Perussuomalaisten johtaja Timo Soinia verrattiin eräässä presidenttianalyysissa sotamies Rahikaiseen. Vertaus oli hyvinkin osuva, sillä Soini on ehättänyt presidentinvaalien jälkipelin yhteydessä esiintyä tavalla, joka palauttaa mieleen Rahikaisen toiminnan silloin, kun alikersantti Hietanen oli tuhonnut neuvostoliittolaisen panssarivaunun.
Aiemmin olen ounastellut, että meneillään olevassa presidenttikisassa olisivat kampanjoijat ja tiedotusvälineet omaksuneet amerikkalaisia vaikutteita. Viimeistään tämän viikonlopun jälkeen tuli selväksi, että mallia on otettu myös antiikin Roomasta ja primitiivisemmistäkin yhteiskunnista.
Siteeraan tässä vapaasti kääntäen Martin van Creveldin teosta "The Culture of War" (Ballantine Books, 2008), sivuilta 116 sekä 5-7. Ensimmäinen huomio koskee kampanjaa numero kuutosen puolesta:
Presidentinvaalien toisen kierroksen ehdokkaiden ensimmäinen vaaliväittely on käyty, ja ulkopolitiikka on viimeinkin noussut keskustelunaiheeksi. Valtionpäämiehen keskeisimmän toimialueen käsittely on kiihtymässä nimenomaan toisella kierroksella. Siinä, missä ensimmäistä kierrosta hallitsivat paljolti presidentin valtaoikeuksiin liittymättömät asiat, arvokeskustelu sekä ehdokkaiden yleinen populismi, on toinen kierros syventymässä ulkopoliittisiin asiakysymyksiin.
Presidentinvaalien edettyä toiselle kierrokselle en ole vielä toistaiseksi havainnut kelvollista kokonaisarviota kahden nyt kilpailevan ehdokkaan ulko- ja turvallisuuspoliittisista linjauksista. Haaviston kannattajat ovat toki julistaneet suosikkinsa kiistattomia ansioita YK-tehtävissä. Vastaavasti ovat Niinistön tukijat viitanneet oman ehdokkaansa kokemukseen Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin palveluksessa. Kunnolliset pohdiskelut siitä, miten ehdokkaat presidentteinä todennäköisesti toimisivat Suomen turvallisuuspolitiikkaa luotsatessaan, ovat kuitenkin olleet vähissä.
Helsingin Sanomilla on tämän päivän numeronsa paperiversiossa kaksi otsikkoa, jotka valaisevat sellaisenaan lehden linjaa presidentinvaaleissa. Ensimmäinen on "Haavisto päihitti Väyrysen" - mikä kaiketi tekee selväksi lehden saavuttaneen tavoitteensa ykköskierroksella - ja toinen puolestaan "Haavisto saa olla vasemmiston ehdokas". Maan suurimman päivälehden yritys lanseerata Haavistosta eräänlaista vasemmiston voimat kokoavaa suurta hahmoa jatkuu siis edelleen.
Helsingin Sanomat on viime aikoina päättänyt tehdä parhaansa osoittaakseen oikeiksi aiemmat aavistukseni lehden Pekka Haavistolle myönteisestä linjasta näissä presidentinvaaleissa.
Eilen ilmestyneen Satakunnan Kansan paperiversiossa oli uutinen synnyinmaakuntaani kiertäneen vihreiden presidenttiehdokkaan Pekka Haaviston puheesta, jossa hän tuli rinnastaneeksi sikatiloja filmailleet eläinaktivistit "pihoissa hiiviskeleviin uusnatseihin". Toissapäivänä perussuomalaisten presidenttiehdokas Timo Soini puolestaan ilmoitti olevansa "radikaali tasa-arvoihminen", joka saattaisi piipahtaa "vaikka vasemmistonuorten kesäleirillä".
Edellisessä blogikirjoituksessa tulin nostaneeksi esille Skepsis ry:n presidentinvaalitentin. Aiheesta on näemmä nyttemmin tehty uutinen Helsingin Sanomiin. Raapustuksellani tuskin on ollut mitään vaikutusta asiaan; uutisessahan mainitaan lähteeksi Facebook-yhteisöpalvelu, jossa tietysti itsekin alunperin tuon vaalitentin havaitsin.