Tusinan vuoden tilinpäätös
Arkistovierailuni Helsinkiin osui samoille päiville presidentin virkaanastujaisten kanssa. Muutaman rivin kirjoittaminen tänään tapahtuvasta vallanvaihdoksesta ja väistyvästä presidentti Tarja Halosesta on siis kenties paikallaan.
Muistan varsin hyvin Halosen presidenttiehdokkuuden varmistumisen vuonna 1999. Sosialidemokraatit järjestivät tuolloin kuuluisan esivaalinsa, joka ei kaikesta rummutuksesta huolimatta vetänyt kovinkaan paljoa yleisöä. Matala osanotto herätti tuolloin epäilyksiä siitä, että esivaalin ainoa tarkoitus oli ollut pelata jo aiemmin keväällä ehdokkuudestaan luopunut presidentti Martti Ahtisaari ulos puolueen ehdokasasettelusta. Nobelistipresidentti on sittemmin muistellut tätä episodia omintakeiseen tyyliinsä, ja historioitsijoita tapahtumien selvittäminen tulee varmasti työllistämään vielä vuosikymmenet. Takavuosina tuotetun "Presidentit"-draamasarjan viimeinen jakso luotasi tätä historianvaihetta onnistuneesti näytelmällisin keinoin.
Niin tai näin, Tarja Halonen oli joka tapauksessa kentällä ilmeisen suosittu ehdokas, ja hänen nimittämistään tervehdittiin tyytyväisyydellä. Olin keväällä ja kesällä 1999 itse nuorena opiskelijasällinä reikämiehen töissä Outokummun kuparisulatolla Harjavallassa, ja muistan kun Halosen ehdokkuuden varmistumisesta ilmoitettiin radiossa. Muutamat kolmosvuoron uuniryhmän työntekijät ilmaisivat välittömästi hyvin ilahtuneina selvän hyväksyntänsä Halosen viralliselle nimittämiselle puolueen ehdokkaaksi. Sikäli kun oikein ymmärsin, kaverit edustivat aika lailla sosialidemokraattien satakuntalaisten äänestäjien perinteisempää polvea, joille oli itsestään selvää että SAK:n entinen lakimies olisi pirun hyvä presidentti. Käsitin myös, etteivät he olleet oikein tyytyväisiä Ahtisaareen, joka puolueen ulkopuolisena virkamieshahmona ei kaiketikaan edustanut heille mieluisinta poliitikkotyyppiä. Työväenoloista ponnistanut ay-taustainen nainen sen sijaan oli ehdokas, joka sopi ainakin näille työmiehille.
Itselläni ei ole kovin montaa poikkipuolista sanaa lausuttavana presidentti Halosesta. Pronssisoturi-kriisin aikana hän olisi voinut mielestäni ottaa lujemmin kantaa Viron puolesta ja jättää etelänaapuria koskevan "jälkitrauma"-kommenttinsa lausumatta. Virkakauden viimeisten valtiovierailujen perusteella suhteet Viroon näyttäisivät kuitenkin olevan kaikesta huolimatta verraten hyvällä tolalla. Presidentti yritti myös aikoinaan viritellä hyvissä ajoin poliittista keskustelua edelleen jatkuvasta Afganistanin-operaatiosta lausuen jo vuonna 2004, miten "sinkkiarkuista pitäisi voida puhua vielä, kun ne ovat tyhjiä". Arkut ovat sittemmin täyttyneet vuosina 2007 ja 2011, mutta varsinaista poliittista keskustelua ei ole edelleenkään käyty. Ylipäällikkyyttään muuten voimakkaasti korostanut presidentti näyttäisi itsekin toisen virkakautensa tavallaan tunnustaneen nämä tosiasiat, vaihtaen painopistettä poliittisesta keskustelusta suoran jälkihoidon suuntaan. Erityiseksi kunniaksi presidentille on se, että hän on aktiivisesti ajanut tehtävissään vammautuneiden rauhanturvaajien hoidon parantamista.
Omasta puolestani toivotan presidentti Haloselle rauhalliset eläkepäivät, ja kuluneesta kahdestatoista vuodesta kiukuttelevat pikkusielut joutavat minun puolestani painumaan helvettiin. Viimeisenä vuotenaan Halonen alkoi osoittaa suurempaa vapautuneisuutta ja rauhallisuutta, josta hänen seuraajansa voi ottaa esimerkkiä. Todennäköisesti myös tänään virkaansa astuva presidentti Niinistö suoriutuu tämän yhden kautensa aikana tehtävistään kohtalaisen hyvin, ja kuuden vuoden jälkeen valittamista on luultavasti vain matalamielisillä.
Oli hetkiä, jolloin presidentti Halonen jätti mielestäni tehtäviensä hoitamisessa toivomisen varaa, mutta toisaalta kaikille ei voi aina olla mieliksi. Kaksi kautta istuneena Tarja Halonen saattaa jäädä viimeiseksi tasavallan presidentiksi, joka oli virka-asemaansa ja valtaoikeuksiaan suurempi hahmo. Sitä paitsi sellainen presidentti, jolla oli takanaan myös harjavaltalaisten sulattomiesten tuki, ei varmastikaan loppujen lopuksi ollut yhtään hassumpi presidentti.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ukkola kommentoi mielestäni ihan aiheesta Halosen Venäjän-politiikka, johon sisältyi myös perin outoja insidenttejä, kuten
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009081110064677_u...
ja
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Halonen+tuli...
Tosin en oleta, että nykyisenkään presidentin aikana tähän tulee parannusta millään tavalla.
Pitäisin myös Halosen ilmeisen henkilökohtaista Nicaragua-projektia rimanalituksena.
Mikä "Halosen Venäjän-politiikka"?
Eräät ulkoasiainvaliokunnan jäsenet ovat sanoneet, että se on jäänyt heillekin melko hämäräksi eikä heille ole sen politiikan sisällöstä ("keskustelut") kovin paljon tiedotettu.
Olipa mukava lukea pitkästä aikaa kiihkoton, ystävällinen analyysi Halosen ajasta.
Koko kautensa ajan Halonen sai erittäin hyviä tuloksia kannatusmittauksissa ja tuli selkein luvuin valituksi myös toiselle kaudelle. Hän nauttii suurta luottamusta ja kunnioitusta myös kansainvälisesti.
Tasavallan korkeimmassa virassa toimivaa saa toki arvostella, mutta arvostelun tulisi aina olla asiallista, tosiasioihin perustuvaa ja perusteltua. Sellainen rakkimainen räksyttäminen, mitä jotkut ovat tälläkin palstalla harjoittaneet, on asiatonta ja epäkohteliasta.
Presidentti Halonen toteutti 12-vuotiskaudellaan rauhallisen värittömästi paljolti Suomen kansan enemmistön tahtoa ja henkeä. Hän ei lähentänyt Suomea Natoon, ei tiettävästi juuri puuttunut sisäpolitiikkaan, tapasi ystävällisessä hengessä venäläisiä johtajia säännöllisesti (keskustelujen sisällöstä ei ole juuri tietoa), käyttäytyi edustavasti kansainvälisillä kentillä ja etenkin YK:ssa, toi esiin huolensa syrjäytyneistä sekä vähäosaisista, ei suoranaisesti kannustanut kansalaisia yrittäjyyteen vaan mieluumminkin kansalaisjärjestötoimintaan ja taisteli virkansa puolesta presidentin valtaoikeuksien pitämisestä mahdollisimman suurena.
Kuva presidentti Halosen kaudesta täydentyy ja saattaa jopa muuttua, kun sitä aletaan pikku hiljaa katsoa toisesta kulmasta, osana poliittista historiaa.
Osapuilleen näin, kahdessatoista vuodessa varmasti riittää ruodittavaa historiantutkijoille. Toisaalta, kun pitää mielessä että Kekkosen pitkä presidenttikausi tuotti luettavaksi toisaalta Hannu Rautkallion erilaisia salaliittoteorioita, toisaalta taas Juhani Suomen kammottavat hagiografiat, niin ei voi olla tuntematta huolestuneisuutta. Unohtamatta tietenkään myös Suomen avoimia häväistyskirjoituksia presidentti Koivistosta.
Toivon totisesti, että uuden polven historioitsijat saavat Halosen sekä aikanaan myös Niinistön presidenttikausista aikaiseksi tasapainoisemmat kuvaukset.
"Toisaalta, kun pitää mielessä että Kekkosen pitkä presidenttikausi tuotti luettavaksi toisaalta Hannu Rautkallion erilaisia salaliittoteorioita, .... niin ei voi olla tuntematta huolestuneisuutta."
Olen lukenut joitain Rautkallion kirjoja. Oletko esittänyt jossain yhteydessä tieteellistä kritiikkiä Rautakallion töistä hänen käyttämäänsä tai muuhun lähdeaineistoon perustuen? Tiedän, että tässä ollaan jo melko kaukana Halosen kaudesta, mutta asia nyt vain kiinnostaa.
Mikä sinua Rautkallion töissä huolestuttaa?
Ari Hämäläinen kirjoittaa:
"Oletko esittänyt jossain yhteydessä tieteellistä kritiikkiä Rautakallion töistä hänen käyttämäänsä tai muuhun lähdeaineistoon perustuen?"
En, tuo oli vain oma mielipiteeni Rautkalliosta sekä myös Juhani Suomesta, jotka kyllä nähdäkseni ovat molemmat niin puolueellisia henkilöitä Kekkos-kuvauksissaan kuin vain olla ja voi. Toinen on kirjoitellut yltiökielteistä, toinen taas ylistävää tekstiä.
Epäilemättä voisin halutessani kirjoittaa Rautkallion tai Suomen teoksista arvosteluja vaikka Agricolaan tai ruotia niitä muuten, mutta itsensä saa likaiseksi vähemmälläkin vaivalla. Sitä paitsi tässä maassa on akateeminen hierarkia sellainen, ettei yhden joutavanpäiväisen lisensiaatin kommentteja kukaan kuitenkaan ottaisi vakavissaan, vaikka moittisikin tasapuolisuuden nimessä kumpiakin osapuolia.
"Mikä sinua Rautkallion töissä huolestuttaa?"
No kuka niitä nyt jaksaa lukea, saati sitten suhtautua niihin muuten kuin hyvin kriittisesti? Rautkallion ja Suomen teokset ovat molemmat malliesimerkkejä siitä, miten lähihistorian tutkimus on edelleenkin polarisoitunutta ja yltiöpoliittista. Rautkallion tapauksessa hänen suhtautumistaan Kekkoseen taitaa selittää perhetausta ja isäukko, Juhani Suomen tapauksessa taas oma puoluetausta ja poliittiset kytkökset.
Molemmissa tapauksissa tuloksena on ollut sellaista historiankirjoitusta, jota ei pidä lukea ainoastaan cum grano salis, vaan mieluummin peräti kottikärryllisellä erityiskarkeaa vuorisuolaa.
Ilmeisesti olen tehnyt aivan oikean valinnan jättämällä sekä Suomen että Rautkallion kylmästi lukematta, ja tutustumalla Kekkosen kauteen Max Jakobsonin loisteliaiden kirjojen avulla.
Niin no joo. Juhani Suomen Kekkos-elämäkerrasta olen kurkistellut, miten siellä esitellään hanke Jakobsonin nostamiseksi YK:n pääsihteeriksi. Suomen mielestä Jakobson itse sähläsi mahdollisuutensa suoranaisella tyrkyttäytymisellä, ja ainahan asioissa on vähintään kaksi puolta.
Kirjoitustyylissä ja siitä seuraavassa lukukokemuksen voimassa Jakobson on tämän kielialueen ehdottomasti korkeimmassa laatuluokassa.
Justiinsa niin - Halonen johti joukkiotaan takaapäin nagaigalla.
Viikkogalupien lukemien seuraaminen kansliansa tärkein tehtävä.
Eihän sitä Suomen Saddamiksi muuten yltäisikään.
Näitä harvoin näkee, siis kirjoituksia, joissa ei Halosta haukuttaisi. Kiitos tästä.
"kuluneesta kahdestatoista vuodesta kiukuttelevat pikkusielut joutavat minun puolestani painumaan helvettiin."
Kiitokset matkalipusta, näkemykseni Halosesta poikkeavat blogistasi niin paljon, että käväisen ensin reissussa ja palaan sitten asiaan. Toivottavasti sieluni matkan aikana edes hieman kasvaa.
Jalonen: "Itselläni ei ole kovin montaa poikkipuolista sanaa lausuttavana presidentti Halosesta."
Syy tähän kritiikittömyyteen lienee sama ideologisuus, joka Halosta on motivoinut kaikki nämä tusinan vuodet. Ikävää, että sama harmaa ikävyys ja kritiikittömyys käy esiin Huuskon kommentista. Toista oli Uusi Suomi ennen.
Tuulikki Ukkola on toistaiseksi tehnyt osuvimman arvion Halosen kaudesta.
Itseäni on ihmetyttänyt median ja poliitikkojen hampaattomuus Halosen toimien arvioinnissa.
Ei Jalosta eikä Huuskoa huolestuta Halosen presidenttiydessä suuren kansan osan kansan suoranainen dissaaminen; esim. asennoituminen vahvan puolueellisesti punaiseen Suomeen Suomen sisällissodan 90-vuotis- merkkivuotena; valkoisten sankarien haudoille ei seppeltä laskettu Halosen toimesta.
Se on sikäli erikoista, että valkoisen Suomen ansiosta presidentti-instituuio on olemassa. Eikä ilman sitä Halonenkaan olisi voinut ajaa hänelle rakkaan vähemmistön etua.
Simo Mäkelä kirjoittelee:
"Ei Jalosta eikä Huuskoa huolestuta Halosen presidenttiydessä suuren kansan osan kansan suoranainen dissaaminen; esim. asennoituminen vahvan puolueellisesti punaiseen Suomeen Suomen sisällissodan 90-vuotis- merkkivuotena."
Äitini isä oli suojeluskuntalainen, itselläni on pöydällä kuninkaallisen preussilaisen 27. jääkäripataljoonan muistoviiri ja olen kirjoittanut artikkelin Parole-lehteen. Eläissäni en ole jaksanut korvaani lotkauttaa kaikenlaisten vasemmistolaisten tahojen kiukuttelulle näistä asioista.
Miksi ihmeessä _minun_ siis pitäisi toimia samalla tavalla kuin joku halveksumani Hannu Salama ja kiukutella presidentti Haloselle siitä, että hän haluaa muistella nimenomaan itselleen läheisiä sisällissodan aikaisia tapahtumia, vieläpä aivan hillitysti ja asiallisesti? Kukin tyylillään ja taustansa mukaan.
Tietysti olen viimeistään kuluneen vuoden aikana havainnut, että tässä maassa asustaa kaikenlaisia sosiopaatteja, joiden mielestä henkilö on punikki tai lahtari ties minkälaisin perustein. Allekirjoittanut ei moisista yksilöistä paljon perusta; suksikoot kuuseen.
"Valkoisten sankarien haudoille ei seppeltä laskettu Halosen toimesta."
Enemmänkin tässä herää kysymys, milloinkahan olet viimeksi itse laskenut?
Jalonen:
"Miksi ihmeessä _minun_ siis pitäisi toimia samalla tavalla kuin joku halveksumani Hannu Salama ja kiukutella presidentti Haloselle siitä, että hän haluaa muistella nimenomaan itselleen läheisiä sisällissodan aikaisia tapahtumia, vieläpä aivan hillitysti ja asiallisesti?"
Yksityishenkilnä Halonen voi toki muistella itselleen läheisiä sisällissodan aikaisia tapahtumia, mutta se ei kai kuulune presidentin virkaan pääasiassa, vaan kai hänen pitäisi ottaa koko kansan presidenttinä vähän laajempi katsanto noihin tapahtumiin...mitä hän ei tehnyt.
Ja Jalonen ihmettelee milloin itse olen laskenut seppeleen valkoisten sankarien haudalle.
En toistaiseksi koskaan. Ehkä minun todella olisi pitänyt tässä olla esimerkkinä presidentti Haloselle. Siitä se sitten varmaan jäi kiikastamaan. Eli syy oli minun.
Ylioppilas-lakkiaisissa kyllä olin laskemassa talvi- ja jatkosodan sankarihaudalle seppeltä Kankaanpään kirkkopihalla. No, se ei riittänyt Haloselle.
Mäkelä jutustelee:
"En toistaiseksi koskaan. Ehkä minun todella olisi pitänyt tässä olla esimerkkinä presidentti Haloselle. Siitä se sitten varmaan jäi kiikastamaan. Eli syy oli minun."
Minua hieman ihmetyttää vain se, että monet suomalaiset jotenkin mieltävät valtionpäämiehen tehtäväksi sellaisetkin seremonialliset asiat, jotka he voisivat aivan hyvin itsekin tehdä, mutteivät kuitenkaan koskaan tee.
Tosin olen kyllä taipuvainen olemaan Peter Hallbergin alempana olevan kommentin kanssa samaa mieltä.
Jalonen jutustelee:
"Minua hieman ihmetyttää vain se, että monet suomalaiset jotenkin mieltävät valtionpäämiehen tehtäväksi sellaisetkin seremonialliset asiat, jotka he voisivat aivan hyvin itsekin tehdä, mutteivät kuitenkaan koskaan tee."
Eivätkö tee..vai tekivätkö hiljaisuudessa.
Voiko presidentti ulkoistaa kansalle sankarivainajiensa kunnioituksen ja jättäytyä itse ulkopuolelle. Siinä mielessä Halonen kävi ihan suotta punaisten muistomerkeillä.
Minusta on tärkeää, että kansan "johtaja" kunnioittaa yhdessä kansansa kanssa sankarivainajiaan.
Annoit kyllä hyvän muistutuksen ja idean; valkoisten sankareiden haudalla tulen käymään muistaen kunnoituksella yksityisesti.
Ps. Halosen tyyli on ollut omiaan pitämään sisällissodan "juopaa" (haavoja) auki.
Simo Mäkelä kirjoittaa:
"Ps. Halosen tyyli on ollut omiaan pitämään sisällissodan "juopaa" (haavoja) auki."
En nyt tiedä, voiko noin oikeastaan sanoa. Historia-aiheisella presidenttiforumilla hän pyrki ylläpitämään varsin monitahoista ja siltojarakentavaa keskustelua kyseisestä aiheesta. Läsnä oli tietystikin Heikki Ylikangas, mutta oli siellä myös Ohto Manninen.
Forumin otsikoksi tosin olisi voinut valita jonkun muun kuin "Vaietut vuodet". Kuten osallistuneet tutkijatkin huomauttivat, tuskin mistään Suomen historian tapahtumasta on kirjoitettu niin paljon kuin tuolloin puheena olleista sisällissodasta, talvisodasta ja jatkosodasta".
Nyt menee Simo Makelältä puurot ja vellit sekaisin. Jos valkoinen Suomi olisi yksin saanut päättä, niin rakkaiden sukulaisteni Paasikiven ja Svinhufvudin märkä unelma kuninkaasta olisi käynyt toteen. Kyllä Maalaisliitto, Liberaalit ja vasemmisto loivat tasvallan ja sen presidenti-instituution.
Pitää pysyä asiassa, vaikka oli mitä mieltä presidentti Halosesta tahansa. Räävitön kielenkäyttö ei maata paranna, eikä helpota Niiniston vaikeata tehtävää.
Halosen aikana Suomi ei joutunut sotaan Venäjän kanssa joten ei hän tässä päätehtävässään aivan täysin voinut epäonnistua. Mutta muuten Halosen 12 vuotta kuuluvat sarjaan "menetetty aikakausi". Hän lässytti suvaitsevaisuudesta sillä tuloksella että meillä on nyt eduskunnassa 39 kansanedustajan puolue jonka piirissä on enemmän suvaitsemattomuutta kuin on ollut pitkään aikaan. Naisten tasa-arvo ei tainnut myöskään Halosen kahden kauden aikana juurikaan edetä. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että naisten asema on yhtä hyvä tai yhtä huono kuin vuonna 2000.
Jos Helsingin Kallion kaupunginosa ei kykene Suomelle tarjoamaan parempaa kuin Tarja Halonen lienee parasta etsiä jatkossakin presidenttiä jostain muualta Finlandiasta. Halosen oli viimeinen hönköisy kolkolta ja harmaalta 1970-luvulta.
Matias Gerlich nostaa esiin hyviä huomioita. Osasyy siihen, miksi Halosen aikakausi näyttäytyy kiistatta menetettynä on kenties se, että hänelle lastattiin vaalikampanjain yhteydessä melkoisia odotuksia ja ennen kaikkea SDP halusi asettaa hänet paljon vartijaksi. Kuuden vuoden takaisissa vaaleissahan presidentti haluttiin esittää jopa keskitetyn tulopoliittisen ratkaisun takuumiehenä, ja peloteltiin sillä miten Niinistön valinta johtaisi Tupon hautaamiseen. No, presidentiksi nousi Halonen, mutta Tupo kuopattiin silti kaksi vuotta myöhemmin.
Sama pätee kenties siihen, miten presidentin arvojohtajuus nostatti tosiasiassa vain vastareaktion sen sijaan että olisi edesauttanut hänen ajamiaan näkemyksiä. Tatu Ahponen kirjoitti tästä aiheesta alkuvuodesta hyvän bloggauksen, jossa hän viittaa siihen miten presidentin auktoriteetti politiikan tekijänä on myös arvoihin liittyvissä asioissa jäänyt odotettua vähäisemmäksi (linkki kirjoitukseen).
On ehkä hyvä muistaa, että samanlaista hehkutusta joka liitettiin Haloseen kuusi vuotta sitten saatiin kuulla Kokoomuksen ja etenkin Perussuomalaisten äänestäjien taholta Niinistöön liittyen näissä vaaleissa. Saa nähdä, kauanko kestää ennen kuin äänestäjät havaitsevat että sininen uni on tosiaan vain uni, eikä Niinistö palautakaan Suomea puhtaampaan konservatiiviseen kotimaahan tai edes oikeistolaiseen onnelaan. Mene tiedä vaikka hänenkin kautensa vain nostattaisi omanlaisensa poliittisen vastareaktion, mahdollisesti jonkin aivan uudenlaisen vasemmistopopulismin hengessä.
Kokemuksen syvä rintaääni ei kai ole mitään. Äitini oli natsi viimosen päälle, kaikki muut naiseni himostallareita. Vietä siinä sitten kristillissiveellistä elämää näiden kanssa.
Panee pikkuisen vierastamaan näitä uudempiakin maailmanparantajia.
Blogi oli monipuolinen ja pyrki omakohtaiseen arvioon. Kiitos! Sananen Kallion annista Suomelle:
Pienenä kommenttina totean, että Tarja Halosen käymää Kallion Yhteiskoulua (nyk. ilmaisulukio), kävivät myös Väinö Tannerin (istui ns. sotasyyllisyydestä) kahdeksan lasta. Onneksemme myös sisaruskatraani (8 kpl) sai tehdä saman tempun koulun stipendien turvin.
Tarjosihan Kallion koulu paikan mm. seuraavillekin: Paavo Haavikko, Esa Helasvuo, Pirkko Saisio, Pepe Willberg, Matti Piipponen, Pekka ja Jukka Tarkka, Antero Siljola, Maija Vilkkumaa, Matti Hyökki, Kersti Juva jne. Niinpä köyhän Kallion kakaroille oli tarjolla oikein hyvä koulu niin piispan kuin pelastusarmeijalaistenkin lapsille.
Jos Halonen ajoittain epäonnistui tai oli menneisyytensä vanki, se ei ainakaan johtunut Kalliosta tai Kallion yhteiskoulusta. Moni näkee asian niin, että kuusi vuotta presidenttiyttä olisi riittänyt.
Sinänsä tuo harmaa 1970/80-luku kaipaisi hieman valaistusta mm. Stasi-asiakirjojen osalta.
Olen samaa mieltä Seppo Saaren kanssa siitä, että tyytyminen yhteen kauteen olisi varmaankin tehnyt Halosesta suositumman koko kansan silmissä, eikä maa varmaankaan olisi sen huonommalla tolalla tätä nykyä. Ehtihän myös yhden kauden presidentiksi jäänyt Ahtisaari nousta arvoon arvaamattomaan jo ennen Nobelin palkintoaan, ja uskoisin että eräs syy tähän oli se, että hänet nähtiin miehenä, joka niinsanotusti ymmärsi lopettaa ajoissa.
Mikäli Halonen olisi tyytynyt yhteen kauteen, sillä olisi voinut olla melko varmasti poliittisiakin seurauksia. Uskoakseni vuoden 2007 eduskuntavaalien tulos heijasteli paljolti oikeiston protestia edellisen vuoden presidentinvaalien jälkeen. Mutta mikäli Niinistö olisi voittanut jo tuolloin, ei samanlaista painetta muutokseen varmaankaan olisi ollut enää eduskuntavaalien aikana. Samaten myös vuosien 2007-2011 porvarihallitus taottiin kasaan jo presidentinvaaleissa syntyneen Keskustan ja Kokoomuksen yhteistyön seurauksena. Tavallaan on kiinnostavan paradoksaalista, että väistyvää presidenttiä ovat arvostelleet hyvin rajusti myös Perussuomalaiset, joiden vaalimenestys oli kuitenkin protesti juuri tuota porvarihallitusta vastaan.
Siinä, missä hallitukseen kanavoitunut porvariyhteistyö oli vastaisku presidentti Halosen auktoriteetille, oli vuonna 2011 tapahtunut Perussuomalaisten nousu vastaisku näille molemmille. Veikkailen, että seuraavaksi palaillaan taas asteittain takaisin punamultaan tai kansanrintamaan.
Olen pitkälti samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Ainoa itselleni hampaan koloon jäänyt asia on tuo sisällissodan muisteluun liittynyt tyylirikko. Oleellista ei ole se, kumman kuppikunnan tilaisuudessa tapahtumia muisteltiin, vaan se, että valikoivalla muistelulla ylläpidettiin juopaa, joka saisi jo vähitellen kasvaa umpeen. Vitivalkoisesta perhetaustastani johtuen olen kerran osallistunut vapaussodan veteraanien juhlallisuuksiin. Presidenttinä en sitä tekisi.
Olen periaatteessa samaa mieltä Peter Hallbergin kanssa. Muistamiseen ja muistamisen politiikkaan liittyvät asiat ovat usein hankalia. Kun kyse on tuntemuksia puoleen tai toiseen herättävistä asioista, saattaa olla viisain ratkaisu suorittaa molempia osapuolia miellyttävät seremoniat tai jättää ne kokonaan suorittamatta.
Mikäli päättää kuitenkin tehdä toisin ja toimia vain toista osapuolta muistaen, on ehkä paras selventää tekevänsä niin yksityishenkilönä, ei virka-asemansa edustajana.
Hallberg: "Ainoa itselleni hampaan koloon jäänyt asia on tuo sisällissodan muisteluun liittynyt tyylirikko."
Tuolloinhan oli kyse valkoisten voitonjuhlasta samaan aikaan kuin oli punaisten rauhanjuhla. Huomaatko: sotaisa voitonjuhla vastaan rauhanjuhla.
Mikä tässä olikaan se tyylirikko? Sekö että Halonen valitsi juhlinnan aiheeksi rauhan eikä sotaa?
Jussi Jalonen kirjoittaa:
"Omasta puolestani toivotan presidentti Haloselle rauhalliset eläkepäivät, ja kuluneesta kahdestatoista vuodesta kiukuttelevat pikkusielut joutavat minun puolestani painumaan helvettiin."
Aina yhtä virkistävää huomata, kuinka on olemassa vain ja ainoastaan sitä yhtä oikeata suvaitsevaisuutta, ns. "kukkahattusuvaitsevaisuutta". Jalonen varmasti tuntee itsensä henkisesti ja intelektuellisti ylivertaiseksi, ja latelee LexJalonen- tuomioita vasemmalle ja oikealle?
"jos et pitänyt Halosen valtakaudesta, niin saat painua helvettiin..."
Jalonen jatkaa:
"Valkoisten sankarien haudoille ei seppeltä laskettu Halosen toimesta."
Enemmänkin tässä herää kysymys, milloinkahan olet viimeksi itse laskenut?
Anteeksi, perun edellisen väittämäni ylivertaisuudestasi niin henkisesti, kuin intelektuellisti. MOT.
Lehtola kommentoi:
"Aina yhtä virkistävää huomata, kuinka on olemassa vain ja ainoastaan sitä yhtä oikeata suvaitsevaisuutta."
Kuka täällä on "suvaitsevaisuudesta" puhunut? Minähän olen avoimen _suvaitsematon_ ihminen. Luulisi kai sen nyt tulleen jo selväksi?
"Jalonen varmasti latelee LexJalonen- tuomioita vasemmalle ja oikealle?"
Totta kai, tämähän on oma blogini. Mitä varten luulet, että tällaisia palstoja ylläpidetään?
No sinähän tämän kotikaupunkimme yliopiston hedelmänä kyllä tiedät, että Halosta pidetään suvaitsevaisuuden kruunaamattomana kuningattarena. Eli jos olemme eri mieltä kuin sinä Halosen hallituskauden mielekkyydestä tavan kansalle, niin saamme painua helvettiin?? Tämähän se sinun "viestisi" meille lukujoille oli?
Ja että olet muka "avoimen suvaitsematon ihminen"? No jo on jutut. Sinähän olet esittänyt koko bloggaushistoriasi ajan olevasi hyvinkin suvaitsevainen. Mutta se onkin juuri sitä höpönlöpö- yksisuuntaista suvaitsevaisuutta, mitä entinen presidenttikin niin kovasti ajoi eteenpäin.
Risto E.J. Penttilähän hyvin juuri TV:ssä totesi, että presidentillä ei aina ollut ihan selvillä, millä se suvaitsevaisuus kustannetaan. Ja siksi senlaatuinen suvaitsevaisuus onkin yhteiskunnalle ongelma. Kaikille maailman ihmisille pitäisi antaa ja jakaa, mutta ei ole hajuakaan, mistä ne rahat saadaan. Siinä vaiheessa kun niitä rahoja otetaan oman maan kansalaisten PERUShyvinvoinnista, mennään ennemmin tai myöhemmin metsään. Toivottavasti tuleva presidentti on hieman enemmän huolissaan oman maamme kansalaisista kuin edeltäjänsä.
Et kommentoinut sitä seppeleenlaskuosiotasi lainkaan? Siinä oli noin normilogiikalla hienoinen ristiriita. Kysehän on presidentistä ja US- blogistista.
Juu, mehän voidaan sitten olla avoimesti suvaitsemattomia toisiamme kohtaan, joten toivotan sinulle hyvää matkaa sinne mainkitsemaasi kuumaan paikkaan... Tampereellakin se "maalaisjärjen" ja elämän realiteettiarvojen määrä pompsahtaa muutaman pykälän koillista kohti, jahka sinä olet perillä siellä jossain...
Case closed.
Lehtola jatkaa avautumista:
"Eli jos olemme eri mieltä kuin sinä Halosen hallituskauden mielekkyydestä tavan kansalle, niin saamme painua helvettiin??"
No, ei välttämättä. Mielipiteensä kullakin. Rento kehoitukseni oli suunnattu lähinnä niille hysteerisille raivopäille, jotka mellastavat siitä miten väistyvän presidentin valtakausi on ollut suurin piirtein jotain Jäätävän poltteen tasoista vasemmistodiktatuuria. Voit ihan itse päättää, edustatko kyseistä ihmisryhmää vai et.
"Ja että olet muka "avoimen suvaitsematon ihminen"? No jo on jutut. Sinähän olet esittänyt koko bloggaushistoriasi ajan olevasi hyvinkin suvaitsevainen."
Missä muka? Minähän vihaan kaikkia tasapuolisesti.
"Rento kehoitukseni- painukaa helvettiin" Jumansklaares, oppinut alkaa kuulostamaan perussuomalaiselta...? Vihapuheeltahan tuo kuulostaisi, jos persun suusta olisi päässyt.
Siinähän vihaat, tai suvaitset, rauhassa tasapuolisesti. Minä taas en suvaitse typeriä kynänpyörittäjähumanisteja, jotka eivät ole elämässään päiväkään joutuneet OIKEITA töitä tekemään (niitähän meidän hallituksestakin löytyy ja monta) ja silti typerä virne naamallaan ylenkatsovat ei saman arvomaailman omaavia ihmisiä esim. televisiossa (touche?)
Riku Lehtola jutustelee:
"Minä taas en suvaitse typeriä kynänpyörittäjähumanisteja, jotka eivät ole elämässään päiväkään joutuneet OIKEITA töitä tekemään."
Ihan rauhassa, en suvaitse minäkään.
Et siis suvaitse itseäsikään? Selkes juu....
Lehtola, koska puhuit henkilöistä, jotka "eivät ole elämässään päivääkään joutuneet oikeita töitä tekemään", niin pidin itsestään selvänä että tuo lauseesi ei koskenut minua.
Allekirjoittanut on nimittäin työskennellyt sulatossa, ydinvoimalassa, rakennustyömailla ja vieläpä pumppuasentajana. Vastaisen varalle, älä ryhdy soittamaan poskeasi ihmisille, joita et tuon paremmin tunne.
Halonen jatkoi suomalaista salailun kulttuuria. Koiviston arkistot pidettiin tiukasti kiinni ja Ahtisaaren Bilderberg-asiakirjat salattiin.
Halosen valinnasta presidentiksi pitää muistaa, että hän oli tavallaan sattumapresidentti. Hänestä teki presidentin esimerkiksi kokoomuslaiset naiset, joilla oli pakkomielle saada presidentiksi nainen, edusti tämä mitä tahansa. Hieman koomista tavallaan on, että nämä kokoomuslaiset naiset saivat sitten presidentiksi seta-taustaisen sosialistin, joka monissa suhteissa edusti ihan muuta kuin heidän oma ajattelunsa oli.
Virolaisten tölvimistä pitempi varjo Halosesta jää puolustusvoimien alasajon henkilöitymänä. Aivan kautensa lopussa hän avoimesti itsekin tunnusti roolinsa tässä sekä puolustusvoimien talouteen pohjaavassa alasajossa (säästöt), että ideologisesssa alasajossa (jalkaväkimiinat).
Hän vastusti Nato jäsenyyttä, mutta kannattaa muistaa, että hän myös kaatoi EU:n perustuslain alkuversioista kohdan, jolla EU-maat olisivat taanneet toistensa turvallisuuden. Kun muut EU-maat ovat joko Nato-maita tai muiden EU-maiden ympäröimiä. Ainoa maa, joka tuosta olisi hyötynyt, oli Suomi - ja Suomen presidentti kaatoi tuon kohdan.
Siis alasajettu puolustus, kaikenlaisen ulkoisen turvallisuuden saannin estäminen imperiumia uudelleen haikailevan ja voimaakkaasti varustautuvan valtion naapurissa. Ehkä on sallittua, että kaikki eivät pidä ylipäällikkö Halosen kautta suurena menestyksenä?
En oikein ymmärrä, millä tavalla seksuaalisuuden tasavertaisuuden ajaminen oikein olisi ristiriidassa Kokoomuksen jäsenkirjan omaavien naishenkilöiden ajatusmaailman kanssa. Mitä taas sosialismiin tulee, niin silloin vuonna 2000 olivat tapetilla muut asiat, ja vastaehdokkaana Esko Aho. Eipä siinä ollut mitään uutta, että nuoret urbaanit oikeistonaiset eivät erityisemmin pitäneet maaseudulta kotoisin olleesta Keskustan miespuolisesta ehdokkaasta.
Puolustusvoimain rakennemuutoksen osalta presidentti Halonen totesi varsin selkeästi, että ratkaisujen yksityiskohtain tulee olla puolustusvoimain komentajan käsissä.
Mitä taas tulee EU:n turvatakuisiin, niin esimerkiksi kenraaliluutnantti Matti Ahola huomautti aikoinaan, että ne olisivat edellyttäneet Suomessa perustuslain uudelleenkirjoittamista. Muutenkin on aika erikoista, että ne samat tahot, jotka ovat yleensä vastustaneet kaikkia Suomelle asetettuja ylimääräisiä kansainvälisiä sitoumuksia, ovat moralisoineet Halosen näkemyksiä turvatakuiden toivottavuudesta. Minulla ei ole henkilökohtaisesti yhtään mitään vaikkapa NATO-jäsenyyttä vastaan, mutta tässä maassa nyt sattumalta on aika voimakas kansalaismielipide, joka on kanssani eri mieltä, ja sama pätee EU-turvatakuisiin.
Jalkaväkimiinat alkavat tätä nykyä olla rehellisesti sanoen turhanpäiväinen asejärjestelmä, eikä Ottawan sopimus ole mitenkään rajoittanut vaikkapa claymore-miinojen käyttöä. Mutta toisaalta, kun Kokoomuksen vetämä hallitus joka tapauksessa on tekemässä selvää jälkeä Suomen puolustuksesta, niin murehtiminen joidenkin sakaramiinojen perään on aika lailla sitä kuuluisaa kansituolien siirtelyä.
"En oikein ymmärrä, millä tavalla seksuaalisuuden tasavertaisuuden ajaminen oikein olisi ristiriidassa Kokoomuksen jäsenkirjan omaavien naishenkilöiden ajatusmaailman kanssa"
"Mitä taas sosialismiin tulee, niin silloin vuonna 2000 olivat tapetilla muut asiat"
Tuon "naispresidentti hinnalla millä tahansa" hypetyksen ovat monet kokoomuslaiset naiset myöntäneet ja katuneet. Ei Halonen heidän arvomaailmaansa edustanut.
"Puolustusvoimain rakennemuutoksen osalta presidentti Halonen totesi varsin selkeästi, että ratkaisujen yksityiskohtain tulee olla puolustusvoimain komentajan käsissä."
Ja myönsi painostaneensa kulisseissa.
"Mitä taas tulee EU:n turvatakuisiin, niin esimerkiksi kenraaliluutnantti Matti Ahola huomautti aikoinaan, että ne olisivat edellyttäneet Suomessa perustuslain uudelleenkirjoittamista."
Perustuslakia on kirjoitettu useean otteeseen uudelleen EU:n takia. On jopa riidelty siitä, kun jäsenyys EU:ssa on mainittu perustuslaissa. Ja Suomen mukana oloa eurossa perusteltiin liityttäessä turvallisuuspolitiikalla. Kun ei ollut muutakaan turvallisuuslähdettä. Se vasta on kallista "turvallisuutta".
"Jalkaväkimiinat alkavat tätä nykyä olla rehellisesti sanoen turhanpäiväinen asejärjestelmä"
Ei ole.
Mitäpä jos nyt silti kertoisit, millä tavalla SETA ry:n jäsenyys on mielestäsi ristiriidassa kokoomuslaisuuden kanssa? Toteamuksesi nimittäin askarruttaa minua aidosti. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta ovat liputtaneet varsin monet kokoomuslaiset, eivätkä kaikki vain naisia; Kirsi Piha, Piia-Noora Kauppi, Alexander Stubb, Lasse Männistö, et cetera.
Presidentin harjoittama "painostus" puolustusvoimain rakennemuutoksen kohdalla vaikuttaisi olevan oma mielikuvasi. Mitä taas tulee noihin jo puheena olleisiin EU-turvatakuisiin, niin toistan vain toteamukseni; eivätpä ne kansan enemmistöllekään ilmeisesti olisi kelvanneet.
Yksikantaan esittämäsi toteamus jalkaväkimiinoista taas ei sisältänyt minkäänlaisia perusteluja. En tiedä, kuuluisiko siihen edes vastata, mutta yritetään nyt kuitenkin. Perinteisten jalkaväkimiinain käyttö on nimittäin tosiaan vähentynyt konflikteissa, eikä esimerkiksi Etelä-Ossetian taannoisen selkkauksen aikana uusia maamiinoja enää kylvetty. Syy on yksinkertainen; liikkuvuutta edellyttävässä sodankäynnissä miinakentät voivat olla este myös omille operaatioille.
Tietysti ne ovat tavallaan kustannustehokas ase, hieman samalla tavoin kuin karhunraudat, ja periaatteellisista syistä on Suomen kannalta aina parempi solmia kahdenvälisiä aseistariisuntasopimuksia - esimerkiksi tässä tapauksessa neuvotella miinojen kieltämisestä yhdessä Venäjän kanssa. Mutta ei tämän maan puolustus mihinkään miinakieltoon kaadu. Ottawan sopimus sallii monenlaiset porsaanreiät, ja esimerkiksi putkimiinojen osalta on ainakin oman käsitykseni mukaan varsin yleisesti juteltu niiden nimeämisestä "putkipanoksiksi" sekä laukaisumenetelmän muuttamista siten, että ne täyttäisivät sopimuksen kriteerit.
Mutta sitten se olennaisin: miinakielto ei ollut ainoastaan presidentti Halosesta riippuvainen tai yksinomaan hänen ajamansa asia, ja Ottawan sopimukseen olisi todennäköisesti liitytty riippumatta siitä, kuka siellä Mäntyniemessä olisi vuoden 2006 jälkeen istunut.
"Mitäpä jos nyt silti kertoisit, millä tavalla SETA ry:n jäsenyys on mielestäsi ristiriidassa kokoomuslaisuuden kanssa? Toteamuksesi nimittäin askarruttaa minua aidosti. Seksuaalivähemmistöjen"
Siteeraan vain kommentteja, joita olen kuullut useilta kokoomuslaisilta naisilta pressanvaalista. Halosen arvomaailma ei vastannut heidän arvojaan, hurahtívat vain naispresidenttiasiaan. Toki en väitä vastaan, jos Jalonen on saanut virallisen valtuutuksen päättää muiden mielipiteestä.
"Presidentin harjoittama "painostus" puolustusvoimain rakennemuutoksen kohdalla vaikuttaisi olevan oma mielikuvasi"
Itse Halonen viittasi asiaan viime viikolla TV:n haastattelussa.
"Mitä taas tulee noihin jo puheena olleisiin EU-turvatakuisiin, niin toistan vain toteamukseni; eivätpä ne kansan enemmistöllekään ilmeisesti olisi kelvanneet"
Ja taas Jalonen julistautuu kansan äänitorveksi. Monet hyväksyivät euroon liittymisen, koska sitä markkinoitiin turvallisuustakuuna. Miksi ei siis EU:n suoria turvatakuitakin olisi hyväksytty?
"Yksikantaan esittämäsi toteamus jalkaväkimiinoista taas ei sisältänyt minkäänlaisia perusteluja. En tiedä, kuuluisiko siihen edes vastata, mutta yritetään nyt kuitenkin. Perinteisten jalkaväkimiinain käyttö on nimittäin tosiaan vähentynyt konflikteissa, eikä esimerkiksi Etelä-Ossetian taannoisen selkkauksen aikana uusia maamiinoja enää kylvetty. Syy on yksinkertainen; liikkuvuutta edellyttävässä sodankäynnissä miinakentät voivat olla este myös omille operaatioille."
Et ilmeisesti ymmärrä ollenkaan jalkaväkimiinojen merkitystä Suomen puolustusjärjestelyissä.
"Ottawan sopimus sallii monenlaiset porsaanreiät, ja esimerkiksi putkimiinojen osalta on ainakin oman käsitykseni mukaan varsin yleisesti juteltu niiden nimeämisestä "putkipanoksiksi" sekä laukaisumenetelmän muuttamista siten, että ne täyttäisivät sopimuksen kriteerit."
Nuo aseet on Suomessa nyt julistettu laittomiksi. Piste.
"Mutta sitten se olennaisin: miinakielto ei ollut ainoastaan presidentti Halosesta riippuvainen tai yksinomaan hänen ajamansa asia, ja Ottawan sopimukseen olisi todennäköisesti liitytty riippumatta siitä, kuka siellä Mäntyniemessä olisi vuoden 2006 jälkeen istunut."
Ottawan sopimukseen ei varmasti olisi liitytty, jos presidentti olisi ilmoittanut sitä vastustavansa.
Pusa
"Siteeraan vain kommentteja, joita olen kuullut useilta kokoomuslaisilta naisilta pressanvaalista. Halosen arvomaailma ei vastannut heidän arvojaan, hurahtívat vain naispresidenttiasiaan."
- Ovatko kokoomuslaiset naiset siis mielestäsi tyhmiä?
Täsmennys. Pitäisi kai puhua laajemminkin porvarinaisista.
"Ovatko kokoomuslaiset naiset siis mielestäsi tyhmiä?"
Monet näistä eivät varmasti olleet tyhmiä. Uskoisin syyä olleen "hypetyksen". Rehnin, Uosukaisen ym. pettymyksen jälkeen halusivat hinnalla millä hyvänsä naisen presidentiksi. Epärationaalisia ja ehkä naivejakin, saattavat itse ajatella nyt.
Toivottavasti et hermostu, mutta minusta samanlaista realiteeteista irti olevaa hypetýstä oli nytkin joissakin kampanjoissa. Itse tuollaista lähestymistä vierastan, enemmän suosin analyyttistä lähestymistä Presidentti on kuitenkin tärkeä valtioelin, ei Idols tähti.
Tehtävät koskevat valtion kovaa ydintä, suhteita muihin valtioihin ja maan puolustamista. Ei ne muiden valtioiden johtajat aina ole kivoja ihmisiä, joiden kanssa voi fundeerata maailman parantamista. Monet on luonnevikaisia tyyppejä, kädet ehkä veressä. Ja silti niiden kanssa on tultava toimeen, on osattava olla tarvittaessa sopuisa ja tarvittaessa kova ja häikäilemätönkin. Siksi minä en ajattele presidentin vaalia sukupuolen tai jonkun muun seikan perusteella tai mukavan sujuvan ihmisen pestaamisena. Voi olla, että edustan tässä vähemmistöä?
Pusa kirjoittelee:
"Siteeraan vain kommentteja, joita olen kuullut useilta kokoomuslaisilta naisilta pressanvaalista. Halosen arvomaailma ei vastannut heidän arvojaan, hurahtívat vain naispresidenttiasiaan. Toki en väitä vastaan, jos Jalonen on saanut virallisen valtuutuksen päättää muiden mielipiteestä."
Minusta tuntuu, että Olli Pusa on syystä tai toisesta hieman kiukkuinen. Toistan kuitenkin kysymykseni; oliko tässä "arvomaailmojen" ristiriidassa siis nimenomaan kyse siitä, että mainitsemasi naiset eivät periaatteessa hyväksyneet seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustamista?
"Ja taas Jalonen julistautuu kansan äänitorveksi."
Henkilökohtaisuuden asteesta päätellen olet tosiaan ilmeisesti hieman keskimääräistä vihaisemmalla päällä. Ihmettelen tietystikin, että miksi. Yhtä kaikki, viittaan toistamiseen yllä olevaan kommenttiini, että minulla _ei_ ole mitään vaikkapa NATO-jäsenyyttä vastaan. Enemmistö tämän maan äänestysikäisistä kansalaisista on ollut kuitenkin toista mieltä. Silloin kun tuo perustuslaki oli tapetilla, niin kaksi kolmesta kansalaisesta oli mielipidetutkimusten mukaan liittoutumista vastaan. En minä tätä asiaa ole omasta päästäni keksinyt, ja tiedät tämän varsin todennäköisesti kyllä itsekin.
Sitten ihan viaton kysymys; aiotko jatkaa tuolla linjalla, vai olisiko rauhallisempi keskustelu mitään?
"Monet hyväksyivät euroon liittymisen, koska sitä markkinoitiin turvallisuustakuuna. Miksi ei siis EU:n suoria turvatakuitakin olisi hyväksytty?"
Tuota noin, olenko nyt ymmärtänyt oikein että tässä asiassa siis mielestäsi kansalaisia siis olisikin pitänyt höynäyttää hyväksymään se tiukempi sitoutuminen Euroopan Unioniin? Sotilasliitto kyllä, valuuttaunioni ei?
"Et ilmeisesti ymmärrä ollenkaan jalkaväkimiinojen merkitystä Suomen puolustusjärjestelyissä."
Olipas tyhjentävä vastaus. Eivät ne mikään korvaamaton järjestelmä ole. Älä minua usko, lue vaikkapa puolustusministeriön raportti (linkki ohessa). Voin siteerata keskeisimmät kohdat:
"Sotilaallisesti perustellen on ilmeistä, että luopuminen jalkaväkimiinoista heikentäisi puolustuksemme uskottavuutta, mikäli menetettyä suorituskykyä ei korvattaisi riittävästi. Pääesikunnan tutkimusten mukaan jalkaväkimiinojen suorituskyky on korvattavissa. Hyökkääjälle aiheutettua psykologista vaikutusta eli miinakauhua ei kuitenkaan voida korvata. [...] Maksimitasolla kyetään valmiusprikaatien osalta korvaamaan lähes kaikki jalkaväkimiinojen tehtävät ja osin jopa nostamaan yhtymien suorituskykyä."
Luvalla sanoen, Pusa, jos väität vastaan jopa tuon putkimiinoja koskevan toteamukseni kohdalla, niin selvästikään et tunne Ottawan sopimuksen sisältöä. Sehän nimenomaan sallii kaukolaukaistavat putkipanokset ja aiemmin mainitsemani viuhkamiinat.
"Ottawan sopimukseen ei varmasti olisi liitytty, jos presidentti olisi ilmoittanut sitä vastustavansa."
Näinkö arvelet? Jalkaväkimiinat olisivat kadonneet tästä maasta joka tapauksessa, täysin siitä riippumatta olisiko Suomi liittynyt Ottawan sopimukseen vaiko ei. Ylläsiteeraamani raportti toteaa myös seuraavaa:
"Jalkaväkimiinat vanhenevat teknisesti noin 50:ssä vuodessa. Suomessa käytössä olevien jalkaväkimiinojen valmistaminen lopetettiin 1970-luvun alkupuoliskolla, emmekä ole hankkineet niitä sen jälkeen. Lisäksi Suomea velvoittaa kansainvälinen sitoumus olla hankkimatta lisää jalkaväkimiinoja. Näin ollen Suomessa ei tule olemaan jalkaväkimiinoja käytössä enää 2020-luvun lopussa - liityimme Ottawan sopimukseen tai emme."
Kiitos, Jalonen, jälleen kerran asiallisesta kirjoituksesta. Näköjään osaat esittää asiat aina niin, että fundamentalisteillä karkaa homma heti lapasesta.
Kirjoittelin jo tuohon Ukkolan blogiin tyyliin "Hold your horses". Kokoomuksella ja Niinistöllä on ihan kohtuullisen hyvä ansio, että Halonen valittiin Ahon sijaan vuonna 2000. Mutta senkin kanssa oli vain elettävä. Eikä ole mitään takuuta, että Aho olisi ollut Halosta parempi. Ainakin valittajia olisi löytynyt yhtä lailla tuosta porukasta, jolla maalaiset ja erityisesti keskustalaiset ovat se tyhmempi ja kierompi kansanosa.
Tekihän se Halonen pieniä jekkuja. Sinikka Salon valinta on itsellä ensimmäisenä mielessä. Toisaalta hallitus ja pankkivaltuusmiehet ryssivät homman kyllä jo etukäteen niin hyvin, että Halonen saattoi näpäyttää poikia ihan piruuttaan. Ja taaskin on paha sanoa, oliko Salo nyt sen huonompi vaihtoehto kuin joku toinenkaan. Kaikki tuntuvat osaavan tarpeen tullen vetää ansiokkaasti kotiinpäin tai tehdä virheitä.
En minä nyt isosti osaa itkeä sitäkään, että Halonen meni punaisten muistojuhlaan. Kunnioitan kaikkia sotiemme veteraaneja väristä riippumatta. Ja olen myös sitä mieltä, että parempi olisi ollut, että niitäkään sen kummemmin pahoja kuin sankaritekojakaan ei olisi tarvinnut tehdä. Ei vain tainnut olla paljoa valinnanmahdollisuuksia. Ei se sotiminen muutu edes muistelemalla yhtään paremmaksi. Mutta muistaminen ehkä auttaa siihen, että tiedetään, mitä helvetillisiä vääryyksiä siihen aina liittyy.
Pusalta jo vähän kyselinkin, mitä virkaa on ryhtyä presidentiksi, jos ei halua käyttää edes sitä vähää valtaa, mitä on jäljellä. Halonen valittiin presidentiksi ja hän käytti omaa päätösvaltaansa ja vaikutusvaltaansa silloin, kun katsoi sen tarpeelliseksi. Kumileimasimenko jotkut haluavat presidentiksi? Jos joku taipui sen takia, että vastassa oli presidentti, vaikka olikin itse asiallisesti oikeassa, niin taipujan heikkouttahan se on.
Eiköhän sille Niinistöllekin ala arvostelijoita löytymään. Mutta seuraavat kuusi vuotta senkin kanssa on elettävä. Eiköhän hän hoida homman ihan asiallisesti. Toisaalta turha toivoa, että hän pelastaisi koko Suomen. Kyllä siinä tarvitaan kaikkia muitakin.
"Minusta tuntuu, että Olli Pusa on syystä tai toisesta hieman kiukkuinen. Toistan kuitenkin kysymykseni; oliko tässä "arvomaailmojen" ristiriidassa siis nimenomaan kyse siitä, että mainitsemasi naiset eivät periaatteessa hyväksyneet seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustamista?"
En suinkaan. He eivät ilmeisesti pitäneet kokonaisuudesta. Sosialisti, henkisesti kaukana heistä. Seta-tausta saattoi vaikuttaa monien asioiden summana, mm. linnan homotanssien myötäkin. Moni mietti viime vaaleissa kauhistuneena ajatusta, että Haavisto ja puolisonsa ottaa vastaan vieraita linnaan. Edustamassa heitä. Ihmisten subjektiivinen mielipide on objektiivinen fakta.
"minulla _ei_ ole mitään vaikkapa NATO-jäsenyyttä vastaan. Enemmistö tämän maan äänestysikäisistä kansalaisista on ollut kuitenkin toista mieltä."
Hassu juttu, mutta EU on eri asia kuin Nato, vaikka melkein kaikki EU-maat ovat Nato maita. Enemmistö suomalaisista äänesti EU-jäsenyyden puolesta, niin itsekin tein. Suurin osa tosiasiassa hyväksyi selityksen turvallisuustakuista perusteluna euroon liittymiselle (seuraukset on eri asia). Ei EU:n turvatakuut sen hankalampia ole kuin euro. Virheesi on se, että sotket käsitykset Natosta ja EU:sta toisiinsa. Ne ovat eri asia.
Se olisi ollut realistisesti toteutunut liittoutumisen aste ja paljon halvempi "turvallisuusjärjestely" kuin euro.
"Sotilaallisesti perustellen on ilmeistä, että luopuminen jalkaväkimiinoista heikentäisi puolustuksemme uskottavuutta, mikäli menetettyä suorituskykyä ei korvattaisi riittävästi. Pääesikunnan tutkimusten mukaan jalkaväkimiinojen suorituskyky on korvattavissa."
Itse asiassa se ei ole kokonaan korvattavissa, mutta osittain. Se on vain helkutin kallista, siihen ei ole rahaa. Jalkaväkimiinat taas olisivat olleet käytännössä ilmaisia.
Nykyisessä tilanteessa jos rahaa käytetään jalkaväkimiinojen vaikutuksen korvaamiseen, pitää jotakin muuta laiminlyödä. Mitä?
"Luvalla sanoen, Pusa, jos väität vastaan jopa tuon putkimiinoja koskevan toteamukseni kohdalla, niin selvästikään et tunne Ottawan sopimuksen sisältöä. Sehän nimenomaan sallii kaukolaukaistavat putkipanokset ja aiemmin mainitsemani viuhkamiinat."
Sallii tietyt aseet. Ja putkimiinoissa on muistaakseni jo valmiina mahdollisuus kaukolaukaisuun. Ja Suomessa hävitetään jalkaväkimiinat. Piste.
"Näinkö arvelet? Jalkaväkimiinat olisivat kadonneet tästä maasta joka tapauksessa, täysin siitä riippumatta olisiko Suomi liittynyt Ottawan sopimukseen vaiko ei. Ylläsiteeraamani raportti toteaa myös seuraavaa:
"Näin ollen Suomessa ei tule olemaan jalkaväkimiinoja käytössä enää 2020-luvun lopussa - liityimme Ottawan sopimukseen tai emme."!
Siis olisi luovuttu niistä 20 vuoden kuluttua. Sillä välin vanhenee moni muukin asejärjestelmä.
Pusa kirjoittaa:
"Hassu juttu, mutta EU on eri asia kuin Nato, vaikka melkein kaikki EU-maat ovat Nato maita. Enemmistö suomalaisista äänesti EU-jäsenyyden puolesta, niin itsekin tein. Suurin osa tosiasiassa hyväksyi selityksen turvallisuustakuista perusteluna euroon liittymiselle (seuraukset on eri asia). Ei EU:n turvatakuut sen hankalampia ole kuin euro. Virheesi on se, että sotket käsitykset Natosta ja EU:sta toisiinsa. Ne ovat eri asia."
Tiedän kyllä puhuneeni tuossa NATO-jäsenyydestä, mutta nuo EU:n turvatakuut olisivat myös olleet sotilaallista liittoutumista _de facto_. Noissa mainitsemissani mielipidetutkimuksissa kaksi kolmesta vastusti siis aivan kaikenlaista sotilaallista liittoutumista. Vertailtaessa erilaisia liittoutumisen vaihtoehtoja on muuten NATO-jäsenyys ollut toisinaan itse asiassa suositumpi kuin Euroopan Unionin turvatakuut, mutta enemmistö on silti vastustanut molempia. Upotan tähän linkin erääseen raporttiin aiheesta.
Eli lyhyesti: presidentin ulkopoliittinen linja tässä asiassa kyllä käsittääkseni noudatti äänestäjien enemmistön tahtoa.
http://www.defmin.fi/index.phtml?463_m=496&463_o=1...
"Nykyisessä tilanteessa jos rahaa käytetään jalkaväkimiinojen vaikutuksen korvaamiseen, pitää jotakin muuta laiminlyödä. Mitä?"
No periaatteessa voi tietysti todeta, ettei miinoista luopumista ole kyllä ajoitettu oikein. Mutta tässä nyt on nähty muutenkin viime aikoina kaikenlaista eriskummallista epätahtia maanpuolustusta koskevissa päätöksissä ja ratkaisuissa. Viimeksi tänään on ihmetelty miten sitä rahaa sitten yllättäen onkin käytettäväksi näihin ohjuskauppoihin.
Juho Joensuu, totta haastat. Pystyn oikein hyvin kuvittelemaan, millaisen raivokkaan vastareaktion Ahon valinta olisi vuonna 2000 aiheuttanut. Voi hyvinkin olla, että kassakaappisopimukset sinipunasta olisi tehty saman tien vuoteen 2007 asti.
Ja veikkaan tosiaan, että Niinistö tulee hoitamaan presidentin pestinsä kohtalaisen kelvollisesti -- mutta aivan samalla tavalla hänestäkin tulee lopulta satiirin ja parodian kohde kuin edeltäjistäänkin, kenties jopa vieläkin rajummin. Kuuden vuoden päästä epäilemättä löytyy yksiä jos toisia katkeroituneita tahoja jotka kirjoittelevat Niinistöstä saman sorttisia selostuksia kuin joku Ukkola näinä päivinä on laatinut Halosesta.
Joensuu
"Pusalta jo vähän kyselinkin, mitä virkaa on ryhtyä presidentiksi, jos ei halua käyttää edes sitä vähää valtaa, mitä on jäljellä. Halonen valittiin presidentiksi ja hän käytti omaa päätösvaltaansa ja vaikutusvaltaansa silloin, kun katsoi sen tarpeelliseksi."
- Tätä en ymmärräkään. Halosta haukuttiin siitä, että hän päätti asioista (jonkun mielestä väärin päätetty), jotka hänen toimivaltaansa kuuluivat ja sitten häntä syytettiin asioista jotka eivät kuuluneet toimivaltaan.
Katsotaan nyt sitten miten Niinistö lopettaa laman, saa täystyöllisyyden aikaan, pelastaa Suomen Venäjän hyökkäykseltä, parantaa mielenterveysongelmista kärsivien asemaa, nostaa eläkkeitä, antaa lisää rahaa rataverkolle, estää avioeroja jne.
Sen verran on, Johansson, törmäilty täällä blogistanissa, että varmaan tiedät, etten ole mikään varsinainen Halos-fani. Mutta ihmettelen ihan tosissani sitä, miten paljon pahaa yksi ihminen on voinut saada aikaan. Todellisuudessa hän on kuitenkin tehnyt suurimman osan nimityksistään juuri esittelijöiden esityksen mukaan. Jos sotilasjohto ei ole osannut perustella omia näkemyksiään niin, ettei presidentti ole jyrännyt heidän ylitseen, niin huonompi heille. Varsinkin, kun käytännössä nekin päätökset tekee kyllä hallitus ja eduskunta.
On varmaan asioita, jotka Halonen olisi voinut hoitaa tyylikkäämminkin. Mutta kukaan ei ole täydellinen. Ja aika vaikea on olla kaikille mieliksi. Ehkä on parempi antaa pölyn laskeutua, ennen kuin ryhdytään kausia tarkemmin arvioimaan.
Niinistö on toivottavasti koko kansan presidentti. Mutta koska hänellä on kuitenkin kokoomuslainen tausta ja arvomaailma, hän ansaitsee parhaiten koko kansan presidentin arvonimen pistämällä varsinkin oman arvomaailmansa kannattajat järjestykseen silloin, kun heillä alkaa oman voiman tunto pahasti keulimaan. Vastustajien kurittaminen on helppoa, oman porukan aisoissa pitäminen paljon vaikeampaa.
Joensuu
Menee jo pitkäksi tämä pötkö. Vaikea vastata. Mutta nyt paljastan salaisuuden. Minä en millään muista ihmisten nimiä. On todella vaikea muistaa kuka on mitäkin sanonut. Jukat Pekat Matit ja Kallet ovat niin samanlaisia nimiä, etten niitä muista. Siksipä vastaankin aina vaan kyseiseen kirjoitukseen ja useimmiten en tiedä kirjoittajan aikaisemmista kirjoituksista mitään. Tai en siis nimen perusteella muista.
On toki sellaisia, jotka jäävät mieleen, kuten Piho, Torppa ja mikä se yksi saarnaaja nyt oli...
Mutta jos Halosesta vielä. Minusta häntä on haukuttu suotta. Jää nähtäväksi mitä Niinistö ihan oikeasti tekee paremmin kuin Halonen. Ja arvostellaanko häntä yhtä tylysti nimityksistä kuin Halosta.
Rehellisyyden voi unohtaa miinakieltohömpötyksessä.
Korvaavaan potentiaaliin tarvittavan rahan tekeminen
myös "rehellisesti" unohtunut viherpunikkipaalulta.
Romupanssareiden ostaminen saksalaisilta "tovereilta"
ei korvaa mitään. Helvetinenkelit saa kuriin Paseillakin.
Halosen ensimmäinen kausi oli vielä ok, eli kansaanmenevää politiikkaa. Ilmeisesti tarkoituksella, että tulisi valituksi toiselle kaudelle. Toinen kausi olikin sitten sitä halosta itseään. En muistele lämmöllä.
Vaikuttaa tosiaan siltä kun ihmisiä kuuntelee, että Ahtisaaren jälkeen monet olivat henkisesti jo niin tottuneita ajatukseen yhden kauden presidenteistä. Halosen pyrkiminen toiselle kaudelle koettiin jo lähtökohtaisesti kyseenalaiseksi.
"Omasta puolestani toivotan presidentti Haloselle rauhalliset eläkepäivät, ja kuluneesta kahdestatoista vuodesta kiukuttelevat pikkusielut joutavat minun puolestani painumaan helvettiin. "
Eikös tässä mieluumminkin voi toivottaa teille Halosen kannattajille tuota helvetin matkaa? Muillahan tämä matka on nyt 12 vuoden jälkeen ohi.
"Meille Halosen kannattajille"? Ei nyt niin, että se kellekään varsinaisesti kuuluisi, mutta minä äänestin kuusi vuotta sitten Niinistöä, ihan vain vaihtelun vuoksi. Asiaan vaikutti myös Halosen vastaus erääseen tiettyyn kysymykseen yhdessä Ylen vaaliväittelyssä.
Pitää rehellisesti sanoa, etten ikävä kyllä oikein enää muista kumpaa äänestin kaksitoista vuotta sitten. Kirjoittelin tähän aluksi että Ahoa, mutta tarkemmin pohdiskeltuani en ole niin varma muistikuvani paikkansapitävyydestä.
Hieno aiheen arvokkuuden tunteva kirjoitus.
Sulatolla työskentely nostaa mielestäni Jalosen Jussin arvoa muutenkin. :)
Jääköhän presidentti Tarja Halonen kumminkaan eläkepäivinä ihan toimettomaksi, kun Hesarin netistä luin, että hänelle olisi YK virkaan mahdollisuus: http://www.hs.fi/politiikka/Tarja+Halosta+on+pyyde...
Kyllähän entisillä presidenteillä yleensä on vientiä työmarkkinoilla ollut.
Erityisen hyvä juttu tuossa uutisessa on muuten tuo maininta siitä, että Halonen on päättänyt luopua täysin päivänpolitiikan kommentoinnista ja antaa Niinistölle työrauhan. Hänen kaksi edeltäjäänsähän eivät tätä viisautta oikein olleet sisäistäneet, vaikka kaikki kunnia toki heidänkin ratkaisuilleen.
Juu, jos eivät ole saappaat jalassa hautaan menneet tai lähes niin. Vai mikä on tässä asiassa historiallinen totuus?
Piti oikein Kansallisbiografiasta tarkistaa! Kyllähän se Lauri Relander tosiaan toimi Suomen Maalaisten Paloapuyhdistyksen toimitusjohtajana, eli käytännössä vakuutusyhtiön pomona.
Ståhlberg tietysti puuhasteli politiikassa aktiivisesti ja yritti vielä toista kertaa presidentiksi, ja Svinhufvud kokeili siipiään epävirallisena diplomaattina.
Jos Halosen kautta arvioidaan, niin aloitetaan perusfaktoista:
Presidentin tärkein tehtävä on taata, että maa pysyy itsenäisenä. Presidentin tehtäväksi on siksi määritelty ulkopolitiikan hoito ja armeijan ylipäällikkyys. Näitä tarkasteltaessa voimme katsoa kylmiä tilastoja:
Halosen aloittaessa presidenttinä Suomessa oli vielä armeija, jolla oli uskottava puolustuskyky. Sodan ajan reservijoukkojen määrä oli yli 500 000 miestä ja varuskuntia oli ympäri Suomea.
Halosen lopettaessa hän on hoitanut armeijan asiat siten, että sodanajan reservimme tullaan tiputtamaan vuoteen 2015 mennessä alle puoleen Halosen alkutasosta, eli 230 000 mieheen, lukuisia varuskuntia on lakkautettu ja Suomi on yksipuolisesti luopunut mm:ssa parhaimmasta puolustusmateriaalistamme, jalkaväkimiinoista. Vastaavasti Venäjä, rajanaapurimme ja maa, jonka kanssa Suomi yleensä joutuu sotaan, jos sotaan on joutunut, päinvastoin lisää sotakalustoaan ja iskukykyään roppakaupalla rajamme läheisyydessä ja ei ole luopumassa miinoistaan.
Ja sinun mielestäsi Halonen on onnistunut tärkeimmässä tehtävässään hyvin?
Heti kun Seppo kerrot, miten presidentti Halonen mielestäsi on valtaoikeuksiaan käyttäen pienentänyt reserviä ja lakkauttanut varuskunnat, niin voimme palata tuon asian käsittelyyn. Miinakiellon voi tietysti laskea Halosen ajamaksi asiaksi - mutta jos luonnehdit ihan vakavissasi niitä vanhenevia sakaramiinoja peräti "parhaimmaksi puolustusmateriaaliksemme", niin sitten olet kyllä mielestäni hakoteillä.
Venäjän oletettua uhkaa tietysti voi torjua parhaiten rakentamalla hyvät ja luottamukselliset suhteet itänaapuriin. Presidentti Halonen teki ainakin tässä parhaansa, mutta häntä on näemmä moitittu tässä ketjussa siitäkin, tiedä sitten miksi. Sivumennen, pidän varsin todennäköisenä, että Niinistön idänpolitiikka tulee olemaan pääpiirteissään aivan samanlaista.
Fakta on se, että Suomi on pieni maa ja Venäjä iso ja vaikka kuinka suututtaisi Venäjän ihmisoikeustilanne ja demokratian puute, niin ei sitä noin vain mennä Putinille sanomaan, että tsot tsot poika, nyt lopetat tuollaiset touhut.
Katsotaanpa nyt sitten miten Niinistö aikoo laittaa Putinin polvilleen.
Jussi,katsoppa Areenasta vaikka viikko sitten lauantain Ykkösaamun haastattelu, jossa Halonen oikein halusi itse korostaa, että hän oli vahvasti tämän viimeisenkin puolustusvoimien säästöpäästösten aktiivi toimija.
Haloselta viimeisenä haastatteluna konkreettinen muistutus hänen vallastaan ja vittuilua kokoomukselle. Teki tuon muuten täysin tietoisesti.
Sakara-ja putkimiinoista, armeija-aikanani niitä myös asettelin ja verrattomia Suomen metsäisessä maastossa. Kyllä vihollisen eteniminen hidastuu aika tavalla kun niitä joutuvat raivaamaan.
"Sakara-ja putkimiinoista, armeija-aikanani niitä myös asettelin ja verrattomia Suomen metsäisessä maastossa. Kyllä vihollisen eteniminen hidastuu aika tavalla kun niitä joutuvat raivaamaan."
Eikä ne panssaritkaan suoraa soittoa Suomeen aja, kun urat sulkevat panssarimiinat on suojattu jalkaväkimiinoilla. Se kummasti hidastaa hyökkääjän pioneereja, kun yrittävät raivata noita panssarimiinotteita.
Luvalla sanoen, tuota Ykkösaamun haastattelua on kyllä täällä Puheenvuorossa tulkittu vähintäänkin omaperäisesti.
Mitä miinoituksiin tulee, niin olen minäkin intin käynyt. Omasta mielestäni miinoista ei olisi tällä hetkellä pitänyt luopua. Mutta toisaalta en jaksa oikein mieltää Suomen puolustuksen olevan tällä hetkellä romahduspisteessä vain miinakiellon takia. Siihen vaikuttavat aivan muut tekijät.
Serbit kylvivät aikoinaan Kroatian ja Krajinan rajoille hullun lailla miinoja, mutta eipä niistä mitään iloa ollut enää siinä vaiheessa kun "Operaatio Myrsky" käynnistettiin. Paristasadasta tuhannesta miehestään menetti Kroatia parisataa kaatuneina ja ehkä tuhat haavoittuneina. Kaipa joku näistä saattoi miinoihinkin astua.
"Serbit kylvivät aikoinaan Kroatian ja Krajinan rajoille hullun lailla miinoja, mutta eipä niistä mitään iloa ollut enää siinä vaiheessa kun "Operaatio Myrsky" käynnistettiin."
Se oli Serbiassa. Ei Suomessa koulutettu niitä noin käyttämään.
Niin. Tai sitten voi tehdä viime vuosikymmenten kansainvälisten ennakkotapausten nojalla oikeasti sen johtopäätöksen, että vanhanaikaiset jalkaväkimiinoitukset ovat vain menettäneet merkitystään sodankäynnissä.
Mutta ehkä joku voi kertoa allekirjoittaneelle typerykselle, millä tavoin vanhan Jugoslavian asevoimissa annettu koulutus miinoituksissa erosi jotenkin olennaisesti Suomesta. Molemmat maat valmistautuivat aikoinaan hyvin samanlaiseen sotaan, jossa odotettu vihollinenkin olisi ollut sama.
"Mutta ehkä joku voi kertoa allekirjoittaneelle typerykselle, millä tavoin vanhan Jugoslavian asevoimissa annettu koulutus miinoituksissa erosi jotenkin olennaisesti Suomesta."
En tiedä, miten Jugoslaviassa miinoja opetettiin käyttämään. Ja kuka niitä oikeasti siellä levitti (koulutetut joukot vai jotkut epämääräisemmät asejoukkiot).
Ei niitä Suomessa ainakaan kuvatulla "kylvämistekniikalla" levitetty. Niillä oli aina tietty tehtävä taistelussa, esimerkiksi varmistaa yllätykseltä jokin suunta tai reitti, jonka vartioimiseen ei ollut riittävästi miehiä tai suojata panssarimiinoite hyökkääjän pioneereilta yms. Miinoitteista laadittiin mahdollisimman tarkat kartat, jotta miinoitteet voidaan purkaa, kun ne ovat käyneet tarpeettomiksi.
Olli Pusa kirjoittaa:
"Ei niitä Suomessa ainakaan kuvatulla "kylvämistekniikalla" levitetty."
Se oli kielikuva.
"Niillä oli aina tietty tehtävä taistelussa, esimerkiksi varmistaa yllätykseltä jokin suunta tai reitti, jonka vartioimiseen ei ollut riittävästi miehiä."
Kuulostaa täsmälleen samalta menetelmältä, jota serbit käyttivät Krajinassa ja itäisessä Slavoniassa suojatakseen pitkäksi venynyttä rintamaansa, ja siellä miinakenttien tukena oli myös niiden taakse rakennettu bunkkeriverkosto. Tästä huolimatta kroaatit puhkaisivat "Operaatio Myrskyn" aikana serbien linjat suhteellisen pienin tappioin.
Sodan _jälkeen_ tietysti sikäläisiä siviilejä on kuoleskellut miinoihin.
"En tiedä, miten Jugoslaviassa miinoja opetettiin käyttämään. Ja kuka niitä oikeasti siellä levitti (koulutetut joukot vai jotkut epämääräisemmät asejoukkiot)."
Sekä että.
Koko presidentti-instituution rooli on minusta vähän hakusessa valtaoikeuksien vähentämisen ja tässä vuosikymmenien edenneen kehityksen myötä. Presidentin täytyisi ottaa jotain uutta "tilaa ja roolia". Presidentin arvovalta Suomessa on kuitenkin vielä yllättävän vahva. Jos pres. sanoo jotain, noin esim, on se ykkösuutisaihe kaikkialla. Halonen on ollut vähän liiankin hiljaa vaikkapa kotimaan epäkohdista, vaikka vaikutti varsin jämptiltä ulkoministeriltä, ja kaikkiaan, siis silloin. Jos tätä rataa menee (ja uutisoidaan lähinnä ko.instituution miljoona - kulujen noususta) niin saattaa koht pian seurata keskustelu, tarvitaanko tällaista presidenttiä Suomessa lainkaan.
Presidentti-instituution lakkauttamistahan ehätti takavuosina ehdottaa Kokoomuksen silloinen johtaja Ville Itälä. Melko varmasti tämä ajatus nousee taas tulevaisuudessa uudestaan esille, mutta arvattavasti jonkun muun puolueen taholta.
Presidentti Halonen pukeutui kahdesti tyylikkäästi. Virkaan astuessaan ja virasta luopuessaan.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 77 kommenttia