailisi.
Tietysti tässä maassa tavallinen äänestäjä on usein se Määttä, joka kiikuttaa konekivääriä loputtomiin ilman vaihtoja, muttei valita. Ei sitten mistään – ei edes siitä, että yksikössä vedetään ilmeisen loputtomiin sitä talousalikersantti Mäkilän perkeleen nuukaa linjaa.
Ilmoita asiaton viesti
Sauli Niinistö oli luokiteltu tuntemattoman Rokaksi.
Niinistössä ei ole Rokkaa rikaksikaan.
Minä vertaisin häntä siihen hahmoon, jota Olavi Ahonen näytteli alkuperäisessä tuntemattoman elokuvaversiossa.
En muista nimeä, mutta se joka sanoi: ”Ossuuko kohalle, jos kiäntääpi putkea.”
Ilmoita asiaton viesti
Olavi Ahonen näytteli Riitaojaa.
Ilmoita asiaton viesti
No Riitaoja ei osu Saulille. Osuuko sitten mikään? Lammio. Joo Lammio osuukin hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Kas kun eivät Alastalon salissa tai Seitsemää veljestä analyseeranneet pressasiivilällä. Tai otetaan vaikka Juha Vuorisen vakiohahmot, mikäs siinä. Jung-leima perään ja se on siinä.
Ilmoita asiaton viesti
EU-kansanäänestyksen aikaan muistaakseni jossain satunnaisessa Hesarin kirjoituksessa pohdiskeltiin, miten Jukolan veljekset olisivat oikein äänestäneet. Sitaattien perusteella oli Juhani, Simeoni ja Timo luokiteltu selvästi EU-vastaisiksi. Tuomas, Aapo ja Eero esitettiin EU-myönteisinä. Kirjoitus päättyi arvioon ”Laurien ääni ratkaisee”.
Saman johdattelun perusteella Juhani varmaankin äänestäisi velisarjan esikoisena ja maatalon isännän perillisenä näissä vaaleissa Väyrystä, Simeoni äänestäisi uskovaisena miehenä Essayahia, Timo äänestäisi tietysti hulvattomana velikultana kaimaansa Soinia, Tuomas äänestäisi leveäharteisena väkevänä ja vähäpuheisena miehenä Lipposta, Aapo kaiketikin lautamiehenä äänestäisi varatuomari Niinistöä, Lauri äänestäisi Hiidenkivellä rettelöineestä kaverista vakaaksi kunnon mieheksi muuttuneena Arhinmäkeä ja Eero äänestäisi kosmopoliittina ja sanomalehtiä lukeneena kaverina Haavistoa.
Biaudet jäisi vaille kenenkään ääntä, mutta no, minkäs teet; 1800-luvun suomalainen talonpoika ei vain ole hänen kohderyhmäänsä.
Ilmoita asiaton viesti
”… ja Lipponen puolestaan vertautuu psykopaattiseen aliupseeriin, joka romaanissa terrorisoi omia alaisiaan sekä tappaa vankeja ja haavoittuneita.”
Tom Lundberg kuvaa Lipposen hieman toisin sanoin kuin Jussi:
”Lehto on pidättyväinen ja varautunut pomo. Hän kuitenkin ymmärtää, kuinka organisaation saa toimimaan, prosessit ja menetelmät palvelemaan kokonaisuutta. Juuri tämä tekee hänestä aidon uudistajan. Lehdossa on sisäänrakennettu mekanismi, joka pyrkii jatkuvasti kohti uusia päämääriä, uusia ideoita, parempia suorituksia. Omat, suuret odotukset tekevät hänestä kunnianhimoisen ja vaativan esimiehen. Kehitystarpeet johtajana liittyvät ajatusten selkeään ilmaisuun, kärsivällisyyteen ja ihmisten huomioimiseen.”
Ilmoita asiaton viesti
Lundberg tietysti on jungilaisittain kirjoitellut tuonne kaikenlaista sanahelinää. Mutta kun hän vetää otsikkoon Lipposen ja Lehdon rinnatusten, niin se mielikuva on sillä selvä.
”Lehto muuttui yhä synkemmäksi. Kerran hän sai kranaatin viereensä, mutta jäi vahingoittumattomaksi. Kuuro hän oli jonkin aikaa, silloinkin kun ampui vihollisen haavoittuneen ja sanoi, ettei jaksa kuunnella tämän valitusta.” (Tuntematon sotilas, 6:I)
”He ryntäsivät kiihtyneinä paikalle. Vanki makasi maassa suullaan ja Lehto veti hylsyä kivääristään.
– Mitä se teki?
– Kuoli.
Lehdon huulet olivat kapeina viiruina.
– Yrittikö se karkuun?
– Yritti.
Koskela katsoi Lehtoa syrjäsilmällä. Hänen äänensä ei oikeastaan ollut syyttävä, vaan vain hieman välttelevä, kun hän sanoi:
– Ei se olisi ollut tarpeellista. Se ei ollut sen lajin miehiä.
– Piruko niitä lajittelemaan.
Lehto naurahti vihlovasti, sen saman naurun, joka heistä aina oli tuntunut niin vastenmieliseltä.” (Tuntematon sotilas, 4:II)
Ilmoita asiaton viesti
Tämä ”Positiivarit” on minulle tuttu takavuosilta, muutama tasapainottoman oloinen työtoveri oli tämän positiivisuusaatteen lumoissa, joten ihmettelinkin minkäsorttista uskottavuutta Niinistö tuon pilipiiparipuljun mainonnalla haki?
Sensijaan seikka joka herätti tänään vilpitöntä ärtymystä suomalaisessa lapsiperheessä vieraillessani oli vierailun aikana teeveessä mainostanut Niinistö. Hän nosti esiin suomalaisten innovaatioiden yhteydessä äitiyspakkauksen. Erittäin tekopyhä veto kun kaikki kuitenkin tietävät että jos se olisi ollut Niinistön kaltaisista ihmisistä kiinni Suomessa ei olisi vieläkään äitiyspakkauksia, olisiko neuvoloitakaan?
Niinistöhän halusi kirjastotkin maksullisiksi takavuosina.
Ilmoita asiaton viesti
Viime vaaleissahan Niinistön tukijoukoissa oli vastaavanlaisena yrittäjänä kauppatieteen ylioppilas Sarasvuo, hyvinkin näkyvästi.
Olen itse sikäli vanhanaikainen, että arvostan enemmän sen sortin yrittäjiä, jotka oikeasti tekevät jotain konkreettista ja maalaisjärjellä ymmärrettävää. Kuten nyt vaikka kotipitäjässäni muuan leipomon omistaja, joka oli paikkakunnan keskeisiä kokoomusvaikuttajia.
Sen sijaan yritys, jonka tuotteena on luennointi jostain sisäisestä sankaruudesta tai ”aamupala-sähköpostien” lähettely… tuota noin, ehkäpä kykypuolueen ei oikein kannattaisi nojautua tämän sortin elinkeinoelämän vaikuttajiin. Oli se sitten kuinka ihanaa, kivaa ja fantastista tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt tiedä, mistä tämä johtuu. Mutta jotenkin alkaa tuntumaan, että Väyrynen on ehdokkaista ainoa, jossa on jotain särmää. Hän panee kampanjassa kuitenkin itsensä likoon ja kääntää itseensä liittyneet kliseet omaksi edukseen. Sitä voisi verrata itämaisten taistelulajien mestarien suorituksiin. Käytä toisen antama liike-energia omaksi hyödyksesi.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkäpä hän on saanut Putinilta judo-oppitunteja?
Ilmoita asiaton viesti
Hauskinta koko asiassa on se, että vuoden 1978 presidentinvaaleissa Väinö Linna itse, paitsi että oli SDP:n valitsijamiesehdokkaana Hämeen pohjoisessa vaalipiirissä, myös esiintyi näkyvästi puolueen valtakunnallisissa vaalimainoksissa yhdessä pääministeri Kalevi Sorsan kanssa. Linna sai 3 276 ääntä, mikä riitti toiseen varasijaan.
Asian hykerryttävyyttä tietysti lisää se, että kyseessä olivat juuri nuo vuoden 1978 vaalit, vanhan Kekkosen viimeiset kruunajaiset, jotka nykyinen suomalainen historiakulttuuri on enenevässä määrin taipuvainen maalaamaan dekadentin kotiryssä-Suomen ehkä alhaisimmaksi alhoksi – tuloksesta kun ei voida edes syyttää pientä vehkeilevää eliittiä, kuten viittä vuotta aiemman poikkeuslain tapauksessa, vaan joudutaan syyttämään koko Suomen kansan enemmistöä.
Linnalla varmasti olisi ollut jotain tunnusomaisen salaivaista sanottavaa, jos hän olisi eläessään tiennyt, että pari vuosikymmentä hänen kuolemansa jälkeen Suomen lähihistoriatietoisuus on jo niin surkealla tasolla, että hänet voidaan vetää häneen itseensä verrattuna täysin erilaista poliittista vakaumusta ja maailmankuvaa edustavien ehdokkaan ja puolueen mannekiiniksi.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa hieman naureskelin itsekin. Kai nyt Kokoomuksen tyyliin olisi paremminkin sopinut sellainen analyysi, jossa Linnan sotaromaanin tavallisten taistelijain sijasta olisi esille nostettu jotain hyvin nimekkäitä kenraalikunnan edustajia?
Tai kenties ei, koska Niinistön lähin vastine saattaisi olla Lennart Oesch.
Ilmoita asiaton viesti