Suur-Satakunta

Poikkesin viikonloppuna taas vaiheeksi synnyinseudullani Satakunnassa. Suomemme länsirannikkoa hallitseva maakunta on sen verran ylvästä ja jaloa seutua, että siellä vierailusta kannattaa kirjoittaa aina oma tarinansa, miksipäs ei useampikin.

Taustoitukseksi voinen kertoa, että äitini on syntyisin Nokialta, mutta edesmennyt isäni puolestaan Huittisista. Pirkanmaa on ollut äidinpuoleisten sukujuurteni seurauksena minulle aina läheinen, mutta muuten olen syntynyt, varttunut ja ylipäätään viettänyt suurimman osan elämästäni Rauman seudulla. Ensimmäisen kosketuksen työelämääni sain Outokummun kupari- ja nikkelisulatoilla Harjavallassa, josta minut kerran kuljetettiin erään aamuvuorossa sattuneen työtapaturman seurauksena pillit ulvoen keskussairaalaan. Sen työmaan mittapuulla kyseessä oli tosin vain mitätön pikku haaveri, koska en ollut edes kriittisessä tilassa.

Satakunta on maakunta, joka voi olla omaleimaisesta historiastaan ja kulttuuristaan syystä ylpeä. Suomalainen sivistys syntyi Eurassa ja Kiukaisissa, joiden kalmistot todistavat yhä mahtavasta muinaissuomalaisesta valtakunnasta. Köyliön jäätynyt järvenselkä värjäytyi vereen eräässä esihistoriamme merkittävimmässä käännekohdassa. Porilaisten soturien maine tunnettiin uskonsotien aikana aina Euroopan taistelukentillä asti, ja vielä tätä nykyä maakunta kouluttaa ne miehet, jotka vierailla tantereilla puolustavat siniristilipun kunniaa. Raumalaiset ja porilaiset laivat ovat tehneet kauppaa ympäri Itämeren, ja maakunta on synnyttänyt työtä, taitoa ja teollisuutta. Hjalmar Nortamo oli aikoinaan maamme kirjallisuuden suuria nimiä, ja taiteilijoista Gallén-Kallela oli Porista kotoisin. Huittisissa syntyi puolestaan sittemmin Raumalla asianajajana toiminut Risto Ryti, joka johti isänmaata sen vaikeina vuosina ja istui maansa puolesta vankilassa. Satakunta on jokilaaksoineen, kulttuurimaisemineen ja maalauksellisine satamakaupunkeineen seutua, jossa elämä kulkee siten kuin Jumala on sen säädöksissään tarkoittanut.

Paras todiste tästä on maakunnan poliittinen elämä. Satakunnassa ovat politiikassa toimivat ihmiset kunnon miehiä ja naisia. Kokoomuksen jäseninä on tavallisia kunnon yrittäjiä sekä maaseudun sivistyneistöä. Paikalliset sosialidemokraatit ja vasemmistolaiset ovat kunnallisista asioista huolta kantavaa uutteraa vanhanaikaista työväkeä, joilla on arvot kohdallaan. Edellisestä puolueesta on raumalainen Salosen Kristiina viemässä läpi oikein hyvää lakialoitetta, ja jälkimmäisen puolueen kansanedustajana on parhaillaan Jari Myllykoski, allekirjoittaneenkin vanha pääluottamusmies sulatolta. Perussuomalaisetkin ovat Satakunnassa tunnontarkempia kuin missään muualla. Jos joku porukasta häpäisee puolueen päästelemällä suustaan typeryyksiä, niin hänelle annetaan länsisuomalaisella perusteellisuudella sakilla kenkää sen sijaan, että häntä ehdoin tahdoin hyysättäisiin, kuten jossain itärajan tuntumassa.

Maanomistajien ja kuntalaisten ääntä edustaa Keskusta, ja Satakunnassa jos missä on aito kunnon alkiolaisuus yhä voimissaan. Kauppareissulla törmäsin ohimennen vanhassa kotikunnassani vaikuttavaan aktiiviseen keskustapoliitikkoon, joka on kovasti pistänyt hanttiin kuntauudistusta vastaan. Näin sen pitääkin olla.

Kuntauudistukseen liittyen, tämän päivän Satakunnan Kansassa oli luonnos siitä, millaisiksi maakunnan valtuustot muotoutuisivat jos esitetty kuntakartta menisi sellaisenaan läpi. Kaavaillussa suur-Rauman kunnanvaltuustossa olisi säntillisesti taloutensa hoitaneella Eurajoella mahdollisuus vain kuuteen paikkaan, siinä missä heikommin pärjänneellä Raumalla olisi 43 valtuutettua. Eura-Köyliö-Säkylä-yhdistelmä, jossa Euralla on 27 valtuutettua, Säkylällä kymmenen ja Köyliöllä taas kuusi on kenties tasaveroisempi, kun pitää mielessä, että Euran osalta kuntaliitos on jo aikoinaan toteutettu Kiukaisten kanssa, ja osa 27 valtuutetusta on itse asiassa Kiukaisista. Pyhäjärven seudun kuntien yhdistymishankkeiden esteenähän on ollutkin vain paikallinen luottamuspula.

Omanlaistaan pääkaupunkiseudun virkamiesten käsityskyvyn puutetta osoittaa jotakuinkin kaikkien ympäryspitäjien yhdistäminen Porin ja Rauman kaupunkeihin. Porin osalta ratkaisussa voi joiltain osin olla oma mielekkyytensä, mutta kuten todettu, Eurajoen ja Rauman kohdalla siinä ei ole järkeä. Varoittavana esimerkkinä on myös Lappi TL:n ja Rauman taannoinen kuntaliitos, johon käsittääkseni palvelujensa alasajon kohteeksi joutuneet lappilaiset eivät ole olleet järin tyytyväisiä. Neuvoteltu kuntaliitos vaikkapa Luvian ja Eurajoen välillä sen sijaan voisi olla mielekäskin, olettaen että se kelpaisi luvialaisille.

Pitää muuten todeta, että oli erinomaisen hienoa tulla lauantaiaamuna metsälenkiltä takaisin kotipuoleen, katsella ohimennen oppositiojohtaja Mari Kiviniemeä televisiosta ja lähteä sen jälkeen kylänraitille. Tämmöistä pitäisi ihmisen elämän ollakin. Väkeä on Satakunnassa tietysti vähemmän kuin vaikkapa Espoossa. Mutta toisaalta, mitä lisäarvoa on Espoo historian saatossa tuonut kansakuntamme olemukseen? Satakunta sen sijaan on Kaikkivaltiaan siunaama maa.

Myönteinen uutinen paikallisille oli varmasti myös se, että kuluneena viikkona Lukko voitti Tapparan kirjaimellisesti 6-0. Tampereella asuvana pitäydyn puolueettomuuteen tämän ottelun osalta, mutta Porin Ässien olisin kyllä mielihyvin suonut päihittävän HIFK:n.

Ellette muuten ole vielä Suomen Kotiseutuliiton jäseniä, niin liittykää. Viikonlopun päätteeksi voikin siteerata Satakunnan laulun viimeistä säkeistöä, joka on erityisen ajankohtainen juuri näinä päivinä. Tai mitä turhia, se on ajankohtainen aina!

Koska Suomen viljelystä uhkaa sorron yö,

häätämään käy hävitystä täällä kansan työ.

Nousee Satakunnan kansa,

entisellä voimallansa

karhun kämmen lyö.