Hallituskuusikon maksumiehet
Blogiani lukeneet tietävät, että mielipiteeni Timo Soinista poliitikkona ja puoluejohtajana on jokseenkin kielteinen. Sitäkin suuremmalla syyllä on vain reilua huomioida myös ne tapaukset, kun Perussuomalaisten puoluejohtaja on vaihteeksi tehnyt osuvan huomion päivänpolitiikasta.
Vastikään MTV3:n uutisissa todettiin Soinin moittineen pääministeripuolue Kokoomuksen vastuunpakoilua sekä tapaa sysätä vaikeat asiat hallituskumppaneidensa niskoille. Soini nimesi esimerkkeinä poliisin ja puolustusvoimain leikkaukset sekä EU-politiikan. Kaikissa tapauksissa varsinaiset ratkaisut on tehnyt Kokoomus, mutta julkisuudessa on vastuu seurauksista vierähtänyt käytännössä kristillisten sisäministeri Päivi Räsäsen, RKP:n puolustusministeri Stefan Wallinin sekä sosialidemokraattisen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen niskoille.
Soinin arvion kanssa on vaikea olla eri mieltä, joskin hänen tekemänsä havainto ei sinänsä edellytäkään mitään ainutlaatuista analyyttisyyttä. Kokoomuksen puoluejohtaja Jyrki Katainen on viime vuosien aikana todistanut olevansa lahjakas poliitikko, joka hallitsee vaivatta divide et impera -politiikan, olipa hän hallituksessa sitten ajurin tai kartturin paikalla. Aiemman porvarihallituksen kaudella ehätti myös tuolloinen pääministeripuolue Keskusta joutua kokoomuslaisen politiikan takuumieheksi, mikä Seppo Kääriäisen mukaan näytteli omaa osaansa maakuntien valtapuolueen vaalitappiossa. Vertaistukea ei Kokoomukselta pahemmin hallituskautena kumppanilleen herunut.
Viime kesän kuoppaisista hallitusneuvotteluista huolimatta on Katainen osoittanut toistuvasti taituruutensa sekä pääministerinä että puoluepoliitikkona, eikä Kokoomuksen kykyjä politiikan ja tiedotusvälineiden hallinnassa voi kuin ihailla. Ainoastaan kuntauudistuksessa on Kokoomus heittänyt oman ministerinsä tuleen, ja tässäkin operaatiossa on pääministeripuolue kyennyt käyttämään taitavasti hyväkseen muissa kaupunkilaispuolueissa - etenkin Vihreissä - tunnettua vihaa maakuntia ja Keskustapuoluetta kohtaan. Kokoomus on puolue, joka saa hallituksessa kuin hallituksessa tahtonsa lävitse ja onnistuu samalla luomaan vaikutelman, jossa kansalaisten epämieluisaksi kokema politiikka on joko traaginen välttämättömyys, tinkimättömän rehellistä vastuunkantoa tai vähintäänkin niiden hallituskumppanien vika.
Kokoomuksella on myös kyky saada kerta toisensa jälkeen itselleen lojaalit hallituskumppanit, jotka ovat rehellisesti valmiita yrittämään parhaansa. Esimerkiksi voi nostaa Soinin tämänpäiväisessä arviossaan huomiotta jättämän Vasemmistoliiton, jonka ministeri Merja Kyllönen on viimeaikaisissa puheissaan korostanut puolueensa suoranaista velvollisuutta toimia hallituksessa "torjumassa leikkauksia". Todellisuudessa puolue on lankeamassa samaan ansaan kuin kaikki muutkin Kokoomuksen hallituskumppanit. Kyllösen peräänkuuluttama uskollisuus hallitusyhteistyölle on eittämättä vastuullista konsensuspolitiikkaa, jota voi pitää kenties koko maalle hyödyllisenä. Samalla se on kuitenkin myös politiikkaa, joka jakaa hänen oman puolueensa kenttää, saattaa koitua Vasemmistoliitolle kohtalokkaaksi, ja josta varsinaisen hyödyn korjaa viime kädessä puolueen aatteellisiin päävastustajiin lukeutuva Kokoomus.
Soinin tämänpäiväisen kannanoton motiivit ovat oma lukunsa. Mahdollisesti taustalla on vain puolueväkensä arvostelun kohteeksi joutuneen Perussuomalaisten johtajan pikainen yritys kuroa takaisin Mari Kiviniemen ottamaa etumatkaa maan varsinaisena oppositiojohtajana. Lausunto on myös tulkittavissa sinänsä tavanomaiseksi yritykseksi iskeä kiilaa hallituskoalition riveihin. Soinin yllättävän ymmärtävä lausunto puolustusministeri Wallinista voi olla kenties myös poikkeuksellinen kädenojennus RKP:n suuntaan viime aikojen ärhentelyn jälkeen. Kyse voi olla myös aidosta sympatiasta etenkin pienpuolueita kohtaan, joka voi enteillä uutta vaihetta Soinin harjoittamassa politiikassa.
Oli miten tahansa, Perussuomalaisten johtajan arvio on pääpiirteissään oikea. Suomessa on meneillään kohta kuudetta vuotta tilanne, jossa muut hallituspuolueet ovat vain tykinruokaa isänmaan puolesta; mutta sen sijaan, että Kokoomus johtaisi edestä, puolue toimii kenraalina linjojen takana.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ilmankos Lipponen, Heinäluoma ja Tuomioja valittivat eduskuntavaalien jälkeen kokoomuksen varastaneen demareilta politiikan. Ruotsista apinoitua ja pitkällisen työn tulos, mutta olisiko ollut rehellisempää tehdä omaa politiikkaa kuin varastaa toisten virheitten jatkumo?
Pääsyy, miksi kokoomus saa tahtonsa läpi niin helpolla, on apupuolueiden liiallinen into avata suutaan. Tuskin oli kuntauudistusta vilautettu niin jo Sinnemäki ja Soinivaara olivat omaan ylevään sävyynsä puolustamassa kuntauudistusta keräten ns. 'pisteet kotiin'.
Kun vain ne apupuolueet malttaisivat joskus olla pätemättä ja antaisivat myös kokoomuksen vastata kritiikkiin.
Tämä pitää paikkansa. Vasemmistoliitto menetteli täsmälleen samalla tavoin puolustusvoimien säästöissä, ja erehtyi typeryyttään riemuitsemaan hyvinkin avoimesti tästä ratkaisusta.
Lopputulos oli se, että monen tässäkin blogipalvelussa kommentoineen henkilön silmissä on Kokoomuksen ajama raju maanpuolustuksen rakennemuutos näyttäytynyt vasemmistolaisten masinoimana, ja on syntynyt illuusio, jossa Kokoomus on puolustusasioissa "punavihreiden panttivanki".
" Vasemmistoliitto menetteli täsmälleen samalla tavoin puolustusvoimien säästöissä, ja erehtyi typeryyttään riemuitsemaan hyvinkin avoimesti tästä ratkaisusta. "
Vasemmistoliitto on edeltäjineen kautta aikain ollut rähmällään Venäjälle ja Neuvostoliittoon päin ja halveksinut Suomen armeijaa ja veteraanien uhrauksia. Omien kannattajiensa silmissä Vasemmistoliitto teki loogisella tavalla riemuitessaan tuollaisesta ratkaisusta. Sen sijaan Kokoomuksella on tässä asiassa sitäkin enemmän selittelemistä.
Ilmeisen vähälle spekuloinnille on jäänyt ajatus siitä, että aseveliakseli touhuaa meille samaa kaksipuolue-järjestelmää, joka muualla on vahva.
Demaripolitiikalla suudellaan kuoliaiksi kertomallasi tavalla pienpuolueet ja jäljelle jää ne kaksi vuorottelevaa vaihtoehtoa; Kreikan malliin.
Ja tavatkin äänten ostamisessa ovat samat lopputuloksesta puhumattakaan.
Mikko Nummelin kirjoittaa:
"Vasemmistoliitto on edeltäjineen kautta aikain ollut rähmällään Venäjälle..."
Vasemmistoliiton edustajat ovat puoluejohtoa myöten kylläkin sekä omassa piirissään että eduskunnassa pitäneet säännöllisesti esillä itänaapurissa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia, kuten esimerkiksi toimittajamurhia.
Tästä huomauttaminen kuuluisi paremminkin jollekin blogipalvelussa päivystävälle kyseisen puolueen jäsenelle, mutta koska Saramo ja kumppanit ovat ilmeisesti laskiaista viettämässä, niin laitan tähän sitten itse linkin, linkin ja linkin, kaikki siis suoraan tekstiin upotettuina.
Vasemmistoliiton kritisoimiseen on muutenkin sen verran käypiä syitä, ettei ole mitään tarvetta keksiä ehdoin tahdoin uusia.
Ymmärsin, että Nummelin puhui vasemmistoliitosta edeltäjineen "kautta aikain" (etenkin ns. Neuvostoaikana?) ja Jalonen lähinnä viime aikojen toimittajamurhista Venäjällä. Molemmat ovat mielestäni oikeassa, vain aikahaarukka on erilainen: ensin mainittu viittaa vieläkin etäämmälle historiaan.
Myös ns. Rauhanpuolustajat oli aikaisemmin kätevä ideologinen työkalu ajaa alas omia (ei naapurin) puolustusvoimia.
Tuon etäämmän historian osalta, en kovin paljon noteeraisi vasemmistoliiton edeltäjän ansioita ihmisoikeuksien puolustajana silloin, kun Neuvostoliitto ja itäblokki olivat voimissaan.
Vasemmisliitto on perinyt edeltäjiltään vihamielisyyden Suomen aseellista itsenäistä puolustusta vastaan, mikä tietenkin on nykyään aika irrationaalista. Vasemmistoliitto on lähtenyt Sadankomitean maailmanparannuslinjoille, mitä tulee aseelliseen puolustukseen.
Tämä sopii kuitenkin myös vanhaan kommunistiseen perinteeseen sikäli, että kommunistien taholla on aina haluttu leimata Suomen armeija pelkäksi luokkakaartiksi. Näin Vasemmistoliitto noudattelee edeltäjiensä ajattelua puolustuspolitiikasssakin joskin hieman eri painotuksin.
Heität faktana Kataisen lahjakkuuden. Sitä se ei missän nimessä mielestäni ole. Subliikin takaa löytyy muiden peesissä tilaisuuksiaan odottanut pyrkyri vailla omia ajatuksia ja tekoja. Taituruus on hiottua esitystä jonka valitettavan moni nielee totena. Kataisen asema perustuu yksin siihen ettei entisessä kykypuolueessa ole parempaa tarjolla. Kokoomusta odottaa juuri Kataiseen liittyvä romahdus. Jussi hyvä. Kansa vihaa Kataista.
En minä sanonut, että Katainen olisi rakastettu, vaikka kyllä hän käsittääkseni kohtalaisen hyvää kansansuosiota pääministerinä nauttii. Totesin vain, että hän on lahjakas.
Tätä ei kyllä minun mielestäni voi suoralta kädeltä kiistää. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta toistetaan se vielä kerran. Katainen sai aikoinaan johtaakseen reilun vaalitappion kokeneen ja Ville Itälän jäljiltä uskottavuutensa menettäneen oppositiopuolueen. Neljässä vuodessa hän kohotti nuorena, koettelemattomana puoluejohtajana Kokoomuksen historiansa toisiksi suurimpaan vaalivoittoon ja valta-asemaan. Hän on selvinnyt vaivatta ministeriensä ja kansanedustajiensa seksiskandaaleista sekä vaalirahasotkuista. Hän on kohonnut pääministeriksi ja hänen kaudellaan Kokoomus on valloittanut myös presidentinlinnan.
Suomessa on sininen aalto säilynyt lähes murtumattomana. Ei minusta ole ollenkaan liioiteltua todeta, että Katainen on taitava, kyvykäs ja Kokoomuksen historian lahjakkaimpia poliitikkoja. Hallitusneuvottelut toki olivat vähällä osoittaa hänen Akilleen kantapäänsä, mutta lopulta hän suoriutui niistäkin.
Tuo nerokkuus vaati käsittääkseni vain yhden Ruotsista kopioidun oivalluksen ja sen sisäistämisen eli mennään työväen puolueen sisälle ja sinne, jotta olemme se työväen puolue.
Helppoa kuin tuheron pesu, koska demarit, joilta tuo yleishyvän politiikka varastettiin, ei ole muutamaan kymmeneen vuoteen ollut aatteellinen puolue vaan pelkkä sosiaalitoimisto muiden rahoilla toimien.
Sinipunan toinen väri oli nyt vuorossa ja kohta on toinen.
Älkää antako harhauttaa itseänne noin helposti.
Katainen ei olisi ilman Sauli Niinistöä pysstynyt saavuttamaan mitään Jalosen mainitsemista ns. saavutuksistaan. Elämme nyt Niinistön Suomessa, joka alkoi käytännössä jo vuoden 2006 vaaleista. Halonenhan on ollut jo pitkään poliittisesti rampa porvarivetoisista hallituksista johtuen.
Tämä on kai tulkintakysymys. Minä puolestani olen saanut Niinistöstä sen vaikutelman, että hänen älynlahjansa eivät ole loppujen lopuksi kovinkaan kaksiset. Tämä paistoi läpi myös presidentinvaaleissa. Vaikuttaa siltä, että varsinaisen rajun valtiovarainministerin työn 1990-luvulla teki kiistatta älykäs ja kyvykäs Viinanen, joka ennen poistumistaan vielä ehti ohjelmoida Niinistön putkiaivot.
Sen vuoksi olen taipuvaisempi pitämään Kataista todellisena lahjakkaana kykypoliitikkona. Se, että hän on näppärästi onnistunut käyttämään pahvisen edeltäjänsä imagoa hyväkseen, on vain lisätodiste hänen taituruudestaan.
Mutta tämä on siis vain minun näkemykseni. Eri mieltäkin saa toki olla.
Ei vaalivoitoon,mutta suurimmaksi puolueeksi josta syystä päässyt myös pääministeriksi ja jäljet näkyvät.
Kataisen johtamistyylin hyväksynnässä puolueensa sisäpiirissä olennaista oli tietysti se, että hänellä oli pokkaa aikoinaan mennä soittamaan Supon demarijohtajalle, Seppo Nevalalle, ja pomottaa 'vääristä' analyyseistä Nato n ja terrorismin suhteen, muistaakseni. Todelliset syyt sisälsivät muutakin.
Viesti oli: ajat ovat muuttuneet ja tulevat muuttumaan pysyvästi ja minä aion varmistaa sen kaikin mahdollisin keinoin ja kesti se kuinka kauan tahansa. No, Supo meni jo 2007 Kokoomukselle. Viljanen sitten sai jatkaa, joistain syistä, jotka tiedetään, mutta eipä se haittaa, vaikka niistä ei kirjoitella - vieläkään.
Se oli merkki johtajan ominaisuuksista, joihin Kokoomuslaiset puolueaktiivit ja jotkut kannattajakin myöhemmin todennäköisesti ihastuivat - silmittömästi.
No jo on. Taas kerran aivan erinomaista ja tarkasti paikkansa pitävää analyysia (myös kirjoitusasultaan)kokoomuksesta. Pitkätkin lauseet on loogisen kirkkaita ja soljuvia kuin Halla-aholla. Tääkin ihan parhautta: "Kokoomus on puolue, joka saa hallituksessa kuin hallituksessa tahtonsa lävitse ja onnistuu samalla luomaan vaikutelman, jossa kansalaisten epämieluisaksi kokema politiikka on joko traaginen välttämättömyys, tinkimättömän rehellistä vastuunkantoa tai vähintäänkin niiden hallituskumppanien vika."
Onkohan niillä jotain hankittua joukkopsykologista osaamista? Vai kuinka oman tahdon läpivieminen saadaan näyttämään "asioiden vaatimalta tässä vakavassa tilanteessa" ja kaikki vastustus leimataan kekseliäästi kaikilla muka negatiivisilla määreillä.
Eikös tuo kerro siitä, että siellä kokoomuksessa häärää tässä mielessä älykkäitä ihmisiä ja vieläpä yhteisymmärryksessä. Meinaan, että kohtuullisen vähän näyttäis rivit rakoilleet siinä puolueessa - yksittäisiä ulostuloja ei ole nähty.
Vaikka vaikeudethan ne vasta koittelee - voittoputkessa soraääniä ei kuulla. Perussuomalaisten kohdallakin tarvittiin yksi heikohko vaalitulos, ennen kuin puolueessa alkoi ilmaantua puheenjohtajaa kyseenalaistavia ulostuloja.
Todennäköisin selitys on, että Katainen on myynyt sielunsa saatanalle.
Jussi Jalosella on mielenkiintoinen tapa kirjoittaa. Myöskin aika poikkeuksellinen.
Kokonaisuus muistuttaa erehdyttävästi upean jääkiekko-ottelun selostusta.
On kaksi puolta (hallitsevat ja oppositio). Eri pelaajapaikkoja sitten henkilöitetään erilaisilla heitoilla, jotka ovat puhtaasti poliittisia, ei siis analyyttisiä.
Koko tätä sirkusta sitten seuraa, ikäänkuin tahdottomana ja ihastellen tai vihastellen katsomo, joka on Suomen kansa. Selostaja on asettanut itsensä kokonaan tämän kaiken ulkopuolelle.
Ihan oikeassa maailmassa on nyt kuitenkin niin, että Katainen on etevä puoluepoliitikko. Muuta hän ei ole eikä hänessä ole valtiomiesainesta lainkaan. Se, että hän näin suvereenisti johtaa hommia johtuu jostakin aivan muusta, joka sopisi hyvin tutkittavaksi aiheeksi. Kun meillä täällä Suomessa on noin 0,5 % kansasta todella varakasta niin kokoomusta äänestää kuitenkin parikymmentä prosenttia. Näiden äänestäjien sielunmaiseman tutkiminen saattaisi olla antoisaa ja ehkä antaisi vastauksen tällaiseen dikotomiaan.
Eräässä kolumnissa mainittiin "puolue, joka ei ole vastuussa mistään" tarkoittaen persuja. Nyt taas tosielämässä on niin, että persut (=Soini) on historiallisesti katsoen suuri poikkeus Suomen sodanjälkeisessä politiikassa. Hän todella taitaa olla ainoa, joka ei ole kääntänyt takkiaan hallitusneuvotteluissa.
Tämä ei tietysti tutkijoita kovin paljoa kiinnosta, koska moraali ei ole laitettavissa raameihin tai kahleisiin. Korruptio on mahtavaa.
Totean vain lopuksi, että tämän päivän saldo on Plussalla Jacob Södermanille ja Miinuksella Heidi Hautalalle.
Näin voi käydä kun takin kääntää. Atomiterveisin...
Juuri näin ja tällä tavalla tulisi kaikkea politiikkaan liittyvää tutkailla.
Valhetta tulee etsiä ja se tulee löydettynä raa'asti paljastaa riippumatta siitä, kuka tai mikä kuppikunta sen takana on.
Silloin vasta kansakunnalla on mahdollisuus; yhdessä.
Nyt kiinnostaisi tietää perussuomalainen näkökulma kysymykseen: Miten Suomen kansa ja äänestäjät hyötyivät ettei hallitusneuvotteluissa annettu periksi saatika "takki kääntynyt"?
Jaa miten Suomen kansa hyötyy siitä, että eduskunnassa vähemmistö jää äänestyksissä vähemmistöön?
Tai miten Suomen kansa hyötyy siitä, että kaikki eivät pyllistä Euroopalle?
Ehkä herra Niinipuu ja Juhani voisivat kertoa meille vastakkaiset skenaariot?
Hyvä Juhani
Perussuomalaista näkökulmaa en todellakaan osaa kertoa. En ole perussuomalainen. Kuitenkin voin sanoa, että kysymyksesi on peräti hölmö.
Mitä ja miksi Suomen kansan olisi pitänyt hyötyä jotain? Kansa äänesti, kukin omaa ehdokastaan. Eivät kaikki suinkaan persuja äänestäneet.
Hallitusneuvotteluissa taas neuvotellaan, ei sinne mennä ensisijaisesti antamaan periksi. Varsinkaan sanelulle.
Persut olivat luvanneet äänestäjilleen toimia määrätyllä tavalla. Kun se ei ollut Kataisen takia mahdollista, pitivät he sanansa, eivätkä kääntäneet takkiaan ja jäivät siksi oppositioon.
Tämä tuntuu olevan niin tavatonta suomalaisessa politiikassa, että on Juhaniltakin kirvoittanut hämmästyneen kysymyksen.
Ilmeisesti kysymys ei miellyttänyt, koska näkökulma vierittää osavastuuta perussuomalaisille. Käytännössä Soinin suoraselkäinen päätös ei hyödyttänyt kuin häntä itseään. Toisaalta se johti suoraan hallitusneuvotteluihin, joissa pienpuolueet saivat haluamansa:
-RKP:lle Dragsvik ja ruotsinkielen muuttumaton asema.
-Vihreille Fortuminen ydinvoimapäätöksen hautaaminen ja energiaverojen korotukset
-Kristillisdemokraateille lupaus, ettei homojen oikeuksia paranneta ja valtionkirkosta ei keskustella
-Vasemmistoliitto sai läpi toimeentulotuen korotuksen ja veronkorotuksia hyvätuloisille
Käytännössä Suomi kärsii kuitenkin siitä hallituksen linjattomuudesta, joka on seurausta noin erilähtökohtaisen sakin pakkoavioliitosta. Päätöksenteko on varmasti kankeaa. Tähän nähden Katainen on onnistunut toistaiseksi ihan hyvin.
Asetetaanpa kysymys toisin päin: Mitä hyötyä siitä olisi ollut äänestäjille, että PerSut olisivat lähteneet peesaamaan Kokoomuksen politiikkaa?
Kokoomus olisi sanellut suuret linjat ja ikävät työt olisi jätetty apupuolueille, joihin siis PerSutkin olisivat tuolloin kuuluneet.
SDP teki pahan virheen lähtiessään Kokoomuksen kelkkaan. Kuka muistaa enää, että ennen eduskuntavaaleja Kokoomuksen "vastuullista" rahanjakopolitiikkaa vastusti PerSujen lisäksi SDP?
Kun paska on osunut tuulettimeen ja Etelä-Euroopan laskut lankeavat maksettaviksi, osoittaa syyttävä sormi Urpilaiseen. Tuo laskun lankeaminen maksettavaksi tarkoittaa suoria tappioita sekä melkoisia veronkorotuksia. Veronkorotusten kohteen voimme jo arvata: välilliset verot.
Ja kun hallituksesta löytyy pari puupääpuoluetta, jotka innostuvat hatarasti perustelluista "ympäristösyistä" noita kampanjoimaan, Kokoomus saa jälleen luisteltua Vihreiden ja Vasemmistoliiton taakse. Siellä ovat Kyllönen ja Ville Niinistö jo innokkaina haukkamaan syötin, jotta kansalaiset saavat näistäkin välillisistä veroista manata "vihervasemmistoa".
Jos PerSut olisivat myyneet periaatteensa ja lähteneet tuohon mukaan, mikä olisi ollut äänestäjien mahdollisuus ilmaista vastalauseensa seuraavissa vaaleissa?
Mikko Linnalampi: "Mitä hyötyä siitä olisi ollut äänestäjille, että PerSut olisivat lähteneet peesaamaan Kokoomuksen politiikkaa?"
- Puolustusvoimia olisi leikattu maltillisemmin ja sotilaspoliittisista näkökulmista.
- Kehitysyhteistyörahoista olisi säästetty energiaverojen korotuksen sijaan
- Fortumin ydinvoimalaluvasta olisi voitu päättää tällä hallituskaudella
Tulee tämmöinen "protesti" kalliiksi äänestäjille.
Kyllähän selostaja on jääkiekkopelissä täysillä mukana; hänen on oltava pelin sisällä samassa jääkiekkohallissa eikä ulkona, jotta hän kykenesi hienosti ilmentämään varsinaisen pelikaukalon ihastuksen, vihastuksen, kauhun ja ilon hetkiä, jotka ovat samalla jollain tavalla ja ulottuvuudella myös meidän yhteisiä tapahtumiamme.
EDIT:
Eikö Mertarantakin halua tarkoituksella pitää tiettyä etäisyyttä selvästi läheiseksi kokemaansa jääkiekkoon. Kun ei pidä tiettyä väliä, ei ole väliksi, on siis välinpitämätön.
Mielenkiintoinen kirjoitus, jossa itse asiassa väitetään, ettei muilla hallituspuolueilla kuin Kokoomuksella ole todellista vaikutusta hallituspolitiikaan. Heh heh.
Soini tosiaan alkaa kilpailla Kiviniemen kanssa oppositiopolitiikassa. Kiviniemi joka on yksi kepulaisten kuntaministerien aiemmasta pitkästä sarjasta on nyt sanoutunut irti kuntarakenteenn uudistamisesta juuri nyt kun sitä kuntien päättäjiltä myös keskustalaisilta kysytään.
Soini taas on todella kummallinen tapaus kyselemään poliittisen vastuun perään. Mies on poliittisen vastuun väistelyn mestari. On onnistunut väistämään hallitusvastuun voitettujen vaalien jälkeen ja väistelee taitavasti vastuuta kansanedustajiensa sanomisista ja tekemisistä.
Soinihan on tavallaan johdonmukainen. Hän on tässä tavallaan poikamies, joka syyllistää kaveriaan siitä, että tämä kohtelee puolisoaan kaltoin. Voi olla, että hän itse ei olisi sen parempi aviomies, mutta ainakin hän on ymmärtänyt jo alun alkaenkin välttää parisuhdetta.
Muuten olen sitä mieltä, että jos Perussuomalaiset jonkin ihmeen kautta olisivatkin hallitukseen viime kesänä lähteneet - kuvitellaan nyt vaikka huvin vuoksi, että Katainen olisi pelurina antanut Perussuomalaisille ne erivapaudet Portugali-äänestyksessä - niin hallitus olisi kyllä hajonnut viimeistään nyt, tämän puolustusvoimaremontin jälkeen. Ja tämähän olisi kuitenkin ollut edessä.
" - kuvitellaan nyt vaikka huvin vuoksi, että Katainen olisi pelurina antanut Perussuomalaisille ne erivapaudet Portugali-äänestyksessä - niin hallitus olisi kyllä hajonnut viimeistään nyt, tämän puolustusvoimaremontin jälkeen. Ja tämähän olisi kuitenkin ollut edessä."
Hiukan ihmettelen uskoasi perussuomalaisten tai yleensä poliitikkojen kykyyn uusiintaa totuutta. Minä en usko, että sen enmpää Portugal kuin puolustusvoimairemontikaan hallitusta olisivat hajoittaneet. Pikemmin syy hallitukseen lähtemättömyyteen oli yllättävän suuri eduskuntaryhmä, jota ei aivan nopeasti saatu valjaisiin vetämään Soinin "valtiomiesrekeä".
Lars-Erik, olet totta kai oikeassa, että tuo oli varmasti yksi pääsyy siihen, miksi Perussuomalaiset jättivät hallitusvastuun sikseen. Esitin tuon oman kuvitelmani ajatusleikkinä.
Mutta rohkenisin kyllä muuten sanoa, ettei tuo hahmotelmani ole vain uskon asia. Nopeasti paisuneena ja vielä etsikkoaikaansa elävänä kansanpuolueena Perussuomalaisten psykologia on kyllä sitä luokkaa, ettei se olisi vaivatta taipunut hallitusrintaman edellyttämiin kompromisseihin. Hallituksesta lähtö olisi ollut varmasti todella herkässä.
Tutustuhan välillä mitä perustuslakimme sanokaan kansanedustajasta.
Eiköhän pj Timo Soinin toiminnassa ja puheissa ala näkyä hermostuminen siitä, että jytky kuntavaaleissa voi jäädä tulematta. Jopa nykyinen gallup kannatus n. 16 % koetaan tappioksi, kun puolue uhoili nousevansa Suomen suurimmaksi puolueeksi. Soinin tuolla po. puheella ei ole oikein katetta. Pääministeri puolustaa hallituksensa ministereitä ja esim. EU:n huippukokouksissa päätetään suuremmista asioita, mitä EU:n valtiovarainministereiden kokouksissa.
Mitä tulee pääministeri Jyrki Kataisen toimintaan, niin hän antoi viipymättä runsas viikko sitten pääministerin ilmoituksen eduskunnalle kevätistuntokauden alkajaisiksi, jossa areena oli avoin kaikelle keskustelulle.
Soini ja sinäkin näytät unohtavan, että kuntauudistuksessa näyttää olevan
lipsumista kokoomuksen selän taakse yhden sun toisella.
http://www.vn.fi/ajankohtaista/puheet/puhe/fi.jsp?...
Seppo-Juha, kyllähän minä tuossa mainitsin että kuntauudistus nimenomaan on se poikkeus, jossa Kokoomus on pistänyt oman ministerinsä tuleen ja samalla oman arvovaltansa likoon.
Siitä voinee myös päätellä, että se on puolueelle korkean prioriteetin asia. Useimpien muiden tavoin myös minä otaksun, että kuntauudistus on ennen kaikkea keino käydä Keskustan kimppuun; vähän samanlainen operaatio kuin ay-liikkeen kimppuun käyminen, jos tähtäimessä olisivat sosialidemokraatit. Jos haluaisin liioitella, sanoisin että kuntareformi on Kokoomukselle yksi askel maan saattamisessa yksipuoluejärjestelmään.
Toiseksi syyksi otaksuisin Kokoomuksen aatteellisen halun avata kunnalliset palvelut yksityistämiselle ja kilpailuttamiselle, jonka katsotaan onnistuvan paljon paremmin suurkuntarakenteessa. Risto E-J Penttilähän tämän jo käytännössä suoraan sanoikin.
Kuntauudistuksessa tosiaan ovat muut hallituskumppanit, etenkin Vihreät, siirtyneet osittain Kokoomuksen selän taakse, siitäkin huolimatta että kuntauudistuksen voi katsoa tavoitteittensa puolesta olevan ristiriidassa niiden omien arvojen kanssa. Tämä on juuri sitä mainitsemaani hajoita ja hallitse -politiikkaa. Kokoomus käyttää tässäkin hyvin taidokkaasti hyväkseen pienintä yhteistä nimittäjää, joka on tietystikin muiden kaupunkilaispuolueiden tuntema viha Keskustaa kohtaan. Vihreät ovat tässä tapansa mukaan olleet selkeimmin Kokoomuksen hyödyllisinä idiootteina, mutta SDP on ollut edes hieman skeptinen ja Vasemmistoliitossa on aistittavissa rakoilua ja jopa hieman vastahakoisuutta.
Jussi
voisiko tuo vaikutelma tulla myös siitä että noiden uudistusten eturintamassa on ne ministerit joiden "sektoriin"eli toimialaan nuo asiat kuuluvat.
Jouni, totta kai siitäkin on kysymys. Mutta yritän tässä samalla huomioida sen, miten pääministeripuolue Kokoomus kykenee hankkimaan politiikalleen näitä kertakäyttöisiä takuumiehiä, jotka se sitten jättää toimessaan vaille sitä hallituskumppanille kuuluvaa vertaistukea.
Tässä hallituksessa tuo asia mistä puhut johtunee siitä että hallituksessa on pakko onnistuasillä jos hallitus kaatuisi nyt mentäisiin aika vasmasti uusiin vaaleihin ja silloin tulos olisiehkä aivan erilainen.
Ja toisekseen miksi kokoomuksen pitäisi senenempää tukea toisia puolueita koska vaikka nyt ollaan samassa hallituksessa niin silti seuraavissa vaaleissa ollaan kilpailijoita taas. Se on kokoomuksen etu jos joku vaikkapa energian verojen korotukset menee vihreiden pikkiin.Miksi sitä etua ei sitten hyödynnttäisi?
Jussi Jalonen, kiitos tästä "hyytävän" osuvasta analyysistä. Etenkin tuo mitä toteat yksityistämisestä ja kilpailuttamisesta kuntareformin yhteydessä on todella vahvasti Kokoomuksen agendalla. Voiko se olla lopultakaan Suomelle hyväksi? Mielestäni ei ja ihmetyttää ihmisten epäisänmaallisuus, kuinka he voivat kannattaa kaikkia "perusteita" romuttamaan pyrkivää puoluetta kuten Kokoomus kiistämättä on. Kokoomusta äänestävät idiootit sahaavat iloisina omaa oksaansa:(
Vihreät ovat viherpihalla tapansa mukaan. Esim. Panu Laturin olisi pitänyt saada hommastaan kenkää kevään vaalifiaskon jälkeen mutta eikö mitä, siellähän Laturi oli taas ensimmäisten joukossa kokkareiden bileissä Sauli Niinistön valintaa tuulettamassa. WTF?
Jussi Jalonen:
"Blogiani lukeneet tietävät, että mielipiteeni Timo Soinista poliitikkona ja puoluejohtajana on jokseenkin kielteinen."
Minulla on vähän sellainen mielikuva, että blogistin mielipide oikeastaan mistä tahansa asiasta on suhteellisen kielteinen tai vähintäänkin kriittinen.
Niinipuu:
" Käytännössä Soinin suoraselkäinen päätös ei hyödyttänyt kuin häntä itseään. Toisaalta se johti suoraan hallitusneuvotteluihin, joissa pienpuolueet saivat haluamansa: "
Juuri näin. Soinin pelisilmä kuitenkin petti täysin vaalivoiton huumassa, jossa unelmoitiin jo kakkosjötköstä, joka neljän vuoden päästä antaa Perussuomalaisille yksinvaltiuden. Tosiasiassa kaikki muutkin joutuvat demokraattisessa järjestelmässä tekemään kipeitä kompromisseja. Sitä on helppo oppositiosta ivata takinkäännöksi, vaikka kyse on vastuunkannosta ja siitä, että halutaan saada edes joitain omia tavoitteita lävitse. Nyt Jytkyilystä huolimatta Persujen tavoitteita lyödään kuin vierasta sikaa ja puolueen kannatus laskee. Kannatiko olla menemättä hallitukseen? Toista tilaisuutta tuskin tulee.
Antti Mikkola kirjoittaa:
"Minulla on vähän sellainen mielikuva, että blogistin mielipide oikeastaan mistä tahansa asiasta on suhteellisen kielteinen tai vähintäänkin kriittinen."
Hehehe, no mikä ettei. Tämä on vähän sellaista aikaa.
Ehkä olen tulossa vanhaksi. Tulinhan tuossa sentään taas kehaisseeksi Mari Kiviniemeä.
Soini toki huomioi terävästi politiikkaa, mutta vastuun pakoilusta ei hänen asemassaan kannattaisi hirveästi puhua.
Minä en osaa nähdä sitä vastuun pakoiluna, että pesut jättäytyivät Kataisen hallituksen ulkopuolelle. Kun kerran EU-vastaisuus on keskeinen PS:n olemassaolon syy niin ei ne tässä hallituksessa olisi voinut olla ilman niin ikään mahdotonta Kokoomuksen täyskäännöstä samassa asiassa.
Toisin sanoen, ei monipuoluejärjestelmä ja kompromissien välttämättömyys tarkoita, että ihan kaikista asioista on pakko luopua vaan jossain tulee aina raja vastaan.
Jos joku on pätevä, mutta erinomainen esimerkki kokovartalo-klunssista, joka ärsyttävästi pompahtelee kerta toisensa jälkeen tavan tallikoiden silmille, niin mitä siitä pitäisi ajatella?
Ai että killutin mieheks, vaan asiansa hoitaa?
Ainakin tämä osio joka fanittaa ja ilolla valitsee klunsseja, kiinnittää ehkä huomion lähinnä siihen kuinka komeasti se kiiltääkään.
Ans kattoo ny. Edellinen hallitus teki pää-oppositiopuolueen politiikkaa kun räkstys oli päivittäistä inttämistä.
Nyt pää-oppositiopuolueen politiikkaa toteutetaan varsin vähällä metelillä. Mitä ns. sitoutumattomat häpeilevät.
Mitenkäs Lipposten kävikään.
Useammalla kirjoittajalla tuntuu olevan Suomen hallitsemisen kuvioihin suhtautumistapa, joka muistuttaa lottoamista tai Helsingin pörssiä.
Suomessa on jo kauan sitten luovuttu parlamentarismista ja sen mukana demokratiasta. Hallituspeli on peliä, kun sen on annettu sellaiseksi mennä. Eduskunnan itse luovuttua vallastaan, on turhaa yrittääkään keskustella mahdollisuuksista oikeudenmukaiseen hallitustapaan.
Vasta kun ryhmäkuri poistetaan, on mahdollista saada aikaan sellaista, jossa kansan ääni kuuluu.
Suomen hallitukset ovat jo pitkään muistuttaneet raakaa pörssipeliä kuten esim. FaceBookin pörssiin hakeutumista. Tehdään osakeanti ja samalla ilmoitetaan, ettei osinkoa tulla jakamaan. Osakkeen arvo määräytyy siis pelkästä odotuksesta. Ennen tällaista kutsuttiin uhkapeliksi.
Oma käsitykseni on, että niin eduskunnan kuin hallitustenkin tehtävä on hoitaa maamme asioita eikä pelata uhkapeliä.
Sitten sananen vastuun kantamisesta. Että "voittaa" vaaleissa ei synnytä sinänsä muuta vastuuta, kuin osallistumisen hallitusneuvotteluihin. Vastuu syntyy, kun ruvetaan toteuttamaan sovittuja asioita. Oppositio ei koskaan ole vastuussa hallituspuolueiden politiikasta. Sehän on demokratian peruskuvio.
Tänä päivänä poliitikot puhuvat mielellään VAALIKAUDESTA. Käsite on suomalaisessakin demokratiassa suht. uusi. Periaatteessa vaalikausi on se aika, jona hommat sujuu. Eduskunta voi koska tahansa erottaa hallituksen (edellyttäen, että se ottaa luovutetun valtansa takaisin).
Välikysymykset ovat jo jonkin aikaa olleet lähinnä kosmeettisia kasvojenkohotusoperaatioita.
Nykyisenkaltaisessa asetelmassa epäluottamuksen äänestäminen ei käy, koska ryhmäkuri sen estää. Selvää on, että systeemi on perustuslain vastainen. Ongelma on suuri, koska meillä ei ole perustuslakituomioistuinta. Eduskunnan suuri valiokunta tai muu eduskunnan elin ei voi tutkia omia tekemisiään. Jos demokratiasta pidetään kiinni.
Että se siitä vastuun kantamisesta
Ryhmäkuri ja ryhmämielisyys on jonkin myrkynvihreän ja ruttuisen pullonhengen keksintöjä.
Niin. Tai sitten ne ryhmäpäätökset ovat edellytyksenä sille, että ylipäänsä jotain päätöksiä saadaan aikaan eikä eduskunta hajoa kahdeksisadaksi keskenään kahinoivaksi kuppikunnaksi.
Ryhmäkuri ≠ Ryhmäpäätös.
Jos on päätettävänä jokin asia jossa vaihtoehdot ovat 'kyllä' ja 'ei', niin minkälainen kahelilauma saa siitä ilman ryhmäkuria aikaan 200 erilaista vaihtoehtoa?
Antti Mikkola
Minulle on kyllä täysin uutta, että eduskunnassa olisi yhtáikaa päätettävänä 200 asiaa.
Ryhmäkuri on sosialistinen ilmiö. Kohteena on lauma ihmisiä, joita ohjataan ylhäältäpäin.
Äänestäjät äänestävät HENKILÖÄ, ei ryhmää. Naapurimaassa on erilaiset kuviot. Siellä on ns. listavaalit ja puolue määrää. Meillä ei näin pitäisi olla (perustuslain mukaan) vaan kuitenkin on.
Miksi?
No äänestäjät raapustavat siihen henkilön numeron mutta ääni menee kuitenkin myös listalle, eli pelkillä omilla äänillä (ja ilman puolueorganisaation tukea) kovin moni kansanedustaja ei olisi kansanedustaja.
Ehkä olisi parempi jos vaan arvalla valittaisiin kaikista täysi-ikäisistä 200 edustajaa ja jokaiselle 2-3 varaedustajaa. Edustusvelvollisuus olisi kuin asevelvollisuus.
Näin päästäisiin eroon puolueista ja vaaleista.
Plussana olis myös se, että silloin meille jokaiselle tulis hiukka motiivia miettiä edustuskelpoisuuttamme ja että voisko sen eteen peräti tehdä jotain...
Retoriikkasi on paljon outoa, kertoisit vihan olevan maaseutua kohtaan,
nyt kuitenkin ylistät ainoastaan kepua maaseudun puolustajana.
Osaat kehuessasikin vedättää hienosti kepun vankkureita.
Valitettavasti asia on niin, että Perussuomalaiset eivät ole sanottavammin kunnostautuneet kuntauudistuksen torjujina. Kunnallisasioista vastaavan hallintovaliokunnan puheenjohtajana on Perussuomalainen kansanedustaja, mutta hän ei ole saanut suutaan auki näistä asioista.
Jussi Niinistö sentään on puolustusvaliokunnan puheenjohtajana käyttänyt näyttävästi puheenvuoroja varuskuntien lakkautuksia vastaan.
Annetaan nyt toki Pietari Jääskeläisellekin tunnustusta siitä, että hän on pitänyt kunnallisasioita esillä. Mutta mielestäni ei ole liioiteltua sanoa, että Keskusta soittaa tässä asiassa selvästi ensiviulua.
Niin muuttuu maailma Raimoseni. Ennen korvessa elettiin leveesti, poltettiin tervaa, sahattiin parruja, pyydettiin riistaa herrojen herkkupöytään, turkiksia niiden syrjähyppyjen lämmikkeeksi, hillaa ja vadelmaa kuninkaallisten juomien mausteeksi. Syötiin peuraa, karhua ja hirvenlihaa ympäri vuoden.
Nyt koko toimeentulo on luvanvaraista jokaiselta kohdalta erikseen - onkiminen ja pilkkiminen on vapautettu, ihan turhaan kylläkin. Kalat on troolattu sukupuuttoon, terva kielletty oikein direktiiviillä kuten lähes kaikki muukin. Merkel paikkaa Lapin polttamistaan soidensuojelulla:
http://www.korhola.com/2011/03/jaatava-kysymys-pol...
Kapinen luomuturkis ei kelpaa kenellekään mutta tarhaketut vapautetaan tuhoamaan viimeisetkin kanalinnut jo munintavaiheessa.
Moinen touhu ei voi olla muuta kuin ulkoa johdettua terroria.
Asian voisi kiteyttää niinkin, että missä vaiheessa tulee vastaan se raja jossa omien aatteiden uhraaminen jotta "jotain vieläkin pahempaa ei tapahtuisi" on apupuolueille ja niiden uskottavuudelle kohtalokasta.
Kaikki Kokoomuksen apupuolueet hallituksissa ovat menneet siihen ansaan että Kokoomus kyllä lupasi niille joitakin luunpalasia kaluttavaksi jotta sai pitää sen muhkeimman ja parhaimman kimpaleen itsellään. Siis sen jossa lukee "[rikkaiden] verot alas". Politiikan seurauksena meillä on nyt hiivatin tasa-arvoinen ja edistyksellinen Suomi jossa tosin syrjäytyneiden osuus näyttäisi vakaasti kasvavan ja 20% väestöstä (heistä suuri osa kokoomuslaisia) kiskoo eroa sinnittelijöihin ja rupusakkiin.
Apupuolueiden tehtäväksi jää selittää omalle vaalikarjalleen että "jos emme olisi olleet mukana" olisi tulos ollut tavallisten tattanoiden kannalta vieläkin pahempi. Uskokoon ken haluaa.
Minun kuulteni (usfi) isoin parku verotuksesta on nettoSAAJILLA - ei maksajilla. Kuulostaa rumasti siltä että NETTOMAKSAJALLE on osunut se konnan rooli.
Kansallinen - Kaiken kansallisen ulosmittausta eniten tarjoavalle
Kokoomus - Yksiin käsiin keskittävää hajoittamalla hallintaa
Vastakkainasettelun aika on ohi! - Vastakkainasettelu heti paikalla takaisin!
Jne.
Ilmeisen taitavia ansoittajia ja uskottelijoita.
Perussuomalaiset ovat jo valitettavasti hukanneet sateentekijän sekä lumonsa, että partituurinsa. Alkuun olin itsekin oikeasti innostunut kansanvallan ukkosenjohtimesta. Ensimmäinen jytky johtimeen oli kaiketi liikaa. Vaikuttaa toimivan kuin F1'n kers-laite. Kun kunnolla imutetaan ja käytetään sen energia, sitten takki onkin tyhjä taas hetkeksi aikaa.
Kataisen järjenjuoksulle en juuri lämpene. Enemmän, kuin hyvä poliitikko, lienee mies samaa suuruusluokkaa kuin mannen hevosjobbarin hommat markkinoilla. Isäntä, (kansa) vasta isomman kiihkon laimentuessa matkalla kotitalliin, huomaa kaakin luonnevikaiseksi pattipolveksi. Samanlaisia utopioita tämä Katainenkin savolaisena kansalle kaupittelee. Hävettää miten tätä luikuria monet niin sokeasti uskovat.
Kataisen ja Vanhasen hallitusten suosiosta ja Kataisen tyylistä niissä, omassa blokissani kuukauden päivät sitten:
http://koskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/94918-vanh...
Kataisen ykköspointti oli/on opponoida kokkareiden sisällä kiehuvaa valtataistelua. Viherlinjan toivotaan tuovan uusia kannattajia siellämäellä heiluvien Sinnemäkeen pettyneiden joukosta. Kuten ilmeisesti on tapahtunutkin.
http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/81041-v...
"Suomi on aina ollut maksajien puolella, eikä koskaan erityiskohdeltujen puolella."
Kirjoitus on hyvä.
Keskustelu kohdistuu koko ajan kysymykseen: Miten vaalit menee?
Toisaalta tiedämme, että vaalit ei tätä kokonaisuutta ratkaise.
Suurin osa meistä tietää/uskoo, että meillä on kovia vuosia edessämme.
Asioiden pähkäily ja analyysito ovat toki hyviä ja jopa välttämättömiä, mutta se ei pitkälle riitä.
Ainoa oikea ratkaisu olisi aloittaa keskustelu myös siitä;
Mitä me itse aiomme tehdä?
Mitä voimme tehdä?
Tämä keskustelu pitäisi aloittaa mahdollisimman pian, koska kun paska lentää tuulettimeen, on jo liian myöhäistä. Ja pian lentää.
Henry
Menneestä oppia kerrankin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinan_sopimuskauppas...
Tällä lipulla pääsemme viiteen Kiinan satamaan vapaasti:
http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://images4....
Muutama laivalasti suomeruotsalaisia saarnamiehiä opettaa kiinalaiset puhumaan ruotsinkieltä ja paluulastina tuodaan ilmaiseksi riisiä ja orjia.
Jos Katainen paukkaisi aina paikalle puolustamaan hallituspuolueiden ministereitä kun perussuomalaisilta sataa kritiikkiä, niin mitä siitä seuraisi? Pääministerin interventio antaisi kuvan, että ministerit eivät olisi itse tilanteesta selvinneet ja kritiikin esittäjät näyttäisi paljon vahvemmalta, koska "pitihän siihen pääministerinkin puuttua".
Tosiasiassa Soinin ulostulo oli poliittiseseti pikkunäppärä veto, jota tämä blogi vahvistaa.
Kuten sanoin, niin minusta näyttää paremminkin siltä, että Soini vain tuli huomanneeksi erään itsestäänselvyyden.
Luonnollisestikaan kukaan ei ole edellyttänyt Kataisen juoksevan kieli vyön alla ministereitä puolustamassa. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että Kokoomus on tällä hetkellä onnistuneesti istuttanut itsensä eräänlaiseksi politiikan parasiitiksi, jossa se kerta toisensa jälkeen imee hallituskumppaninsa kuiviin. Osin tähän tietysti vaikuttaa hallituskumppanien omakin typeryys, joka saa heidät alistumaan uhrilampaiksi.
Tuskinpa yhdenkään ministerin posti jää vaille vaikeita päätöksiä, ja kyllä kaikki hetkittäin tulessa istuvat. Tyypillisesti valta ja vastuu kohtaavat. Tiukassa paikassa veri punnitaan. Kokoomuksen ministerikokoonpano on tuntuvasi kokeneempi, kuin muilla puolueilla, mikä ehkä osaltaan myös osoittaa syitä sille, miksi oppositio suuntaa iskunsa muita ministereitä kohtaan. Ei opposition tarvi olla kritiikissään tasapuolinen. Vitsikästä kuitenkin on, että se moittii kokooomusta siitä, ettei se itse ole tehnyt riittävän ponnekkaita hyökkäyksiä pääministeripuolueen ministereitä vastaan.
Salava:
"Vitsikästä kuitenkin on, että se moittii kokooomusta siitä, ettei se itse ole tehnyt riittävän ponnekkaita hyökkäyksiä pääministeripuolueen ministereitä vastaan."
Siitä nyt ei tainnut kuitenkaan olla kyse.
Minä lasken, että siitä on pitkälti kyse. Siksi Kuntauudistuskin jäi vähemmälle huomiolle, koska kepu on profiloinut itsensä siinä niin vahvasti. Soinin lausuntoon sisältyi pikkunäppärä piiloviesti, jossa hän korosti oman puolueensa kritiikin merkitystä. Ja nähtävästi onnistui hmmästtyttävän hyvin!
Se nyt ei ole mikään yllätys, että Soini haluaa vaihteeksi korostaa rooliaan oppositiojohtajana sen jälkeen, kun Kiviniemi on siepannut häneltä sen roolin. Senhän jo totesin tuossa kirjoituksessanikin.
Siihen tosin tarvitaan vielä paljon muutakin, joten miksikään onnistumiseksi en tuota laskisi.
Jussi hyvä, näyttää siltä, että et erota moraalittomuutta lahjakkuudesta. Katainen on kyllä taitava huijari ja juonittelija, sitä en kiistä ollenkaan. Jos ihminen onnistuu tekemään muut ihmiset vastuulliseksi omista teoistaan, kyse on taitavasta rikollisesta, likimain psykopaatista. Näitä istuu suomalaisissa vankiloissa pilvin pimein. Ja kaikkein kieroimmat eivät sinne koskaan joudu.
Katainen on onnistunut sitomaan Suomen valtion noin 50 miljardin euron vastuisiin ilman, että Suomelle -päinvastoin kuin Saksalle, Ranskalle tai Iso-Britannialle pankkisijoitustensa kautta - on tästä mitään hyötyä.
Katainen ja hänen eurooppalaiset isäntänsä (Merkel, Sarkozy) ovat saaneet aivan vapaasti ajaa omaa politiikkaansa, koska oppositio on ollut liian heikko sitä estämään. Tämän politiikan seuraukset ovat olleet tuhoisia Kreikassa ja tulevat olemaan sitä myös Suomessa, kun laskun maksaminen alkaa. Ihmettelen millä kriteereillä arvioit Kataisen lahjakkaaksi ihmiseksi. Minun kriteereitteni mukaan mies on typerä, kyvytön pyrkyri.
Sotahistorioitsijana tunnet varmaan hyvin ne monet 'lahjakkuudet', joita Euroopassa pörisi Hitlerin vanavedessä, Quisling etc. Onko oman maan etujen vastainen politiikka suurvaltojen vanavedessä osoitus lahjakkuudesta? Vertaapa Kataista Risto Rytiin tai Paasikiveen.
P.S
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että Katainen on onnistunut kaatamaan vastuun muiden, etenkin demareiden niskaan. Se ei mielestäni johdu Kataisen lahjakkuudesta vaan Urpilaisen typeryydestä, joka ylittää jopa Kataisen kyvyttömyyden.
En aivan ymmärrä tätä käsitteellistä riitelyä, jota tässä ketjussa on välillä käyty. Jos nyt vain ykskantaan totean Kataisen olevan hyvin lahjakas poliitikko - ennen kaikkea puoluejohtajana, pelurina sekä mielikuvapoliitikkona - niin eikö pitäisi olla itsestään selvää, ettei se ole mikään kannanotto hänen moraalistaan, puoleen taikka toiseen?
Mielestäni voi kiistatta todeta, että Katainen on puoluejohtajana kyennyt tekemään Kokoomuksesta vaa'an kielen Suomen politiikassa. Yleisessä keskustelussa on vallinnut lähes koko hänen puoluejohtajakautensa ajan konsensus siitä, että Kokoomuksen ehdottama ja toteuttama politiikka on peräti ainoaa oikeaa politiikkaa. Tämä pätee etenkin talousasioissa. Tätä voi kyllä mielestäni pitää osoituksena poliittisista lahjakkuudesta ja kentän ottamisesta haltuun. Lisättäköön kuitenkin, että Kataisella on ollut myös pätevä aisapari. Taru Tujunen on luultavasti tämän hetken kyvykkäin puoluesihteeri Suomessa - huomattavasti taitavampi, uutterampi ja puoluekuviot tuntevampi kuin vaikkapa Jungner tai joku Sandvik.
Siinä on toki perää, että tämä Kokoomuksen nousu on paljolti myös seurausta vastustajien hampaattomuudesta. Heinäluoman kausi SDP:n johtajana oli paljolti katastrofi puolueelle, ja Urpilaisen etsikkoaika viime vaalikaudella oli hyvin pitkä. Soini puolestaan oli aina viime vuoteen asti vain pienpuolueen johtaja. Kiviniemi toki on jo nyt osoittautunut kannuksensa ansainneeksi oppositiojohtajaksi, mitä tavallaan sopii odottaakin hänen taustallaan. Se, että hän on naisena raivannut tiensä miesvaltaisen Keskustan huipulle ja omaa vielä lisäksi pääministerikokemusta, tekee hänestä selkeästi kovan poliitikon.
Mitä tulee Kataisen arvomaailmaan sellaisenaan, niin siihen en ota sen enempää kantaa. Kokoomuksen johdon vertaaminen natsirikollisiin on omasta mielestäni jyrkkää ja loukkaavaakin kielenkäyttöä. Ei se tosin juuri sen merkillisempää ole kuin mitä suomalaisessa politiikassa yleensä tavataan heitellä, ja onhan tässä ketjussa jo ehätetty kutsua Vasemmistoliittoa niin ikään Venäjän kätyreiksi. Niin että makunsa kai kullakin.
Jussi Jalonen:
Arvioidessasi puolueiden johdossa olevien kyvykkyyttä, ota huomioon että esim kokoomuksen johdossa olevien clamouria ei himmennetä valtalehdistön taholta "hiuskarvaakaan" taittaen.
Toisenlainen suhtautuminen oli mm. Heinäluomaan. Hänen asiaosaaminen ja yleistietämyksensä latistetiin. Puhuttiin koulutusvajesta, vain valtiotieteen ylioppilas jne.
Saman kohtalon koki Urpilainen, hänen asiallisia ehdotuksia pilkattiin typeriksi (Vanhanen) ja lehdistö antoi taustatukea. Kun syksyllä 2008 Urpilainen esitti hallituksella varautumista taloustaantumaan, ylimielinen Kiviniemi sanoi sitä lapselliseksi pelotteluksi. SDP:n johdon vähättely, latistaminen ja naurunalaiseksi tehden, valtaa pitävät haluavat, että uusliberalismi rehottaa ja voi hyvin.
Pidät Kiviniemeä kelvollisena oppositiojohtajana. Kukaan muu ei ole kääntänyt takkiaan niin nopeasti kuin hän. Kuntauudistustyöryhmä on hänen ja edellisen kuntaministeri Töllin nimeämä ja Kiviniemi repii sen valmistamia karttoja. Hymyilyttää puheesi pääministeriaineksesta. Huh huh.
Niin, siis huomautin että Kiviniemi omaa _pääministerikokemusta_. Viimeksi kun tarkistin lähihistoriasta, niin hän tosiaan todistetusti on palvellut Suomen tasavallan pääministerinä. Tämä kokemus tekee hänestä vahvan oppositiojohtajan.
Se, että henkilö kykenee muokkaamaan uudelleen imagonsa sovittelua ajavasta pääministeristä hallituksen esitykset repiväksi kovaotteiseksi oppositiojohtajaksi on kyky sekin, ja osoittaa niin ikään taitavuutta.
Toisaalta, tämä ketju näyttää nyt olevan aika hyvässä kuosissa. Olen toistaiseksi saanut siististi pyyhkeitä sekä Perussuomalaisten, Kokoomuksen että SDP:n edustajilta, joten ilmeisesti olen onnistunut tekemään edes jotain oikeita havaintoja.
Televisiossa oli ote Kataisen ilmeisesti Kokoomuksen puolue-edustajille pitämästä puheesta, josta minulle välähti samantien mieleen opiskelijaboksi Peltolammin Saluunan läheisyydestä (1978), jonka seinillä oli kuvia kättään jossain määrin samankaltaisissa asennoissa pitelevästä Hitleristä (ja puhekuplia mm.: omeka-kello kestää), joka ei kuvissa näyttänyt maaniselta.
Katainen on onnistunut vakuuttamaan suomalaiset siitä, että eteläeurooppalaisten poliitikkojen käsienheiluttelu on osoitus jonkin asteen epäluotettavuudesta. Tässä olen Kataisen kanssa ehkä joskus samaa mieltä.
En pidä Kataista natsina. Vain kiihtyneessä tilassa puheita pitävänä nykyään ja näköjään. Oma on päätös miten esittää asiansa.
En pidä Kataista tai muitakaan Kokoomuksen johtajia natseina. Koska olet historioitsija, otin historiasta analogian, jossa Suomen poliittinen johto otti kantaa Euroopan johtavien valtioiden (Saksa, Neuvostoliitto) ajamaan politiikkaan.
Kokoomuslaiset Ryti ja Paasikivi joutuivat pelaamaan kovaa peliä suurvaltojen puristuksessa ja selviytyivät mielestäni erittäin hyvin. Jyrki Katainen lähti vapaaehtoisesti seuraamaan Merkeliä tämän pankkitukipolitiikassa, vaikka Suomi olisi voinut sanoutua irti koko touhusta heti kättelyvaiheessa vetoamalla Lissabonin sopimuksen artiklaan 125. Tämä taisi Haloseltakin unohtua, kun hän mainosti, että Suomi pitää kiinni tekemistään sopimuksista.
Niccolo Machiavelli erittelee klassikkoteoksessaan Ruhtinas varsin selkeästi ruhtinaan (siis poliittisen johtajan) ominaisuuksia ja osoittaa, että myös johtajan moraalisilla valinnoilla on suuri merkitys koko yhteiskunnalle. Moraalin tarkastelu ja moralisointi ovat tietenkin kaksi eri asiaa.
Lopuksi vielä kiitos vastauksestasi, on tosi tylsää kommentoida blogikirjoitusta ja huomata puhuvansa seinälle.
Eipä mitään, totta kai minä vastailen tänne tuleviin kommentteihin.
Sen verran tosin oikaisisin, että Risto Ryti ei kylläkään ollut kokoomuslainen, vaan ihan Edistyspuolueen poliitikkoja.
Oikeassa olet, Rytin puoluekanta meni pieleen, Ryti ei ollut kokoomuslainen vaan edistyspuolueen johtomiehiä.
Ari Hämälänen:
Olipa sinulta typerää moittia Urpilaista typeryydestä. Urpilainen piti sen mitä vaalien alla lupasi, vakuuksia pitää saada, muuten ei tukia myönnetä.
Pekkarinen ja muut kepulistit väheksyvät niitä. Perusteluna on, ettei muut kuin Suomi vaatinut niitä. Miksi olisivat vaatineetkaan, kun myöntämänsä tukirahat palautuivat heidän omiin pankkeihinsa. Etelä Euroopan maat taas eivät voineet niitä edes vaatia, koska tiesivät itse olevansa pian EU:n tukien varassa.
Kepu ja Kokoomus antoi tukia täysin holtittomasti mm. Kreikalle, Irlannille ja Portugalille ilman, että edes olisi puhuttu sijoittajien vastuusta. Typeryys (kepu) ja kyvyttömyys (kok) ovat aivan toisaalla kuin Urpilainen.
Tarkoitushakuisesti valtalehdistön blogistit yrittävät vierittää syyt kaikista kansalaisten epämiellyttäviksi kokemista päätöksistä, demarien niskaan. Esimerkkinä varallisuusveron poisto, joka oli kokoomuksen ikioma hanke ja toinen oli taitettu eläkeindeksi, josta sopivat työmarkkinajärjestöt.
Onhan Kiviniemen opponointiräksytyksessä sentään ripaus asiaakin.
Toisin kuin erään aikaisemman hallituksen haukkujalla:
"Pakko sanoa ei ei ei ei . . ." Nimeä mainitsematta.
Minusta on kyllä aika typerää, että sinä, Reijo moitit minua typeryydestä, kun moitin Urpilaista typeryydestä. Kukahan seuraavaksi jatkaa tätä typeryys-ketjua? Hekotiheh.
Sitten asiaan! Pidän typeryytenä koko tukipaketteihin osallistumista täysin puolekannasta riippumatta. Syitä voisi luetella paljonkin, otan tässä niistä muutaman:
- Lissabonin sopimus, artikla 125
- subventiopolitiikka vahingoittaa tervettä markkinataloutta suosien huonosti hoidettuja yrityksiä ja kansantalouksia
- Suomen velkaantumisaste kasvaa, kun takauksia joudutaan maksamaan eli otamme velkaa maksaaksemme muiden velkoja
- Kreikan esimerkki osoittaa, että Merkelin ajama politiikka on vahingollista sekä Kreikalle että koko Euroopalle
- erinäisten rahoitusmarkkinoilla luotujen johdannaiskuplien ylläpito saattaa johtaa uuteen maailmansotaan (tästä voisimme keskustella pari vuotta)
Kiitokset myös sinulle, Reijo, kommentistasi, niistähän tämä keskustelu syntyy. Kuka meistä on eniten oikeassa tai väärässä, jää nähtäväksi.
Ari Hämäläinen
Kirjoitan tätä 27.2. aamuyöllä. Kuusi päivää sitten pidit Urpilaisen puolta vakuusasiassa. Mitä tapahtui?
Urpilainen allekirjoitti "sopimuksen" ei Kreikan valtion kanssa vaan joidenkin yksityispankkien kanssa. Pankkien omistajista tai johdosta ei ole minkäänlaisia tietoja. Niitä onkin vaikeaa saada koska Urpilaisen alainen Valtionvarainministeriö joillakin kummallisilla valtuuksilla kielsi koko sopimuksen julkisuuden.
Nyt puhutaan sopimuksen esittämisestä Eduskunnan valiokunnille, jotta suut saadaan tukkoon. Tämä on puhdasta diktatuuria, ja sos.dem.-johtoista sellaista.
Ei tässä valtalehdistö yritä mitään vierittää kenenkään niskaan aiheettomasti. Tehty mikä tehty, mutta jos eduskunta tämän hyväksyy.......
Raimo Nurmi.
En tiedä mistä oikein puhut??!! En ole pitänyt Urpilaisen puolta näissä vakuusasioissa KOSKAAN. Enkä kenenkään muunkaan puolta. Vahinko, etten huomannut täysin käsittämätöntä kommenttiasi aikaisemmin.
Mikä on tämä "kuusi päivää sitten"??
Kirjoita kommentti
Kommentoi 84 kommenttia