Laskettu 93,5%
Näin vaali-illan ratoksi pitää todeta yksi asia. Kaikki ne Puheenvuoro-blogipalvelussa päivystävät yksilöt, jotka raivostuivat Haaviston taakse ryhmittyneestä "suvaitsevaisesta kulttuuriväestä" ja päättivät äänestää Niinistöä, ovat totta vie olleet oikealla asialla. Voittoisan kokoomuslaisen ehdokkaan vaalivalvojaisissa ovat ainakin toistaiseksi tuulettaneet sellaiset Kehä Kolmosen ulkopuolisen Suomen mentaliteettia edustavat mielipidevaikuttajat kuin naminami-mies Marco Bjurström sekä takavuosina kansaa pop-kuninkaana piinannut Maki Kolehmainen. Jäljittelemättömän panoksensa kampanjaan toi tietysti vastakkaintykkäilyn merkeissä Alexander Stubb, tuo arvokonservatiivisen nuiva-Suomen patriarkka.
Vaalien lopputulos vaikuttaa tässä vaiheessa kohtalaisen selvältä. Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä päivän Talouselämän kanssa, että niiden todellinen voittaja on Jyrki Katainen, jonka tosiaan voi perustellusti laskea Kokoomuksen historian suurten valtiomiesten joukkoon. Vaalitulosta voi myös tarkastella mahdollisuutena lähihistorian kriittiseen uudelleenarviointiin. Vaikuttaa selvältä, että kuuluisa vuoden 2007 kahden kärjen taktiikka oli tosiasiassa vain yhden kärjen taktiikka, jossa nuori, dynaaminen ja taidokas kykypoliitikko onnistui hyvin taitavasti ratsastamaan vanhan, pahvisen muumion ympärille nostetulla aallonharjalla. Niinistön valinnalla presidentiksi on onnistuttu varmistamaan myös tilanne, jossa Kokoomus kykenee voimatekijänä vaikuttamaan valtakunnan politiikkaan vaikka seuraavat eduskuntavaalit mahdollisesti päättyisivätkin tappioon.
Koska presidenttikisa on joka tapauksessa jo ratkaistu, niin voisikin kaiketi aloittaa keskustelun siitä, miten Niinistön vaalivoitosta huumaantunut Kokoomus ryhtyy uutta voimallista asemaansa hyödyntämään. Heitän tässä pari mahdollista avausta:
- Jyrki Katainen tipauttaa Suomen kuntien lukumäärän kolmeen.
- Jan Vapaavuori sijoittaa Guggenheim-museoon tuplamäärän julkista pääomaa.
- Harri Jaskari pistää maan yliopistoverkoston täysremonttiin.
- Lasse Männistö täyttää maan uutta innovaatiopolitiikkaa edustavilla startup-yrityksillä, jotka tuottavat ajatusten aamiaisia ja ilmaisia halauslippuja.
- Seuraavissa eduskuntavaaleissa Ville Niinistön johtama Vihreät kampanjoi Kokoomuksen ympäristö-osastona ja Timo Soinin luotsaama Perussuomalaiset puolestaan Kokoomuksen työväenosastona.
Tämä näistä vaaleista. Itselläni oli jo ensimmäisen kierroksen jälkeen ikävä keisarivallan aikoja ja tunsin halua nukahtaa siinä missä 31% maanmiehistäni. Tämä uskoakseni kertoo aika paljon siitä, kuinka kiinnostunut jalo kansakuntamme on tämänlaisista vaaleista. Tarjolla oli enemmänkin banaanitasavaltoihin kuuluva presidenttikisa, jossa vastakkain olivat kaksi varakkaiden kaupunkilaisten puoluetta edustavaa miltei identtistä ehdokasta, ja peliä käytiin vain mielikuvilla. Mutta lopulta vaivauduin tänään kuitenkin uurnille Pyynikin ammattiopistolle.
Onneksi ensi syksynä on taas oikeat vaalit. Niitä odotellessa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"kaksi varakkaiden kaupunkilaisten puoluetta edustavaa miltei identtistä ehdokasta"
Näinpä se oli. Munkkivuoren-Laajalahden porvari. Ja joku toinen.
Hallituksessa on kylläkin päättämässä kokkareiden lisäksi sosiaalidemokraatit, vasemmistoliitto, vihreät, RKP ja kristilliset.
Stubb on kyllä niin kaukana arvokonservatiiveista kun olla voi.
Jussi Jalonen, kirjoitit taas mielenkiintoisen blogi. Se antaa todella paljon ajattelenista. Kataisen roolista olet varmaan oikeassa, sillä on presidentti vain pääministerin sätkyukko kun todellista valtaa käytetään. Hienoa ja mielenkiintoista kirjoitat!
No en tiedä, kirjoitanko hienoa tai mielenkiintoista, mutta Niinistön esiintymistä katsellessa alkoi toden teolla ihmetyttää, mihin kummaan hänen suosionsa oikein nojaa. Alkoi vaikuttaa aika selvältä, että hänen vanhoiksi ansioikseen luettuja suorituksia pitää tarkastella uudesta näkökulmasta.
On mielestäni aika selvää, että 1990-luvun talouskriisin selvittämisestä se suurin ansio lankeaa Iiro Viinaselle. Mahdollisesti myös Suvi-Anne Siimeksen toiminnan merkityksellisyyttä voisi olla paikallaan puntaroida uudestaan. Niin ikään tuntuu selvältä, että median vuonna 2007 esittämät kommentit siitä, miten Niinistön asema Kokoomuksen kampanjan harmaana eminenssinä "vahingoitti Kataisen uskottavuutta" perustui taitavaan harhautukseen. Niinistö näyttäisi koko uransa ajan olleen lopultakin vain mahtava kupla, jonka Jyrki Katainen tietysti tiesi kampanjaan valmistautuessaan oikein hyvin.
Katainen puolestaan vaikuttaa yhä selvemmin Suomen historian voimakkaimmalta kokoomuslaiselta poliitikolta. Hän kohotti Itälän jälkeen tuuliajolle joutuneen ja uskottavuuspulasta kärsineen puolueen neljässä vuodessa valtakunnan voimatekijäksi, kahdeksassa vuodessa pääministeripuolueeksi sekä lopulta presidenttipuolueeksi.
On hänellä hyvät työkalutkin totta kai ollut, ei sen puoleen.
Tuntuu, että olet Kataisen suhteen oikeilla jäljillä. Ja se on kaikkien suomalaisten etu, että meillä on osaava, kyvykäs ja ahkera pääministeri.
Olisko tässä "uusi Manu ja Kale"? Stubb voisi olla "uusi Ruuti-Mara": Mutta kuka olisi "uusi Törky-Tarja"? Hän voisi olla joku Kokoomuksen listoilta vasta valittu, jossakin erikoislaatuisessa kansalaisjärjestötoiminassa "ansioitunut" juorutoimittaja!
"Katainen puolestaan vaikuttaa yhä selvemmin Suomen historian voimakkaimmalta kokoomuslaiselta poliitikolta. Hän kohotti Itälän jälkeen tuuliajolle joutuneen ja uskottavuuspulasta kärsineen puolueen neljässä vuodessa valtakunnan voimatekijäksi, kahdeksassa vuodessa pääministeripuolueeksi sekä lopulta presidenttipuolueeksi."
Mielenkiintoinen pohdinnanaihe on siinä, että onko kyse Kataisen vahvuudesta vaiko sittenkin keskustan ja demareiden johdon heikkoudesta? Mieleästäni kahdella kolmesta perinteisestä suuresta on ollut omat ongelmansa joka on mahdollistanut kokoomuksen ja perussuomalaisten nousun.
Varsin aiheellinen kysymys, taidanpa veikata samaa kun Marko vihjaa. Joskaan en olisi kuiteskaan kippaamassa täyslaidallista sen kummemmin Urpilaisen kun Kiviniemenkään niskaan.
Keskustan heikkous menee paljolti Vanhasen piikkiin.
Kiviniemelle itse asiassa pitää antaa tunnustus siitä, että hän on julkisuudessa onnistunut näyttämään asemaansa vahvemmalta poliitikolta. Hänhän luotsaa eduskunnassa pienempää oppositiopuoluetta, mutta kykenee säännöllisesti antamaan itsestään kuvan valtakunnan varsinaisena oppositiojohtajana.
Tietysti hän on hyötynyt siitäkin, että Soini on menestyksestä juopuneena haaskannut energiaansa kaikenlaiseen joutavaan, kuten nyt aivan viimeksi presidentinvaaleihin. Mutta siitä huolimatta, Kiviniemi on puolueensa vahva johtaja, ja vaikka jatkuvasti huhutaan hänen vaihtamisestaan seuraavassa puoluekokouksessa, en jaksa uskoa että niin tapahtuisi.
"Jyrki Katainen, jonka tosiaan voi perustellusti laskea Kokoomuksen historian suurten valtiomiesten joukkoon"
Tarkentava kysymys. Oletko oikeasti tuota mieltä, vai onko kyseessä läppä? Monien mielestä Katainen on vain etelärannan sätkynukke. Niinistöstä nähdään pian, onko hän tuollainen Kataisen sätkynukke, kuten kuvaat. Ja se nähdään varmaan jo tämän vuoden aikana.
Olen kallistumassa tähän näkemykseen Jyrki Kataisesta. Katainen on mielestäni hyvin selvästi Kokoomuksen viimeinen suuri valtiomies, aivan samalla tavoin kuin Lipponen oli aikoinaan sosialidemokraattien.
Minä näkisin niin, että Katainen ei ole marionetti; sen sijaan paljon puhuttu Eteläranta on yksi Kokoomuksen vallan lähde. Tässä on sävyero.
Niinistö sen sijaan vaikuttaa olleen koko ikänsä vain pahvikuva. Viinasen hommiinsa opettama virkamies, joka palveli Lipposen kirjanpitäjänä, ja jonka ympärille syntyi ilmiö.
Niin tai näin. Jokatapauksessa kokonaan äänestämättä jätti yli 31% äänioikeutetuista. Ääniä jäi antamatta noin 1 300 000. Siis lähes 30% enemmän kuin Haavisto sai ääniä. Aika monta tyytymätöntä kansalaista.
Mieti sitä.
No mikä ihmeen miettimiskehoitus tuo nyt oli? Minähän huomautin nukkuvien suuresta lukumäärästä erikseen bloggauksessani. Ei paljoa puuttunut, etten lukeutunut siihen itsekin.
Ai sori hei. Unohdin että olet huumorintajuton etkä siedä toistoa.
Joka tapauksessa nukkuvia ääniä oli enemmän mitä mediakupla Haavisto keräsi. Haavisto sai Niinistöä enemmän ääniä vain Ahvenenmaalla sekä Lapin perukoilla Kolarissa (!).
Jopa Helsingissä Haavisto jäi toiseksi. Se jos mikä yllätti. Kieltämättä. Luulin niitä tyhmemmiksi.
Se, että ihmettelee jo kerran sanotun asian toistamista, onkin huumorintajuttomuutta? Höh.
Kyllä kyllä, 31% kansasta oli oikealla asialla näissä vaaleissa. Olen samaa mieltä. Kunhan totesin, että minä olin kyllä jo asiasta tietoinen. Senkun annat mennä minun puolestani vielä kolmannenkin kerran. Kertaus on opintojen äiti.
No vedetään takaisin. Ei huumorintajuttomuutta vaan tosikkomaisuutta. U Happy?
Ehkä kommenttini olikin suunnattu laajemmalle lukijakunnalle ei pelkästään sinulle. Ehkä komppasin sinua. Kävikö vaihtoehto mielessä missään vaiheessa?
Nukkuvia ääniä on edelleen enemmän mitä Haavisto keräsi. Kakkosesta tuli kolmonen.
Happamia ovat sanoi kettu pihlajanmarjoista ja Jalonen Niinistön vaalivoitosta.
Suomi on hieman monimutkaisempi systeemi kuin ensisilmäykseltä näyttää. Ihmisten korvien välissä prosessoitu materiaali sai ilmauksensa. Vihervasemmistolainen hybris ja siihen perustunut ylemmyydentuntoinen Haavistokuplaa puhaltanut hypetys löi itseään korville. Krapula mahtaa olla kova.
Sotahistorian ja tekemäsi tutkimuksen maailmasta katsellen näissä vaaleissa varmaan tapahtui varmaan paljon sitä samaa, mitä tapahtui 100 vuotta sitten Suomessa. Suomalaisuus oli vaaran vuosina kriisissä, joka kriisi ei parantunut Venäjän vallankumouksen myötä. Muuttihan sama systeemi vain muotoaan - tekijät olivat samat.
Noissa hetkissä ns. tavalliset suomalaiset nousivat pitämään puoliaan "edistyksellisiä" vastaan. Heidän aloitteellisuutensa takia Suomi on ollut itsenäinen ja selvisi myös itsenäisenä ja vapaana kansakuntana toisten Neuvostoliiton naapurien kohtalolta, vaikka läheltä liippasi. Historia on menneisyyden jatkeena tapahtuvia asioita.
Maailmassa nähtävä "edistyksellisyys" on useimmiten elämää pitemmällä aikajänteellä ajattelemattomien lyhytnäköistä mukavuutensa maksimointia. Tämä utopian rakentamishalut ja -tuntemukset toki ymmärtää, mutta kuitenkaan se ei ole vielä yhtään kertaa onnistunut missään. Historiaa tuntevana, mm. Euroopan kristilliset arvot hylkäävä nietscheläinen hybris sai mahtavasti turpiinsa vasta kahden maailmansodan kautta. Stalin-isä aurinkoinen ja Hitler-messias osoittautuivat vain vallanhaluisiksi mielipuoliksi.
Ihmetellä tietysti pitää, miksi Suomessa halutaan syleillä tätä samaa eurooppalaisen filosofian, maailmankuvallisen "kehityksen" aluksi kauniilta näyttävää ja mahtavatunnelmaista, mutta myöhemmin vain ajan kysymyksenä suurta tuohoa tuottavaa anarkistista "edistyksellisyyttä".
Tällä kertaa tuntuu, että suomalaiset saivat taas torjuntavoiton näistä pyrkimyksistä. Nyt on aika rakentaa yhdessä Suomea kaikkein suomalaisten parhaaksi vapaana näistä epärealistisista ideologisista vastakkainasetteluista.
Kuten totesin, niin minua ei pahemmin inspiroinut koko toinen kierros. Olisin lohkaissut samat happamat kommentit myös Haaviston voitosta, mutta se ei vaikuttanut enää ensimmäisen kampanjaviikon jälkeen todennäköiseltä.
Minä teen muuten tutkimusta liittyen vuoteen 1831. Tosin voin kyllä kohtalaisen varmana todeta senkin, ettei näillä vaaleilla ja sadan vuoden takaisella tilanteella ollut mitään yhteistä.
On se kieltämättä suloisen ironista, miten luonnehdit hävinneen ehdokkaan takana ollutta kampanjaa "hybriksen" ja "ylemmyydentuntoisuuden" täyttämäksi - mitä se kieltämättä olikin - ja samalla julistat voittoisan ehdokkaan kampanjan "torjuntavoitoksi", vieläpä oikein _tavallisten suomalaisten_ saavuttamaksi. Sekä vertaat sitä itsenäistymiseen. Tuossahan ei tietenkään ole mitään ylemmyydentuntoista hybristä tai kuplaa.
Vilkaise nyt toistamiseen niitä Niinistön tukena olleita kannattajia. Marco Bjurström? Aikakone? Positiivarit oy? Alexander Stubb? Lasse Männistö? Koko nykyinen sekularisoitunut markkinatalous-Kokoomus? Totta vie, nämä jos ketkä ovat ehdottoman _tavallisia suomalaisia_, suorastaan noita kuvailemiesi "Euroopan kristillisten arvojen" puolustajia. Konservatiivien riemuvoitto, sano! Kyllä se Soini tietää, mistä puhuu.
Elämä ja sen tilanteet ovat dynaamisia, joten muutoksia tapahtuu. Nuoressakin sukupolvessa on ihmisiä, jotka ovat omat kokeilunsa käyneet, mutta tajuavat hyvän päälle.
Ihminen voi näet kasvaa ja muuttua, jos haluaa. Hatunnosto nuorille ja nuorenmielisille, joilla on rohkeutta olla terveesti erilaisia, rakentavia tulevaisuuden ihmisiä.
Suomi voitti!
Niinistö olisi voinut ottaa selvästi kantaa NATO:n puolesta, koska hän kyllä ymmärtää asian tärkeyden, mutta ei uskaltanut sitä tehdä koska pelkäsi oman menestyksensä puolesta.
Jalosen kanta Kataisesta on ehkä hieman yllättävä, mutta kyllähän se taitaa pitää paikkansa. Kokoomuksen asema ei todennäköisesti ole koskaan ollut näin vahva.
Kaikki kunnia Niinistölle voitosta. Metamorfoosi puolivallattomasta missien perässä rullaluistelevasta poikamiehestä konservatiivisten perhearvojen edustajaksi vain kuudessa vuodessa on kuitenkin melkoinen loikka kenelle tahansa.
En kyllä nukkunut, mutta täytin pääni kaikella muulla aktiviteetilla, joten jäi kyllä ääni antamatta näissä sirkushuviarvonnoissa.
On taas 'osallistuvilla' lampailla tohkea olo kun on saanut olla valitsemassa hahmoa, joka ei vaikuta perustohkeilijan oloon tai eloon yhtään mitenkään.
Kun ja jos ei ole omassa päässä mitään pohdittavaa, on pohdittava vaikka sitä kuinka säpäkästi tuntuu 'aikuiselta ja korrektilta' käydä kopissa rustaamassa symboli paperilappuun ja sitten odottaa aivopesukuution äärellä kummalle puheautomatonille on muut vastavat korrektit aikuiset antaneet enemmin paperilappuja. Helevetin mielenkiintoinen(ankea), ja tapahtumarikas(jumittava ja jäinen) pikku hupiharraste. Hoh hoh heooooohhh ja ryyyyyyyyöööööögh!
Nyt sitten piisaa taas puheenaihetta: Voidaan jauhaa useita vuosia paskaa taas siitä mitä ninjaniinistö kulloinkin suulaitteesta ulkouttaa.
Seppo, olet hieno mies ja sinunlaisiasi tinkimättömiä periaatteen ihmisiä tämä maa tarvitsisi enemmän.
Sanon tämän siis edelleenkin aivan sydämestä ja lainkaan piruilematta.
Pekka Haavistolle ja hänen taustajoukoilleen nostan hattua siitä että he osasivat kätkeä yli puoli vuotta syntyneen syvän inhonsa perussuomalaisia kohtaan ja syleilivät Soinin porukan munattomaksi. Vaalit paljastivat sen saman mitä aavistelin jo keväällä. Perususuomalaiset ovat sittenkin vai moderni versio vennamolaisuudesta. Puolue koostuu Keskustaan kyllästyneistä ikuisista tasapainottomista riitelijöistä sekä vasemmalta loikanneista proletaareista. Tämä nuorten vähän paremmin koulutettujen miesten klaani, jonka päätehtävänä on pitää yllä tietokantaa musliminaisten sukuelinten silpomisista sekä mustien miesten suorittamista rotunaisten raiskauksista, on sittenkin aika vähäinen joukko.
En usko että kyvykkäillä SDP:n ja Keskustan johtajilla on suuriakaan vaikeuksia kerätä ainakaan pääosaa eksyneistä lampaista takaisin karsinaan. Persut olivat vaalin suurin häviäjä ja Väyrysen Pate antoi ainakin option Keskustalle tehdä alamäelleen jotain.
Soinin joukkojen "syleileminen munattomaksi" on kieltämättä osuva ilmaisu. Ensimmäisellä kierroksella äänestäneistä suomalaisista 180 000 päätti toisella kierroksella nukkua. Se on kaksi kolmasosaa siitä, mitä Timo Soini sai ääniä ensimmäisellä kierroksella - ja juuri Soinin äänestäjät, tässäkin blogipalvelussa päivystävät Perussuomalaiset kaaderit eräinä mallitapauksina, ovat hanakammin julistaneet nukkuneensa tai jättäneensä tyhjän lipukkeen.
Näin siitäkin huolimatta, että suuri johtaja itse pyrki aikansa arvottuaan näyttämään esimerkkiä, pyörsi aiemmat aikeensa pitää äänensä salassa ja ilmoitti julkisesti äänestäneensä Niinistöä. Nyt sitten Soini yrittää esiintyä kuninkaantekijänä ja julistaa Niinistön voiton ikään kuin omakseen, osaksi konservatismin voittokulkua. Soinin tilannearviolle tekisi mieli heittää Alexander Stubbmainen virnistys ja pistää Aikakoneen "Neiti Groove" levylautaselle soimaan.
Pitää muuten todeta, että olin itse väärässä arvellessani ensimmäisellä kierroksella, että Keskustan ja Perussuomalaisten äänestäjät ratkaisisivat loppukisan. Näyttää siltä, että sen ratkaisun tekivät - siis annettujen äänien lukumäärässä - paremminkin Keskustan ja SDP:n äänestäjät. Keskustan kohdalla siis ennen kaikkea maan eteläosien väki, ja nämä molemmat puolueet toki olivat hajallaan.
Haaviston väki teki yhden virheen, mistä Johannes Koskinen huomautti eilisessä televisioillassa. Ensimmäisellä kierroksella esiintyi Haavisto paljolti eräänlaisena porvarillisena yleisehdokkaana, mutta pyrki toisella kierroksella salamannopeaan muodonmuutokseen kosiskellen äänestäjiä aluepoliittisilla puheenvuoroilla ja sosialidemokraattisilla äänenpainoilla. Tämä vain ei ollut kovinkaan uskottava linjanvaihdos.
Soinin riemukkaasta julistuksesta huolimatta lienee Perussuomalaisten vaikutusvalta näissä vaaleissa ollut vain hieman Kristillisdemokraatteja suurempi.
Mielenkiintoinen tulkinta. Etenkin huomioiden monen tunnetun demarivaikuttajan julkinen tuki Haavistolle. Koko demarijohto on käytännössä Haaviston takana. Muutamia poikkeuksia.
Puoluejohto liputtaa Haavistoa ja puolueen äänestäjät Niinistöä. Äänestäjät ratkaisevat vaalit puoluejohdon toiveiden vastaisesti väärään suuntaan.
Eikö SDP äänestäjät olekaan puoluejohdon takana?
Kykeneekö puoluejohto tulkitsemaan äänestäjien tuntoja?
Hajoaako demarit?
Olen miettinyt tuota. Aika monet SDP:n vaikuttajat tulivat toisella kierroksella paljon näkyvämmin Haaviston tueksi kuin ensimmäisellä oman ehdokkaansa. Laitetaan nyt tosin se varaus, että tämä on saattanut olla myös tiedotusvälineiden valikoivan uutisoinnin aiheuttama kieroutuma - etenkin, kun Lipponen ei ollut kampanjansa aikana kovinkaan hyvissä väleissä median kanssa.
Tämä oli sosialidemokraateille sikäli uusi tilanne, että ensimmäisen kerran sitten 1970-luvun he joutuivat vakavissaan miettimään kuka olisi mieluisampi ehdokas toisella kierroksella. Veikkaan kyllä, että puolue vain toteaa tämän jälkeen, että kaikki tekivät ratkaisunsa omantunnon perusteella, eikä puolueen tarvitse tästä asiasta riidellä. Urpilainen toimi aivan yhtä fiksusti kuin Kiviniemi, eikä loppujen lopuksi sitonut puoluettansa virallisesti kummankaan ehdokkaan taakse.
Lisäksi aika monet niistä demareista, jotka Haavistoa äänestivät, tekivät sen kaiketikin jo ensimmäisellä kierroksella. Toisella kierroksella Lipposen kannatus lienee jakautunut loppujen lopuksi aika lailla tasan molemmille ehdokkaille. Haavistohan tuplasi äänensä, ja tuntuisi luontevalta otaksua, että viidennes näistä uusista äänestäjistä saatiin Lipposen leiristä. Mutta jos tämä olettamukseni pitää siis paikkansa, niin Niinistön toisella kierroksella voittamista äänestäjistä ainakin joka seitsemäs olisi antanut ykköskierroksella äänensä Lipposelle.
Voisin oikeastaan postittaa olettamukseni tähän. Niinistö sai toisella kierroksella siis 671 146 uutta ääntä. Korostan, että tämä seuraavaksi tekemäni laskelma on äärimmäisen karkea idioottimalli, ja sen saa ihan vapaasti puhkoa reikiä täyteen:
50 000 ääntä Biaudetilta
75 000 ääntä Essayahilta
90 000 ääntä Soinilta
100 000 ääntä Lipposelta
350 000 ääntä Väyryseltä
Tämä on siis tosiaan päiväpaussilla tehty luvattoman hatara hahmottelu. Olen otaksunut siinä melkein kaikki toisella kierroksella nukkumaan jääneet Soinin äänestäjiksi, ja vastaavasti kaikki uurnille vaivautuneet Soinin äänestäjät Niinistön kannattajiksi. Tuskinpa se näin on mennyt, sillä nukkumaan on selvästi jäänyt myös Arhinmäen ja etenkin Väyrysen äänestäjiä.
Sivumennen, olen voinut myös tuossa aliarvioida Biaudet'n äänestäjien kanavoitumisen Niinistölle. Toisen kierroksen paikkakuntakohtaisia tuloksia kun katselee niin huomaa, miten manner-Suomen ruotsinkielisissä tai kaksikielisissä kunnissa - siis niissäkin, joissa Biaudet oli ykköskierroksella eniten ääniä saanut ehdokas, kuten Korsnäs ja Pedersöre - on Niinistö on voittanut Haaviston aivan suoranaisin rökäleäänin.
Toista kierrosta ei kuitenkaan latistanut Soinin tai Väyrysen puuttuminen kuten jotkut ovat kommentoineet. Ongelmana oli enemmänkin se, että hyvin harva edes Niinistöä vastustaneista piti häntä todella kelvottomana kandidaattina presidentiksi.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 29 kommenttia