Talvisota http://rusto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132690/all Thu, 23 Aug 2018 16:15:08 +0300 fi Suomalaismies Hoiti Tuntemattoman Vihollislentäjän Hautaa 80 Vuotta http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259902-suomalaismies-hoiti-tuntemattoman-vihollislentajan-hautaa-80-vuotta <p align="justify"><a href="https://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kainuu/sodan-aikana-kuolleesta-lentajasta-lisatietoa-venajalta/" title="Venäläinen lentäjä Valentin Golubevistä tiedetään Paavo Romppaisen tekemän selvityksen ansiosta, että hän syntyi vuonna 1918, kuului nuorisojärjestö Komsomoliin ja liittyi puna-armeijaan vuonna 1938." target="_blank">Jokikylän vainajasta lisätietoa Venäjällä</a> -otsikolla kirjoittaa Marjatta Kurvinen YLÄ-KAINUU -lehdessä – Torstaina 16. elokuuta 2018.</p> <ul> <ul> <p align="justify">Lehtikirjoituksen mukaan venäläinen tietokirjailija, toimittaja <em>Andrei Kashkarov</em> ajoi Pietarista Ristijärvelle käydäkseen <em>Valentin Ivanovitsh Golubevin</em> haudalla ja tavatakseen Golubevin hautaa vuosikymmenet hoitaneen <em>Vilho Konttisen</em>.</p> </ul> <p align="justify"></p></ul> <h2>Kuka Oli Valentin Golubev?</h2> <p align="justify">Venäläinen lentäjä Valentin Golubevistä tiedetään Paavo Romppaisen tekemän selvityksen ansiosta, että hän syntyi vuonna 1918, kuului nuorisojärjestö Komsomoliin ja liittyi puna-armeijaan vuonna 1938...</p> <ul> <li><p align="justify">Valentin Golubevin ohjaama ”Tshaika” Polikarpov I-153 hävittäjä putosi Ristijärven Jokikylälle lähelle Kalliokosken maantie- ja ratasiltaa 26.2.1940.</p></li> <li><p align="justify">Putoamissyystä ei ole tietoa, sillä Jokikylässä ei ollut ilmatorjuntaa. Yksi mahdollisuus on, että kone olisi saanut osuman Hyrynsalmen Tiikkajansalmen sillan luona olleista ilmatorjuntakivääreistä. Sotapoliisi Oskari Heikkinen hautasi hylyn läheltä löytyneen päättömän ruumiin...</p></li> </ul> <h2>Viho Konttinen</h2> <p align="justify">Tuolloin 15-vuotias Konttinen teki ensin puusta haudalle ristin ja teetti siihen myöhemmin vielä metalliristin ja aitauksen. Kalliokosken siltaa maalanneet rakentajat toivat haudalle kiven ja kaiversivat siihen tekstin Pro Patria mortui AD 1940.</p> <p align="justify">Kolmisenkymmentä vuotta sitten suunniteltiin vainajan jäännösten siirtämistä Kajaaniin sodissa kuolleiden venäläissotilaiden hautaan. Hankkeesta kuitenkin luovuttiin, kun Konttinen lupasi hoitaa hautaa.</p> <p align="justify">Nyt Vilho Konttinen ei enää kykene jatkamaan haudan hoitoa. Paavo Romppainen on toiveikas, että asia silti järjestyy ja hän selvittää nyt muun muassa sitä, miten haudalle saataisiin julistettua hautarauhaa.</p> <h2>Miksi Suomalaismies Hoiti Kymmeniä Vuosia Venäläislentäjän Hautaa</h2> <p align="justify">Kashkarovia kiinnosti kysyä Konttiselta ainakin se, miksi suomalainen hoiti vuosikymmenien ajan venäläisen sotilaan hautaa. Mikä häntä motivoi?</p> <p align="justify">Tietokirjailija ja toimittaja Andrei Kashkarov pitää pyyteetöntä haudan hoitamista harvinaisena ja mielenkiintoisena. Venäjällä ei ole tapana hoitaa saksalaisten ja suomalaisten sodissa kaatuneiden hautoja.</p> <p align="justify">Kashkarov tapasi nyt 94-vuotiaan Konttisen Ristijärven terveyskeskuksen vuodeosastolla. Asiasta haastateltu Konttinen ei pidä tekoaan kovinkaan erikoisena. Haudan hoitaminenhan on tapana ja sitä pitää tehdä. Romppainen arvioi, että Konttinen lienee saanut haudanhoitoon apua muiltakin ristijärveläisiltä SKDL:läisiltä.</p> <h2>Venäläiset Arkistot Kertovat</h2> <p align="justify">Andrei Kashkarov on Venäjän sotilas-historiallisen järjestön jäsen ja siinä mielessä tämä asia kiinnostaa häntä.</p> <p align="justify">Andrei Kashkarov arvioi, että haudalle voitaisiin pystyttää patsas. Ennen patsaan pystyttämistä on kuitenkin selvitettävä, kuka Golubev oikein oli ja mitä hänen mahdolliset sukulaisensa haluavat haudalle tehdä. Ei tiedetä, oliko Golubev kotoisin Ukrainasta, niin kuin on arvioitu. Asiasta etsitään parhaillaan tietoa venäläisistä arkistoista.</p> <p align="justify">Kashkarov on toiveikas, että vainajasta voisi löytyä lisätietoa jopa ennen syyskuun lopulla <a href="https://www.kultforum.org/fi/ohjelma-0" title="Foorumi avautuu lauantaina 29.9.2018 myös suurelle yleisölle. -- Yhdeksästoista XIX Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi Savonlinnassa 28. – 29.9.2018. -- Foorumiin odotetaan n. 350 toimijaa Suomesta ja Venäjältä. Ohjelmassa on yleisistuntoja, seminaareja, hankeneuvotteluja sekä oheis- ja kulttuuriohjelmaa. -- Partneritoiminta ja hankeneuvottelut ovat tärkein osa foorumia. Vuoden 2018 partnerihaussa suomalaiset toimijat tekevät hanke-ehdotuksia venäläisille toimijoille 28.2.2018 mennessä. Venäläiset toimijat puolestaan vastaavat suomalaisten hanke-ehdotuksiin maalis-toukokuun aikana. Hanke-ehdotuksia tehneillä tai niihin vastanneilla toimijoilla on kulttuurifoorumissa mahdollisuus kahdenkeskisiin neuvotteluihin yhteistyökumppanin kanssa tulkin avustamana." target="_blank">Savonlinnassa pidettävää kansainvälistä kulttuurifoorumia</a>.</p> <h2>Leipää Ja Vodkaa</h2> <p align="justify">Lentäjän haudalle Andrei Kashkarov vei venäläiseen tapaan palan leipää ja vähän vodkaa.</p> <p align="justify">On se täysin ymmärrettävä, ettei ihmisruumista jätetä hautaamatta, vaikkakin vihollisen, niin kuin tässä tapauksessa neuvostolentäjän. Mutta on kovin kunnioitettavaa, että tavallinen ihminen otti asiakseen hoitaa hautaa vuosikymmenet.</p> <p align="justify">Korkeasta inhimillisyydestä ja moraalista on tässä kysymys.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>

Jokikylän vainajasta lisätietoa Venäjällä -otsikolla kirjoittaa Marjatta Kurvinen YLÄ-KAINUU -lehdessä – Torstaina 16. elokuuta 2018.

      Lehtikirjoituksen mukaan venäläinen tietokirjailija, toimittaja Andrei Kashkarov ajoi Pietarista Ristijärvelle käydäkseen Valentin Ivanovitsh Golubevin haudalla ja tavatakseen Golubevin hautaa vuosikymmenet hoitaneen Vilho Konttisen.

Kuka Oli Valentin Golubev?

Venäläinen lentäjä Valentin Golubevistä tiedetään Paavo Romppaisen tekemän selvityksen ansiosta, että hän syntyi vuonna 1918, kuului nuorisojärjestö Komsomoliin ja liittyi puna-armeijaan vuonna 1938...

  • Valentin Golubevin ohjaama ”Tshaika” Polikarpov I-153 hävittäjä putosi Ristijärven Jokikylälle lähelle Kalliokosken maantie- ja ratasiltaa 26.2.1940.

  • Putoamissyystä ei ole tietoa, sillä Jokikylässä ei ollut ilmatorjuntaa. Yksi mahdollisuus on, että kone olisi saanut osuman Hyrynsalmen Tiikkajansalmen sillan luona olleista ilmatorjuntakivääreistä. Sotapoliisi Oskari Heikkinen hautasi hylyn läheltä löytyneen päättömän ruumiin...

Viho Konttinen

Tuolloin 15-vuotias Konttinen teki ensin puusta haudalle ristin ja teetti siihen myöhemmin vielä metalliristin ja aitauksen. Kalliokosken siltaa maalanneet rakentajat toivat haudalle kiven ja kaiversivat siihen tekstin Pro Patria mortui AD 1940.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten suunniteltiin vainajan jäännösten siirtämistä Kajaaniin sodissa kuolleiden venäläissotilaiden hautaan. Hankkeesta kuitenkin luovuttiin, kun Konttinen lupasi hoitaa hautaa.

Nyt Vilho Konttinen ei enää kykene jatkamaan haudan hoitoa. Paavo Romppainen on toiveikas, että asia silti järjestyy ja hän selvittää nyt muun muassa sitä, miten haudalle saataisiin julistettua hautarauhaa.

Miksi Suomalaismies Hoiti Kymmeniä Vuosia Venäläislentäjän Hautaa

Kashkarovia kiinnosti kysyä Konttiselta ainakin se, miksi suomalainen hoiti vuosikymmenien ajan venäläisen sotilaan hautaa. Mikä häntä motivoi?

Tietokirjailija ja toimittaja Andrei Kashkarov pitää pyyteetöntä haudan hoitamista harvinaisena ja mielenkiintoisena. Venäjällä ei ole tapana hoitaa saksalaisten ja suomalaisten sodissa kaatuneiden hautoja.

Kashkarov tapasi nyt 94-vuotiaan Konttisen Ristijärven terveyskeskuksen vuodeosastolla. Asiasta haastateltu Konttinen ei pidä tekoaan kovinkaan erikoisena. Haudan hoitaminenhan on tapana ja sitä pitää tehdä. Romppainen arvioi, että Konttinen lienee saanut haudanhoitoon apua muiltakin ristijärveläisiltä SKDL:läisiltä.

Venäläiset Arkistot Kertovat

Andrei Kashkarov on Venäjän sotilas-historiallisen järjestön jäsen ja siinä mielessä tämä asia kiinnostaa häntä.

Andrei Kashkarov arvioi, että haudalle voitaisiin pystyttää patsas. Ennen patsaan pystyttämistä on kuitenkin selvitettävä, kuka Golubev oikein oli ja mitä hänen mahdolliset sukulaisensa haluavat haudalle tehdä. Ei tiedetä, oliko Golubev kotoisin Ukrainasta, niin kuin on arvioitu. Asiasta etsitään parhaillaan tietoa venäläisistä arkistoista.

Kashkarov on toiveikas, että vainajasta voisi löytyä lisätietoa jopa ennen syyskuun lopulla Savonlinnassa pidettävää kansainvälistä kulttuurifoorumia.

Leipää Ja Vodkaa

Lentäjän haudalle Andrei Kashkarov vei venäläiseen tapaan palan leipää ja vähän vodkaa.

On se täysin ymmärrettävä, ettei ihmisruumista jätetä hautaamatta, vaikkakin vihollisen, niin kuin tässä tapauksessa neuvostolentäjän. Mutta on kovin kunnioitettavaa, että tavallinen ihminen otti asiakseen hoitaa hautaa vuosikymmenet.

Korkeasta inhimillisyydestä ja moraalista on tässä kysymys.

]]>
5 http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259902-suomalaismies-hoiti-tuntemattoman-vihollislentajan-hautaa-80-vuotta#comments Sotilas Talvisota Vihollinen Thu, 23 Aug 2018 13:15:08 +0000 Viola Heistonen http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259902-suomalaismies-hoiti-tuntemattoman-vihollislentajan-hautaa-80-vuotta
Suomen tulevaisuudenvisio on hämärän peitossa ellei peräti hukassa http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259667-suomen-tulevaisuudenvisio-on-hamaran-peitossa-ellei-perati-hukassa <p><strong>Suomen tulevaisuudenvisio on hukassa &ndash; paraatiovet ovat avoinna islamille</strong></p><p>&rdquo;Talvisodan ihmeelle uusi selitys&rdquo;, otsikoi Helsingin Sanomat 18.8.2018 Jarmo Huhtasen artikkelin, joka koski emeritusprofessori <em>Vesa Kanniaisen</em> väitöstutkimuksen tuloksia &rdquo;Talvisodan ihmeestä&rdquo;. Kanniaisen kerrotaan tutkimuksessaan havainneen, että mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista, sitä vahvempi halu on uhrautua taistelussa.</p><p>Artikkelin mukaan Kanniaisen puhuu &rdquo;taloustieteellisesti mallinnetusta ylisukupolvisesta altruismista&rdquo;. Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edelle. Esimerkiksi Tali-Ihantalassa ja Thermopylain taistelussa suomalaiset ja kreikkalaiset taistelivat hurjasti ja uhrautuivat siksi, että he halusivat turvata lastensa tulevaisuuden. Lehtiuutisen mukaan Kanniainen puhuu &rdquo;huimasta matemaattisesta tuloksesta&rdquo;: mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista ja mitä suurempi on vihollisen uhka, sitä vahvempi on halu uhrautua taistelussa. Näin siis Kanniainen HS:n uutisen mukaan.</p><p><strong>Antiikin Kreikalla ja nuorella Suomen tasavallalla tehtävä: &rdquo;Me taistelemme vapaudestamme!&rdquo;&nbsp;</strong></p><p>Mitenkään vähättelemättä professori Vesa Kanniaisen matemaattisesti mallinnettuja tutkimusmenetelmiä ja niiden tuloksia totean, että terveet yhteiskunnat ovat kyllä aina olleet puolustukseen liittyvistä peruskysymyksistä selvillä. Niillä on ollut matemaattiset laskelmat siitä, mitä turvallisuus edellyttää: tarvitaan vahva väestönkasvu, ruokaomavaraisuutta, suojaa, terveydenhoitoa ja henkistä sekä sotilaallista voimaa. Jokaiseen ihmiseen pyrittiin kasvatuksen kautta istuttamaan varmuus siitä, että juuri minua tarvitaan yhteisen hyvän rakentamisessa ja puolustamisessa. Kaikki pyrittiin pitämään kiinni arjen askareissa.</p><p>Siksi lait oli säädetty ja yhteiskunta niin rakennettu, että avioliittoja muodostetaan ja lapsia syntyy niin, että väkiluku kasvaa. Kaikki toimet ja pyrkimykset, jotka heikensivät avioliiton asemaa, painettiin alas. Kasvatus nojasi kristilliseen perustaan. Ev. lut.kirkko on antanut pappien muodostaa avioliittoja. Lapsilla on lapsuuden turva. Kirkkokuntamme papiston enemmistö on viime aikoihin asti tunnustanut kristillistä uskoa ja luottamustaan kirkkoon. Papisto on ollut tiennäyttäjä hyvässä, sekä opissa että elämässä.</p><p><strong>Talvi- ja Jatkosodassa taisteltiin valtakunnan ja kansan olemassaolosta</strong></p><p>Talvisodassa tapeltiin puukko kurkulla: valittavana oli taisteleminen loppuun asti itsenäisyys ja kansallinen olemassaolo turvaten tai antauminen/häviäminen kommunismi-imperialismille ja sen myötä kansallinen tuhoutuminen. 3-miljoonainen kansa rohkeni pakon edessä nousta suurvaltavihollista vastaan. Poliittinen johto päätti ja antoi käskyt armeijalle. Armeija taisteli ja saavutti torjuntavoitot.</p><p>Matemaattisillakin asioilla oli ja on merkitystä. Leipää ja aseita täytyy olla. Mutta puolustussodan keskeinen kysymys on henkisellä puolella: onko puolustustahtoa? Viime sodissamme sitä oli. Kansa ja armeija tottelivat. Rintama ja kotirintama kestivät. Jumalaa rukoillen ja Häneen luottaen taisteltiin motiivina rakkaus Jumalaan, kotiin, lähimmäisiin, uskontoon ja isänmaahan. Nämä arvot oli omaksuttu syntymässä, kasteessa, ripillä, kasvatuksessa kotona, kansakoulussa, oppikoulussa, armeijassa ja elämäntehtävää suoritettaessa.</p><p>Oli kunnia-asia suorittaa kaikki tehtävät, jotka kullekin oli annettu ja uskottu, parhaan kykynsä mukaan. Koko elämänohje kiteytyi itselle aika ajoin esitetettävään kysymykseen: mitä minä voin vielä enemmän tehdä lähimmäisten ja isänmaan hyväksi. Kesällä 1944 ei taisteltu vain Tali-Ihantalassa, vaan kaikkialla Suomen rajoilla. Kodin, uskonnon ja isänmaan ulkorajat olivat siellä missä armeijamme taisteli. Sekä Talvisodassa että Jatkosodassa meiltä riistettiin paljon enemmän minkä armeija oli taistellen jättänyt. Kumpikin sota päättyi kannaltamme epäoikeudenmukaisesti, mutta siedettävästi.</p><p>Mikä on Suomen tulevaisuudenvisio nyt? Perusnäkymämme ovat useilla mittareilla mitattuna hämärän peitossa, jopa hukassa. Avioliittoisuus ja syntyvyys ovat pohjalukemissa. Nämä kaksi tekijää riittävät viittaamaan kansan kuolemaan. Pahinta on, ettei asian korjaamiseksi tehdä mitään. Johtajat eivät johda, vaan pikemminkin edistävät kansamme kuolemaa. Kansalliseen ja moraaliseen arvotyhjiöön marssivat vieraat väkivalta-aatteet vapaasti. Päihteet, varkaat ja väkivaltarikolliset vaeltavat muista maanosista Eurooppaan, jolla ei ole mitään rajoja. Naisen asema on vahvasti uhattuna, sen myötä koko kulttuurimme.</p><p>Osa Euroopan valtioista, entiset kommunistimaat, suojautuvat. Niiden johtajat tietävät mitä seuraa, jos antaa vieraan vallan miehittää maa. Suomen johtajilta on unohtunut omasta kansasta huolehtiminen. Nuoria oman kansan miehiä syrjitään, mutta muukalaisia, joiden 2015 tulleista vain 20 prosentin tausta on tiedossa, paapotaan. Millaisia kyitä Suomi povellaan elättää, sitä emme tiedä?</p><p>Kansamme vastuunkantajat ovat unohtaneet altruismin, itsekkyys on vallannut sydämet. Lähimmäisenrakkaus on Suomesta niin unohtunut, että sen valaisemiseen on tarvittu yliopistollinen väitöskirja &rdquo;Talvisodan ihmeestä&rdquo;.</p><p>Kasvatuksen tuhatvuotinen kristillinen elämänlanka näyttää olevan Suomesta katkeamassa. Mustassa kauhtanassa ratsastava vierasukoinen mies marssii joukkoineen Suomeen, vieläpä Turun läpi.</p><p>Ateistisen kommunismin torjuimme kolmessa sodassa. Mutta kykenemmekö torjumaan islamilaisen barbarismin, on tehtävä, joka vaatii pikaisen koko kansaa ja valtiota koskevan ohjelman ja sen toteutuksen.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen tulevaisuudenvisio on hukassa – paraatiovet ovat avoinna islamille

”Talvisodan ihmeelle uusi selitys”, otsikoi Helsingin Sanomat 18.8.2018 Jarmo Huhtasen artikkelin, joka koski emeritusprofessori Vesa Kanniaisen väitöstutkimuksen tuloksia ”Talvisodan ihmeestä”. Kanniaisen kerrotaan tutkimuksessaan havainneen, että mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista, sitä vahvempi halu on uhrautua taistelussa.

Artikkelin mukaan Kanniaisen puhuu ”taloustieteellisesti mallinnetusta ylisukupolvisesta altruismista”. Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edelle. Esimerkiksi Tali-Ihantalassa ja Thermopylain taistelussa suomalaiset ja kreikkalaiset taistelivat hurjasti ja uhrautuivat siksi, että he halusivat turvata lastensa tulevaisuuden. Lehtiuutisen mukaan Kanniainen puhuu ”huimasta matemaattisesta tuloksesta”: mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista ja mitä suurempi on vihollisen uhka, sitä vahvempi on halu uhrautua taistelussa. Näin siis Kanniainen HS:n uutisen mukaan.

Antiikin Kreikalla ja nuorella Suomen tasavallalla tehtävä: ”Me taistelemme vapaudestamme!” 

Mitenkään vähättelemättä professori Vesa Kanniaisen matemaattisesti mallinnettuja tutkimusmenetelmiä ja niiden tuloksia totean, että terveet yhteiskunnat ovat kyllä aina olleet puolustukseen liittyvistä peruskysymyksistä selvillä. Niillä on ollut matemaattiset laskelmat siitä, mitä turvallisuus edellyttää: tarvitaan vahva väestönkasvu, ruokaomavaraisuutta, suojaa, terveydenhoitoa ja henkistä sekä sotilaallista voimaa. Jokaiseen ihmiseen pyrittiin kasvatuksen kautta istuttamaan varmuus siitä, että juuri minua tarvitaan yhteisen hyvän rakentamisessa ja puolustamisessa. Kaikki pyrittiin pitämään kiinni arjen askareissa.

Siksi lait oli säädetty ja yhteiskunta niin rakennettu, että avioliittoja muodostetaan ja lapsia syntyy niin, että väkiluku kasvaa. Kaikki toimet ja pyrkimykset, jotka heikensivät avioliiton asemaa, painettiin alas. Kasvatus nojasi kristilliseen perustaan. Ev. lut.kirkko on antanut pappien muodostaa avioliittoja. Lapsilla on lapsuuden turva. Kirkkokuntamme papiston enemmistö on viime aikoihin asti tunnustanut kristillistä uskoa ja luottamustaan kirkkoon. Papisto on ollut tiennäyttäjä hyvässä, sekä opissa että elämässä.

Talvi- ja Jatkosodassa taisteltiin valtakunnan ja kansan olemassaolosta

Talvisodassa tapeltiin puukko kurkulla: valittavana oli taisteleminen loppuun asti itsenäisyys ja kansallinen olemassaolo turvaten tai antauminen/häviäminen kommunismi-imperialismille ja sen myötä kansallinen tuhoutuminen. 3-miljoonainen kansa rohkeni pakon edessä nousta suurvaltavihollista vastaan. Poliittinen johto päätti ja antoi käskyt armeijalle. Armeija taisteli ja saavutti torjuntavoitot.

Matemaattisillakin asioilla oli ja on merkitystä. Leipää ja aseita täytyy olla. Mutta puolustussodan keskeinen kysymys on henkisellä puolella: onko puolustustahtoa? Viime sodissamme sitä oli. Kansa ja armeija tottelivat. Rintama ja kotirintama kestivät. Jumalaa rukoillen ja Häneen luottaen taisteltiin motiivina rakkaus Jumalaan, kotiin, lähimmäisiin, uskontoon ja isänmaahan. Nämä arvot oli omaksuttu syntymässä, kasteessa, ripillä, kasvatuksessa kotona, kansakoulussa, oppikoulussa, armeijassa ja elämäntehtävää suoritettaessa.

Oli kunnia-asia suorittaa kaikki tehtävät, jotka kullekin oli annettu ja uskottu, parhaan kykynsä mukaan. Koko elämänohje kiteytyi itselle aika ajoin esitetettävään kysymykseen: mitä minä voin vielä enemmän tehdä lähimmäisten ja isänmaan hyväksi. Kesällä 1944 ei taisteltu vain Tali-Ihantalassa, vaan kaikkialla Suomen rajoilla. Kodin, uskonnon ja isänmaan ulkorajat olivat siellä missä armeijamme taisteli. Sekä Talvisodassa että Jatkosodassa meiltä riistettiin paljon enemmän minkä armeija oli taistellen jättänyt. Kumpikin sota päättyi kannaltamme epäoikeudenmukaisesti, mutta siedettävästi.

Mikä on Suomen tulevaisuudenvisio nyt? Perusnäkymämme ovat useilla mittareilla mitattuna hämärän peitossa, jopa hukassa. Avioliittoisuus ja syntyvyys ovat pohjalukemissa. Nämä kaksi tekijää riittävät viittaamaan kansan kuolemaan. Pahinta on, ettei asian korjaamiseksi tehdä mitään. Johtajat eivät johda, vaan pikemminkin edistävät kansamme kuolemaa. Kansalliseen ja moraaliseen arvotyhjiöön marssivat vieraat väkivalta-aatteet vapaasti. Päihteet, varkaat ja väkivaltarikolliset vaeltavat muista maanosista Eurooppaan, jolla ei ole mitään rajoja. Naisen asema on vahvasti uhattuna, sen myötä koko kulttuurimme.

Osa Euroopan valtioista, entiset kommunistimaat, suojautuvat. Niiden johtajat tietävät mitä seuraa, jos antaa vieraan vallan miehittää maa. Suomen johtajilta on unohtunut omasta kansasta huolehtiminen. Nuoria oman kansan miehiä syrjitään, mutta muukalaisia, joiden 2015 tulleista vain 20 prosentin tausta on tiedossa, paapotaan. Millaisia kyitä Suomi povellaan elättää, sitä emme tiedä?

Kansamme vastuunkantajat ovat unohtaneet altruismin, itsekkyys on vallannut sydämet. Lähimmäisenrakkaus on Suomesta niin unohtunut, että sen valaisemiseen on tarvittu yliopistollinen väitöskirja ”Talvisodan ihmeestä”.

Kasvatuksen tuhatvuotinen kristillinen elämänlanka näyttää olevan Suomesta katkeamassa. Mustassa kauhtanassa ratsastava vierasukoinen mies marssii joukkoineen Suomeen, vieläpä Turun läpi.

Ateistisen kommunismin torjuimme kolmessa sodassa. Mutta kykenemmekö torjumaan islamilaisen barbarismin, on tehtävä, joka vaatii pikaisen koko kansaa ja valtiota koskevan ohjelman ja sen toteutuksen.

 

]]>
59 http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259667-suomen-tulevaisuudenvisio-on-hamaran-peitossa-ellei-perati-hukassa#comments Islam Talvisota Visio Sat, 18 Aug 2018 18:00:56 +0000 Matti Kyllönen http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259667-suomen-tulevaisuudenvisio-on-hamaran-peitossa-ellei-perati-hukassa
Suomen presidentin rukous http://lentonenhenri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258685-suomen-presidentin-rukous <p>Itselleni on edelleen epäselvää, että onko Suomessa toiminnassa Suomen lakien mukainen hallitus.</p><p>Suomen lakia rikottiin kun ensimmäiset NATO/EU sopimukset tehtiin n. parikymmentä vuotta sitten.</p><p>Lain rikkomisella, ei tietenkään tehdä uusia lakeja ja hallituksia, vaan lain rikkomisesta joudutaan oikeuteen.</p><p>Jos kävisi niin, että hallitus on laiton: tällöin siitä seuraa myös se, että Suomen laillinen lakikirja on se n. 20 vuotta vanha painos.</p><p>Nykyinen lakikirja olisi siten laiton ja ikäänkuin piraattikopio.</p><p>Niinikään Suomen huutokauppaaminen on mitätön mm. Nokian myynti ja ulkomaisten kaivosten ryntääminen Suomineidon raadolle.</p><p>Koska ulkomaiset kaivokset ovat hyväksikäyttäneet Suomen alennustilaa, siitä tulee korvauksia ja käytännössä nuo kaivokset takavarikoidaan valtiolle.</p><p>Tällöin meillä on omalle rahalle vakaa talouskasvu ja kun valtio ottaa kaivokset haltuun, ei tapahdu enää ympäristörikoksia kuten nykyään on maassa yleisesti tapana bisneksen osalta toimia.</p><p>Jos on tapahtunut rikos näissä alkuperäisissä sopimuksissa ja perustuslain muuttamisessa, siitä seuraa myös monelaista muuta. Esimerkiksi kun maksamme kaupassa ostoksia, se on veropetos. Lisäksi jokainen poliisi ja sossutätikin, esiintyy laittomasti Suomen viranomaisena.</p><p>Suomessa on vieras mm. NATO armeija, tällöin on lain mukaan peruste julistaa sotatila.</p><p>Koska Suomella ei ole hallitusta, julistuksen voi tehdä korkein upseeri. Sotatilalain perusteella, oikeutta voidaan käydä ns. kenttäoikeutena jonka kautta asiat voivat edetä.</p><p>Tällöin voidaan myös muodostaa väliaikainen hallitus, kunnes saamme aikaan kansanäänestyksen.</p><p>Suomen ei tarvitse valita idän ja lännen välillä. Voimme valita pohjolan.</p><p>Vielä on aikaa estää maailmansodan ulottuminen maahamme ja pyrkiä rauhanomaisiin ratkaisuihin: ainakin omalta osaltamme.</p><p>Suomi on aloittanut aktiiviset sotatoimet Venäjää vastaan ja lopputulos on ennalta-arvattava: Suomesta tulee taas maailmansodan pelikenttä.</p><p>On ikävää katsoa, miten ihmiset toistavat historiaa. Suomi olisi voinut pysyä puolueettomana ja käyttää sotarahat johonkin kehittävään kuten itämeren kunnostukseen.</p><p>Nyt on tilattu vain lisää kuolemaa ja kärsimystä: ja sitä kyllä saa, mitä on tilattukin.</p><p>Suomen valtio on toiminnallaan saattanut Suomen kansan terveyden ja hengen uhatuksi monin tavoin. Herää kysymys, että onko tämä valtio enää Suomen kansan palvelija vai jotain muuta.</p><p>Suomen presidentti Kyösti Kallion rukous Talvisodan aikana:</p><p>6.12.1939</p><p>Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme sinua Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua.</p><p>Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä.</p><p>Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan, jotka tulvivat kansamme yli ja myrkyttävät sen. Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi pahuuden henkivaltoja vastaan, joiden vaikutukset ovat joka päivä sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä.</p><p>Herra, Sinä olet Golgatan ristillä voittanut pimeyden vallat. Niiden täytyy väistyä myös tänään, koska ylistämme Sinun nimeäsi niiden ylitse. Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella ihmiset s-atanalliselta eksytykseltä. Herra armahda meitä.</p><p>Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti. Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapauttavasta armostasi.</p><p>Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.</p><p>Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme sinun kauttasi. Siihen me uskomme.</p><p>Armahda meitä.</p><p>Amen.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Itselleni on edelleen epäselvää, että onko Suomessa toiminnassa Suomen lakien mukainen hallitus.

Suomen lakia rikottiin kun ensimmäiset NATO/EU sopimukset tehtiin n. parikymmentä vuotta sitten.

Lain rikkomisella, ei tietenkään tehdä uusia lakeja ja hallituksia, vaan lain rikkomisesta joudutaan oikeuteen.

Jos kävisi niin, että hallitus on laiton: tällöin siitä seuraa myös se, että Suomen laillinen lakikirja on se n. 20 vuotta vanha painos.

Nykyinen lakikirja olisi siten laiton ja ikäänkuin piraattikopio.

Niinikään Suomen huutokauppaaminen on mitätön mm. Nokian myynti ja ulkomaisten kaivosten ryntääminen Suomineidon raadolle.

Koska ulkomaiset kaivokset ovat hyväksikäyttäneet Suomen alennustilaa, siitä tulee korvauksia ja käytännössä nuo kaivokset takavarikoidaan valtiolle.

Tällöin meillä on omalle rahalle vakaa talouskasvu ja kun valtio ottaa kaivokset haltuun, ei tapahdu enää ympäristörikoksia kuten nykyään on maassa yleisesti tapana bisneksen osalta toimia.

Jos on tapahtunut rikos näissä alkuperäisissä sopimuksissa ja perustuslain muuttamisessa, siitä seuraa myös monelaista muuta. Esimerkiksi kun maksamme kaupassa ostoksia, se on veropetos. Lisäksi jokainen poliisi ja sossutätikin, esiintyy laittomasti Suomen viranomaisena.

Suomessa on vieras mm. NATO armeija, tällöin on lain mukaan peruste julistaa sotatila.

Koska Suomella ei ole hallitusta, julistuksen voi tehdä korkein upseeri. Sotatilalain perusteella, oikeutta voidaan käydä ns. kenttäoikeutena jonka kautta asiat voivat edetä.

Tällöin voidaan myös muodostaa väliaikainen hallitus, kunnes saamme aikaan kansanäänestyksen.

Suomen ei tarvitse valita idän ja lännen välillä. Voimme valita pohjolan.

Vielä on aikaa estää maailmansodan ulottuminen maahamme ja pyrkiä rauhanomaisiin ratkaisuihin: ainakin omalta osaltamme.

Suomi on aloittanut aktiiviset sotatoimet Venäjää vastaan ja lopputulos on ennalta-arvattava: Suomesta tulee taas maailmansodan pelikenttä.

On ikävää katsoa, miten ihmiset toistavat historiaa. Suomi olisi voinut pysyä puolueettomana ja käyttää sotarahat johonkin kehittävään kuten itämeren kunnostukseen.

Nyt on tilattu vain lisää kuolemaa ja kärsimystä: ja sitä kyllä saa, mitä on tilattukin.

Suomen valtio on toiminnallaan saattanut Suomen kansan terveyden ja hengen uhatuksi monin tavoin. Herää kysymys, että onko tämä valtio enää Suomen kansan palvelija vai jotain muuta.

Suomen presidentti Kyösti Kallion rukous Talvisodan aikana:

6.12.1939

Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme sinua Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua.

Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä.

Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan, jotka tulvivat kansamme yli ja myrkyttävät sen. Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi pahuuden henkivaltoja vastaan, joiden vaikutukset ovat joka päivä sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä.

Herra, Sinä olet Golgatan ristillä voittanut pimeyden vallat. Niiden täytyy väistyä myös tänään, koska ylistämme Sinun nimeäsi niiden ylitse. Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella ihmiset s-atanalliselta eksytykseltä. Herra armahda meitä.

Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti. Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapauttavasta armostasi.

Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.

Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme sinun kauttasi. Siihen me uskomme.

Armahda meitä.

Amen.

 

]]>
10 http://lentonenhenri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258685-suomen-presidentin-rukous#comments Donald Trump Vladimir Putin Suomen presidentti Talvisota Thu, 26 Jul 2018 10:22:20 +0000 Henri Lentonen http://lentonenhenri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258685-suomen-presidentin-rukous
Miten jouduttiin toiseen maailmansotaan? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253778-miten-jouduttiin-toiseen-maaailmansotaan <p>Kunhan sisällissota kamaluuksineen siirtyy taas odottamaan seuraavaa tasavuotta, onkin jo ovella Talvisodan tasavuosi. Itse asiassa jo tämä vuosi on tärkeä tasavuosi sen ja myös parin vuoden päästä odottavan Jatkosodan tasavuoden kannalta. Niinpä otan pienen varaslähdön ja aloitan sen muistelun jo nyt. Kas näin:</p><p>12.3.1938: Itävallan Anschluss</p><p>14.4.1938: Boris Jartsev ilmaantuu esittämään Stalinin alue- ja tukikohtavaatimukset Suomelle</p><p>30.9.1938: München ja &rdquo;rauha meidän elinaikanamme&rdquo;</p><p>Maaliskuu 1939: Boris Stein &rdquo;virallistaa&rdquo; Stalinin vaatimukset Suomelle</p><p>23.8.1939: Molotov-Ribbentrop -sopimus</p><p>Syyskuu 1939: Saksa ja Neuvostoliitto murskaavat Puolan, Iso-Britannia ja Ranska julistavat sodan Saksalle</p><p>Syksy 1939: Baltian maat alistuvat Stalinin vaatimuksiin, Suomi ei</p><p>30.11.1939: Talvisota alkaa</p><p>13.3.1940: Talvisota päättyy</p><p>Kevät ja alkukesä 1940: Saksa miehittää Tanskan ja Norjan, murskaa Ranskan</p><p>Marraskuu 1940: Molotov yrittää saada Hitleriltä suostumuksen Suomen miehittämiseen; Hitler on päättänyt operaatio Barbarossasta ja kieltäytyy</p><p>Kesäkuu 1941: Operaatio Barbarossa ja Jatkosota alkavat.</p><p>Miltä asiat varmaankin näyttivät Stalinin silmissä? Usko siihen, että Hitler tulisi hyökkäämään ja että länsivallat eivät sitä estäisi, ja ehkä suorastaan ruokkivat häntä, ei syntynyt Anschlussista, mutta sai siitä vahvistusta. Lopullisen vahvistuksen usko sai Münchenistä, jossa länsivallat nimenomaisesti luovuttivat Tšekkoslovakian Hitlerin silvottavaksi. Jartsev vaatimuksineen sopii aikataulullisesti tähän skenaarioon täydellisesti: ensimmäinen kosketus heti Anschlussin jälkeen, toinen, korkeamman tason vaihe pian Münchenin jälkeen. Taktinen liitto Hitlerin kanssa oli kyyninen, mutta realistinen veto, jolla Stalin osti aikaa varustautuakseen ja hankkiakseen paremmat lähtöasemat myöhempään voimainkoetukseen. On jopa tiettyä näyttöä siitä, että hän valmistautui hyökkäämään itse kesällä 1941, mutta myöhästyi, katastrofaalisin seurauksin sodan alkuvaiheessa.</p><p>Miltä asiat varmaankin näyttivät Hitlerin silmissä? Kaikki meni hienosti vuonna 1938: Anschlussia ei kukaan asettunut vastustamaan; Münchenissä länsivallat suorastaan sopivat hänen kanssaan Tšekkoslovakiasta. Molotov-Ribbentropp -sopimus jatkoi triumfien sarjaa. Jälkeenpäin vain tuntuu ihmeelliseltä, että Hitler antoi Suomen mennä Neuvostoliitolle Baltian maiden mukana, koska neuvostojoukkojen miehittämä Suomi olisi vaarantanut hänen sodankäynnilleen tärkeän rautamalmin ja nikkelin saannin Ruotsista ja Suomesta. Marraskuuhun 1940 mennessä Suomen merkitys oli valjennut, ja hän esti Stalinia viemästä Suomen valloitusta loppuun.</p><p>Miltä asiat näyttivät Suomen silmissä? Jälkeenpäin näyttää aika selvältä: jo Anschlussin ja viimeistään Münchenin jälkeen Stalin oli päättänyt vähintäänkin ottaa Suomelta alueita ja alistaa maan poliittisesti valvontaansa. Ehkä koko maan valloitustavoitekin oli muodostunut jo silloin tai ehkä se muodostui asteittain talvisotaa kohti edettäessä. Ilman mitään toiveajattelua ja idealismia tilannetta tarkastelevalle suomalaisellekin tilanteen olisi pitänyt valjeta jo tuolloin, mutta sellaista realismia ei ollut tarpeeksi jos ollenkaan, ja olisi ehkä kohtuutonta sellaista edellyttääkään.</p><p>Mitä sitä paitsi olisi voitu tehdä toisin? Sotaan joutumista ei olisi voitu välttää muuten kuin alistumalla. Vaikuttaa täysin selvältä, että alistumisesta olisi seurannut täsmälleen sama kuin Baltian maille: miehitys joskus kevään/kesän 1940 kuluessa. Jos olisi nähty sodan väistämättömyys esimerkiksi jo Anschlussin tai Münchenin jälkeen ja silti päätetty taistella, olisi varmasti varustauduttu aikaisemmin ja vahvemmin. Ehkä puolustus olisi kestänyt paremmin ja johtanut lievempiin rauhanehtoihin, mutta ehkä Stalin olisi siinä tapauksessa kuunnellut kenraaleitaan ja hyökännyt näiden laatiman suunnitelman mukaisesti niin vahvoilla voimilla, että puolustus olisi murtunut kerta kaikkiaan. Jossitella voidaan, mutta vain tapahtunut on todellista.</p><p>Jatkosotaa kohti mentäessä Tanska, Norja ja Ranska oli lyöty ja miehitetty, Iso-Britannia taisteli olemassaolostaan. Keväällä 1941 Saksa oli käynyt ohimennen murskaamassa Jugoslavian ja Kreikan. Stalinin aikeet näki tässä vaiheessa jo sokeakin ja mahdollisuus saada takaisin, mitä oli Talvisodassa menetetty, väikkyi silmien edessä. Hitler oli tosin vain vajaat kaksi vuotta aikaisemmin tehnyt Stalinin kanssa liiton, jolla kylmästi &rdquo;myi&rdquo; Suomenkin saadakseen Puolan. Mitään muuta kuin reaalipoliittista laskelmointia hänen mukaansa meneminen Neuvostoliittoa vastaan ei siis ollut, mutta mikä muu vaihtoehto olisi ylipäätään ollut sisä- ja ulkopoliittisesti mahdollinen?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kunhan sisällissota kamaluuksineen siirtyy taas odottamaan seuraavaa tasavuotta, onkin jo ovella Talvisodan tasavuosi. Itse asiassa jo tämä vuosi on tärkeä tasavuosi sen ja myös parin vuoden päästä odottavan Jatkosodan tasavuoden kannalta. Niinpä otan pienen varaslähdön ja aloitan sen muistelun jo nyt. Kas näin:

12.3.1938: Itävallan Anschluss

14.4.1938: Boris Jartsev ilmaantuu esittämään Stalinin alue- ja tukikohtavaatimukset Suomelle

30.9.1938: München ja ”rauha meidän elinaikanamme”

Maaliskuu 1939: Boris Stein ”virallistaa” Stalinin vaatimukset Suomelle

23.8.1939: Molotov-Ribbentrop -sopimus

Syyskuu 1939: Saksa ja Neuvostoliitto murskaavat Puolan, Iso-Britannia ja Ranska julistavat sodan Saksalle

Syksy 1939: Baltian maat alistuvat Stalinin vaatimuksiin, Suomi ei

30.11.1939: Talvisota alkaa

13.3.1940: Talvisota päättyy

Kevät ja alkukesä 1940: Saksa miehittää Tanskan ja Norjan, murskaa Ranskan

Marraskuu 1940: Molotov yrittää saada Hitleriltä suostumuksen Suomen miehittämiseen; Hitler on päättänyt operaatio Barbarossasta ja kieltäytyy

Kesäkuu 1941: Operaatio Barbarossa ja Jatkosota alkavat.

Miltä asiat varmaankin näyttivät Stalinin silmissä? Usko siihen, että Hitler tulisi hyökkäämään ja että länsivallat eivät sitä estäisi, ja ehkä suorastaan ruokkivat häntä, ei syntynyt Anschlussista, mutta sai siitä vahvistusta. Lopullisen vahvistuksen usko sai Münchenistä, jossa länsivallat nimenomaisesti luovuttivat Tšekkoslovakian Hitlerin silvottavaksi. Jartsev vaatimuksineen sopii aikataulullisesti tähän skenaarioon täydellisesti: ensimmäinen kosketus heti Anschlussin jälkeen, toinen, korkeamman tason vaihe pian Münchenin jälkeen. Taktinen liitto Hitlerin kanssa oli kyyninen, mutta realistinen veto, jolla Stalin osti aikaa varustautuakseen ja hankkiakseen paremmat lähtöasemat myöhempään voimainkoetukseen. On jopa tiettyä näyttöä siitä, että hän valmistautui hyökkäämään itse kesällä 1941, mutta myöhästyi, katastrofaalisin seurauksin sodan alkuvaiheessa.

Miltä asiat varmaankin näyttivät Hitlerin silmissä? Kaikki meni hienosti vuonna 1938: Anschlussia ei kukaan asettunut vastustamaan; Münchenissä länsivallat suorastaan sopivat hänen kanssaan Tšekkoslovakiasta. Molotov-Ribbentropp -sopimus jatkoi triumfien sarjaa. Jälkeenpäin vain tuntuu ihmeelliseltä, että Hitler antoi Suomen mennä Neuvostoliitolle Baltian maiden mukana, koska neuvostojoukkojen miehittämä Suomi olisi vaarantanut hänen sodankäynnilleen tärkeän rautamalmin ja nikkelin saannin Ruotsista ja Suomesta. Marraskuuhun 1940 mennessä Suomen merkitys oli valjennut, ja hän esti Stalinia viemästä Suomen valloitusta loppuun.

Miltä asiat näyttivät Suomen silmissä? Jälkeenpäin näyttää aika selvältä: jo Anschlussin ja viimeistään Münchenin jälkeen Stalin oli päättänyt vähintäänkin ottaa Suomelta alueita ja alistaa maan poliittisesti valvontaansa. Ehkä koko maan valloitustavoitekin oli muodostunut jo silloin tai ehkä se muodostui asteittain talvisotaa kohti edettäessä. Ilman mitään toiveajattelua ja idealismia tilannetta tarkastelevalle suomalaisellekin tilanteen olisi pitänyt valjeta jo tuolloin, mutta sellaista realismia ei ollut tarpeeksi jos ollenkaan, ja olisi ehkä kohtuutonta sellaista edellyttääkään.

Mitä sitä paitsi olisi voitu tehdä toisin? Sotaan joutumista ei olisi voitu välttää muuten kuin alistumalla. Vaikuttaa täysin selvältä, että alistumisesta olisi seurannut täsmälleen sama kuin Baltian maille: miehitys joskus kevään/kesän 1940 kuluessa. Jos olisi nähty sodan väistämättömyys esimerkiksi jo Anschlussin tai Münchenin jälkeen ja silti päätetty taistella, olisi varmasti varustauduttu aikaisemmin ja vahvemmin. Ehkä puolustus olisi kestänyt paremmin ja johtanut lievempiin rauhanehtoihin, mutta ehkä Stalin olisi siinä tapauksessa kuunnellut kenraaleitaan ja hyökännyt näiden laatiman suunnitelman mukaisesti niin vahvoilla voimilla, että puolustus olisi murtunut kerta kaikkiaan. Jossitella voidaan, mutta vain tapahtunut on todellista.

Jatkosotaa kohti mentäessä Tanska, Norja ja Ranska oli lyöty ja miehitetty, Iso-Britannia taisteli olemassaolostaan. Keväällä 1941 Saksa oli käynyt ohimennen murskaamassa Jugoslavian ja Kreikan. Stalinin aikeet näki tässä vaiheessa jo sokeakin ja mahdollisuus saada takaisin, mitä oli Talvisodassa menetetty, väikkyi silmien edessä. Hitler oli tosin vain vajaat kaksi vuotta aikaisemmin tehnyt Stalinin kanssa liiton, jolla kylmästi ”myi” Suomenkin saadakseen Puolan. Mitään muuta kuin reaalipoliittista laskelmointia hänen mukaansa meneminen Neuvostoliittoa vastaan ei siis ollut, mutta mikä muu vaihtoehto olisi ylipäätään ollut sisä- ja ulkopoliittisesti mahdollinen?

]]>
14 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253778-miten-jouduttiin-toiseen-maaailmansotaan#comments Anschluss Jartsev Jatkosota München Talvisota Fri, 13 Apr 2018 11:08:58 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253778-miten-jouduttiin-toiseen-maaailmansotaan
Karttaamme lisättiin katkoviivoja talvisodan 30.11.1939 - 13.3.1940 jälkeen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252190-karttaamme-lisattiin-katkoviivoja-talvisodan-30111939-1331940-jalkeen <p><strong>Viipurin lääni ja itäinen Salla</strong> toki edelleen olivat osa Suomi-neitoa siinä missä Helsinki ja Petsamokin, mutta ne piti merkata erityisalueiksi, koska niillä asusti laittoman anschlussin tuomia maahantunkeutujaryssiä kuten myös Hankoniemen miehitystukikohdassa.<strong>&nbsp;Ilta-Sanomat</strong> kertoo tänään, kuinka venäläissotilas sotasyyllisen osapuolen edustajana hämmästeli tasan 78 vuotta sitten sotatoimien vaiettua 13.3.1940 Karjalamme elävien puolustajien vähälukuisuutta, ks.&nbsp;<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005601346.html" target="_blank">is.fi/kotimaa/art-2000005601346.html</a>&nbsp;</p><p><strong>Kartta vuodelta 1940</strong> kertoo, kuinka talvisodan jälkeen Suomi-neidon luomumuotoja eli itsenäisyyden ajan alkuperäisiä rajoja on hieman &#39;korjailtu&#39; eli manipuloitu: valtakunnan rajat toki säilyivät entisellään, mutta vihollisen miehittämiksi laittomasti joutuneet ja etnisesti puhdistetut alueemme merkittiin toistaiseksi erillisinä erottuviksi valtakunnanrajaa hentoisemmalla rajalinjalla, ks. <em>kattavampi esitys</em> <a href="http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/213499-koulukarttaa-korjattiin-talvisodan-jalkeen-luovutetut-alueet-jaivat-suomeen" target="_blank"><u>koulukarttaa-korjattiin-talvisodan-jalkeen-luovutetut-alueet-jaivat-suomeen</u></a>&nbsp;</p><p><strong>Vaikka ja koska</strong> elämme edelleen itänaapurinamme sama epävakaa imperialistinen wanna-be-suurvalta, jonka elinikäisten diktaattorien nimet vaihdetaan ajoittain uusiin stalineihin ja lenineihin ja&nbsp; brezhneveihin ja putineihin, ja joka tappaa/murhauttaa omiakin kansalaisiaan ympäri maailmaa ja syyllistyy tuon tuosta rajaloukkauksiin ja alueanastuksiin, meidän tulee pitää mielissämme koko itsenäisen Suomi-neidon arvot - ja niin myös ikinuoren 100-vuotiaan sydänkäpysemme <a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251301-sauli-niiniston-rinnassa-suur-suomi-merkki" target="_blank"><u>Suomineidon alkuperäiset luomumuodot erilaisin soveltuvin tavoin lähellä sydäntä, niin viipurin pakolaisten kuin muidenkin suomalaisten, valtiojohdon kuin rivikansalaistenkin</u></a>&nbsp; &nbsp;</p><p><br />&nbsp;</p><p>Lue myös:&nbsp;&nbsp;</p><p><a href="https://www.viestihopeat.fi/karttoja-1921-42" target="_blank"><strong>Karttoja 1921-42</strong></a>&nbsp;</p><p><a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240411-putin-keski-venaja-oli-suomalaismaata-ennen-maahantunkeutumisryssintaa" target="_blank"><strong>Vladimir Putin: Keski-Venäjäkin oli suomalaismaata</strong></a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viipurin lääni ja itäinen Salla toki edelleen olivat osa Suomi-neitoa siinä missä Helsinki ja Petsamokin, mutta ne piti merkata erityisalueiksi, koska niillä asusti laittoman anschlussin tuomia maahantunkeutujaryssiä kuten myös Hankoniemen miehitystukikohdassa. Ilta-Sanomat kertoo tänään, kuinka venäläissotilas sotasyyllisen osapuolen edustajana hämmästeli tasan 78 vuotta sitten sotatoimien vaiettua 13.3.1940 Karjalamme elävien puolustajien vähälukuisuutta, ks. is.fi/kotimaa/art-2000005601346.html 

Kartta vuodelta 1940 kertoo, kuinka talvisodan jälkeen Suomi-neidon luomumuotoja eli itsenäisyyden ajan alkuperäisiä rajoja on hieman 'korjailtu' eli manipuloitu: valtakunnan rajat toki säilyivät entisellään, mutta vihollisen miehittämiksi laittomasti joutuneet ja etnisesti puhdistetut alueemme merkittiin toistaiseksi erillisinä erottuviksi valtakunnanrajaa hentoisemmalla rajalinjalla, ks. kattavampi esitys koulukarttaa-korjattiin-talvisodan-jalkeen-luovutetut-alueet-jaivat-suomeen 

Vaikka ja koska elämme edelleen itänaapurinamme sama epävakaa imperialistinen wanna-be-suurvalta, jonka elinikäisten diktaattorien nimet vaihdetaan ajoittain uusiin stalineihin ja lenineihin ja  brezhneveihin ja putineihin, ja joka tappaa/murhauttaa omiakin kansalaisiaan ympäri maailmaa ja syyllistyy tuon tuosta rajaloukkauksiin ja alueanastuksiin, meidän tulee pitää mielissämme koko itsenäisen Suomi-neidon arvot - ja niin myös ikinuoren 100-vuotiaan sydänkäpysemme Suomineidon alkuperäiset luomumuodot erilaisin soveltuvin tavoin lähellä sydäntä, niin viipurin pakolaisten kuin muidenkin suomalaisten, valtiojohdon kuin rivikansalaistenkin   


 

Lue myös:  

Karttoja 1921-42 

Vladimir Putin: Keski-Venäjäkin oli suomalaismaata

]]>
31 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252190-karttaamme-lisattiin-katkoviivoja-talvisodan-30111939-1331940-jalkeen#comments Alkuperäinen Suomineito Karjala takaisin Kartta Suomen itsenäistymisvuodet 1917-20 Talvisota Tue, 13 Mar 2018 08:02:19 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252190-karttaamme-lisattiin-katkoviivoja-talvisodan-30111939-1331940-jalkeen
Toimiko Talvisodassa Suomen puolella Venäjän Kansanarmeija (RNA)? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250941-toimiko-talvisodassa-suomen-puolella-venajan-kansanarmeija-rna <p><em><strong>Toimiko Talvisodassa Suomen puolella Venäjän Kansanarmeija (RNA)?</strong></em></p><p>*</p><p><strong>Johdanto</strong></p><p><em>Tiedetään, että eri tahoilta esitettiin Talvisodan sytyttyä, että <strong>puna-armeijan sotavangeista ja Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) valkoisista emigrantti-upseereista</strong> perustettaisiin Suomen armeijan rinnalle antistalinistinen pataljoona.&nbsp; </em></p><p><em>Mutta toteutuiko se (kaikesta päinvastaisesta oletuksesta huolimatta) ja jos, missä ja miten se taisteli rintamalla?</em></p><p>*</p><p><strong>Pohjustus</strong></p><p>Talvisodan aikana istuneen Rytin hallituksen keskustelut</p><p><strong>Murhenäytelmän vuorosanat</strong> (<em>toim. Ohto Manninen &ndash; Kauko Rumpunen, 2003)</em></p><p><strong>Muistiinpanoja valtioneuvoston kokouksesta 15.12.1939</strong></p><p><strong>Asia 1.:</strong></p><p><strong>Pääministeri Ryti</strong> esitti eräitä tietoja rintamalta.&nbsp; Mainitsi, että oli esitetty ajatus, että Trotski kutsuttaisiin tänne muodostamaan Venäjälle vastahallituksen.</p><p><strong>Ministeri Paasikivi</strong> piti ajatuta hyvin epämiellyttävänä.</p><p><strong>Ministeri Hannulan</strong> mielestä ajatus oli ilmassa, hän oli kuullut sen muualtakin</p><p>*</p><p><strong>Pääministeri Ryti</strong> kirjoitti joulukuussa ulkopoliittisista kysymyksistä muistikirjaansa:</p><p>&rdquo;Venäläisemigranttienkin hankkeet etsivät väyläänsä.</p><p>Mannerheim suositteli 27.12.1939 (klo 22.30), että olisi &rdquo;kenties syytä päästä kontaktiin <strong>Bojanoffin,</strong> Stalinin entiseen sihteeriin&rdquo;.&nbsp; (nimi myös muodossa: <strong>Bazanov</strong>, vh).</p><p>Tässä asiassa hänelle olivat kirjoittanet amiraali <strong>Kidroff</strong>, rutinas <strong>Gortshjakoff</strong> ja <strong><em>Vosroschdellije&acute;n</em></strong> toimittaja <strong>Semjonoff</strong>.&nbsp; Voimme siis todeta, että Stalinin vastustajat sosialisteista monarkisteihin olivat liittyneet yhteen.&rdquo;</p><p>(<em>nimistä: </em></p><p><em>mahdollisesti tarkoitetaan;</em> Wrangelin laivaston Amiraali <strong>Mikhail Aleksandrovitš Kedrov</strong> 1878&mdash;1945<em>; </em><a href="http://heninen.net/view_f.htm?E=16&amp;F=bekmanalfred&amp;P=kedrov.jpg"><em><u>http://heninen.net/view_f.htm?E=16&amp;F=bekmanalfred&amp;P=kedrov.jpg</u></em></a><em> ; Wikipedia; </em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B5%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2,_%D0%9C%D0%B8%D1%85%D0%B0%D0%B8%D0%BB_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><em><u>https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B5%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2,_%D0%9C%D0%B8%D1%85%D0%B0%D0%B8%D0%BB_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87</u></em></a></p><p>*</p><p><strong>Muistiinpanoja ulkoasiainvaliokunnan ja valtioneuvoston istunnosta 8.1.1940:</strong></p><p><strong>Asia 7.:</strong></p><p><strong>Ministeri Söderhjelm</strong> oli huolissaan vapaaehtoisten vastaanotosta.</p><p>Siinä oli tapahtunut paljon sekaannusta.&nbsp; Oli varoitettu ottamasta puolalaisia ja tsekkejä.&nbsp; Kuitenkin kenraali Enckell (<em>kenraaliluutnantti, evp., toimitusjohtaja, ylipäällikön edustaja vapaaehtoisasioissa Oscar Paul Enckell</em>) puhuu suurista joukoista vapaaehtoisia, joihin luultavasti kuuluisi juuri mainittuja joukkoja.</p><p><strong>Pääministeri</strong> huomautti, että tämä on Päämajan asia.</p><p><strong>Ministeri Kotilainen</strong> huomautti, että tässä on poliittinen kysymys, johon kenraali Enckell ei kajoa.&nbsp; Ranska on valmis lähettämään 3 divisioonaa puolalaisia Liettuasta&nbsp; Sille on määrätty intressi lähettää myös joukkoja tänne.</p><p><strong>Ministeri Paasikivi</strong> totesi, että vaikka tämä on poliittinen kysymys, on pääasiassa luotettava Mannerheimiin.&nbsp; Emme voi tehdä päätöstä tietämättä hänen mielipidettään asiasta.</p><p><strong>Ministeri Tanner</strong> totesi, että vapaaehtoiskysymys alusta alkaen oli ollut sekava.&nbsp; Viimeinen ohje Päämajasta oli, että vain määrättyjä kansallisuuksia otetaan vastaan.&nbsp; Hänen mielestään ei ollut otettava vastaan venäläisiä eikä saksalaisia emigrantteja.&nbsp; Liettuassa on paljon halukkaita puolalaisia, mutta niiden saanti on vähemmän suotavaa, sitä paitsi Saksa kaappaa ne matkalla.&nbsp; Asian määrää tietysti Päämajan kanta, mutta kyllä meillä pitää olla mahdollisuus neuvotella sen järjestämisestä.</p><p><strong>Ministeri Söderhjelm</strong> huomautti, että jos otamme vastaan divisioonan puolalaisia, niin joudumme suoraan sotaan Saksaa vastaan, asia on siis selvästi poliittisluontoinen.</p><p><strong>Pääministeri </strong>huomautti, että asia alkaa selvitä.&nbsp; Mannerheim ei halua venäläisiä emigrantteja, ei myöskään Liettuan puolalaisia.&nbsp; Puolalaiset ovat osa bolshevikkeja, ilman varustuksia, huonossa kunnossa ja huonosti harjoitettuja.&nbsp; Aikaisemmin sanottiin, ettei oteta vastaan saksalaisia, nyt kuitenkin otetaan vastaan <em>Finnland-kämpfereitä</em>.&nbsp; Unkarilaisten vapaaehtoisten on melkein mahdotonta päästä tänne, siksi niiden saanti on käytännössä vailla merkitystä.</p><p><strong>Ministeri Paasikivi</strong> huomautti, että sotamarsalkka kyllä osaa arvostella asian poliittista puolta yhtä hyvin kuin mekin, kenties paremmin ja ymmärtää hyvin asioiden konsekvenssit.&nbsp; Muistettava on, että vaikka meillä onkin korkea asema tässä valtiossa, niin Mannerheim on tärkein henkilö tässä maassa.</p><p>*</p><p><strong>Samana päivänä, 8.1.1940, Mannerheim</strong> kirjoitti Englantiin kenraali <strong>E. Ironsidelle</strong>.&nbsp; Tällöin hän mainitsi &rdquo;säännöllisten joukkojen&rdquo;, siis ei pelkästään vapaaehtoisten, intervention, mutta painotti sitä, että interventio ei saisi sulkea Ruotsin kautta kulkevaa kauttakulkuliikennettä.&nbsp; Hän halusi taata, että asekuljetuksetkin edelleen pääsisivät Suomeen!</p><p>*</p><p><strong>Muistiinpanoja ulkoasiainvaliokunnan kokouksesta 22.1.1940:</strong></p><p><strong>Asia 4.:</strong></p><p><strong>Ministeri Tanner</strong>: &hellip; Siirtyi käsittelemään vapaaehtoiskysymystä.</p><p>Totesi Päämajan kannan suuresti muuttuneen, löyhtyneen.&nbsp; Nyt otetaan kaikkia paitsi venäläisiä, varusteettomia ja yksitellen ja vielä maksetaan heidän matkansa.&nbsp; Niistä tulee kalliita sotamiehiä, mutta kai tarvitaan elävää voimaa korvaamaan tappiot.</p><p>Englannissa on nyt 500 miestä koossa.&nbsp; He ovat tiedustelleet läpikulkulupaa ja Norja oli vastannut myöntävästi mutta Ruotsi epäselvästi.</p><p>Myöhemmin oli käynyt selväksi, että Ruotsi kyllä lupaa läpikulkuoikeuden, jos Suomi sitä anoo, mutta ei pidä suotavana, että suurvallat itse sitä pyytävät.&nbsp;</p><p>Englannilla oli 40.000 itävaltalaista, jotka olivat halukkaita tänne tulemaan, Ranskassakin on halukkaita tulijoita.&nbsp;</p><p>Sikorskyn (Puolan pakolaishallituksen pääministeri, vh) ehdotus li, että perustettaisiin puolalainen legioona, joka lähetettäisiin Suomeen meidän kustannuksellamme ja meidän hoidossamme.&nbsp;</p><p>Ministeri Tannerin mielestä Puolan pitäisi hoitaa niiden lähetys Ruotsiin.&nbsp; Siellä me valitsisimme kelvolliset ja toimittaisimme ne Tornioon.&nbsp; Tuntuu muuten hyvin vähän uskottavalta, että puolalaiset pääsevät lähtemään.&nbsp; Saksa luultavasti estää heidän kulkunsa.&nbsp; Siksi pitäisi matkan olla Puolan asia.</p><p><strong>Ministeri Hannula</strong> totesi, että puolalaisten joukossa on osaksi säännöllisiä joukkoja.</p><p><strong>Ministeri Niukkanen</strong> totesi, että Puolan sotajohto on ollut huono, mutta että sotamies kyllä on parempi kuin ryssät.</p><p>*</p><p><strong>UAV:n kokous 22.1.1940 (jatkoa):</strong></p><p><strong>Asia 5.:</strong></p><p><strong>Ministeri Kotilainen</strong> palasi vapaaehtoisten kuljetukseen. Jotta se ei tulisi niin kalliiksi, pitäisi lähettää omia laivoja niitä kuljettamaan, se vaatisi vähemmän valuuttaa.</p><p><strong>Ministeri Hannula</strong> tiedusteli, onko syytä vetää kaiken maailman ihmisiä meidän armeijamme.</p><p><strong>Pääministeri Rytin</strong> mielestä pääasia oli, että he tappelevat.</p><p><strong>Ministeri Niukkanen</strong> palasi Ranskan interventiohankkeeseen.&nbsp; Hänen mielestään meidän pitäisi kaikella tavalla yllyttää heitä siihen.&nbsp;&nbsp; &hellip;</p><p>Ministeri Niukkasen mielestä meidän täytyy joka saada aikaan rauha tai sitten kehittää sotamme suursodaksi, muuten vuosien mittaan joudumme tappiolle.&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>UAV:n kokous 22.1.1940 (jatkoa):</strong></p><p><strong>Asia 6.:</strong></p><p><strong>Ministeri Tanner</strong> siirtyi puhumaan ryssien keskuudessa suoritettavasta propagandasta.</p><p>Ilmoitti, että hänen luonaan oli juossut paljon väkeä, etupäässä emigrantteja, sekä monarkkisteja että bolshevikkeja, m.m. <strong>Kerenskin poika</strong>, kaikki tarjonneet palveluksiaan. (<em>Kerenskillä oli kaksi poikaa: Oleg ja Kleb)</em></p><p>Jotakuta voisi mahdollisesti käyttää, mutta hän epäili suuresti heidän laajaa ohjelmaansa, joka käsitti m.m. Venäjällä vallitsevan systeemin kaatamista.&nbsp; Me puolustamme vain maamme itsenäisyyttä ja vapautta. Jos he siinä suhteessa ovat halukkaita meitä auttamaan, ovat he tervetulleita.&nbsp; Tästä rajoituksesta ovat sekä sotilasviranomaiset että me yksimieliset.</p><p><strong>Pääministeri Rytin</strong> mielestä olisi epäilemättä hyvä, jos neuvostojärjestelmä luhistuisi, mutta se ei ole meidän asiamme.</p><p><strong>Ministeri Niukkasen</strong> mielestä pitäisi ryssien suhteen olla hyvin varovainen.&nbsp; Kielimiehinä heitä voisi käyttää, mahdollisesti he voisivat tehdä jotakin ulkomailla.&nbsp; Muta ei pitänyt suotavana heidän käyttämistään meidän radiossamme.</p><p><strong>Pääministerin</strong> mielestä ei saisi asettua niin kielteiselle kannalle&nbsp; He tuntevat venäläisten psykologian, heitä voitaisiin käyttää meidän hyväksemme, he voisivat saada venäläiset ymmärtämään meidän näkökohtamme, meidän päämäärämme.</p><p><strong>Ministeri Paasikiven</strong> mielestä bolshevistisen systeemin kaatamista ei kannattaisi ajatella, elleivät suurvalat olisi kiinnostuneita asiasta ja ryhtyisi puuhaan, mutta meidän voimillamme sitä ei voi saada aikaan.&nbsp; Se on liian suuri puuha meille.&nbsp; Toista on, jos suurvallat ryhtyisivät rahoittamaan sellaista propagandaa.</p><p><strong>Pääministeri</strong> ilmoitti aikovansa keskustella asiasta englantilaisten kanssa, että etelästä käsin pantaisiin <em>secret service </em>toimimaan entistä aktiivisemmin.&nbsp; Avusi tarjoutuneet venäläiset ovat enimmäkseen köyhiä, heille on pääasia päästä leipään kiinni.</p><p><strong>Ministeri Paasikivi</strong> epäili, että englantilaiset eivät halua sotaa Venäjää vastaan, kenties sitten pikemmin systeemin muutosta.&nbsp; Meillä on liian vähän väkeä lähetystöissä, emme me voi saada mitään aikaa<strong>n, mutta jos suurvallat innostuisivat asiasta, olisivat mahdollisuudet toiset. &hellip;</strong></p><p>Pääministeri epäili, päästävätköhän Norja ja Ruotsi vapaaehtoiset kulkemaan, jos niitä tulee 1.000 yht&acute;aikaa kuljetuslaivassa.</p><p><strong>Ministeri Söderhjelm</strong> huomautti, että Ruotsissa ennen kaikkea pelätään ranskalaisten ja englantilaisten legioonan syntymistä täällä.&nbsp; Muita vapaaehtoisia he pelkäävät vähemmän.</p><p>*</p><p><strong>Venäläisten Stalin-vastustajien ehdotuksiin</strong> oli</p><p>19.1.1940 Rytin, Tannerin, päämajan edustajan Waldenin, kenraali Oscar Enckellin, majuri M. Gripenbergin ja kapteeni J.W. Snellmann neuvottelussa muotoiltu kanta:</p><p>Venäläisiä ei otettaisi vapaaehtoisiksi, mutta propagandaan heitä voitaisiin käyttää.</p><p>Pieniä sotavankiryhmiä olisi mahdollista käyttää propagandatoimintaan rajalla.</p><p>(<strong><em>Stalinin entisen sihteerin Bazanovin</em></strong><em> esitysten mukaan sotavangeista koottiin salaa helmikuun1940 aikana pieni &rdquo;Venäjän vapautusarmeja&rdquo;, jonka yksi osasto matkusti rintaman lähelle propagandatehtäviin.&nbsp; Neuvostovakoilu sai hankkeesta tiedon jo ennen kuin se oli käynnistettykään</em>.)</p><p>Mannerheim oli saanut kuulla, että Gripenbergin ja R(ytin) käymästä keskustelusta oli käynyt ilmi, että puolalaisten yksiköiden osallistuminen tulkittaisiin <em>casus belliksi</em> (sodan syyksi).&nbsp;</p><p>Siksi hän 23.1.1940 (klo 11.30) ilmoitti Waldenille, että puolalaisten vastaanotto oli järjestettävä siten, että se tapahtui yksitellen.</p><p>Walden totesi, että ehtojen ensimmäisessä pykälässä on edellytys, että puolalaisten on omalla kustannuksellaan tultava Tukholmaan eikä näillä varmaankaan olisi varaa siihen.</p><p>Tähän Mannerheim vielä:</p><p>&rdquo;<em>Meidän on siinä tapauksessa autettava heitä</em>.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Muistiinpanoja ulkoasiainvaliokunnan kokouksesta 2.1.1940;</strong></p><p><strong>Asia 3:</strong></p><p><strong>Pääministeri</strong> ilmoitti, että sotamarsalkka Mannerheim tahtoo kuulla, mitä hallitus ajattelee mahdollisesta englantilaisten maihinnoususta Muurmanskissa.&nbsp; &hellip;</p><p><strong>Pääministeri</strong> huomautti, että Englanti voisi suorittaa maihinnousun Murmanskissa Kansainliiton toimeksiannosta.&nbsp; Tiedusteli, olisiko jo etukäteen keskusteltava asiasta Ruotsin kanssa.</p><p><strong>Ministeri Söderhjelmin</strong> mielestä olisi Ruotsille ilmoitettava, että sellainen ajatus on herätetty.</p><p><strong>Ministeri Niukkasen</strong> mielestä asiasta ei kannata keskustella, vaan on hyväksyttävä ehdotus.</p><p><strong>Pääministeri</strong> sanoi, että voitaisiin Ruotsilta vaatia enemmän apua viitaten siihen, että muuten&nbsp; meidän täytyisi koettaa saada aktiivista apua Englannilta ja Ranskalta.</p><p><strong>Ministeri Niukkasen</strong> mielestä meidän olisi pakko ottaa apua niin paljon kuin voidaan saada, m.m. olisi otettava vastaan kansainvälisiä tappelijoita.&nbsp; Ei meillä ole varaa kieltäytyä siitä.</p><p>Kun vain saataisiin varusteita, voitaisiin muodostaa 5 divisioonaa lisäksi.&nbsp; Meillä on nyt 12 divisioonaa.&nbsp; Ku saadaan varusteet, mitä ny odotetaan, meillä olisi 15 divisioonaa venäläisten 27 divisioonaa vastaan.</p><p><strong>Ministeri Tanner</strong> pelkäsi joutumista sekoitetuksi suurvaltain juttuun.&nbsp; Se olisi epäedullista siltäkin kannalta, että Saksa vastaisuudessa olisi meille epäsuopea.</p><p><strong>Ministeri Söderhjelm</strong> huomautti, että Ruotsiin nähden ei saa yliarvioida tuota linjaa.&nbsp; Ruotsin avun saannin kannalta olisi edullisempaa pysyä erillään länsivalloista.</p><p><strong>Pääministeri </strong>huomautti, että jos Mannerheim antaa myöntävän vastauksen, niin länsivallat ajattelevat asiaa.</p><p><strong>Ministeri Söderhjelmin</strong> mielestä Mannerheimin täytyy olla positiivinen.</p><p><strong>Ministeri Niukkanen</strong> huomautti, että Englanti kyllä keksii sopivan muodon.&nbsp; Englannin sotilaallinen apu Muurmanskissa panisi Venäjän riitingit aivan sekaisin.</p><p><strong><em>Lähde: </em></strong></p><p><strong><em>Murhenäytelmän vuorosanat, s. 89-90.</em></strong></p><p>*</p><p>Gortshjakoff = Gortchakov Michael, venäläinen emigrantti, ruhtinas.</p><p>Kedrov, M.A. = Kidroff, amiraali, venäläinen emigrantti.</p><p>Semjonov, J.F., venäläinen toimittaja, Semjonoff.</p><p>*</p><p><strong>Ministeri J.K. Paasikivi kirjoitti 15.2.1940 muistikirjaansa</strong>, päivänä, jona Mannerheim-linja murtui Summassa Lähteen lohkolla:</p><p>Päämajan yhdysmies Walden kävi luonani.&nbsp; Kerroin hänelle, mitä olin kuullut (Tukholmassa käyneeltä)&nbsp; Tannerilta(14.2.).&nbsp; Walden oli edelleen sitä mieltä, että meidän olisi pyrittävä rauhaan. Hän epäilee länsivaltojen apua. &hellip; Länsivallat saisi täällä aikaan rintaman Saksaa vastaan ja meidät siihen mukaan.</p><p>Kenraali Enckelliltä oli eilen tullut sähkösanomia, joissa ilmoitettiin, että länsivallat, Ranska ja Englanti, ovat vastahakoisia antamaan meille aseita.&nbsp; W:n mielestä myös 50.000 á 60.000 miestä joukkoja, jotka länsivallat ovat luvanneet, ei riitä meille.&nbsp;</p><p>Pelkäsi että Ranska tahtoo päästä erilleen puolalaisista ja espanjalaisista pakolaisista ja lähettää ne tänne.</p><p><strong><em>Murhenäytelmän vuorosanat, s. 191-192.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Mauno Pekkala ei pitänyt länsivaltojen avun perillepääsy</strong> todennäköisenä eikä muutenkaan jaksanut uskoa siihen:</p><p>&rdquo;Minusta tuntuu, että länsivaltojen apu suurelta osalta on bluffia.</p><p>Eiväthän he auttaneet Puolaa vaikka olivatkin luvanneet.&nbsp; Ja Tshekkoslovakiaa he kehottivat antautumaan.&rdquo;</p><p><strong><em>Murhenäytelmän vuorosanat, s. 193.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Aaro Pakaslahti</strong> kirjoittaa muistelmissaan &rdquo;Talvisodan poliittinen näytelmä&rdquo;:</p><p>Kysäisin muuten kerran Tannerilta, voitaisiinko <strong>Oskari Tokoihin</strong> ottaa yhteys (<em>liittyy Mannerheimin ym. spekulaatioihin Terijoen hallitukselle vastavetona hätäpäissään pohditusta venäläisemigranteista kootusta &rdquo;Venäjän kansanhallituksesta&rdquo; jonnekin Repolan suunnalle, joissa kaavailuissa oli pyöritelty mahdollisuutta kutsua <strong>Trotski tai Kerenski</strong> sen päämiehenksi, vh</em>).</p><p>Hänen (Tokoin) astumisensa maan palvelukseen osoittaisi Neuvostoliitolle, kuinka vuoden 1918 punaiset johtomiehetkin ovat itsenäisyyttämme puolustamassa.&nbsp;</p><p>Tähän Tanner sanoi, että annettakoon &rdquo;Tokoin levätä rauhassa&rdquo;; hänen astumisestaan näyttämölle ei olisi hyötyä, sillä Suomen työväenluokka e häntä tarvitse.</p><p>Sotamarsalkka ei tietääkseni millään tavoin pitänyt kiinni (emigranttihallitus-) ajatuksesta, jonka harkitsemista hän oli esittänyt ulkoministerille (Erkko).</p><p>Päinvastoin hänen kantansa kiteytyi toiseen suuntaan, siihen, että kaikin keinoin on näytettävä maailmalle asiamme koskevan vain Suomen alueen puolustamista, johon ei ole yhdistettävä Venäjän kysymystä.</p><p>Luovutaan aikeesta etsiä yhteyksiä Suomelle myötämielisiin venäläisiin.</p><p>Tämä tuli esille mm. vapaaehtoiskysymyksessä.&nbsp;</p><p>Marsalkan hyväksymissä lähetystöille lähetetyissä ohjeissa sanottiin, että venäläispakolaisia ei oteta vapaaehtoisiksi eikä venäläisten emigranttipiirien kanssa asetuta yhteistyöhön.</p><p>Sama koski myös Neuvostoliiton alaisuudessa elävien vierasheimoisten kansojen pakolaisedustajista ulkomailla.</p><p>Hackzell oli kuitenkin sitä mieltä, että viimeksi mainittua mahdollisuutta oli käytettävä hyväksi.&nbsp; Hän katsoi, että yhteistyö ukrainalaisten kanssa voisi tuottaa ajan mittaan tuloksia, jos nämä ryhtyisivät sabotaaseihin Etelä-Venäjän sotateollisuuslaitoksissa.&nbsp; Hackzell puhui myös minulle ajatuksistaan.&nbsp; Kysymys oli hänelle puhtaasti käytännöllinen; hän ei ottanut huomioon Neuvostoliiton poliittisia tulevaisuuden näkymiä. Kerroin hänelle, että sotamarsalkka tietääkseni vastusti sanotunlaisia hankkeita.&nbsp; Hackzell hieman manaili marsalkkaa ja toivoi voivansa vaikuttaa tähän.</p><p>Minä puolestani valmistin päämajalle parikin ulkoministeriön sähkeluonnosta, joissa esitettiin harkittavaksi, mitä mahdollisuuksia sotilasjohdolla eri elimineen olisi mm. ukrainalaisten hyväksi käyttämiseen.</p><p>Otin asian ohimennen puheeksi Tannerin kanssa. &nbsp;Havaitsin Tannerin pysyvän kielteisellä kannalla.&nbsp; Näin, että oli tarpeetonta esittää sähkeluonnoksiani.&nbsp; Ne lienevät ulkoministeriön arkistossa.</p><p>Talvisodan aikana konsuli <strong>Nordström</strong>, joka oli yhteistoiminnassa Hackzelin kanssa, lähetti omalla kustannuksellaan professori Herman Gummeruksen Pariisiin ukrainalaisasiassa.</p><p><strong><em>Lähde: Pakaslahti: Emt. s. 222-223.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Jääkärieverstiluutnantti, heimosoturi, laivanvarustaja, konsuli Ragnar Nordström</strong> kertoo muistelmissaan &rdquo;<em>Voitto tai kuolema</em>&rdquo;:</p><p>Ehdotin päämajalle, että ukrainalaisista sotavangeista perustettaisiin (<em>Suomen rintamalle Talvisodassa,</em> vh) vapaaehtoinen muodostelma taistelemaan venäläisiä vastaan.</p><p>Tätä tarkoitusta varten tuli poikansa kanssa Ukrainan entinen, vapausajan ulkoministeri professori <strong>Alexander Schulgin</strong> minun kustannuksellani Pariisista Pohjois-Suomeen.&nbsp; He vierailivat vankileireillä, pitivät niillä puheita, ja kiinnostus sotavankien keskuudessa hyvin suuri; päämajasta vain ei tullut lupaa suunnitelman toteuttamiseen.</p><p>Lähetin professori Herman Gummeruksen Pariisin ottamaan yhteyttä Venäjän vähemmistöjen johtajiin ja tutkimaan jos heidän kauttaan voitaisiin saada aikaan jotakin itse Venäjän sisällä.</p><p>Hän toi kehotuksestani mukanaan Tukholmaan entisen Ukrainan ulkoministerin Schulginin, jonka poika myös seurasi mukaan.&nbsp;</p><p>Halusin perustaa ukrainalaisen vapaaehtoisjoukon meidän sotavangeistamme, tietysti vain sellaisista, jotka ilmoittautuisivat.</p><p>Schulgin ja Gummerus matkustivat ympäriinsä sotavankileireille, pitivät puheita ja keskustelivat näiden ukrainalaisten kanssa asiasta.&nbsp;</p><p>Maaperä oli kyllä hyvä, jonka takia kutsuin tekniikan tohtori, luutnantti Reino Castrénin Tornioon ja pyysin häntä esittämään asian päämajassa, johon hän kuului.</p><p>Laskin, että sellainen joukko-osasto osallistuisi ensiksikin taisteluun venäläisiä vastaan, mutta odotin kyllä, että sen pääasiallisin hyöty olisi siinä, että sellaisen osaton läsnäolo meidän puolellamme saisi venäläiset menettämään &rdquo;suomalaispelkonsa&rdquo; &ndash; joka suuressa määrin oli venäläisen propagandan aiheuttama ja paisuttama &ndash; ja alkaisivat massoittain antautua vangeiksi.</p><p>Tätä joukkoa suurennettaisiin sitä mukaan kun vankeja saataisiin enemmän ja olihan hyvin arvioitavissa, että venäläisiin &ndash; kun he näkisivät, että vankeja ei kiduteta eikä ammuta kuten venäläisten oma propaganda väitti &ndash; vaikutettaisiin olemaan taistelematta viimeiseen mieheen, vaan he antautuisivat aina tilaisuuden tullen.</p><p>Niin kauan kun suurvallan armeijan sotilaat eivät antaudu vangiksi, vaan taistelevat loppuun asti, ei pienellä vastustajalla ole mitään mahdollisuuksia voittaa.</p><p>Ainoastaan, jos sotilaiden moraali tässä suuren mahdin armeijassa pettää, myös pienellä vastustajalla on pieni mahdollisuus selviytyä.</p><p>Tämän vihollisen väestö on 40 kertaa suurempi kuin Suomen.&nbsp; Olin sen vuoksi heti sodan alussa &ndash; kun kuulin, että me emme ottaneet juuri ollenkaan vankeja&nbsp; - Kivimäen välityksellä saanut Mannerheimin antamaan käskyn, että joukkojen on tehtävä kaikkensa saadakseen niin paljon vankeja kuin mahdollista.</p><p>Reino Castrén esitti ukrainalaisten asian päämajassa, mutta kenraali Walden kaatoi koko asian.&nbsp; Hän selitti erään autokyydin aikana Mikkelistä Helsinkiin, että hän <em>jyrkästi vastustaa, sillä Stalin voi suutta, jos näin menettelemme. (kursiivi Nordströmin).</em></p><p>Schulgin palasi Pariisiin.</p><p>Muutoin saimme kyllä Suomessa runsaasti neuvoja siitä, miten kestäisimme sodan parhaalla mahdollisella tavalla.&nbsp; Myös minuun ihmiset ottivat yhteyttä mitä erilaisimmissa asioissa.&nbsp; Joku tuli ehdottamaan, että tuhoaisimme Pietarin ilmapommituksilla.&nbsp; Toisilla oli muita suunnitelmia.</p><p>Kaikkein huvittavimman sain kuulla, kun eräs ruotsalainen tuli Tukholmasta tapaamaan minua Tornioon.&nbsp; Hän ehdotti aivan tosissaan, että löisimme venäläiset divisioonat Sallassa ajamalla leijonia heidän kimppuunsa.&nbsp; Hän oli tutkinut, kuinka monta leijonaa saisi kootuksi eläintarhoista ja eri sirkusyrityksistä ja päätynyt noin sataan.&nbsp;</p><p>Kun sanoin, että leijonat voisivat yhtä hyvin hyökätä meidän kimppuumme kuin venäläisten, hän vastasi, ettei tällaista vaaraa ollut.&nbsp; Ne pidettäisiin ensiksikin useita päiviä ilman ruokaa.&nbsp; Häkit asetettaisiin rintamalle oviaukot venäläisiin päin.&nbsp; Kun ovet avattaisiin kokonaisen leijonakomppanian päästämiseksi irti, niitä olisi samalla uhattava takaapäin hiilihangoilla.&nbsp;</p><p>Silloin ne juoksisivat ehdottomasti suoraa päätä itään.</p><p>*<em>Lue Huuskan blogi</em>: Talvisodan ihme Sallassa &ndash; jääkärimajuri Nordströmin Suomi-teko joulukuussa 1939; <a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91933-talvisodan-ihme-sallassa-jaakarimajuri-nordstromin-suomiteko-joulukuussa-1939"><u>http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91933-talvisodan-ihme-sallassa-jaakarimajuri-nordstromin-suomiteko-joulukuussa-1939</u></a></p><p>Nordström teki paljon, mutta ei aina saanut vastiketta.&nbsp;</p><p>Hieman alakuloisena hän toteaa:</p><p>Sallan rintaman ratkaisutaisteluissa joulukuussa 1939 venäläisten ylivoima oli yli nelinkertainen.&nbsp; Vihollinen tunkeutui maahan Pelkosenniemen suunnassa 182 kilometriä sekä Kemijärven suunnassa 139 kilometriä &ndash; eli syvemmälle kuin millään muulla rintamalla Talvisodassa.&nbsp; Muutamia päiviä myöhemmin Suomussalmen ratkaisutaisteluissa vihollisen ylivoima oli alle kolminkertainen ja se oli päässyt etenemään kaikkiaan 80 km.</p><p>Eversti Siilasvuo kirjoitti (1940) kirjan Suomussalmesta, ja hänestä tehtiin kenraali.&nbsp; Sallasta ei kukaan kirjoittanut.&nbsp; Vapaussodan invalidista (majuri N:stä) tehtiin ääneti everstiluutnantti.</p><p>(Nordströmiä ei voi moittia mielikuvituksen puutteesta:</p><p>Jatkosodan aikana saatiin 64.000 sotavankia, joista 18.000 kuoli vankileireillä lähinnä aliravitsemukseen.&nbsp; Eversti Nordström ehdotti viranomaisille, että vankileirejä perustettaisiin Tornionjokilaaksoon.&nbsp; Leirit suljettaisiin &rdquo;huolimattomasti&rdquo; yöksi ja vankien annettaisiin &rdquo;siirtyä&rdquo; Ruotsiin &rdquo;ruokittaviksi&rdquo;.&nbsp; Ajatusta ei toteutettu.)</p><p><strong><em>Lähde: Nordström: Emt, s. 235.</em></strong></p><p>*</p><p>Torniossa majuri R. Nordströmin, Professori A. Cholguinen (Schulgin) ja Prof. H. Gummeruksen välillä käytyjen <strong>neuvottelujen tulos:</strong></p><p><strong>4. kohta:</strong></p><p>Ranskasta tulevien ukrainalaisten vapaaehtoisten avulla valitaan varmoja henkilöitä Suomessa olevista ukrainalaisista sotavangeista. Näistä kummastakin kiintiöstä muodostetaan <strong>ukrainalaisten vapaaehtoisten joukko-osasto. &hellip;</strong></p><p>Tornio 22. tammikuuta 1940</p><p><em>(Käännös saksankielisestä dokumentista)</em></p><p>*</p><p><em>(Schulginin kirje konsuli, majuri R. Nordströmille)</em></p><p>Professori Alexander Schulgin</p><p>16, avenue Victor Hugo</p><p>Vanves (Seine),</p><p>Pariisi 7. helmikuuta 1940</p><p>&hellip;</p><p>Nyt on ryhdytty kaikkiin toimenpiteisiin ja niiden (sopimuksessa sovittuihin toimiin, vh) toteuttamiseen mahdollisimman pian.</p><p>Herra professori Gummeruksen kautta olemme esittäneet lähetystöllemme Pariisissa muistion, jossa selostetaan kaikkia käytännön kysymyksiä.</p><p>Meillä on jo useampia ehdokkaita, upseereja ja sotilaita, jotka haluaisivat lähetä Suomeen vapaaehtoisina.&nbsp; Myös eräitä ehdokkaita on propagandan vuoksi tullut valituksi ja näiden vastausta odotamme vielä. &hellip;.</p><p>Sallikaa minun, herra majuri, vielä kerran kiittää Teitä. &nbsp;Suurenmoinen aktiivisuutenne isänmaallisuudessanne saa minun mitä suurimman kunnioituksen.</p><p>Uskollinen ystävänne</p><p><strong>A Shoulguine (Schulgin).</strong></p><p>*</p><p><em>(Herman Gummeruksen kirje majuri Nordströmille)</em></p><p>Pariisi helmikuun 1. päivänä 1940</p><p><strong>Major Ragnar Nordström</strong></p><p>H.V.</p><p>&hellip;</p><p>Schulgin on jo valikoimassa miehiä, jotka voidaan lähettää Suomeen.&nbsp; Luultavasti minä tänään tapaan herra <strong>Tchenkel</strong>in, joka parhaiten tuntee kaukasialaisten ynnä muitten kyseessä olevien kansojen olot.</p><p>Schulgin ilmoittaa minulle kaikessa salaisuudessa, että ranskalaiset todennäköisesti piakkoin ryhtyvät sotilaallisiin toimenpiteisiin kaakossa (Bakuun ym. ölkykentille ym. vh).</p><p>Ennen lähtöämme Tukholmasta, tammikuun 26 p:nä illalla, minä puhuin <strong>ulkoministeri Erkon</strong> kanssa.&nbsp; Hän ilmoitti, että Suomesta on tullut (kenen taholta?) määräys, ettei Suomessa oteta vastaan vapaaehtoisia, jotka ovat &rdquo;venäläistä syntyperää&rdquo;.</p><p>Täkäläinen lähetystö tietää siitä. Minä selitin Erkolle ja lähettiläs Ivalolle, etteivät ukrainalaiset tietenkään ole &rdquo;venäläistä syntyperää&rdquo; ja että sanottu määräys siis ei voi koskea heitä, yhtä vähän kuin esim. georgialaisia.&nbsp; Pyydän sinua kannattamaan tätä käsitystä päämajassa ja hallituksessamme.</p><p>En voi vielä tänään tiedoittaa sen enempää, mutta lähetän kuitenkin tämän lyhyen kirjeen, koska kuriiri lähtee täältä ainoastaan kaksi kertaa viikossa, maanantaina ja torstaina.&nbsp; Lentopostissa ei lähetettä kuriiripostia. &ndash; Saman sisältävän kirjeen minä lähetän <strong>Reino Castrénille</strong> päämajaan.</p><p>Ystäväsi</p><p><strong>Herman Gummerus</strong></p><p>P.S. Kuriiri ei lähtenytkään torstaina, lähtee vasta tänään.&nbsp; Oheen liitän ensimmäisen raporttini.&nbsp; Kirjoitan ruotsiksi oman päiväkirjani mukaan.</p><p>*</p><p><em>(Herman Gummeruksen kirje majuri Nordströmille)</em></p><p>Pariisi 8.2.1940</p><p><strong>Majuri Ragnar Nordström.</strong></p><p>H.V.</p><p>Olen epätoivoinen meidän yrityksemme jarrutuksen suhteen, joka nyt on ilmaantunut täällä. &nbsp;Enckell (kenraaliluutnantti Oscar Enckell, vapaaehtoisasiain koordinaattori päämajassa, vh) väittää, että sotamarsalkka on täydellisesti samalla kannalla kuin hän.</p><p>On vain aivan liiaksi selvää, että <strong>henkilö, joka on puolittain venäläistä syntyperää</strong> ja maailmansodan aikana oli venäjän sotilasasiamies Italiassa <strong>pitää ukrainalaisia &rdquo;venäläisinä&rdquo;. </strong>(<em>siis Enckell, vh)</em></p><p>Sinun tehtäväksesi tulee nyt pääesikunnassa ja hallituksessa saada muutos aikaan siihen kielteiseen päätökseen, jonka väitetään tuleen tehdyksi.&nbsp; Kun tapasimme Ruotsissa minulla sitä paitsi oli sellainen käsitys, että Sinulla on johdossa olevien periaatteellinen tuki asiassa.&nbsp;</p><p>Jos ukrainalainen asia kuivuu kasaan asianosaisten vastustuksen vuoksi, en totta tosiaan tiedä miten saatan kertoa tästä ukrainalaisille ystävillemme ja punastumatta häpeästä.</p><p>Epätoivoisena lähetin tänään Sinulle että Reinolle (Castrén) seuraavan sähkeen: (ranskaksi helpottaakseni sensuuria):</p><p>&rdquo;<strong>Ent. suomalainen kenraali työskentelee suunnitelmaamme vastaan. Gummerus.&rdquo; &hellip;</strong></p><p>Olen kärsimättömänä odottanut ilmoitusta sinulta,</p><p>Ystäväsi</p><p>Herman</p><p>*</p><p><em>Majuri Nordströmin kirje Tukholmasta Gummerukselle Pariisiin</em></p><p>Tukholma, 17.2,1940</p><p>Herra Professori Herman Gummerus,</p><p>Pariisi</p><p>H.V.</p><p>Olen vastaanottanut kummatkin raporttisi Pariisista samoin kuin eilisen sähkösanoman, johon vastaan tänään&hellip;</p><p>Koskien ukrainalaisia tilanne on seuraava.</p><p>Ryti on professori Kivimäen ilmoituksen mukaan hyväksynyt tämän suunnitelman.&nbsp; Enckell on sitä vastaan, mutta Castrénin ilmoituksen mukaa, joka soitti minulle kaksi päivä sitten Suomesta, kenraali Heikki Kekoni on sen puolesta.&nbsp; Mannerheim haluaa odottaa kenraali Enckellin paluuta ennen kuin hän ottaa kantaa asiassa.</p><p>Heti kenraali Enckellin palattua tulen ottamaan häneen yhteyttä, vaikkapa puhelimitse, tässä asiassa, ja jos hän silloinkin onnistuu estämään asian, tulen prof. Kivimäen kanssa (joka nyt on Berliinissä viikon ajan eteenpäin) menemään Päämajaan järjestämään asian, tai sitten ukrainalaisten on tultava tänne värväystoimiston kautta Ranskassa ja Englannissa, minkä jälkeen, kun he ovat tulleet tänne ylös (pohjoiseen), kaikki järjestetään kuten olemme sopineet.</p><p>Castrén haluaa minut yhdessä kenraali Enckellin kanssa Suomeen, mutta jos hän edelleenkin työskentelee asiaa vastaan, en saa sitä yksin läpi, vaan se on vietävä läpi yhdessä prof. K:n kanssa &ndash; Kirjoitan sinulle seuraavan kirjeen niin pian kuin asia on hieman edistynyt, mutta kun täällä kaikissa asioissa kuten tässä on suuria vaikeuksia, on parasta, että he saattavat kaikki valmiiksi, mutta odottavat kärsivällisiesti kunnes voin antaa lähemmät ohjeet.</p><p>täällä on paljon, paljon muuta, mitä hoidetaan yhtä huonosti minun mielestäni, niiden joukossa myös asioita, jotka koskeva toisia vapaaehtoisjoukkoja, joten meidän on lohduttauduttava sillä vaikkakin se tietysti on harmillista.</p><p>Matkustan tänään taas Pohjois-Suomeen ja olen siellä ainakin viikon.&nbsp; Kun prof. Kivimäki on palannut matkaltaan ja minä olen saanut tavata kenraali Enckellin annan kuulua itsestäni enemmän.</p><p>Monin terveisin,</p><p>R N.</p><p>*</p><p>Vielä 16.2.1940 Nordström lähetti Tukholmasta T.M. Kivimäelle epätoivoa uhkuvan mutta pontevasti vaihtoehtoja pohtivan kirjeen.&nbsp; Mutta jo viikkoa myöhemmin olosuhteet muuttuivat lähettiläs Kivimäen tavattua Göringin 22.2.1040 Berliinissä.</p><p>Helmikuun 22. päivän 1940 tapaaminen valtakunnanmarsalkka Göringin kanssa loi uutta valoa.&nbsp; Kivimäen aikalaisilmoituksen mukaan Göring kertoi Saksan hyökkäävän Neuvostoliiton kimppuun.&nbsp; G. neuvoi tekemään rauhan silloin kun Suomen armeija oli vielä elossa ja taistelukykyinen, sillä revanssin aika olisi tuleva, ja silloin &rdquo;kaikki korvataan korkoineen&rdquo;.</p><p>Muuttunut tilanne ja nopeasti edenneet rauhanneuvottelut johtivat ukrainalaisvapaaehtoisten hankkeen laukeamiseen.</p><p>*</p><p><strong>Emigrantti Bazanovin tapaus</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Boris Georgievits BAZANOV</strong> (<em>1900 Mogiljov-Podolski &ndash; 1982 Pariisi)</em> oli kuuluisa neuvostoliittolainen VKP(b):n puoluenomenklatuuraan kuulunut loikkari.&nbsp;</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Boris_Ba%C5%BEanov"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Boris_Ba%C5%BEanov</u></a></p><p>Opiskeli Kiovan yliopistossa, liittyi VKP(b):en 1919 ja valittiin Mogiljovin kihlakunnan puoluekomitean sihteeriksi. Opiskeli vuosina 1921-1922 Moskovan teknisessä korkeakoulussa, jossa toimi puoluesolun sihteerinä.</p><p>Otettiin talvella 1922 töihin VKP(b):n keskuskomitean organisatorisen ja ohjaustyön osastolle.&nbsp; Toimi 1923-1925 Keskuskomitean pääsihteerin <strong>Josif Stalinin</strong> avustajana ja keskuskomitean politbyroon teknisenä sihteerinä.&nbsp;</p><p>Bazanovin kontaktit Staliniin olivat varsin rajoittuneet.</p><p>Siirrettiin 1926 keskuskomitean koneistosta ja siirrettiin muihin tehtäviin (erotettiin ja karkotettiin), ja pääsi 1927 keskuskomitean Keski-Aasian toimiston palvelukseen, joka asetti hänet Turkmenian keskuskomitean salaisen osaston päällikön virkan 1.1.1928.&nbsp; Käyttäen hyväkseen metsästyksen varjolla saatua lupaa päästä rajavyöhykkeelle loikkasi Persiaan (nykyisin Iran) Lutfabadin alueelle.&nbsp; Siirtyi sieltä Intian kautta Ranskaan.&nbsp; Oli teknistä ammattitaitoa vaativissa töissä ja avusti ulkomailla toimivaa venäjänkielistä lehdistöä.&nbsp; Vältti muutamat OGPU:n järjestämät murhayritykset.&nbsp;</p><p>Oman kertomuksensa mukaan oli vuosien 1939-1940 neuvostoliittolais-suomalaisen sodan aikana Suomessa valkoisten venäläisten emigranttijärjestöjen (ROVS ja muut) lähettämänä, tapasi marsalkka Mannerheimin ja sai häneltä suostumuksen puna-armeijan sotavangeista koostuvan <strong>Venäjän Kansanarmeijan (RNA</strong>) perustamiseen ROVS:n Suomen alaosastossa jäseninä olleiden upseerien avulla.&nbsp; Muodostettuaan 5 joukkuetta joutui sodan päättymisen vuoksi luopumaan RNA:n perustamisesta.&nbsp;</p><p>Sittemmin jätti aktiivisen poliittisen toiminnan ja työskenteli tieteen ja tekniikan piirissä.</p><p>*</p><p><strong>Emigranttiaktivisti B.G. Bazanovin muistelmat</strong></p><p>julkaistiin 1970-luvun puolivälissä Pariisissa ilmestyvässä <em>Kontinent</em> &ndash;kirjallisessa aikakauslehdessä (n:o 10/1975).&nbsp; Lehden oli perustanut toinen Neuvostoliitosta emigroitunut henkilö, kirjailija V.E. Maksimov (L.A. Samsonov).&nbsp; Muistelmista julkaistiin Ranskassa vielä erillinen painos vuona 1980 nimellä Stalinin entisen sihteerin muistelmat.</p><p>*</p><p><strong>Muistelmissaan Boris G. Bazanov</strong> kuvailee ensimmäistä matkaansa Suomeen tammikuussa 1940.&nbsp; hänen tarkoituksenaan oli muodostaa puna-armeijan sotavangeista ja Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) upseereista antistalinistinen Venäjän kansanarmeija (RNA).&nbsp;</p><p>Mannerheim oli välittömästi hyväksynyt sen perustamisen.</p><p>Bazanov arvioi, että Neuvostoliiton väestö haaveilee kommunismista vapautumista.&nbsp; &rdquo;Halusin muodostaa Venäjän kansanarmeijan sotavangeiksi joutuneista puna-armeijalaisista, mutta ainoastaan vapaaehtoiselta pohjalta; ei niinkään taistelemisen vuoksi, vaan ehdottaakseni neuvostosotilaille meidän puolellemme siirtymistä Venäjän vapauttamiseksi kommunismista.&nbsp; Jos minun mielipiteeni väestön mielialoista olisi oikea (ja kun tämä tapahtui kollektivisoinnin kauhujen ja (NKVD:n johtaja) Jezovin hirmukauden jälkeen, niin oletan, että olin oikeassa), niin halusin vyöryttää yhä kasvavan lumipallon Moskovaan, aloitta tuhannesta miehestä, ottaa mukaan kaikki joukot toiselta puolelta ja mennä Moskovaan viidenkymmenen divisioonan kanssa.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Politbyroon entisen sihteerin Bazanovin</strong> mukaan <strong>Mannerheim</strong> suhtautui skeptisesti hänen aikeisiinsa:</p><p>&rdquo;<em>Jos he lähtevät Teidän mukaanne, niin perustakaa armeija.&nbsp; Muta minä olen vanha sotilas ja epäilen, että nämä juuri helvetistä pois päässeet ja melkein kuin ihmeen kaupalla pelastuneet ihmiset eivät halua palata tuohon helvettiin</em>.&rdquo;</p><p>Lupa muodostaa Venäjän kansanarmeija oli kuitenkin saatu, ja Bazanov vieraili helmikuussa 1940 leirillä, jolla oli noin 500 Laatokan pohjoispuolella käydyissä taisteluissa vangiksi jäänyttä sotilasta.&nbsp; Hän valitsi heistä 450 vapaaehtoista (joista enemmistö oli puna-armeijan rivimiehiä ja aliupseereita).</p><p>Sotavankeudessa ollut upseeristo oli apaattista ja pelkäsi Neuvostoliittoon jääneiden omaistensa ja läheistensä puolesta.&nbsp; Bazanov täytti siksi komentajien paikat Venäjän yleissotilaallisen liiton Suomen alaosaston jäseninä olleilla upseereilla.</p><p>Maaliskuussa 1940 Bazanovilla oli jo 2 tarkka-ampujaosastoa, joiden komentajina olivat kapteeni Lugovoi ja kapteeni Kiseljov.&nbsp;</p><p>Sotatoimiinehti kuitenkin ottaa osaa ainoastaan yksi joukkue, jonka ainoan taistelun aikana loikkasi (vai antautuiko?) vapaaehtoisten puolelle &rdquo;noin 300 puna-armeijalaista&rdquo;.</p><p>Toiminnalle myötämielinen kenraali Rudolf Waldén vaati 13. maaliskuuta 1940 B.G. Bazanovia poistumaan välittömästi maasta peläten neuvostoliittolaisten mahdollisia vaatimuksia entisen loikkarin luovuttamisesta.&nbsp;</p><p>Kaikki halukkaat Venäjän kansanarmeijan vapaaehtoiset saivat Suomen kansalaisuuden, vaikka jotkut naiiviuttaan&nbsp; ja yksinkertaisuuttaan halusivat palata kotiin.</p><p>*</p><p><strong>Pariisissa ilmestyvän Kontinent-lehden</strong> numerossa 10/1975 julkaistu 35 vuoden takaisista kertonut B.G. Bazanovin artikkeli oli sensaatiomainen, mutta ei vaikuttanut kuitenkaan keksityltä.&nbsp; Vaikuttaa vain oudolta se, että monet Venäjän kansanarmeijan perustamiseen eri tavoin liittyneet henkilöt vaikenivat, niin monta vuotta sen lyhytaikaisesta historiasta.</p><p>Myöskään Mannerheim ei maininnut muistelmissaan mitään armeijan muodostamisesta, eikä edes tapaamisestaan Bazanovin kanssa (M. ei koskaan kertonut emigranttikontakteistaan, vh). Tosin hän ei maininnut monesta muustakaan Venäjään liittyneestä tapahtumasta.</p><p>Venäjän yleissotilaallisen liiton upseerit vaikenivat asiasta sodan jälkeen.&nbsp; Edes perusteellisen Talvisodan historia &ndash;teoksen yhdessäkään ulkomaalaisista vapaaehtoisista kertovassa osassa ei mainita asiasta mitään.&nbsp;</p><p>Venäläisistä tai suomalaisista arkistoista ei löydy mitään asiakirjoja, jotka vahvistaisivat venäläisten vapaaehtoisten osallistumisen vuoden 1939-1940 sotaan tai venäläisistä sotavangeista koostuvien joukko-osastojen muodostamisen.</p><p>Aineiston puuttuminen ei kuitenkaan vielä merkitse sitä, että kyseistä joukko-osastoa ei olisi muodostettu.&nbsp; Monilukuisten asiakirjojen ja todistusten kokonaisvaltainen analyysi antaa mahdollisuuden tehdä seuraava johtopäätös: B.G. Bazanovin muistelmat perustuvat todellisiin historiallisiin faktoihin, eli Neuvostoliiton ja Suomen välisellä rintamalla oli helmi-maalisuussa 1940 Venäjän yleissotilaallisen liiton upseereista ja entisistä neuvostoliittolaisista sotavangeista kostuneita venäläisiä vapaaehtoisjoukkoja, jotka jopa osallistuivat ainakin yhteen onnistuneeseen operaatioon.&nbsp; B.G. Bazanov kuitenkin ilmeisesti hieman liioittelee omaa osuuttaan mainituissa tapahtumissa &ndash; epäilyttävältä vaikuttaa mm. hänen Mikkelissä Mannerheimin kanssa käymänsä henkilökohtaisen keskustelun pituus.</p><p><strong>Lähde</strong>: <em>Valkoemigrantti-aktivisti Boris Grigorjev Bazanov&acute;in hahmon ja toiminnan esittely perustuu tältä osin täysin tohtori <strong>Dmitri Frolovin</strong> uraauurtavaan neuvostolähteisiin tukeutuvaan tutkimukseen Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa, 2004, mistä erityiskiitos hänelle.</em></p><p>*</p><p><strong>Bazanovin pakoretki</strong></p><p>Asetuttuaan Asabadiin, Turkmenistaniassa, Bazanov ryhtyi etsimään mahdollisia pakoteitä.</p><p>Selvitettyään, että Firjuzyssa rajaa vartioidaan hyvin, hän päätti paeta Persiaan Ljutfabadin rautatieaseman alueelta, minkä sitten tekikin 1.1.1928.&nbsp; Hän pakeni yhdessä OGPU:n asiamiehen A.R. Maksimovin kanssa.&nbsp; OGPU:n ulkomaanosaston yritykset likvidoida karkurit Persiassa eivät onnistuneet.</p><p>Huhtikuun 8. päivänä 1928 Bazanov ja Maksimov lähtivät Intiaan, sitten saatuaan viisumit Ranskaan saapuivat Marseilles`hin.</p><p>Ranskassa karkusit osoittautuivat kaikille tarpeettomiksi, eikä Moskova ollut kiinnostunut heistä (?, vh).</p><p>Vuonna 1930 Bazanov julkaisi Pariisissa Muistelmansa.&nbsp; Maksimov, joka oli surkeassa jamassa, hyppäsi 1935 Eiffel-tornista.&nbsp; (Eri lähteissä on toisistaan kovin poikkeavia tulkintoja muun muassa Maksimovin &rdquo;liukastumisesta&rdquo;. VH).</p><p>Joulukuun lopulla 1939 &ndash; Talvisodan alettua jo 30.11.1939 &ndash; sotamarsalkka Mannerheim sai Pariisista kirjeen, jonka olivat allekirjoittaneet ROVS:n päällikkö, kenraaliluutnantti <strong>A.P. Arhangelski</strong>, Ylimmän monarkistineuvoston puheenjohtaja, lehti <em>Vozrozdenie</em> sekä eräitä muita.</p><p>Tässä kirjeessä he kaikki pyysivät Mannerheimia ottamaan vastaan Helsingissä <strong>Boris Georgejevits Bazanovin.</strong></p><p>Sotamarsalkka Mannerheim vastasi nopeasti kirjeeseen ja salli Bazanovin saapua Suomeen.&nbsp; Tammikuun 15. päivänä 1940 sotamarsalkka otti hänet vastaan päämajassa Mikkelissä.&nbsp;</p><p>Bazanov esitti Mannerheimille yksityiskohtaisen suunnitelmansa &rdquo;Venäjän kansanosastojen&rdquo; muodostamisesta sotavangeista.&nbsp; He toimisivat Puna-armeijan selustassa ja vetäisivät puna-armeijalaisia suomalaisten puolelle.&nbsp; &hellip;</p><p>Suomen armeijan päämajassa Bazanov tutustui propagandaosaston upseeriin <strong>Petr Patrovits Sokoloviin</strong>, kokeneeseen tiedustelijaan ja Lahden radioaseman radiokommentaattoriin.&nbsp;</p><p>Peterhofin vänrikkikoulusta valmistunut Sokolov oli paennut Suomeen 1918, ja asettunut Terijoelle aloittaen siellä innokkaan toiminnan niin vastavakoilun alalla kuin paikallisissa emigranttijärjestöissäkin.</p><p>Bazanov tiesi, että P.P. Sokolov oli 20. vuosisadan ensimmäisellä neljänneksellä ollut kuuluisa jalkapalloilija, Vasili Burusovin ystävä, Venäjän maajoukkueen jäsen, poikkeuksellisen hyvä painija ja nyrkkeilijä.&nbsp; Terijoella, missä Sokolov asui kymmenen vuotta, hän perusti urheilujoukkueita pelaajista, joista valitsi ja valmisti asiamiehiä Neuvostoliittoon lähetettäviksi.</p><p>Sokolov kiinnosti Bazanovia tiedustelu- ja sabotaasitoiminnan asiantuntijanana, joka saattaisi perustaa ja johtaa hänen armeijassaan kouluja valmistamaan neuvostosotavangeista asiamiehiä linjojen taakse lähetettäväksi.&nbsp; Kuitenkaan ei tätä ideaa päästy toteuttamaan.</p><p>(<em>havaitaan, että kirjoittaja, Leonid&amp;Marina Vlasov käyttävät muotoa &rdquo;hänen armeijassaan&rdquo;, vh).</em></p><p>Talvella 1940 Suomeen saapui <strong>Arkadi Petrovits Stolypin</strong>, Venäjän entisen pääministerin poika, joka oli eräs Kansan työn liiton (NTS) johtajista.</p><p>Stolypin neuvotteli marsalkka Mannerheimin kanssa neuvostosotavankien kohtalosta, kun näiden määrä lähenteli jo kuuttatuhatta.&nbsp; Mannerheim vakuutti emissaarille suhtautuvansa heihin mitä parhaiten.&nbsp; &hellip;</p><p>Helmikuussa 1940 Kansan ja työn liiton (NTS) nuoret jäsenet kirjoittivat pitkän kirjeen Mannerheimille, jotta neuvostosotavangeista valittaisiin vapaaehtoisia, tarkistettaisiin heidät hyvin ja luotaisiin heistä laskuvarjodesanttiosasto.</p><p>Vapaaehtoiset puettaisiin venäläiseen univormuun, aseistettaisiin Suomi-konepistooleilla, käsikranaateilla,&nbsp; räjähdysaineilla ja konekivääreillä.&nbsp; Yöllä desantit heitettäisiin matalalla lentävillä lentokoneilla &ndash; koneiden pitäisi olla venäläisisä sotasaaliskoneita &ndash; Pohjois- ja Koillis-Venäjälle neuvostoliittolaisten vankileirien alueelle.</p><p>Vartiosto likvidoitaisiin, vangit vapautettaisiin ja heistä luotaisiin partisaaniosastoja Venäjän sisällä, kuten venäläiset tekivät Saksan selustassa Ukrainassa ja Valko-Venäjällä (<em>Barbarossan aikaan 1941- </em>, vh).</p><p>Mannerheim kiitti ystävällisesti nuoria heidän kiinnostavasta, mutta utopistisesta ehdotuksestaan, jota ei tällä hetkellä voitu toteuttaa.</p><p><strong><em>Lähde: Leonid&amp;Marina Vlasov: Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit (2007), s. 156-160.</em></strong></p><p><strong><em>*</em></strong></p><p>Venäläisten emigranttien taistelujärjestön <strong>ROVS:in puheenjohtaja, kenraali</strong> <strong>Arhangelski</strong> arvioi myönteisesti Venäjän kansanarmeijan (RNA) muodostamisesta Suomessa ja kirjoitti tästä <strong>kenraaliluutnantti V.K. Vitkovskille</strong> 2.4.1940 m.m.:</p><p>&rdquo;<strong>Näin herra Bazanovin ennen hänen matkaansa Suomeen</strong> ja puhuin hänen kanssaan pitkään puhelimessa osallistumisestamme taisteluun Suomessa, muodoista, joihin sen tulisi asettua jne.</p><p>Bazanovista saa hyvin vakuuttavan miehen vaikutelman, hänessä ei ole mitään kommunistista&hellip;</p><p>Tietoja vangituista puna-armeijalaisista kootuista yksiköistä sain myös Venäjän yleissotajoukkoliikkeen Suomen alaosaston päälliköltä, kapteeni <strong>Sulginilta (<em>Alexander Schulgin</em></strong>) sekä kornilovilaisten Suomen-ryhmän vanhimmalta.</p><p>Siksi pidän tietoja viiden osaston muodostamisesta puna-armeijalaisista sotavangeista meidän upseeriemme komennossa (tiedän sukunimet) täysin uskottavana.</p><p>Tietoja rintamalle lähetetyn Venäjän kansanosaston puolelle siirtymään halukkaista puna-armeijalaisia ottavan osaston menestyksekkäästä toiminnasta olen saanut vain Bazanovilta (eikä ihme, vh).</p><p>Mutta koska kaikki muu, mitä hän puhui, on saanut vahvistuksen, en näe perusteita olla uskomatta häntä tässäkin.</p><p>Toistaiseksi meillä ei ole liittolaisia ja siksi meidän tulee vain valmistautua mahdolliseen toimintaan.</p><p>On tarpeen muistaa, että voimamme ovat puna-armeijan voimiin verrattuna suhteettoman pienet ja siksi meidän tulee ainakin aluksi kieltäytyä voimiemme käyttämisestä &rdquo;valkoisten&rdquo; suurempien tai pienempien osastojen muodossa &ndash; se merkitsisi rikollista tuhlausta.</p><p>Upseereistamme ja sotilaskoulutuksen saanutta nuorisoamme voidaan ja tulee käyttää propagandisteina ja komentavina kaadereina muodostettaessa Venäjän kansanosastoja toimintaan selustassa, kapinoiden nostamiseen jne.</p><p>Kuitenkaan ei ole pois suljettua se, että kansallisen Venäjän intressit voisivat edellyttää suurta venäläistä osastoa tai sen muodostamista.</p><p>Ja meidän tulee olla valmiita tähän tapahtumaan, jos se ei ole luonteeltaan seikkailu.&rdquo;</p><p><em>Lähde: Vlasovit: Emt. s.&nbsp; 160-162.</em></p><p><em>ROVS: </em><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_All-Military_Union">https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_All-Military_Union</a></p><p>*</p><p><strong>Venäjän kansanarmeijan (RNA) historia</strong> päättyi Talvisodan viimesinä päivinä.&nbsp; Bazanov kirjoittaa muistelmissaan:</p><p>&rdquo;<em>Vasta maaliskuun ensi päivinä 1940 me saimme järjestäytymisen valmiiksi ja valmistauduimme lähtemään rintamalle.</em></p><p><em>ensimmäinen kapteeni Kiselevin osasto lähtee ensimmäisenä kahden päivän päästä, sen perässä seuraa toinen, sitten kolmas.&nbsp; Purin leirin lähteäkseni jäljelle jääneiden osastojen kanssa&hellip;</em></p><p><em>Maaliskuun 13:n päivän aamuna 1940 puhelinsoitto kenraali Waldenilta.&nbsp; Minun on pysäytettävä koko operaatio ja saavuttava heti Helsinkiin&hellip;</em></p><p><em>Sota on hävitty, tulitauko allekirjoitettu.&nbsp; Kutsuin teidät pikaisesti, sanoi kenraali Walden, että voisitte heti poistua Suomesta.&nbsp; Neuvostot tietävät kyllä operaatiostanne ja varmaankin vaativat teidän luovuttamistanne&hellip;</em></p><p><em>Kaikki tämä oli järkevää ja totta.&nbsp; Istun autoon, ajan Turkuun ja saavun saman päivänä Ruotsiin.&rdquo;</em></p><p><em>Lähde: Vlasovit: emt. s. 162-153.</em></p><p>*</p><p><strong>Emigranttiaktivisti Bazanovin</strong> muistelmien lisäksi on mainittava pietarilaisen tutkijan <strong>V. Musajevin</strong> artikkeli &rdquo;<em>Neuvostokansalaiset Suomen armeijan palveluksessa toisen maailmansodan aikana</em>&rdquo; (2002).&nbsp; Tekijä käy yksityiskohtaisesti läpi kansallisten joukko-osastojen muodostamista ja neuvostokansalaisten yhteistyötä 1939-1940.&nbsp; Valitettavasti artikkeli on kirjoitetut suomalaisten kirjojen ja julkaisujen pohjalta käyttämättä venäläisiä arkistoja.</p><p>*</p><p><strong>Yleisesti tunnetaan</strong> Talvisodan aikana Kemissä perustettu <strong>Osasto Hämäläinen</strong>, johon kuulutettiin vapaaehtoisia erityisesti 1920-luvun Vienan ja Aunuksen pakolaisista.&nbsp; Joukko-osastosta muodostettiin perustamisen, karsinnan ja koulutuksen jälkeen Sissipataljoona 5 (SissiP 5), joka helmikuussa 1940 osallistui Suomussalmella Raatteen rintaman sivustavartiointiin ja siirrettiin sitten kiireellä Kuhmon rintamalle torjumaan pääasiassa Dolinin hiihtoprikaatin joukkoja.</p><p>Lisäksi Talvisodan aikana Suomessa koottiin vapaaehtoisista rintamajoukkoa, jossa oli mukana joitakin virolaisia vapaaehtoisia (ehkä noin 100), jotka olivat Suomenlahden yli tulleita tai maassa jo varhemmin oleskelleita, mutta jotka eivät ehtineet sodan 3.3.1940 loppuessa vielä rintamalle.</p><p>Virossa toiminut neuvostohallinto kielsi vihollisen puolelle siirtymiset ja erilaisin toimin pyrki rajoittamaan tätä liikennettä.</p><p>*</p><p><strong>Talvisodan vapaaehtoisista</strong></p><p>Helmikuun 1940 lopulla ulkoministeri <strong>Väinö Tanner</strong> kertoi hallitukselle vapaaehtoisten tilanteesta.</p><p>Päämaja oli päättänyt vastaanottaa kaikkia kansallisuuksia paitsi venäläisiä.&nbsp; Vapaaehtoisten matkat piti maksaa, heidät pii pukea ja varustaa.</p><p>&rdquo;Niistä tulee kalliita sotamiehiä, mutta kai tarvitaan elävää voimaa korvaamaan tappioita&rdquo;, puolustusministeri Juho Niukkanen pohti.&nbsp; Opetusministeri Hannula tiedusteli, onko syytä vetää kaiken maailman ihmisiä meidän armeijaamme.</p><p>Tanner kirjoitti Berliinin-lähettiläälle Aarne Wuorimaalle luottamuksellisen kirjeen, jossa antoi alaiselleen lisäohjeen aiempaan kiertokirjeeseen Suomeen otettavista vapaaehtoisista.</p><p>&rdquo;Syistä, joihin minun ei tarvitse lähemmin puuttua, ylipäällikkö ei katso olevan mahdollista ottaa vastaan sellaisia saksalaisia, jotka ovat Saksassa vallassa olevan järjestelmän kannattajia.&rdquo;&nbsp;</p><p>Vapaaehtoisia voitiin ottaa myös Saksasta, mutta oli &rdquo;perusteltua syytä katsoa, etteivät he ole natseja.&rdquo;</p><p><strong><em>Lähde: Lasse Lehtinen: Tanner, itsenäisen Suomen mies. (2017), sivu 330.</em></strong></p><p>*</p><p>*</p><p>Lue tämän jatkoksi:</p><p><strong>Huuskan blogi</strong> vuodelta 2012, jossa kirjoittaja kokoaa aineistopläjäyksiä siitä, miten Suomen sodanjohto halusi vastata Stalinin asettaman &rdquo;Terijoen hallituksen&rdquo; eli Kuusisen nukkehallituksen muodostamaan asetelmaan.&nbsp;</p><p>Vaihtoehtona oli pystyttää bolshevismia vastustavista venäläisistä emigranteista koottu &rdquo;vastahallitus&rdquo;, kokoamaan antistalinistisia voimia yhteen ja heikentämään hyökkäävän puna-armeijan yhtenäisyyttä.</p><p>&rdquo;<strong>Mannerheim halusi Talvisodan alussa Trotskin &quot;nukkehallituksen&quot; johtoon</strong>&rdquo; &ndash; blogi on luettavissa täällä:</p><p><a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/125763-mannerheim-halusi-talvisodan-alussa-trotskin-nukkehallituksen-johtoon"><u>http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/125763-mannerheim-halusi-talvisodan-alussa-trotskin-nukkehallituksen-johtoon</u></a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Toimiko Talvisodassa Suomen puolella Venäjän Kansanarmeija (RNA)?

*

Johdanto

Tiedetään, että eri tahoilta esitettiin Talvisodan sytyttyä, että puna-armeijan sotavangeista ja Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) valkoisista emigrantti-upseereista perustettaisiin Suomen armeijan rinnalle antistalinistinen pataljoona. 

Mutta toteutuiko se (kaikesta päinvastaisesta oletuksesta huolimatta) ja jos, missä ja miten se taisteli rintamalla?

*

Pohjustus

Talvisodan aikana istuneen Rytin hallituksen keskustelut

Murhenäytelmän vuorosanat (toim. Ohto Manninen – Kauko Rumpunen, 2003)

Muistiinpanoja valtioneuvoston kokouksesta 15.12.1939

Asia 1.:

Pääministeri Ryti esitti eräitä tietoja rintamalta.  Mainitsi, että oli esitetty ajatus, että Trotski kutsuttaisiin tänne muodostamaan Venäjälle vastahallituksen.

Ministeri Paasikivi piti ajatuta hyvin epämiellyttävänä.

Ministeri Hannulan mielestä ajatus oli ilmassa, hän oli kuullut sen muualtakin

*

Pääministeri Ryti kirjoitti joulukuussa ulkopoliittisista kysymyksistä muistikirjaansa:

”Venäläisemigranttienkin hankkeet etsivät väyläänsä.

Mannerheim suositteli 27.12.1939 (klo 22.30), että olisi ”kenties syytä päästä kontaktiin Bojanoffin, Stalinin entiseen sihteeriin”.  (nimi myös muodossa: Bazanov, vh).

Tässä asiassa hänelle olivat kirjoittanet amiraali Kidroff, rutinas Gortshjakoff ja Vosroschdellije´n toimittaja Semjonoff.  Voimme siis todeta, että Stalinin vastustajat sosialisteista monarkisteihin olivat liittyneet yhteen.”

(nimistä:

mahdollisesti tarkoitetaan; Wrangelin laivaston Amiraali Mikhail Aleksandrovitš Kedrov 1878—1945; http://heninen.net/view_f.htm?E=16&F=bekmanalfred&P=kedrov.jpg ; Wikipedia; https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B5%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2,_%D0%9C%D0%B8%D1%85%D0%B0%D0%B8%D0%BB_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87

*

Muistiinpanoja ulkoasiainvaliokunnan ja valtioneuvoston istunnosta 8.1.1940:

Asia 7.:

Ministeri Söderhjelm oli huolissaan vapaaehtoisten vastaanotosta.

Siinä oli tapahtunut paljon sekaannusta.  Oli varoitettu ottamasta puolalaisia ja tsekkejä.  Kuitenkin kenraali Enckell (kenraaliluutnantti, evp., toimitusjohtaja, ylipäällikön edustaja vapaaehtoisasioissa Oscar Paul Enckell) puhuu suurista joukoista vapaaehtoisia, joihin luultavasti kuuluisi juuri mainittuja joukkoja.

Pääministeri huomautti, että tämä on Päämajan asia.

Ministeri Kotilainen huomautti, että tässä on poliittinen kysymys, johon kenraali Enckell ei kajoa.  Ranska on valmis lähettämään 3 divisioonaa puolalaisia Liettuasta  Sille on määrätty intressi lähettää myös joukkoja tänne.

Ministeri Paasikivi totesi, että vaikka tämä on poliittinen kysymys, on pääasiassa luotettava Mannerheimiin.  Emme voi tehdä päätöstä tietämättä hänen mielipidettään asiasta.

Ministeri Tanner totesi, että vapaaehtoiskysymys alusta alkaen oli ollut sekava.  Viimeinen ohje Päämajasta oli, että vain määrättyjä kansallisuuksia otetaan vastaan.  Hänen mielestään ei ollut otettava vastaan venäläisiä eikä saksalaisia emigrantteja.  Liettuassa on paljon halukkaita puolalaisia, mutta niiden saanti on vähemmän suotavaa, sitä paitsi Saksa kaappaa ne matkalla.  Asian määrää tietysti Päämajan kanta, mutta kyllä meillä pitää olla mahdollisuus neuvotella sen järjestämisestä.

Ministeri Söderhjelm huomautti, että jos otamme vastaan divisioonan puolalaisia, niin joudumme suoraan sotaan Saksaa vastaan, asia on siis selvästi poliittisluontoinen.

Pääministeri huomautti, että asia alkaa selvitä.  Mannerheim ei halua venäläisiä emigrantteja, ei myöskään Liettuan puolalaisia.  Puolalaiset ovat osa bolshevikkeja, ilman varustuksia, huonossa kunnossa ja huonosti harjoitettuja.  Aikaisemmin sanottiin, ettei oteta vastaan saksalaisia, nyt kuitenkin otetaan vastaan Finnland-kämpfereitä.  Unkarilaisten vapaaehtoisten on melkein mahdotonta päästä tänne, siksi niiden saanti on käytännössä vailla merkitystä.

Ministeri Paasikivi huomautti, että sotamarsalkka kyllä osaa arvostella asian poliittista puolta yhtä hyvin kuin mekin, kenties paremmin ja ymmärtää hyvin asioiden konsekvenssit.  Muistettava on, että vaikka meillä onkin korkea asema tässä valtiossa, niin Mannerheim on tärkein henkilö tässä maassa.

*

Samana päivänä, 8.1.1940, Mannerheim kirjoitti Englantiin kenraali E. Ironsidelle.  Tällöin hän mainitsi ”säännöllisten joukkojen”, siis ei pelkästään vapaaehtoisten, intervention, mutta painotti sitä, että interventio ei saisi sulkea Ruotsin kautta kulkevaa kauttakulkuliikennettä.  Hän halusi taata, että asekuljetuksetkin edelleen pääsisivät Suomeen!

*

Muistiinpanoja ulkoasiainvaliokunnan kokouksesta 22.1.1940:

Asia 4.:

Ministeri Tanner: … Siirtyi käsittelemään vapaaehtoiskysymystä.

Totesi Päämajan kannan suuresti muuttuneen, löyhtyneen.  Nyt otetaan kaikkia paitsi venäläisiä, varusteettomia ja yksitellen ja vielä maksetaan heidän matkansa.  Niistä tulee kalliita sotamiehiä, mutta kai tarvitaan elävää voimaa korvaamaan tappiot.

Englannissa on nyt 500 miestä koossa.  He ovat tiedustelleet läpikulkulupaa ja Norja oli vastannut myöntävästi mutta Ruotsi epäselvästi.

Myöhemmin oli käynyt selväksi, että Ruotsi kyllä lupaa läpikulkuoikeuden, jos Suomi sitä anoo, mutta ei pidä suotavana, että suurvallat itse sitä pyytävät. 

Englannilla oli 40.000 itävaltalaista, jotka olivat halukkaita tänne tulemaan, Ranskassakin on halukkaita tulijoita. 

Sikorskyn (Puolan pakolaishallituksen pääministeri, vh) ehdotus li, että perustettaisiin puolalainen legioona, joka lähetettäisiin Suomeen meidän kustannuksellamme ja meidän hoidossamme. 

Ministeri Tannerin mielestä Puolan pitäisi hoitaa niiden lähetys Ruotsiin.  Siellä me valitsisimme kelvolliset ja toimittaisimme ne Tornioon.  Tuntuu muuten hyvin vähän uskottavalta, että puolalaiset pääsevät lähtemään.  Saksa luultavasti estää heidän kulkunsa.  Siksi pitäisi matkan olla Puolan asia.

Ministeri Hannula totesi, että puolalaisten joukossa on osaksi säännöllisiä joukkoja.

Ministeri Niukkanen totesi, että Puolan sotajohto on ollut huono, mutta että sotamies kyllä on parempi kuin ryssät.

*

UAV:n kokous 22.1.1940 (jatkoa):

Asia 5.:

Ministeri Kotilainen palasi vapaaehtoisten kuljetukseen. Jotta se ei tulisi niin kalliiksi, pitäisi lähettää omia laivoja niitä kuljettamaan, se vaatisi vähemmän valuuttaa.

Ministeri Hannula tiedusteli, onko syytä vetää kaiken maailman ihmisiä meidän armeijamme.

Pääministeri Rytin mielestä pääasia oli, että he tappelevat.

Ministeri Niukkanen palasi Ranskan interventiohankkeeseen.  Hänen mielestään meidän pitäisi kaikella tavalla yllyttää heitä siihen.   …

Ministeri Niukkasen mielestä meidän täytyy joka saada aikaan rauha tai sitten kehittää sotamme suursodaksi, muuten vuosien mittaan joudumme tappiolle. 

*

UAV:n kokous 22.1.1940 (jatkoa):

Asia 6.:

Ministeri Tanner siirtyi puhumaan ryssien keskuudessa suoritettavasta propagandasta.

Ilmoitti, että hänen luonaan oli juossut paljon väkeä, etupäässä emigrantteja, sekä monarkkisteja että bolshevikkeja, m.m. Kerenskin poika, kaikki tarjonneet palveluksiaan. (Kerenskillä oli kaksi poikaa: Oleg ja Kleb)

Jotakuta voisi mahdollisesti käyttää, mutta hän epäili suuresti heidän laajaa ohjelmaansa, joka käsitti m.m. Venäjällä vallitsevan systeemin kaatamista.  Me puolustamme vain maamme itsenäisyyttä ja vapautta. Jos he siinä suhteessa ovat halukkaita meitä auttamaan, ovat he tervetulleita.  Tästä rajoituksesta ovat sekä sotilasviranomaiset että me yksimieliset.

Pääministeri Rytin mielestä olisi epäilemättä hyvä, jos neuvostojärjestelmä luhistuisi, mutta se ei ole meidän asiamme.

Ministeri Niukkasen mielestä pitäisi ryssien suhteen olla hyvin varovainen.  Kielimiehinä heitä voisi käyttää, mahdollisesti he voisivat tehdä jotakin ulkomailla.  Muta ei pitänyt suotavana heidän käyttämistään meidän radiossamme.

Pääministerin mielestä ei saisi asettua niin kielteiselle kannalle  He tuntevat venäläisten psykologian, heitä voitaisiin käyttää meidän hyväksemme, he voisivat saada venäläiset ymmärtämään meidän näkökohtamme, meidän päämäärämme.

Ministeri Paasikiven mielestä bolshevistisen systeemin kaatamista ei kannattaisi ajatella, elleivät suurvalat olisi kiinnostuneita asiasta ja ryhtyisi puuhaan, mutta meidän voimillamme sitä ei voi saada aikaan.  Se on liian suuri puuha meille.  Toista on, jos suurvallat ryhtyisivät rahoittamaan sellaista propagandaa.

Pääministeri ilmoitti aikovansa keskustella asiasta englantilaisten kanssa, että etelästä käsin pantaisiin secret service toimimaan entistä aktiivisemmin.  Avusi tarjoutuneet venäläiset ovat enimmäkseen köyhiä, heille on pääasia päästä leipään kiinni.

Ministeri Paasikivi epäili, että englantilaiset eivät halua sotaa Venäjää vastaan, kenties sitten pikemmin systeemin muutosta.  Meillä on liian vähän väkeä lähetystöissä, emme me voi saada mitään aikaan, mutta jos suurvallat innostuisivat asiasta, olisivat mahdollisuudet toiset. …

Pääministeri epäili, päästävätköhän Norja ja Ruotsi vapaaehtoiset kulkemaan, jos niitä tulee 1.000 yht´aikaa kuljetuslaivassa.

Ministeri Söderhjelm huomautti, että Ruotsissa ennen kaikkea pelätään ranskalaisten ja englantilaisten legioonan syntymistä täällä.  Muita vapaaehtoisia he pelkäävät vähemmän.

*

Venäläisten Stalin-vastustajien ehdotuksiin oli

19.1.1940 Rytin, Tannerin, päämajan edustajan Waldenin, kenraali Oscar Enckellin, majuri M. Gripenbergin ja kapteeni J.W. Snellmann neuvottelussa muotoiltu kanta:

Venäläisiä ei otettaisi vapaaehtoisiksi, mutta propagandaan heitä voitaisiin käyttää.

Pieniä sotavankiryhmiä olisi mahdollista käyttää propagandatoimintaan rajalla.

(Stalinin entisen sihteerin Bazanovin esitysten mukaan sotavangeista koottiin salaa helmikuun1940 aikana pieni ”Venäjän vapautusarmeja”, jonka yksi osasto matkusti rintaman lähelle propagandatehtäviin.  Neuvostovakoilu sai hankkeesta tiedon jo ennen kuin se oli käynnistettykään.)

Mannerheim oli saanut kuulla, että Gripenbergin ja R(ytin) käymästä keskustelusta oli käynyt ilmi, että puolalaisten yksiköiden osallistuminen tulkittaisiin casus belliksi (sodan syyksi). 

Siksi hän 23.1.1940 (klo 11.30) ilmoitti Waldenille, että puolalaisten vastaanotto oli järjestettävä siten, että se tapahtui yksitellen.

Walden totesi, että ehtojen ensimmäisessä pykälässä on edellytys, että puolalaisten on omalla kustannuksellaan tultava Tukholmaan eikä näillä varmaankaan olisi varaa siihen.

Tähän Mannerheim vielä:

Meidän on siinä tapauksessa autettava heitä.”

*

Muistiinpanoja ulkoasiainvaliokunnan kokouksesta 2.1.1940;

Asia 3:

Pääministeri ilmoitti, että sotamarsalkka Mannerheim tahtoo kuulla, mitä hallitus ajattelee mahdollisesta englantilaisten maihinnoususta Muurmanskissa.  …

Pääministeri huomautti, että Englanti voisi suorittaa maihinnousun Murmanskissa Kansainliiton toimeksiannosta.  Tiedusteli, olisiko jo etukäteen keskusteltava asiasta Ruotsin kanssa.

Ministeri Söderhjelmin mielestä olisi Ruotsille ilmoitettava, että sellainen ajatus on herätetty.

Ministeri Niukkasen mielestä asiasta ei kannata keskustella, vaan on hyväksyttävä ehdotus.

Pääministeri sanoi, että voitaisiin Ruotsilta vaatia enemmän apua viitaten siihen, että muuten  meidän täytyisi koettaa saada aktiivista apua Englannilta ja Ranskalta.

Ministeri Niukkasen mielestä meidän olisi pakko ottaa apua niin paljon kuin voidaan saada, m.m. olisi otettava vastaan kansainvälisiä tappelijoita.  Ei meillä ole varaa kieltäytyä siitä.

Kun vain saataisiin varusteita, voitaisiin muodostaa 5 divisioonaa lisäksi.  Meillä on nyt 12 divisioonaa.  Ku saadaan varusteet, mitä ny odotetaan, meillä olisi 15 divisioonaa venäläisten 27 divisioonaa vastaan.

Ministeri Tanner pelkäsi joutumista sekoitetuksi suurvaltain juttuun.  Se olisi epäedullista siltäkin kannalta, että Saksa vastaisuudessa olisi meille epäsuopea.

Ministeri Söderhjelm huomautti, että Ruotsiin nähden ei saa yliarvioida tuota linjaa.  Ruotsin avun saannin kannalta olisi edullisempaa pysyä erillään länsivalloista.

Pääministeri huomautti, että jos Mannerheim antaa myöntävän vastauksen, niin länsivallat ajattelevat asiaa.

Ministeri Söderhjelmin mielestä Mannerheimin täytyy olla positiivinen.

Ministeri Niukkanen huomautti, että Englanti kyllä keksii sopivan muodon.  Englannin sotilaallinen apu Muurmanskissa panisi Venäjän riitingit aivan sekaisin.

Lähde:

Murhenäytelmän vuorosanat, s. 89-90.

*

Gortshjakoff = Gortchakov Michael, venäläinen emigrantti, ruhtinas.

Kedrov, M.A. = Kidroff, amiraali, venäläinen emigrantti.

Semjonov, J.F., venäläinen toimittaja, Semjonoff.

*

Ministeri J.K. Paasikivi kirjoitti 15.2.1940 muistikirjaansa, päivänä, jona Mannerheim-linja murtui Summassa Lähteen lohkolla:

Päämajan yhdysmies Walden kävi luonani.  Kerroin hänelle, mitä olin kuullut (Tukholmassa käyneeltä)  Tannerilta(14.2.).  Walden oli edelleen sitä mieltä, että meidän olisi pyrittävä rauhaan. Hän epäilee länsivaltojen apua. … Länsivallat saisi täällä aikaan rintaman Saksaa vastaan ja meidät siihen mukaan.

Kenraali Enckelliltä oli eilen tullut sähkösanomia, joissa ilmoitettiin, että länsivallat, Ranska ja Englanti, ovat vastahakoisia antamaan meille aseita.  W:n mielestä myös 50.000 á 60.000 miestä joukkoja, jotka länsivallat ovat luvanneet, ei riitä meille. 

Pelkäsi että Ranska tahtoo päästä erilleen puolalaisista ja espanjalaisista pakolaisista ja lähettää ne tänne.

Murhenäytelmän vuorosanat, s. 191-192.

*

Mauno Pekkala ei pitänyt länsivaltojen avun perillepääsy todennäköisenä eikä muutenkaan jaksanut uskoa siihen:

”Minusta tuntuu, että länsivaltojen apu suurelta osalta on bluffia.

Eiväthän he auttaneet Puolaa vaikka olivatkin luvanneet.  Ja Tshekkoslovakiaa he kehottivat antautumaan.”

Murhenäytelmän vuorosanat, s. 193.

*

Ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Aaro Pakaslahti kirjoittaa muistelmissaan ”Talvisodan poliittinen näytelmä”:

Kysäisin muuten kerran Tannerilta, voitaisiinko Oskari Tokoihin ottaa yhteys (liittyy Mannerheimin ym. spekulaatioihin Terijoen hallitukselle vastavetona hätäpäissään pohditusta venäläisemigranteista kootusta ”Venäjän kansanhallituksesta” jonnekin Repolan suunnalle, joissa kaavailuissa oli pyöritelty mahdollisuutta kutsua Trotski tai Kerenski sen päämiehenksi, vh).

Hänen (Tokoin) astumisensa maan palvelukseen osoittaisi Neuvostoliitolle, kuinka vuoden 1918 punaiset johtomiehetkin ovat itsenäisyyttämme puolustamassa. 

Tähän Tanner sanoi, että annettakoon ”Tokoin levätä rauhassa”; hänen astumisestaan näyttämölle ei olisi hyötyä, sillä Suomen työväenluokka e häntä tarvitse.

Sotamarsalkka ei tietääkseni millään tavoin pitänyt kiinni (emigranttihallitus-) ajatuksesta, jonka harkitsemista hän oli esittänyt ulkoministerille (Erkko).

Päinvastoin hänen kantansa kiteytyi toiseen suuntaan, siihen, että kaikin keinoin on näytettävä maailmalle asiamme koskevan vain Suomen alueen puolustamista, johon ei ole yhdistettävä Venäjän kysymystä.

Luovutaan aikeesta etsiä yhteyksiä Suomelle myötämielisiin venäläisiin.

Tämä tuli esille mm. vapaaehtoiskysymyksessä. 

Marsalkan hyväksymissä lähetystöille lähetetyissä ohjeissa sanottiin, että venäläispakolaisia ei oteta vapaaehtoisiksi eikä venäläisten emigranttipiirien kanssa asetuta yhteistyöhön.

Sama koski myös Neuvostoliiton alaisuudessa elävien vierasheimoisten kansojen pakolaisedustajista ulkomailla.

Hackzell oli kuitenkin sitä mieltä, että viimeksi mainittua mahdollisuutta oli käytettävä hyväksi.  Hän katsoi, että yhteistyö ukrainalaisten kanssa voisi tuottaa ajan mittaan tuloksia, jos nämä ryhtyisivät sabotaaseihin Etelä-Venäjän sotateollisuuslaitoksissa.  Hackzell puhui myös minulle ajatuksistaan.  Kysymys oli hänelle puhtaasti käytännöllinen; hän ei ottanut huomioon Neuvostoliiton poliittisia tulevaisuuden näkymiä. Kerroin hänelle, että sotamarsalkka tietääkseni vastusti sanotunlaisia hankkeita.  Hackzell hieman manaili marsalkkaa ja toivoi voivansa vaikuttaa tähän.

Minä puolestani valmistin päämajalle parikin ulkoministeriön sähkeluonnosta, joissa esitettiin harkittavaksi, mitä mahdollisuuksia sotilasjohdolla eri elimineen olisi mm. ukrainalaisten hyväksi käyttämiseen.

Otin asian ohimennen puheeksi Tannerin kanssa.  Havaitsin Tannerin pysyvän kielteisellä kannalla.  Näin, että oli tarpeetonta esittää sähkeluonnoksiani.  Ne lienevät ulkoministeriön arkistossa.

Talvisodan aikana konsuli Nordström, joka oli yhteistoiminnassa Hackzelin kanssa, lähetti omalla kustannuksellaan professori Herman Gummeruksen Pariisiin ukrainalaisasiassa.

Lähde: Pakaslahti: Emt. s. 222-223.

*

Jääkärieverstiluutnantti, heimosoturi, laivanvarustaja, konsuli Ragnar Nordström kertoo muistelmissaan ”Voitto tai kuolema”:

Ehdotin päämajalle, että ukrainalaisista sotavangeista perustettaisiin (Suomen rintamalle Talvisodassa, vh) vapaaehtoinen muodostelma taistelemaan venäläisiä vastaan.

Tätä tarkoitusta varten tuli poikansa kanssa Ukrainan entinen, vapausajan ulkoministeri professori Alexander Schulgin minun kustannuksellani Pariisista Pohjois-Suomeen.  He vierailivat vankileireillä, pitivät niillä puheita, ja kiinnostus sotavankien keskuudessa hyvin suuri; päämajasta vain ei tullut lupaa suunnitelman toteuttamiseen.

Lähetin professori Herman Gummeruksen Pariisin ottamaan yhteyttä Venäjän vähemmistöjen johtajiin ja tutkimaan jos heidän kauttaan voitaisiin saada aikaan jotakin itse Venäjän sisällä.

Hän toi kehotuksestani mukanaan Tukholmaan entisen Ukrainan ulkoministerin Schulginin, jonka poika myös seurasi mukaan. 

Halusin perustaa ukrainalaisen vapaaehtoisjoukon meidän sotavangeistamme, tietysti vain sellaisista, jotka ilmoittautuisivat.

Schulgin ja Gummerus matkustivat ympäriinsä sotavankileireille, pitivät puheita ja keskustelivat näiden ukrainalaisten kanssa asiasta. 

Maaperä oli kyllä hyvä, jonka takia kutsuin tekniikan tohtori, luutnantti Reino Castrénin Tornioon ja pyysin häntä esittämään asian päämajassa, johon hän kuului.

Laskin, että sellainen joukko-osasto osallistuisi ensiksikin taisteluun venäläisiä vastaan, mutta odotin kyllä, että sen pääasiallisin hyöty olisi siinä, että sellaisen osaton läsnäolo meidän puolellamme saisi venäläiset menettämään ”suomalaispelkonsa” – joka suuressa määrin oli venäläisen propagandan aiheuttama ja paisuttama – ja alkaisivat massoittain antautua vangeiksi.

Tätä joukkoa suurennettaisiin sitä mukaan kun vankeja saataisiin enemmän ja olihan hyvin arvioitavissa, että venäläisiin – kun he näkisivät, että vankeja ei kiduteta eikä ammuta kuten venäläisten oma propaganda väitti – vaikutettaisiin olemaan taistelematta viimeiseen mieheen, vaan he antautuisivat aina tilaisuuden tullen.

Niin kauan kun suurvallan armeijan sotilaat eivät antaudu vangiksi, vaan taistelevat loppuun asti, ei pienellä vastustajalla ole mitään mahdollisuuksia voittaa.

Ainoastaan, jos sotilaiden moraali tässä suuren mahdin armeijassa pettää, myös pienellä vastustajalla on pieni mahdollisuus selviytyä.

Tämän vihollisen väestö on 40 kertaa suurempi kuin Suomen.  Olin sen vuoksi heti sodan alussa – kun kuulin, että me emme ottaneet juuri ollenkaan vankeja  - Kivimäen välityksellä saanut Mannerheimin antamaan käskyn, että joukkojen on tehtävä kaikkensa saadakseen niin paljon vankeja kuin mahdollista.

Reino Castrén esitti ukrainalaisten asian päämajassa, mutta kenraali Walden kaatoi koko asian.  Hän selitti erään autokyydin aikana Mikkelistä Helsinkiin, että hän jyrkästi vastustaa, sillä Stalin voi suutta, jos näin menettelemme. (kursiivi Nordströmin).

Schulgin palasi Pariisiin.

Muutoin saimme kyllä Suomessa runsaasti neuvoja siitä, miten kestäisimme sodan parhaalla mahdollisella tavalla.  Myös minuun ihmiset ottivat yhteyttä mitä erilaisimmissa asioissa.  Joku tuli ehdottamaan, että tuhoaisimme Pietarin ilmapommituksilla.  Toisilla oli muita suunnitelmia.

Kaikkein huvittavimman sain kuulla, kun eräs ruotsalainen tuli Tukholmasta tapaamaan minua Tornioon.  Hän ehdotti aivan tosissaan, että löisimme venäläiset divisioonat Sallassa ajamalla leijonia heidän kimppuunsa.  Hän oli tutkinut, kuinka monta leijonaa saisi kootuksi eläintarhoista ja eri sirkusyrityksistä ja päätynyt noin sataan. 

Kun sanoin, että leijonat voisivat yhtä hyvin hyökätä meidän kimppuumme kuin venäläisten, hän vastasi, ettei tällaista vaaraa ollut.  Ne pidettäisiin ensiksikin useita päiviä ilman ruokaa.  Häkit asetettaisiin rintamalle oviaukot venäläisiin päin.  Kun ovet avattaisiin kokonaisen leijonakomppanian päästämiseksi irti, niitä olisi samalla uhattava takaapäin hiilihangoilla. 

Silloin ne juoksisivat ehdottomasti suoraa päätä itään.

*Lue Huuskan blogi: Talvisodan ihme Sallassa – jääkärimajuri Nordströmin Suomi-teko joulukuussa 1939; http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91933-talvisodan-ihme-sallassa-jaakarimajuri-nordstromin-suomiteko-joulukuussa-1939

Nordström teki paljon, mutta ei aina saanut vastiketta. 

Hieman alakuloisena hän toteaa:

Sallan rintaman ratkaisutaisteluissa joulukuussa 1939 venäläisten ylivoima oli yli nelinkertainen.  Vihollinen tunkeutui maahan Pelkosenniemen suunnassa 182 kilometriä sekä Kemijärven suunnassa 139 kilometriä – eli syvemmälle kuin millään muulla rintamalla Talvisodassa.  Muutamia päiviä myöhemmin Suomussalmen ratkaisutaisteluissa vihollisen ylivoima oli alle kolminkertainen ja se oli päässyt etenemään kaikkiaan 80 km.

Eversti Siilasvuo kirjoitti (1940) kirjan Suomussalmesta, ja hänestä tehtiin kenraali.  Sallasta ei kukaan kirjoittanut.  Vapaussodan invalidista (majuri N:stä) tehtiin ääneti everstiluutnantti.

(Nordströmiä ei voi moittia mielikuvituksen puutteesta:

Jatkosodan aikana saatiin 64.000 sotavankia, joista 18.000 kuoli vankileireillä lähinnä aliravitsemukseen.  Eversti Nordström ehdotti viranomaisille, että vankileirejä perustettaisiin Tornionjokilaaksoon.  Leirit suljettaisiin ”huolimattomasti” yöksi ja vankien annettaisiin ”siirtyä” Ruotsiin ”ruokittaviksi”.  Ajatusta ei toteutettu.)

Lähde: Nordström: Emt, s. 235.

*

Torniossa majuri R. Nordströmin, Professori A. Cholguinen (Schulgin) ja Prof. H. Gummeruksen välillä käytyjen neuvottelujen tulos:

4. kohta:

Ranskasta tulevien ukrainalaisten vapaaehtoisten avulla valitaan varmoja henkilöitä Suomessa olevista ukrainalaisista sotavangeista. Näistä kummastakin kiintiöstä muodostetaan ukrainalaisten vapaaehtoisten joukko-osasto. …

Tornio 22. tammikuuta 1940

(Käännös saksankielisestä dokumentista)

*

(Schulginin kirje konsuli, majuri R. Nordströmille)

Professori Alexander Schulgin

16, avenue Victor Hugo

Vanves (Seine),

Pariisi 7. helmikuuta 1940

Nyt on ryhdytty kaikkiin toimenpiteisiin ja niiden (sopimuksessa sovittuihin toimiin, vh) toteuttamiseen mahdollisimman pian.

Herra professori Gummeruksen kautta olemme esittäneet lähetystöllemme Pariisissa muistion, jossa selostetaan kaikkia käytännön kysymyksiä.

Meillä on jo useampia ehdokkaita, upseereja ja sotilaita, jotka haluaisivat lähetä Suomeen vapaaehtoisina.  Myös eräitä ehdokkaita on propagandan vuoksi tullut valituksi ja näiden vastausta odotamme vielä. ….

Sallikaa minun, herra majuri, vielä kerran kiittää Teitä.  Suurenmoinen aktiivisuutenne isänmaallisuudessanne saa minun mitä suurimman kunnioituksen.

Uskollinen ystävänne

A Shoulguine (Schulgin).

*

(Herman Gummeruksen kirje majuri Nordströmille)

Pariisi helmikuun 1. päivänä 1940

Major Ragnar Nordström

H.V.

Schulgin on jo valikoimassa miehiä, jotka voidaan lähettää Suomeen.  Luultavasti minä tänään tapaan herra Tchenkelin, joka parhaiten tuntee kaukasialaisten ynnä muitten kyseessä olevien kansojen olot.

Schulgin ilmoittaa minulle kaikessa salaisuudessa, että ranskalaiset todennäköisesti piakkoin ryhtyvät sotilaallisiin toimenpiteisiin kaakossa (Bakuun ym. ölkykentille ym. vh).

Ennen lähtöämme Tukholmasta, tammikuun 26 p:nä illalla, minä puhuin ulkoministeri Erkon kanssa.  Hän ilmoitti, että Suomesta on tullut (kenen taholta?) määräys, ettei Suomessa oteta vastaan vapaaehtoisia, jotka ovat ”venäläistä syntyperää”.

Täkäläinen lähetystö tietää siitä. Minä selitin Erkolle ja lähettiläs Ivalolle, etteivät ukrainalaiset tietenkään ole ”venäläistä syntyperää” ja että sanottu määräys siis ei voi koskea heitä, yhtä vähän kuin esim. georgialaisia.  Pyydän sinua kannattamaan tätä käsitystä päämajassa ja hallituksessamme.

En voi vielä tänään tiedoittaa sen enempää, mutta lähetän kuitenkin tämän lyhyen kirjeen, koska kuriiri lähtee täältä ainoastaan kaksi kertaa viikossa, maanantaina ja torstaina.  Lentopostissa ei lähetettä kuriiripostia. – Saman sisältävän kirjeen minä lähetän Reino Castrénille päämajaan.

Ystäväsi

Herman Gummerus

P.S. Kuriiri ei lähtenytkään torstaina, lähtee vasta tänään.  Oheen liitän ensimmäisen raporttini.  Kirjoitan ruotsiksi oman päiväkirjani mukaan.

*

(Herman Gummeruksen kirje majuri Nordströmille)

Pariisi 8.2.1940

Majuri Ragnar Nordström.

H.V.

Olen epätoivoinen meidän yrityksemme jarrutuksen suhteen, joka nyt on ilmaantunut täällä.  Enckell (kenraaliluutnantti Oscar Enckell, vapaaehtoisasiain koordinaattori päämajassa, vh) väittää, että sotamarsalkka on täydellisesti samalla kannalla kuin hän.

On vain aivan liiaksi selvää, että henkilö, joka on puolittain venäläistä syntyperää ja maailmansodan aikana oli venäjän sotilasasiamies Italiassa pitää ukrainalaisia ”venäläisinä”. (siis Enckell, vh)

Sinun tehtäväksesi tulee nyt pääesikunnassa ja hallituksessa saada muutos aikaan siihen kielteiseen päätökseen, jonka väitetään tuleen tehdyksi.  Kun tapasimme Ruotsissa minulla sitä paitsi oli sellainen käsitys, että Sinulla on johdossa olevien periaatteellinen tuki asiassa. 

Jos ukrainalainen asia kuivuu kasaan asianosaisten vastustuksen vuoksi, en totta tosiaan tiedä miten saatan kertoa tästä ukrainalaisille ystävillemme ja punastumatta häpeästä.

Epätoivoisena lähetin tänään Sinulle että Reinolle (Castrén) seuraavan sähkeen: (ranskaksi helpottaakseni sensuuria):

Ent. suomalainen kenraali työskentelee suunnitelmaamme vastaan. Gummerus.” …

Olen kärsimättömänä odottanut ilmoitusta sinulta,

Ystäväsi

Herman

*

Majuri Nordströmin kirje Tukholmasta Gummerukselle Pariisiin

Tukholma, 17.2,1940

Herra Professori Herman Gummerus,

Pariisi

H.V.

Olen vastaanottanut kummatkin raporttisi Pariisista samoin kuin eilisen sähkösanoman, johon vastaan tänään…

Koskien ukrainalaisia tilanne on seuraava.

Ryti on professori Kivimäen ilmoituksen mukaan hyväksynyt tämän suunnitelman.  Enckell on sitä vastaan, mutta Castrénin ilmoituksen mukaa, joka soitti minulle kaksi päivä sitten Suomesta, kenraali Heikki Kekoni on sen puolesta.  Mannerheim haluaa odottaa kenraali Enckellin paluuta ennen kuin hän ottaa kantaa asiassa.

Heti kenraali Enckellin palattua tulen ottamaan häneen yhteyttä, vaikkapa puhelimitse, tässä asiassa, ja jos hän silloinkin onnistuu estämään asian, tulen prof. Kivimäen kanssa (joka nyt on Berliinissä viikon ajan eteenpäin) menemään Päämajaan järjestämään asian, tai sitten ukrainalaisten on tultava tänne värväystoimiston kautta Ranskassa ja Englannissa, minkä jälkeen, kun he ovat tulleet tänne ylös (pohjoiseen), kaikki järjestetään kuten olemme sopineet.

Castrén haluaa minut yhdessä kenraali Enckellin kanssa Suomeen, mutta jos hän edelleenkin työskentelee asiaa vastaan, en saa sitä yksin läpi, vaan se on vietävä läpi yhdessä prof. K:n kanssa – Kirjoitan sinulle seuraavan kirjeen niin pian kuin asia on hieman edistynyt, mutta kun täällä kaikissa asioissa kuten tässä on suuria vaikeuksia, on parasta, että he saattavat kaikki valmiiksi, mutta odottavat kärsivällisiesti kunnes voin antaa lähemmät ohjeet.

täällä on paljon, paljon muuta, mitä hoidetaan yhtä huonosti minun mielestäni, niiden joukossa myös asioita, jotka koskeva toisia vapaaehtoisjoukkoja, joten meidän on lohduttauduttava sillä vaikkakin se tietysti on harmillista.

Matkustan tänään taas Pohjois-Suomeen ja olen siellä ainakin viikon.  Kun prof. Kivimäki on palannut matkaltaan ja minä olen saanut tavata kenraali Enckellin annan kuulua itsestäni enemmän.

Monin terveisin,

R N.

*

Vielä 16.2.1940 Nordström lähetti Tukholmasta T.M. Kivimäelle epätoivoa uhkuvan mutta pontevasti vaihtoehtoja pohtivan kirjeen.  Mutta jo viikkoa myöhemmin olosuhteet muuttuivat lähettiläs Kivimäen tavattua Göringin 22.2.1040 Berliinissä.

Helmikuun 22. päivän 1940 tapaaminen valtakunnanmarsalkka Göringin kanssa loi uutta valoa.  Kivimäen aikalaisilmoituksen mukaan Göring kertoi Saksan hyökkäävän Neuvostoliiton kimppuun.  G. neuvoi tekemään rauhan silloin kun Suomen armeija oli vielä elossa ja taistelukykyinen, sillä revanssin aika olisi tuleva, ja silloin ”kaikki korvataan korkoineen”.

Muuttunut tilanne ja nopeasti edenneet rauhanneuvottelut johtivat ukrainalaisvapaaehtoisten hankkeen laukeamiseen.

*

Emigrantti Bazanovin tapaus

 

Boris Georgievits BAZANOV (1900 Mogiljov-Podolski – 1982 Pariisi) oli kuuluisa neuvostoliittolainen VKP(b):n puoluenomenklatuuraan kuulunut loikkari. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Boris_Ba%C5%BEanov

Opiskeli Kiovan yliopistossa, liittyi VKP(b):en 1919 ja valittiin Mogiljovin kihlakunnan puoluekomitean sihteeriksi. Opiskeli vuosina 1921-1922 Moskovan teknisessä korkeakoulussa, jossa toimi puoluesolun sihteerinä.

Otettiin talvella 1922 töihin VKP(b):n keskuskomitean organisatorisen ja ohjaustyön osastolle.  Toimi 1923-1925 Keskuskomitean pääsihteerin Josif Stalinin avustajana ja keskuskomitean politbyroon teknisenä sihteerinä. 

Bazanovin kontaktit Staliniin olivat varsin rajoittuneet.

Siirrettiin 1926 keskuskomitean koneistosta ja siirrettiin muihin tehtäviin (erotettiin ja karkotettiin), ja pääsi 1927 keskuskomitean Keski-Aasian toimiston palvelukseen, joka asetti hänet Turkmenian keskuskomitean salaisen osaston päällikön virkan 1.1.1928.  Käyttäen hyväkseen metsästyksen varjolla saatua lupaa päästä rajavyöhykkeelle loikkasi Persiaan (nykyisin Iran) Lutfabadin alueelle.  Siirtyi sieltä Intian kautta Ranskaan.  Oli teknistä ammattitaitoa vaativissa töissä ja avusti ulkomailla toimivaa venäjänkielistä lehdistöä.  Vältti muutamat OGPU:n järjestämät murhayritykset. 

Oman kertomuksensa mukaan oli vuosien 1939-1940 neuvostoliittolais-suomalaisen sodan aikana Suomessa valkoisten venäläisten emigranttijärjestöjen (ROVS ja muut) lähettämänä, tapasi marsalkka Mannerheimin ja sai häneltä suostumuksen puna-armeijan sotavangeista koostuvan Venäjän Kansanarmeijan (RNA) perustamiseen ROVS:n Suomen alaosastossa jäseninä olleiden upseerien avulla.  Muodostettuaan 5 joukkuetta joutui sodan päättymisen vuoksi luopumaan RNA:n perustamisesta. 

Sittemmin jätti aktiivisen poliittisen toiminnan ja työskenteli tieteen ja tekniikan piirissä.

*

Emigranttiaktivisti B.G. Bazanovin muistelmat

julkaistiin 1970-luvun puolivälissä Pariisissa ilmestyvässä Kontinent –kirjallisessa aikakauslehdessä (n:o 10/1975).  Lehden oli perustanut toinen Neuvostoliitosta emigroitunut henkilö, kirjailija V.E. Maksimov (L.A. Samsonov).  Muistelmista julkaistiin Ranskassa vielä erillinen painos vuona 1980 nimellä Stalinin entisen sihteerin muistelmat.

*

Muistelmissaan Boris G. Bazanov kuvailee ensimmäistä matkaansa Suomeen tammikuussa 1940.  hänen tarkoituksenaan oli muodostaa puna-armeijan sotavangeista ja Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) upseereista antistalinistinen Venäjän kansanarmeija (RNA). 

Mannerheim oli välittömästi hyväksynyt sen perustamisen.

Bazanov arvioi, että Neuvostoliiton väestö haaveilee kommunismista vapautumista.  ”Halusin muodostaa Venäjän kansanarmeijan sotavangeiksi joutuneista puna-armeijalaisista, mutta ainoastaan vapaaehtoiselta pohjalta; ei niinkään taistelemisen vuoksi, vaan ehdottaakseni neuvostosotilaille meidän puolellemme siirtymistä Venäjän vapauttamiseksi kommunismista.  Jos minun mielipiteeni väestön mielialoista olisi oikea (ja kun tämä tapahtui kollektivisoinnin kauhujen ja (NKVD:n johtaja) Jezovin hirmukauden jälkeen, niin oletan, että olin oikeassa), niin halusin vyöryttää yhä kasvavan lumipallon Moskovaan, aloitta tuhannesta miehestä, ottaa mukaan kaikki joukot toiselta puolelta ja mennä Moskovaan viidenkymmenen divisioonan kanssa.”

*

Politbyroon entisen sihteerin Bazanovin mukaan Mannerheim suhtautui skeptisesti hänen aikeisiinsa:

Jos he lähtevät Teidän mukaanne, niin perustakaa armeija.  Muta minä olen vanha sotilas ja epäilen, että nämä juuri helvetistä pois päässeet ja melkein kuin ihmeen kaupalla pelastuneet ihmiset eivät halua palata tuohon helvettiin.”

Lupa muodostaa Venäjän kansanarmeija oli kuitenkin saatu, ja Bazanov vieraili helmikuussa 1940 leirillä, jolla oli noin 500 Laatokan pohjoispuolella käydyissä taisteluissa vangiksi jäänyttä sotilasta.  Hän valitsi heistä 450 vapaaehtoista (joista enemmistö oli puna-armeijan rivimiehiä ja aliupseereita).

Sotavankeudessa ollut upseeristo oli apaattista ja pelkäsi Neuvostoliittoon jääneiden omaistensa ja läheistensä puolesta.  Bazanov täytti siksi komentajien paikat Venäjän yleissotilaallisen liiton Suomen alaosaston jäseninä olleilla upseereilla.

Maaliskuussa 1940 Bazanovilla oli jo 2 tarkka-ampujaosastoa, joiden komentajina olivat kapteeni Lugovoi ja kapteeni Kiseljov. 

Sotatoimiinehti kuitenkin ottaa osaa ainoastaan yksi joukkue, jonka ainoan taistelun aikana loikkasi (vai antautuiko?) vapaaehtoisten puolelle ”noin 300 puna-armeijalaista”.

Toiminnalle myötämielinen kenraali Rudolf Waldén vaati 13. maaliskuuta 1940 B.G. Bazanovia poistumaan välittömästi maasta peläten neuvostoliittolaisten mahdollisia vaatimuksia entisen loikkarin luovuttamisesta. 

Kaikki halukkaat Venäjän kansanarmeijan vapaaehtoiset saivat Suomen kansalaisuuden, vaikka jotkut naiiviuttaan  ja yksinkertaisuuttaan halusivat palata kotiin.

*

Pariisissa ilmestyvän Kontinent-lehden numerossa 10/1975 julkaistu 35 vuoden takaisista kertonut B.G. Bazanovin artikkeli oli sensaatiomainen, mutta ei vaikuttanut kuitenkaan keksityltä.  Vaikuttaa vain oudolta se, että monet Venäjän kansanarmeijan perustamiseen eri tavoin liittyneet henkilöt vaikenivat, niin monta vuotta sen lyhytaikaisesta historiasta.

Myöskään Mannerheim ei maininnut muistelmissaan mitään armeijan muodostamisesta, eikä edes tapaamisestaan Bazanovin kanssa (M. ei koskaan kertonut emigranttikontakteistaan, vh). Tosin hän ei maininnut monesta muustakaan Venäjään liittyneestä tapahtumasta.

Venäjän yleissotilaallisen liiton upseerit vaikenivat asiasta sodan jälkeen.  Edes perusteellisen Talvisodan historia –teoksen yhdessäkään ulkomaalaisista vapaaehtoisista kertovassa osassa ei mainita asiasta mitään. 

Venäläisistä tai suomalaisista arkistoista ei löydy mitään asiakirjoja, jotka vahvistaisivat venäläisten vapaaehtoisten osallistumisen vuoden 1939-1940 sotaan tai venäläisistä sotavangeista koostuvien joukko-osastojen muodostamisen.

Aineiston puuttuminen ei kuitenkaan vielä merkitse sitä, että kyseistä joukko-osastoa ei olisi muodostettu.  Monilukuisten asiakirjojen ja todistusten kokonaisvaltainen analyysi antaa mahdollisuuden tehdä seuraava johtopäätös: B.G. Bazanovin muistelmat perustuvat todellisiin historiallisiin faktoihin, eli Neuvostoliiton ja Suomen välisellä rintamalla oli helmi-maalisuussa 1940 Venäjän yleissotilaallisen liiton upseereista ja entisistä neuvostoliittolaisista sotavangeista kostuneita venäläisiä vapaaehtoisjoukkoja, jotka jopa osallistuivat ainakin yhteen onnistuneeseen operaatioon.  B.G. Bazanov kuitenkin ilmeisesti hieman liioittelee omaa osuuttaan mainituissa tapahtumissa – epäilyttävältä vaikuttaa mm. hänen Mikkelissä Mannerheimin kanssa käymänsä henkilökohtaisen keskustelun pituus.

Lähde: Valkoemigrantti-aktivisti Boris Grigorjev Bazanov´in hahmon ja toiminnan esittely perustuu tältä osin täysin tohtori Dmitri Frolovin uraauurtavaan neuvostolähteisiin tukeutuvaan tutkimukseen Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa, 2004, mistä erityiskiitos hänelle.

*

Bazanovin pakoretki

Asetuttuaan Asabadiin, Turkmenistaniassa, Bazanov ryhtyi etsimään mahdollisia pakoteitä.

Selvitettyään, että Firjuzyssa rajaa vartioidaan hyvin, hän päätti paeta Persiaan Ljutfabadin rautatieaseman alueelta, minkä sitten tekikin 1.1.1928.  Hän pakeni yhdessä OGPU:n asiamiehen A.R. Maksimovin kanssa.  OGPU:n ulkomaanosaston yritykset likvidoida karkurit Persiassa eivät onnistuneet.

Huhtikuun 8. päivänä 1928 Bazanov ja Maksimov lähtivät Intiaan, sitten saatuaan viisumit Ranskaan saapuivat Marseilles`hin.

Ranskassa karkusit osoittautuivat kaikille tarpeettomiksi, eikä Moskova ollut kiinnostunut heistä (?, vh).

Vuonna 1930 Bazanov julkaisi Pariisissa Muistelmansa.  Maksimov, joka oli surkeassa jamassa, hyppäsi 1935 Eiffel-tornista.  (Eri lähteissä on toisistaan kovin poikkeavia tulkintoja muun muassa Maksimovin ”liukastumisesta”. VH).

Joulukuun lopulla 1939 – Talvisodan alettua jo 30.11.1939 – sotamarsalkka Mannerheim sai Pariisista kirjeen, jonka olivat allekirjoittaneet ROVS:n päällikkö, kenraaliluutnantti A.P. Arhangelski, Ylimmän monarkistineuvoston puheenjohtaja, lehti Vozrozdenie sekä eräitä muita.

Tässä kirjeessä he kaikki pyysivät Mannerheimia ottamaan vastaan Helsingissä Boris Georgejevits Bazanovin.

Sotamarsalkka Mannerheim vastasi nopeasti kirjeeseen ja salli Bazanovin saapua Suomeen.  Tammikuun 15. päivänä 1940 sotamarsalkka otti hänet vastaan päämajassa Mikkelissä. 

Bazanov esitti Mannerheimille yksityiskohtaisen suunnitelmansa ”Venäjän kansanosastojen” muodostamisesta sotavangeista.  He toimisivat Puna-armeijan selustassa ja vetäisivät puna-armeijalaisia suomalaisten puolelle.  …

Suomen armeijan päämajassa Bazanov tutustui propagandaosaston upseeriin Petr Patrovits Sokoloviin, kokeneeseen tiedustelijaan ja Lahden radioaseman radiokommentaattoriin. 

Peterhofin vänrikkikoulusta valmistunut Sokolov oli paennut Suomeen 1918, ja asettunut Terijoelle aloittaen siellä innokkaan toiminnan niin vastavakoilun alalla kuin paikallisissa emigranttijärjestöissäkin.

Bazanov tiesi, että P.P. Sokolov oli 20. vuosisadan ensimmäisellä neljänneksellä ollut kuuluisa jalkapalloilija, Vasili Burusovin ystävä, Venäjän maajoukkueen jäsen, poikkeuksellisen hyvä painija ja nyrkkeilijä.  Terijoella, missä Sokolov asui kymmenen vuotta, hän perusti urheilujoukkueita pelaajista, joista valitsi ja valmisti asiamiehiä Neuvostoliittoon lähetettäviksi.

Sokolov kiinnosti Bazanovia tiedustelu- ja sabotaasitoiminnan asiantuntijanana, joka saattaisi perustaa ja johtaa hänen armeijassaan kouluja valmistamaan neuvostosotavangeista asiamiehiä linjojen taakse lähetettäväksi.  Kuitenkaan ei tätä ideaa päästy toteuttamaan.

(havaitaan, että kirjoittaja, Leonid&Marina Vlasov käyttävät muotoa ”hänen armeijassaan”, vh).

Talvella 1940 Suomeen saapui Arkadi Petrovits Stolypin, Venäjän entisen pääministerin poika, joka oli eräs Kansan työn liiton (NTS) johtajista.

Stolypin neuvotteli marsalkka Mannerheimin kanssa neuvostosotavankien kohtalosta, kun näiden määrä lähenteli jo kuuttatuhatta.  Mannerheim vakuutti emissaarille suhtautuvansa heihin mitä parhaiten.  …

Helmikuussa 1940 Kansan ja työn liiton (NTS) nuoret jäsenet kirjoittivat pitkän kirjeen Mannerheimille, jotta neuvostosotavangeista valittaisiin vapaaehtoisia, tarkistettaisiin heidät hyvin ja luotaisiin heistä laskuvarjodesanttiosasto.

Vapaaehtoiset puettaisiin venäläiseen univormuun, aseistettaisiin Suomi-konepistooleilla, käsikranaateilla,  räjähdysaineilla ja konekivääreillä.  Yöllä desantit heitettäisiin matalalla lentävillä lentokoneilla – koneiden pitäisi olla venäläisisä sotasaaliskoneita – Pohjois- ja Koillis-Venäjälle neuvostoliittolaisten vankileirien alueelle.

Vartiosto likvidoitaisiin, vangit vapautettaisiin ja heistä luotaisiin partisaaniosastoja Venäjän sisällä, kuten venäläiset tekivät Saksan selustassa Ukrainassa ja Valko-Venäjällä (Barbarossan aikaan 1941- , vh).

Mannerheim kiitti ystävällisesti nuoria heidän kiinnostavasta, mutta utopistisesta ehdotuksestaan, jota ei tällä hetkellä voitu toteuttaa.

Lähde: Leonid&Marina Vlasov: Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit (2007), s. 156-160.

*

Venäläisten emigranttien taistelujärjestön ROVS:in puheenjohtaja, kenraali Arhangelski arvioi myönteisesti Venäjän kansanarmeijan (RNA) muodostamisesta Suomessa ja kirjoitti tästä kenraaliluutnantti V.K. Vitkovskille 2.4.1940 m.m.:

Näin herra Bazanovin ennen hänen matkaansa Suomeen ja puhuin hänen kanssaan pitkään puhelimessa osallistumisestamme taisteluun Suomessa, muodoista, joihin sen tulisi asettua jne.

Bazanovista saa hyvin vakuuttavan miehen vaikutelman, hänessä ei ole mitään kommunistista…

Tietoja vangituista puna-armeijalaisista kootuista yksiköistä sain myös Venäjän yleissotajoukkoliikkeen Suomen alaosaston päälliköltä, kapteeni Sulginilta (Alexander Schulgin) sekä kornilovilaisten Suomen-ryhmän vanhimmalta.

Siksi pidän tietoja viiden osaston muodostamisesta puna-armeijalaisista sotavangeista meidän upseeriemme komennossa (tiedän sukunimet) täysin uskottavana.

Tietoja rintamalle lähetetyn Venäjän kansanosaston puolelle siirtymään halukkaista puna-armeijalaisia ottavan osaston menestyksekkäästä toiminnasta olen saanut vain Bazanovilta (eikä ihme, vh).

Mutta koska kaikki muu, mitä hän puhui, on saanut vahvistuksen, en näe perusteita olla uskomatta häntä tässäkin.

Toistaiseksi meillä ei ole liittolaisia ja siksi meidän tulee vain valmistautua mahdolliseen toimintaan.

On tarpeen muistaa, että voimamme ovat puna-armeijan voimiin verrattuna suhteettoman pienet ja siksi meidän tulee ainakin aluksi kieltäytyä voimiemme käyttämisestä ”valkoisten” suurempien tai pienempien osastojen muodossa – se merkitsisi rikollista tuhlausta.

Upseereistamme ja sotilaskoulutuksen saanutta nuorisoamme voidaan ja tulee käyttää propagandisteina ja komentavina kaadereina muodostettaessa Venäjän kansanosastoja toimintaan selustassa, kapinoiden nostamiseen jne.

Kuitenkaan ei ole pois suljettua se, että kansallisen Venäjän intressit voisivat edellyttää suurta venäläistä osastoa tai sen muodostamista.

Ja meidän tulee olla valmiita tähän tapahtumaan, jos se ei ole luonteeltaan seikkailu.”

Lähde: Vlasovit: Emt. s.  160-162.

ROVS: https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_All-Military_Union

*

Venäjän kansanarmeijan (RNA) historia päättyi Talvisodan viimesinä päivinä.  Bazanov kirjoittaa muistelmissaan:

Vasta maaliskuun ensi päivinä 1940 me saimme järjestäytymisen valmiiksi ja valmistauduimme lähtemään rintamalle.

ensimmäinen kapteeni Kiselevin osasto lähtee ensimmäisenä kahden päivän päästä, sen perässä seuraa toinen, sitten kolmas.  Purin leirin lähteäkseni jäljelle jääneiden osastojen kanssa…

Maaliskuun 13:n päivän aamuna 1940 puhelinsoitto kenraali Waldenilta.  Minun on pysäytettävä koko operaatio ja saavuttava heti Helsinkiin…

Sota on hävitty, tulitauko allekirjoitettu.  Kutsuin teidät pikaisesti, sanoi kenraali Walden, että voisitte heti poistua Suomesta.  Neuvostot tietävät kyllä operaatiostanne ja varmaankin vaativat teidän luovuttamistanne…

Kaikki tämä oli järkevää ja totta.  Istun autoon, ajan Turkuun ja saavun saman päivänä Ruotsiin.”

Lähde: Vlasovit: emt. s. 162-153.

*

Emigranttiaktivisti Bazanovin muistelmien lisäksi on mainittava pietarilaisen tutkijan V. Musajevin artikkeli ”Neuvostokansalaiset Suomen armeijan palveluksessa toisen maailmansodan aikana” (2002).  Tekijä käy yksityiskohtaisesti läpi kansallisten joukko-osastojen muodostamista ja neuvostokansalaisten yhteistyötä 1939-1940.  Valitettavasti artikkeli on kirjoitetut suomalaisten kirjojen ja julkaisujen pohjalta käyttämättä venäläisiä arkistoja.

*

Yleisesti tunnetaan Talvisodan aikana Kemissä perustettu Osasto Hämäläinen, johon kuulutettiin vapaaehtoisia erityisesti 1920-luvun Vienan ja Aunuksen pakolaisista.  Joukko-osastosta muodostettiin perustamisen, karsinnan ja koulutuksen jälkeen Sissipataljoona 5 (SissiP 5), joka helmikuussa 1940 osallistui Suomussalmella Raatteen rintaman sivustavartiointiin ja siirrettiin sitten kiireellä Kuhmon rintamalle torjumaan pääasiassa Dolinin hiihtoprikaatin joukkoja.

Lisäksi Talvisodan aikana Suomessa koottiin vapaaehtoisista rintamajoukkoa, jossa oli mukana joitakin virolaisia vapaaehtoisia (ehkä noin 100), jotka olivat Suomenlahden yli tulleita tai maassa jo varhemmin oleskelleita, mutta jotka eivät ehtineet sodan 3.3.1940 loppuessa vielä rintamalle.

Virossa toiminut neuvostohallinto kielsi vihollisen puolelle siirtymiset ja erilaisin toimin pyrki rajoittamaan tätä liikennettä.

*

Talvisodan vapaaehtoisista

Helmikuun 1940 lopulla ulkoministeri Väinö Tanner kertoi hallitukselle vapaaehtoisten tilanteesta.

Päämaja oli päättänyt vastaanottaa kaikkia kansallisuuksia paitsi venäläisiä.  Vapaaehtoisten matkat piti maksaa, heidät pii pukea ja varustaa.

”Niistä tulee kalliita sotamiehiä, mutta kai tarvitaan elävää voimaa korvaamaan tappioita”, puolustusministeri Juho Niukkanen pohti.  Opetusministeri Hannula tiedusteli, onko syytä vetää kaiken maailman ihmisiä meidän armeijaamme.

Tanner kirjoitti Berliinin-lähettiläälle Aarne Wuorimaalle luottamuksellisen kirjeen, jossa antoi alaiselleen lisäohjeen aiempaan kiertokirjeeseen Suomeen otettavista vapaaehtoisista.

”Syistä, joihin minun ei tarvitse lähemmin puuttua, ylipäällikkö ei katso olevan mahdollista ottaa vastaan sellaisia saksalaisia, jotka ovat Saksassa vallassa olevan järjestelmän kannattajia.” 

Vapaaehtoisia voitiin ottaa myös Saksasta, mutta oli ”perusteltua syytä katsoa, etteivät he ole natseja.”

Lähde: Lasse Lehtinen: Tanner, itsenäisen Suomen mies. (2017), sivu 330.

*

*

Lue tämän jatkoksi:

Huuskan blogi vuodelta 2012, jossa kirjoittaja kokoaa aineistopläjäyksiä siitä, miten Suomen sodanjohto halusi vastata Stalinin asettaman ”Terijoen hallituksen” eli Kuusisen nukkehallituksen muodostamaan asetelmaan. 

Vaihtoehtona oli pystyttää bolshevismia vastustavista venäläisistä emigranteista koottu ”vastahallitus”, kokoamaan antistalinistisia voimia yhteen ja heikentämään hyökkäävän puna-armeijan yhtenäisyyttä.

Mannerheim halusi Talvisodan alussa Trotskin "nukkehallituksen" johtoon” – blogi on luettavissa täällä:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/125763-mannerheim-halusi-talvisodan-alussa-trotskin-nukkehallituksen-johtoon

*

]]>
5 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250941-toimiko-talvisodassa-suomen-puolella-venajan-kansanarmeija-rna#comments Boris Bazanov Mannerheim ROVS Talvisota Venäjän kansanarmeija Wed, 14 Feb 2018 15:00:01 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250941-toimiko-talvisodassa-suomen-puolella-venajan-kansanarmeija-rna
Stalin laski saavansa Talvisodassa nopeasti Suomelta 46.900 sotavankia http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250478-stalin-laski-saavansa-talvisodassa-nopeasti-suomelta-46900-sotavankia <p><em><strong>Stalin laski saavansa Talvisodassa nopeasti Suomelta 46.900 sotavankia</strong></em></p><p>*</p><p><em>Olisiko Suomi voinut välttää Talvisodan?</em></p><p><em>Talvisodan synty: Näin Neuvostoliiton johto eteni määrätietoisesti sotaan.</em></p><p><em>Suomen loppu 1939 &ndash; siihen tähtäävän näytelmän käsikirjoituksen keskeiset repliikit.</em></p><p><em>Stalinin hallinto laski &rdquo;rauhanneuvottelujen&rdquo; vielä jatkuessa Moskovassa saavansa Talvisodassa nopeasti Suomen armeijalta 46.900 sotavankia.</em></p><p>*</p><p><strong>1.9.1939:</strong></p><p>Saksa hyökkäsi Puolaan.</p><p>*</p><p><strong>1.9.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissaarin varamies Ivan Maslennikov ilmoitti puolustusasiain kansankomissaarille Kliment Voroshiloville pikaviestinä 1.9. laajahkon raportin yksilöidyistä suomalaisten lentokoneiden tekemiksi väitetyistä ilmatilaloukkauksista 22.7.1939 &ndash; 29.8.1939 välisenä aikana.&nbsp; &rdquo;Jokaisen näiden selvästi suunnitellulta vaikuttaneen rajaloukkauksen yhteydessä suomalaisille on esitetty protesti paikallisten valvontavaliokutien kautta.&nbsp; NKVD pitää suomalaisten tiedustelukoneiden rajaloukkauksia vakavina ja pyytää lupaanne Karjalan kannaksen ilmatorjunnan vahvistamiseen.&rdquo;</p><p><strong><em>Lähde:</em></strong></p><p><em>Timo Vihavainen &ndash; Andrei Saharov (toim.): Tuntematon talvisota &ndash; Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot. (2009), s. 92-93.</em></p><p>*</p><p><strong>11.9.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton läntisissä sotilaspiirissä pidetään sotilasasiain kansankomissaarin Kliment Voroshilovin määräyksestä kertausharjoitukset &ndash; salainen liikekannalepano.</p><p>*&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>15.9.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto (hallitus) uudisti vuonna 1931 voimaan tulleen aikaisemman Sotavankiasetuksen.&nbsp;</p><p>Kyseisen asetuksen mukaan sotavangeiksi tunnustettiin Neuvostoliiton kanssa SOTATILASSA olevan valtion siviilit ja sen armeijan sotilashenkilöt.</p><p>*</p><p><strong>17.9.1939:</strong></p><p>Neuvostoliitto yhtyi Molotov-Ribbentrop &ndash;sopimuksessa Saksan kanssa sovitun Itäisen Euroopan jaon toteutukseen, käynnistämällä sotatoimet Puolaa vastaan.&nbsp;</p><p>Venäläisten tutkijoiden (Mihail Semirjaga, J. Matskevits) mukaan puna-armeijan osastot ottivat hyökkäysoperaation aikana Puolassa sotavangiksi yli 230.000 Puolan armeijan sotilasta ja upseeria.</p><p><strong>Lähde:</strong></p><p><em>Dmitri Frolov: Sotavankina Neuvostoliitossa. Suomalaiset NKVD:n leireissä talvi- ja jatkosodan aikana. (2004), s. 73.</em></p><p>&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>19.9.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin (sisäministeriö) käsky perustaa sen alaisuuteen erityisvaltuudet ja vastuun omaava yksikkö: Sisäasiain kansankomissariaatin sotavankiasiainhallinto.</p><p>&rdquo;Vuoden 1939 syyskuun puolivälissä Neuvostoliitossa alkoi näkyä merkkejä siitä, että maa valmistautuu tuleviin tapahtumiin, jotka vaativat lisäponnistuksia sotavankikysymyksen ratkaisemiseksi.&nbsp; Tuolloin hyväksyttiin koko joukko tärkeitä asiakirjoja.&rdquo;</p><p>(sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berijan allekirjoittamalla käskyllä numero 0308 &rdquo;Leirien organisoinnista sotavangeille&rdquo; perustettiin Sotavankiasiain hallinto (UPV).&nbsp; Joulukuussa sen nimi muutettiin sotavankien ja internoitujen asiain hallinnoksi (UPVI).</p><p>UPV:n johtoon nimitettiin valtion turvallisuuden kapteeni P.K. Soprunenko.</p><p>Sotavankiasian hallinto jakautui useaan eri osastoon: ensimmäinen oli järjestys- ja vartiointiosasto, jonka johdossa oli A V. Tishkov; toinen sotavankien luettelointi- ja rekisteröintiosasto, päällikkönä I.B. Makljarski.</p><p><em>Lähde: Frolov: emt. s. 68.</em></p><p>*</p><p><strong>19.9.1939:</strong></p><p>Sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berijan käskyllään no 0308 perustaman Sotavankiasiain hallinnon UPV:n tehtäväksi tuli perustaa Neuvostoliiton alueella 8 ulkomaisten sotavankien leiriä.</p><p>Berijan käskyn mukaan tuli perustaa leirit:</p><p><em>1.)Ostaskov</em>, perustettiin entiseen sisäasiain kansankomissariaatin alaiseen lasten siirtolaan Seliger-järven Stolbovojen saareen (Kalininin alue).&nbsp; Paikkoja oli 7.000 hengelle, 1.lokakuuta 1939 mennessä 10.000 hengelle.</p><p><em>2.)Juhnov</em>, perustetiin Pavistsev bor &ndash;nimiseen parantolaan Läntisen rautatien varrella olevan Bayninon aseman lähelle.&nbsp; Paikkoja 5.000 hengelle, 1. lokakuuta mennessä 10.000 hengelle.</p><p><em>3.)Kozelsk</em>, perustettiin Gorkille nimettyyn lepokotiin Dzerzinskille nimetyn rautatien Korelskin aseman lähelle.&nbsp; Paikkoja oli 7.000 hengelle, 1. lokakuut mennessä 10.,000 hengelle.</p><p><em>4.)Putivl</em>, perustettiin entiseen Sofronjevskin luostriin turpeen nostotyömaan alueelle Moskova-Kiova &ndash;rautatien varrella olevan Tetkinon aseman lähelle. &nbsp;Paikkoja oli 7.000 hengelle, 25.9. mennessä 10.000 hengelle.</p><p><em>5.)Koelsino</em>, perustettiin entiseen Kozelsanskin luostariin Eteläisen rautatien varrella olevan Kozelinon aseman lähelle.&nbsp;&nbsp; Paikkoja 5.000 hengelle, 1.10. mennessä 10.000 hengelle.</p><p><em>6.)Starobelsk</em> perustettiin entiseen Starobelskin luostariin, Moskova-Donbass &ndash;rautatien varrella olevan Starobelsin aseman lähelle, 5.000 hengelle, 1.10. mennessä 8.000 hengelle.</p><p><em>7.)Juza</em> perustettiin sisäasiain kansankomissariaatin lasten työsiirtolaan Pohjoisen rautatien Njaznikin aseman lähelle.&nbsp; Paikkoja 3.000 hengelle, 5.10. mennessä 6.000 hengelle.</p><p><em>8.) Oranki</em> perustettiin entiseen Orangin luostariin Kazanin rautatien Zimenkin aseman lähelle.&nbsp; Paikkoja oli 2.000 hengelle, 1.10. mennessä 4.000 hengelle.</p><p>Sotavankiasiain hallinnolla oli talvisodan kynnyksellä leiripaikka 68.000 hengelle.&nbsp; On kuitenkin muistettava, että puolalaisten sotavankien määrä (talvisodan alkuun mennessä n. 230.000) ylitti moninkertaisesti olemassa olevien leirien kapasiteetin.&nbsp; Sen vuoksi päätettiin perustaa lisäleirejä Vologdan alueelle (Vologda ja Grjazovets). Sekään ei kuitenkaan ratkaissut sotavankileirien ja vastaanottopaikkojen vakavaa tilanpuutetta.</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Frolov: emt. s. 75-76</em>.</p><p>*</p><p><strong>20.9.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton hallituksen talousneuvosto teki erityispäätöksen eräiden Sotavankiasetuksessa määriteltyjen normien, esimerkiksi elintarvikehuollon annosmäärien tarkentamisesta. &hellip;</p><p>Vuoden 1939 sotavankiasetus ei ollut yhtä yksityiskohtainen kuin vuoden 1931 vastaava asiakirja, mutta siihen sisällytettiin kansainvälisen oikeuden pääperiaatteet.&nbsp; Se suojeli suomalaisia sotavankeja julmalta kohtelulta ja loukkauksilta.&nbsp; Siinä kiellettiin myös kidutuksen ja muiden ruumiillisten keinojen käyttäminen tietojen saamiseksi sotavangeilta heidän kotimaansa sotilaallisesta ja muusta tilanteesta.&nbsp; Sotavangeilta ei saanut ottaa pois henkilökohtaista omaisuutta tai henkilöpapereita, liinavaatteita, jalkineita, vaatetusta, henkilökohtaisia käyttöesineitä yms.</p><p>Lisäksi &ndash; toisin kuin vuoden 1931 asetuksen mukaan &ndash; sotavangit saivat pitää arvomerkkinsä ja upseerien ja heihin verrattavien sallittiin majoittua rivimiehistä erilleen.&nbsp; &hellip; Sotavankien tuli noudattaa ehdottomasti kaikkia asetuksen&nbsp; määräyksiä ja totella leirin hallintoa. Jos sotavanki ei noudattanut leirin sääntöjä tai syyllistyi rikoslaissa rangaistavaksi määrättyyn rikokseen, hänet voitin alistaa kurinpidolliseen tai rikosoikeudelliseen vastuuseen.</p><p><em>Lähde: Frolov: emt. s. 68.</em></p><p>*</p><p><strong>21.9.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton sisäasiain komissariaatti ryhtyi yhä kiihkeämpään toimintaan: ministeriässä laadittiin ja hyväksyttiin neljä sotavankileirien organisointia, elintarvikehuoltoa, lääkintäpalveluita, vangeiksi otettujen sotilaiden leirijärjestystä ja sotavankileirien järjestyssääntöjä käsittelevää normatiivis-oikeudellista asiakirjaa.</p><p><em>Lähde: Frolov: emt. s. 68.</em></p><p>*</p><p><strong>3.10.1939 ja 8.10.1939: </strong></p><p>Sisäasiain kansankomissariaatti antoi käskyn julkaista Sotavankiasetus ja toimintaohje sotavankien operatiivis-tsekistisestä (tiedustelutoiminallisesta) palvelusta sisäasiainministeriön leireillä.&nbsp; Tämän toimintaohjeen eräät kohdat koskivat AINOASTAAN SUOMALAISIA sotavankeja.</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Frolov: emt. s. 68.</em></p><p>*</p><p><strong>3.10.1939:</strong></p><p>Puolalaisten sotavankien ongelma ja sen ratkaiseminen, ainakin osittaisesti:</p><p>Puolalaisten sotavankien asema oli sangen paradoksaalinen, koska Neuvostoliitto ei ollut de jure sodassa Puolan kanssa eikä siten uunituoreen Sotavankiasetuksen säädöksistä löytynyt perusteita sen kansalaisten pitämiseen leireillä sotavangin ominaisuudessa.</p><p>Kyseisen asetuksen mukaan sotavangeiksi tunnustettiin Neuvostoliiton kanssa sotatilassa olevan valtion siviilit ja sen armeijan sotilashenkilöt.</p><p>Juuri nämä kaksi asiaa &ndash; leirien tilanpuute ja puolalaisten epäselvä asema &ndash; pakottivat neuvostovaltion ratkaisemaan&nbsp; kyseisen ongelman epätavallisin keinoin.</p><p>Ensinnäkin kaikkia Puolan armeijan (kiinniotettuja) sotilaita ei lähetetty leireille tai vastaanottopaikkoihin, vaan osa yksinkertaisesti päästettiin kotiin.</p><p>Toiseksi, 3.10.1939 Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto hyväksyi Sotavankiasetuksen no 1626-390ss, jonka mukaan ukrainalaiset, valko-venäläiset ja muihin Länsi-Ukrainan ja läntien Valko-Venäjän kansallisuuksiin kuuluvat rivimiehet päästettiin leireiltä ja vastaanottopaikoista kotiin.&nbsp;</p><p>Tuotannollisten tarpeiden vuoksi, erityisesti Novgorod-Volynski-Korets-Lvov &ndash;tien rakentamisen vuoksi 25.000 yllämainittuun kategoriaan kuuluvaa vankia päätettiin jättää leireille vuoden 1939 loppuun asti.&nbsp; Käytännössä he jäivät rakennustöihin siihen saakka, kunne Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941.&nbsp; Sen jälkeen osa heistä evakuoitiin selustaan ja luovutettiin muiden puolalaisten sotavankien kanssa Iraniin, jossa muodostettiin kenraali V. Andersin puolalainen armeija.&nbsp; &hellip;</p><p><em>Starobelsin, Ostaskovin ja Kozelskin</em> leireillä olleiden sotavankien kohtalo oli traaginen.&nbsp; Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berij kirjoitti MAALISKUUSSA 1940 Josif Stalinille kirjelmän, jossa hän ehdotti &rdquo;kolmessa sotavankien erikoisleirissä ja vankilassa Ukrainan ja Valko-Venäjän läntisillä alueilla olevien puolalaisten upseerin, santarmien, poliisien ja osadnikkien (entisiä sotilaita ja talonpoikia) ja muiden vastaavien ampumista&rdquo;.</p><p>Berija perusteli vaatimustaan sillä, että kaikki leireillä olevat olivat yrittäneet jatkaa vastavallankumouksellista toimintaa ja neuvostovastaista kiihotusta ja että he olivat vannoutuneita ja parantumattomia neuvostovallan vihollisia.&nbsp; Siksi näiden sotavankien ja pidätettyjen kohtalo päätettiin ratkaista erikoisella tavalla, &rdquo;käyttämällä heitä kohtaan korkeinta rangaistuksen muotoa &ndash; teloitusta ampumalla.</p><p>Asia tulee käsitellä ilman pidätettyjen kuulemista ja syytteen esittämistä sekä ilman ilmoitusta tutkinnan päättymisestä ja syytekirjelmää&hellip; &rdquo;</p><p>Sisäasiain kansankomissariaatin korkeista virkamiehistä muodostettiin erityinen &rdquo;troikka&rdquo; kolmikko, joka oli vastuussa asioiden käsittelemisestä ja ratkaisujen tekemisestä, toisin sanoen tuomion langettamisesta.</p><p>Kirjelmä lähetettiin käsiteltäväksi Yleisliittolaisen kommunistisen puolueen keskuskomitean poliittiseen toimikuntaan. Se teki 5. maaliskuuta 1940 päätöksen, jonka mukaisesti yli 15.000 Puolan kansalaista ammuttiin huhti-toukokuussa 1940. (<em>Katyn</em>).&nbsp;</p><p>Puolalaisten sotavankien tuhoamisen syistä on olemassa useita versioita.&nbsp; Englannin lähettiläs sir Owen O`Malley on todennut Vladislav Sikorskin pakolaishallituksesta, että puolalaiset pitivät upseerien ja poliisien tuhoamisen syynä halua tuhota perustus, jolle puolalainen valtioelämä voisi myöhemmin syntyä uudelleen.&nbsp; Kyse oli siis Puolan kansakunnan peruskallion räjäyttämisestä. Venäläisten tutkijoiden M. Meltjuhovin ja Natalia Lebedevan mielestä puolalaisten upseerien kohtalo johtui neuvostoliittolais-puolalaisista suhteista vuosina 1918-1939.&nbsp; Siihen vaikutti osaltaan myös 60.000 neuvostoliittolaisen sotavangin menehtyminen puolalaisilla sotavankileireillä vuosina 1919-1921 sekä Stalinin henkilökohtainen viha puolalaista upseeristoa kohtaan vuoden 1920 sotilaallisen tappion vuoksi (<em>Stalinin katsotaan munanneen &rdquo;varman&rdquo; voiton hänen jakaessaan upseeriensa näkemysten vastaisesti venäläisten joukkojen voiman Varsovan porteilla, vh</em>).</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Frolov: emt. s. 76-78.</em></p><p>*</p><p><strong>9.10.1939:</strong></p><p>Leningradin sotilaspirin ilmavoimat suorittivat kaksi eskaaderin vahvuista tiedustelulentoa Suomen rajan yli Haukijärven-Rantaylän-Valkjärven-Raudun aseman yli.&nbsp; Ensimmäisen eskaaderin täyttäessä tehtäväänsä 1200 metrin korkeudella se sai vastaansa ilmatorjuntatulta Rantakylän alueella 200 metriä koneiden kulkusuunnasta ylös eteen räjähtäneiden kolmen neljän kranaatin verran.&nbsp; Toista eskaaderia ei tulitettu sen enempää ilmasta kuin maastakaan (lento tapahtui kymmenkunta minuuttia ensimmäisen jälkeen).</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Vihavainen-Saharov: emt. s. 93.</em></p><p>*</p><p><strong>14.10.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto hyväksyi, Saksan kanssa neuvottelujen tuloksesa tehdyn sopimuksen mukaisesti, 14.10.1939 asetuksen nro 1691-415, joka velvoitti sisäasiain kansankomissariaatin luovuttamaan samaisen vuoden&nbsp; loka-marraskuussa Saksalle 43.054 puolalaista (rivimiehiä, joiden kotipakka oli nyt Saksalle kuuluvalla alueella &ndash; olivat, ainakin osa heistä, paennut itäisille alueille Saksan invaasion alta, vh).</p><p>Saksa puolestaan luovutti Neuvostoliitolle lokakuu 1939 ja kevään 1941 välisenä aikana 13.757 Puolan kansalaista.&nbsp; &hellip;</p><p>Venäläinen tutkija N. Lebedeva esittää A. J. Vysinskiin ja sisäasiain kansankomissariaatin sekä saattojoukkojen kirjallisiin tiedonantoihin viitaten todisteita siitä, että &rdquo;vapautusretken&rdquo; tuloksena entisiltä Puolan alueilta karkotettiin 388.000 henkeä.&nbsp; (vankiloiden tyhjennyksen yhteydessä (Berijan käsky 22.3.1940) annettiin määräys siirtää entisten Puolan armeijan upseerien perheet Kazakstaniin.)</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Frolov: emt. s. 76.</em></p><p>*</p><p><strong>29.10.1939:</strong></p><p>Leningradin sotilaspiirin sotilasneuvosto laati &rdquo;Suomen vastaisen operaatiosuunnitelman&rdquo; lopullisen muodon, vielä ennen rauhanneuvottelujen loppumista Moskovassa.&nbsp; Operaatio oli tarkoitus saattaa pääpiirteissään loppuun kuukauden kuluessa J.V. Stalinin 60-vuotissyntymäpäivään (21. joulukuuta 1939) mennessä ja sen ydin oli yhtäaikaisessa hyökkäämisessä Suomen alueelle kaikilta suunnilta &rdquo;vihollisen ryhmityksen hajottamiseksi ja Suomen armeijan lopulliseksi lyömiseksi ilmavoimien kanssa&rdquo;.</p><p><strong><em>Lähde:</em></strong></p><p><em>Juri Kilin: Suurvallan rajamaa: Neuvosto-Karjala Neuvostoliiton politiikassa 1920-1941. (2001). s. 153.</em></p><p>*</p><p><strong>3.11.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton Merivoimien kansankomissaari lähetti 3.11.1939 Itämeren laivaston sotaneuvostolle yleisohjeen No. 10254 koskien Punalippuisen Itämeren laivaston tehtävistä:</p><p>1.)Punalippuisen Itämeren laivaston kaikkien voimien on oltava täydessä taisteluvalmiudessa seuraavien tehtävien suorittamiseen. (seuraa tehtäväluettelo 5-kohtainen tehtäväluettelo a-e. Sekä Ruotsin sotaanliittymisen tai Suomelle annetun sotilasavun varalta määrätyt tehtävät.&nbsp; Siirtymisestä sotatoimiin annetaan erityinen käsky, jonka saamiseen mennessä sotatoimiin tarvittavat määräykset on jaettava joukoille erityisissä paketeissa, jotka avataan merkistä&hellip;&rdquo;</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Vihavainen-Saharov: emt. s. 103-104.</em></p><p>*</p><p><strong>7.11.1939:</strong></p><p>Leningradin sotilaspiirin esikuntapäällikkö divisioonankomentaja Nikandr Tsibisov ja piirin esikunnan komissaari eversti Vinogradov määräsivät 7., 8., 9. ja 14. armeijoiden komentajia: &rdquo;Piirin komentaja käskee: mikäli suomalaiset tekevät uusia provokaatioita ampumalla joukkojamme, joukkojemme on vastattava tuleen välittömästi ja tuhottava ampujat&rdquo;</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Vihavainen-Saharov: emt. s. 93</em>.</p><p>*</p><p><strong>11.11.1939:</strong></p><p>Leningradin sotilaspiirin esikunta ryhtyi Moskovan käskystä muodostamaan Suomen kasanarmeijan ensimmäistä armeijakuntaa (1.AK/SKA), joka koottiin Leningradin sotilaspiirinjoukoissa palvelevista suomalaisista ja karjalaisista.&nbsp; Armeijakuntaan koottiin kaikki Leningradin sotilaspiirin alle 40-vuotiaat suomalaiset ja karjalaiset miehistön ja päällystön jäsenet.&nbsp; &hellip;</p><p>Joukkojen muodostaminen tapahtui Andrei Zdanovin, Otto Kuusisen, armeijakomentaja Kirill Meretskovin ja Grigori Sternin myötävaikutuksella.&nbsp; &hellip;</p><p>Tätä tarkoitusta varten Petroskoihin lähetettiin seuraavat henkilöt:</p><p>1.Prikaantinkomentaja <em>Anttila Aksel (Moisejevits</em>), Harkovan sotilaspiirin 147. divisioonan komentaja, suomalainen;</p><p>2.prikaatinkomentaja <em>Jegorov</em>, Sähköteknillisen akatemian etäisopetustiedekunnan johtaja, karjalainen, osaa suomea;</p><p>3.prikaatinkomentaja <em>Romanov</em>, LXI armeijakunnan esikuntapäällikkö, tuntee Karjalan olosuhteet, osallistunut taisteluihin valkoisuomalaisia vastaan (heimosodissa, vh);</p><p>4.prikaatikomentaja <em>Sokolov</em>, Frunze-akatemian opettaja, osallistunut taisteluihin valkosuomalaisia vastaan;</p><p>5.eversti <em>Jermolajev</em>, Harkovan sotilaspiirin esikunnan 1.osaston päällikkö merkittävä esikuntatyöläinen, tuntee hyvin Karjalan olosuhta, ei osaa kieltä;</p><p>6.pataljoonankomissaari <em>Terjoskin V.P</em>. (huom.: <em>Tereshkin, Tervonen, NKVD-läinen Suoi-spesialisti, valvontakomission emissaari; lue lisää Huuskan Tereshkin-blogista googlaamalla</em>, vh);</p><p>7.<em>Lehen Ture Ivanovits</em>, entinen patterinkomentaja, nykyään töissä ulkomaisen kirjallisuuden kustantamossa, valmistunut Frunze-sota-akatemiasta.&nbsp; Vaimonsa on Kuusien tytär (Hertta, vh);</p><p>8.<em>Hiiri Paul (Äikiä (Armas</em>]) &ndash; Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen;</p><p>9.<em>Maija Stram (Lehtinen, (Inkeri])</em>, Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen.</p><p>Lähde:</p><p><em>Timo Vihavainen &ndash; Andrei Saharov (toim.): Tuntematon talvisota &ndash; Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot. (2009), s. 67.</em></p><p>*</p><p><strong>11.11.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton puolustusasiain kansankomissaari Kliment Voroshilov määräsi Leningradin sotilaspiiriä valmistamaan joukkonsa sotaa varten 11.-15.11.1939.&nbsp; Päätös aloittaa sotatoimet 30. marraskuuta oli tähän mennessä jo tehty.&nbsp; Yhtä aikaa viiteen operaatiosuuntaan hyökkäävien Neuvostoliiton joukkojen tuli ajaa vastustajat Leningradin läheisyydestä sekä turvata Karjalan ja Murmanskin oblastin rajat.&nbsp; Päätehtävä oli Karjalan kannaksen suomalaisjoukkojen tuhoaminen.</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Vihavainen-Saharov: emt. s. 103</em>.</p><p>*</p><p><strong>19.11.1939</strong>:&nbsp; (<em>ks. myös edellä olevat sotavankeja koskevat päätökset ja toimet 19.9. &ndash; 8.10.1939) </em></p><p>Neuvostoliiton sisäministeriö julkaisi Tilapäisen ohjesäännön leirien (vastaanottopaikkojen) sotilaallisesta vartioinnista sisäasiain kansankomissariaatin saattovartiojoukoin.</p><p>Kaikki tämä kertoo siitä, että Neuvostoliitto valmistautui sotaan Suomea vastaan ja suomalaisten sotavankien vastaanottamiseen.</p><p>Neuvostoliitossa tuohon aikaan toimivat leirit olivat täynnä eivätkä ne voineet ottaa vastaan uusia sotavankeja. Talvisodan alkaessa, 30. marraskuuta leireillä oli pelkästään puolalaisia yli 200.000 henkeä.&nbsp;</p><p>Tämän vuoksi sisäasiain kansankomissariaatin alaisuuteen perustettiin uusia leirejä, jotka oli suunniteltu 46.000 &ndash; 46.900 sotavangin vastaanottamiseen.</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Frolov: emt. s. 68.</em></p><p>&hellip;Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatti sai Berijalta käskyn ja alkoi kovassa kiireessä perustaa uusia leirejä ja vastaanottopaikkoja nimenomaan Suomen armeijan tulevia sotavankeja varten.&nbsp; Järjestelmä, jonka mukaan sotavangit tuli siirtää &hellip; puna-armeijan etulinjassa olevilta yksiköiltä pysyviin selustassa oleviin leireihin, syntyi ja viimeisteltiin nimenomaan talvisodan aikana.</p><p>Tässä vaiheessa Neuvostoliitossa toimi 8 SUOMALAISTEN sotavankien vastaanottopaikkaa ja 6 sotavankileiriä.&nbsp; Suuren isänmaallisen sodan aikana tämä kaavio muuttui hieman, kun siihen lisättiin sotavankien keräilykeskukset ja rintamavastaanotto- ja siirtoleirit (jakeluleirit).&nbsp;</p><p>Talvisota ei vaikuttanut käytännöllisesti katsoen lainkaan leireillä olevien sotavankien määrään, koska suomalaisia sotavankeja oli niin vähän. &ndash; <em>Frolov: emt. 82-83.</em></p><p>*</p><p><strong>19.11.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin sotavankiasiain hallinnon UPV:n asiakirjan mukaan Länsi-Venäjälle saapuneista sotavangeista yhteensä 125.000 on uudelleensijoitettu.</p><p>Näistä on lähetetty:</p><p>Läntiselle Valko-Venäjälle ja Länsi-Ukrainaan 42.400 henkeä;</p><p>Luovutettu 14.10.1939 määräyksen mukaisesti Saksan viranomaisille 43.000 puolalaista;</p><p>Sijoitettu NKVD:n sotavankileireille yhteensä 39.600 henkilöä:</p><p>Viimemainittu summa koostuu:</p><p>Puolalaisia upseereita 8.500;</p><p>Puolalaisia poliiseja ja santarmeja 6.500;</p><p>yhteensä 15.000, jotka sijoitettiin Starobelskin, Kozelsinon ja Ostaskovin sotavankileireille <em>(Katynin tulevat uhrit vh).</em></p><p>Samoin 10.400 ja 24.600 vangin erät sotavankihallinnon leireille.</p><p>Ylempien elinten määräysten mukaisesti&nbsp; sotavankiasiain hallinnon UPV:n päällikkö P Soprunenko.</p><p><em>Lähde: Frolov: etm. yhd.</em></p><p><em>*</em></p><p><strong>21.11.1939:</strong></p><p>Leningradin sotilaspiirin sotaneuvosto antoi Punalippuisen Itämeren laivaston sotaneuvostolle yleisohjeen.&nbsp; Sen olivat allekirjoittaneet sotilaspiirin komentaja, 2. luokan armeijakomentaja Kirill Meretskov, sotaneuvoston jäsenet Andrei Zhdanov ja N.N. Vasugin sekä esikuntapäällikkö Nikander Tsibisov.&nbsp; Leningradin sotilaspiirin sotaneuvoston yleisohje antoi punalippusen Itämeren laivaton tehtäväksi tuhota Suomen laivasto, estää sen pako puolueettomille merialueille ja tuhota ilmavoimien tuella rannikkopanssarilaivat sekä satamissa ja tukikohdissa tavatut sota-alukset. &hellip;</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Vihavainen-Saharov: emt. s. 106.</em></p><p>*</p><p><strong>26.11.1939:</strong></p><p>Suomen kansanarmeija (&rdquo;Kuusisen armeija);</p><p>Petroskoihin oli 26.11.1939 mennessä koottu 13.405 henkeä, joista 12.087 miehistöä, 767alipäällystöä, 551 päällystöä a heistä 202 esiupseereita.&nbsp; Kansallisuudeltaan suomalaisia oli 8.367.&nbsp; Asevelvollisuuden suorittaneita oli 8.324 ja suorittamattomia 5.081.&nbsp; Armeijakunnan kahden divisioonan esikuntia ei oltu muodostettu, koska tarvittavaa henkilöstöä ei ollut.&nbsp; Armeijakunnan poliittinen hallinto puolestaan oli jo koottu.</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Vihavainen-Saharov: Emt. s. 67.</em></p><p><em>*</em></p><p><strong>26.11.1939:</strong></p><p>Mainilan laukaukset.</p><p>*</p><p><strong>28.11.1939:</strong></p><p>Neuvostoliitto mitätöi Suomen ja Venäjän hyökkäämättömyyssopimuksen.</p><p>*</p><p><strong>29.11.1939 mennessä:</strong></p><p>Vuoden 1939 syyskuussa käynnistyneen neuvostoliittolais-puolalaisen sodan aikana sotavankiasiainhallinto UPV ei selviytynyt kunnolla sille annetuista tehtävistä eikä pystynyt tilanpuutteen vuoksi majoittamaan kaikkia Puolan armeijan sotilaita sotavankileireille.&nbsp; Koska tilanteen pelättiin toistuvan talvisodankin aikana, sekä leirien majoituskapasiteettia että niiden lukumäärää päätettiin lisätä olennaisesti.&uml;</p><p>Pysyvien leirien ohella 30:teen päivään marraskuuta 1939 mennessä oli perustettu myös <em>väliaikaisia leirejä ja vastaanottopaikkoja Suomen armeijan sotilaille.</em></p><p>Vastaanottopaikat (8 kpl) toimivat seuraavissa Neuvostoliiton pohjoisissa kaupungeissa, jotka sijaitsivat lähellä Neuvostoliiton ja Suomen rajaa:</p><p>Murmansk &ndash; 500 paikkaa;</p><p>Kantalahti &ndash; 500 paikkaa;</p><p>Vienan Kemi &ndash; 500 paikkaa;</p><p>Segeza &ndash; 500 paikkaa;</p><p>Karhumäki &ndash; 800 paikkaa;</p><p>Petroskoi &ndash; 1.000 paikkaa;</p><p>Lotinanpelto &ndash; 500 paikkaa ja</p><p>Siestarjoki &ndash; 600 paikkaa.</p><p>Niiden yhteinen kapasiteetti oli 4.900 paikkaa.</p><p>Tämä ilmenee hallinnon päällikön P.K. Soprunenkon tiedonannosta sisäasiain apulaiskansankomissaarille.&nbsp;</p><p>Lisäksi <em>Suomen armeijasta</em> saatavien sotavankien vastaanottamiseksi oli järjestetty kuusi selustassa olevaa leiriä:</p><p>Juzan &ndash; 6.000 paikkaa;</p><p>Juhnovin &ndash; 4.500;</p><p>Putivlin &ndash; 4.000;</p><p>Grjazovetsin &ndash; 2.500;</p><p>Orangin &ndash; 4.000 ja</p><p>Temnikovin &ndash; 6.000 paikkaa.</p><p>Niiden yhteinen kapasiteetti oli 27.000 paikkaa.</p><p>Neuvostoliiton sotastrategit ennustivat puna-armeijan nujertavan nopeasti ja täydellisesti Suomen armeijan ja ottavan samalla suuren määrän suomalaisia sotilaita vangiksi.</p><p>Tämän ennusteen perusteella päätettiin perustaa myös varaleirejä:</p><p>Taisetin kaupunkiin &ndash; 8.000 paikkaa;</p><p>Karagandan kaupunkiin &ndash; 5.000 ja</p><p>Veliki Usjugin kaupunkiin &ndash; 2.000 paikkaa.</p><p><em>Näin suomalaisia sotavankeja varten perustettujen leirien kapasiteetti oli yhteensä 46.900 paikkaa.</em></p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Frolov: emt. s. 97-98.</em></p><p>*</p><p><strong>30.11.1939:</strong></p><p>Puna-armeija hyökkää Suomeen maalla, merellä ja ilmassa.</p><p>*</p><p><strong>1.12.1939:</strong></p><p>Suomen Kommunistisen puolueen keskuskomitea antoi Moskovassa julistuksen, jonka Pravda samana päivänä julkaisi.&nbsp; Julistuksessa korostettiin: &rdquo;Laajan työtätekevien kansanrintaman muodostaminen on välttämätöntä.&nbsp; Koko työväenluokan, talonpoikaiston, käsityöläisten, pienyrittäjien ja työläisälymystön eli kansamme suuren enemmistön on yhdistyttävä tiiviiksi kansanrintamaksi puolustamaan etujaan, ja valtaan on nostettava tämän rintaman tukea nauttiva työtätekevän kansan hallitus, Kansanhallitus.&rdquo;</p><p>Julistuksessaan Kuusisen hallitus julisti itsensä &rdquo;Suomen demokraattisen tasavallan kansanhallitukseksi&rdquo; ja lupasi &rdquo;toimia laajan työtätekevän kansanrintaman kärjessä.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>2.12.1939:</strong></p><p>Terijoen hallituksen puheenjohtaja Otto Ville Kuusinen allekirjoitti Suomen Demokraattisen tasavallan ja Neuvostoliiton kesken solmitun sopimuksen molemminpuolisesta avusta ja ystävyydestä.&nbsp; Neuvostoliiton puolesta asiakirjan allekirjoitti ulkoministeri Molotov.</p><p>*</p><p><strong>31.12.1939:</strong></p><p>Suomen armeijan sinnikäs vastarinta ja vankien vähäinen määrä oli yllätys puna-armeijalle.&nbsp; Sotavankien puuttumisesta hämmennykseen joutuneen sotavankiasiain hallinnon päällikkö, valtion turvallisuuden majuri P.K. Soprunenko ja hallinnon komissaari, rykmentinkomissaari S.V. Nehorosev lähettivät sisäasiain varakomissaarille, divisioonankomentaja Tsernyseville seuraavan pyynnön:</p><p>&rdquo;&hellip;vastaanottopaikoilla ja Grjazovetsn leirillä on 28. joulukuuta 1939 yhteensä 150 (suomalaista] sotavankia.&nbsp; Sotavankien vähäisen määrän johdosta pyydän Teidän lupaanne:</p><p>1.)jättää Grjazovetsin ja Juhnovin leireile täysimääräinen henkilökunta.</p><p>2.)jättää muille leireille henkilökuntaa korkeinaan 15-20 % koko määrästä.&rdquo;</p><p>Sisäasiain kansankomissariaatin johtohenkilöt eivät kuitenkaan menettänet uskoaan siihen, että tilanne muuttuu puna-armeijan eduksi.</p><p>Siksi alueellisen sotakomissariaattien kanssa sovittiin, että tarvittaessa sisäasiain kansankomissariaatin sotavankiasiain hallinnon ensimmäisestä pyynnöstä kaikki palveluksessa olevat eli suomalaisten sotavankien sijoituspaikoilla vartioinnista huolehtivat neuvosotilaat ja huoltohenkilökunta ilmaantuisivat leireille heti.</p><p>Kuljetuskalusto päätettiin jättää entiselle paikalleen.</p><p><strong>Lähde:</strong></p><p><em>Dmitri Frolov: Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa.&nbsp; Suomalaiset NKVD:n leireissä talvi- ja jatkosodan aikana. (2004). s. 97-98.</em></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Stalin laski saavansa Talvisodassa nopeasti Suomelta 46.900 sotavankia

*

Olisiko Suomi voinut välttää Talvisodan?

Talvisodan synty: Näin Neuvostoliiton johto eteni määrätietoisesti sotaan.

Suomen loppu 1939 – siihen tähtäävän näytelmän käsikirjoituksen keskeiset repliikit.

Stalinin hallinto laski ”rauhanneuvottelujen” vielä jatkuessa Moskovassa saavansa Talvisodassa nopeasti Suomen armeijalta 46.900 sotavankia.

*

1.9.1939:

Saksa hyökkäsi Puolaan.

*

1.9.1939:

Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissaarin varamies Ivan Maslennikov ilmoitti puolustusasiain kansankomissaarille Kliment Voroshiloville pikaviestinä 1.9. laajahkon raportin yksilöidyistä suomalaisten lentokoneiden tekemiksi väitetyistä ilmatilaloukkauksista 22.7.1939 – 29.8.1939 välisenä aikana.  ”Jokaisen näiden selvästi suunnitellulta vaikuttaneen rajaloukkauksen yhteydessä suomalaisille on esitetty protesti paikallisten valvontavaliokutien kautta.  NKVD pitää suomalaisten tiedustelukoneiden rajaloukkauksia vakavina ja pyytää lupaanne Karjalan kannaksen ilmatorjunnan vahvistamiseen.”

Lähde:

Timo Vihavainen – Andrei Saharov (toim.): Tuntematon talvisota – Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot. (2009), s. 92-93.

*

11.9.1939:

Neuvostoliiton läntisissä sotilaspiirissä pidetään sotilasasiain kansankomissaarin Kliment Voroshilovin määräyksestä kertausharjoitukset – salainen liikekannalepano.

*                                                                                                                                          

15.9.1939:

Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto (hallitus) uudisti vuonna 1931 voimaan tulleen aikaisemman Sotavankiasetuksen. 

Kyseisen asetuksen mukaan sotavangeiksi tunnustettiin Neuvostoliiton kanssa SOTATILASSA olevan valtion siviilit ja sen armeijan sotilashenkilöt.

*

17.9.1939:

Neuvostoliitto yhtyi Molotov-Ribbentrop –sopimuksessa Saksan kanssa sovitun Itäisen Euroopan jaon toteutukseen, käynnistämällä sotatoimet Puolaa vastaan. 

Venäläisten tutkijoiden (Mihail Semirjaga, J. Matskevits) mukaan puna-armeijan osastot ottivat hyökkäysoperaation aikana Puolassa sotavangiksi yli 230.000 Puolan armeijan sotilasta ja upseeria.

Lähde:

Dmitri Frolov: Sotavankina Neuvostoliitossa. Suomalaiset NKVD:n leireissä talvi- ja jatkosodan aikana. (2004), s. 73.

 

*

19.9.1939:

Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin (sisäministeriö) käsky perustaa sen alaisuuteen erityisvaltuudet ja vastuun omaava yksikkö: Sisäasiain kansankomissariaatin sotavankiasiainhallinto.

”Vuoden 1939 syyskuun puolivälissä Neuvostoliitossa alkoi näkyä merkkejä siitä, että maa valmistautuu tuleviin tapahtumiin, jotka vaativat lisäponnistuksia sotavankikysymyksen ratkaisemiseksi.  Tuolloin hyväksyttiin koko joukko tärkeitä asiakirjoja.”

(sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berijan allekirjoittamalla käskyllä numero 0308 ”Leirien organisoinnista sotavangeille” perustettiin Sotavankiasiain hallinto (UPV).  Joulukuussa sen nimi muutettiin sotavankien ja internoitujen asiain hallinnoksi (UPVI).

UPV:n johtoon nimitettiin valtion turvallisuuden kapteeni P.K. Soprunenko.

Sotavankiasian hallinto jakautui useaan eri osastoon: ensimmäinen oli järjestys- ja vartiointiosasto, jonka johdossa oli A V. Tishkov; toinen sotavankien luettelointi- ja rekisteröintiosasto, päällikkönä I.B. Makljarski.

Lähde: Frolov: emt. s. 68.

*

19.9.1939:

Sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berijan käskyllään no 0308 perustaman Sotavankiasiain hallinnon UPV:n tehtäväksi tuli perustaa Neuvostoliiton alueella 8 ulkomaisten sotavankien leiriä.

Berijan käskyn mukaan tuli perustaa leirit:

1.)Ostaskov, perustettiin entiseen sisäasiain kansankomissariaatin alaiseen lasten siirtolaan Seliger-järven Stolbovojen saareen (Kalininin alue).  Paikkoja oli 7.000 hengelle, 1.lokakuuta 1939 mennessä 10.000 hengelle.

2.)Juhnov, perustetiin Pavistsev bor –nimiseen parantolaan Läntisen rautatien varrella olevan Bayninon aseman lähelle.  Paikkoja 5.000 hengelle, 1. lokakuuta mennessä 10.000 hengelle.

3.)Kozelsk, perustettiin Gorkille nimettyyn lepokotiin Dzerzinskille nimetyn rautatien Korelskin aseman lähelle.  Paikkoja oli 7.000 hengelle, 1. lokakuut mennessä 10.,000 hengelle.

4.)Putivl, perustettiin entiseen Sofronjevskin luostriin turpeen nostotyömaan alueelle Moskova-Kiova –rautatien varrella olevan Tetkinon aseman lähelle.  Paikkoja oli 7.000 hengelle, 25.9. mennessä 10.000 hengelle.

5.)Koelsino, perustettiin entiseen Kozelsanskin luostariin Eteläisen rautatien varrella olevan Kozelinon aseman lähelle.   Paikkoja 5.000 hengelle, 1.10. mennessä 10.000 hengelle.

6.)Starobelsk perustettiin entiseen Starobelskin luostariin, Moskova-Donbass –rautatien varrella olevan Starobelsin aseman lähelle, 5.000 hengelle, 1.10. mennessä 8.000 hengelle.

7.)Juza perustettiin sisäasiain kansankomissariaatin lasten työsiirtolaan Pohjoisen rautatien Njaznikin aseman lähelle.  Paikkoja 3.000 hengelle, 5.10. mennessä 6.000 hengelle.

8.) Oranki perustettiin entiseen Orangin luostariin Kazanin rautatien Zimenkin aseman lähelle.  Paikkoja oli 2.000 hengelle, 1.10. mennessä 4.000 hengelle.

Sotavankiasiain hallinnolla oli talvisodan kynnyksellä leiripaikka 68.000 hengelle.  On kuitenkin muistettava, että puolalaisten sotavankien määrä (talvisodan alkuun mennessä n. 230.000) ylitti moninkertaisesti olemassa olevien leirien kapasiteetin.  Sen vuoksi päätettiin perustaa lisäleirejä Vologdan alueelle (Vologda ja Grjazovets). Sekään ei kuitenkaan ratkaissut sotavankileirien ja vastaanottopaikkojen vakavaa tilanpuutetta.

Lähde:

Frolov: emt. s. 75-76.

*

20.9.1939:

Neuvostoliiton hallituksen talousneuvosto teki erityispäätöksen eräiden Sotavankiasetuksessa määriteltyjen normien, esimerkiksi elintarvikehuollon annosmäärien tarkentamisesta. …

Vuoden 1939 sotavankiasetus ei ollut yhtä yksityiskohtainen kuin vuoden 1931 vastaava asiakirja, mutta siihen sisällytettiin kansainvälisen oikeuden pääperiaatteet.  Se suojeli suomalaisia sotavankeja julmalta kohtelulta ja loukkauksilta.  Siinä kiellettiin myös kidutuksen ja muiden ruumiillisten keinojen käyttäminen tietojen saamiseksi sotavangeilta heidän kotimaansa sotilaallisesta ja muusta tilanteesta.  Sotavangeilta ei saanut ottaa pois henkilökohtaista omaisuutta tai henkilöpapereita, liinavaatteita, jalkineita, vaatetusta, henkilökohtaisia käyttöesineitä yms.

Lisäksi – toisin kuin vuoden 1931 asetuksen mukaan – sotavangit saivat pitää arvomerkkinsä ja upseerien ja heihin verrattavien sallittiin majoittua rivimiehistä erilleen.  … Sotavankien tuli noudattaa ehdottomasti kaikkia asetuksen  määräyksiä ja totella leirin hallintoa. Jos sotavanki ei noudattanut leirin sääntöjä tai syyllistyi rikoslaissa rangaistavaksi määrättyyn rikokseen, hänet voitin alistaa kurinpidolliseen tai rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Lähde: Frolov: emt. s. 68.

*

21.9.1939:

Neuvostoliiton sisäasiain komissariaatti ryhtyi yhä kiihkeämpään toimintaan: ministeriässä laadittiin ja hyväksyttiin neljä sotavankileirien organisointia, elintarvikehuoltoa, lääkintäpalveluita, vangeiksi otettujen sotilaiden leirijärjestystä ja sotavankileirien järjestyssääntöjä käsittelevää normatiivis-oikeudellista asiakirjaa.

Lähde: Frolov: emt. s. 68.

*

3.10.1939 ja 8.10.1939:

Sisäasiain kansankomissariaatti antoi käskyn julkaista Sotavankiasetus ja toimintaohje sotavankien operatiivis-tsekistisestä (tiedustelutoiminallisesta) palvelusta sisäasiainministeriön leireillä.  Tämän toimintaohjeen eräät kohdat koskivat AINOASTAAN SUOMALAISIA sotavankeja.

Lähde:

Frolov: emt. s. 68.

*

3.10.1939:

Puolalaisten sotavankien ongelma ja sen ratkaiseminen, ainakin osittaisesti:

Puolalaisten sotavankien asema oli sangen paradoksaalinen, koska Neuvostoliitto ei ollut de jure sodassa Puolan kanssa eikä siten uunituoreen Sotavankiasetuksen säädöksistä löytynyt perusteita sen kansalaisten pitämiseen leireillä sotavangin ominaisuudessa.

Kyseisen asetuksen mukaan sotavangeiksi tunnustettiin Neuvostoliiton kanssa sotatilassa olevan valtion siviilit ja sen armeijan sotilashenkilöt.

Juuri nämä kaksi asiaa – leirien tilanpuute ja puolalaisten epäselvä asema – pakottivat neuvostovaltion ratkaisemaan  kyseisen ongelman epätavallisin keinoin.

Ensinnäkin kaikkia Puolan armeijan (kiinniotettuja) sotilaita ei lähetetty leireille tai vastaanottopaikkoihin, vaan osa yksinkertaisesti päästettiin kotiin.

Toiseksi, 3.10.1939 Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto hyväksyi Sotavankiasetuksen no 1626-390ss, jonka mukaan ukrainalaiset, valko-venäläiset ja muihin Länsi-Ukrainan ja läntien Valko-Venäjän kansallisuuksiin kuuluvat rivimiehet päästettiin leireiltä ja vastaanottopaikoista kotiin. 

Tuotannollisten tarpeiden vuoksi, erityisesti Novgorod-Volynski-Korets-Lvov –tien rakentamisen vuoksi 25.000 yllämainittuun kategoriaan kuuluvaa vankia päätettiin jättää leireille vuoden 1939 loppuun asti.  Käytännössä he jäivät rakennustöihin siihen saakka, kunne Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941.  Sen jälkeen osa heistä evakuoitiin selustaan ja luovutettiin muiden puolalaisten sotavankien kanssa Iraniin, jossa muodostettiin kenraali V. Andersin puolalainen armeija.  …

Starobelsin, Ostaskovin ja Kozelskin leireillä olleiden sotavankien kohtalo oli traaginen.  Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berij kirjoitti MAALISKUUSSA 1940 Josif Stalinille kirjelmän, jossa hän ehdotti ”kolmessa sotavankien erikoisleirissä ja vankilassa Ukrainan ja Valko-Venäjän läntisillä alueilla olevien puolalaisten upseerin, santarmien, poliisien ja osadnikkien (entisiä sotilaita ja talonpoikia) ja muiden vastaavien ampumista”.

Berija perusteli vaatimustaan sillä, että kaikki leireillä olevat olivat yrittäneet jatkaa vastavallankumouksellista toimintaa ja neuvostovastaista kiihotusta ja että he olivat vannoutuneita ja parantumattomia neuvostovallan vihollisia.  Siksi näiden sotavankien ja pidätettyjen kohtalo päätettiin ratkaista erikoisella tavalla, ”käyttämällä heitä kohtaan korkeinta rangaistuksen muotoa – teloitusta ampumalla.

Asia tulee käsitellä ilman pidätettyjen kuulemista ja syytteen esittämistä sekä ilman ilmoitusta tutkinnan päättymisestä ja syytekirjelmää… ”

Sisäasiain kansankomissariaatin korkeista virkamiehistä muodostettiin erityinen ”troikka” kolmikko, joka oli vastuussa asioiden käsittelemisestä ja ratkaisujen tekemisestä, toisin sanoen tuomion langettamisesta.

Kirjelmä lähetettiin käsiteltäväksi Yleisliittolaisen kommunistisen puolueen keskuskomitean poliittiseen toimikuntaan. Se teki 5. maaliskuuta 1940 päätöksen, jonka mukaisesti yli 15.000 Puolan kansalaista ammuttiin huhti-toukokuussa 1940. (Katyn). 

Puolalaisten sotavankien tuhoamisen syistä on olemassa useita versioita.  Englannin lähettiläs sir Owen O`Malley on todennut Vladislav Sikorskin pakolaishallituksesta, että puolalaiset pitivät upseerien ja poliisien tuhoamisen syynä halua tuhota perustus, jolle puolalainen valtioelämä voisi myöhemmin syntyä uudelleen.  Kyse oli siis Puolan kansakunnan peruskallion räjäyttämisestä. Venäläisten tutkijoiden M. Meltjuhovin ja Natalia Lebedevan mielestä puolalaisten upseerien kohtalo johtui neuvostoliittolais-puolalaisista suhteista vuosina 1918-1939.  Siihen vaikutti osaltaan myös 60.000 neuvostoliittolaisen sotavangin menehtyminen puolalaisilla sotavankileireillä vuosina 1919-1921 sekä Stalinin henkilökohtainen viha puolalaista upseeristoa kohtaan vuoden 1920 sotilaallisen tappion vuoksi (Stalinin katsotaan munanneen ”varman” voiton hänen jakaessaan upseeriensa näkemysten vastaisesti venäläisten joukkojen voiman Varsovan porteilla, vh).

Lähde:

Frolov: emt. s. 76-78.

*

9.10.1939:

Leningradin sotilaspirin ilmavoimat suorittivat kaksi eskaaderin vahvuista tiedustelulentoa Suomen rajan yli Haukijärven-Rantaylän-Valkjärven-Raudun aseman yli.  Ensimmäisen eskaaderin täyttäessä tehtäväänsä 1200 metrin korkeudella se sai vastaansa ilmatorjuntatulta Rantakylän alueella 200 metriä koneiden kulkusuunnasta ylös eteen räjähtäneiden kolmen neljän kranaatin verran.  Toista eskaaderia ei tulitettu sen enempää ilmasta kuin maastakaan (lento tapahtui kymmenkunta minuuttia ensimmäisen jälkeen).

Lähde:

Vihavainen-Saharov: emt. s. 93.

*

14.10.1939:

Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto hyväksyi, Saksan kanssa neuvottelujen tuloksesa tehdyn sopimuksen mukaisesti, 14.10.1939 asetuksen nro 1691-415, joka velvoitti sisäasiain kansankomissariaatin luovuttamaan samaisen vuoden  loka-marraskuussa Saksalle 43.054 puolalaista (rivimiehiä, joiden kotipakka oli nyt Saksalle kuuluvalla alueella – olivat, ainakin osa heistä, paennut itäisille alueille Saksan invaasion alta, vh).

Saksa puolestaan luovutti Neuvostoliitolle lokakuu 1939 ja kevään 1941 välisenä aikana 13.757 Puolan kansalaista.  …

Venäläinen tutkija N. Lebedeva esittää A. J. Vysinskiin ja sisäasiain kansankomissariaatin sekä saattojoukkojen kirjallisiin tiedonantoihin viitaten todisteita siitä, että ”vapautusretken” tuloksena entisiltä Puolan alueilta karkotettiin 388.000 henkeä.  (vankiloiden tyhjennyksen yhteydessä (Berijan käsky 22.3.1940) annettiin määräys siirtää entisten Puolan armeijan upseerien perheet Kazakstaniin.)

Lähde:

Frolov: emt. s. 76.

*

29.10.1939:

Leningradin sotilaspiirin sotilasneuvosto laati ”Suomen vastaisen operaatiosuunnitelman” lopullisen muodon, vielä ennen rauhanneuvottelujen loppumista Moskovassa.  Operaatio oli tarkoitus saattaa pääpiirteissään loppuun kuukauden kuluessa J.V. Stalinin 60-vuotissyntymäpäivään (21. joulukuuta 1939) mennessä ja sen ydin oli yhtäaikaisessa hyökkäämisessä Suomen alueelle kaikilta suunnilta ”vihollisen ryhmityksen hajottamiseksi ja Suomen armeijan lopulliseksi lyömiseksi ilmavoimien kanssa”.

Lähde:

Juri Kilin: Suurvallan rajamaa: Neuvosto-Karjala Neuvostoliiton politiikassa 1920-1941. (2001). s. 153.

*

3.11.1939:

Neuvostoliiton Merivoimien kansankomissaari lähetti 3.11.1939 Itämeren laivaston sotaneuvostolle yleisohjeen No. 10254 koskien Punalippuisen Itämeren laivaston tehtävistä:

1.)Punalippuisen Itämeren laivaston kaikkien voimien on oltava täydessä taisteluvalmiudessa seuraavien tehtävien suorittamiseen. (seuraa tehtäväluettelo 5-kohtainen tehtäväluettelo a-e. Sekä Ruotsin sotaanliittymisen tai Suomelle annetun sotilasavun varalta määrätyt tehtävät.  Siirtymisestä sotatoimiin annetaan erityinen käsky, jonka saamiseen mennessä sotatoimiin tarvittavat määräykset on jaettava joukoille erityisissä paketeissa, jotka avataan merkistä…”

Lähde:

Vihavainen-Saharov: emt. s. 103-104.

*

7.11.1939:

Leningradin sotilaspiirin esikuntapäällikkö divisioonankomentaja Nikandr Tsibisov ja piirin esikunnan komissaari eversti Vinogradov määräsivät 7., 8., 9. ja 14. armeijoiden komentajia: ”Piirin komentaja käskee: mikäli suomalaiset tekevät uusia provokaatioita ampumalla joukkojamme, joukkojemme on vastattava tuleen välittömästi ja tuhottava ampujat”

Lähde:

Vihavainen-Saharov: emt. s. 93.

*

11.11.1939:

Leningradin sotilaspiirin esikunta ryhtyi Moskovan käskystä muodostamaan Suomen kasanarmeijan ensimmäistä armeijakuntaa (1.AK/SKA), joka koottiin Leningradin sotilaspiirinjoukoissa palvelevista suomalaisista ja karjalaisista.  Armeijakuntaan koottiin kaikki Leningradin sotilaspiirin alle 40-vuotiaat suomalaiset ja karjalaiset miehistön ja päällystön jäsenet.  …

Joukkojen muodostaminen tapahtui Andrei Zdanovin, Otto Kuusisen, armeijakomentaja Kirill Meretskovin ja Grigori Sternin myötävaikutuksella.  …

Tätä tarkoitusta varten Petroskoihin lähetettiin seuraavat henkilöt:

1.Prikaantinkomentaja Anttila Aksel (Moisejevits), Harkovan sotilaspiirin 147. divisioonan komentaja, suomalainen;

2.prikaatinkomentaja Jegorov, Sähköteknillisen akatemian etäisopetustiedekunnan johtaja, karjalainen, osaa suomea;

3.prikaatinkomentaja Romanov, LXI armeijakunnan esikuntapäällikkö, tuntee Karjalan olosuhteet, osallistunut taisteluihin valkoisuomalaisia vastaan (heimosodissa, vh);

4.prikaatikomentaja Sokolov, Frunze-akatemian opettaja, osallistunut taisteluihin valkosuomalaisia vastaan;

5.eversti Jermolajev, Harkovan sotilaspiirin esikunnan 1.osaston päällikkö merkittävä esikuntatyöläinen, tuntee hyvin Karjalan olosuhta, ei osaa kieltä;

6.pataljoonankomissaari Terjoskin V.P. (huom.: Tereshkin, Tervonen, NKVD-läinen Suoi-spesialisti, valvontakomission emissaari; lue lisää Huuskan Tereshkin-blogista googlaamalla, vh);

7.Lehen Ture Ivanovits, entinen patterinkomentaja, nykyään töissä ulkomaisen kirjallisuuden kustantamossa, valmistunut Frunze-sota-akatemiasta.  Vaimonsa on Kuusien tytär (Hertta, vh);

8.Hiiri Paul (Äikiä (Armas]) – Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen;

9.Maija Stram (Lehtinen, (Inkeri]), Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen.

Lähde:

Timo Vihavainen – Andrei Saharov (toim.): Tuntematon talvisota – Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot. (2009), s. 67.

*

11.11.1939:

Neuvostoliiton puolustusasiain kansankomissaari Kliment Voroshilov määräsi Leningradin sotilaspiiriä valmistamaan joukkonsa sotaa varten 11.-15.11.1939.  Päätös aloittaa sotatoimet 30. marraskuuta oli tähän mennessä jo tehty.  Yhtä aikaa viiteen operaatiosuuntaan hyökkäävien Neuvostoliiton joukkojen tuli ajaa vastustajat Leningradin läheisyydestä sekä turvata Karjalan ja Murmanskin oblastin rajat.  Päätehtävä oli Karjalan kannaksen suomalaisjoukkojen tuhoaminen.

Lähde:

Vihavainen-Saharov: emt. s. 103.

*

19.11.1939:  (ks. myös edellä olevat sotavankeja koskevat päätökset ja toimet 19.9. – 8.10.1939)

Neuvostoliiton sisäministeriö julkaisi Tilapäisen ohjesäännön leirien (vastaanottopaikkojen) sotilaallisesta vartioinnista sisäasiain kansankomissariaatin saattovartiojoukoin.

Kaikki tämä kertoo siitä, että Neuvostoliitto valmistautui sotaan Suomea vastaan ja suomalaisten sotavankien vastaanottamiseen.

Neuvostoliitossa tuohon aikaan toimivat leirit olivat täynnä eivätkä ne voineet ottaa vastaan uusia sotavankeja. Talvisodan alkaessa, 30. marraskuuta leireillä oli pelkästään puolalaisia yli 200.000 henkeä. 

Tämän vuoksi sisäasiain kansankomissariaatin alaisuuteen perustettiin uusia leirejä, jotka oli suunniteltu 46.000 – 46.900 sotavangin vastaanottamiseen.

Lähde:

Frolov: emt. s. 68.

…Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatti sai Berijalta käskyn ja alkoi kovassa kiireessä perustaa uusia leirejä ja vastaanottopaikkoja nimenomaan Suomen armeijan tulevia sotavankeja varten.  Järjestelmä, jonka mukaan sotavangit tuli siirtää … puna-armeijan etulinjassa olevilta yksiköiltä pysyviin selustassa oleviin leireihin, syntyi ja viimeisteltiin nimenomaan talvisodan aikana.

Tässä vaiheessa Neuvostoliitossa toimi 8 SUOMALAISTEN sotavankien vastaanottopaikkaa ja 6 sotavankileiriä.  Suuren isänmaallisen sodan aikana tämä kaavio muuttui hieman, kun siihen lisättiin sotavankien keräilykeskukset ja rintamavastaanotto- ja siirtoleirit (jakeluleirit). 

Talvisota ei vaikuttanut käytännöllisesti katsoen lainkaan leireillä olevien sotavankien määrään, koska suomalaisia sotavankeja oli niin vähän. – Frolov: emt. 82-83.

*

19.11.1939:

Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin sotavankiasiain hallinnon UPV:n asiakirjan mukaan Länsi-Venäjälle saapuneista sotavangeista yhteensä 125.000 on uudelleensijoitettu.

Näistä on lähetetty:

Läntiselle Valko-Venäjälle ja Länsi-Ukrainaan 42.400 henkeä;

Luovutettu 14.10.1939 määräyksen mukaisesti Saksan viranomaisille 43.000 puolalaista;

Sijoitettu NKVD:n sotavankileireille yhteensä 39.600 henkilöä:

Viimemainittu summa koostuu:

Puolalaisia upseereita 8.500;

Puolalaisia poliiseja ja santarmeja 6.500;

yhteensä 15.000, jotka sijoitettiin Starobelskin, Kozelsinon ja Ostaskovin sotavankileireille (Katynin tulevat uhrit vh).

Samoin 10.400 ja 24.600 vangin erät sotavankihallinnon leireille.

Ylempien elinten määräysten mukaisesti  sotavankiasiain hallinnon UPV:n päällikkö P Soprunenko.

Lähde: Frolov: etm. yhd.

*

21.11.1939:

Leningradin sotilaspiirin sotaneuvosto antoi Punalippuisen Itämeren laivaston sotaneuvostolle yleisohjeen.  Sen olivat allekirjoittaneet sotilaspiirin komentaja, 2. luokan armeijakomentaja Kirill Meretskov, sotaneuvoston jäsenet Andrei Zhdanov ja N.N. Vasugin sekä esikuntapäällikkö Nikander Tsibisov.  Leningradin sotilaspiirin sotaneuvoston yleisohje antoi punalippusen Itämeren laivaton tehtäväksi tuhota Suomen laivasto, estää sen pako puolueettomille merialueille ja tuhota ilmavoimien tuella rannikkopanssarilaivat sekä satamissa ja tukikohdissa tavatut sota-alukset. …

Lähde:

Vihavainen-Saharov: emt. s. 106.

*

26.11.1939:

Suomen kansanarmeija (”Kuusisen armeija);

Petroskoihin oli 26.11.1939 mennessä koottu 13.405 henkeä, joista 12.087 miehistöä, 767alipäällystöä, 551 päällystöä a heistä 202 esiupseereita.  Kansallisuudeltaan suomalaisia oli 8.367.  Asevelvollisuuden suorittaneita oli 8.324 ja suorittamattomia 5.081.  Armeijakunnan kahden divisioonan esikuntia ei oltu muodostettu, koska tarvittavaa henkilöstöä ei ollut.  Armeijakunnan poliittinen hallinto puolestaan oli jo koottu.

Lähde:

Vihavainen-Saharov: Emt. s. 67.

*

26.11.1939:

Mainilan laukaukset.

*

28.11.1939:

Neuvostoliitto mitätöi Suomen ja Venäjän hyökkäämättömyyssopimuksen.

*

29.11.1939 mennessä:

Vuoden 1939 syyskuussa käynnistyneen neuvostoliittolais-puolalaisen sodan aikana sotavankiasiainhallinto UPV ei selviytynyt kunnolla sille annetuista tehtävistä eikä pystynyt tilanpuutteen vuoksi majoittamaan kaikkia Puolan armeijan sotilaita sotavankileireille.  Koska tilanteen pelättiin toistuvan talvisodankin aikana, sekä leirien majoituskapasiteettia että niiden lukumäärää päätettiin lisätä olennaisesti.¨

Pysyvien leirien ohella 30:teen päivään marraskuuta 1939 mennessä oli perustettu myös väliaikaisia leirejä ja vastaanottopaikkoja Suomen armeijan sotilaille.

Vastaanottopaikat (8 kpl) toimivat seuraavissa Neuvostoliiton pohjoisissa kaupungeissa, jotka sijaitsivat lähellä Neuvostoliiton ja Suomen rajaa:

Murmansk – 500 paikkaa;

Kantalahti – 500 paikkaa;

Vienan Kemi – 500 paikkaa;

Segeza – 500 paikkaa;

Karhumäki – 800 paikkaa;

Petroskoi – 1.000 paikkaa;

Lotinanpelto – 500 paikkaa ja

Siestarjoki – 600 paikkaa.

Niiden yhteinen kapasiteetti oli 4.900 paikkaa.

Tämä ilmenee hallinnon päällikön P.K. Soprunenkon tiedonannosta sisäasiain apulaiskansankomissaarille. 

Lisäksi Suomen armeijasta saatavien sotavankien vastaanottamiseksi oli järjestetty kuusi selustassa olevaa leiriä:

Juzan – 6.000 paikkaa;

Juhnovin – 4.500;

Putivlin – 4.000;

Grjazovetsin – 2.500;

Orangin – 4.000 ja

Temnikovin – 6.000 paikkaa.

Niiden yhteinen kapasiteetti oli 27.000 paikkaa.

Neuvostoliiton sotastrategit ennustivat puna-armeijan nujertavan nopeasti ja täydellisesti Suomen armeijan ja ottavan samalla suuren määrän suomalaisia sotilaita vangiksi.

Tämän ennusteen perusteella päätettiin perustaa myös varaleirejä:

Taisetin kaupunkiin – 8.000 paikkaa;

Karagandan kaupunkiin – 5.000 ja

Veliki Usjugin kaupunkiin – 2.000 paikkaa.

Näin suomalaisia sotavankeja varten perustettujen leirien kapasiteetti oli yhteensä 46.900 paikkaa.

Lähde:

Frolov: emt. s. 97-98.

*

30.11.1939:

Puna-armeija hyökkää Suomeen maalla, merellä ja ilmassa.

*

1.12.1939:

Suomen Kommunistisen puolueen keskuskomitea antoi Moskovassa julistuksen, jonka Pravda samana päivänä julkaisi.  Julistuksessa korostettiin: ”Laajan työtätekevien kansanrintaman muodostaminen on välttämätöntä.  Koko työväenluokan, talonpoikaiston, käsityöläisten, pienyrittäjien ja työläisälymystön eli kansamme suuren enemmistön on yhdistyttävä tiiviiksi kansanrintamaksi puolustamaan etujaan, ja valtaan on nostettava tämän rintaman tukea nauttiva työtätekevän kansan hallitus, Kansanhallitus.”

Julistuksessaan Kuusisen hallitus julisti itsensä ”Suomen demokraattisen tasavallan kansanhallitukseksi” ja lupasi ”toimia laajan työtätekevän kansanrintaman kärjessä.”

*

2.12.1939:

Terijoen hallituksen puheenjohtaja Otto Ville Kuusinen allekirjoitti Suomen Demokraattisen tasavallan ja Neuvostoliiton kesken solmitun sopimuksen molemminpuolisesta avusta ja ystävyydestä.  Neuvostoliiton puolesta asiakirjan allekirjoitti ulkoministeri Molotov.

*

31.12.1939:

Suomen armeijan sinnikäs vastarinta ja vankien vähäinen määrä oli yllätys puna-armeijalle.  Sotavankien puuttumisesta hämmennykseen joutuneen sotavankiasiain hallinnon päällikkö, valtion turvallisuuden majuri P.K. Soprunenko ja hallinnon komissaari, rykmentinkomissaari S.V. Nehorosev lähettivät sisäasiain varakomissaarille, divisioonankomentaja Tsernyseville seuraavan pyynnön:

”…vastaanottopaikoilla ja Grjazovetsn leirillä on 28. joulukuuta 1939 yhteensä 150 (suomalaista] sotavankia.  Sotavankien vähäisen määrän johdosta pyydän Teidän lupaanne:

1.)jättää Grjazovetsin ja Juhnovin leireile täysimääräinen henkilökunta.

2.)jättää muille leireille henkilökuntaa korkeinaan 15-20 % koko määrästä.”

Sisäasiain kansankomissariaatin johtohenkilöt eivät kuitenkaan menettänet uskoaan siihen, että tilanne muuttuu puna-armeijan eduksi.

Siksi alueellisen sotakomissariaattien kanssa sovittiin, että tarvittaessa sisäasiain kansankomissariaatin sotavankiasiain hallinnon ensimmäisestä pyynnöstä kaikki palveluksessa olevat eli suomalaisten sotavankien sijoituspaikoilla vartioinnista huolehtivat neuvosotilaat ja huoltohenkilökunta ilmaantuisivat leireille heti.

Kuljetuskalusto päätettiin jättää entiselle paikalleen.

Lähde:

Dmitri Frolov: Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa.  Suomalaiset NKVD:n leireissä talvi- ja jatkosodan aikana. (2004). s. 97-98.

*

]]>
13 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250478-stalin-laski-saavansa-talvisodassa-nopeasti-suomelta-46900-sotavankia#comments Dmitri Frolov Stalin Suomalaiset sotavangit Talvisodan synty Talvisota Mon, 05 Feb 2018 07:39:23 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250478-stalin-laski-saavansa-talvisodassa-nopeasti-suomelta-46900-sotavankia
Sotilaspojat talvisodassa http://leomirala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248737-sotilaspojat-talvisodassa <p>&nbsp;Talvisodan ensimmäisinä päivinä oli Miinalanjoella asemissa Salmin suojeluskunnan 50 nuorta poikaa, 13-16 vuotiaita. He torjuivat pelkäämättä useita vihollisen hyökkäyksiä mutta joutuivat ylivoiman edessä perääntymään Tulemajoen taakse. Feliks Arjaranta ent. Burtsov oli mukana, hän kertoi taisteluista jokunen vuosi sitten minulle. Nyt sain sille vahvistuksen Matti A. Aarnion kirjasta Talvisodan ihme, sivu 200, sekä Kansa taisteli lehdestä 2/1957.<br /><a href="http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1957/Kansa_Taisteli_02_1957.pdf" title="http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1957/Kansa_Taisteli_02_1957.pdf">http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1957/Kansa_Taisteli_02_1957.pdf</a></p><p>&quot;1.12.1939&nbsp; Miinalanjoki ...Pitkää jokilinjaa puolustavalle pataljoonalle oli tilanne jo ehtinyt käydä&nbsp; arveluttavaksi, kun noin 50 nuorta poikaa käsittävä Salmin suojeluskunnan poikaosasto saapui paikalle. Omissa kotipihoissaan palavien kotiensa&nbsp; liekkien valossa, tämä nuorukaisjoukko taisteli ihailtavalla urheudella ja peräänantamattomalla sitkeydellä rohkean päällikkönsä vänrikki Kaitilan johtamana siihen asti, kunnes tilanne saatiin vakautettua ja uhkaava saarrostus miten kuten vältetyksi. Vain pari ryhmää jäi saartorenkaaseen...</p><p>Läpi palavana roihuavan TuIeman a)oivat autot vihollisen kiivaasta konekiväärituIesta piittaamatta aina etulinjaan saakka tovereitaan noutamaan, mutta pojatpa olivatkin käymästään taistelusta niin ylpistyneet, etteivät suostuneet autoihin nousemaan. Vain konekiväärit kuormattiin, mutta pojat marssirat ja&nbsp; -&nbsp; lauloivat.</p><p>5.12.1939&nbsp;&nbsp; Uuksalonpäähän oli sijoitettu jo aikaisemmin mainittu Salmin sk:n&nbsp; poikaosasto. Tämä joukko oli koko ajan ollut mukana taisteluissa ja herättänyt kaikkien vanhempienkin miesten&nbsp; ihailua. Nytkin se järkähtämättä pysyi paikoillaan ja heitti vihollisen kerta toisensa jälkeen takaisin siihen saakka kunnes se vapautettiin tehtävästä ja siirrettiin Sortavalan sk. piirin käyttöön. Viikon raskaat taistelut olivat nämä todelliset sotapojat kestäneet, pienintäkään nurkumista ei koskaan ollut heidän joukostaan kuulunut. Ja kuitenkaan ei tämänlaatuisia rasituksia ja koettelemuksia koskaan liene tarkoitettu alaikäisten nuorukaisten kestettäviksi.</p><p>Ottakoot tulevat sukupolvet heistä oppia, heidän isänmaanrakkaudestaan, kieltäymyksistään ja kestävyydestään.&quot;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Talvisodan ensimmäisinä päivinä oli Miinalanjoella asemissa Salmin suojeluskunnan 50 nuorta poikaa, 13-16 vuotiaita. He torjuivat pelkäämättä useita vihollisen hyökkäyksiä mutta joutuivat ylivoiman edessä perääntymään Tulemajoen taakse. Feliks Arjaranta ent. Burtsov oli mukana, hän kertoi taisteluista jokunen vuosi sitten minulle. Nyt sain sille vahvistuksen Matti A. Aarnion kirjasta Talvisodan ihme, sivu 200, sekä Kansa taisteli lehdestä 2/1957.
http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1957/Kansa_Taisteli_02_1957.pdf

"1.12.1939  Miinalanjoki ...Pitkää jokilinjaa puolustavalle pataljoonalle oli tilanne jo ehtinyt käydä  arveluttavaksi, kun noin 50 nuorta poikaa käsittävä Salmin suojeluskunnan poikaosasto saapui paikalle. Omissa kotipihoissaan palavien kotiensa  liekkien valossa, tämä nuorukaisjoukko taisteli ihailtavalla urheudella ja peräänantamattomalla sitkeydellä rohkean päällikkönsä vänrikki Kaitilan johtamana siihen asti, kunnes tilanne saatiin vakautettua ja uhkaava saarrostus miten kuten vältetyksi. Vain pari ryhmää jäi saartorenkaaseen...

Läpi palavana roihuavan TuIeman a)oivat autot vihollisen kiivaasta konekiväärituIesta piittaamatta aina etulinjaan saakka tovereitaan noutamaan, mutta pojatpa olivatkin käymästään taistelusta niin ylpistyneet, etteivät suostuneet autoihin nousemaan. Vain konekiväärit kuormattiin, mutta pojat marssirat ja  -  lauloivat.

5.12.1939   Uuksalonpäähän oli sijoitettu jo aikaisemmin mainittu Salmin sk:n  poikaosasto. Tämä joukko oli koko ajan ollut mukana taisteluissa ja herättänyt kaikkien vanhempienkin miesten  ihailua. Nytkin se järkähtämättä pysyi paikoillaan ja heitti vihollisen kerta toisensa jälkeen takaisin siihen saakka kunnes se vapautettiin tehtävästä ja siirrettiin Sortavalan sk. piirin käyttöön. Viikon raskaat taistelut olivat nämä todelliset sotapojat kestäneet, pienintäkään nurkumista ei koskaan ollut heidän joukostaan kuulunut. Ja kuitenkaan ei tämänlaatuisia rasituksia ja koettelemuksia koskaan liene tarkoitettu alaikäisten nuorukaisten kestettäviksi.

Ottakoot tulevat sukupolvet heistä oppia, heidän isänmaanrakkaudestaan, kieltäymyksistään ja kestävyydestään."

]]>
25 http://leomirala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248737-sotilaspojat-talvisodassa#comments Talvisota Sat, 06 Jan 2018 15:20:04 +0000 Leo Mirala http://leomirala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248737-sotilaspojat-talvisodassa
Amerikkalaislehti: Suomalaiset eivät ole ylpeitä jatkosodasta (?!) http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248715-amerikkalaislehti-suomalaiset-eivat-ole-ylpeita-jatkosodasta <p><strong>Verkkouutiset</strong> 6.1.2018: <strong>&quot;</strong><em>The Christian Science Monitorin mukaan yksi syy Tuntamattoman sotilaan hurjaan suosioon on suomalaisten halu kohdata historiansa. Lehti kuvailee suomalaisten olevan erittäin ylpeitä talvisodasta, mutta löytävän<strong> vain vähän ylpeydenaiheita jatkosodasta</strong>, jossa suomalaisjoukot ylittivät talvisotaa edeltäneen rajan ja miehittävät aiemmin Neuvostoliitolle kuuluneita alueita. Lehti mainitsee myös Suomen taistelleen jatkosodassa yhdessä natsi-Saksan kanssa.</em></p> <p><em>&ndash; Minulle oli suuri kunnia olla mukana Tuntemattomassa sotilaassa, petroskoilaista Veraa näyttelevä Diana Pozharskaya sanoo. Hän kertoo oppineensa elokuvan myötä paljon myös maansa historiasta. &ndash; Tiesin, että välillämme oli pitkä sota, mutta en tiennyt, että Venäjä aloitti sotimisen</em>.<strong>&quot;</strong>&nbsp;<br />- <a href="https://www.verkkouutiset.fi/amerikkalaislehti-suomalaiset-eivat-ole-ylpeita-jatkosodasta/  " title="https://www.verkkouutiset.fi/amerikkalaislehti-suomalaiset-eivat-ole-ylpeita-jatkosodasta/  ">https://www.verkkouutiset.fi/amerikkalaislehti-suomalaiset-eivat-ole-ylp...</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>No jaa. Jos nyt sodasta ylipäätään kukaan voi olla ylpeä, niin ei ainakaan suomalaisilla hävettävääkään ole tai syytä syyllisyyteen<strong>.</strong>&nbsp;&nbsp;<strong>Suomi oli itse asiassa lainmukaisessa sotatilassa yhtäjaksoisesti 30.11.1939 - 26.9.1947</strong>, ks.&nbsp;&nbsp;<a href="http://www.tpk.fi/ahtisaari/fin/instituutio/manninen_2.html#4.9" target="_blank"><u>www.tpk.fi/...2.html#4.9</u></a>&nbsp;</p> <p>Tuntemattomassa sotilaassa <em>Antti Rokka puolustaa <a href="http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/248408-hyvaa-uutta-suomi-100-juhlavuotta" target="_blank"><u>Tarton rauhan 1920 rajoja</u></a> ja kotiaan Viipurin läänissä&nbsp;</em>ja käväisee geopolitiikan sanelemista sotastrategiasyistä&nbsp; myös Itä-Karjalassa.&nbsp;On hyvä muistaa myös, että Suomi ei koskaan liittänyt omaan alueeseensa jatkosodan aikana miehittämäänsä Itä-Karjalaa, vaikka omat lailliset alueet palautettiinkin niiden vapauttamisen jälkeen 6.12.1941. Itänaapurimme liitti aina laittomasti miehittämänsä naapurimaiden alueet itsensä osaksi, mm. 1939-40 Hitlerin liittolaisena ryöstämänsä Itä-Puolan, Baltian maat ja Suomen Karjalan (&quot;<em>Viipuri</em>,&nbsp;<em>vanha venäläinen kaupunki</em>&quot;).</p> <p>Äärimmäisen poikkeavaa sotaan joutuneissa Euroopan maissa oli se, ettei Suomea koskaan miehitetty (Karjalaa ja Petsamoa ym. lukuunottamatta) eikä alueellemme 1941 kutsuttujen saksalaisaseveljien sallittu kohdistaa juutalaisväestöömme ja -maanpuolustajiimme minkäänlaista sortoa.</p> <p>Tuntemattoman sotilaan sota oli siis itse asiassa <strong>Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939-44</strong>. Sotatilan ollessa päällä ns. välirauhan 1940-41 aikana elämä ei ollut rauhaisaa. Neuvostoliitto uhkasi itsenäisyyttämme koko ajan ja miehitti Hankoniemeä ja Viipurin lääniä, ja ampui kesällä 1940 Viroa miehittäessään alas suomalaisen matkustajakone Kalevan.&nbsp;</p> <p>Molotov-Ribbentrop-liittouman itäfasistinen osapuoli <strong>Neuvostoliitto aloitti myös jatkosodan</strong> pommittaen suomalaisia laivoja ja kaupunkeja 22.-25.6.1941, ja Suomi aloitti puolustussotatoimet heinäkuussa, ks. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota#Sota_alkaa  " title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota#Sota_alkaa  ">https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota#Sota_alkaa  </a></p> <p>&nbsp;</p> <p>Taustaa:&nbsp;<br /><em><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarton_rauha" target="_blank">Tarton rauha</a>&nbsp;/&nbsp;<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Treaty_of_Tartu_%28Russian%E2%80%93Finnish%29" target="_blank">Treaty of Tartu</a>&nbsp;1920&nbsp;</em><br /><em>Suomen ja NL:n&nbsp;<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ja_Neuvostoliiton_hy%C3%B6kk%C3%A4%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6myyssopimus" target="_blank">hyökkäämättömyyssopimus 1932</a>&nbsp;</em><br /><em><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/German%E2%80%93Soviet_military_parade_in_Brest-Litovsk" target="_blank">Voiton päivän paraati syksyllä 1939</a>&nbsp;</em><em>- Hitler-Stalin-yleisinternatsionaali&nbsp;</em><br /><em><a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/mainilan-laukauksista-75-vuotta/4558154" target="_blank">Mainilan laukaukset</a>&nbsp;26.11.1939&nbsp;</em><br /><em>Kalastajasaarennon&nbsp;<a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/04/mainilan-laukaukset-eivat-olleet-ainoa-talvisotaa-edeltanyt-provokaatio" target="_blank">pienet vihreät miehet</a>&nbsp;28.11.1939&nbsp;</em><br /><em>Stalin aloitti sodan ja julisti&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kansantasavalta" target="_blank">suur-Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan</a>&nbsp;1939&nbsp;</em><br /><em><a href="http://yle.fi/uutiset/suomen_kaupunkien_pommitus_alkoi_75_vuotta_sitten__talvisodan_vaiheet_kootusti_elavassa_arkistossa_ja_twitterissa/7660295" target="_blank">Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939 - 1944&nbsp;</a><br /><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtov%C3%A4ki" target="_blank">420 000 maansisäistä pakolaista</a>&nbsp;- edes rauhannobelisti Ahtisaarella ei vieläkään kotiinpaluuoikeutta!</em><br /><br />LUE MYÖS:&nbsp;<a href="http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/248408-hyvaa-uutta-suomi-100-juhlavuotta" target="_blank"><u>Hyvää Uutta SUOMI 100 % -juhlavuotta!</u></a></p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Verkkouutiset 6.1.2018: "The Christian Science Monitorin mukaan yksi syy Tuntamattoman sotilaan hurjaan suosioon on suomalaisten halu kohdata historiansa. Lehti kuvailee suomalaisten olevan erittäin ylpeitä talvisodasta, mutta löytävän vain vähän ylpeydenaiheita jatkosodasta, jossa suomalaisjoukot ylittivät talvisotaa edeltäneen rajan ja miehittävät aiemmin Neuvostoliitolle kuuluneita alueita. Lehti mainitsee myös Suomen taistelleen jatkosodassa yhdessä natsi-Saksan kanssa.

– Minulle oli suuri kunnia olla mukana Tuntemattomassa sotilaassa, petroskoilaista Veraa näyttelevä Diana Pozharskaya sanoo. Hän kertoo oppineensa elokuvan myötä paljon myös maansa historiasta. – Tiesin, että välillämme oli pitkä sota, mutta en tiennyt, että Venäjä aloitti sotimisen." 
- https://www.verkkouutiset.fi/amerikkalaislehti-suomalaiset-eivat-ole-ylpeita-jatkosodasta/  

 

No jaa. Jos nyt sodasta ylipäätään kukaan voi olla ylpeä, niin ei ainakaan suomalaisilla hävettävääkään ole tai syytä syyllisyyteen.  Suomi oli itse asiassa lainmukaisessa sotatilassa yhtäjaksoisesti 30.11.1939 - 26.9.1947, ks.  www.tpk.fi/...2.html#4.9 

Tuntemattomassa sotilaassa Antti Rokka puolustaa Tarton rauhan 1920 rajoja ja kotiaan Viipurin läänissä ja käväisee geopolitiikan sanelemista sotastrategiasyistä  myös Itä-Karjalassa. On hyvä muistaa myös, että Suomi ei koskaan liittänyt omaan alueeseensa jatkosodan aikana miehittämäänsä Itä-Karjalaa, vaikka omat lailliset alueet palautettiinkin niiden vapauttamisen jälkeen 6.12.1941. Itänaapurimme liitti aina laittomasti miehittämänsä naapurimaiden alueet itsensä osaksi, mm. 1939-40 Hitlerin liittolaisena ryöstämänsä Itä-Puolan, Baltian maat ja Suomen Karjalan ("Viipurivanha venäläinen kaupunki").

Äärimmäisen poikkeavaa sotaan joutuneissa Euroopan maissa oli se, ettei Suomea koskaan miehitetty (Karjalaa ja Petsamoa ym. lukuunottamatta) eikä alueellemme 1941 kutsuttujen saksalaisaseveljien sallittu kohdistaa juutalaisväestöömme ja -maanpuolustajiimme minkäänlaista sortoa.

Tuntemattoman sotilaan sota oli siis itse asiassa Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939-44. Sotatilan ollessa päällä ns. välirauhan 1940-41 aikana elämä ei ollut rauhaisaa. Neuvostoliitto uhkasi itsenäisyyttämme koko ajan ja miehitti Hankoniemeä ja Viipurin lääniä, ja ampui kesällä 1940 Viroa miehittäessään alas suomalaisen matkustajakone Kalevan. 

Molotov-Ribbentrop-liittouman itäfasistinen osapuoli Neuvostoliitto aloitti myös jatkosodan pommittaen suomalaisia laivoja ja kaupunkeja 22.-25.6.1941, ja Suomi aloitti puolustussotatoimet heinäkuussa, ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota#Sota_alkaa  

 

Taustaa: 
Tarton rauha / Treaty of Tartu 1920 
Suomen ja NL:n hyökkäämättömyyssopimus 1932 
Voiton päivän paraati syksyllä 1939 - Hitler-Stalin-yleisinternatsionaali 
Mainilan laukaukset 26.11.1939 
Kalastajasaarennon pienet vihreät miehet 28.11.1939 
Stalin aloitti sodan ja julisti suur-Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan 1939 
Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939 - 1944 
420 000 maansisäistä pakolaista - edes rauhannobelisti Ahtisaarella ei vieläkään kotiinpaluuoikeutta!


LUE MYÖS: Hyvää Uutta SUOMI 100 % -juhlavuotta!

 

]]>
57 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248715-amerikkalaislehti-suomalaiset-eivat-ole-ylpeita-jatkosodasta#comments Jatkosota Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939-44 Suomi 100 % Talvisota Tuntematon sotilas 2017 Sat, 06 Jan 2018 09:48:14 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248715-amerikkalaislehti-suomalaiset-eivat-ole-ylpeita-jatkosodasta
Talvisodan tragedia ja sen panttivangit Venäläisissä lähteissä http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247965-talvisodan-tragedia-ja-sen-panttivangit-venalaisissa-lahteissa <p>&nbsp;</p><p><strong>Talvisodan tragedia ja sen panttivangit</strong> Venäläisissä lähteissä</p><p><strong>Marraskuun loppuun 1939 ajoittuu tragedia</strong>, jossa Neuvostoliiton ja Suomen kansat joutuivat hallitustensa lyhytnäköisen ja joustamattoman politiikan panttivangeiksi.&nbsp;(NKVD:n alkuperäisasiakirjan muotoilu, kuten alempana olevat tekstit. VH.)</p><p>Dokumentit puhuvat:</p><p>Tutkimuksesta, joka nojautuu arkistoasiakirjoihin (<em>NKVDn tiedusteluosastot, Puna-armeijan sotilastiedustelupalvelun, GlavPURKKA, puna-armeijan poliittisen ja sotilaallisen tilanneseurannan sekä Suomen armeijan tiedusteluraporttien sekä sotavankikuulustelupöytäkirjojen, Neuvostoliiton NKVD:n ulkomaanpalvelun erityiskertomusten, suomalaisten sotavankien asenneselvitysten ym. muodostamaan kokonaisuuteen</em>), voimme päätellä, että 26. päivään marraskuuta 1939 mennessä niin sanottua &rdquo;viholliskuvaa&rdquo; ei ollut muodostunut Neuvostoliiton tai Suomen sotilaiden keskuudessa.&nbsp;</p><p>He eivät ymmärtäneet, miksi sota, miksi peräytyvän sotaväen vetämiseksi uusiin asemiin täytyi polttaa kokonaisia kyliä jne. Näin raportoivat NKVD:n Ulkomaanpalvelun poliittisen osaston yliopettajan, pataljoonan komissaari Lisowskin 28. helmikuuta 1940 päiväämässä raportissa yhtymän komissaari, UPVI:n komissaarit Soprunenko ja Nekhoroshev.</p><p>Helmikuun 21. päivänä 1940 laadittu &rdquo;Tietoja puoluepoliittisesta työstä, poliittisesta ja moraalisesta tilasta Grjazovetsíssä sijaitsevalla NKVD:n leirillä mainitsee useita Suomen armeijan sotavankien lausumia:</p><p>POUTIAINEN Aatu Antti:</p><p>&rdquo;Parempi itsemurha kuin vankeus, yhtymämme komentaja selitti meille ja sanoi, että puna-armeija poltti kotimme ja sittemmin vakuutuimme siitä, että suomalainen armeija sen teki.&nbsp; Tämän jälkeen aloimme selittää, että hyökkääjälle ei tule tarjota suojaa (pakkasia vastaan, vh).&nbsp; Liittoutuneet Englanti ja Ranska auttavat meitä, ja Venäjän armeija, vetäytyessään kuitenkin polttaisi ne&rdquo; (suomalaisten kodit ym., vh)</p><p>*</p><p>HUTTUNEN; Juho Pekka:</p><p>&rdquo;Joulukuun 8. päivänä 1939 hänen yksikkönsä sotilaat holvaavat Suomussalmen asuinalueita ja muita asumattomia rakennuksia palavilla aineilla ja polttavat ne.&rdquo;</p><p>*</p><p>LYAYVERI TA (s.o. LÄÄVERI Toivo Aatos):</p><p>&rdquo;Sodan puhkeamisen jälkeen minä tulin itsekin siihen päätelmään, etten taistellut omien etujeni puolesta, vaan muukalaisten puolesta, mutta en voinut puhua siitä.&rdquo;</p><p>*</p><p>Samassa raportissa Lisowski ilmoitti Soprunenkolle siitä, että Grjazovetsin leirin suomalaiset sotavangit olivat tyytyväisiä vankeusoloihinsa, mutta heidän joukossaan esiintyi huhuja, että ne eivät olleet suomalaisia, vaan puna-armeijan sotilaita jotka avasivat tulen omia joukkojaan vastaan (viitaten Mainilan tapahtumiin 26. marraskuuta 1939 kello 15:45 &ndash; huomautus/Golizyn).&nbsp; Tämä on jälleen yksi todiste siitä, että sekä puna-armeijan että sotilaiden keskuudessa oli huomattavia epäilyksiä sekä yleensä sodan 1939-1940 sopivuudesta että sen yllyttäjistä.</p><p>*</p><p>Punaisen armeijan käsky kiinnitti huomiota suomalaisten sotavankien ensialkuiseen käsittelyyn.&nbsp; Tärkeä paino annettiin sotavangin ensimmäiselle kuulustelulle eli välittömästi hänen vangitsemisensa jälkeen tapahtuvaan kuulemiseen.&nbsp; Sekä kuulusteluin, että punaisen armeijan tiedustelupalvelun hankkimin tiedustelutiedoin he oppivat lukuisia tietoja sabotoinnista ja terroritoimista, joita armeijan johto on kehitellyt Neuvostojoukkojen takaisia alueita silmälläpitäen.&nbsp;</p><p>Näin esimerkiksi silloin, kun 10. maaliskuuta 1940 kello 20:00 Rebolovka (Repolan) suunnan etuvartioasemissa pidätettiin tuntematon henkilö, joka oli suomalainen <strong>Raatikainen Einari Mikko</strong>.</p><p>Raatikainen käveli tiellä ilman aseita siviilivaatteissa ja pidätettynä ilmoitti, että hän kuului joukkoihin, joita Suomi oli vetäytymisen jälkeen päättänyt lykätä meidän puolellemme.&nbsp;</p><p>12. maaliskuuta 1940 kello 20 torjuntapartio-yksikkö oli saanut raportin, jonka mukaan hiihtäen etenevä oli ylittänyt valvontaladun kolmessa paikassa.&nbsp; Läpäisykohteeseen lähetettiin tiedustelupartio tehtävänään seurata tunkeutuneita hiihtäjiä näiden havaitsemista ja kiinniottoa varten&nbsp;</p><p>13. päivä maaliskuuta 1940 kello 1.30 tiedustelu totesi kaikkien kolmen hiihtäjän kokoontuneen Suomen puolelle.&nbsp; Vasemmalla puolella havaittiin yksinäisen hiihtäjän haarautuva latu tienylityskohtaa.&nbsp; Tämän ladun varrella tavattiin kävelemästä Raatikainen.</p><p>*</p><p><strong>Tässä toinen esimerkki:</strong></p><p>Repolan suunnan taistelujen aikana jälkeen jää suomalainen KORHONEN Väinö, joka kuulustelun aikana kertoo, että hän palvelee Suomen armeijassa, ja on vuodesta 1924 lähtien kuulunut suojeluskunta-järjestöön (shyutskorovskoy).&nbsp; Korhonen on sitkeiden kuulustelujen jälkeen tunnustanut, että on aktiivinen suojeluskunta-järjestön jäsen ja on samaan aika toiminut vuodesta 1928 alkaen Suomen salaisen poliisin asiamiehenä Sotkalyu&acute;n (Sotkamo?) kaupungissa kooten systemaattisesti kuukausittain mielialaraportteja salaisen pääosastolle, joista ilmeni tietoja vallankumouksellisista ja Suomen nykyisen järjestelmän työntekijöihin kohdistumasta tyytymättömyydestä</p><p>Palvelleessaan Suomen armeijan riveissä Korhonen ei lakannut provokaattorityötään.&nbsp; Oman henkilökohtaisen kontaktinsa, vastavallankumouksellisen toimijan Hanguionin kanssa &nbsp;hän hankki jälkimmäiselle tietoja sotilaiden mielialoista. Lisäksi poliisin toimeksiannosta hän osallistui uusien jäsenten hankintaan suojeluskuntajärjestölle.</p><p><em>(Lisäys: Korpraali <strong>Väinö Taavetti Korhonen</strong>, s. 4.1.1903 Sotkamo, palveli Er.P 14, jäi sotavangiksi 3.3.1940 Kuhmonniemi; Korhonen oli Valpon asiamies vuodesta 1928 lähtien Sotkamossa ja sodan aikana joukko-osastossaan;&nbsp; tiedot teloituksesta puuttuvat; Korhosen nimi esiintyy rintamalla ilmestyneessä venäläisessä Kansan Valta-lehtisessä (NL) 1940; UMinisteriön saamien tietojen mukaan: Kirov vuonna 1940, Kotlas, joulukuussa 1940 siirrettiin Komiin, Suomen lähetystö Moskovassa vaati Korhosen palauttamista Suomeen 08.05.1947 alkaen useilla nooteilla, NL:n UM vastasi 15.07.1947 Korhosen saaneen aktiivisesta NL:n vastaisesta toiminnasta 8 vuoden tuomion, huhtikuussa 1950 Suomen lähetystö alkoi maksaa Korhoselle 150 ruplan kk-avustusta, minkä jälkeen neuvostoviranomaiset määräsivät Korhosen muuttamaan Eestin SNT:ssä sijaitsevalta asuinpaikkakunnaltaan Kalinin seudulle. Palasi Suomeen yli 13 vankeuden jälkeen, 12. 6.1953.: nämä tiedot sotavankitutkija Reijo Nikkilän sotavankimatrikkelista).</em></p><p>*</p><p><strong>Siviilisotavankien vaihdon</strong> (pääosin 20.4.1940, vh) lisäksi vanginvaihtokomissio päätti myös etsiä kadoksissa olevia henkilöitä.</p><p>Komission toinen kokoontumisessa (15.4.1940)Suomen puolelta esitettiin komission neuvosto-osapuolelle lista Suomen armeijassa palvelleista ulkomaisista vapaaehtoisista, jotka olivat kadonnee, ja Suomen armeijan käskyn mukaan Neuvostoliittoa pyydettiin määrittämään heidän kohtalonsa ja palauttamaan kotimaahan ensitilassa.</p><p>Seuraavat henkilöt sisältyivät tähän kadoksissa olevien luetteloon:</p><p>ENSING Bezassu Wilhelm, syntynyt 109 (28. elokuuta), Unkarin kansalainen, joutunut kateisiin 7 helmikuuta 1940.</p><p>Joukkueenjohtaja, kersantti JANSSON Bruer Sixten Waldemar, kersantti JANSSON Torsten A, sekä sotilaat JOHANSSON Linus IV, KARLSSON Gustav ja BENGTSSON Neela Uno, kaikki Ruotsin kansalaisia, jotka joutuneet kateisiin 2. maaliskuuta 1940.</p><p>Luutnantti JUNG Arns Thorsten Edward, syntynyt vuonna 1918; OSSTAD Tornbrjönr, luutnantti STERNER P.E. ja TZAHAU A.P., kaikki Ruotsin kansalaisia, poissa rivistä 12. tammikuuta 1940 lähtien.</p><p>*</p><p>Tällä tavoin <strong>Suomen hallitus osoitti suosivansa ulkomaalaisia vapaaehtoisia</strong>, jotka taistelivat Suomen puolella Neuvostoliittoa vastaan.&nbsp;</p><p>Vasta 16. huhtikuuta 1940, komission kolmannessa istunnossa, Suomen osapuoli pyysi apua etsittäessä suomalaisen &rdquo;Auvvo&rdquo;-höyrylaivan miehistön löytämiseksi, aluksen kadottua sen jahdatessa Neuvostoliiton sotalaivoja 30. marraskuuta 1939 Viron aluevesillä.</p><p>Kapteeni SEPPÄLÄ Nestor, syntynyt vuonna 1901,</p><p>navigaattori MALMI Väinö, s. 1893,</p><p>mekaanikko KANGASMÄKI Toivo, s. 1888, sekä</p><p>merimiehet JAAKKOLA Vilho, syntynyt vuonna 1890 (Rukiver!-matrikkelin mukaan s. 1890), VARINEN Mauri, syntynyt vuonna 1906 (tätä nimeä ei löydy Rukiver-matrikkelista, vh),</p><p>PULLI Eino Juhonpoika, syntynyt vuonna 1913 (ei mainita Rukiverissä) sekä</p><p>kokki UUTELA Esther, s.1902.</p><p><em>(Todettakoon: Rukiver!-martikkelin mukaan Lavansaaresta joutui sotavangiksi edellä mainittujen lisäksi VEINI Helga Vappu, s. 1922 Lavansaari, lotta, sotavankina Grjazovetsissa, palasi 25.5.1940; matrikkelista ei ilmene, kuuluiko Auvvo-höyrylaivan tapauksen yhteyteen,</em> vh).</p><p>*</p><p>Tältä osin on korostettava, että Neuvostoliitto keskusteli muodollisesti Suomen edustuston avuksi Suomen armeijan puuttuvien sotilashenkilöiden etsinnässä, mutta Puna-armeijan kadonneiden sotilaiden etsimistä ei edes nostettu pöydälle.</p><p>*</p><p><strong>Sotavankien vaihdon</strong> menettely toteutettiin seuraavasti:</p><p>Sotavangit järjestettiin 400-1000 henkilön ryhmiksi ja toimitettiin Viipurin kaupungin alueelle (lähinnä siirrot suoritettiin Vainikkalan rautatieasemalla).&nbsp; Kokoomapaikoista ja leireiltä tulevat suomalaiset vangit lähetettiin ensin joko Grjazovetsin leiriin tai suoraan Viipurin kaupungin läheisyyteen.&nbsp; Kuljetukset toteutettiin Neuvostoliiton vankienvaihto-komission puheenjohtaja, prikaatinkomentaja Yevstignejevin pyynnöstä, Leningradin sotilaspiirin pääkonttorin kolmannen osaston päällikölle prikaatinkomentaja Tulupoville sähkeitse lähetetyllä seuraavansisältöisellä viestillä:</p><p>&rdquo;Pyydän kuljettamaan Grjazovetsin sotavankileiristä 600 ihmisen ryhmän suomalaisia sotavankeja.&nbsp; Kalusto toimitetaan Grjazovetsin Pohjoiselle rautatieasemalle 9. huhtikuuta 1940, ja laskelman mukaan juna saapuisi Viipurin-Simolan rautatieaseman läheisyyteeen ja edelleen Vainikkalan rautatieaseman tuntumaan 20.4.1940 mennessä.&nbsp; Valvonta ja elintarvikehuolto on NKVD:n vanginvartioston vastuulla.</p><p>*</p><p>Tässä vaihtoryhmässä lähetettiin Grjazovetsin sotavankileiriltä Suomalaiset sotavangit:</p><p>LAHTI Kalle Victor (s. 1902, tavallinen viestintäpäällikkö, joutunut vangiksi 30.11.1939);</p><p>TIAINEN Vilko Ottovits (s. 1915, yksityinen, vangittu 30.1.1939) ja</p><p>TURKUAINEN Eino Andrejevits (s. 1916, vangiksi 30. marraskuuta 1939 rajalla).</p><p>*</p><p>Lisäys:</p><p>Rukiver!-matrikkeli kertoo:</p><p>LAHTI, Kalle August, s. 12.10.1902 Jämsänkoski, sotamies, palveli 12 LinjanRakennusKomppaniassa.; sotavangiksi 3.11.1939 Suojärvellä, palasi Suomen Grjazovetsin sotavankileiriltä ensimmäisessä palautusryhmässä 20.4.1940; Tuomittiin Suomessa 28.5.1940 5 vuodeksi kuritushuoneeeen.</p><p>TIAINEN, Vilho Einari s. 6.7.1915 Sääminki, palveli samoin sotamiehenä 12.Linj.Rak.K:ssa, sotavangiksi 30.11.1939 Suojärvellä; palasi Suomeen samoin 20.4.1940.</p><p>TURKULAINEN, Eino Antero, s. 19.12.1916 Kerimäki, sotamies, 12.Linj.RakK., sotavangiksi 30.11.1939 Hyrsylässä, palasi Suomeen 20.4.1940 Grjazovetsista.</p><p>*</p><p>Sotavankien ja sijoituspaikkojen leviäminen suurella Luoteis-Venäjän alueella, jonne suomalaisia sotavankeja pidettiin pienissä ryhmissä (maaliskuun puoliväliin 1940 saakka) edellytti palautuksia silmälläpitäen vankien valmistavaa keskittämistä 2-3:lle paikkakunnalle itse vanginvaihtojen toteuttamiseksi.</p><p>*</p><p>Joissakin tapauksissa suomalaiset sotavangit lähetettiin vankien vaihtopaikkoihin suoraan vastaanottopisteiltä.&nbsp; Esimerkiksi 16. päivä huhtikuuta 1940 Suomen sotavangeista siirrettiin 107 suomalaista sotilasta (1 upseeri, 7 nuorempaa kersanttia, 8 korpraalia, 1 pilottiharjoittelija ja 90 perussotilasta) vaihtoalueelle.&nbsp;</p><p>Näistä oli nuorempi kersantti SOPANEN, Yrjö Fredrik, syntynyt 1919 Punkaharjulla ja sotamies VIRTANEN Toivo Heikki, s. 1911 (Loimaan) Jupian kylässä.</p><p><em>(Lisäys: Alikersantti Yrjö Evert Sopanen, s. 2.3.1919 Punkaharju, palveli 3 KKK/JR 68, jäi sotavangiksi 7.3.1940 Viipurin mlk, Talin aseman lähellä; palasi Suomeen 16.4.1940&nbsp; Siestarjoella;</em></p><p><em>Sotamies Toivo Henrik Virtanen, s. 9.11.1911 Loimaa, palveli 1./JR 15, jäi vangiksi sodan viimeisenä päivänä 13.3.1949 Viipuri, Tammisuo, palasi Sopasen parina 16.4.1940 Siertarjoella. vh.)</em></p><p>*</p><p>Edellä oleva analyysi sekä muut asiakirjat Yevstigneejevin ja Dekanozovn välillä johtavat päättelemään, että komission toiminnan päättymiseen sakka Yevstignejeva vaati useamman luokan tiukkuutta, kovaa suhtautumista suomalaisiin.&nbsp; Dekanozovin määräyksetä (sähke n:o 3190, 28. päivältä huhtikuuta 1940) Evstigneejev määräsi:</p><p>Ruotsin sotavankien siirtäminen Suomen valtuuskunnan vanginvaihtojen yhteydessä on kielletty.&nbsp; Ruotsalaiset välitetään erityisellä päätöksellä.</p><p>Samalla voimme todeta, että Neuvostoliiton ja Suomen komissioiden välinen yhteistyö sotavankien vaihdossa tapahtui sivistyneesti, eikä sitä voida lukea valiokunnan jäsenten kontolle, että jotkut poliittiset tahot Neuvostoliiton ja Suomen välillä yrittivät heittää &rdquo;keppejä rattaisiin&rdquo;.</p><p>*</p><p><strong>Suomalaisten sotavankien</strong> kokonaismäärästä, jotka Neuvostoliitosta palautettiin koteihinsa, 20 Suomen kansalaista anoi Neuvostoliiton hyväksyntää maahanjäännille ja neuvostokansalaisuuden saamiseksi.&nbsp; Näistä kolme oli kansalaisuudeltaan venäläisiä.</p><p>Jäljelle jäävistä Neuvostoliittoon jääneistä Suomalaisia olivat: (mm.)</p><p>SUUTARI, Matti Otto, suoalainen, s. 1910 Sallan pitäjässä, palveli ErillinenKenttäpataljoona 26 (?), 2 K, jäi sotavangiksi 8. päivänä tammikuuta 1940 Sallasssa;</p><p>SALMINEN, Ville Johannes, suomalainen, syntynyt vuonna 1915 Jämsä, palveli sotamiehenä 6./II/JR 62, jäi sotavangiksi 28.2.1940 Perossa. (Palasi Suomeen 1950-luvulla, vh);</p><p>PUSSILA, Yrjö Henrik, suomalainen, syntynyt 1916 (Rantsila) Sipolan kylä, palveli JR 26:n toisessa komppaniassa, vangittu 2. helmikuuta 1940 Vuksjensrintin alueella (Ahola);</p><p>MANNINEN, Mikko Leevi, suomalainen, s 1911 Viipurin läänissä, palveli JR 31:n 7.K:ssa, vangittiin 12. joulukuuta 1939 Muolaan alueella.</p><p>*</p><p>(Lisäksi:</p><p>20.4.1940 Viipurissa palautusjunasta jäivät:</p><p>Jalonen, Frans Jalmari,</p><p>ym.</p><p>*</p><p>On syytä korostaa, että suomalasten sotavankien fyysisiin ja terveydellisiin olosuhteisin on kiinnitetty huomiota, silloin kun heidät on otettu vangeiksi ja etenkin kun heidät on otettu vastaan sotavankileirille.&nbsp; Suurin osa suomalaisista vangittiin fyysisesti terveinä, vakaassa tilassa.&nbsp; Jotkut saivat kuitenkin vaihtelevia vahinkoja.&nbsp; Niinpä kun suomalainen sotilas Osmo AHONEN vangittiin kesäkuussa 1942 Neuvostoliiton sotilastiedustelun joukkojen toimesta, hän sai iskuja konepistoolista päähänsä.&nbsp; (<em>Ahonen Osmo Ensio, s. 14.2.1920 Tampere, stm, 5./JR 1, vangittiin 2.6.1942 Lempaala; paluutietoja ei ole, vh</em>).</p><p>*</p><p>Poliittisiin keskusteluihin osallistumisen kannalta suomalaiset sotavangit voidaan jakaa kolmeen ryhmään:</p><p>Ensimmäinen ryhmä:</p><p>Sotavangit, jotka ilmaisivat uskollisuutta Neuvostoliitolle, sen poliittiselle rakenteelle, tarpeelle olla sen kanssa hyvissä naapuruussuhteissa jne. (noin 20 prosenttia vuosien 1939-1940 ja 1941-1944 vankien kokonaismäärästä);</p><p>Toinen ryhmä:</p><p>Osoittaa neuvostovastaisia, fasistisia, äärettömän nationalistisia näkemyksiä, jotka näkemykset heijastelivat vihamielistä suhtautumista Neuvostoliitoon, venäläisiin (noin 15-20 prosenttia kaikista);</p><p>Kolmas ryhmä:</p><p>Vangit jotka vankeuden oloissa osoittivat neutraalia asennoitumista, niin sanotut &rdquo;horjuvat&rdquo; (undecideds), jotka sekä epävirallisissa että muodollisissa yhteyksissä salasivat todellisen suhtautumisensa Neuvostoliittoon ja fasismiin, joka pidättäytyi asemissa &rdquo;ei sinun eikä meidän&rdquo; (noin 60 % kokonaismäärästä).&nbsp; Kuitenkin tämän ryhmän edustajia, pääsääntöisesti laittoivat allekirjoituksensa poliittisten julkilausumien alle, ja olivat valmiita käytettäviksi fasismin vastaisessa propagandassa (kaikenlaisten asiakirjojen yhteydessä, joita jaettiin vankien, sotilaiden ja Suomen kansan suuntaan, jne).</p><p>*</p><p>Suomalaisten sotavankien asenne sotaan, Neuvostoliittoon riippuu siitä, mihin sosiaaliryhmään ja poliittiseen liikkeeseen sotavanki kuuluu.&nbsp; Sitenpä 1939-1940 &ndash;sodan vanki, HAPPENINEN, JR34:n sotilas sanoi, että &rdquo;armeijan sotilaat eivät halua taistella Neuvostoliittoa vastaan, he uskovat, että tämä sota ei anna mitään suomalaisille&rdquo;.&nbsp;</p><p>Sosialidemokraattisen puolueen entinen jäsen, 1939-1940 &ndash;sodan vanki, sotamies HASSKI Abel puhui myös positiivisesti Neuvosliitosta, ennen kuin meni armeijaan hän oli sosialidemokraattisen puolueen jäsen, jossa hän johti kommunistista linjaa.&nbsp;</p><p>Sotamies POUTIAINEN Aatu Anti, syntynyt 1910, Kuopio, Payuyarvi (vangittiin 13. joulukuuta 1939 ja kotiutettiin 20. huhtikuuta 1940), tutkittaessa kertoi, että siviilien evakuointi rajalinjalta alkoi lokakuun 13. päivänä 1939.&nbsp; Sillä kertaa lehti kirjoitti, että vallitsee oletus, että Neuvostoliitto aloittaa sodan, ja siksi väestö on pidettävä poissa rajalta.&nbsp; Sanomalehti huomautti, että Neuvostoliiton vaatimuksista voidaan poiketa, ja näin ollen on vain yksi tapa &ndash; ja se on sota. Väestö on sotaa vastaan sekä kaupungeissa että kylissä.&nbsp; Suomen armeijan sotilaat ovat koko ajan suojeluskuntien voimakkaassa valvonnassa, kaikkein viimeisiä, epäluotettavia ja epäilyttäviä ovat virkamiehet, vanki väittää.</p><p><em>(Lisäys: Sotamies Aatu Poutiainen, s. 24.6.1910 Lapinlahti, palveli 2./JR 39, jäi vangiksi 13.12.1939 Impilahti, Ruokojärvi; antoi vankeuden aikana julistuksen kahdessa lentolehtisessä; palasi Suomeen pääjoukossa 20.4.1940. vh.)</em></p><p>*</p><p>Suomalainen vanki NIKKINEN Oivo Manne, s. 1917 (Mäntyharju), radio-operaattori, sanoi, että ajatuskin vangiksi joutumisesta pelotti suuresti, ennen kuin hän joutui puna-armeijan kaappaamaksi yhdessä neljän toverinsa kanssa (24.1.1940 Loimola).&nbsp; Silloin kolme sotilasta ja yksi nuorempi upseeri tekivät itsemurhan (valitettavasti arkistoasiakirjoissa ei ole tietoja itsemurhaan syyllistyneiden suomalaisten nimistä).</p><p><em>(Lisäys: Sotamies Oiva Nikkinen, s. 6.6.1917 Mäntyharju, palveli SissiP 3, vangiksi 24.1.1940 Suistamo, Loimola; palasi Suomeen pääjoukossa 20.4.1940. vh).</em></p><p>*</p><p><strong>Leningradin sotilaspiirin</strong> erityisosaston erikoisraportti valtioturvallisuuden päähallinnon erityisosastolle sotavankien vaihdosta 20.-22. huhtikuuta 1940, N:o 255;</p><p>&rdquo;Kolmen päivän kuluessa 20.-22. huhtikuuta kuluvaa vuotta on valkosuomalaisilta saatu 2723 puna-armeijassa palvellutta sotavankia. (&hellip;)</p><p>Luovuttaessamme suomalaisia sotavankeja 20. huhtikuuta kuluvaa vuotta 604:sta luovutettavasta henkilöstä kymmenen suomalaista kieltäytyi palaamasta, eikä heitä luovutettu Suomeen.</p><p>Pidätimme kolme Suomen armeijan ruotsalaista vapaaehtoista.&nbsp; Vankina olleen upseerin ilmoitettua tästä suomalaiset vaativat epäkohteliaaseen sävyyn ruotsalaisten luovuttamista.</p><p>Suomalaiset, jotka ilmoittivat haluavansa jäädä Neuvostoliittoon, sekä kolme pidätettyä ruotsalaista on toimitettu Siestarjoelle.</p><p>Rajalta tuotavat sotavangit siistittiin Viipurissa, mutta koska Leningradin sotilaspiirin esikuntien lähettämä vaatetus ei saapunut 20. eikä 21. huhtikuuta, heitä ei lähetetty eteenpäin (saattueet 28 ja 31). (&hellip;)</p><p>HUSPANEN (?) (syntynyt vuonna 1894, suomalainen) oli vankeusaikanaan (Suomessa) levittänyt vastavallankumouksellisia povokatiivisluonteisia ja panetteleva petospuheita Neuvostoliitosta ja väestön asemasta.&nbsp; Lisäksi hän on esittänyt vangeille Suomeen jäämistä (sotavanki Sepinin, syntynyt 1918, Kurskin oblastin Leninskin rajonista, ilmoitus). (&hellip;)</p><p>HUUSKANEN (syntynyt 1902) kertoi itsestään: on saapunut Neuvostoliittoon Suomesta (loikkari), päässyt Leningradin kansanväliseen sotakouluun, käynyt sitä vuoteen 1927 ja ollut sitten kolme kuukautta Petroskoissa jääkäriprikaatin apulaisjoukkueenjohtajana.&nbsp; Vuodesta 1927 vuoteen 1935 hän on ollut Karjalassa metsätyömaalla.&nbsp; Vuodesta 1935 vuoteen 1940 hän on ollut Moskovassa urheiluseurassa.&nbsp; Puna-armeijaan hän liittyi vapaaehtoisena 8. tammikuuta 1940&nbsp; Ollessaan tiedustelemassa 23. helmikuuta hän jäi yhdessä Sunigossin kanssa vangiksi.&nbsp; Hänet tuomittiin 9.4.1940 Halinossa (Hamina?) teloitettavaksi ja vietiin kahleissa Mililolin (Mikkelin?) vankilaan.&nbsp; Kuulusteluiden aikana häntä kiusattiin sitomalla silmät. (&hellip;)</p><p>(Sotavankienvaihto-)komission tulkkina toimiva 2. asteen intendentti LEHTONEN herättää erityistä huomiota&nbsp; Kun tapasimme suomalaisvaltuuskuntaa viimeistä edellisen kerran, prikaatinkomentaja Jevstignejev ei ollut paikalla, jolloin Lehtonen ryhtyi keskustelemaan suomalaisen valtuuskunnan kanssa (kolme henkeä) suomeksi.&nbsp; Ennen kuin Lehtonen alkoi puhua suomen puhekieltä, hän esitti suunnilleen seuraavanlaisen kysymyksen: &rdquo;En varmaan tuntisi enää Helsinkiä, paljonko siellä asuu nykyään väkeä?&rdquo; ja alkoi siten puhua suomea.&nbsp; Lehtonen on kansallisuudeltaan suomalainen ja lienee siis kotoisin Helsingistä.&nbsp; Hänet on kutsuttu palvelukseen reservistä vuonna 1939.</p><p>Valiokunnan jäsen SOPRUNENKO VAATI Lehtosen siirtämistä muualle, jolloin prikaatinkomentaja (Jevstignejev) lupasi vaihtaa hänet yhteen suomea osaavaan päällystön jäseneen, mutta ei tehnyt sitä, ja sitten Lehtonen sairastui eikä ottanut enää osaa työhön.&nbsp; Siitä huolimatta hän makasi 21. huhtikuuta asti komission tiloissa, joissa komission aineistoa käsitellään, jolloin hän luonnollisesti (kuulee) kaikenlaista komission henkilöstön ja jopa jäsenten keskusteluja lähinnä sotavankien vaihtoon liittyvistä eri aiheista.</p><p>Leningradin sotilaspiirin NKVD:n erityisosaston varapäällikkövaltionturvallisuuden kapteeni Kasatkin.</p><p>Lähde: Vihavainen &ndash; Saharov (toim.): Tuntematon talvisota, s. 498, 502, 503.</p><p>*</p><p>Hallituksen sotavankien vaihtovaliokunnan raportti neuvostoliittolaisten sotavankienvastaanotosta 23. huhtikuuta 1940.</p><p>(&hellip;)</p><p>7:s jakso:</p><p>&uml;Suomeen palaavien suomalaisten sotavankien mieliala</p><p>1. Zakatov ilmoitti, että kun Neuvostoliitosta palasi sotavankeja Suomeen ja he kertoivat, kuinka hyvin heitä kohdeltiin Neuvostoliitossa, (suomalaisen, vh) leirin komendantin ja vartijoiden petomaisuus kasvoi entisestään.&nbsp; Neuvostoliitosta palanneiden suomalaisten sotavankien vaimot toivat kiitollisuuden osoituksena leiriin salaa leipää, tupakkaa ja paperosseja.&nbsp; Lisäksi he ilmaisivat tyytymättömyytensä suomalaisiin vartijoihin.</p><p>Tietoja keräsivät</p><p>Hallituksen sotavankien vaihtokomission puheenjohtaja prikaainkomentaja Jevstignejev</p><p>Komission jäsen, valtionturvallisuuden kapteeni Soprunenko.</p><p>Lähde:</p><p>Vihavainen &ndash; Saharov (toim.): emt. s. 510.</p><p>*</p><p>9. armeijan erityisosaston raportti GUGB:n erityisosastoon <strong>kahden sotavangiksi otetun ruotsalaisen</strong> lähettämisestä NKVD:n Grjazovetsin leirille</p><p>No 226</p><p>21. maaliskuuta 1940</p><p><strong>Ohjeidenne mukaisesti ilmoitan: sotavangeiksi otetut ruotsalaiset Jung ja</strong> <strong>Pernö</strong> on 1 maaliskuuta 1940 lähetetty Petroskoista pohjoisen rautatien Grjazovetsin asemalle NKVD:n Grjazovetsin leirille.</p><p>Zubkov</p><p>Lähde:</p><p>Vihavainen &ndash; Saharov (toim): emt. s. 425.</p><p><em>(Lisäys: Ruotsalaiset Talvisodan sotavangit Jung ja Pernö, sikäli kuin henkilöllisyydet ovat oikein tallennetut, selvisivät sotavankeudesta &ndash; siitä päätellen, ettei heidän nimiään esiinnyt Ruotsin vapaaehtoisten memoriaalissa: katso <a href="http://www.svenskafrivilliga.com/index.html"><u>http://www.svenskafrivilliga.com/index.html</u></a> vh.)</em></p><p><strong><em>Tässä Arne Jungin tarina; </em><a href="http://www.veteraanienperinto.fi/vepe/index.php/SE/grupper/berattelser-11/506-om-utlandska-frivilliga-i-finland/i5-37/659-tillfangatagen-svensk-frivillig-flygare"><u>- Tillfångatagen svensk frivillig flygare </u></a>&nbsp;<a href="http://www.veteraanienperinto.fi/vepe/index.php/SE/grupper/berattelser-11/506-om-utlandska-frivilliga-i-finland/i5-37/659-tillfangatagen-svensk-frivillig-flygare?tmpl=component&amp;print=1" title="Print article &lt; - Tillfångatagen svensk frivillig flygare &gt;"><u>Skriv ut </u></a>Arne ]ung; <a href="http://www.veteraanienperinto.fi/vepe/index.php/SE/grupper/berattelser-11/506-om-utlandska-frivilliga-i-finland/i5-37/659-tillfangatagen-svensk-frivillig-flygare"><u>http://www.veteraanienperinto.fi/vepe/index.php/SE/grupper/berattelser-11/506-om-utlandska-frivilliga-i-finland/i5-37/659-tillfangatagen-svensk-frivillig-flygare</u></a> </strong></p><p><strong>Lisää: </strong><a href="http://pennanochsvardet.se/pennanochsvardet/pennanochsvardets-bocker/1710-svenska-vingar-i-vinterkriget"><u><strong>http://pennanochsvardet.se/pennanochsvardet/pennanochsvardets-bocker/1710-svenska-vingar-i-vinterkriget</strong></u></a></p><p>*</p><p>9. armeijan erityisosaston raportti GUGB:n erityisosastolle tuholaisryhmän likvidoinnista</p><p>No 257</p><p>24. maaliskuuta 1940</p><p>Olemme pidättäneet valkosuomalaisen tuholaisryhmän jäsenen, <strong>Raatikaisen</strong>, joka on lähetetty SNTL:n alueella suorittamaan tuhotöitä.</p><p>Hän kertoi, että 10. maaliskuuta ryhmän valkosuomalaisia, joiden joukossa hän oli, lähetettiin alueellemme tehtävänään miinoittaa yhteyslinjoja: räjäyttää Repolassa ja Uhtualla olevia lentokoneita, levittää vastavallankumouksellisia lehtisiä.&nbsp; Heillä oli automaattiaseet, sytytysnestettä ja vastavallankumouksellisia lehtisiä.&nbsp;</p><p>Raatikaista lukuun ottamatta muut maahan tunkeutuneet vieraat ehtivät mennä omalle puolelleen, 5 heistä osui omaan miinaan, me olemme keränneet ruumiit, olemme keränneet myös automaattiaseet, miinoja ja vastavallankumouksellisia lehtisiä.&nbsp;</p><p>Raatikaisen jutun tutkinta on saatettu päätökseen, 7. armeijan syyttäjävirasto esittää asian siirtämistä NKVD:n erityiskokouksen käsiteltäväksi.</p><p>Pyydämme ohjeitanne.</p><p>Zubkov.</p><p>Lähde:</p><p>Vihavainen &ndash; Saharov (toim.): emt. s. 426.</p><p>*</p><p>No 235</p><p>8. armeijan erikoisosaston ilmoitus GUGB:n erikoisosastoon <strong>Suomen kansalaisten pidättämisestä Neuvostoliiton alueella</strong></p><p>No 380</p><p>1. huhtikuuta 1940</p><p><strong>Maaliskuun 30. päivänä 1940</strong>&nbsp; 8.jv-divisioonan kaistalla lähellä uutta rajaa Naita-kylän luona 283. jv-rykmentin sotilaat pidättivät kolme kivääreillä aseistettua suomalaista sotilasta, jotka liikkuivat lohkotilalle päin.</p><p>Pidätetyt olivat:</p><p>PUKKILA, synt. v. 1915, 13. jv-divisioonan 8. hiihtopataljoonan 3. komppanian (3.K/8.P/13.D) korpraali;</p><p>HEINONEN, synt. v. 1913, saman joukko-osastonaliupseeri;</p><p>JUNEN, synt. v. 1907, saman joukko-osaston aliupseeri.</p><p>Pidätetyt selittivät, että heidän päällystönsä lähetti heidät Kaurilasta Naitaan etsimään majoitustilaa 30 rajavartijalle.&nbsp; Lähestyessään määräpaikkaa puna-armeijalaiset pidättivät heidät.&nbsp; Luutnantti Maitusen antama ohjeita noudattaen he eivät vastustaneet.</p><p><em>(Tässä mainittuihin henkilötietoihin soveltuvia suomalaisia, Pukkila, Heinonen ja Junen?) ei esiinnyt suomalaisissa sotavankimatrikkeleissa, vh)</em></p><p><strong>Samana päivänä saman rykmentin puna-armeijalaiset</strong> Naidan alueella pidättivät 8 hevosrekeä, joissa oli 15 suomalaista ja 3 sotilasta:</p><p>PEN(VAI)NEN, (synt. v. 1895),</p><p>TARVAINEN (synt. v. 1877),</p><p>LEIRI (synt. v 1918)</p><p>VALKARAINEN (synt. v. 1920),</p><p>MARTIKAINEN (synt. v. 1897),</p><p>MINOLAINEN (synt. v. 1907),</p><p>RÄSÄNEN (synt. v. 1895),</p><p>LAUKANEN (synt. v. 1925),</p><p>ILMONEN (synt. v. 1925),</p><p>MIKKONEN (synt. v. 1925);</p><p>Naiset</p><p>KOSKELA (synt. v. 1876),</p><p>RIKONEN Singe (synt. v. 1894),</p><p>IMMONEN (synt. v. 1888),</p><p>UOVA (synt. v. 1904);</p><p>Sotilaat:</p><p>LUKINEN (synt. v. 1917),</p><p>LYIJYNEN (synt. v. 1904),</p><p>KORHONEN (synt. v. 1904).</p><p>Pidätettyjen selityksistä selvisi, että yllämainitut henkilöt olivat asuneet Naidassa.&nbsp; Suomen armeijan lähteissä uuden rajan taakse heidät evakuoitiin Kaurilaan ja he joutuivat jättämään osan omaisuuttaan ja elintarvikkeita jälkeensä.&nbsp; He saivat suomalaiselta päällystöltä luvan lähteä hakemaan omaisuuttaan entisestä kylästään kolmen sotilaan saattamina.</p><p>Päästyään meidän alueellemme heidät pidätettiin.</p><p>Kaikki 21 henkilöä pidetään 283. jv-rykmentissä.</p><p>Ellei kuluvan tarkastuksen jälkeen rajan ylitystä lasketa rikolliseksi, divisioonan päällystö luovuttaa heidät suomalaisille viranomaisille.&nbsp; Pyydän sähköttämään kiireellisesti ohjeita toimenpiteistämme.&nbsp; Sen lisäksi pyydän määräyksiä osaston toimenpiteiksi mainittujen henkiöiden suhteen.&nbsp; Sähköttäkää tulokset.</p><p>Frolov.</p><p>Tunnistenumerot. Avattu salasähke.</p><p>Lähde:</p><p>Vihavainen &ndash; Saharov (toim.): emt. s. 428.</p><p>*</p><p>No 171</p><p>GUGB:n erityisosaston tiedote SNTL:n puolustusasiain kansankomissaarin sijaiselle L.(eo) Z. Mehlisille <strong>sotavangiksi otetun suomalaisen tuholaisryhmän jäsenen</strong> todistajalausunnosta</p><p>No 20264</p><p>huhtikuuta 1940</p><p>10. maaliskuuta 194 Hiliki- 1:n (Suomen maaperää) alueella valvontajoukot ottivat kiinni suomalaisen <strong>Raatikaisen.</strong></p><p><strong>Kuulustelussa 10. maaliskuuta 1940 Raatikainen kertoi:</strong></p><p>&rdquo;9. maaliskuuta minut muiden sotilaiden kanssa lähetettiin etulinjaan, mutta sen vuoksi, että jalkani olivat kipeät, jäin jälkeen ryhmästä ja sitten päätin antautua Puna-armeijan vangiksi&rdquo;.</p><p>11. maaliskuuta 1940 saatiin partiolta ilmoitus, jonka mukaan sulkuoston valvontalatu on rikottu kolmesta kohdasta.&nbsp; Tiedustelu totesi, että kaikki kolme latua tulevat Suomen puolelta.</p><p>Olettaen, että tämä saattaa olla maahan tunkeutunut rosvojoukko, sulkuosaton no 5 päällikkö Dubin lähti sotilaiden kanssa autolla.&nbsp; Tiellä Repoalan, ajettuaan 2,5 km, auot joutui miinakenttään, yksi miina räjähti, kukaan ei loukkaantunut.&nbsp; 2-3 minuutin kuluttua räjähdyksen jälkeen seurasi valomerkit Morse-merkkien tapaan miinakentän suuntaisesti.</p><p>Tarkasteltaessa eri puolille meneviä latuja 100-150 metrin päässä räjähdyspaikasta havaittiin kolme ruumista, jotka olivat omin miinoihinsa kuolleita valkosuomalaisia.</p><p>Ruumiita tutkittaessa löydettiin karttoja, joista selvisi, että valkosuomalaisten rosvojoukko menee miinakentästä luoteeseen.&nbsp; Ryhdyttiin toimenpiteisiin rosvojoukon löytämiseksi, mutta tuloksetta, rosvojoukko meni omalle puolelleen jättäen kolme ruumiin lisäksi automaattiaseen lippaineen, kolme kivääriä, 18 kappaletta miinoja, pullon sytytysnestettä ja suuren määrän neuvostovastaisia lehtisiä.</p><p>Kaikkien näiden kerättyjen tietojen perusteella Raatikaista kuulusteltiin uudelleen 17. maaliskuuta 940, ja jäätyään kiinni hän kertoi:</p><p>&rdquo;10. maaliskuuta jälkeisenä yönä me olimme lähellä Losoa, Losossa oli Puna-armeijan joukkoja, ja meidän suomalaisjoukot katkaisivat tien, joka yhdisti Losossa sijaitsevat Puna-armeijan joukot muiden joukko-osastojen kanssa.&nbsp; Täällä me vartioimme tietä.&nbsp; Tänä aikana 17-miehen suuruinen joukkomme sai käskyn mennä Leutovaaran kautta on <strong>Essenin</strong> luo, joka oli Leutovaaran järven vasemmalla rannalla, missä saimme tarkat ohjeet.</p><p>Von Essenin ohjeiden mukaan kersantti <strong>Ruho</strong> antoi meille ohjeet, että meidän joukkomme saisi miinoja ja lehtisiä ja lähtisi Puna-armeijan selustaan Neuvostoliiton puolelle.&nbsp; Tämän käsky perusteella meidän piti miinoittaa siltoja, teitä ja levittää lehtisiä.</p><p>Essenin joukossa me saimme miinoja, lehtisiä, kranaatteja ja automaattikiväärit ja illalla 10. maaliskuuta me lähdimme Neuvostoliiton alueen suuntaan.&nbsp; Joukkueemme johtaja Ruho ilmoitti meille, että me menemme Repolaan ja Uhtuaan.&nbsp; Repolassa meidän piti miinoittaa siltoja ja tuhota lentokentällä olevat lentokoneet.&nbsp; Uhtuasta Ruho sanoi, että siellä on paljon lentokoneita, jotka meidän täytyy räjäyttää kranaateilla, ja mukanamme olleet lehtiset meidän piti levittää kyliin ja teille Neuvostoliiton puolella.</p><p>Lopullinen päämäärämme oli päästä Uhtuaan, tuhota lentokoneet lentokentällä, konkreettisia lisätehtäviä meidän piti saada paikan päällä suojeluskunnan kersantilta Ruholta.&rdquo;</p><p>Kuulustelussa 18. maaliskuuta Raatikainen kertoi:</p><p>&rdquo;Meidän Neuvostoliiton puolelle lähetettävä 17-miehinen ryhmämme muodostettiin yhdestä joukkueesta jota johti vänrikki <strong>Uul</strong>o.&nbsp; Illalla 10. maaliskuuta lähdimme Neuvostoliiton suuntaan. Yhdessä joukon kanssa tulin noin 7 kilometriä, minkä jälkeen pysähdyimme, etummaiset tutkivat kompassia ja karttaa, ja minä olin kaikkein viimeisin.&nbsp; Tuona aikana tapahtui räjähdys, jonka johdosta kaikki säikähtivät.&nbsp; Päättelin, että alkoi taistelu, käännyin ja lähdin takaisin.&nbsp; Kuljettuani noin kaksi kilometriä paluusuuntaan, heitin pois käsikranaatit (englantilaiset), kiväärin ja lehtiset siksi, että oli helpompi kulkea.&rdquo;</p><p>Lisäksi Raatikainen kertoo tuholaisryhmän muiden osanottajien nimet.</p><p>Raatikaisen asian tutkinta on päätetty ja luovutetaan sotatribunaalin tuomio antamista varten.</p><p>SNTL:n NKVD:n GUGB:n erityisosaston päällikkö, valtion turvallisuuden 3. asteen komissaari</p><p>Botskov.</p><p>Arkistonumerot. Kopio.</p><p>Lähde:</p><p>Vihavainen &ndash; Saharov (toim.): emt. s 429-430.</p><p>*</p><p><strong>Suomalaisten Talvisodan sotavankien</strong> vaiheita ja kohtaloita Neuvostotiedustelun papereissa:</p><p><em>V. Golitsky: Finnish Prisoner of War in NKVD Camps (1939-1953), 1997:</em></p><p>&nbsp;</p><p>1.12.1939:</p><p>Sotavankien kuulustelut todistavat aikaisemmin saatuja teitoja siitä, että vihollinen (suomalaiset) on lähettänyt rintaman etulinjaan parhaita fasistisia suojeluskuntajoukkojaan. &nbsp;Myös havainnnot, vangeilta saadut tiedot sekä Terijoella kaivosta löydetyn ja pidätetyn <strong>Aleksi Ivanovits Sobolevin</strong> todistukset viittaavat siihen, suojeluskuntalaiset polttavat vetäytyessään asumuksia.&nbsp; He polttivat täysin Terijoen kaupungin sekä Hal&hellip;-kylän.&nbsp; Asuinhuoneistoja poltetaan tarkoituksella jättää Puna-armeijan etenevät osastot lämpimiä tiloja vaille.</p><p>*</p><p>4.12.1939:</p><p>14. armeijan toimialueella on kaapattu eteläisen rajasulun arkistot.&nbsp; Paikallisväestön keskuudesta on paljastettu 9 suojeluskuntalaista ja Kalastajasaarennolla on pidätetty kaksi nuorempaa upseeria.&nbsp; Arkistot ja upseerit lähetetään Muurmanskiin.</p><p>*</p><p>6.12.1939:</p><p>30. marraskuuta 1939 Suojärven piirissä 8 &ndash; 10 kilometrin päässä Naistenjärven asemasta pidätettiin kaksi siviilihenkilöä, jotka seuraavaksi 1. tarkka-ampuja-armeijakunnan NKVD:n erikoisasto lähetti meille (Leningradin sotilaspiirin NKVD:n erikoisosastoon 8.Armeijan yhtymien päällystöltä).&nbsp;</p><p>Me kuulustelimme pidätettyjä ja selvitimme, että <strong>Partanen </strong>on karjalainen Suomen kansalainen, lukutaidoton, henkilötodistuksessa on hänen valokuvansa: <strong>Tavi </strong>on suomalainen, Suomen kansalainen, puolueeseen kuulumaton, lukutaitoinen, asuu Suvilahdessa.&nbsp; Ruumiintarkastuksessa löydettiin henkilötodistus Ivan Tavin nimelle.</p><p>Tavin sanojen mukaan löydetty henkilötodistus ei ollut hänen vaan hänen kaverinsa todistus, joka muka oli vahingossa laittanut sen&nbsp; hänen takkinsa taskuun ja ottanut sen asemasta hänen henkilötodistuksensa.&nbsp; Pidätetyltä takavarikoitiin kaksi kelloa, keltainen metallisormus ja muitakin esineitä.</p><p>Kuulustelussa pidätetyt Tavi ja Partanen väittivät, että he olivat töissä Naistenjärven rautatieasemalla metsätavaran lastaajina.&nbsp; Sotatoimien alettu he olivat menossa asuinpakkaansa päin, mutta heidät pidätettiin.&nbsp; Karjalan rajavartiopiiristä saatujen pidätettävien henkilöiden nimiluetteloissa heidän nimiään ei ole.</p><p>Pidätetyt on lähetetty KASNT:n (Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan) NKVD:n tiedusteluosastoon.</p><p><em>Lisäys: Partanen ja Tavi eivät esiinnyt suomalaisissa sotavankimatrikkeleissa, vh.</em></p><p>*</p><p>7.12.1939:</p><p>Sivistyneistön lausunnoista, mainintoja NKVD:n papereissa;</p><p>Terijoella käynyt Pietarissa toimiva Gudok-lehden työntekijä L. soitti Pietarista lehden toimitukseen ja kertoi puhelimitse, ettei Terijoella ole mitään Suomen hallitusta ja että <strong>Kuusisen ministereistä</strong> yksikään ei ole eikä ole koskaan ollutkaan Terijoella, Kuusisen hallitus on olemassa vain paperilla, ja sotajoukkomme kärsivät suuria tappioita.</p><p>*</p><p>O, peruskoulun 10. luokan oppilas, tuomitun &rdquo;kansan vihollisen&rdquo; poika: &rdquo;Ei se ole yllätys, jos jonkun ajan kuluttua Neuvostoliitto ojentaa &rdquo;veljenkättä&rdquo; Afrikan neekereille.&nbsp; NL:n politiikkaa ei erotu mitenkään fasistisen Saksan politiikasta: jälkimmäinen hyökkää maihin avoimesti, mutta NL tekee sitä alistettujen kansojen &rdquo;vapauttamisen&rdquo; varjolla.&rdquo;</p><p>*</p><p>On havaittu muutamia paniikkihuhujen levittämisen tapaus:</p><p>&rdquo;Suomalainen naisosasto vangitsi sotilaitamme, heiltä riisuttiin vaatteet ja poltettiin elävältä nuotiolla.&rdquo; (68. tykistörykmentin yliluutnantti Drizenko).</p><p>*</p><p>9.12.1939:</p><p>Miehittämillämme alueilla vuoristossa piilotteleva väestö on palaamassa takaisin ja jouduttuaan kosketuksin Puna-armeijan osastojen kanssa vakuuttuu siitä, että valkosuomalaisten sotakiihkoilijoiden levittämät provokaatiohuhut joukoistamme eivät pidä paikkaansa.</p><p>Talonpoika <strong>Orgolainen</strong> palasi Särkisaaren kylälle ja oleskeltuaan kotona kaksi päivä sanoi: &rdquo;Minun perheeni vietiin kylältä väkisin, mutta matkalla jätettiin.&nbsp; Meille kerrottiin paljon kauheuksia Puna-armeijasta, mutta todellisuudessa kaikki on ihan toisin.&nbsp; Minua kohdellaan hyvin.&nbsp; Olen tyytyväinen etten lähtenyt monien petettyjen kanssa.&nbsp; Kun vanhuus tule, saan viettää sitä hyvin ja kaikessa rauhassa.&rdquo;</p><p>*</p><p>2.12.1939:</p><p>90. tarkka-ampuja-divisioonan 149. rykmentin puna-armeijalainen Ivanov sanoo: &rdquo;Neuvostoliitto ei voita suomalaisia.&nbsp; Olemme sotineet kaksi päivää, makaamme lumessa eikä mitään tuloksia synny&rdquo;.&nbsp; 18. ta-divisioonan 316. rykmentin puna-armeijalainen Morozov osoitit pelkuruutta hakkaamalla sormensa pois.&nbsp; Morozov on pidätetty ja siirretty sotatribunaaliin.</p><p>Myöhemmin 13.12.1939 raportoitiin:</p><p>90. divisioonan puna-armeijalainen Morozov, joka 30. marraskuuta 1939 yritti siirtyä vihollisen puolelle, 50. armeijakunnan sotatribunaali tuomitsi 10 vuoden vankeuteen, josta 5 hän viettää rajoitetuin oikeuksin.</p><p>Puna-armeijalaiset P:n ja G:n sotatribunaali tuomitsi korkeimpaan rangaistukseen (lue: kuolemantuomio, vh) yrityksestä järjestä puna-armeijalaisten joukkoantautumisen viholliselle.</p><p>*</p><p>14.12.1939:</p><p>Sotavankien kuulustelut osoittavat, että Suomen armeijan sotilaiden keskuudessa on vahvoja sodanvastaisia mielialoja.&nbsp; Upseeristo levittää parjaavia sepustuksia Puna-armeijasta.</p><p>Sotavanki rivimies H., reserviläinen, ennen liikekannallepanoa työläinen kertoo: &rdquo;Kaikilla on sama tahto &ndash; lähteä kotiin mahdollisimman pian.&nbsp; Upseerit lyövät usein sotilaita.&nbsp; Upseerit kertoivat Puna-armeijan olevan aivan surkea.&nbsp; Normaali ihminen ei voi pärjätä siellä.&nbsp; Aseet ovat kelvottomia ja ruoka kehnoa.</p><p>Kuulusteltu sotavanki Suomen armeijan aliupseeri, <strong>suojeluskuntalainen K.</strong> kertoi: &rdquo;Suomen armeijassa levitetään kirjettä, jossa hallitus selitti, miksei se hyväksynyt Neuvostoliiton ehdotuksia.&nbsp; Kirjeessä oli sanottu, että nämä ehdotukset uhkasivat Suomen itsenäisyyttä ja turvallisuutta. Ne eivät olleet välttämättömiä eivätkä elintärkeitä Neuvostoliitolle.&nbsp; Tietoja Neuvostoliiton vastineeksi tarjoamista alueista ei annettu.&rdquo;</p><p>Sotavangeilta löydetyistä kotoa saaduista kirjeistä huomaa, että Suomen väestö on&nbsp; sotaa vastaan.&nbsp; Kirjeessä Suomen armeijan korpraalille L. lukee: &rdquo;Tänään pidetään suurten johtajien kokous. Kaikki odottavat uutisia jännittyneinä.&nbsp; Olisi hyvä, jos maa ei ryhtyisi veriseen peliin.&nbsp; On kamalaa ja hirvittävää tappaa nuorisoa.&rdquo;</p><p>Vetäytyessään vihollinen jättää miehittämiimme kyliin ja ampumahautoihin paljon vastavallankumouksellisia lentolehtisiä.&nbsp; Tuoreimmissa lentolehtisissä puolustetaan kansanvihollinen Tuhatsevskia.&nbsp; Osa näistä lentolehtisistä kulkeutuu sairaaloihin saapuvien puna-armeijalaisten kautta paikallisväestön käsiin.</p><p>*</p><p>31.12.1939:</p><p>Vangiksi otettu 11. jääkärirykmentin sotilas <strong>Suominen Eero Ilmari</strong> kertoi kuulustelussa 24. joulukuuta:</p><p>&rdquo;Merkittävällä osalla suomalaisista sotilaista mieliala on sodanvastainen.&nbsp; He pitävät sotaa tarkoituksettomana, koska Suomen armeija ei pysty voittamaan Puna-armeijaa.&nbsp; Taisteluun sotilaat menevät pakosta, erityisesti hyökkäykseen ja tiedustelemaan, mieluummin puolustautuvat.&nbsp; Kuolemajärvellä oli tapaus, jossa 11 sotilasta kieltäytyi menemästä tiedusteluretkelle.&nbsp; Upseeristo yrittää puhua ympäri sotilaita painostamaan Puna-armeijaa, sillä apua tulossa Englannista, Ranskasta ja Ruotsista.&nbsp; Väestö jäisi suurimmaksi osaksi paikoilleen, mutta upseerit, suojeluskuntalaiset siirtävät (asukkaita) ja sytyttävät asumukset palamaan.&nbsp; Kuten sotilaat, myöskään kansalaiset eivät voi näyttää poliittisia kasvojaan julman terrorin pelosta.</p><p>Lisäys: <em>Sotamies Eero Suominen, s. 1913 Helsinki, 5/JR 11, jäi vangiksi tarkemmin määrittelemättömän ajankohtana Talvisodan aikana Kuolemajärvi, Hatjalahti; palautettiin Suomeen 10.5.1940.</em></p><p>*</p><p>5.2.1940, Puna-armeijan suurhyökkäyksen alla:</p><p>Punaisen kenttäarmeijan 62. postiaseman työläinen G. Tolkatsev, Omsk-Kirovks postipiiristä loihe lausumaan:</p><p>&rdquo;Tiedätte, että <strong><em>Suomen imperialismin lahjattomat fasistiset sikiöt</em></strong> ovat provosoineet ja julistaneet sodan rakkaalle isänmaallemme Neuvostoliitolle.</p><p>Olen ollut rintamalla joulukuun 20. päivästä asti sotimassa valkosuomalaisia pyöveleitä, rosvoja ja poliittisia korttihuijareita vastaan.&nbsp; Tehtävämme on lyödä vihollinen sen alueella ja tätä kunniatehtävää olemme parhaillaan suorittamassa.&rdquo;</p><p>Tämän jälkimmäisen sikermän lähde:</p><p>Vihavainen &ndash; Saharov (toim.): emt. Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n kansiot/Talvisota.</p><p>*</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Talvisodan tragedia ja sen panttivangit Venäläisissä lähteissä

Marraskuun loppuun 1939 ajoittuu tragedia, jossa Neuvostoliiton ja Suomen kansat joutuivat hallitustensa lyhytnäköisen ja joustamattoman politiikan panttivangeiksi. (NKVD:n alkuperäisasiakirjan muotoilu, kuten alempana olevat tekstit. VH.)

Dokumentit puhuvat:

Tutkimuksesta, joka nojautuu arkistoasiakirjoihin (NKVDn tiedusteluosastot, Puna-armeijan sotilastiedustelupalvelun, GlavPURKKA, puna-armeijan poliittisen ja sotilaallisen tilanneseurannan sekä Suomen armeijan tiedusteluraporttien sekä sotavankikuulustelupöytäkirjojen, Neuvostoliiton NKVD:n ulkomaanpalvelun erityiskertomusten, suomalaisten sotavankien asenneselvitysten ym. muodostamaan kokonaisuuteen), voimme päätellä, että 26. päivään marraskuuta 1939 mennessä niin sanottua ”viholliskuvaa” ei ollut muodostunut Neuvostoliiton tai Suomen sotilaiden keskuudessa. 

He eivät ymmärtäneet, miksi sota, miksi peräytyvän sotaväen vetämiseksi uusiin asemiin täytyi polttaa kokonaisia kyliä jne. Näin raportoivat NKVD:n Ulkomaanpalvelun poliittisen osaston yliopettajan, pataljoonan komissaari Lisowskin 28. helmikuuta 1940 päiväämässä raportissa yhtymän komissaari, UPVI:n komissaarit Soprunenko ja Nekhoroshev.

Helmikuun 21. päivänä 1940 laadittu ”Tietoja puoluepoliittisesta työstä, poliittisesta ja moraalisesta tilasta Grjazovetsíssä sijaitsevalla NKVD:n leirillä mainitsee useita Suomen armeijan sotavankien lausumia:

POUTIAINEN Aatu Antti:

”Parempi itsemurha kuin vankeus, yhtymämme komentaja selitti meille ja sanoi, että puna-armeija poltti kotimme ja sittemmin vakuutuimme siitä, että suomalainen armeija sen teki.  Tämän jälkeen aloimme selittää, että hyökkääjälle ei tule tarjota suojaa (pakkasia vastaan, vh).  Liittoutuneet Englanti ja Ranska auttavat meitä, ja Venäjän armeija, vetäytyessään kuitenkin polttaisi ne” (suomalaisten kodit ym., vh)

*

HUTTUNEN; Juho Pekka:

”Joulukuun 8. päivänä 1939 hänen yksikkönsä sotilaat holvaavat Suomussalmen asuinalueita ja muita asumattomia rakennuksia palavilla aineilla ja polttavat ne.”

*

LYAYVERI TA (s.o. LÄÄVERI Toivo Aatos):

”Sodan puhkeamisen jälkeen minä tulin itsekin siihen päätelmään, etten taistellut omien etujeni puolesta, vaan muukalaisten puolesta, mutta en voinut puhua siitä.”

*

Samassa raportissa Lisowski ilmoitti Soprunenkolle siitä, että Grjazovetsin leirin suomalaiset sotavangit olivat tyytyväisiä vankeusoloihinsa, mutta heidän joukossaan esiintyi huhuja, että ne eivät olleet suomalaisia, vaan puna-armeijan sotilaita jotka avasivat tulen omia joukkojaan vastaan (viitaten Mainilan tapahtumiin 26. marraskuuta 1939 kello 15:45 – huomautus/Golizyn).  Tämä on jälleen yksi todiste siitä, että sekä puna-armeijan että sotilaiden keskuudessa oli huomattavia epäilyksiä sekä yleensä sodan 1939-1940 sopivuudesta että sen yllyttäjistä.

*

Punaisen armeijan käsky kiinnitti huomiota suomalaisten sotavankien ensialkuiseen käsittelyyn.  Tärkeä paino annettiin sotavangin ensimmäiselle kuulustelulle eli välittömästi hänen vangitsemisensa jälkeen tapahtuvaan kuulemiseen.  Sekä kuulusteluin, että punaisen armeijan tiedustelupalvelun hankkimin tiedustelutiedoin he oppivat lukuisia tietoja sabotoinnista ja terroritoimista, joita armeijan johto on kehitellyt Neuvostojoukkojen takaisia alueita silmälläpitäen. 

Näin esimerkiksi silloin, kun 10. maaliskuuta 1940 kello 20:00 Rebolovka (Repolan) suunnan etuvartioasemissa pidätettiin tuntematon henkilö, joka oli suomalainen Raatikainen Einari Mikko.

Raatikainen käveli tiellä ilman aseita siviilivaatteissa ja pidätettynä ilmoitti, että hän kuului joukkoihin, joita Suomi oli vetäytymisen jälkeen päättänyt lykätä meidän puolellemme. 

12. maaliskuuta 1940 kello 20 torjuntapartio-yksikkö oli saanut raportin, jonka mukaan hiihtäen etenevä oli ylittänyt valvontaladun kolmessa paikassa.  Läpäisykohteeseen lähetettiin tiedustelupartio tehtävänään seurata tunkeutuneita hiihtäjiä näiden havaitsemista ja kiinniottoa varten 

13. päivä maaliskuuta 1940 kello 1.30 tiedustelu totesi kaikkien kolmen hiihtäjän kokoontuneen Suomen puolelle.  Vasemmalla puolella havaittiin yksinäisen hiihtäjän haarautuva latu tienylityskohtaa.  Tämän ladun varrella tavattiin kävelemästä Raatikainen.

*

Tässä toinen esimerkki:

Repolan suunnan taistelujen aikana jälkeen jää suomalainen KORHONEN Väinö, joka kuulustelun aikana kertoo, että hän palvelee Suomen armeijassa, ja on vuodesta 1924 lähtien kuulunut suojeluskunta-järjestöön (shyutskorovskoy).  Korhonen on sitkeiden kuulustelujen jälkeen tunnustanut, että on aktiivinen suojeluskunta-järjestön jäsen ja on samaan aika toiminut vuodesta 1928 alkaen Suomen salaisen poliisin asiamiehenä Sotkalyu´n (Sotkamo?) kaupungissa kooten systemaattisesti kuukausittain mielialaraportteja salaisen pääosastolle, joista ilmeni tietoja vallankumouksellisista ja Suomen nykyisen järjestelmän työntekijöihin kohdistumasta tyytymättömyydestä

Palvelleessaan Suomen armeijan riveissä Korhonen ei lakannut provokaattorityötään.  Oman henkilökohtaisen kontaktinsa, vastavallankumouksellisen toimijan Hanguionin kanssa  hän hankki jälkimmäiselle tietoja sotilaiden mielialoista. Lisäksi poliisin toimeksiannosta hän osallistui uusien jäsenten hankintaan suojeluskuntajärjestölle.

(Lisäys: Korpraali Väinö Taavetti Korhonen, s. 4.1.1903 Sotkamo, palveli Er.P 14, jäi sotavangiksi 3.3.1940 Kuhmonniemi; Korhonen oli Valpon asiamies vuodesta 1928 lähtien Sotkamossa ja sodan aikana joukko-osastossaan;  tiedot teloituksesta puuttuvat; Korhosen nimi esiintyy rintamalla ilmestyneessä venäläisessä Kansan Valta-lehtisessä (NL) 1940; UMinisteriön saamien tietojen mukaan: Kirov vuonna 1940, Kotlas, joulukuussa 1940 siirrettiin Komiin, Suomen lähetystö Moskovassa vaati Korhosen palauttamista Suomeen 08.05.1947 alkaen useilla nooteilla, NL:n UM vastasi 15.07.1947 Korhosen saaneen aktiivisesta NL:n vastaisesta toiminnasta 8 vuoden tuomion, huhtikuussa 1950 Suomen lähetystö alkoi maksaa Korhoselle 150 ruplan kk-avustusta, minkä jälkeen neuvostoviranomaiset määräsivät Korhosen muuttamaan Eestin SNT:ssä sijaitsevalta asuinpaikkakunnaltaan Kalinin seudulle. Palasi Suomeen yli 13 vankeuden jälkeen, 12. 6.1953.: nämä tiedot sotavankitutkija Reijo Nikkilän sotavankimatrikkelista).

*

Siviilisotavankien vaihdon (pääosin 20.4.1940, vh) lisäksi vanginvaihtokomissio päätti myös etsiä kadoksissa olevia henkilöitä.

Komission toinen kokoontumisessa (15.4.1940)Suomen puolelta esitettiin komission neuvosto-osapuolelle lista Suomen armeijassa palvelleista ulkomaisista vapaaehtoisista, jotka olivat kadonnee, ja Suomen armeijan käskyn mukaan Neuvostoliittoa pyydettiin määrittämään heidän kohtalonsa ja palauttamaan kotimaahan ensitilassa.

Seuraavat henkilöt sisältyivät tähän kadoksissa olevien luetteloon:

ENSING Bezassu Wilhelm, syntynyt 109 (28. elokuuta), Unkarin kansalainen, joutunut kateisiin 7 helmikuuta 1940.

Joukkueenjohtaja, kersantti JANSSON Bruer Sixten Waldemar, kersantti JANSSON Torsten A, sekä sotilaat JOHANSSON Linus IV, KARLSSON Gustav ja BENGTSSON Neela Uno, kaikki Ruotsin kansalaisia, jotka joutuneet kateisiin 2. maaliskuuta 1940.

Luutnantti JUNG Arns Thorsten Edward, syntynyt vuonna 1918; OSSTAD Tornbrjönr, luutnantti STERNER P.E. ja TZAHAU A.P., kaikki Ruotsin kansalaisia, poissa rivistä 12. tammikuuta 1940 lähtien.

*

Tällä tavoin Suomen hallitus osoitti suosivansa ulkomaalaisia vapaaehtoisia, jotka taistelivat Suomen puolella Neuvostoliittoa vastaan. 

Vasta 16. huhtikuuta 1940, komission kolmannessa istunnossa, Suomen osapuoli pyysi apua etsittäessä suomalaisen ”Auvvo”-höyrylaivan miehistön löytämiseksi, aluksen kadottua sen jahdatessa Neuvostoliiton sotalaivoja 30. marraskuuta 1939 Viron aluevesillä.

Kapteeni SEPPÄLÄ Nestor, syntynyt vuonna 1901,

navigaattori MALMI Väinö, s. 1893,

mekaanikko KANGASMÄKI Toivo, s. 1888, sekä

merimiehet JAAKKOLA Vilho, syntynyt vuonna 1890 (Rukiver!-matrikkelin mukaan s. 1890), VARINEN Mauri, syntynyt vuonna 1906 (tätä nimeä ei löydy Rukiver-matrikkelista, vh),

PULLI Eino Juhonpoika, syntynyt vuonna 1913 (ei mainita Rukiverissä) sekä

kokki UUTELA Esther, s.1902.

(Todettakoon: Rukiver!-martikkelin mukaan Lavansaaresta joutui sotavangiksi edellä mainittujen lisäksi VEINI Helga Vappu, s. 1922 Lavansaari, lotta, sotavankina Grjazovetsissa, palasi 25.5.1940; matrikkelista ei ilmene, kuuluiko Auvvo-höyrylaivan tapauksen yhteyteen, vh).

*

Tältä osin on korostettava, että Neuvostoliitto keskusteli muodollisesti Suomen edustuston avuksi Suomen armeijan puuttuvien sotilashenkilöiden etsinnässä, mutta Puna-armeijan kadonneiden sotilaiden etsimistä ei edes nostettu pöydälle.

*

Sotavankien vaihdon menettely toteutettiin seuraavasti:

Sotavangit järjestettiin 400-1000 henkilön ryhmiksi ja toimitettiin Viipurin kaupungin alueelle (lähinnä siirrot suoritettiin Vainikkalan rautatieasemalla).  Kokoomapaikoista ja leireiltä tulevat suomalaiset vangit lähetettiin ensin joko Grjazovetsin leiriin tai suoraan Viipurin kaupungin läheisyyteen.  Kuljetukset toteutettiin Neuvostoliiton vankienvaihto-komission puheenjohtaja, prikaatinkomentaja Yevstignejevin pyynnöstä, Leningradin sotilaspiirin pääkonttorin kolmannen osaston päällikölle prikaatinkomentaja Tulupoville sähkeitse lähetetyllä seuraavansisältöisellä viestillä:

”Pyydän kuljettamaan Grjazovetsin sotavankileiristä 600 ihmisen ryhmän suomalaisia sotavankeja.  Kalusto toimitetaan Grjazovetsin Pohjoiselle rautatieasemalle 9. huhtikuuta 1940, ja laskelman mukaan juna saapuisi Viipurin-Simolan rautatieaseman läheisyyteeen ja edelleen Vainikkalan rautatieaseman tuntumaan 20.4.1940 mennessä.  Valvonta ja elintarvikehuolto on NKVD:n vanginvartioston vastuulla.

*

Tässä vaihtoryhmässä lähetettiin Grjazovetsin sotavankileiriltä Suomalaiset sotavangit:

LAHTI Kalle Victor (s. 1902, tavallinen viestintäpäällikkö, joutunut vangiksi 30.11.1939);

TIAINEN Vilko Ottovits (s. 1915, yksityinen, vangittu 30.1.1939) ja

TURKUAINEN Eino Andrejevits (s. 1916, vangiksi 30. marraskuuta 1939 rajalla).

*

Lisäys:

Rukiver!-matrikkeli kertoo:

LAHTI, Kalle August, s. 12.10.1902 Jämsänkoski, sotamies, palveli 12 LinjanRakennusKomppaniassa.; sotavangiksi 3.11.1939 Suojärvellä, palasi Suomen Grjazovetsin sotavankileiriltä ensimmäisessä palautusryhmässä 20.4.1940; Tuomittiin Suomessa 28.5.1940 5 vuodeksi kuritushuoneeeen.

TIAINEN, Vilho Einari s. 6.7.1915 Sääminki, palveli samoin sotamiehenä 12.Linj.Rak.K:ssa, sotavangiksi 30.11.1939 Suojärvellä; palasi Suomeen samoin 20.4.1940.

TURKULAINEN, Eino Antero, s. 19.12.1916 Kerimäki, sotamies, 12.Linj.RakK., sotavangiksi 30.11.1939 Hyrsylässä, palasi Suomeen 20.4.1940 Grjazovetsista.

*

Sotavankien ja sijoituspaikkojen leviäminen suurella Luoteis-Venäjän alueella, jonne suomalaisia sotavankeja pidettiin pienissä ryhmissä (maaliskuun puoliväliin 1940 saakka) edellytti palautuksia silmälläpitäen vankien valmistavaa keskittämistä 2-3:lle paikkakunnalle itse vanginvaihtojen toteuttamiseksi.

*

Joissakin tapauksissa suomalaiset sotavangit lähetettiin vankien vaihtopaikkoihin suoraan vastaanottopisteiltä.  Esimerkiksi 16. päivä huhtikuuta 1940 Suomen sotavangeista siirrettiin 107 suomalaista sotilasta (1 upseeri, 7 nuorempaa kersanttia, 8 korpraalia, 1 pilottiharjoittelija ja 90 perussotilasta) vaihtoalueelle. 

Näistä oli nuorempi kersantti SOPANEN, Yrjö Fredrik, syntynyt 1919 Punkaharjulla ja sotamies VIRTANEN Toivo Heikki, s. 1911 (Loimaan) Jupian kylässä.

(Lisäys: Alikersantti Yrjö Evert Sopanen, s. 2.3.1919 Punkaharju, palveli 3 KKK/JR 68, jäi sotavangiksi 7.3.1940 Viipurin mlk, Talin aseman lähellä; palasi Suomeen 16.4.1940  Siestarjoella;

Sotamies Toivo Henrik Virtanen, s. 9.11.1911 Loimaa, palveli 1./JR 15, jäi vangiksi sodan viimeisenä päivänä 13.3.1949 Viipuri, Tammisuo, palasi Sopasen parina 16.4.1940 Siertarjoella. vh.)

*

Edellä oleva analyysi sekä muut asiakirjat Yevstigneejevin ja Dekanozovn välillä johtavat päättelemään, että komission toiminnan päättymiseen sakka Yevstignejeva vaati useamman luokan tiukkuutta, kovaa suhtautumista suomalaisiin.  Dekanozovin määräyksetä (sähke n:o 3190, 28. päivältä huhtikuuta 1940) Evstigneejev määräsi:

Ruotsin sotavankien siirtäminen Suomen valtuuskunnan vanginvaihtojen yhteydessä on kielletty.  Ruotsalaiset välitetään erityisellä päätöksellä.

Samalla voimme todeta, että Neuvostoliiton ja Suomen komissioiden välinen yhteistyö sotavankien vaihdossa tapahtui sivistyneesti, eikä sitä voida lukea valiokunnan jäsenten kontolle, että jotkut poliittiset tahot Neuvostoliiton ja Suomen välillä yrittivät heittää ”keppejä rattaisiin”.

*

Suomalaisten sotavankien kokonaismäärästä, jotka Neuvostoliitosta palautettiin koteihinsa, 20 Suomen kansalaista anoi Neuvostoliiton hyväksyntää maahanjäännille ja neuvostokansalaisuuden saamiseksi.  Näistä kolme oli kansalaisuudeltaan venäläisiä.

Jäljelle jäävistä Neuvostoliittoon jääneistä Suomalaisia olivat: (mm.)

SUUTARI, Matti Otto, suoalainen, s. 1910 Sallan pitäjässä, palveli ErillinenKenttäpataljoona 26 (?), 2 K, jäi sotavangiksi 8. päivänä tammikuuta 1940 Sallasssa;

SALMINEN, Ville Johannes, suomalainen, syntynyt vuonna 1915 Jämsä, palveli sotamiehenä 6./II/JR 62, jäi sotavangiksi 28.2.1940 Perossa. (Palasi Suomeen 1950-luvulla, vh);

PUSSILA, Yrjö Henrik, suomalainen, syntynyt 1916 (Rantsila) Sipolan kylä, palveli JR 26:n toisessa komppaniassa, vangittu 2. helmikuuta 1940 Vuksjensrintin alueella (Ahola);

MANNINEN, Mikko Leevi, suomalainen, s 1911 Viipurin läänissä, palveli JR 31:n 7.K:ssa, vangittiin 12. joulukuuta 1939 Muolaan alueella.

*

(Lisäksi:

20.4.1940 Viipurissa palautusjunasta jäivät:

Jalonen, Frans Jalmari,

ym.

*

On syytä korostaa, että suomalasten sotavankien fyysisiin ja terveydellisiin olosuhteisin on kiinnitetty huomiota, silloin kun heidät on otettu vangeiksi ja etenkin kun heidät on otettu vastaan sotavankileirille.  Suurin osa suomalaisista vangittiin fyysisesti terveinä, vakaassa tilassa.  Jotkut saivat kuitenkin vaihtelevia vahinkoja.  Niinpä kun suomalainen sotilas Osmo AHONEN vangittiin kesäkuussa 1942 Neuvostoliiton sotilastiedustelun joukkojen toimesta, hän sai iskuja konepistoolista päähänsä.  (Ahonen Osmo Ensio, s. 14.2.1920 Tampere, stm, 5./JR 1, vangittiin 2.6.1942 Lempaala; paluutietoja ei ole, vh).

*

Poliittisiin keskusteluihin osallistumisen kannalta suomalaiset sotavangit voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

Ensimmäinen ryhmä:

Sotavangit, jotka ilmaisivat uskollisuutta Neuvostoliitolle, sen poliittiselle rakenteelle, tarpeelle olla sen kanssa hyvissä naapuruussuhteissa jne. (noin 20 prosenttia vuosien 1939-1940 ja 1941-1944 vankien kokonaismäärästä);

Toinen ryhmä:

Osoittaa neuvostovastaisia, fasistisia, äärettömän nationalistisia näkemyksiä, jotka näkemykset heijastelivat vihamielistä suhtautumista Neuvostoliitoon, venäläisiin (noin 15-20 prosenttia kaikista);

Kolmas ryhmä:

Vangit jotka vankeuden oloissa osoittivat neutraalia asennoitumista, niin sanotut ”horjuvat” (undecideds), jotka sekä epävirallisissa että muodollisissa yhteyksissä salasivat todellisen suhtautumisensa Neuvostoliittoon ja fasismiin, joka pidättäytyi asemissa ”ei sinun eikä meidän” (noin 60 % kokonaismäärästä).  Kuitenkin tämän ryhmän edustajia, pääsääntöisesti laittoivat allekirjoituksensa poliittisten julkilausumien alle, ja olivat valmiita käytettäviksi fasismin vastaisessa propagandassa (kaikenlaisten asiakirjojen yhteydessä, joita jaettiin vankien, sotilaiden ja Suomen kansan suuntaan, jne).

*

Suomalaisten sotavankien asenne sotaan, Neuvostoliittoon riippuu siitä, mihin sosiaaliryhmään ja poliittiseen liikkeeseen sotavanki kuuluu.  Sitenpä 1939-1940 –sodan vanki, HAPPENINEN, JR34:n sotilas sanoi, että ”armeijan sotilaat eivät halua taistella Neuvostoliittoa vastaan, he uskovat, että tämä sota ei anna mitään suomalaisille”. 

Sosialidemokraattisen puolueen entinen jäsen, 1939-1940 –sodan vanki, sotamies HASSKI Abel puhui myös positiivisesti Neuvosliitosta, ennen kuin meni armeijaan hän oli sosialidemokraattisen puolueen jäsen, jossa hän johti kommunistista linjaa. 

Sotamies POUTIAINEN Aatu Anti, syntynyt 1910, Kuopio, Payuyarvi (vangittiin 13. joulukuuta 1939 ja kotiutettiin 20. huhtikuuta 1940), tutkittaessa kertoi, että siviilien evakuointi rajalinjalta alkoi lokakuun 13. päivänä 1939.  Sillä kertaa lehti kirjoitti, että vallitsee oletus, että Neuvostoliitto aloittaa sodan, ja siksi väestö on pidettävä poissa rajalta.  Sanomalehti huomautti, että Neuvostoliiton vaatimuksista voidaan poiketa, ja näin ollen on vain yksi tapa – ja se on sota. Väestö on sotaa vastaan sekä kaupungeissa että kylissä.  Suomen armeijan sotilaat ovat koko ajan suojeluskuntien voimakkaassa valvonnassa, kaikkein viimeisiä, epäluotettavia ja epäilyttäviä ovat virkamiehet, vanki väittää.

(Lisäys: Sotamies Aatu Poutiainen, s. 24.6.1910 Lapinlahti, palveli 2./JR 39, jäi vangiksi 13.12.1939 Impilahti, Ruokojärvi; antoi vankeuden aikana julistuksen kahdessa lentolehtisessä; palasi Suomeen pääjoukossa 20.4.1940. vh.)

*

Suomalainen vanki NIKKINEN Oivo Manne, s. 1917 (Mäntyharju), radio-operaattori, sanoi, että ajatuskin vangiksi joutumisesta pelotti suuresti, ennen kuin hän joutui puna-armeijan kaappaamaksi yhdessä neljän toverinsa kanssa (24.1.1940 Loimola).  Silloin kolme sotilasta ja yksi nuorempi upseeri tekivät itsemurhan (valitettavasti arkistoasiakirjoissa ei ole tietoja itsemurhaan syyllistyneiden suomalaisten nimistä).

(Lisäys: Sotamies Oiva Nikkinen, s. 6.6.1917 Mäntyharju, palveli SissiP 3, vangiksi 24.1.1940 Suistamo, Loimola; palasi Suomeen pääjoukossa 20.4.1940. vh).

*

Leningradin sotilaspiirin erityisosaston erikoisraportti valtioturvallisuuden päähallinnon erityisosastolle sotavankien vaihdosta 20.-22. huhtikuuta 1940, N:o 255;

”Kolmen päivän kuluessa 20.-22. huhtikuuta kuluvaa vuotta on valkosuomalaisilta saatu 2723 puna-armeijassa palvellutta sotavankia. (…)

Luovuttaessamme suomalaisia sotavankeja 20. huhtikuuta kuluvaa vuotta 604:sta luovutettavasta henkilöstä kymmenen suomalaista kieltäytyi palaamasta, eikä heitä luovutettu Suomeen.

Pidätimme kolme Suomen armeijan ruotsalaista vapaaehtoista.  Vankina olleen upseerin ilmoitettua tästä suomalaiset vaativat epäkohteliaaseen sävyyn ruotsalaisten luovuttamista.

Suomalaiset, jotka ilmoittivat haluavansa jäädä Neuvostoliittoon, sekä kolme pidätettyä ruotsalaista on toimitettu Siestarjoelle.

Rajalta tuotavat sotavangit siistittiin Viipurissa, mutta koska Leningradin sotilaspiirin esikuntien lähettämä vaatetus ei saapunut 20. eikä 21. huhtikuuta, heitä ei lähetetty eteenpäin (saattueet 28 ja 31). (…)

HUSPANEN (?) (syntynyt vuonna 1894, suomalainen) oli vankeusaikanaan (Suomessa) levittänyt vastavallankumouksellisia povokatiivisluonteisia ja panetteleva petospuheita Neuvostoliitosta ja väestön asemasta.  Lisäksi hän on esittänyt vangeille Suomeen jäämistä (sotavanki Sepinin, syntynyt 1918, Kurskin oblastin Leninskin rajonista, ilmoitus). (…)

HUUSKANEN (syntynyt 1902) kertoi itsestään: on saapunut Neuvostoliittoon Suomesta (loikkari), päässyt Leningradin kansanväliseen sotakouluun, käynyt sitä vuoteen 1927 ja ollut sitten kolme kuukautta Petroskoissa jääkäriprikaatin apulaisjoukkueenjohtajana.  Vuodesta 1927 vuoteen 1935 hän on ollut Karjalassa metsätyömaalla.  Vuodesta 1935 vuoteen 1940 hän on ollut Moskovassa urheiluseurassa.  Puna-armeijaan hän liittyi vapaaehtoisena 8. tammikuuta 1940  Ollessaan tiedustelemassa 23. helmikuuta hän jäi yhdessä Sunigossin kanssa vangiksi.  Hänet tuomittiin 9.4.1940 Halinossa (Hamina?) teloitettavaksi ja vietiin kahleissa Mililolin (Mikkelin?) vankilaan.  Kuulusteluiden aikana häntä kiusattiin sitomalla silmät. (…)

(Sotavankienvaihto-)komission tulkkina toimiva 2. asteen intendentti LEHTONEN herättää erityistä huomiota  Kun tapasimme suomalaisvaltuuskuntaa viimeistä edellisen kerran, prikaatinkomentaja Jevstignejev ei ollut paikalla, jolloin Lehtonen ryhtyi keskustelemaan suomalaisen valtuuskunnan kanssa (kolme henkeä) suomeksi.  Ennen kuin Lehtonen alkoi puhua suomen puhekieltä, hän esitti suunnilleen seuraavanlaisen kysymyksen: ”En varmaan tuntisi enää Helsinkiä, paljonko siellä asuu nykyään väkeä?” ja alkoi siten puhua suomea.  Lehtonen on kansallisuudeltaan suomalainen ja lienee siis kotoisin Helsingistä.  Hänet on kutsuttu palvelukseen reservistä vuonna 1939.

Valiokunnan jäsen SOPRUNENKO VAATI Lehtosen siirtämistä muualle, jolloin prikaatinkomentaja (Jevstignejev) lupasi vaihtaa hänet yhteen suomea osaavaan päällystön jäseneen, mutta ei tehnyt sitä, ja sitten Lehtonen sairastui eikä ottanut enää osaa työhön.  Siitä huolimatta hän makasi 21. huhtikuuta asti komission tiloissa, joissa komission aineistoa käsitellään, jolloin hän luonnollisesti (kuulee) kaikenlaista komission henkilöstön ja jopa jäsenten keskusteluja lähinnä sotavankien vaihtoon liittyvistä eri aiheista.

Leningradin sotilaspiirin NKVD:n erityisosaston varapäällikkövaltionturvallisuuden kapteeni Kasatkin.

Lähde: Vihavainen – Saharov (toim.): Tuntematon talvisota, s. 498, 502, 503.

*

Hallituksen sotavankien vaihtovaliokunnan raportti neuvostoliittolaisten sotavankienvastaanotosta 23. huhtikuuta 1940.

(…)

7:s jakso:

¨Suomeen palaavien suomalaisten sotavankien mieliala

1. Zakatov ilmoitti, että kun Neuvostoliitosta palasi sotavankeja Suomeen ja he kertoivat, kuinka hyvin heitä kohdeltiin Neuvostoliitossa, (suomalaisen, vh) leirin komendantin ja vartijoiden petomaisuus kasvoi entisestään.  Neuvostoliitosta palanneiden suomalaisten sotavankien vaimot toivat kiitollisuuden osoituksena leiriin salaa leipää, tupakkaa ja paperosseja.  Lisäksi he ilmaisivat tyytymättömyytensä suomalaisiin vartijoihin.

Tietoja keräsivät

Hallituksen sotavankien vaihtokomission puheenjohtaja prikaainkomentaja Jevstignejev

Komission jäsen, valtionturvallisuuden kapteeni Soprunenko.

Lähde:

Vihavainen – Saharov (toim.): emt. s. 510.

*

9. armeijan erityisosaston raportti GUGB:n erityisosastoon kahden sotavangiksi otetun ruotsalaisen lähettämisestä NKVD:n Grjazovetsin leirille

No 226

21. maaliskuuta 1940

Ohjeidenne mukaisesti ilmoitan: sotavangeiksi otetut ruotsalaiset Jung ja Pernö on 1 maaliskuuta 1940 lähetetty Petroskoista pohjoisen rautatien Grjazovetsin asemalle NKVD:n Grjazovetsin leirille.

Zubkov

Lähde:

Vihavainen – Saharov (toim): emt. s. 425.

(Lisäys: Ruotsalaiset Talvisodan sotavangit Jung ja Pernö, sikäli kuin henkilöllisyydet ovat oikein tallennetut, selvisivät sotavankeudesta – siitä päätellen, ettei heidän nimiään esiinnyt Ruotsin vapaaehtoisten memoriaalissa: katso http://www.svenskafrivilliga.com/index.html vh.)

Tässä Arne Jungin tarina; - Tillfångatagen svensk frivillig flygare  Skriv ut Arne ]ung; http://www.veteraanienperinto.fi/vepe/index.php/SE/grupper/berattelser-11/506-om-utlandska-frivilliga-i-finland/i5-37/659-tillfangatagen-svensk-frivillig-flygare

Lisää: http://pennanochsvardet.se/pennanochsvardet/pennanochsvardets-bocker/1710-svenska-vingar-i-vinterkriget

*

9. armeijan erityisosaston raportti GUGB:n erityisosastolle tuholaisryhmän likvidoinnista

No 257

24. maaliskuuta 1940

Olemme pidättäneet valkosuomalaisen tuholaisryhmän jäsenen, Raatikaisen, joka on lähetetty SNTL:n alueella suorittamaan tuhotöitä.

Hän kertoi, että 10. maaliskuuta ryhmän valkosuomalaisia, joiden joukossa hän oli, lähetettiin alueellemme tehtävänään miinoittaa yhteyslinjoja: räjäyttää Repolassa ja Uhtualla olevia lentokoneita, levittää vastavallankumouksellisia lehtisiä.  Heillä oli automaattiaseet, sytytysnestettä ja vastavallankumouksellisia lehtisiä. 

Raatikaista lukuun ottamatta muut maahan tunkeutuneet vieraat ehtivät mennä omalle puolelleen, 5 heistä osui omaan miinaan, me olemme keränneet ruumiit, olemme keränneet myös automaattiaseet, miinoja ja vastavallankumouksellisia lehtisiä. 

Raatikaisen jutun tutkinta on saatettu päätökseen, 7. armeijan syyttäjävirasto esittää asian siirtämistä NKVD:n erityiskokouksen käsiteltäväksi.

Pyydämme ohjeitanne.

Zubkov.

Lähde:

Vihavainen – Saharov (toim.): emt. s. 426.

*

No 235

8. armeijan erikoisosaston ilmoitus GUGB:n erikoisosastoon Suomen kansalaisten pidättämisestä Neuvostoliiton alueella

No 380

1. huhtikuuta 1940

Maaliskuun 30. päivänä 1940  8.jv-divisioonan kaistalla lähellä uutta rajaa Naita-kylän luona 283. jv-rykmentin sotilaat pidättivät kolme kivääreillä aseistettua suomalaista sotilasta, jotka liikkuivat lohkotilalle päin.

Pidätetyt olivat:

PUKKILA, synt. v. 1915, 13. jv-divisioonan 8. hiihtopataljoonan 3. komppanian (3.K/8.P/13.D) korpraali;

HEINONEN, synt. v. 1913, saman joukko-osastonaliupseeri;

JUNEN, synt. v. 1907, saman joukko-osaston aliupseeri.

Pidätetyt selittivät, että heidän päällystönsä lähetti heidät Kaurilasta Naitaan etsimään majoitustilaa 30 rajavartijalle.  Lähestyessään määräpaikkaa puna-armeijalaiset pidättivät heidät.  Luutnantti Maitusen antama ohjeita noudattaen he eivät vastustaneet.

(Tässä mainittuihin henkilötietoihin soveltuvia suomalaisia, Pukkila, Heinonen ja Junen?) ei esiinnyt suomalaisissa sotavankimatrikkeleissa, vh)

Samana päivänä saman rykmentin puna-armeijalaiset Naidan alueella pidättivät 8 hevosrekeä, joissa oli 15 suomalaista ja 3 sotilasta:

PEN(VAI)NEN, (synt. v. 1895),

TARVAINEN (synt. v. 1877),

LEIRI (synt. v 1918)

VALKARAINEN (synt. v. 1920),

MARTIKAINEN (synt. v. 1897),

MINOLAINEN (synt. v. 1907),

RÄSÄNEN (synt. v. 1895),

LAUKANEN (synt. v. 1925),

ILMONEN (synt. v. 1925),

MIKKONEN (synt. v. 1925);

Naiset

KOSKELA (synt. v. 1876),

RIKONEN Singe (synt. v. 1894),

IMMONEN (synt. v. 1888),

UOVA (synt. v. 1904);

Sotilaat:

LUKINEN (synt. v. 1917),

LYIJYNEN (synt. v. 1904),

KORHONEN (synt. v. 1904).

Pidätettyjen selityksistä selvisi, että yllämainitut henkilöt olivat asuneet Naidassa.  Suomen armeijan lähteissä uuden rajan taakse heidät evakuoitiin Kaurilaan ja he joutuivat jättämään osan omaisuuttaan ja elintarvikkeita jälkeensä.  He saivat suomalaiselta päällystöltä luvan lähteä hakemaan omaisuuttaan entisestä kylästään kolmen sotilaan saattamina.

Päästyään meidän alueellemme heidät pidätettiin.

Kaikki 21 henkilöä pidetään 283. jv-rykmentissä.

Ellei kuluvan tarkastuksen jälkeen rajan ylitystä lasketa rikolliseksi, divisioonan päällystö luovuttaa heidät suomalaisille viranomaisille.  Pyydän sähköttämään kiireellisesti ohjeita toimenpiteistämme.  Sen lisäksi pyydän määräyksiä osaston toimenpiteiksi mainittujen henkiöiden suhteen.  Sähköttäkää tulokset.

Frolov.

Tunnistenumerot. Avattu salasähke.

Lähde:

Vihavainen – Saharov (toim.): emt. s. 428.

*

No 171

GUGB:n erityisosaston tiedote SNTL:n puolustusasiain kansankomissaarin sijaiselle L.(eo) Z. Mehlisille sotavangiksi otetun suomalaisen tuholaisryhmän jäsenen todistajalausunnosta

No 20264

huhtikuuta 1940

10. maaliskuuta 194 Hiliki- 1:n (Suomen maaperää) alueella valvontajoukot ottivat kiinni suomalaisen Raatikaisen.

Kuulustelussa 10. maaliskuuta 1940 Raatikainen kertoi:

”9. maaliskuuta minut muiden sotilaiden kanssa lähetettiin etulinjaan, mutta sen vuoksi, että jalkani olivat kipeät, jäin jälkeen ryhmästä ja sitten päätin antautua Puna-armeijan vangiksi”.

11. maaliskuuta 1940 saatiin partiolta ilmoitus, jonka mukaan sulkuoston valvontalatu on rikottu kolmesta kohdasta.  Tiedustelu totesi, että kaikki kolme latua tulevat Suomen puolelta.

Olettaen, että tämä saattaa olla maahan tunkeutunut rosvojoukko, sulkuosaton no 5 päällikkö Dubin lähti sotilaiden kanssa autolla.  Tiellä Repoalan, ajettuaan 2,5 km, auot joutui miinakenttään, yksi miina räjähti, kukaan ei loukkaantunut.  2-3 minuutin kuluttua räjähdyksen jälkeen seurasi valomerkit Morse-merkkien tapaan miinakentän suuntaisesti.

Tarkasteltaessa eri puolille meneviä latuja 100-150 metrin päässä räjähdyspaikasta havaittiin kolme ruumista, jotka olivat omin miinoihinsa kuolleita valkosuomalaisia.

Ruumiita tutkittaessa löydettiin karttoja, joista selvisi, että valkosuomalaisten rosvojoukko menee miinakentästä luoteeseen.  Ryhdyttiin toimenpiteisiin rosvojoukon löytämiseksi, mutta tuloksetta, rosvojoukko meni omalle puolelleen jättäen kolme ruumiin lisäksi automaattiaseen lippaineen, kolme kivääriä, 18 kappaletta miinoja, pullon sytytysnestettä ja suuren määrän neuvostovastaisia lehtisiä.

Kaikkien näiden kerättyjen tietojen perusteella Raatikaista kuulusteltiin uudelleen 17. maaliskuuta 940, ja jäätyään kiinni hän kertoi:

”10. maaliskuuta jälkeisenä yönä me olimme lähellä Losoa, Losossa oli Puna-armeijan joukkoja, ja meidän suomalaisjoukot katkaisivat tien, joka yhdisti Losossa sijaitsevat Puna-armeijan joukot muiden joukko-osastojen kanssa.  Täällä me vartioimme tietä.  Tänä aikana 17-miehen suuruinen joukkomme sai käskyn mennä Leutovaaran kautta on Essenin luo, joka oli Leutovaaran järven vasemmalla rannalla, missä saimme tarkat ohjeet.

Von Essenin ohjeiden mukaan kersantti Ruho antoi meille ohjeet, että meidän joukkomme saisi miinoja ja lehtisiä ja lähtisi Puna-armeijan selustaan Neuvostoliiton puolelle.  Tämän käsky perusteella meidän piti miinoittaa siltoja, teitä ja levittää lehtisiä.

Essenin joukossa me saimme miinoja, lehtisiä, kranaatteja ja automaattikiväärit ja illalla 10. maaliskuuta me lähdimme Neuvostoliiton alueen suuntaan.  Joukkueemme johtaja Ruho ilmoitti meille, että me menemme Repolaan ja Uhtuaan.  Repolassa meidän piti miinoittaa siltoja ja tuhota lentokentällä olevat lentokoneet.  Uhtuasta Ruho sanoi, että siellä on paljon lentokoneita, jotka meidän täytyy räjäyttää kranaateilla, ja mukanamme olleet lehtiset meidän piti levittää kyliin ja teille Neuvostoliiton puolella.

Lopullinen päämäärämme oli päästä Uhtuaan, tuhota lentokoneet lentokentällä, konkreettisia lisätehtäviä meidän piti saada paikan päällä suojeluskunnan kersantilta Ruholta.”

Kuulustelussa 18. maaliskuuta Raatikainen kertoi:

”Meidän Neuvostoliiton puolelle lähetettävä 17-miehinen ryhmämme muodostettiin yhdestä joukkueesta jota johti vänrikki Uulo.  Illalla 10. maaliskuuta lähdimme Neuvostoliiton suuntaan. Yhdessä joukon kanssa tulin noin 7 kilometriä, minkä jälkeen pysähdyimme, etummaiset tutkivat kompassia ja karttaa, ja minä olin kaikkein viimeisin.  Tuona aikana tapahtui räjähdys, jonka johdosta kaikki säikähtivät.  Päättelin, että alkoi taistelu, käännyin ja lähdin takaisin.  Kuljettuani noin kaksi kilometriä paluusuuntaan, heitin pois käsikranaatit (englantilaiset), kiväärin ja lehtiset siksi, että oli helpompi kulkea.”

Lisäksi Raatikainen kertoo tuholaisryhmän muiden osanottajien nimet.

Raatikaisen asian tutkinta on päätetty ja luovutetaan sotatribunaalin tuomio antamista varten.

SNTL:n NKVD:n GUGB:n erityisosaston päällikkö, valtion turvallisuuden 3. asteen komissaari

Botskov.

Arkistonumerot. Kopio.

Lähde:

Vihavainen – Saharov (toim.): emt. s 429-430.

*

Suomalaisten Talvisodan sotavankien vaiheita ja kohtaloita Neuvostotiedustelun papereissa:

V. Golitsky: Finnish Prisoner of War in NKVD Camps (1939-1953), 1997:

 

1.12.1939:

Sotavankien kuulustelut todistavat aikaisemmin saatuja teitoja siitä, että vihollinen (suomalaiset) on lähettänyt rintaman etulinjaan parhaita fasistisia suojeluskuntajoukkojaan.  Myös havainnnot, vangeilta saadut tiedot sekä Terijoella kaivosta löydetyn ja pidätetyn Aleksi Ivanovits Sobolevin todistukset viittaavat siihen, suojeluskuntalaiset polttavat vetäytyessään asumuksia.  He polttivat täysin Terijoen kaupungin sekä Hal…-kylän.  Asuinhuoneistoja poltetaan tarkoituksella jättää Puna-armeijan etenevät osastot lämpimiä tiloja vaille.

*

4.12.1939:

14. armeijan toimialueella on kaapattu eteläisen rajasulun arkistot.  Paikallisväestön keskuudesta on paljastettu 9 suojeluskuntalaista ja Kalastajasaarennolla on pidätetty kaksi nuorempaa upseeria.  Arkistot ja upseerit lähetetään Muurmanskiin.

*

6.12.1939:

30. marraskuuta 1939 Suojärven piirissä 8 – 10 kilometrin päässä Naistenjärven asemasta pidätettiin kaksi siviilihenkilöä, jotka seuraavaksi 1. tarkka-ampuja-armeijakunnan NKVD:n erikoisasto lähetti meille (Leningradin sotilaspiirin NKVD:n erikoisosastoon 8.Armeijan yhtymien päällystöltä). 

Me kuulustelimme pidätettyjä ja selvitimme, että Partanen on karjalainen Suomen kansalainen, lukutaidoton, henkilötodistuksessa on hänen valokuvansa: Tavi on suomalainen, Suomen kansalainen, puolueeseen kuulumaton, lukutaitoinen, asuu Suvilahdessa.  Ruumiintarkastuksessa löydettiin henkilötodistus Ivan Tavin nimelle.

Tavin sanojen mukaan löydetty henkilötodistus ei ollut hänen vaan hänen kaverinsa todistus, joka muka oli vahingossa laittanut sen  hänen takkinsa taskuun ja ottanut sen asemasta hänen henkilötodistuksensa.  Pidätetyltä takavarikoitiin kaksi kelloa, keltainen metallisormus ja muitakin esineitä.

Kuulustelussa pidätetyt Tavi ja Partanen väittivät, että he olivat töissä Naistenjärven rautatieasemalla metsätavaran lastaajina.  Sotatoimien alettu he olivat menossa asuinpakkaansa päin, mutta heidät pidätettiin.  Karjalan rajavartiopiiristä saatujen pidätettävien henkilöiden nimiluetteloissa heidän nimiään ei ole.

Pidätetyt on lähetetty KASNT:n (Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan) NKVD:n tiedusteluosastoon.

Lisäys: Partanen ja Tavi eivät esiinnyt suomalaisissa sotavankimatrikkeleissa, vh.

*

7.12.1939:

Sivistyneistön lausunnoista, mainintoja NKVD:n papereissa;

Terijoella käynyt Pietarissa toimiva Gudok-lehden työntekijä L. soitti Pietarista lehden toimitukseen ja kertoi puhelimitse, ettei Terijoella ole mitään Suomen hallitusta ja että Kuusisen ministereistä yksikään ei ole eikä ole koskaan ollutkaan Terijoella, Kuusisen hallitus on olemassa vain paperilla, ja sotajoukkomme kärsivät suuria tappioita.

*

O, peruskoulun 10. luokan oppilas, tuomitun ”kansan vihollisen” poika: ”Ei se ole yllätys, jos jonkun ajan kuluttua Neuvostoliitto ojentaa ”veljenkättä” Afrikan neekereille.  NL:n politiikkaa ei erotu mitenkään fasistisen Saksan politiikasta: jälkimmäinen hyökkää maihin avoimesti, mutta NL tekee sitä alistettujen kansojen ”vapauttamisen” varjolla.”

*

On havaittu muutamia paniikkihuhujen levittämisen tapaus:

”Suomalainen naisosasto vangitsi sotilaitamme, heiltä riisuttiin vaatteet ja poltettiin elävältä nuotiolla.” (68. tykistörykmentin yliluutnantti Drizenko).

*

9.12.1939:

Miehittämillämme alueilla vuoristossa piilotteleva väestö on palaamassa takaisin ja jouduttuaan kosketuksin Puna-armeijan osastojen kanssa vakuuttuu siitä, että valkosuomalaisten sotakiihkoilijoiden levittämät provokaatiohuhut joukoistamme eivät pidä paikkaansa.

Talonpoika Orgolainen palasi Särkisaaren kylälle ja oleskeltuaan kotona kaksi päivä sanoi: ”Minun perheeni vietiin kylältä väkisin, mutta matkalla jätettiin.  Meille kerrottiin paljon kauheuksia Puna-armeijasta, mutta todellisuudessa kaikki on ihan toisin.  Minua kohdellaan hyvin.  Olen tyytyväinen etten lähtenyt monien petettyjen kanssa.  Kun vanhuus tule, saan viettää sitä hyvin ja kaikessa rauhassa.”

*

2.12.1939:

90. tarkka-ampuja-divisioonan 149. rykmentin puna-armeijalainen Ivanov sanoo: ”Neuvostoliitto ei voita suomalaisia.  Olemme sotineet kaksi päivää, makaamme lumessa eikä mitään tuloksia synny”.  18. ta-divisioonan 316. rykmentin puna-armeijalainen Morozov osoitit pelkuruutta hakkaamalla sormensa pois.  Morozov on pidätetty ja siirretty sotatribunaaliin.

Myöhemmin 13.12.1939 raportoitiin:

90. divisioonan puna-armeijalainen Morozov, joka 30. marraskuuta 1939 yritti siirtyä vihollisen puolelle, 50. armeijakunnan sotatribunaali tuomitsi 10 vuoden vankeuteen, josta 5 hän viettää rajoitetuin oikeuksin.

Puna-armeijalaiset P:n ja G:n sotatribunaali tuomitsi korkeimpaan rangaistukseen (lue: kuolemantuomio, vh) yrityksestä järjestä puna-armeijalaisten joukkoantautumisen viholliselle.

*

14.12.1939:

Sotavankien kuulustelut osoittavat, että Suomen armeijan sotilaiden keskuudessa on vahvoja sodanvastaisia mielialoja.  Upseeristo levittää parjaavia sepustuksia Puna-armeijasta.

Sotavanki rivimies H., reserviläinen, ennen liikekannallepanoa työläinen kertoo: ”Kaikilla on sama tahto – lähteä kotiin mahdollisimman pian.  Upseerit lyövät usein sotilaita.  Upseerit kertoivat Puna-armeijan olevan aivan surkea.  Normaali ihminen ei voi pärjätä siellä.  Aseet ovat kelvottomia ja ruoka kehnoa.

Kuulusteltu sotavanki Suomen armeijan aliupseeri, suojeluskuntalainen K. kertoi: ”Suomen armeijassa levitetään kirjettä, jossa hallitus selitti, miksei se hyväksynyt Neuvostoliiton ehdotuksia.  Kirjeessä oli sanottu, että nämä ehdotukset uhkasivat Suomen itsenäisyyttä ja turvallisuutta. Ne eivät olleet välttämättömiä eivätkä elintärkeitä Neuvostoliitolle.  Tietoja Neuvostoliiton vastineeksi tarjoamista alueista ei annettu.”

Sotavangeilta löydetyistä kotoa saaduista kirjeistä huomaa, että Suomen väestö on  sotaa vastaan.  Kirjeessä Suomen armeijan korpraalille L. lukee: ”Tänään pidetään suurten johtajien kokous. Kaikki odottavat uutisia jännittyneinä.  Olisi hyvä, jos maa ei ryhtyisi veriseen peliin.  On kamalaa ja hirvittävää tappaa nuorisoa.”

Vetäytyessään vihollinen jättää miehittämiimme kyliin ja ampumahautoihin paljon vastavallankumouksellisia lentolehtisiä.  Tuoreimmissa lentolehtisissä puolustetaan kansanvihollinen Tuhatsevskia.  Osa näistä lentolehtisistä kulkeutuu sairaaloihin saapuvien puna-armeijalaisten kautta paikallisväestön käsiin.

*

31.12.1939:

Vangiksi otettu 11. jääkärirykmentin sotilas Suominen Eero Ilmari kertoi kuulustelussa 24. joulukuuta:

”Merkittävällä osalla suomalaisista sotilaista mieliala on sodanvastainen.  He pitävät sotaa tarkoituksettomana, koska Suomen armeija ei pysty voittamaan Puna-armeijaa.  Taisteluun sotilaat menevät pakosta, erityisesti hyökkäykseen ja tiedustelemaan, mieluummin puolustautuvat.  Kuolemajärvellä oli tapaus, jossa 11 sotilasta kieltäytyi menemästä tiedusteluretkelle.  Upseeristo yrittää puhua ympäri sotilaita painostamaan Puna-armeijaa, sillä apua tulossa Englannista, Ranskasta ja Ruotsista.  Väestö jäisi suurimmaksi osaksi paikoilleen, mutta upseerit, suojeluskuntalaiset siirtävät (asukkaita) ja sytyttävät asumukset palamaan.  Kuten sotilaat, myöskään kansalaiset eivät voi näyttää poliittisia kasvojaan julman terrorin pelosta.

Lisäys: Sotamies Eero Suominen, s. 1913 Helsinki, 5/JR 11, jäi vangiksi tarkemmin määrittelemättömän ajankohtana Talvisodan aikana Kuolemajärvi, Hatjalahti; palautettiin Suomeen 10.5.1940.

*

5.2.1940, Puna-armeijan suurhyökkäyksen alla:

Punaisen kenttäarmeijan 62. postiaseman työläinen G. Tolkatsev, Omsk-Kirovks postipiiristä loihe lausumaan:

”Tiedätte, että Suomen imperialismin lahjattomat fasistiset sikiöt ovat provosoineet ja julistaneet sodan rakkaalle isänmaallemme Neuvostoliitolle.

Olen ollut rintamalla joulukuun 20. päivästä asti sotimassa valkosuomalaisia pyöveleitä, rosvoja ja poliittisia korttihuijareita vastaan.  Tehtävämme on lyödä vihollinen sen alueella ja tätä kunniatehtävää olemme parhaillaan suorittamassa.”

Tämän jälkimmäisen sikermän lähde:

Vihavainen – Saharov (toim.): emt. Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n kansiot/Talvisota.

*

 

]]>
9 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247965-talvisodan-tragedia-ja-sen-panttivangit-venalaisissa-lahteissa#comments NKVD Sotavangit Suomi 100 vuotta Talvisota Thu, 21 Dec 2017 04:12:00 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247965-talvisodan-tragedia-ja-sen-panttivangit-venalaisissa-lahteissa
Suomalaiset NKVD:n kynsissä Talvisodan aikana ja sen jälkeen http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247881-suomalaiset-nkvdn-kynsissa-talvisodan-aikana-ja-sen-jalkeen <p><em>Surmattuja suomalaisia Venäjällä 1939 - 1953</em></p><p><em>&rdquo;Belofinskie Militant&rdquo; &ndash; Vangittuja ja surmattuja Valkosuomalaisia militantteja ja muita häiriötekijöitä</em></p><p>*</p><p><strong>LUETTELO Suomen kansalaisista</strong>,</p><p><em>jotka Neuvostoliiton kansallisen turvallisuuden organisaatio NKVD on ottanut käsittelyyn sääntörikkomuksista vuosina 1940-1941 </em></p><p><em>(Luettelo lähetetty Neuvostoliiton turvallisuuselimelle NKVD:lle heinäkuussa 1941)</em></p><p><strong>Numero; Sukunimi, Etunimi; syntymävuosi, sotilasarvo.&nbsp; Mistä rikoksesta tuomittu ja kuinka monta vuotta määrätty. Missä pidätetty NKVD:n toimesta:</strong></p><p>1.) LAHTINEN, Reino Khovikovits, syntynyt vuonna 1913, korpraali, tuomittu 8 vuotta Vorkutan ojennustyöleirille;</p><p>Lisätietoja: Lahtinen Reino Olavi, s. 6.8.1913 Multia, korpraali Kevyt Osasto 10. Vangiksi 10.4.1940 Uukuniemi (huomaa siis välirauhan aikana; tuolloin rajalta siepattiin suomalaisia sotilaita, jotka olivat rajaseudulle komennettuina, vh); palasi Suomeen 29.5.1959, toi vaimon ja 4 lasta);</p><p>2.) PUROMÄKI, Lauri Germanovits, s. 1908, sotamies, 1941 tuomittu 8 vuotta Sevzeldorlag;</p><p>Lisätietoja: Puromäki Lauri Matias, s. 28.6.1908 Ähtäri, korpraali, Kev.Os.7, vangiksi 11.4.1940 Uukuniemi (välirauha, vrt. Lahtinen), Tuomio 8 vuotta, kuoli 9.4.1944 Gulagin hämärissä;</p><p>3.) LEHTINEN (ven. asiakirjoissa Leskinen-Lehtinen), Erka Stefanovits, syntynyt vuonna 1908, tuomittu 8 vuodeksi Ustvymlag:</p><p>Lis.: Lehtinen, Erkki, s. 20.4.1908 Keuruu, sotamies, Kev. Os.7, vangiksi 11.4.1940 Uukuniemi (vrt. edellisiin), tuomittu 8 v. Ustvymlagiin, kuoli 15.12.1941.</p><p>4.) KASSIMÄKI, Leevi Kaulla, syntynyt 1910, sotilas, 1941 tuomittu 8 vuodeksi Ustvymlag;</p><p>Lis.: Kassimäki Leevi Asko, s. 5.4.1910 Pälkjärvi, sotamies, 3/Er.P 8, vangittu 15.4.1940 Tohmajärvi,8 v. Usvymlag, kuollut 7.10.1941.</p><p>5.) KHAMMINEN, Antony Yakolevits, s. 1921, kersantti, 1941 tuomittu 8 vuotta Sevzhedorlag.</p><p>6.) ILMARANTA, Yuri Afanasjevits, syntynyt vuonna 1911, sotamies, 1941 tuomittu 8 vuotta Vorkutlag.</p><p>7.) PAKARINEN, Limi Juho Ivanovits, syntynyt vuonna 1912, sotamies, 1941 tuomittu 8 vuotta Ukhtoizhemlag.</p><p>8.) TORVINEN, Arvi Antti, s. 1916, sotamies, 1941 tuomittu 8 vuotta Sevzeldorlag.</p><p>9.) DUNB OKSELM Ak-Selm Ivanovits, s. 1913, kersantti, 1940 tuomittu 8 vuotta Ukhtoizhemlag.</p><p>10.) STRENG, Eriko Invor, s. 1913, kersantti, 1940 tuomittu 8 vuotta Ustvymlag.</p><p>11.) HELENIUS, Edwin Karlovits, s. 1912, korpraali, 1940 tuomittu 8 vuotta Sevzhedorlag.</p><p>12.) THOUMINEN (Tuominen), Lauri Armas, s. 1913, sotamies, 1940 tuomittu 10 vuotta Sevzeldorlag.</p><p>13.) VALENIUS, Yurye Johannes Karlovits, s. 916, 1940 tuomittu 10 vuotta Ustvymlag.</p><p>14.) MURSU, Uno Lassovits, s. 1914, sotilas, 1940 tuomittu 8 vuotta Usvymlag.</p><p>15.) KOITINEN-REUTA, Impi Matvejevits, s. 1907, rivimies, 1938 tuomittu 10 vuotta Vorkutlag.</p><p>16.) ROKKA Jaina Mikkovits, s. 1909, sotamies, 1940 tuomittu 5 vuotta Kraslag.</p><p>17.) TURUNEN, Vaine Matvejevts, s. 1906, rangaistusta ei ole tuomittu.&nbsp; Pidätettiin 19. päivä syyskuuta 1940 Krasnojarskissa.</p><p>18.) FORREST, Vidor, s. 1913, kersantti&nbsp; Tietoja ei ole saatavilla.&nbsp; 8 vuotta Siblag.</p><p>19.) MYLYVITT (Myllyviita), Aarne.&nbsp; Ei tietoja.&nbsp; Sotamies.&nbsp; Ei tietoja. 8 vuotta Kraslag.</p><p>20.) VUOERNO Iorma.&nbsp; Tietoja ei saatavilla. Reserviläinen.&nbsp; Ei tietoja. 8 vuotta Sevzeldorlag.</p><p>21.) TORVINEN, J.&nbsp; Ei tietoja.&nbsp; sotamies. Ei tietoja. 8 vuotta Sevzeldorlag.</p><p>22.) KAIA, Toivo.&nbsp; Ei tietoja.&nbsp; Sotamies. Ei tietoja. 8 vuotta Vyatlag.</p><p>23.) SILANDER, A. O. Ei tietoja.&nbsp; Sotamies. Ei tietoja. 8 vuotta Vyatlag.</p><p>24.) <strong>KOIVISTO, Eino</strong>.&nbsp; Ei tietoja. sotamies. Tietoja ei saatavilla.&nbsp; 8 vuotta Karlag.</p><p><em>Lisätietoja</em>: <strong><em>Eino Koivisto on Ikaalisten mies</em></strong>; <em>syntynyt 18.11.1920 Ikaalisten maalaiskunnassa, Kallionkielen kylässä, palveli sotamiehenä 4./JR 21:ssä, joutui sotavangiksi 1.6.1940 Tyrjässä.&nbsp; Ehti palvella asevelvollisena vain lyhyen ajan, peruskoulutuksen jälkeen määrättiin Talvisodan jälkeiselle uudelle rajalle, jossa varusmiespalvelusta suorittavan ryhmän jäsenenä oli Suomen puolella vartiossa, kun NKVD:n sieppauspartio vei erään ladon nurkalta Einon ja kuljetti rajan yli. &nbsp;Matkaa sieppauspaikalta rajalle oli noin kilometri toista, ja Einon kivääri jäi nojalleen ladon seinustalle; tapauksen silminnäki asetoveri läheiseltä mäeltä.&nbsp; Vastaavankaltaisia rajasieppauksia tapahtui kymmenittäin välirauhan aikana 1940-1941.&nbsp; Sotavankeuteen joutuessaan Eino Koivisto oli 19-vuotias.&nbsp; Hän kuoli Neuvostoliiton sisäministeriön vankileirillä Karagandassa, Kazakstanissa runsaan kolmen vuoden sotavankeuden jälkeen 1.7.1943.(</em>vh)</p><p>25.) NIILES, Reynaud.&nbsp; Ei tietoja saatavilla.&nbsp; sotamies. 1941, 8 vuotta Vorkutlag.</p><p>26.) SIKKO, Tauno, ei tietoja saatavilla.&nbsp; 1941 tuomittu 10 vuotta Vorkutlag.</p><p>27.) MARJANEN, Unto, ei tietoja reserviläinen, 1941 tuomittu 10 vuotta Ustvymlag.</p><p>28.) REPELINEN, Ville, ei tietoja, epäselvä.</p><p>29.) KUZNETSOV, Juho Jurevits, ei tietoja. sotilas. 17. huhtikuuta 1941, <strong><em>ammuttiin Moskovan tuomioistuimen päätöksellä</em></strong> (ei aivan varmuutta).</p><p>30.) TORIKKA, Alexander Ivanovits, ei tietoja, reservivartija, 21. helmikuuta 1941, <strong><em>ammuttiin Moskovan tuomioistuimen päätöksellä</em></strong> (ei aivan varmuutta)</p><p><strong>Lähde:</strong></p><p><em>V. Golitsky, (1997); aineisto</em></p><p><em>*</em></p><p><strong>Lue lisää välirauhan 1940-1941 aikana kadonneista ja tapetuista siviileistä ja sotilaista</strong>,</p><p><strong>Juha Pohjonen</strong>; <a href="https://www.tammi.fi/uutiset/uutuuskirja-kertoo-valirauhan-aikana-kadonneista-ja-tapetuista-siviileista-ja-sotilaista"><u>https://www.tammi.fi/uutiset/uutuuskirja-kertoo-valirauhan-aikana-kadonneista-ja-tapetuista-siviileista-ja-sotilaista</u></a> &amp; <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001254601.html"><u>https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001254601.html</u></a> &nbsp;&amp;&nbsp; <a href="https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Neuvostoliitto-sieppasi-talvisodan-j%C3%A4lkeen-satoja-suomalaisia-vain-pieni-osa-palasi/829742"><u>https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Neuvostoliitto-sieppasi-talvisodan-j%C3%A4lkeen-satoja-suomalaisia-vain-pieni-osa-palasi/829742</u></a></p><p>Välirauhan aikana Neuvostoliiton puolelle rajaa päätyi yhteensä 212 suomalaista, joista takaisin pääsi vain 79 ihmistä.; <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9135417"><u>https://yle.fi/uutiset/3-9135417</u></a> &nbsp;&amp;</p><p><a href="https://www.sttinfo.fi/tiedote/uutuuskirja-kertoo-valirauhan-aikana-kadonneista-ja-tapetuista-siviileista-ja-sotilaista?publisherId=2326&amp;releaseId=50655646"><u>https://www.sttinfo.fi/tiedote/uutuuskirja-kertoo-valirauhan-aikana-kadonneista-ja-tapetuista-siviileista-ja-sotilaista?publisherId=2326&amp;releaseId=50655646</u></a> &amp;</p><p><a href="https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/430344-suomalaisia-alkoi-kadota-mystisesti-tutkija-puna-armeija-miehitti-suomea-laajoilla"><u>https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/430344-suomalaisia-alkoi-kadota-mystisesti-tutkija-puna-armeija-miehitti-suomea-laajoilla</u></a> &nbsp;&amp; &nbsp;</p><p><a href="https://esaimaa.fi/uutiset/kulttuuri-ja-viihde/4e6f2539-f6e9-40c5-b23d-8646d871517d"><u>https://esaimaa.fi/uutiset/kulttuuri-ja-viihde/4e6f2539-f6e9-40c5-b23d-8646d871517d</u></a></p><p>*</p><p><strong>LUETTELO</strong></p><p><strong>Suomen kansalaisista</strong>,</p><p><em>jotka NKVD:n valvontajärjestelmät ottaneet käsiteltävikseen vuosien 1939-1940 aikana (valikoitu luettelo, vain Neuvostoliiton punaisen armeijan 9. Armeijan toiminta-alueella <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliiton_9._armeija"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliiton_9._armeija</u></a> );</em></p><p><em>Luettelo sisältää rajatusti selvitystietoja, mitä varten henkilö pidätettiin armeijan takana Sotilastuomioistuimen päätöksellä</em>.</p><p>1.) SEPPÄNEN, Kalle, asukas lähellä Suomussalmen Juntusrantaa, Suomen tiedustelupalvelun toimija, suojeluskunnan jäsen, 1922 poliisi, mukana vakoilutoiminnassa.&nbsp; Tuomittu korkeimpaan rangaistukseen (teloitus).&nbsp; Tuomio pantu täytäntöön.</p><p>2.) MERILÄINEN, Maggi Heikki.&nbsp; Hän harjoitti vakoilutoimintaa.&nbsp; Liittyy Kalle Seppäsen, entinen jäsen Karjalan seikkailussa 1933.&nbsp; Kuolemantuomio (ammuttavaksi).&nbsp; Tuomio pantu täytäntöön.</p><p>3.) TAURIAINEN, Oskar, vapaaehtoinen sabotaasiyksikön jäsen, toimi kuljettajana osaksi yksittäisten ryhmien taistelijoita ja komentajia.&nbsp; Korkein rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio pantu täytäntöön.</p><p>4.) HEIKKINEN, Ailey Juho.&nbsp; Hän oli harjoittamassa vakoilutoimintaa, aseiden anastusta, hänen talossaan sijaitsi laiton tiedustelupiste.&nbsp; Korkein rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio pantu täytäntöön.</p><p>5.) HEIKKINEN, Josip Hugo.&nbsp; Oli harjoittamassa vakoilutoimitaa ja vihamielistä propagandaa puna-armeijaa kohtaan, aktiivisen ukrainalaisen (kanssa?).&nbsp; Korkein rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio pantu täytäntöön.</p><p>6.) SEPPÄNEN, Jalmari Sakarinpoika.&nbsp; Suomalaisen tiedustelupalvelun agentti, joka harjoitti vakoilutoimintaa.&nbsp; Korkein rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio pantu täytäntöön.</p><p>7.) MOILANEN, Iikka Ilkovits.&nbsp; Käskytti vakoilutoimintaan, vihamieliseen propagandaan ja ilmoitti terrorihankkeita Puna-armeijan sotilasosastoja vastaan.&nbsp; Korkein rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio pantu täytäntöön.</p><p>8.) MOILANEN, Andrey.&nbsp; Toiminut vakoilijana yhdessä Iikka Moilasen kanssa.&nbsp; Korkein rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio pantu täytäntöön.</p><p>9.) JUNTUNEN, Paavo, suojeluskuntalainen, harjoitti vakoilutoimintaa.&nbsp; Korkein rangaistus (teloitus). Tuomio pantu täytäntöön.</p><p>10.) MIKKONEN, Antti Heikki.&nbsp; Vuonna 1918 hän taisteli punaisen legioonan joukkoja vastaan.&nbsp; Tiedustelua koskevien ohjeiden mukaisesti toistuvasti ylitti Suomen ja Neuvostoliiton valtiorajan.&nbsp; Oli harjoittamassa vakoilutoimintaa.&nbsp; Korkein rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio pantu täytäntöön.</p><p>11.) MOILANEN, Tuomas Tuomaanpoika.&nbsp; Suomen tiedustelupalvelun lähettämänä toistuvasti ylitti Neuvostoliiton valtiorajan.&nbsp; Oli harjoittamassa vakoilutoimintaa&nbsp; Korkein rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio pantu täytäntöön.</p><p>12.) SEPPÄNEN, Lauri Ilmari.&nbsp; Suomen tiedustelupalvelun määräyksestä toistuvasti läpäissyt valtion rajan Neuvostoliittoon, vuonna 1934, oli loukkaantunut ylittäessään rajan ja jouduttuaan rajaselkkaukseen (Neuvostoliiton rajavahdit havaitsivat).&nbsp; Oli harjoittamassa vakoilutoimintaa.&nbsp; Korkein rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio pantu täytäntöön.</p><p>13.) KORHONEN, Väinö Taavetti.&nbsp; Suojeluskuntalainen.&nbsp; Suomen salaisen poliisin edustaja, vuosina 1924-1927 raportoituja tietoja vallankumouksellisista työntekijöistä, ollut edelleen armeijan poliisin (sotilastiedustelu) agentti.&nbsp; Toteutusta koskevia tietoja ei ole.</p><p>14.) RAATIKAINEN, Einari, sabotointiryhmän jäsen (17 henkilöä).&nbsp;</p><p><strong>Luettelon lähde</strong>:</p><p><em>V. Galitky laatinut GARF:n, TsKhlDK:n, TsAMO RF:n asiakirjakokoelmien perusteella (1997).</em></p><p>*</p><p><strong>LUETTELO</strong></p><p><strong>Suomen kansalaisista</strong>,</p><p><em>joiden toiminta on tukahdutettu Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD:n toimenpitein sodan 1941-1944 jälkeen (esimerkkitiedot);</em></p><p>Numero, asetelmatiedot: kun tietoja rikoksesta, josta henkilö pidätettiin ja sotatribunaalin asiassa antama tuomio;</p><p>1.) PAUKONEN, I.M. syntynyt 1916, vuoroesimies, kauppa numero 1, rengastehtaaseen, 1 päivänä toukokuuta 1941 vastavallankumouksellinen toiminta Leningradin kaupungissa (ja vakooja).&nbsp; Kuolemanrangaistus (ammuttu).&nbsp; Rangaistus täytetty.</p><p>2.) WEIZEN, P.A. s. 1922, taidekoulun entinen opiskelija.&nbsp; Kuolemanrangaistus (ammuttu).&nbsp; Rangaistus täytetty.</p><p>3.) VEYZENEN, S.I. s. 1900, Kaartin leipomo &rdquo;Punainen Paakari&rdquo;.&nbsp; Kuolemanrangaistus (ammuttu).&nbsp; Tuomio täytetty.</p><p>4.) KHYANNIKAYAINEN, M.M. (Hannikainen?), syntynyt vuonna 1900, kollektiivisen tilan &rdquo;Aamulla&rdquo; puheenjohtaja lokakuussa 1941 Novgorodin alueella terrorismia ja sabotointia varten.&nbsp; Kuolemanrangaistus (ammuttu). Tuomio täytetty.</p><p>5.) KHAINNUKAINEN D.D. syntynyt vuonna 1900, kollektiivisen tilan &rdquo;Punainen työ&rdquo; puheenjohtaja syksyllä 1941 Leningradin Vsevolozhskin alueella vakoilusta ja sabotoinnista.&nbsp; Kuolemanrangaistus (ammuttu).&nbsp; Tuomio täytetty.</p><p>6.) MUSTONEN, J.I. syntynyt vuonna 1901, kollektiivitilan maanviljelijä.&nbsp; Kuolemanrangaistus (ammuttu).&nbsp; Tuomio täytetty.</p><p>7.) SUSIE; F.M. syntynyt vuona 1883, kollektiivitilan maanviljelijä.&nbsp; Kuolemanrangaistus (ammuttu).&nbsp; Tuomio täytetty.</p><p>8.) KAJAVA; Kh. I. syntynyt vuonna 1912, sotamies, 579. Erillinen rakentajapataljoona (OSB).&nbsp; Syyskuussa 1941 Neuvostoliiton vastaista propaganda ja aikomusta edistää Suomen joukkojen sotaponnistuksia.&nbsp; Kuolemanrangaistus (ammuttu).&nbsp; Tuomio täytetty.</p><p>9.) HAIMI, P. I. s. 1906, rivimies.&nbsp; 579. OSB.&nbsp; Syyskuussa 1941 Neuvostoliiton vastaista propagandaa aikomuksena edistää Suomen joukkoja.&nbsp; Tuomio annettu: Maksimaalinen rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio on pantu täytäntöön.</p><p>10.) HEINONEN, D.I. s. 1915, sotamies 579.OBS.&nbsp; Maksimaalinen rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio on pantu täytäntöön.</p><p>11.) PULKKINEN, S. I. syntynyt 1906, sotamies 579. OBS.&nbsp; Maksimaalinen rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio pantu täytäntöön.</p><p>12.) KOKKO J.I. syntynyt 1906, sotamies 579.OSB.,&nbsp; Maksimaalinen rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio on pantu täytäntöön.</p><p>13.) KHAYGORA, M.J.&nbsp; syntynyt vuonna 1907, sotamies 579.OSB.&nbsp; Maksimaalinen rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio on pantu täytäntöön.</p><p>14.) PUTKINEN, A.M. syntynyt vuonna 1908, sotamies, 579.OSB.&nbsp; Maksimaalinen rangaistus (teloitus).&nbsp; Tuomio on pantu täytäntöön.</p><p><strong>Luettelo:</strong></p><p><em>V. Galitsky laatinut GARF:n, TsKhlDk:n ja TsAMO RF:n datan perusteella.</em></p><p>*</p><p><strong>LUETTELO</strong></p><p><strong>SUOMEN kansalaisista</strong>,</p><p><em>jotka tuomittiin Neuvostoliitossa valtion rajan laittomaan siirtoon liittyen vuosina 1944-194 ja joita pidettiin sotavoimien leireissä (<strong>V.M: Molotovin</strong> 15.8.1947 antamassa kertomuksessa);</em></p><p>Sukunimi, etunimi, sukutaulu, syntymävuosi:</p><p>1.) Kokkonen, Vilgo Ios, syntynyt 1924</p><p>2.) Ackerman, Arno Evert, 1917</p><p>3.) Vayalainen, Yogo Petrovits, 1908 (Veijalainen?)</p><p>4.) Flinkman, Tazio Erkovits, 1912</p><p>5.) Manuka, Eino-Tomasz Anta, 1928</p><p>6.) Hedman Eino Esa, 1924</p><p>7.) Yankinen, Veiko-Oljani Gustavovits, 1925</p><p>8.) Khustari, Vayko Matvejevits, 1914</p><p>9.) Nohainen, Samo Tafano, 1914</p><p>10.) Hirionen, Erkki-Vaino Anton, 1923</p><p>11.) Rutanen, Erkki Allan Onni, 1925</p><p>12.) Tolvanen, Morti Aro-Antti,1921</p><p><strong>Lähde: </strong></p><p><em>V Galitsky, tekijä laatinut GARF-tietojen yhdistelmien perusteella arkistokokonaisuudesta.</em></p><p>*</p><p><strong>LUETTELO</strong></p><p><strong>Suomen kansalaisuuden omaavista toimijoista</strong>,</p><p><em>jotka <strong>Viron Sosialistisen Neuvostotasavallan NKVD</strong>:n toimesta internoitiin kesäkuun lopulla 1941</em> (Sen johdosta, että Suomi liittyi sotaan Neuvostoliittoa vastaan.)</p><p>Numero; Sukunimi; Etunimi ja sukutaulu; syntymävuosi, syntymäpaikka, asuinpaikka ja ammatti:</p><p>1.) VILEM Pavo Valerianovich, 1919 Tyri, ESSR, Tyri ESSR, työttömänä.</p><p>2.) NIIMAN, Johan Johannovich, 1877 Bruner, Suomi, Tallinna, Automotive Mechanic</p><p>3.) NIIMAN, Fanny Davydovna, 1878 Purkala, Tallinna, kotiäiti</p><p>4.) PELLINEN, Lyuli Janovna, 1913 Suomi, työläinen</p><p>5.) HENRYKSON, Toini Juliosovna, 1915 Oulu Suomi, työläinen</p><p>6.) NIKULAINEN, Otto Wihelm Andreevitch, 1891 Mikkeli Suomi, Tarymaan piiri, metsuri</p><p>7.) SCHMALZ, Paula Maksimovna, 1897 Joensuu Suomi, Tartto ESSR; ilman varsinaista ammattia<br />8.) SHMALTS, Pavel Aleksandrovits, 1926 Tartto, Tartto ESSR, oppilas</p><p>9.) HUOLONEN, Alexei Simonovts, 1891 Oranienbaum Venäjä, Tartto ESSR, tarjoilija</p><p>10.) KIVI, Juho-William Juhovits, 1894 Jyväskylä, Kaila ESSR, maaaloustyöntekijä</p><p>11.). KIVIAHO, Margareta Semenovna, 1890 Tsiuhanda Suomi, Narva ESSR, työläinen</p><p>12.) RANTANEN, Erland Karlovits, 1872 Liimo provinssi, Narva ESSR, suutari</p><p>13.) MENTIMATI, Amanda Erikovna, 1891 Hauho provinssi, Tartumaa ESSR:n työntekijä</p><p>14) AHDE, Kustaa Florientievna, 188 Vihti, Tana ESSR:n työntekijä</p><p>15.) KAKKI, Nostor Ioganovits, 1890 Suomi, Paide ESSR, puuseppä</p><p>16.) KEKÄLÄINEN, Fanny Karlovna, 1889 Suomi, Paide ESSR, opettaja</p><p><em>Lähde: </em></p><p><em>VGolitsky/GARF, asiakirjojen kokoelma.</em></p><p><em>Galitski, Vladimir: Finskie voennoplennye v lagerjah NKVD (1939-1953). Graal, Moskova, 1997.</em></p><p>Mihin näiden Suomen kansalaisten kohtalot johtivat, jää tiedon puutteessa arvailtavaksi.&nbsp; Laajojen ja syvälle käyvien puhdistusten aikana voidaan päätellä monien, josko kaikkien, joutuneen niskalaukauksen uhriksi. vh</p><p>*</p><p><em>Edellä olen noudattanut venäläisten alkuperäislähteiden muotoiluja niin pitkälle kuin se tarkoituksenmukaisuussyistä on ollut mahdollista ja mielekästä.&nbsp; Selvissä ja yleisesti tiedossa olevissa tapauksissa olen &rdquo;suomentanut&rdquo; nimiä tai tekstiä, mutta muutoin uskollisuus alkuperäislähteelle on pyritty säilyttämään.&nbsp; Myöhemmin on tarkoitus syventää tässä mainittujen &ndash; sekä muista lähteistä saatavissa olevien &ndash; uhrien kohtaloita siinä määrin kuin tietoja on esitettävissä.</em></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Surmattuja suomalaisia Venäjällä 1939 - 1953

”Belofinskie Militant” – Vangittuja ja surmattuja Valkosuomalaisia militantteja ja muita häiriötekijöitä

*

LUETTELO Suomen kansalaisista,

jotka Neuvostoliiton kansallisen turvallisuuden organisaatio NKVD on ottanut käsittelyyn sääntörikkomuksista vuosina 1940-1941

(Luettelo lähetetty Neuvostoliiton turvallisuuselimelle NKVD:lle heinäkuussa 1941)

Numero; Sukunimi, Etunimi; syntymävuosi, sotilasarvo.  Mistä rikoksesta tuomittu ja kuinka monta vuotta määrätty. Missä pidätetty NKVD:n toimesta:

1.) LAHTINEN, Reino Khovikovits, syntynyt vuonna 1913, korpraali, tuomittu 8 vuotta Vorkutan ojennustyöleirille;

Lisätietoja: Lahtinen Reino Olavi, s. 6.8.1913 Multia, korpraali Kevyt Osasto 10. Vangiksi 10.4.1940 Uukuniemi (huomaa siis välirauhan aikana; tuolloin rajalta siepattiin suomalaisia sotilaita, jotka olivat rajaseudulle komennettuina, vh); palasi Suomeen 29.5.1959, toi vaimon ja 4 lasta);

2.) PUROMÄKI, Lauri Germanovits, s. 1908, sotamies, 1941 tuomittu 8 vuotta Sevzeldorlag;

Lisätietoja: Puromäki Lauri Matias, s. 28.6.1908 Ähtäri, korpraali, Kev.Os.7, vangiksi 11.4.1940 Uukuniemi (välirauha, vrt. Lahtinen), Tuomio 8 vuotta, kuoli 9.4.1944 Gulagin hämärissä;

3.) LEHTINEN (ven. asiakirjoissa Leskinen-Lehtinen), Erka Stefanovits, syntynyt vuonna 1908, tuomittu 8 vuodeksi Ustvymlag:

Lis.: Lehtinen, Erkki, s. 20.4.1908 Keuruu, sotamies, Kev. Os.7, vangiksi 11.4.1940 Uukuniemi (vrt. edellisiin), tuomittu 8 v. Ustvymlagiin, kuoli 15.12.1941.

4.) KASSIMÄKI, Leevi Kaulla, syntynyt 1910, sotilas, 1941 tuomittu 8 vuodeksi Ustvymlag;

Lis.: Kassimäki Leevi Asko, s. 5.4.1910 Pälkjärvi, sotamies, 3/Er.P 8, vangittu 15.4.1940 Tohmajärvi,8 v. Usvymlag, kuollut 7.10.1941.

5.) KHAMMINEN, Antony Yakolevits, s. 1921, kersantti, 1941 tuomittu 8 vuotta Sevzhedorlag.

6.) ILMARANTA, Yuri Afanasjevits, syntynyt vuonna 1911, sotamies, 1941 tuomittu 8 vuotta Vorkutlag.

7.) PAKARINEN, Limi Juho Ivanovits, syntynyt vuonna 1912, sotamies, 1941 tuomittu 8 vuotta Ukhtoizhemlag.

8.) TORVINEN, Arvi Antti, s. 1916, sotamies, 1941 tuomittu 8 vuotta Sevzeldorlag.

9.) DUNB OKSELM Ak-Selm Ivanovits, s. 1913, kersantti, 1940 tuomittu 8 vuotta Ukhtoizhemlag.

10.) STRENG, Eriko Invor, s. 1913, kersantti, 1940 tuomittu 8 vuotta Ustvymlag.

11.) HELENIUS, Edwin Karlovits, s. 1912, korpraali, 1940 tuomittu 8 vuotta Sevzhedorlag.

12.) THOUMINEN (Tuominen), Lauri Armas, s. 1913, sotamies, 1940 tuomittu 10 vuotta Sevzeldorlag.

13.) VALENIUS, Yurye Johannes Karlovits, s. 916, 1940 tuomittu 10 vuotta Ustvymlag.

14.) MURSU, Uno Lassovits, s. 1914, sotilas, 1940 tuomittu 8 vuotta Usvymlag.

15.) KOITINEN-REUTA, Impi Matvejevits, s. 1907, rivimies, 1938 tuomittu 10 vuotta Vorkutlag.

16.) ROKKA Jaina Mikkovits, s. 1909, sotamies, 1940 tuomittu 5 vuotta Kraslag.

17.) TURUNEN, Vaine Matvejevts, s. 1906, rangaistusta ei ole tuomittu.  Pidätettiin 19. päivä syyskuuta 1940 Krasnojarskissa.

18.) FORREST, Vidor, s. 1913, kersantti  Tietoja ei ole saatavilla.  8 vuotta Siblag.

19.) MYLYVITT (Myllyviita), Aarne.  Ei tietoja.  Sotamies.  Ei tietoja. 8 vuotta Kraslag.

20.) VUOERNO Iorma.  Tietoja ei saatavilla. Reserviläinen.  Ei tietoja. 8 vuotta Sevzeldorlag.

21.) TORVINEN, J.  Ei tietoja.  sotamies. Ei tietoja. 8 vuotta Sevzeldorlag.

22.) KAIA, Toivo.  Ei tietoja.  Sotamies. Ei tietoja. 8 vuotta Vyatlag.

23.) SILANDER, A. O. Ei tietoja.  Sotamies. Ei tietoja. 8 vuotta Vyatlag.

24.) KOIVISTO, Eino.  Ei tietoja. sotamies. Tietoja ei saatavilla.  8 vuotta Karlag.

Lisätietoja: Eino Koivisto on Ikaalisten mies; syntynyt 18.11.1920 Ikaalisten maalaiskunnassa, Kallionkielen kylässä, palveli sotamiehenä 4./JR 21:ssä, joutui sotavangiksi 1.6.1940 Tyrjässä.  Ehti palvella asevelvollisena vain lyhyen ajan, peruskoulutuksen jälkeen määrättiin Talvisodan jälkeiselle uudelle rajalle, jossa varusmiespalvelusta suorittavan ryhmän jäsenenä oli Suomen puolella vartiossa, kun NKVD:n sieppauspartio vei erään ladon nurkalta Einon ja kuljetti rajan yli.  Matkaa sieppauspaikalta rajalle oli noin kilometri toista, ja Einon kivääri jäi nojalleen ladon seinustalle; tapauksen silminnäki asetoveri läheiseltä mäeltä.  Vastaavankaltaisia rajasieppauksia tapahtui kymmenittäin välirauhan aikana 1940-1941.  Sotavankeuteen joutuessaan Eino Koivisto oli 19-vuotias.  Hän kuoli Neuvostoliiton sisäministeriön vankileirillä Karagandassa, Kazakstanissa runsaan kolmen vuoden sotavankeuden jälkeen 1.7.1943.(vh)

25.) NIILES, Reynaud.  Ei tietoja saatavilla.  sotamies. 1941, 8 vuotta Vorkutlag.

26.) SIKKO, Tauno, ei tietoja saatavilla.  1941 tuomittu 10 vuotta Vorkutlag.

27.) MARJANEN, Unto, ei tietoja reserviläinen, 1941 tuomittu 10 vuotta Ustvymlag.

28.) REPELINEN, Ville, ei tietoja, epäselvä.

29.) KUZNETSOV, Juho Jurevits, ei tietoja. sotilas. 17. huhtikuuta 1941, ammuttiin Moskovan tuomioistuimen päätöksellä (ei aivan varmuutta).

30.) TORIKKA, Alexander Ivanovits, ei tietoja, reservivartija, 21. helmikuuta 1941, ammuttiin Moskovan tuomioistuimen päätöksellä (ei aivan varmuutta)

Lähde:

V. Golitsky, (1997); aineisto

*

Lue lisää välirauhan 1940-1941 aikana kadonneista ja tapetuista siviileistä ja sotilaista,

Juha Pohjonen; https://www.tammi.fi/uutiset/uutuuskirja-kertoo-valirauhan-aikana-kadonneista-ja-tapetuista-siviileista-ja-sotilaista & https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001254601.html  &  https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Neuvostoliitto-sieppasi-talvisodan-j%C3%A4lkeen-satoja-suomalaisia-vain-pieni-osa-palasi/829742

Välirauhan aikana Neuvostoliiton puolelle rajaa päätyi yhteensä 212 suomalaista, joista takaisin pääsi vain 79 ihmistä.; https://yle.fi/uutiset/3-9135417  &

https://www.sttinfo.fi/tiedote/uutuuskirja-kertoo-valirauhan-aikana-kadonneista-ja-tapetuista-siviileista-ja-sotilaista?publisherId=2326&releaseId=50655646 &

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/430344-suomalaisia-alkoi-kadota-mystisesti-tutkija-puna-armeija-miehitti-suomea-laajoilla  &  

https://esaimaa.fi/uutiset/kulttuuri-ja-viihde/4e6f2539-f6e9-40c5-b23d-8646d871517d

*

LUETTELO

Suomen kansalaisista,

jotka NKVD:n valvontajärjestelmät ottaneet käsiteltävikseen vuosien 1939-1940 aikana (valikoitu luettelo, vain Neuvostoliiton punaisen armeijan 9. Armeijan toiminta-alueella https://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliiton_9._armeija );

Luettelo sisältää rajatusti selvitystietoja, mitä varten henkilö pidätettiin armeijan takana Sotilastuomioistuimen päätöksellä.

1.) SEPPÄNEN, Kalle, asukas lähellä Suomussalmen Juntusrantaa, Suomen tiedustelupalvelun toimija, suojeluskunnan jäsen, 1922 poliisi, mukana vakoilutoiminnassa.  Tuomittu korkeimpaan rangaistukseen (teloitus).  Tuomio pantu täytäntöön.

2.) MERILÄINEN, Maggi Heikki.  Hän harjoitti vakoilutoimintaa.  Liittyy Kalle Seppäsen, entinen jäsen Karjalan seikkailussa 1933.  Kuolemantuomio (ammuttavaksi).  Tuomio pantu täytäntöön.

3.) TAURIAINEN, Oskar, vapaaehtoinen sabotaasiyksikön jäsen, toimi kuljettajana osaksi yksittäisten ryhmien taistelijoita ja komentajia.  Korkein rangaistus (teloitus).  Tuomio pantu täytäntöön.

4.) HEIKKINEN, Ailey Juho.  Hän oli harjoittamassa vakoilutoimintaa, aseiden anastusta, hänen talossaan sijaitsi laiton tiedustelupiste.  Korkein rangaistus (teloitus).  Tuomio pantu täytäntöön.

5.) HEIKKINEN, Josip Hugo.  Oli harjoittamassa vakoilutoimitaa ja vihamielistä propagandaa puna-armeijaa kohtaan, aktiivisen ukrainalaisen (kanssa?).  Korkein rangaistus (teloitus).  Tuomio pantu täytäntöön.

6.) SEPPÄNEN, Jalmari Sakarinpoika.  Suomalaisen tiedustelupalvelun agentti, joka harjoitti vakoilutoimintaa.  Korkein rangaistus (teloitus).  Tuomio pantu täytäntöön.

7.) MOILANEN, Iikka Ilkovits.  Käskytti vakoilutoimintaan, vihamieliseen propagandaan ja ilmoitti terrorihankkeita Puna-armeijan sotilasosastoja vastaan.  Korkein rangaistus (teloitus).  Tuomio pantu täytäntöön.

8.) MOILANEN, Andrey.  Toiminut vakoilijana yhdessä Iikka Moilasen kanssa.  Korkein rangaistus (teloitus).  Tuomio pantu täytäntöön.

9.) JUNTUNEN, Paavo, suojeluskuntalainen, harjoitti vakoilutoimintaa.  Korkein rangaistus (teloitus). Tuomio pantu täytäntöön.

10.) MIKKONEN, Antti Heikki.  Vuonna 1918 hän taisteli punaisen legioonan joukkoja vastaan.  Tiedustelua koskevien ohjeiden mukaisesti toistuvasti ylitti Suomen ja Neuvostoliiton valtiorajan.  Oli harjoittamassa vakoilutoimintaa.  Korkein rangaistus (teloitus).  Tuomio pantu täytäntöön.

11.) MOILANEN, Tuomas Tuomaanpoika.  Suomen tiedustelupalvelun lähettämänä toistuvasti ylitti Neuvostoliiton valtiorajan.  Oli harjoittamassa vakoilutoimintaa  Korkein rangaistus (teloitus).  Tuomio pantu täytäntöön.

12.) SEPPÄNEN, Lauri Ilmari.  Suomen tiedustelupalvelun määräyksestä toistuvasti läpäissyt valtion rajan Neuvostoliittoon, vuonna 1934, oli loukkaantunut ylittäessään rajan ja jouduttuaan rajaselkkaukseen (Neuvostoliiton rajavahdit havaitsivat).  Oli harjoittamassa vakoilutoimintaa.  Korkein rangaistus (teloitus).  Tuomio pantu täytäntöön.

13.) KORHONEN, Väinö Taavetti.  Suojeluskuntalainen.  Suomen salaisen poliisin edustaja, vuosina 1924-1927 raportoituja tietoja vallankumouksellisista työntekijöistä, ollut edelleen armeijan poliisin (sotilastiedustelu) agentti.  Toteutusta koskevia tietoja ei ole.

14.) RAATIKAINEN, Einari, sabotointiryhmän jäsen (17 henkilöä). 

Luettelon lähde:

V. Galitky laatinut GARF:n, TsKhlDK:n, TsAMO RF:n asiakirjakokoelmien perusteella (1997).

*

LUETTELO

Suomen kansalaisista,

joiden toiminta on tukahdutettu Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD:n toimenpitein sodan 1941-1944 jälkeen (esimerkkitiedot);

Numero, asetelmatiedot: kun tietoja rikoksesta, josta henkilö pidätettiin ja sotatribunaalin asiassa antama tuomio;

1.) PAUKONEN, I.M. syntynyt 1916, vuoroesimies, kauppa numero 1, rengastehtaaseen, 1 päivänä toukokuuta 1941 vastavallankumouksellinen toiminta Leningradin kaupungissa (ja vakooja).  Kuolemanrangaistus (ammuttu).  Rangaistus täytetty.

2.) WEIZEN, P.A. s. 1922, taidekoulun entinen opiskelija.  Kuolemanrangaistus (ammuttu).  Rangaistus täytetty.

3.) VEYZENEN, S.I. s. 1900, Kaartin leipomo ”Punainen Paakari”.  Kuolemanrangaistus (ammuttu).  Tuomio täytetty.

4.) KHYANNIKAYAINEN, M.M. (Hannikainen?), syntynyt vuonna 1900, kollektiivisen tilan ”Aamulla” puheenjohtaja lokakuussa 1941 Novgorodin alueella terrorismia ja sabotointia varten.  Kuolemanrangaistus (ammuttu). Tuomio täytetty.

5.) KHAINNUKAINEN D.D. syntynyt vuonna 1900, kollektiivisen tilan ”Punainen työ” puheenjohtaja syksyllä 1941 Leningradin Vsevolozhskin alueella vakoilusta ja sabotoinnista.  Kuolemanrangaistus (ammuttu).  Tuomio täytetty.

6.) MUSTONEN, J.I. syntynyt vuonna 1901, kollektiivitilan maanviljelijä.  Kuolemanrangaistus (ammuttu).  Tuomio täytetty.

7.) SUSIE; F.M. syntynyt vuona 1883, kollektiivitilan maanviljelijä.  Kuolemanrangaistus (ammuttu).  Tuomio täytetty.

8.) KAJAVA; Kh. I. syntynyt vuonna 1912, sotamies, 579. Erillinen rakentajapataljoona (OSB).  Syyskuussa 1941 Neuvostoliiton vastaista propaganda ja aikomusta edistää Suomen joukkojen sotaponnistuksia.  Kuolemanrangaistus (ammuttu).  Tuomio täytetty.

9.) HAIMI, P. I. s. 1906, rivimies.  579. OSB.  Syyskuussa 1941 Neuvostoliiton vastaista propagandaa aikomuksena edistää Suomen joukkoja.  Tuomio annettu: Maksimaalinen rangaistus (teloitus).  Tuomio on pantu täytäntöön.

10.) HEINONEN, D.I. s. 1915, sotamies 579.OBS.  Maksimaalinen rangaistus (teloitus).  Tuomio on pantu täytäntöön.

11.) PULKKINEN, S. I. syntynyt 1906, sotamies 579. OBS.  Maksimaalinen rangaistus (teloitus).  Tuomio pantu täytäntöön.

12.) KOKKO J.I. syntynyt 1906, sotamies 579.OSB.,  Maksimaalinen rangaistus (teloitus).  Tuomio on pantu täytäntöön.

13.) KHAYGORA, M.J.  syntynyt vuonna 1907, sotamies 579.OSB.  Maksimaalinen rangaistus (teloitus).  Tuomio on pantu täytäntöön.

14.) PUTKINEN, A.M. syntynyt vuonna 1908, sotamies, 579.OSB.  Maksimaalinen rangaistus (teloitus).  Tuomio on pantu täytäntöön.

Luettelo:

V. Galitsky laatinut GARF:n, TsKhlDk:n ja TsAMO RF:n datan perusteella.

*

LUETTELO

SUOMEN kansalaisista,

jotka tuomittiin Neuvostoliitossa valtion rajan laittomaan siirtoon liittyen vuosina 1944-194 ja joita pidettiin sotavoimien leireissä (V.M: Molotovin 15.8.1947 antamassa kertomuksessa);

Sukunimi, etunimi, sukutaulu, syntymävuosi:

1.) Kokkonen, Vilgo Ios, syntynyt 1924

2.) Ackerman, Arno Evert, 1917

3.) Vayalainen, Yogo Petrovits, 1908 (Veijalainen?)

4.) Flinkman, Tazio Erkovits, 1912

5.) Manuka, Eino-Tomasz Anta, 1928

6.) Hedman Eino Esa, 1924

7.) Yankinen, Veiko-Oljani Gustavovits, 1925

8.) Khustari, Vayko Matvejevits, 1914

9.) Nohainen, Samo Tafano, 1914

10.) Hirionen, Erkki-Vaino Anton, 1923

11.) Rutanen, Erkki Allan Onni, 1925

12.) Tolvanen, Morti Aro-Antti,1921

Lähde:

V Galitsky, tekijä laatinut GARF-tietojen yhdistelmien perusteella arkistokokonaisuudesta.

*

LUETTELO

Suomen kansalaisuuden omaavista toimijoista,

jotka Viron Sosialistisen Neuvostotasavallan NKVD:n toimesta internoitiin kesäkuun lopulla 1941 (Sen johdosta, että Suomi liittyi sotaan Neuvostoliittoa vastaan.)

Numero; Sukunimi; Etunimi ja sukutaulu; syntymävuosi, syntymäpaikka, asuinpaikka ja ammatti:

1.) VILEM Pavo Valerianovich, 1919 Tyri, ESSR, Tyri ESSR, työttömänä.

2.) NIIMAN, Johan Johannovich, 1877 Bruner, Suomi, Tallinna, Automotive Mechanic

3.) NIIMAN, Fanny Davydovna, 1878 Purkala, Tallinna, kotiäiti

4.) PELLINEN, Lyuli Janovna, 1913 Suomi, työläinen

5.) HENRYKSON, Toini Juliosovna, 1915 Oulu Suomi, työläinen

6.) NIKULAINEN, Otto Wihelm Andreevitch, 1891 Mikkeli Suomi, Tarymaan piiri, metsuri

7.) SCHMALZ, Paula Maksimovna, 1897 Joensuu Suomi, Tartto ESSR; ilman varsinaista ammattia
8.) SHMALTS, Pavel Aleksandrovits, 1926 Tartto, Tartto ESSR, oppilas

9.) HUOLONEN, Alexei Simonovts, 1891 Oranienbaum Venäjä, Tartto ESSR, tarjoilija

10.) KIVI, Juho-William Juhovits, 1894 Jyväskylä, Kaila ESSR, maaaloustyöntekijä

11.). KIVIAHO, Margareta Semenovna, 1890 Tsiuhanda Suomi, Narva ESSR, työläinen

12.) RANTANEN, Erland Karlovits, 1872 Liimo provinssi, Narva ESSR, suutari

13.) MENTIMATI, Amanda Erikovna, 1891 Hauho provinssi, Tartumaa ESSR:n työntekijä

14) AHDE, Kustaa Florientievna, 188 Vihti, Tana ESSR:n työntekijä

15.) KAKKI, Nostor Ioganovits, 1890 Suomi, Paide ESSR, puuseppä

16.) KEKÄLÄINEN, Fanny Karlovna, 1889 Suomi, Paide ESSR, opettaja

Lähde:

VGolitsky/GARF, asiakirjojen kokoelma.

Galitski, Vladimir: Finskie voennoplennye v lagerjah NKVD (1939-1953). Graal, Moskova, 1997.

Mihin näiden Suomen kansalaisten kohtalot johtivat, jää tiedon puutteessa arvailtavaksi.  Laajojen ja syvälle käyvien puhdistusten aikana voidaan päätellä monien, josko kaikkien, joutuneen niskalaukauksen uhriksi. vh

*

Edellä olen noudattanut venäläisten alkuperäislähteiden muotoiluja niin pitkälle kuin se tarkoituksenmukaisuussyistä on ollut mahdollista ja mielekästä.  Selvissä ja yleisesti tiedossa olevissa tapauksissa olen ”suomentanut” nimiä tai tekstiä, mutta muutoin uskollisuus alkuperäislähteelle on pyritty säilyttämään.  Myöhemmin on tarkoitus syventää tässä mainittujen – sekä muista lähteistä saatavissa olevien – uhrien kohtaloita siinä määrin kuin tietoja on esitettävissä.

*

]]>
3 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247881-suomalaiset-nkvdn-kynsissa-talvisodan-aikana-ja-sen-jalkeen#comments Neuvostoliitossa teloitetut suomalaiset NKVD Sotavangit Suomi 100 vuotta Talvisota Tue, 19 Dec 2017 08:10:00 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247881-suomalaiset-nkvdn-kynsissa-talvisodan-aikana-ja-sen-jalkeen
Miten sotahistoriaa tulee kirjoittaa? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247148-miten-sotahistoriaa-tulee-kirjoittaa <p><strong>kuin Miten sotahistoriaa tulee kirjoittaa?</strong></p><p><em>&rdquo;</em><em>Me elämme elämäämme eteenpäin, mutta me ymmärrämme sitä taaksepäin.&rdquo;</em></p><p><em>*</em></p><p><em><strong>Sisäntö*</strong></em></p><p><em>&rdquo;<strong>George Herbert Mead</strong> sanoo, että vain nykyisyyttä on olemassa.&nbsp; Tulevaisuutta tai menneisyyttä on olemassa vain nykyisyyden rakennustarpeina.&nbsp; Itsenäistä, nykyisyyden ulkopuolella tapahtuvaa olemista ei menneisyydellä sen enempää kuin tulevaisuudellakaan milloinkaan ole.&nbsp; &hellip;.</em></p><p><em>Mead haluaa korostaa erityisesti sitä, että koska menneisyydet ovat olemassa nyt, ne ovat muutettavissa.&nbsp; Hän ei sen sijaan puhu Nykyisyyden (</em><em>tai läsnäolon; The Philosophy of the Present</em><em>) filosofiassakaan kovinkaan paljon tulevaisuudesta.&nbsp; Hänen esityksensä logiikkaa noudattaen on kuitenkin pääteltävissä, että tulevaisuudet ovat nykyisyyteen sisältyvien menneisyyksien uusia yhdistelmiä.&nbsp; &rdquo;Elävän henki vaatii elämä&rdquo;&hellip; &rdquo;elävä henki viittaa taaksepäin&rdquo;. (</em><em><strong>Pertti Julkunen</strong></em><em>: Julkisuus ja nomenklatuura.&nbsp; Tutkielma keskustelun vaikeutumisesta ja väkivallan uhka. 1. nide. Tampereen yliopisto, 2005. s. 11 ja 13.)</em></p><p><em>*) </em><em>Tarkoituksella tämä avanto ei ole johdanto, vaan sisäntö, johdatus sisältöön, sisäisesti nautittavaksi tarkoitettu.</em></p><p><em>*</em></p><p><strong>Tutut miehet tuntemattomassa maastossa</strong></p><p>Muistan, miten äidinkielenopettajani sanoi vuonna 1967, siis tasan puolivuosisataa sitten, että on ikävää ja rajoittunutta, että &rdquo;aina vaan&rdquo; palataan <strong>Väinö Linnan</strong> tuntemattomaan sotilaaseen, kun sodasta &ndash; ja etenkin rauhasta &ndash; on kirjoitettu &rdquo;niin paljon muuta hyvää ja suorastaan nerokasta&rdquo;.</p><p>Miten sitten on nyt, vuonna 2017?&nbsp; &rdquo;Aina vaan&rdquo; palataan Tuntemattomaan.&nbsp; <strong>Aku Louhimiehen</strong> Tuntematon 3.o elokuva on saanut odotetusti suunnattoman suosion, ja paljon myös kriitikkojen kiitoksia.&nbsp; Merkittäviä perustavia ratkaisuja siinä ovat olleet Rokan nostaminen keskushenkilöksi, itsetietoisen tappajan roolissa, sekä raakaa sotaa &rdquo;tasapainottavat&rdquo; ja pehmentävät (?) kuvat Rokan kotoa Sakkolasta ja evakkopaikasta.&nbsp;</p><p>Luunkova punaorpo Lehto ja hänen haavanlehtenä värisevä vastapoolinsa, yleisinhimillistä pelkoa tunteva ja pelkoaan peittelemään kykenemätön, Riitaoja on lähes poistettu elokuvasta. Linnan taitava moniäänisyys ja kriittisimmät äänet sodasta kärsivät.&nbsp;</p><p>Samoin poliittiset vastapoolit, kommunisti Lahtinen ja pohjalainen Salo on upotettu tehokkaasti tapettiin.&nbsp; Siviilijaksoihin on pakattu privaattia kaipausta ja kaihoa, familiaaria ja siten rajattua, missä on jatkosodan ristiriidat, karvaasti karkeat erimielisyydet ja viha, maanpetturien viides kolonna, on kysytty.</p><p>*</p><p><strong>Kokemushistoria</strong></p><p>Suurin muutos siinä, miten sotaa kuvataan, on 2000-luvun aikana ollut tämä niin sanottu <strong>uusi sotahistoria</strong>, jonka keskeinen elementti on <strong>kokemushistoriallinen lähestymistapa</strong>.&nbsp; Painoa pannaan <strong>ihmisiin ja lähimpään elinpiiriin</strong>; miten se vaikuttaa ja näkyy henkilöissä, miten he toimivat tämän sosiaalisen laahuksensa kantajina?</p><p>Täysin uutta ja avaamatonta latua ei tämäkään oppisuunta kulje.&nbsp; Jo viimeistään 1960-luvulla järjestettiin korsuperinteen keruuta asianmukaisine julkaisuineen, kokija-kirjoittajien korsu- ja taistelutanner kuvauksistahan oli toki saatu nauttia jo <strong>Onttoni Miihkalin</strong> teksteistä lähtien, kun Talvisodan lumet tuskin olivat sulaneet.&nbsp; Sk-upseeri <strong>Erkki Palolammen</strong> maagisesti innoittuneesta Kollaa kestää &ndash;teoksesta nyt puhumattakaan.</p><p><strong>Antti Tuuri </strong>haastatteli kumppaneineen 14.D:n veteraaneja sukupolvi sitten.&nbsp; Kysymyssarjan ensimmäinen kysymys kuului: Missä olit ja mitä teit, kun sait liikekannallepanokäskyn?&nbsp; Halkinainen alkuräjähdykseen liittyvä kysymys kytki siviilielämän ja sotapalveluksen taitavasti hetkeen ja paikkaan, toimintaan ja tuntoihin.</p><p>*</p><p>Viimeksi tutkija <strong>Jussi Jalonen</strong> on tähdentänyt soveltavansa <em>kokemushistoriallista näkökulmaa</em> merkittävässä tutkimustyössään, Summa (<strong><em>Summan tarina &ndash; Talvisodan ratkaisutaistelun ihmiset ja historia</em></strong>, 2017), jossa hän selvittelee sosiaalisista ja yhteiskunnallisista lähtökohdista Summan ihmettä ja sen syntymismekanismeja, jotka ovat yhtä mielenkiintoiset kuin yleiskäsite Talvisodan ihme, mutta vain paljon konkreettisempia, mieskohtaisempia ja siten todempia.&nbsp;</p><p>Jalosen Summa-kirjaa voi suositella ainakin kahdesta hyvästä syystä: Siinä Kannaksen portin, Summan, torjuntataistelijoiden urakka avautuu aivan uudesta ja oivaltavasta näkökulmasta, ja toisaalta se loistavalla tavalla ilmentää relevantin tutkimusnäkökulman merkitystä kokonaistapahtuman käsittämisen ja sisäistämisen kannalta.&nbsp;</p><p>Sitä paitsi teos on innoittuneesti ja taitavasti kirjoitettu, ja siinä voi nähdä erityisen henkilökohtaisen omistautumisen parhaat merkit. <a href="http://www.werstas.fi/event/jussi-jalonen-summan-tarina/"><u>http://www.werstas.fi/event/jussi-jalonen-summan-tarina/</u></a></p><p>*</p><p><strong>Kantaja, kokija ja tekijä</strong></p><p>Uuden sotahistorian keskeisiä oivalluksia on <strong>armeijojen marssireittien ja divisioonien karttanuolten</strong> sijasta tarkastella ihimilliseltä korkeudelta sotaa: mitä miehiä, mistä he tulevat, <strong>mitä he henkilökohtaisessa &rdquo;repussaan&rdquo; kantavat</strong> ja miten tsaikkaporukat toimivat.&nbsp; Samoin mikä on heidän alueellinen, yhteiskunnallinen, kulttuurinen, sosiaalinen ja henkilöhistoriallinen <strong>taustansa</strong> ja <strong>miten tämä kaikki vaikuttaa</strong> siihen, mitä he ovat olleet rauhan askareissa ja nyt sitten sodan toimissa.</p><p>Tutkimuksen parissa tämä merkitsee yhteiskuntatieteen ja kulttuuritutkimuksen lähestymistapojen ja kysymyksenasettelun tuontia sodan kentille.&nbsp; Inhimillisen toiminnan dynamiikka ja käsitteet otetaan täysimääräisinä tarkastelun kohteeksi, ja näin avartuu sodan tutkimuksen alue.&nbsp;</p><p><strong>Sielu ja sota</strong></p><p>Näkyvimpiä varttuneemman polven <strong>psykohistorian </strong>tutkijoitamme, <strong>Juha Siltala</strong>, on esitellyt varhaislapsuuden äitisuhdetta painottavia psykohistorian selitysmalleja <strong>sodan väkivallan käsittämisen</strong> välineiksi.&nbsp; Siltala katsoo, että ihmisen hämmästyttävää kykyä väkivaltaan sodan oloissa voidaan selittää paljolti ryhmäkoheesion kautta.&nbsp; Ihminen selviytyy poikkeusoloissa paremmin ryhmän jäsenenä kuin yksinään, ja siksi ryhmässä säilymisen varmistaminen ja individualistisen toimintamallin hylkääminen on sotaoloissa mitä luontevin prosessi.&nbsp; Toisaalta yhteiskunta ainakin vielä 1900-luvun oloissa perusti sodankäyntiä sopimukseen, jonka mukaan nuoret miehet piti ulkoisen uhkan torjumiseksi (tai valloitussodan tms. käymiseksi) ja yhteisön yhtenäisyyden takaamiseksi &rdquo;<strong>uhrata yhteiskunnan</strong> eteen&rdquo;.</p><p>Louhimiehen Tuntemattomassa aks-läinen <strong>vänrikki Kariluoto</strong> laulaa antaumuksella <em>soolona Kaunis on kuolla kun joukkosi eessää..</em></p><p><strong>Kielletty tappaminen</strong></p><p><strong>Ville Kivimäki</strong> on SKS:n <strong><em>Korsuperinne</em></strong>- (koottu 1973) ym. aineiston avulla pyrkinyt ymmärtämään, kuinka osa taistelijoista koki tappamisen hyvin helppona ja jotkut käytännössä eivät kyenneet siihen laisinkaan.</p><p>Sodassa tappaminen oli monessa tilanteessa valinnaista: Kivimäki kertoo, kuinka osa sotilaista yksinkertaisesti jätti ampumatta kohti vihollista (vert. <em>Rahikainen</em> Tuntemattomassa, vh).&nbsp; Toisaalta joillekin tappaminen oli suorastaan nautintoa.&nbsp; Sotilaiden enemmistö kuitenkin joutui sodan aikana ja sen jälkeen etsimään tappamiseen jonkinlaisia etäännyttäviä merkityksenannon strategioita.&nbsp; Muisteluissa nämä strategiat tulevat esiin siinä, miten vältettiin &rdquo;tappamisen&rdquo; ilmaisemista suoraan.&nbsp; Myös kohteesta käytettiin etäännyttäviä kielikuvia (<em>Henrik Tala: arvio Tiina Kinnusen ja Ville Kivimäen (toim.) teoksesta Ihminen sodassa, 2006</em>).&nbsp;</p><p>Sodan jälkeen kokijoiden kirjo jatkui yhtä lailla monipuolisena: joillein taistelukokemusten muistelu toi saman hyvänolontunteen kuin sotakin.&nbsp; Enemmistö kuitenkin halusi säilyttää entisen etäisyyden sodan kovaan todellisuuteen.&nbsp; Pataljoonalääkärinä sotien aikana toiminut appeni ei koskaan halunnut palata kokemuksiinsa, jotka varmasti olivat ankaria ja sielua korventavia.</p><p>*</p><p><strong>Kun elämä lyö</strong></p><p>Mielestäni jotenkin tavattoman oivaltavasti henkilökohtaisen elämystapahtuman tuo esiin alempana siteerattava <strong>Lea Toivola</strong>, joka toteaa eräässä esittelytekstissään, miten &rdquo;Kohta, joka kosketti minua eniten,&nbsp;oli <strong>Aleksandr Solženitsynin</strong> <em>Syöpäosaston</em> kuvaus lääkäri Vera Gangartista, jonka nuoruudenrakastettu oli kaatunut sodassa. <em>&rdquo;Ja siitä alkaen tuo sota saattoi olla mitä tahansa: oikeudenmukainen, sankarillinen, isänmaallinen tai pyhä &ndash; Vera Gangartille se merkitsi viimeistä sotaa. Sotaa jossa hänen sulhasensa mukana oli surmattu hänetkin.&rdquo;</em></p><p>*</p><p><strong>Talvisota</strong></p><p><em>&rdquo;Kun Venäjä marraskuun 30. salakavalasti hyökkäsi maamme kimppuun, tapasi se täällä yksimielisen kansan. Venäjä oli olettanut toista, se oli luullut, että täällä vallitsisi edelleen sama vastakohtaisuus, joka työväestön ja porvariston kesken oli ollut v. 1930 vaiheilla. Sen vuoksi se oli muodostanut Kuusisen johtaman suomalaiskommunistisen varjohallituksen, jonka avulla se toivoi voivansa hajoittaa vastustusrintamamme.</em></p><p><strong><em>Mutta Suomen työläisten hallitus ei ollut Venäjällä vaan Helsingissä</em></strong><em>. He tunsivat omikseen ne miehet, jotka yli kahden vuosikymmenen ajan olivat johtaneet heidän nousuaan maahanlyödystä luokasta ensin sallituiksi ja sitten tunnustetuiksi, täysivaltaisiksi maan kansalaisiksi, ja jotka olivat sen joukkovoiman avulla, minkä työläiset olivat uskoneet heidän käytettäväkseen, valloittaneet työväestölle paikan valtiossa. Näiden miesten johdolla Suomen työläiset olivat valloittaneet itselleen isänmaan, jonka he vapaina naisina ja miehinä halusivat säilyttää itsellään. He seisoivat yhteisessä rintamassa jokaista vastaan, joka aikoi riistää isänmaalta vapauden.&rdquo;</em></p><p>Näin kirjoitti <strong>tri Urho Kekkonen</strong>, nimimerkki <em>Pekka Peitsen</em> suojissa Suomen Kuvalehden palstoille vuonna 1942.&nbsp; Annetaanpa Kekkosen jatkaa:</p><p><strong>&rdquo;Sodan luoma yhteistunto</strong></p><p>Rintamalla, silmätysten vihollisen ja kuoleman kanssa, syntyi aseveljeys, joka ei kysynyt, missä leirissä vierustoveri oli aikaisemmin ollut. Päinvastoin, siellä opittiin tuntemaan toisensa ja panemaan arvoa toisilleen. Havaittiin huomaamaan, että monet entiset vastakohtaisuudet olivat perustuneet väärinkäsityksiin, opittiin ymmärtämään, että erilaiset elämänkohtalot, tarpeet ja toimeentulon edellytykset olivat olleet perustana niille todellisille vastakohtaisuuksille, joita oli ollut olemassa ja joita tulisi edelleenkin olemaan.</p><p>Mutta parasta, mikä oli saavutettu, oli rintaman synnyttämä luja keskinäinen luottamus ja yhteishenki. Sellainen yhteishenki, asevelihenki, voi syntyä ainoastaan silloin, kun vihollisen tulen alla yhteistä vaaraa torjuttaessa on tunnettu sydämien sykkivän samaan tahtiin.</p><p><strong>Tolvajärven ja Ägläjärven</strong> vaikeissa mutta sankarillisissa taisteluissa kantoi raskaimman kuorman pääasiassa <strong>Tampereen tehdaskaupungin työläisistä muodostettu joukko-osasto</strong>, jonka urheus ja kestävyys ratkaisi tämän koko Laatokan Karjalan puolustukselle käänteentekevän kaksoistaistelun voitoksemme. Tuon joukko-osaston <strong>komentajana oli sama upseeri</strong>, joka kesällä 1934 suojeluskuntakomppanian etunenässä väkivaltaisesti riisti sosialidemokraattisen puolueen Tampereella pitämän puoluekokouksen juhlakulkueesta puolueen punaiset viirit ja liput.</p><p>Nyt olivat samat juhlakulkueen miehet ja heidän aatetoverinsa tämän upseerin komentamassa joukko-osastossa taistelemassa punaisen Venäjän valloitusarmeijaa vastaan oman isänmaan puolesta. Tolvajärvellä ja Ägläjärvellä tutustuivat sotamiehet komentajaansa, vaativaan mutta itseäänsäästämättömään, hurjanrohkeaan ja taitavaan päällikköön (<strong>kenraalimajuri Aaro Pajari</strong>), jota he oppivat kunnioittamaan ja ihailemaan. Ja komentaja puolestaan oppi miehistössään tuntemaan rohkeita, sisukkaan kovia suomalaisia, joihin hän saattoi luottaa. Komentajalla oli paitsi henkilökohtaista pelkäämättömyyttä myös siveellistä rohkeutta tunnustaakseen, että hän ei ollut aikaisemmin tuntenut suomalaista työmiestä, jonka isänmaallisuuden hän vasta talvisodassa oli oppinut ymmärtämään.&rdquo;</p><p>Näin siis <strong><em>Urho Kekkonen</em></strong> jatkosodan alkuvaiheissa 1942.</p><p>*</p><p><strong>Jussi Jalosen Summa</strong></p><p>Äskettäin ilmestyneessä teoksessaan &rdquo;<strong><em>Summan tarina &ndash; Talvisodan ratkaisutaistelun ihmiset ja historia</em></strong>&rdquo; tutkija <strong>Jussi Jalonen</strong> hyödyntää ja jalostaa uuden historiatutkimuksen parhaita menetelmiä, mikrohistoriallista lähestymiskulmaa sekö elinympäristön sosiaalisia suhteita ja yhteisöllistä kokemusmaailmaa havainnoivia huomioita.&nbsp; Täältä ikään kuin tarkkaan tutkitun suppilon pohjalta hän rakentaa Talvisodan ratkaisutaistelun struktuurin: miten mies pysyi kasassa, miten ryhmä ja komppania, miten Summan lohkon rykmentit &ndash; ja lopulta miten syntyi Talvisodan henki, joka kannatteli koko valtakunnan olemassaoloa sen jouduttua rotkon reunalle.</p><p>Sotilaille Kannaksen kartta oli jo aikaa sitten kertonut, missä tuleva sota tullaan ratkaisemaan, - edellyttäen että pitkän itärajan muut rintamat pitävät.&nbsp; Leningradin &ndash; Viipurin valtatie kulkee suorana jotoksena läntisen Kannaksen halki kohden maakunnan pääkaupunkia.&nbsp; Tämän selvän painopistesuunnan puolustus rakentui olennaisesti suurten teollisuuspaikkakuntien, Porin, Rauman, Nokian, Turun, Hämeenkyrön, ym.</p><p>Jalosen perusaineistosta orgaanisesti nouseva havainto, Suomi jäi Talvisodassa yksin, toimii ja pätee.&nbsp; Se ei tietenkään ole uniikki tutkimustulos, mutta uusintaa ja todentaa aiemman kokemuskäsityksen.&nbsp; Kaikki jättivät, kaikki pettivät (Molotov-Ribbentrop &ndash;sopimus, O.W. Kuusisen Terijoen hallitus, Ruotsin penseys).&nbsp; Länsi jätti Suomen susille (Puna-armeijan telaketjujen alle).</p><p>Täytinen kokemus siitä, että meillä ei ole muuta kuin toisemme.&nbsp; Jos meikäläiset eivät pidä yhtä, kaikki menee.&nbsp; Suomalaisten maahanmuuttajien kohtalot Neuvosto-Venäjällä tunnettiin, liian moni maanmies oli saanut sammuneiden silmiensä päälle vain kylmää multaa.</p><p>*</p><p>Miehisyys eli</p><p><strong>Kaupunkilaispoika korpisodan kiroissa</strong></p><p>Nuori mies asui Herttoniemessä, melko huomatussa osoitteessa, hän piti tiettyä etäisyyttä kuuluisaan isäänsä, ja vastoin tämän tahtoa liittyi suojeluskuntaan ja mustapaitoihin, istui kiihkeinä iltoina nuotiotulilla yhdessä mustanpastorin, <strong>Elias Simojoen</strong> kanssa.</p><p>Kun pelätty ja odotettu sota alkoi hänet määrättiin Herttoniemen ilmatorjuntaan, jossa hän oli jo YH:n ajan ollutkin.&nbsp; Sodan alussa heidän patterinsa onnistui pudottamaan vihollisen koneen.&nbsp; Presidentti Kallio kävi asemissa katsomassa.&nbsp; Sitten kun isä sai huomattavan palkinnon ja lähti sitä noutamaan, ja alkoi tulla kylmiä poikia Helsingin rautatieasemalle, poika ei enää kestänyt.&nbsp; Herttoniemestä oli niin helppo pistäytyä luvalla ja luvatta, kotona, aivan melkein naapurissa.&nbsp; Mutta.&nbsp; Velvollisuudentunto ja kunnia vaati lähtemään.&nbsp; Hän meni kauas pohjoiseen ja liittyi muodostettavaan sissipataljoonaan, joka sitten helmikuun tulipalopakkasissa komennettiin Kuhmoon turvaamaan avoimena retkottavaa sivustaa.&nbsp; Siellä hänen tulikasteensa hetkinä muuan aseveikko jäi haavoittuneena välimaastoon, josta häntä ei saatu pois.&nbsp; Tuntien ajan tämä mies rukoili heitä ampumaan hänet, toivoa kun ei ollut.&nbsp; Mutta vaikka &rdquo;emme me mitään lalluksia olleet&rdquo;, ei kenenkään kantti kestänyt ampua omaa kaveria, ja niin haavoittunut paleltui kuoliaaksi ja löydettiin aamulla asepuvustaan riisuttuna.</p><p>Tässä Nobel-kirjailijan kaupunkilaispojassa kiteytyi paljon siitä miehenkuvasta, joka 1930-luvulla vaikutti Suomessa, piti vastata huutonsa ja piti toteuttaa velvollisuutensa, kysymys oli kunniasta, kysymys oli miehekkyydestä tai sen puuttumisesta.&nbsp; Se sai monet venymään käsittämättömiin suorituksiin.</p><p><strong>Esko Sillanpään</strong> Talvisota-ratkaisu on minulle kuvannut 1930-luvun mieskäsityksen käytännön toteutusta.&nbsp; Se mitä on ajateltu ja mitä on puhuttu, lunastetaan teoin.</p><p>*</p><p><strong>Näinkin voi kirjoittaa</strong> (Pohjantähden pohjalta)</p><p><strong>&rdquo;Suhtautuminen Neuvostoliiton vaatimuksiin (1939)</strong></p><p>&rdquo;Lokakuussa 1939 <strong>Voitto </strong>on suorittamassa asevelvollisuuttaan, <strong>Vilholle</strong> ja keskimmäiselle pojalle <strong>Eerolle</strong> poliisi tuo keskellä yöllä kutsun YH:hon.&nbsp;Samalla tavoin kuin&nbsp;<strong>Tolstoi</strong> <em>Sodassa ja rauhassa</em> <strong>Linna</strong> kuvaa, miten <strong>Koskelassa</strong> maailman johtajien&nbsp;&rdquo;<em>suuret suunnitelmat aiheuttavat vähäisiä ja tavanomaisia tekoja</em>: <em>Leipää ja lihaa täytyi koota reppuihin. Vahvat sukat ja jalkineet oli otettava mukaan.&rdquo;</em></p><p><strong>Elinan</strong> veli, sosialidemokraattinen kansanedustaja <strong>Janne Kivivuori</strong> puhuu Pentinkulman työväenyhdistyksen kokouksessa tilanteessa, jossa rauhaa ja fasismin vastaisuutta korostanut Neuvostoliitto on tehnyt hyökkäämättömyyssopimuksen aatteellisen verivihollisensa Natsi-Saksan kanssa.</p><p>Useimmiten pragmaatikkona esitetty Janne vetoaa nyt periaatteisiin: <em>&rdquo;Me emme luovu kansanvallasta, emme kansojen itsemääräämisoikeudesta emmekä sosialismin periaatteista.&rdquo;</em></p><p>Samoja periaatteita ovat Jannen mukaan edustaneet vuonna 1918 kaatuneet ja teloitetut punaiset. Itse hän ei kapinaan osallistunut, mutta&nbsp;vastusti valkoista terroria&nbsp;ja nousi myöhemmin Lapuanliikettä vastaan.</p><p>Puheessaan Janne muistuttaa, että Suomen työväenluokkaa on sanottu epäisänmaalliseksi. Hän&nbsp;myöntää ettei sillä olekaan samanlaista isänmaallisuutta kuin Suur-Suomi-intoilijoilla.</p><p>Mutta työväestöllä on toisenlaista isänmaallisuutta, joka perustuu yleiseen periaatteeseen&nbsp;ihmisten ja kansojen vapaudesta:<em> &rdquo;Tämän maan vapaus on meille pyhä siksi, että jokaisen maan vapaus on meille pyhä. Me emme piirtele rajoja Vienanlahdesta Laatokkaan, mutta emme myöskään Käkisalmesta Uuraaseen.&rdquo;</em></p><p>Janne ei suoraan torju myöntymistä Neuvostoliiton vaatimuksiin, vaan puheen lopussa varaudutaan kahteen erilaiseen&nbsp;ratkaisuun: &rdquo;<em>meidän on&nbsp;joka hetki toivottava&nbsp;ratkaisua, joka takaisi rauhan rajoillamme, mutta meidän on myös joka hetki oltava&nbsp;valmiit pahimpaan.&rdquo;&nbsp;</em></p><p>Akselille Janne puhuu selvemmin. Jos Neuvostoliiton vaatimuksiin ei myönnytä, todennäköisin seuraus on sota, joka voimasuhteiden takia johtaa varmasti tuhoon. Johtajat eivät voi mennä piiloon kansan mielipiteen taakse:<em> &rdquo;Kansa on kyllä valmis taistelemaan, mutta kyllä se saataisiin myöntymään, jos toden teolla haluttaisiin.&rdquo;</em></p><p>Väitteeseen, että myöntyminen johtaa uusiin vaatimuksiin, Janne vastaa: <em>&rdquo;miksi ei sillä tiellä sitten tulisi ihmettä vastaan, jos se kerran voi tulla vastaan sotatielläkin?&rdquo;</em></p><p>Jannen ajattelu on samanlaista kuin presidentti <strong>Kekkosen 70-luvulla</strong>.</p><p>Siinä missä Janne edustaa teoksessa järkeä, Akseli reagoi tapahtumiin tunteella ja ottaa asiat henkilökohtaisesti: <em>&rdquo;Eikö silläkän perkeleellä sitä maata ole tarpeeksi&hellip; &ndash; &ndash;&nbsp; Minä juur sain elämäni järjestykseen&hellip;&rdquo;</em> Puna-armeijan hyökkäyksestä Akseli suuttuu niin, että olisi kertojan mukaan valmis lähtemään rintamalle, jos hänelle olisi tarjottu reppua ja kivääriä.</p><p>Sen sijaan <strong>kommunisti Siukola</strong>, vaikka on antanut pojalleen evästä armeijaan, odottaa puna-armeijaa. Sitä hän ei voi sanoa ääneen, kun yleinen ilmapiiri on toisenlainen.&rdquo;</p><p><strong>Lähde: Lea Toivolan</strong> blogi; <a href="https://sotaromaanit.wordpress.com/2016/04/27/vaino-linna-taalla-pohjantahden-alla-3/"><u>https://sotaromaanit.wordpress.com/2016/04/27/vaino-linna-taalla-pohjantahden-alla-3/</u></a></p><p>*</p><p><strong>Psykohistoriallinen katse sotaan</strong></p><p>Historiantutkimuksen nuorempana suuntana psykohistorian synty ajoittuu 1900-luvun alkuun.&nbsp; Ranskan annalisteihin kuulunut <strong>LucienFebvre</strong> puhui ensimmäisten joukossa &rdquo;<em>psykologisesta historiasta</em>&rdquo;, jota myös mentaliteettien tai sensibiliteetin historiaksikin mainitaan.</p><p>Amerikkalainen psykohistorioitsijapolvi 1950-luvulla tähdensi, että perinteinen historiantutkija näkee historian tapahtumat lian rationaalisesti joko individulistisena (suurmieshistoria), isntitutionaalisena (valtiohistoria) tai kollektiivisena käyttäytymisenä.&nbsp; Konflikteja pidetään heidän mielestään liiaksi <em>sosiaalisten ryhmien välisinä</em> (esim. porvarit &ndash; työläiset) vaikka ristiriita syntyy usein nimenomaan <em>yksilön ja yhteiskunnan välille. </em></p><p>Psykohistorioitsijoiden mukaan monet historialliset ilmiöt &ndash; kuten muun muassa <strong>Hitler </strong>ja natsismi &ndash; uhmaavat kaikkea rationaalista selitystä.&nbsp; Niitä ei voi panna satunnaistekijöiden piikkiin, siis &rdquo;sattuman&rdquo; tai &rdquo;onnettomuuden&rdquo; tiliin.&nbsp;</p><p>He korostavat alitajuisen imperatiivin olemassaoloa ja etsivät apua ongelmiin psykoanalyysista&nbsp; Psykohistorioitsijat painottavat sitä, että yhteiskunnassa vallitsee konflikti intentionaalisen käyttäytymisen ja alitajunnassa esiintyvän antipatian , siis vaistojen ja realiteettien, välillä.</p><p>Erehdykset, epäonnistumiset ja onnettomuudet ovat tästä todisteita.&nbsp; Lähtökohdaksi otettiin Freudin psykoanalyysi.&nbsp; Sen mukaan ihminen ei ole synnynnäisesti <em>tabula rasa, tyhjä taulu</em>, johon ympäristö pystyy kirjoittamaan mitä tahansa.&nbsp; Hänessä vaikuttaa biologispohjainen vietti, libido, joka on luonteeltaan lähinnä seksuaalista energiaa.&nbsp; Tästä on seurauksena, että realiteetteihin pyrkivä ego joutuu jatkuvasti taisteluun vaistoja korostavan idin ja moraalia edustavan superegon välissä.&nbsp;</p><p>Psykohistoria on saanut melkoisen kannattajajoukon, ja se on keskittynyt erityisesti eräitten historian merkkihenkilöiden biografioiden kirjoittamiseen.&nbsp; Erittäin paljon on pohdittu mm. Hitler-problematiikkaa.&nbsp; Hänen on nähty käyttäneen hyväksi mm. saksalaiselle perheelle ominaista auktoriteettijärjestelmää siihen liittyvine absoluuttisine kuuliaisuusvelvollisuuksineen.&nbsp; Toisaalta häntä on pidetty autoritäärisenä saksalaisen kulttuurin ihailijana, joka ei pystynyt sopeutumaan Weimarin tasavallan demokraattiseen systeemiin.&nbsp; Tämä lapsuuden kokemuksiin perustuva autoritäärisyys manifestoitui voimakkaassa rotuvihassa.&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Renvallin persoonallisuuspsykologia</strong></p><p>Vähän ennen kuolemaansa julkaisemassaan kirjoituksessa historioitsija <strong>Pentti Renvalla</strong> toteaa:</p><p>&rdquo;&hellip; <em>on tärkeätä, että ihmistoiminnalla on tietyt psykologiset säännönmukaisuudet, joita voidaan objektiivisesti käyttää hyväksi</em>&rdquo;.</p><p>Tätä säännönmukaisuutta Renvall etsii selvästi ihmisen persoonallisuudesta.&nbsp; Hänelle ihminen ei ole pelkkä instituution jäsen, vaan hän on siveellinen, teoistaan vastuunalainen olento.&nbsp;</p><p>Renvallille historiallinen tapahtuma on aina &rdquo;<strong><em>eettisesti sähköinen</em></strong>&rdquo;, vaikka hän tunnustaakin siveellisten normien suhteellisuuden ja aikasidonnaisuuden.&nbsp; Renvall näkee koko inhimillisen elämän intentionaalisena toimintana, mutta samalla hän moittii <strong>Karl Popperia</strong> ankarasti siitä, että tämä pitää elämän todellisuutta liian rationaalis-kaavamaisena.</p><p>Renvallin mielestä <strong><em>ihminen toimii usein hyvin epärationaalisesti</em></strong>, mutta tämäkin käyttäytyminen voidaan <strong><em>ymmärtää mielekkäänä, se on osana kokonaisvaltaista toimintaa</em></strong>.&nbsp; Renvallin mukaan motiivit eivät ole sellaisenaan havaittavissa, vaan ne on tulkitsemalla etsittävä.</p><p>Nämä ovat selitysehdotuksia, hypoteeseja, jotka on verifioitava siten, että kaikki muu kyseessä oleva toimintaan liittyvä&nbsp; soveltuu yhteen sen kanssa.&nbsp;</p><p>Rakenteiden pohjana on Renvallilla yksityisen ihmisen sielunelämä.&nbsp; Ihminen ei hänen mukaansa koskaan sulaudu rakenteeseen vaan on siitä vain osa, ja tämä struktuuri määräytyy ihmisten ominaisuuksien, pyrkimysten, käyttäytymistapojen jne. perusteella.</p><p>He ovat <strong><em>sosiaalisen alkuperänsä mukaisesti osa perhettä, kielensä mukaan määrättyä kansallisuutta, asemansa puolesta tuotantorakenteessa yhteiskuntaluokkansa jäseniä, uskontonsa</em></strong> mukaan tiettyyn kirkkokuntaan kuuluvia jne.</p><p>Näillä rakenteilla on Renvallin mukaan tapana kangistua ja kovettua ja niiden päämääränä on säilyä mahdollisimman muuttumattomana.&nbsp; Niillä itsellään ei ole mitään sisäistä dynamiikkaa.&nbsp; Tässä tapauksessa on suoranainen onni, ettei ihminen koko persoonallisuudellaan sulaudu yhteen rakenteeseen.&nbsp; <em>Hän on kokonaisuus, joka voi siirtää toiseen rakenteeseen muista rakenteista saamiaan vaikutteita.&nbsp; </em></p><p>Useimmiten <strong><em>tavallinen kansalainen</em></strong> ei pysty saamaan aikaan suuriakaan, mutta &rdquo;<em>kun isossa joukossa ihmisiä tapahtuu samansuuntainen muutos&rdquo; korostaa Renvall, &rdquo;saattavat rakennekokonaisuudet muuttua niin nopeata vauhti</em>a, etteivät tapahtumahistoriaa edustavat poliitikot pysty näitä rakennekokonaisuuksissa syntyvä uusia probleemoja hallitsemaan&rdquo;.&nbsp; Renvall korostaa, kuinka <em>rakennehistoria</em> ajaa tässä tapauksessa &rdquo;vauhdikkaasti&rdquo; ohi tapahtumahistorian.</p><p>Tässä valossa voimme todeta, että Leppäsen Preeti oli renvallilainen, kun hän Valten sankarihautajaisissa loihe toteamaan:</p><p><em>&rdquo;Se on rauhanaikana niin kun paremman väen asia toi isänmaa, mutta sodassa passaa sitten vähän huonommankin koittaa&hellip;&rdquo;</em></p><p>*</p><p><strong>Raivohullu ihminen</strong></p><p><em>&rdquo;Eräskin ystäväni on vaarallinen raivohullu, mutta muuten peräti herttainen ja miellyttävä ihminen.</em></p><p><em>Haluaisin nyt kiinnittää huomion kahteen seikkaan. Toinen niistä on liikuttavan selvä, toinen kiistanalainen. Välitön virike aiheen valintaan on eräs, viimeksi karvalakki päässä nähty valtionpäämies, joka tuo mieleen sen polttavan kysymyksen, olivatko Saksan ja Neuvostoliiton ykkösmiehet viimeksi vietetyn maailmansodan aikana kliinisesti mielisairaita.</em></p><p><em>Jos vastaus on myönteinen, maailmalla on toivoa. Sangen monet psykoosi-tyyppiset sairaudet saadaan siedettävään tasapainoon lääkehoidolla, ja vaikka etenkin skitsofrenia lienee arvoitus (paitsi periytymisen osalta), myös sen oireisiin voidaan vaikuttaa.</em></p><p><em>Ajatus kiinnostaa minua. Pitäisikö kansainvälisen rikostuomioistuimen rinnalle perustaa kansainvälinen mielentilantutkimus ja ylikansallinen vankimielisairaala?</em></p><p><em>Nürnbergin oikeudenkäyntien yhteydessä 40-luvulla etenkin amerikkalaiset panostivat paljon syytteessä olleiden natsijohtajien psykiatriseen tutkimiseen. </em></p><p><em>Sellaiset sotapäälliköt kuin esimerkiksi Patton (USA) ja Montgomery (UK) ja kymmenet muut eritellään kaikissa alan kirjoissa. On kätevää, jos päällikkö on sekä narsisti että psykopaatti. En viitsi luetella nimiä, mutta esimerkiksi amerikkalaisista kenraaleista muutama päästi muistelmiinsakin maininnan ihmisen ampumisesta omin käsin suurimpana nautintona, jota elämällä on tarjota. </em></p><p><em>Ero on kuulkaa suuri. Dwight Eisenhower laukaisi tiettävästi tuliaseen vihan vallassa vain kaksi kertaa elämässään. Hän ampui rottaa Roomassa, hotellihuoneessaan, ensin ohi ja sitten onnistuen vain nirhaamaan otusta.</em></p><p><em>Kun siis käsityksemme mielen järkkymisestä on paljon biologisempi, kemiallisempi kuin kymmenen vuotta sitten, ja kun freudilainen psykoanalyysi on käytännössä kuollut, voisi esittää seuraavan kysymyksen.</em></p><p><em>Tähän on kimmoke epigenetiikasta, jossa näyttää osoitetun, että jokin (karsinogeeni) voi vaurioittaa solukkoa kajoamatta itseensä DNA:han mutta silti niin, että muuttuneet &rdquo;triggerit&rdquo; saattavat periytyä.</em></p><p><em>En väitä ymmärtäväni tuosta asiasta kovin paljon, mutta kysymykseni on historiantutkijan kysymys &ndash; entä jos mielisairaus voisi olla joskus, jossain tilanteessa, &rdquo;tarttuvaa&rdquo;? </em></p><p><em>Entä jos kunnon hampurilaisten satamamiesten käyttäytyminen SS Sonderkommandon murhamiehinä ei selitykään pelkästään sosiologisesti ja psykologisesti? Kyynikko sanoo, ettei siinä ole mitään selittämistä. Ihminen vain on sellainen.&rdquo;</em></p><p><em>Linkki: <strong>Jukka Kemppinen</strong>: Vaarallinen raivohullu, blogi 28.2.2011.</em></p><p>*</p><p><strong>&rdquo;Talvisodan henki&rdquo;</strong></p><p>Lea Toivola kirjoittaa Pentinkulman yhteisöstä;</p><p>&rdquo;Pitäjän miehet sijoitetaan aluejärjestelmän mukaisesti samaan yksikköön. Opettaja Rautajärvi toimii upseerina. Ensiksi kaatuu Leppäsen Aunen poika Valtu. Ketään tovereista ei naurata, vaikka tämän tavaroista löytyy valokuvasarja jossa on &rdquo;<em>kuus hyvää asentoo</em>&rdquo;.</p><p>Kertoja&nbsp;lopettaa kohtauksen tiivistykseen: <em>&rdquo;Näin oli alkanut&nbsp;sadan ja viiden&nbsp;kunnianpäivän raskas, katkera arki.&rdquo;</em> Sodan arki on toisenlaista kuin juhlapuheissa. Talvisodan rintamalla on niin kovat paikat, että Linnalle tyypillinen huumori ja ironia puuttuu.</p><p>Kotirintaman kuvauksessa&nbsp;ironiaa edelleen on. Talvisodan henkeä perinteisessä muodossa kokee nimenomaan pitäjän herrasväki, joka kokee jo YH:n (yleisten kertausharjoitusten) aikana &rdquo;<em>voimakkaasti yhteisyyden ja veljeyden tuntoa, kun kohtalon musta siipi laskeutui kansakunnan ylle ja riisui sielun pienestä ja arkisesta. Pukeuduttiin ratsastuspukuun ja -saappaisiin ja mentiin sahaamaan puita jonkun eläkevaarin kanssa</em>&rdquo;.</p><p>Valtun kaaduttua tämän äiti Aune&nbsp; ei osaa&nbsp;käyttäytyä kuin &rdquo;<em>sankariäidin</em>&rdquo;&nbsp;pitäisi vaan ulvoo kuin eläin,&nbsp;jolta on viety pentu. Hän osaa myös käyttää&nbsp;hyväkseen suruaan, jonka ansiosta häntä <strong>kohdellaan ensimmäisen kerran&nbsp;tasa-arvoisesti</strong>.&rdquo; (korostus VH).</p><p><em>Lue lisää: Lea Toivolan oivaltava blogi: </em><a href="https://sotaromaanit.wordpress.com/2016/04/27/vaino-linna-taalla-pohjantahden-alla-3/"><u>https://sotaromaanit.wordpress.com/2016/04/27/vaino-linna-taalla-pohjantahden-alla-3/</u></a></p><p>*</p><p><strong>Populäärikulttuurin Talvisotakuva </strong></p><p><strong>Tuurin/Parikan Talvisota</strong> on julkitulostaan lähtien edustanut vahvaa tulkintaa Talvisodasta ja Talvisodan miehistä.&nbsp; Se on lähtökohdiltaan varsin paikallinen, Kauhavaan kiinnittyvä, maaseudun miesten ja heidän elinpiirinsä sosiaalisen rakenteen kuvaus.&nbsp;</p><p>Iso osa miehistä on talollisia tai muita maatalouden parissa työskenteleviä, monilla on suojeluskunta-tausta, vanhimmilla jopa 1918 sotakokemusta tai tuntumaa heimosotiin.&nbsp;</p><p>Muita orientaatioon vaikuttavia seikkoja ovat: asema kansalaissodan voittajan puolella, valkoisen Suomen perintö, Amerikan siirtolaisuus ja Lapuan liikkeen läsnäolo.&nbsp; Heille sosiaalisesti ja poliittisesti sotaan lähtö edusti kutakuinkin pelättyä mutta toisaalta odotettavissa ollutta vaihtoehtoa.</p><p>*</p><p><strong>Länsikannaksen halkaiseva Leningradin-Viipurin valtatie</strong> muodosti lähtökohtaisen hyökkäysuran kohden Suomen syvemmällä olevia kohteita päin.&nbsp;</p><p>Summan lohkoa puolustaneiden rykmenttien ja pataljoonien miehet oli perustettu siinä &rdquo;toisessa Suomessa&rdquo;, kaupunkien ja taajaväkisten asutuskeskusten nuorukaisista ja miehistä.&nbsp; Teollisuuspaikkakuntien työläisistä, joille elämä kapinassa tappion kärsineen väestön parissa oli arkea, ja asemoiminen yhteiskunnan alempiin ryhmiin tuttua.</p><p>Tutkija Jussi Jalonen toteaa, että Suomen sodankuva on ollut ensisijaisesti metsien sotaa, joltain osin jopa ankaraa korpisotaa, mottisotaa, kuten Raatteen ja Kuhmon taistelut.&nbsp; Mutta Talvisotaan mahtuu muunkinlaisia sotia: on kaupunkien pommituksia, ja sitten Kannaksella Mannerheim-linjan jäykän puolustuksen taisteluja sen ajan parhaalla insinööritaidolla rakennetuissa bunkkereissa ja pesäkkeissä.&nbsp; Asetelmiltaan Summan taistelut tulevat varsin lähelle nykyaikaista kaupunkisotaa, jossa vankkoja asemia puolustetaan tiukan rumputulen alla.&nbsp; Menetykset niin hyökkääjän kuin puolustajankin osalta ovat mittavia.</p><p>*</p><p><strong>Hämeenkyrön miehet kuuluivat Talvisodassa</strong> eversti Paalun komentamaan 3.D:aan.&nbsp; Kovimmat taistelut divisioona kävi helmikuussa 1940 puna-armeijan toista suurhyökkäystä torjuessaan.</p><p>Divisioonaan kuuluvista JR 7:n hämeenkyröläisistä kaatui miehiä Summassa jo hyökkäyksen ensi päivinä.</p><p>Helmikuun 6. päivänä venäläiset suorittivat&nbsp; hyökkäyksen Marjapellonmäen kaistalla.&nbsp; Summan kylän alueella venäläiset hyökkäsivät iltapäivällä leveällä rintamalla&nbsp; Yritys päättyi venäläisille tavallista huonommin, hyökkäävän vihollisdivisioonan oli käännyttävä pakokauhun vallassa takaisin: suomalaisten tykistö ja konekiväärit tekivät siitä selvää jälkeä.</p><p>Taistelussa kaatui kaksi hämeenkyröläistä sotamiestä JR 7:n 9. komppaniasta.</p><p>Seuraavina päivinä taistelut jatkuivat&nbsp; kiivaina.</p><p>JR 7:n komentaja <strong>eversti K.A. Heiskanen</strong> toteaa ajankohta käsittelevässä kirjoituksessaan useaan kertaan, että eniten huolta tuotti kuitenkin jatkuva unen puute, joka vähitellen teki lopun joukkojen taistelukyvystä.</p><p>Puoliaan lujasti pitävän JR 7:n joukoista kaatui neljä miestä, heidän joukossaan reservinkersantti rykmentin I. konekiväärikomppaniasta.</p><p>Tammikuun loppu ja helmikuun alkupuoli muodostui JR 7:n miehille tuhoisaksi.&nbsp; Tuolloin käydyissä taisteluissa kaatui 27.1. &ndash; 14.2.1940 välisenä aikana Summassa 25 hämeenkyröläistä.</p><p>Yhteensä Hämeenkyrön miehiä meni Talvisodan summassa 33 miestä. &nbsp;Noin 40 % kaikista pitäjän Talvisota-uhreista.</p><p>Samaan aikaan Suomussalmen suunnalla taisteleva JR 65 menetti helmikuun taisteluissa neljä miestä.&nbsp; Taipaleessa ja Taipaleenjoella kaatui JR 19:n riveissä viisi hämeenkyröläistä ja JR 21:n joukoissa kaksi miestä.&nbsp;</p><p>Hämeenkyröstä kaatui eri rintamilla ja eri joukko-osastoissa kaikkiaan 83 miestä, heistä 4 upseeria ja 9 aliupseeria.</p><p>*</p><p><strong>Kumea hiljaisuus</strong></p><p>&rdquo;<em>Sitä en tunnusta, että kullakin sukupolvella olisi oma totuutensa, mutta sitä vastoin omat muistonsa ja subjektiivinen käsitys niistä, todenmukainen tai ei.<br /><br />Jotkut tietämistäni tämän blogin lukijoista ovat oikeasti sotaorpoja.<br /><br />Itse kävin naapurin pojan polkupyörän tarakalla hänen isänsä sankarihaudalla niin pienenä, ettei ruoho ollut kunnolla kasvanut.<br /><br />Paikkakunnalla vallitsi sodasta kumea hiljaisuus, joka johtui myös siitä, että ympärillä oli niin paljon &quot;sodassa hermonsa menettäneitä&quot;.<br /><br />Kun olin oppikoulussa 50-luvulla, rituaalit olivat vakiintuneet.<br /><br />Armeijan kävin asusteissa, joissa oli leima SA Int. 1942 (pussihousut, saappaat jne.)<br /><br />Omassa ympäristössäni, joka oli etuoikeutettu, sotamuistoilla rehvastelua pidettiin hyvin pahana. Se tumpattiin pilkalla - tarkoitan toisia rintamamiehiä.<br /><br />Muutos alkoi varmaan tapahtua 1980-luvulla. Kotoa Kauhavalta <strong>Antti Tuuri</strong> löysi kertojikseen mm. todellisen sotasankarin <strong>J.O. Pernaan</strong>, joka ei kai ollut asevelihenkinen eikä varsinkaan taipuvainen muistelemaan. Hänen nauttimansa arvonanto johtui siitä, että hän oli ollut molemmissa sodissa lääkintäaliupseereina ja kantanut puolen pitäjä miehet mahdottomista paikoista sidontapaikalle.<br /><br />Toisin sanoen sotaan ja Neuvostoliittoon suhtauduttiin eri tavoin. Sota oli kipeä asia</em>.&rdquo;</p><p><strong>Jukka Kemppinen, </strong>kommentti 14.2.2008; <a href="http://kemppinen.blogspot.fi/2008/02/tuomiojan-pljys.html"><u>http://kemppinen.blogspot.fi/2008/02/tuomiojan-pljys.html</u></a></p><p>*</p><p><strong>Sodasta on kerrottu kaikki</strong></p><p>Joskus tuntuu että kaikki on kerrottu, ei enää mitään pidäkkeitä, ei mitään tabuja.</p><p>Vain yksi tabu on ja pysyy.</p><p>Todelliset tapattajat.&nbsp; Heistä ei kerrota, tai kerrotaan ohimennen, katkerasti ja nyrkkiä puristaen, mutta ei täydesti ja kattavasti.&nbsp; Keitä he olivat, missä asemissa he toimivat: heitä oli kaikilla tasoilla ryhmänjohtajista Päämajaan.&nbsp; Miten he toimivat, minkälaisia töitä teettivät, mitä tuhoa ja turhaa kuolemaa niittivät.</p><p>Tätä ei kerrota.&nbsp; Se on viimeinen ja viimeiseksi puhkaistava tabu, mutta sen aika ei ole ollut, vaikka onkin ollut jo kohta 80 vuotta. Miksi?</p><p>Suomen paras elossa oleva sotakirjailija Jukka Kemppinen kirjoitti jo yli 12 vuotta sitten (5.11.2005):</p><p>&rdquo;<em>Vihma oli yksi Talin - Ihantalan divisioonankomentajista. Hän oli aika tyypillinen kenraali, vanhan pappissuvun (Wichman) vesa, kuten Ruben Lagus. Laguksia oli 1800-luvulla puoli valtiokalenteria ja Helsingin yliopiston matrikkeleissa vaikka mitkä määrät. Einar Vihma oli kuitenkin mielenkiintoisella tavalla sielullisesti tasapainoton henkilö, joka jäi aikakirjoihin jo 1920-luvulla suorittamalla sotakorkeakoulun huonoimmilla arvosanoilla. Kurssin priimus oli toinen käyttäytymiseltään ajoittain jokseenkin kaoottinen mies, Paavo Talvela.<br /><br />Jää nähtäväksi, ottaako kukaan nuorista historian tohtoreista selvittääkseen, <strong>oliko keskeisissä upseereissamme sellaisia &quot;miesten tapattajia&quot;, joista on nyt puhuttu puoliääneen 60 vuotta</strong>. Jos oli, edellä nimeltä mainitut voisivat kuulua joukkoon. Sotilaspiireissä puhuttiin &quot;kovista&quot; johtajista tavalla, johon sisältyy arvostusta. Johtajan kovuus vain ei taida olla kovin yksiselitteinen asia. Tehtävä on ymmärtääkseni kuluttaa vihollisen elävää voimaa ja materiaalia, ja sen tehtävän suorittaminen edellyttää, että omat joukot pysyvät mahdollisimman hyvin ja kauan hengissä.<br /><br />Turtola viittaa ajatukseen, johon olen itsekin viitannut lehtikirjoituksissa (Kanava). Nimittäin kukaties kesän 1944 katastrofi, joka kääntyi kaiken jälkeen juuri Ihantalassa maan pelastukseksi, olisi syy- ja seuraussuhteessa talvisodan ajoittain kovin huolettomaan tapattamiseen ja jatkosodan hyökkäysvaiheen 1941 suunnattomiin tappioihin. Talvisotaan tuotiin sekä varsinaisiin yhtymiin että täydennysdivisiooniin hyvin paljon miehiä, jotka oli eri syistä jätetty vaille sotilaskoulutusta 1920- ja 1930-luvulla. Viipurin ympäristössä ja Viipurinlahdella heitä kuoli paljon, todella paljon.<br /><br />Jatkosodan alkuhyökkäyksissä 1941 tappiot olivat suuremmat kuin 1944. Vuosikymmenien jälkeen on vaikea ymmärtää, miksi Petroskoihin ja Karhumäkeen oli niin kauhea kiirre, ettei kaikin ajoin ehditty edes koukata, ja oliko kaikkien &quot;<strong>tappokukkuloiden</strong>&quot; valloittaminen todella sotilaallisesti perusteltua.<br /><br />Tiedossa ei ole, että nämä kysymykset olisivat aiheuttaneet Vihmalle ongelmia. Vastauksia ei liioin löydy elämäkertateoksesta, eikä sellaisia kenties ole lupa odottaakaan. Mutta ongelma on avoin.<br /><br />Kenraalin kuolema - kaatuminen Ihantalassa - on surullinen juttu, ja sotaolosuhteet huomioon ottaen varsin pitkälle &quot;oma vika&quot;. Kenraali ja esikuntapäällikkö laittoivat itsensä syyttä suotta heitinten keskitykseen, vaikka heidän olisi kuulunut olla taempana johtamassa taistelua.<br /><br />Silloin tällöin maailmassa käy niin että &quot;murhattava pakenee kohti kirvestä&quot;.<br /><br />Nykyisten liikemiesten ja pankkiherrojen kielenkäyttöön on pesiytynyt kaksi virheellistä taktistä sääntöä. On muka johdettava edestä ja tuleen ei saa jäädä makaamaan.<br /><br />Joskus on johdettava edestä, joskus takaa. Tilanne määrää paikan. Johtajan on varmistettava paras mahdollinen liikkuvuus ja varma tietojen saaminen. Tuleen on joskus jäätävä makaamaan, jos rynnäkön jatkaminen merkitsisi vältettävissä olevia menetyksiä ja perääntymään ei pääse. On siis kaivauduttava. Kaivautuneen sotilaan selviytymismahdollisuudet tykistötulessa ja ilmapommituksessa olivat toisen maailmansodan oloissa lähes satakertaiset verrattuna pitkin pituuttaan maastoutuneeseen.&rdquo;</em></p><p><em>Lähde: <strong>Jukka Kemppinen</strong>: Kenraalin kuolema, blogi; <a href="http://kemppinen.blogspot.fi/2005/11/kenraalin-kuolema.html"><u>http://kemppinen.blogspot.fi/2005/11/kenraalin-kuolema.html</u></a> </em></p><p>*</p><p>Miksi heinä-elokuussa 1941 kaakkoisrajalla niin monien, samaankin divisioonaan (esim. 15.) kuuluneiden rykmenttien piti hyökätä omilta kaistoiltaan kenttälinnoittautunutta vihollista pahki riti rinnan, kun perustava sotataito olisi edellyttänyt yhtä puhkaisua, sen varmistamista ja joukkojen syöttöä läpi ja levittäytyen ja &ndash; edeten.&nbsp; Tätä kysyi parikymmentä vuotta sitten mm. mainitun divisioonan rykmentti-historiikin tehnyt upseerikirjoittaja.</p><p>*</p><p>Olen asiantuntevan sotilaslääkärin kertomana saanut kuulla, miten <strong>Vihm</strong>a kuoli. Hänen lähettinsä haavoittui mutta huusi Vihmalle, miten kävi herra kenraali.&nbsp; Lähistöllä ollut hämeenkyröläinen kersantti näki tilanteen ja ryömi paikalle ja yritti antaa apua Vihmalle, mutta mitään ei ollut tehtävissä.&nbsp; Hän oli viimeinen ihminen, joka näki heikkenevän elonliekin uhkarohkean kenraalin silmissä, häntähän oli varoitettu, miehet tiesivät systeemin, jolla venäläinen ampui, mutta ukko halusi näyttää.&nbsp; Ikaalislainen sotamies on kuvannut, miten illalla majapaikan pihaan ajoi autoja, ja arkkua kannettiin, siinä meni kenraali yöksi kellariin, aamulla matka jatkui.&nbsp; Miten pienistä muistikuvista todellisuus, sota ja elämä, muodostuu, se alkaa jostakin ja välähtää ja sitten sammuu eikä sitä enää ole.</p><p>*</p><p><strong>Verta ja verta</strong></p><p><em>&rdquo;Laurila menetti rykmenttinsä, JR 16:n. Jopa Heinrichs tuki jossain määrin Laurilan arvostelua liiallisesta miesten säästämisestä, liian neuvottelevasta asenteesta alaisiinsa johtajiin ja &rdquo;passiivisuudesta&rdquo;.<br /><br />Saksan jääkärien keskinäisistä väännöistä ei ole kovin paljon kirjoiteltu. Heinrichs kumminkin kuului ruotsinkieliseen herrasväkeen ja Laurila suomenkielisiin, koulutuksensa keskenjättäneisiin. Sangen vähälle huomiolle ovat jääneet seinästä reväistyt renkipojat, puhumattakaan Altonan kurikomppaniaan toimitetuista jääkäreistä.<br /><br />Sotien ajan upseeriarvosteluissa ei koskaan moitittu sellaisia henkilöitä kuin esimerkiksi nuori Yrjö Keinonen, jonka polkupyöräkomppanian tappiot syksyllä 1941 olivat haavoittuneina ja kaatuneina 96 prosenttia vahvuudesta</em>.&rdquo;</p><p><strong>Lähde: Jukka Kemppinen</strong>: Laurilain työt, blogi 5.9.2008; <a href="http://kemppinen.blogspot.fi/2008/09/laurilain-tyt.html"><u>http://kemppinen.blogspot.fi/2008/09/laurilain-tyt.html</u></a></p><p>Lue myös: <a href="https://maanpuolustus.net/threads/kumurin-riita-ja-kiteen-l%C3%A4pimurtotaistelu.4403/"><u>https://maanpuolustus.net/threads/kumurin-riita-ja-kiteen-l%C3%A4pimurtotaistelu.4403/</u></a></p><p>*</p><p><strong>Murhan kaksimielisyys: ainekset</strong></p><p><strong>Zygmunt Bauman</strong> sanoo, että muutama modernin yhteiskunnan tärkeimmistä tuntomerkeistä sisältyy vertauskuvaan, joka kertoo puutarhasta huolehtimisesta.&nbsp; Vallanpitäjät ja varsinkin vallanpitäjän asemaa itselleen tavoittelevat ihmiset käyttävät mielellään tätä kuvaa ja vertaavat omaa kutsumustaan rikkaruohoja kitkevän puutarhurin tehtäviin.&nbsp; Tietyt toiset ihmiset ovat niitä rikkaruohoja, sellaista ei-toivottua ainesta, jota velvollisuuttaan noudattava nykyaikainen puutarhuri kitkee pois.</p><p>Bauman sanoo, että puutarhanäkökulmasta katsoen natsien suorittamat joukkomurhat ja stalinistien toimeenpanemat massamittaiset puhdistukset eivät olleet modernin maailman häiriötiloja, vaan mieluummin sen keskeisten, hyvää tarkoittavien tendenssien tiivistelmä.&nbsp; Bauman ottaa tehtäväkseen ymmärtää niitä moderneja tendenssejä, jotka saivat aikaan miljoonien ihmisten järjestelmällisen murhaamisen keskitysleireillä ja vankileirien saaristossa.</p><p>Baumanilaisen modernismikritiikin näkökulmasta holokausti ja gulagi olivat modernin puutarhurin luovaa työtä.&nbsp; Ei-toivottujen ainesten rajoittaminen on eteenpäin katsovan modernin miehen tunnuslause.</p><p>Kasvimaapalstaansa rapsuttavan mummon ja ei-toivottuja aineksia poistavan modernin miehen välillä on kuitenkin baumanilaisen ajattelemistavan mukaan ainakin kaksi suurta eroa.</p><p>Ensinnäkin kasvitarhurin ja ihmistarhurin visioinnin tavat ovat erilaisia.&nbsp; Baumanin mukaan&nbsp; moderni sankari haaveilee tilapäisten ja toistuvien ratkaisujen asemasta lopullista ratkaisusta.</p><p>Hänellä on arkiset horisontit ylittävä visio paremmasta maailmasta, jonka toteuttamista ei-toivotut ainekset hidastavat. Kasvimaan hoitajan sosiaalista mentaliteettia sen sijaan konstituoi tieto siitä, että puutarhaa ei voi hoputtaa, sillä kaikki kasvaa toistuvasti omaa tahtiaan.</p><p><em>Lähde: Pertti Julkunen: emt. s. 478-479.</em></p><p>*</p><p><strong>Nuoruus joka kohtasi tulen, joka poltti ja korvensi</strong></p><p>Tarina tuntemattomasta runoilija <strong>Ilpo Kaijasta</strong>. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilpo_Kaija"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilpo_Kaija</u></a></p><p>Hänen ainoaa julkaistua runoaan ei ole painettu Suomen runottareen. Hänen tuotantoaan ei analysoida yliopistoissa. Hänen runonsa ei kuulunut Yrjö Jyrinkosken ohjelmistoon. Runoilija Ilpo Kaija on kuitenkin olemassa. Ilpo Kaija oli kuollessaan vain 23 -vuotias - lokakuussa vuonna 1944.</p><p>Vänrikki Kaijan painettu tuotanto rajoittuu yhteen (1) runoon, Rintaman kevät, joka on julkaistu vuonna 1943 kootussa rintamamiesten runojen antologiassa.&nbsp; Toimituskuntaan kuulunut kuuluisa Olavi Paavolainen ojensi kokoelman &rdquo;rintamamiesten vaatimattomana&rdquo; muistolahjana vankilasta lokakuussa 1944 vapautuneelle Hertta Kuusiselle, päiväyksellä 21.12.1944.&nbsp; Tuo Hertan kirja on päätynyt omaan kirjastooni.</p><p><a href="https://www.sotapolku.fi/henkilot/kaija_tuomas-ilpo_1921-06-01_helsinki/"><u>https://www.sotapolku.fi/henkilot/kaija_tuomas-ilpo_1921-06-01_helsinki/</u></a></p><p><strong>Tuomas Ilpo Kaija</strong> (1. kesäkuuta 1921 Alahärmä &ndash; 30. lokakuuta 1944 Vuotso, Sodankylä) oli suomalainen vänrikki ja runoilija joka kaatui Lapin sodan aikana.</p><p>Kaija palveli tulenjohtajana Raskas Patteristo 14:ssä. Kaijan runo <em>Rintaman kevät</em> julkaistiin Olavi Paavolaisen toimittamassa runokokoelmassa Täältä jostakin &ndash; Suomen kenttäarmeijan runoja (WSOY 1943).</p><p>Kaija kaatui 30. lokakuuta 1944 Kaunispäällä suomalaisten hyökätessä Vuotsosta kohti Laanilaa. Hänen oli määrä päästä seuraavana päivänä siviiliin. Kaija on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.</p><p>Vuonna 2011 Yle Radio 1:ssä esitettiin <em>Todellisia tarinoita</em> -sarjassa Ilpo Kaijasta kertonut, Karviasta syntyisin olevan kirjailija Juha Seppälän oivaltava ja kirvelevän kirkas radiodokumentti <em>Tuntemattoman runoilijan kuolema</em>.</p><p><a href="http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=8650&amp;raportti=1"><u>http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=8650&amp;raportti=1</u></a></p><p>Mutta Ilpo Kaija elää Suomen runottaressa, sen proosan osiossa.&nbsp; <strong>Jussi Talvi</strong>, hänkin samasta yksiköstä kuin Kaija, on ikuistanut hänet siinä vuoden 1954 &rdquo;toisessa tuntemattomassa sotilaassa&rdquo;, joka narratiivinsa ja älyllisyytensä vuoksi oli tuomittu ikuisesti jäämään Väinö Linnan rehevän tuntemattoman sotilaan varjoon ja näivettymään siellä.</p><p><em>Jos ovellesi joskus tulevaisuudessa koputtaa mies, jonka nuoruus takertui piikkilankoihin ja hän kohtasi sodan liekin, joka kuluttaa, älä moiti</em>&hellip; (ulkomuistista, vänrikki Kaijan kirjeestä ex-esimiehelleen)</p><p>Runopoika Ilpo Kaija, vänrikki ja sotilas, nuori mies, on Talven teoksen Ystäviä ja vihollisia, luutnantti Matti Honka, jonka saksalaisen tappajan räjähtävä luoti repii hajalle Kaunispäällä, Lapin sodassa.&nbsp;</p><p>Toinen kertomaton tarina on kertomus luutnantti Mettomäestä, joka Ikaalisten lukion I luokalta lähti vapaaehtoisena sotaan, oman ympäristönsä ja tajuntansa vihollista Neuvosoliittoa vastaan, mutta joutui päättämään sotansa ja elämänsä Lapissa, Saksaa vastaan käydyssä taistelussa.&nbsp; Jos Talvisota oli puhdas sota, viimeinen täysin oikeutettu ja jalo sota, ja jatkosota oli jatkokertomus, jossa entropia ja harha nousivat, niin entistä ystävää ja väliaikaista vihollista ja sitten ystävistä parhainta vastaan piti käydä pakotettuun sotaan.&nbsp; Kun Pertti oli viimeistä kertaa kotolomalla, hän oli hieman poissaoleva ja hermostunut ja sanoi: Niin halusta kuin lähdinkin sotaan, tein sen ilolla, sillä silloin taistelin kaikella voimallani Venäjää vastaan, mutta nyt taistelen ystäviäni ja Saksaa vastaan, eikä siinä ole enää mitään mieltä.&nbsp; Luutnantti Mettomäen, ensiluokkaisen sotilaan kohtalon on kuvannut eversti Wolf H. Halsti Lapin sota &ndash;teoksessaan, miten kokenut ja osaava sotilas ajoi miestensä keulassa polkupyörällä tiedusteluretkellä ja avoimesti tiellä, suoraan saksalaisten normatiiviseen väijytykseen.&nbsp; Halsti katsoi ja näki tämän kaiken korkealta mäeltä ja kirjoittaa siitä sydänverellään, sillä hän ymmärsi ennen aikojaan väsyneen, vanhentuneen, illusionsa menettäneen nuorukaisen tuskan ja turtumuksen.</p><p>*</p><p>Miten sodasta tulee kirjoittaa?</p><p>&nbsp;</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> kuin Miten sotahistoriaa tulee kirjoittaa?

Me elämme elämäämme eteenpäin, mutta me ymmärrämme sitä taaksepäin.”

*

Sisäntö*

George Herbert Mead sanoo, että vain nykyisyyttä on olemassa.  Tulevaisuutta tai menneisyyttä on olemassa vain nykyisyyden rakennustarpeina.  Itsenäistä, nykyisyyden ulkopuolella tapahtuvaa olemista ei menneisyydellä sen enempää kuin tulevaisuudellakaan milloinkaan ole.  ….

Mead haluaa korostaa erityisesti sitä, että koska menneisyydet ovat olemassa nyt, ne ovat muutettavissa.  Hän ei sen sijaan puhu Nykyisyyden (tai läsnäolon; The Philosophy of the Present) filosofiassakaan kovinkaan paljon tulevaisuudesta.  Hänen esityksensä logiikkaa noudattaen on kuitenkin pääteltävissä, että tulevaisuudet ovat nykyisyyteen sisältyvien menneisyyksien uusia yhdistelmiä.  ”Elävän henki vaatii elämä”… ”elävä henki viittaa taaksepäin”. (Pertti Julkunen: Julkisuus ja nomenklatuura.  Tutkielma keskustelun vaikeutumisesta ja väkivallan uhka. 1. nide. Tampereen yliopisto, 2005. s. 11 ja 13.)

*) Tarkoituksella tämä avanto ei ole johdanto, vaan sisäntö, johdatus sisältöön, sisäisesti nautittavaksi tarkoitettu.

*

Tutut miehet tuntemattomassa maastossa

Muistan, miten äidinkielenopettajani sanoi vuonna 1967, siis tasan puolivuosisataa sitten, että on ikävää ja rajoittunutta, että ”aina vaan” palataan Väinö Linnan tuntemattomaan sotilaaseen, kun sodasta – ja etenkin rauhasta – on kirjoitettu ”niin paljon muuta hyvää ja suorastaan nerokasta”.

Miten sitten on nyt, vuonna 2017?  ”Aina vaan” palataan Tuntemattomaan.  Aku Louhimiehen Tuntematon 3.o elokuva on saanut odotetusti suunnattoman suosion, ja paljon myös kriitikkojen kiitoksia.  Merkittäviä perustavia ratkaisuja siinä ovat olleet Rokan nostaminen keskushenkilöksi, itsetietoisen tappajan roolissa, sekä raakaa sotaa ”tasapainottavat” ja pehmentävät (?) kuvat Rokan kotoa Sakkolasta ja evakkopaikasta. 

Luunkova punaorpo Lehto ja hänen haavanlehtenä värisevä vastapoolinsa, yleisinhimillistä pelkoa tunteva ja pelkoaan peittelemään kykenemätön, Riitaoja on lähes poistettu elokuvasta. Linnan taitava moniäänisyys ja kriittisimmät äänet sodasta kärsivät. 

Samoin poliittiset vastapoolit, kommunisti Lahtinen ja pohjalainen Salo on upotettu tehokkaasti tapettiin.  Siviilijaksoihin on pakattu privaattia kaipausta ja kaihoa, familiaaria ja siten rajattua, missä on jatkosodan ristiriidat, karvaasti karkeat erimielisyydet ja viha, maanpetturien viides kolonna, on kysytty.

*

Kokemushistoria

Suurin muutos siinä, miten sotaa kuvataan, on 2000-luvun aikana ollut tämä niin sanottu uusi sotahistoria, jonka keskeinen elementti on kokemushistoriallinen lähestymistapa.  Painoa pannaan ihmisiin ja lähimpään elinpiiriin; miten se vaikuttaa ja näkyy henkilöissä, miten he toimivat tämän sosiaalisen laahuksensa kantajina?

Täysin uutta ja avaamatonta latua ei tämäkään oppisuunta kulje.  Jo viimeistään 1960-luvulla järjestettiin korsuperinteen keruuta asianmukaisine julkaisuineen, kokija-kirjoittajien korsu- ja taistelutanner kuvauksistahan oli toki saatu nauttia jo Onttoni Miihkalin teksteistä lähtien, kun Talvisodan lumet tuskin olivat sulaneet.  Sk-upseeri Erkki Palolammen maagisesti innoittuneesta Kollaa kestää –teoksesta nyt puhumattakaan.

Antti Tuuri haastatteli kumppaneineen 14.D:n veteraaneja sukupolvi sitten.  Kysymyssarjan ensimmäinen kysymys kuului: Missä olit ja mitä teit, kun sait liikekannallepanokäskyn?  Halkinainen alkuräjähdykseen liittyvä kysymys kytki siviilielämän ja sotapalveluksen taitavasti hetkeen ja paikkaan, toimintaan ja tuntoihin.

*

Viimeksi tutkija Jussi Jalonen on tähdentänyt soveltavansa kokemushistoriallista näkökulmaa merkittävässä tutkimustyössään, Summa (Summan tarina – Talvisodan ratkaisutaistelun ihmiset ja historia, 2017), jossa hän selvittelee sosiaalisista ja yhteiskunnallisista lähtökohdista Summan ihmettä ja sen syntymismekanismeja, jotka ovat yhtä mielenkiintoiset kuin yleiskäsite Talvisodan ihme, mutta vain paljon konkreettisempia, mieskohtaisempia ja siten todempia. 

Jalosen Summa-kirjaa voi suositella ainakin kahdesta hyvästä syystä: Siinä Kannaksen portin, Summan, torjuntataistelijoiden urakka avautuu aivan uudesta ja oivaltavasta näkökulmasta, ja toisaalta se loistavalla tavalla ilmentää relevantin tutkimusnäkökulman merkitystä kokonaistapahtuman käsittämisen ja sisäistämisen kannalta. 

Sitä paitsi teos on innoittuneesti ja taitavasti kirjoitettu, ja siinä voi nähdä erityisen henkilökohtaisen omistautumisen parhaat merkit. http://www.werstas.fi/event/jussi-jalonen-summan-tarina/

*

Kantaja, kokija ja tekijä

Uuden sotahistorian keskeisiä oivalluksia on armeijojen marssireittien ja divisioonien karttanuolten sijasta tarkastella ihimilliseltä korkeudelta sotaa: mitä miehiä, mistä he tulevat, mitä he henkilökohtaisessa ”repussaan” kantavat ja miten tsaikkaporukat toimivat.  Samoin mikä on heidän alueellinen, yhteiskunnallinen, kulttuurinen, sosiaalinen ja henkilöhistoriallinen taustansa ja miten tämä kaikki vaikuttaa siihen, mitä he ovat olleet rauhan askareissa ja nyt sitten sodan toimissa.

Tutkimuksen parissa tämä merkitsee yhteiskuntatieteen ja kulttuuritutkimuksen lähestymistapojen ja kysymyksenasettelun tuontia sodan kentille.  Inhimillisen toiminnan dynamiikka ja käsitteet otetaan täysimääräisinä tarkastelun kohteeksi, ja näin avartuu sodan tutkimuksen alue. 

Sielu ja sota

Näkyvimpiä varttuneemman polven psykohistorian tutkijoitamme, Juha Siltala, on esitellyt varhaislapsuuden äitisuhdetta painottavia psykohistorian selitysmalleja sodan väkivallan käsittämisen välineiksi.  Siltala katsoo, että ihmisen hämmästyttävää kykyä väkivaltaan sodan oloissa voidaan selittää paljolti ryhmäkoheesion kautta.  Ihminen selviytyy poikkeusoloissa paremmin ryhmän jäsenenä kuin yksinään, ja siksi ryhmässä säilymisen varmistaminen ja individualistisen toimintamallin hylkääminen on sotaoloissa mitä luontevin prosessi.  Toisaalta yhteiskunta ainakin vielä 1900-luvun oloissa perusti sodankäyntiä sopimukseen, jonka mukaan nuoret miehet piti ulkoisen uhkan torjumiseksi (tai valloitussodan tms. käymiseksi) ja yhteisön yhtenäisyyden takaamiseksi ”uhrata yhteiskunnan eteen”.

Louhimiehen Tuntemattomassa aks-läinen vänrikki Kariluoto laulaa antaumuksella soolona Kaunis on kuolla kun joukkosi eessää..

Kielletty tappaminen

Ville Kivimäki on SKS:n Korsuperinne- (koottu 1973) ym. aineiston avulla pyrkinyt ymmärtämään, kuinka osa taistelijoista koki tappamisen hyvin helppona ja jotkut käytännössä eivät kyenneet siihen laisinkaan.

Sodassa tappaminen oli monessa tilanteessa valinnaista: Kivimäki kertoo, kuinka osa sotilaista yksinkertaisesti jätti ampumatta kohti vihollista (vert. Rahikainen Tuntemattomassa, vh).  Toisaalta joillekin tappaminen oli suorastaan nautintoa.  Sotilaiden enemmistö kuitenkin joutui sodan aikana ja sen jälkeen etsimään tappamiseen jonkinlaisia etäännyttäviä merkityksenannon strategioita.  Muisteluissa nämä strategiat tulevat esiin siinä, miten vältettiin ”tappamisen” ilmaisemista suoraan.  Myös kohteesta käytettiin etäännyttäviä kielikuvia (Henrik Tala: arvio Tiina Kinnusen ja Ville Kivimäen (toim.) teoksesta Ihminen sodassa, 2006). 

Sodan jälkeen kokijoiden kirjo jatkui yhtä lailla monipuolisena: joillein taistelukokemusten muistelu toi saman hyvänolontunteen kuin sotakin.  Enemmistö kuitenkin halusi säilyttää entisen etäisyyden sodan kovaan todellisuuteen.  Pataljoonalääkärinä sotien aikana toiminut appeni ei koskaan halunnut palata kokemuksiinsa, jotka varmasti olivat ankaria ja sielua korventavia.

*

Kun elämä lyö

Mielestäni jotenkin tavattoman oivaltavasti henkilökohtaisen elämystapahtuman tuo esiin alempana siteerattava Lea Toivola, joka toteaa eräässä esittelytekstissään, miten ”Kohta, joka kosketti minua eniten, oli Aleksandr Solženitsynin Syöpäosaston kuvaus lääkäri Vera Gangartista, jonka nuoruudenrakastettu oli kaatunut sodassa. ”Ja siitä alkaen tuo sota saattoi olla mitä tahansa: oikeudenmukainen, sankarillinen, isänmaallinen tai pyhä – Vera Gangartille se merkitsi viimeistä sotaa. Sotaa jossa hänen sulhasensa mukana oli surmattu hänetkin.”

*

Talvisota

”Kun Venäjä marraskuun 30. salakavalasti hyökkäsi maamme kimppuun, tapasi se täällä yksimielisen kansan. Venäjä oli olettanut toista, se oli luullut, että täällä vallitsisi edelleen sama vastakohtaisuus, joka työväestön ja porvariston kesken oli ollut v. 1930 vaiheilla. Sen vuoksi se oli muodostanut Kuusisen johtaman suomalaiskommunistisen varjohallituksen, jonka avulla se toivoi voivansa hajoittaa vastustusrintamamme.

Mutta Suomen työläisten hallitus ei ollut Venäjällä vaan Helsingissä. He tunsivat omikseen ne miehet, jotka yli kahden vuosikymmenen ajan olivat johtaneet heidän nousuaan maahanlyödystä luokasta ensin sallituiksi ja sitten tunnustetuiksi, täysivaltaisiksi maan kansalaisiksi, ja jotka olivat sen joukkovoiman avulla, minkä työläiset olivat uskoneet heidän käytettäväkseen, valloittaneet työväestölle paikan valtiossa. Näiden miesten johdolla Suomen työläiset olivat valloittaneet itselleen isänmaan, jonka he vapaina naisina ja miehinä halusivat säilyttää itsellään. He seisoivat yhteisessä rintamassa jokaista vastaan, joka aikoi riistää isänmaalta vapauden.”

Näin kirjoitti tri Urho Kekkonen, nimimerkki Pekka Peitsen suojissa Suomen Kuvalehden palstoille vuonna 1942.  Annetaanpa Kekkosen jatkaa:

”Sodan luoma yhteistunto

Rintamalla, silmätysten vihollisen ja kuoleman kanssa, syntyi aseveljeys, joka ei kysynyt, missä leirissä vierustoveri oli aikaisemmin ollut. Päinvastoin, siellä opittiin tuntemaan toisensa ja panemaan arvoa toisilleen. Havaittiin huomaamaan, että monet entiset vastakohtaisuudet olivat perustuneet väärinkäsityksiin, opittiin ymmärtämään, että erilaiset elämänkohtalot, tarpeet ja toimeentulon edellytykset olivat olleet perustana niille todellisille vastakohtaisuuksille, joita oli ollut olemassa ja joita tulisi edelleenkin olemaan.

Mutta parasta, mikä oli saavutettu, oli rintaman synnyttämä luja keskinäinen luottamus ja yhteishenki. Sellainen yhteishenki, asevelihenki, voi syntyä ainoastaan silloin, kun vihollisen tulen alla yhteistä vaaraa torjuttaessa on tunnettu sydämien sykkivän samaan tahtiin.

Tolvajärven ja Ägläjärven vaikeissa mutta sankarillisissa taisteluissa kantoi raskaimman kuorman pääasiassa Tampereen tehdaskaupungin työläisistä muodostettu joukko-osasto, jonka urheus ja kestävyys ratkaisi tämän koko Laatokan Karjalan puolustukselle käänteentekevän kaksoistaistelun voitoksemme. Tuon joukko-osaston komentajana oli sama upseeri, joka kesällä 1934 suojeluskuntakomppanian etunenässä väkivaltaisesti riisti sosialidemokraattisen puolueen Tampereella pitämän puoluekokouksen juhlakulkueesta puolueen punaiset viirit ja liput.

Nyt olivat samat juhlakulkueen miehet ja heidän aatetoverinsa tämän upseerin komentamassa joukko-osastossa taistelemassa punaisen Venäjän valloitusarmeijaa vastaan oman isänmaan puolesta. Tolvajärvellä ja Ägläjärvellä tutustuivat sotamiehet komentajaansa, vaativaan mutta itseäänsäästämättömään, hurjanrohkeaan ja taitavaan päällikköön (kenraalimajuri Aaro Pajari), jota he oppivat kunnioittamaan ja ihailemaan. Ja komentaja puolestaan oppi miehistössään tuntemaan rohkeita, sisukkaan kovia suomalaisia, joihin hän saattoi luottaa. Komentajalla oli paitsi henkilökohtaista pelkäämättömyyttä myös siveellistä rohkeutta tunnustaakseen, että hän ei ollut aikaisemmin tuntenut suomalaista työmiestä, jonka isänmaallisuuden hän vasta talvisodassa oli oppinut ymmärtämään.”

Näin siis Urho Kekkonen jatkosodan alkuvaiheissa 1942.

*

Jussi Jalosen Summa

Äskettäin ilmestyneessä teoksessaan ”Summan tarina – Talvisodan ratkaisutaistelun ihmiset ja historia” tutkija Jussi Jalonen hyödyntää ja jalostaa uuden historiatutkimuksen parhaita menetelmiä, mikrohistoriallista lähestymiskulmaa sekö elinympäristön sosiaalisia suhteita ja yhteisöllistä kokemusmaailmaa havainnoivia huomioita.  Täältä ikään kuin tarkkaan tutkitun suppilon pohjalta hän rakentaa Talvisodan ratkaisutaistelun struktuurin: miten mies pysyi kasassa, miten ryhmä ja komppania, miten Summan lohkon rykmentit – ja lopulta miten syntyi Talvisodan henki, joka kannatteli koko valtakunnan olemassaoloa sen jouduttua rotkon reunalle.

Sotilaille Kannaksen kartta oli jo aikaa sitten kertonut, missä tuleva sota tullaan ratkaisemaan, - edellyttäen että pitkän itärajan muut rintamat pitävät.  Leningradin – Viipurin valtatie kulkee suorana jotoksena läntisen Kannaksen halki kohden maakunnan pääkaupunkia.  Tämän selvän painopistesuunnan puolustus rakentui olennaisesti suurten teollisuuspaikkakuntien, Porin, Rauman, Nokian, Turun, Hämeenkyrön, ym.

Jalosen perusaineistosta orgaanisesti nouseva havainto, Suomi jäi Talvisodassa yksin, toimii ja pätee.  Se ei tietenkään ole uniikki tutkimustulos, mutta uusintaa ja todentaa aiemman kokemuskäsityksen.  Kaikki jättivät, kaikki pettivät (Molotov-Ribbentrop –sopimus, O.W. Kuusisen Terijoen hallitus, Ruotsin penseys).  Länsi jätti Suomen susille (Puna-armeijan telaketjujen alle).

Täytinen kokemus siitä, että meillä ei ole muuta kuin toisemme.  Jos meikäläiset eivät pidä yhtä, kaikki menee.  Suomalaisten maahanmuuttajien kohtalot Neuvosto-Venäjällä tunnettiin, liian moni maanmies oli saanut sammuneiden silmiensä päälle vain kylmää multaa.

*

Miehisyys eli

Kaupunkilaispoika korpisodan kiroissa

Nuori mies asui Herttoniemessä, melko huomatussa osoitteessa, hän piti tiettyä etäisyyttä kuuluisaan isäänsä, ja vastoin tämän tahtoa liittyi suojeluskuntaan ja mustapaitoihin, istui kiihkeinä iltoina nuotiotulilla yhdessä mustanpastorin, Elias Simojoen kanssa.

Kun pelätty ja odotettu sota alkoi hänet määrättiin Herttoniemen ilmatorjuntaan, jossa hän oli jo YH:n ajan ollutkin.  Sodan alussa heidän patterinsa onnistui pudottamaan vihollisen koneen.  Presidentti Kallio kävi asemissa katsomassa.  Sitten kun isä sai huomattavan palkinnon ja lähti sitä noutamaan, ja alkoi tulla kylmiä poikia Helsingin rautatieasemalle, poika ei enää kestänyt.  Herttoniemestä oli niin helppo pistäytyä luvalla ja luvatta, kotona, aivan melkein naapurissa.  Mutta.  Velvollisuudentunto ja kunnia vaati lähtemään.  Hän meni kauas pohjoiseen ja liittyi muodostettavaan sissipataljoonaan, joka sitten helmikuun tulipalopakkasissa komennettiin Kuhmoon turvaamaan avoimena retkottavaa sivustaa.  Siellä hänen tulikasteensa hetkinä muuan aseveikko jäi haavoittuneena välimaastoon, josta häntä ei saatu pois.  Tuntien ajan tämä mies rukoili heitä ampumaan hänet, toivoa kun ei ollut.  Mutta vaikka ”emme me mitään lalluksia olleet”, ei kenenkään kantti kestänyt ampua omaa kaveria, ja niin haavoittunut paleltui kuoliaaksi ja löydettiin aamulla asepuvustaan riisuttuna.

Tässä Nobel-kirjailijan kaupunkilaispojassa kiteytyi paljon siitä miehenkuvasta, joka 1930-luvulla vaikutti Suomessa, piti vastata huutonsa ja piti toteuttaa velvollisuutensa, kysymys oli kunniasta, kysymys oli miehekkyydestä tai sen puuttumisesta.  Se sai monet venymään käsittämättömiin suorituksiin.

Esko Sillanpään Talvisota-ratkaisu on minulle kuvannut 1930-luvun mieskäsityksen käytännön toteutusta.  Se mitä on ajateltu ja mitä on puhuttu, lunastetaan teoin.

*

Näinkin voi kirjoittaa (Pohjantähden pohjalta)

”Suhtautuminen Neuvostoliiton vaatimuksiin (1939)

”Lokakuussa 1939 Voitto on suorittamassa asevelvollisuuttaan, Vilholle ja keskimmäiselle pojalle Eerolle poliisi tuo keskellä yöllä kutsun YH:hon. Samalla tavoin kuin Tolstoi Sodassa ja rauhassa Linna kuvaa, miten Koskelassa maailman johtajien ”suuret suunnitelmat aiheuttavat vähäisiä ja tavanomaisia tekoja: Leipää ja lihaa täytyi koota reppuihin. Vahvat sukat ja jalkineet oli otettava mukaan.”

Elinan veli, sosialidemokraattinen kansanedustaja Janne Kivivuori puhuu Pentinkulman työväenyhdistyksen kokouksessa tilanteessa, jossa rauhaa ja fasismin vastaisuutta korostanut Neuvostoliitto on tehnyt hyökkäämättömyyssopimuksen aatteellisen verivihollisensa Natsi-Saksan kanssa.

Useimmiten pragmaatikkona esitetty Janne vetoaa nyt periaatteisiin: ”Me emme luovu kansanvallasta, emme kansojen itsemääräämisoikeudesta emmekä sosialismin periaatteista.”

Samoja periaatteita ovat Jannen mukaan edustaneet vuonna 1918 kaatuneet ja teloitetut punaiset. Itse hän ei kapinaan osallistunut, mutta vastusti valkoista terroria ja nousi myöhemmin Lapuanliikettä vastaan.

Puheessaan Janne muistuttaa, että Suomen työväenluokkaa on sanottu epäisänmaalliseksi. Hän myöntää ettei sillä olekaan samanlaista isänmaallisuutta kuin Suur-Suomi-intoilijoilla.

Mutta työväestöllä on toisenlaista isänmaallisuutta, joka perustuu yleiseen periaatteeseen ihmisten ja kansojen vapaudesta: ”Tämän maan vapaus on meille pyhä siksi, että jokaisen maan vapaus on meille pyhä. Me emme piirtele rajoja Vienanlahdesta Laatokkaan, mutta emme myöskään Käkisalmesta Uuraaseen.”

Janne ei suoraan torju myöntymistä Neuvostoliiton vaatimuksiin, vaan puheen lopussa varaudutaan kahteen erilaiseen ratkaisuun: ”meidän on joka hetki toivottava ratkaisua, joka takaisi rauhan rajoillamme, mutta meidän on myös joka hetki oltava valmiit pahimpaan.” 

Akselille Janne puhuu selvemmin. Jos Neuvostoliiton vaatimuksiin ei myönnytä, todennäköisin seuraus on sota, joka voimasuhteiden takia johtaa varmasti tuhoon. Johtajat eivät voi mennä piiloon kansan mielipiteen taakse: ”Kansa on kyllä valmis taistelemaan, mutta kyllä se saataisiin myöntymään, jos toden teolla haluttaisiin.”

Väitteeseen, että myöntyminen johtaa uusiin vaatimuksiin, Janne vastaa: ”miksi ei sillä tiellä sitten tulisi ihmettä vastaan, jos se kerran voi tulla vastaan sotatielläkin?”

Jannen ajattelu on samanlaista kuin presidentti Kekkosen 70-luvulla.

Siinä missä Janne edustaa teoksessa järkeä, Akseli reagoi tapahtumiin tunteella ja ottaa asiat henkilökohtaisesti: ”Eikö silläkän perkeleellä sitä maata ole tarpeeksi… – –  Minä juur sain elämäni järjestykseen…” Puna-armeijan hyökkäyksestä Akseli suuttuu niin, että olisi kertojan mukaan valmis lähtemään rintamalle, jos hänelle olisi tarjottu reppua ja kivääriä.

Sen sijaan kommunisti Siukola, vaikka on antanut pojalleen evästä armeijaan, odottaa puna-armeijaa. Sitä hän ei voi sanoa ääneen, kun yleinen ilmapiiri on toisenlainen.”

Lähde: Lea Toivolan blogi; https://sotaromaanit.wordpress.com/2016/04/27/vaino-linna-taalla-pohjantahden-alla-3/

*

Psykohistoriallinen katse sotaan

Historiantutkimuksen nuorempana suuntana psykohistorian synty ajoittuu 1900-luvun alkuun.  Ranskan annalisteihin kuulunut LucienFebvre puhui ensimmäisten joukossa ”psykologisesta historiasta”, jota myös mentaliteettien tai sensibiliteetin historiaksikin mainitaan.

Amerikkalainen psykohistorioitsijapolvi 1950-luvulla tähdensi, että perinteinen historiantutkija näkee historian tapahtumat lian rationaalisesti joko individulistisena (suurmieshistoria), isntitutionaalisena (valtiohistoria) tai kollektiivisena käyttäytymisenä.  Konflikteja pidetään heidän mielestään liiaksi sosiaalisten ryhmien välisinä (esim. porvarit – työläiset) vaikka ristiriita syntyy usein nimenomaan yksilön ja yhteiskunnan välille.

Psykohistorioitsijoiden mukaan monet historialliset ilmiöt – kuten muun muassa Hitler ja natsismi – uhmaavat kaikkea rationaalista selitystä.  Niitä ei voi panna satunnaistekijöiden piikkiin, siis ”sattuman” tai ”onnettomuuden” tiliin. 

He korostavat alitajuisen imperatiivin olemassaoloa ja etsivät apua ongelmiin psykoanalyysista  Psykohistorioitsijat painottavat sitä, että yhteiskunnassa vallitsee konflikti intentionaalisen käyttäytymisen ja alitajunnassa esiintyvän antipatian , siis vaistojen ja realiteettien, välillä.

Erehdykset, epäonnistumiset ja onnettomuudet ovat tästä todisteita.  Lähtökohdaksi otettiin Freudin psykoanalyysi.  Sen mukaan ihminen ei ole synnynnäisesti tabula rasa, tyhjä taulu, johon ympäristö pystyy kirjoittamaan mitä tahansa.  Hänessä vaikuttaa biologispohjainen vietti, libido, joka on luonteeltaan lähinnä seksuaalista energiaa.  Tästä on seurauksena, että realiteetteihin pyrkivä ego joutuu jatkuvasti taisteluun vaistoja korostavan idin ja moraalia edustavan superegon välissä. 

Psykohistoria on saanut melkoisen kannattajajoukon, ja se on keskittynyt erityisesti eräitten historian merkkihenkilöiden biografioiden kirjoittamiseen.  Erittäin paljon on pohdittu mm. Hitler-problematiikkaa.  Hänen on nähty käyttäneen hyväksi mm. saksalaiselle perheelle ominaista auktoriteettijärjestelmää siihen liittyvine absoluuttisine kuuliaisuusvelvollisuuksineen.  Toisaalta häntä on pidetty autoritäärisenä saksalaisen kulttuurin ihailijana, joka ei pystynyt sopeutumaan Weimarin tasavallan demokraattiseen systeemiin.  Tämä lapsuuden kokemuksiin perustuva autoritäärisyys manifestoitui voimakkaassa rotuvihassa. 

*

Renvallin persoonallisuuspsykologia

Vähän ennen kuolemaansa julkaisemassaan kirjoituksessa historioitsija Pentti Renvalla toteaa:

”… on tärkeätä, että ihmistoiminnalla on tietyt psykologiset säännönmukaisuudet, joita voidaan objektiivisesti käyttää hyväksi”.

Tätä säännönmukaisuutta Renvall etsii selvästi ihmisen persoonallisuudesta.  Hänelle ihminen ei ole pelkkä instituution jäsen, vaan hän on siveellinen, teoistaan vastuunalainen olento. 

Renvallille historiallinen tapahtuma on aina ”eettisesti sähköinen”, vaikka hän tunnustaakin siveellisten normien suhteellisuuden ja aikasidonnaisuuden.  Renvall näkee koko inhimillisen elämän intentionaalisena toimintana, mutta samalla hän moittii Karl Popperia ankarasti siitä, että tämä pitää elämän todellisuutta liian rationaalis-kaavamaisena.

Renvallin mielestä ihminen toimii usein hyvin epärationaalisesti, mutta tämäkin käyttäytyminen voidaan ymmärtää mielekkäänä, se on osana kokonaisvaltaista toimintaa.  Renvallin mukaan motiivit eivät ole sellaisenaan havaittavissa, vaan ne on tulkitsemalla etsittävä.

Nämä ovat selitysehdotuksia, hypoteeseja, jotka on verifioitava siten, että kaikki muu kyseessä oleva toimintaan liittyvä  soveltuu yhteen sen kanssa. 

Rakenteiden pohjana on Renvallilla yksityisen ihmisen sielunelämä.  Ihminen ei hänen mukaansa koskaan sulaudu rakenteeseen vaan on siitä vain osa, ja tämä struktuuri määräytyy ihmisten ominaisuuksien, pyrkimysten, käyttäytymistapojen jne. perusteella.

He ovat sosiaalisen alkuperänsä mukaisesti osa perhettä, kielensä mukaan määrättyä kansallisuutta, asemansa puolesta tuotantorakenteessa yhteiskuntaluokkansa jäseniä, uskontonsa mukaan tiettyyn kirkkokuntaan kuuluvia jne.

Näillä rakenteilla on Renvallin mukaan tapana kangistua ja kovettua ja niiden päämääränä on säilyä mahdollisimman muuttumattomana.  Niillä itsellään ei ole mitään sisäistä dynamiikkaa.  Tässä tapauksessa on suoranainen onni, ettei ihminen koko persoonallisuudellaan sulaudu yhteen rakenteeseen.  Hän on kokonaisuus, joka voi siirtää toiseen rakenteeseen muista rakenteista saamiaan vaikutteita. 

Useimmiten tavallinen kansalainen ei pysty saamaan aikaan suuriakaan, mutta ”kun isossa joukossa ihmisiä tapahtuu samansuuntainen muutos” korostaa Renvall, ”saattavat rakennekokonaisuudet muuttua niin nopeata vauhtia, etteivät tapahtumahistoriaa edustavat poliitikot pysty näitä rakennekokonaisuuksissa syntyvä uusia probleemoja hallitsemaan”.  Renvall korostaa, kuinka rakennehistoria ajaa tässä tapauksessa ”vauhdikkaasti” ohi tapahtumahistorian.

Tässä valossa voimme todeta, että Leppäsen Preeti oli renvallilainen, kun hän Valten sankarihautajaisissa loihe toteamaan:

”Se on rauhanaikana niin kun paremman väen asia toi isänmaa, mutta sodassa passaa sitten vähän huonommankin koittaa…”

*

Raivohullu ihminen

”Eräskin ystäväni on vaarallinen raivohullu, mutta muuten peräti herttainen ja miellyttävä ihminen.

Haluaisin nyt kiinnittää huomion kahteen seikkaan. Toinen niistä on liikuttavan selvä, toinen kiistanalainen. Välitön virike aiheen valintaan on eräs, viimeksi karvalakki päässä nähty valtionpäämies, joka tuo mieleen sen polttavan kysymyksen, olivatko Saksan ja Neuvostoliiton ykkösmiehet viimeksi vietetyn maailmansodan aikana kliinisesti mielisairaita.

Jos vastaus on myönteinen, maailmalla on toivoa. Sangen monet psykoosi-tyyppiset sairaudet saadaan siedettävään tasapainoon lääkehoidolla, ja vaikka etenkin skitsofrenia lienee arvoitus (paitsi periytymisen osalta), myös sen oireisiin voidaan vaikuttaa.

Ajatus kiinnostaa minua. Pitäisikö kansainvälisen rikostuomioistuimen rinnalle perustaa kansainvälinen mielentilantutkimus ja ylikansallinen vankimielisairaala?

Nürnbergin oikeudenkäyntien yhteydessä 40-luvulla etenkin amerikkalaiset panostivat paljon syytteessä olleiden natsijohtajien psykiatriseen tutkimiseen.

Sellaiset sotapäälliköt kuin esimerkiksi Patton (USA) ja Montgomery (UK) ja kymmenet muut eritellään kaikissa alan kirjoissa. On kätevää, jos päällikkö on sekä narsisti että psykopaatti. En viitsi luetella nimiä, mutta esimerkiksi amerikkalaisista kenraaleista muutama päästi muistelmiinsakin maininnan ihmisen ampumisesta omin käsin suurimpana nautintona, jota elämällä on tarjota.

Ero on kuulkaa suuri. Dwight Eisenhower laukaisi tiettävästi tuliaseen vihan vallassa vain kaksi kertaa elämässään. Hän ampui rottaa Roomassa, hotellihuoneessaan, ensin ohi ja sitten onnistuen vain nirhaamaan otusta.

Kun siis käsityksemme mielen järkkymisestä on paljon biologisempi, kemiallisempi kuin kymmenen vuotta sitten, ja kun freudilainen psykoanalyysi on käytännössä kuollut, voisi esittää seuraavan kysymyksen.

Tähän on kimmoke epigenetiikasta, jossa näyttää osoitetun, että jokin (karsinogeeni) voi vaurioittaa solukkoa kajoamatta itseensä DNA:han mutta silti niin, että muuttuneet ”triggerit” saattavat periytyä.

En väitä ymmärtäväni tuosta asiasta kovin paljon, mutta kysymykseni on historiantutkijan kysymys – entä jos mielisairaus voisi olla joskus, jossain tilanteessa, ”tarttuvaa”?

Entä jos kunnon hampurilaisten satamamiesten käyttäytyminen SS Sonderkommandon murhamiehinä ei selitykään pelkästään sosiologisesti ja psykologisesti? Kyynikko sanoo, ettei siinä ole mitään selittämistä. Ihminen vain on sellainen.”

Linkki: Jukka Kemppinen: Vaarallinen raivohullu, blogi 28.2.2011.

*

”Talvisodan henki”

Lea Toivola kirjoittaa Pentinkulman yhteisöstä;

”Pitäjän miehet sijoitetaan aluejärjestelmän mukaisesti samaan yksikköön. Opettaja Rautajärvi toimii upseerina. Ensiksi kaatuu Leppäsen Aunen poika Valtu. Ketään tovereista ei naurata, vaikka tämän tavaroista löytyy valokuvasarja jossa on ”kuus hyvää asentoo”.

Kertoja lopettaa kohtauksen tiivistykseen: ”Näin oli alkanut sadan ja viiden kunnianpäivän raskas, katkera arki.” Sodan arki on toisenlaista kuin juhlapuheissa. Talvisodan rintamalla on niin kovat paikat, että Linnalle tyypillinen huumori ja ironia puuttuu.

Kotirintaman kuvauksessa ironiaa edelleen on. Talvisodan henkeä perinteisessä muodossa kokee nimenomaan pitäjän herrasväki, joka kokee jo YH:n (yleisten kertausharjoitusten) aikana ”voimakkaasti yhteisyyden ja veljeyden tuntoa, kun kohtalon musta siipi laskeutui kansakunnan ylle ja riisui sielun pienestä ja arkisesta. Pukeuduttiin ratsastuspukuun ja -saappaisiin ja mentiin sahaamaan puita jonkun eläkevaarin kanssa”.

Valtun kaaduttua tämän äiti Aune  ei osaa käyttäytyä kuin ”sankariäidin” pitäisi vaan ulvoo kuin eläin, jolta on viety pentu. Hän osaa myös käyttää hyväkseen suruaan, jonka ansiosta häntä kohdellaan ensimmäisen kerran tasa-arvoisesti.” (korostus VH).

Lue lisää: Lea Toivolan oivaltava blogi: https://sotaromaanit.wordpress.com/2016/04/27/vaino-linna-taalla-pohjantahden-alla-3/

*

Populäärikulttuurin Talvisotakuva

Tuurin/Parikan Talvisota on julkitulostaan lähtien edustanut vahvaa tulkintaa Talvisodasta ja Talvisodan miehistä.  Se on lähtökohdiltaan varsin paikallinen, Kauhavaan kiinnittyvä, maaseudun miesten ja heidän elinpiirinsä sosiaalisen rakenteen kuvaus. 

Iso osa miehistä on talollisia tai muita maatalouden parissa työskenteleviä, monilla on suojeluskunta-tausta, vanhimmilla jopa 1918 sotakokemusta tai tuntumaa heimosotiin. 

Muita orientaatioon vaikuttavia seikkoja ovat: asema kansalaissodan voittajan puolella, valkoisen Suomen perintö, Amerikan siirtolaisuus ja Lapuan liikkeen läsnäolo.  Heille sosiaalisesti ja poliittisesti sotaan lähtö edusti kutakuinkin pelättyä mutta toisaalta odotettavissa ollutta vaihtoehtoa.

*

Länsikannaksen halkaiseva Leningradin-Viipurin valtatie muodosti lähtökohtaisen hyökkäysuran kohden Suomen syvemmällä olevia kohteita päin. 

Summan lohkoa puolustaneiden rykmenttien ja pataljoonien miehet oli perustettu siinä ”toisessa Suomessa”, kaupunkien ja taajaväkisten asutuskeskusten nuorukaisista ja miehistä.  Teollisuuspaikkakuntien työläisistä, joille elämä kapinassa tappion kärsineen väestön parissa oli arkea, ja asemoiminen yhteiskunnan alempiin ryhmiin tuttua.

Tutkija Jussi Jalonen toteaa, että Suomen sodankuva on ollut ensisijaisesti metsien sotaa, joltain osin jopa ankaraa korpisotaa, mottisotaa, kuten Raatteen ja Kuhmon taistelut.  Mutta Talvisotaan mahtuu muunkinlaisia sotia: on kaupunkien pommituksia, ja sitten Kannaksella Mannerheim-linjan jäykän puolustuksen taisteluja sen ajan parhaalla insinööritaidolla rakennetuissa bunkkereissa ja pesäkkeissä.  Asetelmiltaan Summan taistelut tulevat varsin lähelle nykyaikaista kaupunkisotaa, jossa vankkoja asemia puolustetaan tiukan rumputulen alla.  Menetykset niin hyökkääjän kuin puolustajankin osalta ovat mittavia.

*

Hämeenkyrön miehet kuuluivat Talvisodassa eversti Paalun komentamaan 3.D:aan.  Kovimmat taistelut divisioona kävi helmikuussa 1940 puna-armeijan toista suurhyökkäystä torjuessaan.

Divisioonaan kuuluvista JR 7:n hämeenkyröläisistä kaatui miehiä Summassa jo hyökkäyksen ensi päivinä.

Helmikuun 6. päivänä venäläiset suorittivat  hyökkäyksen Marjapellonmäen kaistalla.  Summan kylän alueella venäläiset hyökkäsivät iltapäivällä leveällä rintamalla  Yritys päättyi venäläisille tavallista huonommin, hyökkäävän vihollisdivisioonan oli käännyttävä pakokauhun vallassa takaisin: suomalaisten tykistö ja konekiväärit tekivät siitä selvää jälkeä.

Taistelussa kaatui kaksi hämeenkyröläistä sotamiestä JR 7:n 9. komppaniasta.

Seuraavina päivinä taistelut jatkuivat  kiivaina.

JR 7:n komentaja eversti K.A. Heiskanen toteaa ajankohta käsittelevässä kirjoituksessaan useaan kertaan, että eniten huolta tuotti kuitenkin jatkuva unen puute, joka vähitellen teki lopun joukkojen taistelukyvystä.

Puoliaan lujasti pitävän JR 7:n joukoista kaatui neljä miestä, heidän joukossaan reservinkersantti rykmentin I. konekiväärikomppaniasta.

Tammikuun loppu ja helmikuun alkupuoli muodostui JR 7:n miehille tuhoisaksi.  Tuolloin käydyissä taisteluissa kaatui 27.1. – 14.2.1940 välisenä aikana Summassa 25 hämeenkyröläistä.

Yhteensä Hämeenkyrön miehiä meni Talvisodan summassa 33 miestä.  Noin 40 % kaikista pitäjän Talvisota-uhreista.

Samaan aikaan Suomussalmen suunnalla taisteleva JR 65 menetti helmikuun taisteluissa neljä miestä.  Taipaleessa ja Taipaleenjoella kaatui JR 19:n riveissä viisi hämeenkyröläistä ja JR 21:n joukoissa kaksi miestä. 

Hämeenkyröstä kaatui eri rintamilla ja eri joukko-osastoissa kaikkiaan 83 miestä, heistä 4 upseeria ja 9 aliupseeria.

*

Kumea hiljaisuus

Sitä en tunnusta, että kullakin sukupolvella olisi oma totuutensa, mutta sitä vastoin omat muistonsa ja subjektiivinen käsitys niistä, todenmukainen tai ei.

Jotkut tietämistäni tämän blogin lukijoista ovat oikeasti sotaorpoja.

Itse kävin naapurin pojan polkupyörän tarakalla hänen isänsä sankarihaudalla niin pienenä, ettei ruoho ollut kunnolla kasvanut.

Paikkakunnalla vallitsi sodasta kumea hiljaisuus, joka johtui myös siitä, että ympärillä oli niin paljon "sodassa hermonsa menettäneitä".

Kun olin oppikoulussa 50-luvulla, rituaalit olivat vakiintuneet.

Armeijan kävin asusteissa, joissa oli leima SA Int. 1942 (pussihousut, saappaat jne.)

Omassa ympäristössäni, joka oli etuoikeutettu, sotamuistoilla rehvastelua pidettiin hyvin pahana. Se tumpattiin pilkalla - tarkoitan toisia rintamamiehiä.

Muutos alkoi varmaan tapahtua 1980-luvulla. Kotoa Kauhavalta Antti Tuuri löysi kertojikseen mm. todellisen sotasankarin J.O. Pernaan, joka ei kai ollut asevelihenkinen eikä varsinkaan taipuvainen muistelemaan. Hänen nauttimansa arvonanto johtui siitä, että hän oli ollut molemmissa sodissa lääkintäaliupseereina ja kantanut puolen pitäjä miehet mahdottomista paikoista sidontapaikalle.

Toisin sanoen sotaan ja Neuvostoliittoon suhtauduttiin eri tavoin. Sota oli kipeä asia
.”

Jukka Kemppinen, kommentti 14.2.2008; http://kemppinen.blogspot.fi/2008/02/tuomiojan-pljys.html

*

Sodasta on kerrottu kaikki

Joskus tuntuu että kaikki on kerrottu, ei enää mitään pidäkkeitä, ei mitään tabuja.

Vain yksi tabu on ja pysyy.

Todelliset tapattajat.  Heistä ei kerrota, tai kerrotaan ohimennen, katkerasti ja nyrkkiä puristaen, mutta ei täydesti ja kattavasti.  Keitä he olivat, missä asemissa he toimivat: heitä oli kaikilla tasoilla ryhmänjohtajista Päämajaan.  Miten he toimivat, minkälaisia töitä teettivät, mitä tuhoa ja turhaa kuolemaa niittivät.

Tätä ei kerrota.  Se on viimeinen ja viimeiseksi puhkaistava tabu, mutta sen aika ei ole ollut, vaikka onkin ollut jo kohta 80 vuotta. Miksi?

Suomen paras elossa oleva sotakirjailija Jukka Kemppinen kirjoitti jo yli 12 vuotta sitten (5.11.2005):

Vihma oli yksi Talin - Ihantalan divisioonankomentajista. Hän oli aika tyypillinen kenraali, vanhan pappissuvun (Wichman) vesa, kuten Ruben Lagus. Laguksia oli 1800-luvulla puoli valtiokalenteria ja Helsingin yliopiston matrikkeleissa vaikka mitkä määrät. Einar Vihma oli kuitenkin mielenkiintoisella tavalla sielullisesti tasapainoton henkilö, joka jäi aikakirjoihin jo 1920-luvulla suorittamalla sotakorkeakoulun huonoimmilla arvosanoilla. Kurssin priimus oli toinen käyttäytymiseltään ajoittain jokseenkin kaoottinen mies, Paavo Talvela.

Jää nähtäväksi, ottaako kukaan nuorista historian tohtoreista selvittääkseen, oliko keskeisissä upseereissamme sellaisia "miesten tapattajia", joista on nyt puhuttu puoliääneen 60 vuotta. Jos oli, edellä nimeltä mainitut voisivat kuulua joukkoon. Sotilaspiireissä puhuttiin "kovista" johtajista tavalla, johon sisältyy arvostusta. Johtajan kovuus vain ei taida olla kovin yksiselitteinen asia. Tehtävä on ymmärtääkseni kuluttaa vihollisen elävää voimaa ja materiaalia, ja sen tehtävän suorittaminen edellyttää, että omat joukot pysyvät mahdollisimman hyvin ja kauan hengissä.

Turtola viittaa ajatukseen, johon olen itsekin viitannut lehtikirjoituksissa (Kanava). Nimittäin kukaties kesän 1944 katastrofi, joka kääntyi kaiken jälkeen juuri Ihantalassa maan pelastukseksi, olisi syy- ja seuraussuhteessa talvisodan ajoittain kovin huolettomaan tapattamiseen ja jatkosodan hyökkäysvaiheen 1941 suunnattomiin tappioihin. Talvisotaan tuotiin sekä varsinaisiin yhtymiin että täydennysdivisiooniin hyvin paljon miehiä, jotka oli eri syistä jätetty vaille sotilaskoulutusta 1920- ja 1930-luvulla. Viipurin ympäristössä ja Viipurinlahdella heitä kuoli paljon, todella paljon.

Jatkosodan alkuhyökkäyksissä 1941 tappiot olivat suuremmat kuin 1944. Vuosikymmenien jälkeen on vaikea ymmärtää, miksi Petroskoihin ja Karhumäkeen oli niin kauhea kiirre, ettei kaikin ajoin ehditty edes koukata, ja oliko kaikkien "tappokukkuloiden" valloittaminen todella sotilaallisesti perusteltua.

Tiedossa ei ole, että nämä kysymykset olisivat aiheuttaneet Vihmalle ongelmia. Vastauksia ei liioin löydy elämäkertateoksesta, eikä sellaisia kenties ole lupa odottaakaan. Mutta ongelma on avoin.

Kenraalin kuolema - kaatuminen Ihantalassa - on surullinen juttu, ja sotaolosuhteet huomioon ottaen varsin pitkälle "oma vika". Kenraali ja esikuntapäällikkö laittoivat itsensä syyttä suotta heitinten keskitykseen, vaikka heidän olisi kuulunut olla taempana johtamassa taistelua.

Silloin tällöin maailmassa käy niin että "murhattava pakenee kohti kirvestä".

Nykyisten liikemiesten ja pankkiherrojen kielenkäyttöön on pesiytynyt kaksi virheellistä taktistä sääntöä. On muka johdettava edestä ja tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Joskus on johdettava edestä, joskus takaa. Tilanne määrää paikan. Johtajan on varmistettava paras mahdollinen liikkuvuus ja varma tietojen saaminen. Tuleen on joskus jäätävä makaamaan, jos rynnäkön jatkaminen merkitsisi vältettävissä olevia menetyksiä ja perääntymään ei pääse. On siis kaivauduttava. Kaivautuneen sotilaan selviytymismahdollisuudet tykistötulessa ja ilmapommituksessa olivat toisen maailmansodan oloissa lähes satakertaiset verrattuna pitkin pituuttaan maastoutuneeseen.”

Lähde: Jukka Kemppinen: Kenraalin kuolema, blogi; http://kemppinen.blogspot.fi/2005/11/kenraalin-kuolema.html

*

Miksi heinä-elokuussa 1941 kaakkoisrajalla niin monien, samaankin divisioonaan (esim. 15.) kuuluneiden rykmenttien piti hyökätä omilta kaistoiltaan kenttälinnoittautunutta vihollista pahki riti rinnan, kun perustava sotataito olisi edellyttänyt yhtä puhkaisua, sen varmistamista ja joukkojen syöttöä läpi ja levittäytyen ja – edeten.  Tätä kysyi parikymmentä vuotta sitten mm. mainitun divisioonan rykmentti-historiikin tehnyt upseerikirjoittaja.

*

Olen asiantuntevan sotilaslääkärin kertomana saanut kuulla, miten Vihma kuoli. Hänen lähettinsä haavoittui mutta huusi Vihmalle, miten kävi herra kenraali.  Lähistöllä ollut hämeenkyröläinen kersantti näki tilanteen ja ryömi paikalle ja yritti antaa apua Vihmalle, mutta mitään ei ollut tehtävissä.  Hän oli viimeinen ihminen, joka näki heikkenevän elonliekin uhkarohkean kenraalin silmissä, häntähän oli varoitettu, miehet tiesivät systeemin, jolla venäläinen ampui, mutta ukko halusi näyttää.  Ikaalislainen sotamies on kuvannut, miten illalla majapaikan pihaan ajoi autoja, ja arkkua kannettiin, siinä meni kenraali yöksi kellariin, aamulla matka jatkui.  Miten pienistä muistikuvista todellisuus, sota ja elämä, muodostuu, se alkaa jostakin ja välähtää ja sitten sammuu eikä sitä enää ole.

*

Verta ja verta

”Laurila menetti rykmenttinsä, JR 16:n. Jopa Heinrichs tuki jossain määrin Laurilan arvostelua liiallisesta miesten säästämisestä, liian neuvottelevasta asenteesta alaisiinsa johtajiin ja ”passiivisuudesta”.

Saksan jääkärien keskinäisistä väännöistä ei ole kovin paljon kirjoiteltu. Heinrichs kumminkin kuului ruotsinkieliseen herrasväkeen ja Laurila suomenkielisiin, koulutuksensa keskenjättäneisiin. Sangen vähälle huomiolle ovat jääneet seinästä reväistyt renkipojat, puhumattakaan Altonan kurikomppaniaan toimitetuista jääkäreistä.

Sotien ajan upseeriarvosteluissa ei koskaan moitittu sellaisia henkilöitä kuin esimerkiksi nuori Yrjö Keinonen, jonka polkupyöräkomppanian tappiot syksyllä 1941 olivat haavoittuneina ja kaatuneina 96 prosenttia vahvuudesta
.”

Lähde: Jukka Kemppinen: Laurilain työt, blogi 5.9.2008; http://kemppinen.blogspot.fi/2008/09/laurilain-tyt.html

Lue myös: https://maanpuolustus.net/threads/kumurin-riita-ja-kiteen-l%C3%A4pimurtotaistelu.4403/

*

Murhan kaksimielisyys: ainekset

Zygmunt Bauman sanoo, että muutama modernin yhteiskunnan tärkeimmistä tuntomerkeistä sisältyy vertauskuvaan, joka kertoo puutarhasta huolehtimisesta.  Vallanpitäjät ja varsinkin vallanpitäjän asemaa itselleen tavoittelevat ihmiset käyttävät mielellään tätä kuvaa ja vertaavat omaa kutsumustaan rikkaruohoja kitkevän puutarhurin tehtäviin.  Tietyt toiset ihmiset ovat niitä rikkaruohoja, sellaista ei-toivottua ainesta, jota velvollisuuttaan noudattava nykyaikainen puutarhuri kitkee pois.

Bauman sanoo, että puutarhanäkökulmasta katsoen natsien suorittamat joukkomurhat ja stalinistien toimeenpanemat massamittaiset puhdistukset eivät olleet modernin maailman häiriötiloja, vaan mieluummin sen keskeisten, hyvää tarkoittavien tendenssien tiivistelmä.  Bauman ottaa tehtäväkseen ymmärtää niitä moderneja tendenssejä, jotka saivat aikaan miljoonien ihmisten järjestelmällisen murhaamisen keskitysleireillä ja vankileirien saaristossa.

Baumanilaisen modernismikritiikin näkökulmasta holokausti ja gulagi olivat modernin puutarhurin luovaa työtä.  Ei-toivottujen ainesten rajoittaminen on eteenpäin katsovan modernin miehen tunnuslause.

Kasvimaapalstaansa rapsuttavan mummon ja ei-toivottuja aineksia poistavan modernin miehen välillä on kuitenkin baumanilaisen ajattelemistavan mukaan ainakin kaksi suurta eroa.

Ensinnäkin kasvitarhurin ja ihmistarhurin visioinnin tavat ovat erilaisia.  Baumanin mukaan  moderni sankari haaveilee tilapäisten ja toistuvien ratkaisujen asemasta lopullista ratkaisusta.

Hänellä on arkiset horisontit ylittävä visio paremmasta maailmasta, jonka toteuttamista ei-toivotut ainekset hidastavat. Kasvimaan hoitajan sosiaalista mentaliteettia sen sijaan konstituoi tieto siitä, että puutarhaa ei voi hoputtaa, sillä kaikki kasvaa toistuvasti omaa tahtiaan.

Lähde: Pertti Julkunen: emt. s. 478-479.

*

Nuoruus joka kohtasi tulen, joka poltti ja korvensi

Tarina tuntemattomasta runoilija Ilpo Kaijasta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilpo_Kaija

Hänen ainoaa julkaistua runoaan ei ole painettu Suomen runottareen. Hänen tuotantoaan ei analysoida yliopistoissa. Hänen runonsa ei kuulunut Yrjö Jyrinkosken ohjelmistoon. Runoilija Ilpo Kaija on kuitenkin olemassa. Ilpo Kaija oli kuollessaan vain 23 -vuotias - lokakuussa vuonna 1944.

Vänrikki Kaijan painettu tuotanto rajoittuu yhteen (1) runoon, Rintaman kevät, joka on julkaistu vuonna 1943 kootussa rintamamiesten runojen antologiassa.  Toimituskuntaan kuulunut kuuluisa Olavi Paavolainen ojensi kokoelman ”rintamamiesten vaatimattomana” muistolahjana vankilasta lokakuussa 1944 vapautuneelle Hertta Kuusiselle, päiväyksellä 21.12.1944.  Tuo Hertan kirja on päätynyt omaan kirjastooni.

https://www.sotapolku.fi/henkilot/kaija_tuomas-ilpo_1921-06-01_helsinki/

Tuomas Ilpo Kaija (1. kesäkuuta 1921 Alahärmä – 30. lokakuuta 1944 Vuotso, Sodankylä) oli suomalainen vänrikki ja runoilija joka kaatui Lapin sodan aikana.

Kaija palveli tulenjohtajana Raskas Patteristo 14:ssä. Kaijan runo Rintaman kevät julkaistiin Olavi Paavolaisen toimittamassa runokokoelmassa Täältä jostakin – Suomen kenttäarmeijan runoja (WSOY 1943).

Kaija kaatui 30. lokakuuta 1944 Kaunispäällä suomalaisten hyökätessä Vuotsosta kohti Laanilaa. Hänen oli määrä päästä seuraavana päivänä siviiliin. Kaija on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.

Vuonna 2011 Yle Radio 1:ssä esitettiin Todellisia tarinoita -sarjassa Ilpo Kaijasta kertonut, Karviasta syntyisin olevan kirjailija Juha Seppälän oivaltava ja kirvelevän kirkas radiodokumentti Tuntemattoman runoilijan kuolema.

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=8650&raportti=1

Mutta Ilpo Kaija elää Suomen runottaressa, sen proosan osiossa.  Jussi Talvi, hänkin samasta yksiköstä kuin Kaija, on ikuistanut hänet siinä vuoden 1954 ”toisessa tuntemattomassa sotilaassa”, joka narratiivinsa ja älyllisyytensä vuoksi oli tuomittu ikuisesti jäämään Väinö Linnan rehevän tuntemattoman sotilaan varjoon ja näivettymään siellä.

Jos ovellesi joskus tulevaisuudessa koputtaa mies, jonka nuoruus takertui piikkilankoihin ja hän kohtasi sodan liekin, joka kuluttaa, älä moiti… (ulkomuistista, vänrikki Kaijan kirjeestä ex-esimiehelleen)

Runopoika Ilpo Kaija, vänrikki ja sotilas, nuori mies, on Talven teoksen Ystäviä ja vihollisia, luutnantti Matti Honka, jonka saksalaisen tappajan räjähtävä luoti repii hajalle Kaunispäällä, Lapin sodassa. 

Toinen kertomaton tarina on kertomus luutnantti Mettomäestä, joka Ikaalisten lukion I luokalta lähti vapaaehtoisena sotaan, oman ympäristönsä ja tajuntansa vihollista Neuvosoliittoa vastaan, mutta joutui päättämään sotansa ja elämänsä Lapissa, Saksaa vastaan käydyssä taistelussa.  Jos Talvisota oli puhdas sota, viimeinen täysin oikeutettu ja jalo sota, ja jatkosota oli jatkokertomus, jossa entropia ja harha nousivat, niin entistä ystävää ja väliaikaista vihollista ja sitten ystävistä parhainta vastaan piti käydä pakotettuun sotaan.  Kun Pertti oli viimeistä kertaa kotolomalla, hän oli hieman poissaoleva ja hermostunut ja sanoi: Niin halusta kuin lähdinkin sotaan, tein sen ilolla, sillä silloin taistelin kaikella voimallani Venäjää vastaan, mutta nyt taistelen ystäviäni ja Saksaa vastaan, eikä siinä ole enää mitään mieltä.  Luutnantti Mettomäen, ensiluokkaisen sotilaan kohtalon on kuvannut eversti Wolf H. Halsti Lapin sota –teoksessaan, miten kokenut ja osaava sotilas ajoi miestensä keulassa polkupyörällä tiedusteluretkellä ja avoimesti tiellä, suoraan saksalaisten normatiiviseen väijytykseen.  Halsti katsoi ja näki tämän kaiken korkealta mäeltä ja kirjoittaa siitä sydänverellään, sillä hän ymmärsi ennen aikojaan väsyneen, vanhentuneen, illusionsa menettäneen nuorukaisen tuskan ja turtumuksen.

*

Miten sodasta tulee kirjoittaa?

 

*

]]>
6 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247148-miten-sotahistoriaa-tulee-kirjoittaa#comments Sota Summa Suomi 100 vuotta Talvisota Väinö Linna Tue, 05 Dec 2017 14:38:43 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247148-miten-sotahistoriaa-tulee-kirjoittaa
- Talvisota ei ollut erillissota eikä sitä aloitettu ajopuuna! http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246848-talvisota-ei-ollut-erillissota-eika-sita-aloitettu-ajopuuna <p><em>Revanssihenki</em>&nbsp;oli ollut niin konkreettista, että järjestettiin jopa nykytyyliset &#39;<strong>etkot</strong>&#39; 26.-28.11.1939. <em>Hyökkäyssotayhteistyötä </em>Saksan kanssa oli ollut käytännössä jo syyskuussa 19<strong>39</strong> eli runsaat kaksi kuukautta ennen talvisotaa. Talvisota näyttääkin nykytiedon mukaan olleen <em>kiinteä osa laajempaa kv. rajojensiirto-operaatiota</em> ja eurooppalaista panfasistista salaliittoa.&nbsp;</p> <p><em>Saksalaiskenraali </em>todistaa taltioidussa dokumentissa kiistattomasta sotilasyhteistyöstä jo ennen talvisotaa.<strong>*</strong>&nbsp;Liittolaiset pitivät yhteisen voitonpäivän paraatinkin ylistäen johtajiensa demokraattisia yhteisponnistuksia Puolan puolittamiseksi, ja pian <em>Suomellekin tarjottiin mahdollisuutta</em> liittyä itänaapuriin entistä suurempana - mutta meidän itsepäisen kansamme syvät rivit ja sodanjohtopirulaiset... Katso tarkemmin <strong>paljastuskirjoitus </strong><a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227085-talvisodasta-kieltaytymalla-olisi-saatu-nain-uhkea-suursuomineito-rohkea-kuva" target="_blank"><u>Talvisodasta kieltäytymällä olisi saatu näin uhkea Suursuomineito (rohkea kuva)!</u></a>&nbsp;</p> <p><br />Suomalaiset jästipäät eivät antaneet periksi, ja&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-7660295" target="_blank"><u>Suomen kaupunkien pommitus alkoi 30.11.1939, kertoo Yle</u></a>. Suomen nurkkakuntapäätöksellä saattoi olla myös laajempi <u><a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244966-kiitos-spasibo-1939-45-euroopan-pelastamisesta-kenelle" target="_blank">vaikutuksensa Euroopan tulevaisuuteen ja mainittujen rauhanvaltakuntien leviämisen nopeuteen</a></u>.&nbsp;- <strong>Mutta </strong>tässä vieläkin rankempi paljastus: tiesitteköhän nimittäin kukaan, että&nbsp;<em>venäläisiä sotilaita oli tositoimissa myös Suomessa jo ennen talvisodan alkupäivää 30.11.1939</em>? Se tiedetään, että Venäjän puolella Mainilan laukaukset ammuttiin jo 26. marraskuuta, mutta Suomessa siis oli myös oikeita <em>aseellisia vihollisuuksia kasvokkain </em>jo 28.11.1939.&nbsp;</p> <p><strong>Neuvostofasisti Stalin</strong>&nbsp;rohkaistui revanssiin lopulta 30.11.1939&nbsp;<em>lisävoimaantumisensa&nbsp;</em>tunnossa, takanaan ex-suomalaispunikkien lisäksi tällä kertaa Suur-Saksan nerokkaan valtakunnankansleri&nbsp;<strong>Hitlerin&nbsp;</strong>täysi tuki.&nbsp;<strong>Esiputinistiset&nbsp;</strong>pienet vihreät&nbsp;<u><a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246740-pienia-vihreita-esiputinisteja-petsamossa-ennen-talvisodan-alkua-28111939" target="_blank">stalinistifasistit iskivät hybridisotaoperaatiossaan Suomen Petsamon Kalastajasaarennolle 28.11.1939, lue tarkemmin Ylen kuvauksesta</a>.</u>&nbsp;&nbsp;</p> <p><strong>Itsenäisyytemme pahimmat viholliset</strong> Lenin ja Stalin olivat&nbsp; hävinneet vuonna 1918 aloittamansa Suomen vapaussodan, ja hautoivat pitkään revanssia. Heitä ei tyydyttänyt se seikka, että Suomineidosta tuli oikeasti itsenäinen tasavalta eikä Leninin punasuomalaisilta vallankumouskaartilaisiltaan edellyttämää &#39;<em>sosialistista työväentasavaltaa</em>&#39; eikä edes muiden Pohjoismaiden tapaan kuningaskuntaa. Sdellaisenhan olisi voinut kaapata laukauksitta vierasmaalaista kuningasta yya-henkisesti manipuloiden. Silti bolshevikkien Johtaja ja kansallisusasiainkomissaari sopivat uuden laillisen hallinnon kanssa maittemme välisen rajan J.K. <strong>Paasikiven </strong>johtamien rauhanomaisten&nbsp;neuvottelujen tuloksena Tarton rauhassa <strong>1920</strong>.&nbsp;&nbsp;- Itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuonna 2017 on luontevaa <em>muistaa noita alkuperäisen Suomineidon laillisia luomurajoja</em> ja muistuttaakin niistä mitä moninaisimmin tavoin, jotteivät ne koskaan unohtuisi meillä tai naapureissamme!&nbsp;</p> <p><strong>*</strong>) <a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243577-paljastus-saksalaiskenraali-ylisti-liittolaisuutta-jo-ennen-talvisotaa1939" target="_blank">Saksalaiskenraali todistaa sotilasyhteistyöstä jo ennen talvisotaa</a>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Itsenäisen Suomineidon laillisilta alueilta etnisesti puhdistetut ja yhä kestävään pakolaisuuteen ajetut (Martti Ahtisaari + 430 000 muuta jälkeläisineen) varmaan kokevat loukkaavina isovenäläisten disinformaattorien aika ajoin masinoimat syyllistämiskampanjat talvi- ja jatkosotaan liittyen. Motto elämä jatkuu ja tunnettu karjalainen huumorihenkikään eivät voi kokonaan poistaa tuota tunnetta. - Kuunnellaanpa tähän väliin&nbsp;<br />Toni Wirtanen &amp; Jannika B - <strong>Evakon laulu</strong>&nbsp;<br />https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/RdBcUmBz37k?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/RdBcUmBz37k?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p> <p><strong>TAUSTAA TALVISODALLE</strong>:&nbsp;<em>Kuinka tähän oltiin tultu?</em>&nbsp;</p> <p><strong>SUOMI100-keskustelun virallinen tausta-aihepiirilinkistö</strong>:</p> <p>Suomen<strong>&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_itsen%C3%A4istyminen" target="_blank">itsenäisyysjulistus</a>&nbsp;</strong>6.12.1917&nbsp;<br /><em>Venäläismatruusit käynnistivät&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mommilan_veriteot" target="_blank">lokakuun vallankumousmurhat Suomessa</a></em><br /><em>Lenin julisti 1.3.1918 &quot;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sosialistinen_ty%C3%B6v%C3%A4entasavalta" target="_blank">Suomen työväentasavallan</a>&quot; ja masinoi kansalaissodan&nbsp;</em><br /><br /><em><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarton_rauha" target="_blank">Tarton rauha</a>&nbsp;/&nbsp;<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Treaty_of_Tartu_%28Russian%E2%80%93Finnish%29" target="_blank">Treaty of Tartu</a>&nbsp;1920</em><br /><em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D0%B0%D1%80%D1%82%D1%83%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D0%BC%D0%B8%D1%80%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D0%B4%D0%BE%D0%B3%D0%BE%D0%B2%D0%BE%D1%80_%D0%BC%D0%B5%D0%B6%D0%B4%D1%83_%D0%A0%D0%A1%D0%A4%D0%A1%D0%A0_%D0%B8_%D0%A4%D0%B8%D0%BD%D0%BB%D1%8F%D0%BD%D0%B4%D0%B8%D0%B5%D0%B9" target="_blank">Тартуский мирный договор между РСФСР и Финляндией</a>&nbsp;1920 года</em><br /><em><a href="http://areena.yle.fi/1-2019549?autoplay=true" target="_blank">Tv-elokuva Tarton rauhanneuvotteluista 1920</a>&nbsp;Yle Areenassa&nbsp;</em></p> <p><em>Suomen ja NL:n&nbsp;<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ja_Neuvostoliiton_hy%C3%B6kk%C3%A4%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6myyssopimus" target="_blank">hyökkäämättömyyssopimus 1932</a>&nbsp;</em><br /><em><em>Monien punikkiloikkareitten kohtalona&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9797397" target="_blank">Neuvosto-Karjalan &#39;ikitie&#39;</a></em></em><br /><em><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/German%E2%80%93Soviet_military_parade_in_Brest-Litovsk" target="_blank">Voiton päivän paraati syksyllä 1939</a>&nbsp;</em><em>- Hitler-Stalin-yleisinternatsionaali&nbsp;</em><br /><em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%BC%D0%B5%D1%81%D1%82%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D0%BF%D0%B0%D1%80%D0%B0%D0%B4_%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BC%D0%B0%D1%85%D1%82%D0%B0_%D0%B8_%D0%A0%D0%9A%D0%9A%D0%90_%D0%B2_%D0%91%D1%80%D0%B5%D1%81%D1%82%D0%B5" target="_blank">Совместный парад вермахта и РККА в Бресте</a></em></p> <p><em>Maailmansodan&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Katynin_joukkomurha" target="_blank">ensimmäinen siviilien massajoukkomurha</a>&nbsp;Katynissa&nbsp;<br />Myös&nbsp;<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/katynin-teloituksilla-yhteys-suomen-talvisotaan/1819130" target="_blank">suomalaisille suunniteltu holokausti?</a></em><br /><em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B0%D1%82%D1%8B%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D1%80%D0%B0%D1%81%D1%81%D1%82%D1%80%D0%B5%D0%BB" target="_blank">Катынский расстрел</a></em></p> <p><em><a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/mainilan-laukauksista-75-vuotta/4558154" target="_blank">Mainilan laukaukset</a>&nbsp;26.11.1939</em><br /><em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B0%D0%B9%D0%BD%D0%B8%D0%BB%D1%8C%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D0%B8%D0%BD%D1%86%D0%B8%D0%B4%D0%B5%D0%BD%D1%82" target="_blank">Майнильский инцидент</a>&nbsp;</em></p> <p><em>Kalastajasaarennon&nbsp;<a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/04/mainilan-laukaukset-eivat-olleet-ainoa-talvisotaa-edeltanyt-provokaatio" target="_blank">pienet vihreät miehet</a>&nbsp;28.11.1939</em><br /><em>Stalin aloitti sodan ja julisti&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kansantasavalta" target="_blank">suur-Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan</a>&nbsp;1939&nbsp;</em><br /><em><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_diplomatia#Kansainliiton_neuvoston_107._kokous_ja_yleiskokouksen_kokous" target="_blank">Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta 1939</a>&nbsp;talvisodan vuoksi</em></p> <p><em><a href="http://yle.fi/uutiset/suomen_kaupunkien_pommitus_alkoi_75_vuotta_sitten__talvisodan_vaiheet_kootusti_elavassa_arkistossa_ja_twitterissa/7660295" target="_blank">Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939 - 1944&nbsp;</a></em><br /><em><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota#Sota_alkaa" target="_blank">Neuvostoliitto aloitti jatkosodan</a>&nbsp;hyökaten 22.-25.6.1941&nbsp;</em><br /><em>- Suomi oli&nbsp;<a href="http://www.tpk.fi/ahtisaari/fin/instituutio/manninen_2.html#4.9" target="_blank">sotatilassa yhtäjaksoisesti 30.11.1939 - 26.9.1947</a>&nbsp;</em><br /><em>-&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Matkustajakone_Kalevan_pudotus" target="_blank">matkustajakone Kalevan pudotus</a>&nbsp;välirauhakesänä 1940</em></p> <p><em><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtov%C3%A4ki" target="_blank">420 000 maansisäistä pakolaista</a>&nbsp;- edes rauhannobelisti Ahtisaarella ei vieläkään kotiinpaluuoikeutta!<br /><a href="http://prokarelia.net/images/kartta.pdf" target="_blank">Suomineidon kipeät leikkaukset</a>/amputaatio 1940 - 47&nbsp;</em><br /><em>vrt. Kuusisen/Stalinin&nbsp;<a href="http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1414555952183" target="_blank">Suur-Suomi 1939 - 1991?&nbsp;</a></em></p> <p><em>Neuvosto<a href="http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2008/11/vaiettu-sota-partisaanien-uhrit.html" target="_blank">partisaanien tyypillisiä</a>&nbsp;sankaritekoja<br />***) Kenraali Adolf Ehrnrooth 2003:&nbsp;<a href="http://prokarelia.net/en/?x=artikkeli&amp;article_id=459&amp;author=10" target="_blank">&quot;Oikeat rajat pitäisi palauttaa&quot;</a></em></p> <p>&nbsp;</p> <p>Lue myös:&nbsp;<br /><a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245094-tuntematon-sotilas-puolusti-suomen-luomurajoja-nl-aloitti-talvi-ja-jatkosodan" target="_blank">Tuntematon sotilas puolusti Suomen luomurajoja, NL aloitti talvi- ja jatkosodan</a>&nbsp;<br /><a href="http://viestihopeat.fi/karttoja-1921-42" target="_blank"><u>Suomi100-teemakeskustelun aihepiirilinkkejä ja<strong>&nbsp;</strong></u></a><u><a href="http://viestihopeat.fi/karttoja-1921-42" rel="noopener nofollow" target="_blank">karttoja-1921-42</a></u>&nbsp;&nbsp;<br /><strong>Timo Laaninen</strong>&nbsp;muistuttaa kohuesseessään: &quot;<a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246110-kohuessee-sata-vuotta-sitten-suomessa-oli-tapahtua-sosialistinen-vallankumous" target="_blank">Sata vuotta sitten Suomessa oli tapahtua sosialistinen vallankumous</a>&quot;&nbsp;<br /><a href="http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/236195-saako-suomi-100-juhlakuvasto-lyoda-mynttia-lahtarit-aloitti-narratiivilla">Saako Suomi 100 -juhlakuvasto lyödä mynttiä &#39;lahtarit aloitti!&#39; -narratiivilla?</a><br /><a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246073-itsenaisyyspaivan-suomi100-juhlaraha-teloituskolikon-suunnittelijan-kasialaa">Itsenäisyyspäivän Suomi100-juhlaraha &#39;teloituskolikon&#39; suunnittelijan käsialaa</a>&nbsp;<br /><a href="http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/244336-suomi100-juhlarahasarjan-taydennysteema-tarton-rauhan-1920-rajat" target="_blank">Suomi100-juhlarahasarjan täydennysteema: Tarton rauhan 1920 rajat</a>&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Revanssihenki oli ollut niin konkreettista, että järjestettiin jopa nykytyyliset 'etkot' 26.-28.11.1939. Hyökkäyssotayhteistyötä Saksan kanssa oli ollut käytännössä jo syyskuussa 1939 eli runsaat kaksi kuukautta ennen talvisotaa. Talvisota näyttääkin nykytiedon mukaan olleen kiinteä osa laajempaa kv. rajojensiirto-operaatiota ja eurooppalaista panfasistista salaliittoa. 

Saksalaiskenraali todistaa taltioidussa dokumentissa kiistattomasta sotilasyhteistyöstä jo ennen talvisotaa.* Liittolaiset pitivät yhteisen voitonpäivän paraatinkin ylistäen johtajiensa demokraattisia yhteisponnistuksia Puolan puolittamiseksi, ja pian Suomellekin tarjottiin mahdollisuutta liittyä itänaapuriin entistä suurempana - mutta meidän itsepäisen kansamme syvät rivit ja sodanjohtopirulaiset... Katso tarkemmin paljastuskirjoitus Talvisodasta kieltäytymällä olisi saatu näin uhkea Suursuomineito (rohkea kuva)! 


Suomalaiset jästipäät eivät antaneet periksi, ja Suomen kaupunkien pommitus alkoi 30.11.1939, kertoo Yle. Suomen nurkkakuntapäätöksellä saattoi olla myös laajempi vaikutuksensa Euroopan tulevaisuuteen ja mainittujen rauhanvaltakuntien leviämisen nopeuteen. - Mutta tässä vieläkin rankempi paljastus: tiesitteköhän nimittäin kukaan, että venäläisiä sotilaita oli tositoimissa myös Suomessa jo ennen talvisodan alkupäivää 30.11.1939? Se tiedetään, että Venäjän puolella Mainilan laukaukset ammuttiin jo 26. marraskuuta, mutta Suomessa siis oli myös oikeita aseellisia vihollisuuksia kasvokkain jo 28.11.1939. 

Neuvostofasisti Stalin rohkaistui revanssiin lopulta 30.11.1939 lisävoimaantumisensa tunnossa, takanaan ex-suomalaispunikkien lisäksi tällä kertaa Suur-Saksan nerokkaan valtakunnankansleri Hitlerin täysi tuki. Esiputinistiset pienet vihreät stalinistifasistit iskivät hybridisotaoperaatiossaan Suomen Petsamon Kalastajasaarennolle 28.11.1939, lue tarkemmin Ylen kuvauksesta.  

Itsenäisyytemme pahimmat viholliset Lenin ja Stalin olivat  hävinneet vuonna 1918 aloittamansa Suomen vapaussodan, ja hautoivat pitkään revanssia. Heitä ei tyydyttänyt se seikka, että Suomineidosta tuli oikeasti itsenäinen tasavalta eikä Leninin punasuomalaisilta vallankumouskaartilaisiltaan edellyttämää 'sosialistista työväentasavaltaa' eikä edes muiden Pohjoismaiden tapaan kuningaskuntaa. Sdellaisenhan olisi voinut kaapata laukauksitta vierasmaalaista kuningasta yya-henkisesti manipuloiden. Silti bolshevikkien Johtaja ja kansallisusasiainkomissaari sopivat uuden laillisen hallinnon kanssa maittemme välisen rajan J.K. Paasikiven johtamien rauhanomaisten neuvottelujen tuloksena Tarton rauhassa 1920.  - Itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuonna 2017 on luontevaa muistaa noita alkuperäisen Suomineidon laillisia luomurajoja ja muistuttaakin niistä mitä moninaisimmin tavoin, jotteivät ne koskaan unohtuisi meillä tai naapureissamme! 

*) Saksalaiskenraali todistaa sotilasyhteistyöstä jo ennen talvisotaa 

 

Itsenäisen Suomineidon laillisilta alueilta etnisesti puhdistetut ja yhä kestävään pakolaisuuteen ajetut (Martti Ahtisaari + 430 000 muuta jälkeläisineen) varmaan kokevat loukkaavina isovenäläisten disinformaattorien aika ajoin masinoimat syyllistämiskampanjat talvi- ja jatkosotaan liittyen. Motto elämä jatkuu ja tunnettu karjalainen huumorihenkikään eivät voi kokonaan poistaa tuota tunnetta. - Kuunnellaanpa tähän väliin 
Toni Wirtanen & Jannika B - Evakon laulu 
https://www.youtube.com/watch?v=RdBcUmBz37k

TAUSTAA TALVISODALLEKuinka tähän oltiin tultu? 

SUOMI100-keskustelun virallinen tausta-aihepiirilinkistö:

Suomen itsenäisyysjulistus 6.12.1917 
Venäläismatruusit käynnistivät lokakuun vallankumousmurhat Suomessa
Lenin julisti 1.3.1918 "Suomen työväentasavallan" ja masinoi kansalaissodan 

Tarton rauha / Treaty of Tartu 1920
Тартуский мирный договор между РСФСР и Финляндией 1920 года
Tv-elokuva Tarton rauhanneuvotteluista 1920 Yle Areenassa 

Suomen ja NL:n hyökkäämättömyyssopimus 1932 
Monien punikkiloikkareitten kohtalona Neuvosto-Karjalan 'ikitie'
Voiton päivän paraati syksyllä 1939 - Hitler-Stalin-yleisinternatsionaali 
Совместный парад вермахта и РККА в Бресте

Maailmansodan ensimmäinen siviilien massajoukkomurha Katynissa 
Myös suomalaisille suunniteltu holokausti?

Катынский расстрел

Mainilan laukaukset 26.11.1939
Майнильский инцидент 

Kalastajasaarennon pienet vihreät miehet 28.11.1939
Stalin aloitti sodan ja julisti suur-Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan 1939 
Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta 1939 talvisodan vuoksi

Suomen suuri isänmaallinen puolustussota 1939 - 1944 
Neuvostoliitto aloitti jatkosodan hyökaten 22.-25.6.1941 
- Suomi oli sotatilassa yhtäjaksoisesti 30.11.1939 - 26.9.1947 
matkustajakone Kalevan pudotus välirauhakesänä 1940

420 000 maansisäistä pakolaista - edes rauhannobelisti Ahtisaarella ei vieläkään kotiinpaluuoikeutta!
Suomineidon kipeät leikkaukset/amputaatio 1940 - 47 

vrt. Kuusisen/Stalinin Suur-Suomi 1939 - 1991? 

Neuvostopartisaanien tyypillisiä sankaritekoja
***) Kenraali Adolf Ehrnrooth 2003: "Oikeat rajat pitäisi palauttaa"

 

Lue myös: 
Tuntematon sotilas puolusti Suomen luomurajoja, NL aloitti talvi- ja jatkosodan 
Suomi100-teemakeskustelun aihepiirilinkkejä ja karttoja-1921-42  
Timo Laaninen muistuttaa kohuesseessään: "Sata vuotta sitten Suomessa oli tapahtua sosialistinen vallankumous
Saako Suomi 100 -juhlakuvasto lyödä mynttiä 'lahtarit aloitti!' -narratiivilla?
Itsenäisyyspäivän Suomi100-juhlaraha 'teloituskolikon' suunnittelijan käsialaa 
Suomi100-juhlarahasarjan täydennysteema: Tarton rauhan 1920 rajat  

 

 

]]>
3 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246848-talvisota-ei-ollut-erillissota-eika-sita-aloitettu-ajopuuna#comments Alkuperäinen Suomineito Suomi 100 Suomi 100 vuotta Talvisota Tarton rauha 1920 Thu, 30 Nov 2017 12:49:24 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246848-talvisota-ei-ollut-erillissota-eika-sita-aloitettu-ajopuuna
Marraskuun 30.päivä.. http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246822-marraskuun-30paiva <p>Tuolla itärajan toisella puolella tai, tarkemmin sanottuna, bittiavaruudessa on minullakin oma sivusto VKontakte-palvelussa, joka on venäläinen facebook-vastine. VKontakte toimii edelleen mainiosti vaikka sen perustaja&nbsp;Pavel Durov&nbsp;joutuikin maanpakoon vuonna 2014... Tänä aamuna laitoin siihen seuraavan postauksen:</p><p>Пунктуально 78 лет назад (30.11.1939): Трагическая ошибка Сталина, одна из многих.. Забытая война, &laquo;зимняя&raquo; (советско-финская) война 30.11.1939 - 13.3.1940. Результа́т: Погиб в бою 126 875 советских солдат и 25 904 финских солдат. Для чего, Боже мой? Никто не забыт, ничто не забыто..быть Богом с ними.</p><p><em>Täsmälleen 78 vuotta sitten (30.11.1939): Stalinin traaginen virhe, yksi monista..Unohdettu sota, &quot;talvisota&quot; (neuvostoliittolais-suomalainen sota) 30.11.1939 - 13.3.1940. Lopputulos: taisteluissa kuoli 126 875 neuvostosotilasta ja 25 904 suomalaissotilasta. Herra Jumala, mitä varten?&nbsp;Kukaan ei ole unohdettu, mitään ei unohdeta...olkoon Jumala heidän kanssaan.</em></p><p>VKontakte-kirjoitukseeni on jo tullut tykkäyksiä ja sitä jaetaan. Sain kimmokkeen tähän <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005470063.html">välittömästi sen jälkeen kun luin tämän aamuisen artikkelin Venäjän television uudesta talvisotatulkinnasta</a>... Suorastaan suutuin tuosta ilkeästä <a href="https://youtu.be/lCKlmiKsk30?t=1">OTR-valedokumentista</a> ja &quot;vaihtoehtoisesta totuudesta&quot;. Vaikka Venäjällä on esitetty myös aivan kelvollisia dokumenttielokuvia, joissa Neuvostoliiton <u>hyökkäys</u>&nbsp;todetaan puhtaana faktana, niin näköjään on olemassa jatkuva tilaus oikaisuvaatimuksillemme. Myös vastaisuudessa Saulilla riittää puhuttavaa Vovan kanssa.</p><p>Rohkaisevaa silti, että marraskuun alussa Venäjän duuman varapuheenjohtaja Vitali Milonov myönsi ryhdikkäästi, etteivät suomalaiset suinkaan olleet syyllisiä Mainilan laukauksiin vaan herra Stalin. &quot;<em>Me häpeilemme siitä puhumista, arastelemme tunnustaa, että se oli itse asiassa Suomen miehittämistä. Vuonna 1939 Mainilan kylässä suomalaiset eivät aloittaneet hyökkäystä, vaan neuvostojoukot sen vuoksi, että Stalin&nbsp;niin halusi</em>&quot;, Milonov sanoi Regnumin mukaan. Po-russki: &quot;Мы стесняемся о ней говорить, стесняемся признать, что это была оккупация Финляндии, по сути дела. Мы не говорим о результатах Второй мировой войны, это другая история. А в 1939 году у деревни Майнила не финны начали наступление, а советские войска, благодаря тому, что Сталину так захотелось&quot;&nbsp;(<a href="https://regnum.ru/news/2343442.html">Lähdelinkki</a>).</p><p>Monet minunkin venäläistuttavani tietävät varsin hyvin tuon surullisen historiajakson oikean kulun, onneksi. Mutta entäs suuri yleisö, jonka mielestä &quot;Stalin oli sentään hyvä manageri&quot;?</p><p>P.S. <a href="http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26286-talvisodan-sotilaiden-tappiot">Vuonna 2010 Jarmo Nieminen kirjoitti ansiokkaan US-blogin</a>, jossa totesi että neuvostosotilaiden tappiot nousivat talvisodassa yli 150 000. Professori Timo Vihavainen on <a href="http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26286-talvisodan-sotilaiden-tappiot#comment-2798351">ilmeisesti </a>tullut samaan tulokseen neuvostolähteiden perusteella. Itse käytin postauksessani kuitenkin vakiintuneita lukuja.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuolla itärajan toisella puolella tai, tarkemmin sanottuna, bittiavaruudessa on minullakin oma sivusto VKontakte-palvelussa, joka on venäläinen facebook-vastine. VKontakte toimii edelleen mainiosti vaikka sen perustaja Pavel Durov joutuikin maanpakoon vuonna 2014... Tänä aamuna laitoin siihen seuraavan postauksen:

Пунктуально 78 лет назад (30.11.1939): Трагическая ошибка Сталина, одна из многих.. Забытая война, «зимняя» (советско-финская) война 30.11.1939 - 13.3.1940. Результа́т: Погиб в бою 126 875 советских солдат и 25 904 финских солдат. Для чего, Боже мой? Никто не забыт, ничто не забыто..быть Богом с ними.

Täsmälleen 78 vuotta sitten (30.11.1939): Stalinin traaginen virhe, yksi monista..Unohdettu sota, "talvisota" (neuvostoliittolais-suomalainen sota) 30.11.1939 - 13.3.1940. Lopputulos: taisteluissa kuoli 126 875 neuvostosotilasta ja 25 904 suomalaissotilasta. Herra Jumala, mitä varten? Kukaan ei ole unohdettu, mitään ei unohdeta...olkoon Jumala heidän kanssaan.

VKontakte-kirjoitukseeni on jo tullut tykkäyksiä ja sitä jaetaan. Sain kimmokkeen tähän välittömästi sen jälkeen kun luin tämän aamuisen artikkelin Venäjän television uudesta talvisotatulkinnasta... Suorastaan suutuin tuosta ilkeästä OTR-valedokumentista ja "vaihtoehtoisesta totuudesta". Vaikka Venäjällä on esitetty myös aivan kelvollisia dokumenttielokuvia, joissa Neuvostoliiton hyökkäys todetaan puhtaana faktana, niin näköjään on olemassa jatkuva tilaus oikaisuvaatimuksillemme. Myös vastaisuudessa Saulilla riittää puhuttavaa Vovan kanssa.

Rohkaisevaa silti, että marraskuun alussa Venäjän duuman varapuheenjohtaja Vitali Milonov myönsi ryhdikkäästi, etteivät suomalaiset suinkaan olleet syyllisiä Mainilan laukauksiin vaan herra Stalin. "Me häpeilemme siitä puhumista, arastelemme tunnustaa, että se oli itse asiassa Suomen miehittämistä. Vuonna 1939 Mainilan kylässä suomalaiset eivät aloittaneet hyökkäystä, vaan neuvostojoukot sen vuoksi, että Stalin niin halusi", Milonov sanoi Regnumin mukaan. Po-russki: "Мы стесняемся о ней говорить, стесняемся признать, что это была оккупация Финляндии, по сути дела. Мы не говорим о результатах Второй мировой войны, это другая история. А в 1939 году у деревни Майнила не финны начали наступление, а советские войска, благодаря тому, что Сталину так захотелось" (Lähdelinkki).

Monet minunkin venäläistuttavani tietävät varsin hyvin tuon surullisen historiajakson oikean kulun, onneksi. Mutta entäs suuri yleisö, jonka mielestä "Stalin oli sentään hyvä manageri"?

P.S. Vuonna 2010 Jarmo Nieminen kirjoitti ansiokkaan US-blogin, jossa totesi että neuvostosotilaiden tappiot nousivat talvisodassa yli 150 000. Professori Timo Vihavainen on ilmeisesti tullut samaan tulokseen neuvostolähteiden perusteella. Itse käytin postauksessani kuitenkin vakiintuneita lukuja.

 

 

]]>
21 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246822-marraskuun-30paiva#comments Disinformaatio Itsenäinen Suomi Josif Stalin Neuvostoliitto Talvisota Thu, 30 Nov 2017 07:27:15 +0000 ilmari schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246822-marraskuun-30paiva
Talvisodan 4.Kenttäsairaalan tuho Johanneksen pappilassa 29.1.1940 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246797-talvisodan-4kenttasairaalan-tuho-johanneksen-pappilassa-2911940 <p><em><strong>Johanneksen seurakunnan pappila</strong>, 1930-luvulla:</em></p><p>Museovirasto; <a href="https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19451228_103.4"><strong><u>https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19451228_103.4</u></strong></a> kuvaaja: T. Laitinen/Karjala-Liiton kokoelmat</p><p>Katso myös; <a href="https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/search/field:aihe_paikka/value:%22Johannes%22"><strong><u>https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/search/field:aihe_paikka/value:%22Johannes%22</u></strong></a></p><p>*</p><p><strong>Talvisodan 4.Kenttäsairaala, Johannes</strong></p><p>4. Kenttäsairaala toimi talvisodan aikana 4. Divisioonan kenttäsairaalana ja se (Z 5) perustettiin Helsingissä Lapinlahden kansakoululla 11.-18.10.1939.</p><p>Sairaala siirtyi 19.10.1939 Helsingistä junalla <strong>Johannekseen</strong>. Johanneksessa sairaalalla oli toimintoja seuraavissa rakennuksissa;</p><p>Vaahtolan kansakoulu, kulkutautisairaala, Klingstedtin huvila Hackmanin tehtaan lähellä, <strong>iso pappila, pikkupappila</strong>, apteekki, Riikosen talo, Vaahtolan alakansakoulu, rukoushuone ja Vuorimaan huvila.</p><p>Johanneksessa sairaalaa pommitettiin useita kertoja.</p><p>Helmikuussa 1940 peräännyttiin Turkinsaareen, jossa sairaalan yksi osasto oli ilmeisesti toiminnassa 16.-19.2.1940. Turkinsaaresta siirryttiin Säkkijärven pitäjän Ylä-Oitilan kylään Paakkolan kansakoululle. 9.3.1940 sairaala siirtyi Vahvialan pitäjän Häsälän kylään, jossa sairaala toimi sodan loppuun saakka. Sodan päätyttyä sairaala siirtyi Muurolaan 14.3.1940. 17.3.1940 sairaala siirtyi Vehkalahden pitäjän Mäntlahteen, jossa käytössä oli kansakoulu, Federleyn talo, Myllykylän kunnalliskoti ja Tavastilan kansakoulu. Kenttäsairaalan toiminta lopetettiin 18.12.1940.</p><p>Linkki: <a href="http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=AM&amp;avain=44991.KA"><strong><u>http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=AM&amp;avain=44991.KA</u></strong></a></p><p>*</p><p><strong>SA-kuvat kertovat:</strong></p><p><strong>Ryssien 28.1.1940 Johanneksessa tuhoama kenttäsairaala</strong>. Rauniot tien suunnalta nähtynä. Rakennukseen oli osunut 2 lentopommia, 24 ihmistä sai surmansa.<br />Johannes 1940.02.05</p><p><a href="http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&amp;lang=FIN&amp;doc_id=7aa7d220662547175b4700c77a40233a&amp;archive=&amp;zoom=YES"><strong><u>http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&amp;lang=FIN&amp;doc_id=7aa7d220662547175b4700c77a40233a&amp;archive=&amp;zoom=YES</u></strong></a></p><p><br /><strong>Ryssien tuhoama kenttäsairaala 28.1.1940 Johanneksessa</strong>, rakennukseen oli osunut 2 lentopommia, 24 ihmistä sai surmansa.<br />Johannes 1940.02.05</p><p><a href="http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&amp;lang=FIN&amp;doc_id=7aa7d22066254715c32c58d663d5df2c&amp;archive=&amp;zoom=YES"><strong><u>http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&amp;lang=FIN&amp;doc_id=7aa7d22066254715c32c58d663d5df2c&amp;archive=&amp;zoom=YES</u></strong></a></p><p>*</p><p><strong>Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedosto kertoo.</strong></p><p>Lähde:</p><p><a href="http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=29&amp;kuol_a_v=1940&amp;kuol_a_k=01&amp;kuol_l_p=29&amp;kuol_l_v=1940&amp;kuol_l_k=01&amp;kuolinpaikka=4.KS&amp;kunta=*&amp;haekaikki=0&amp;sort=kaikki&amp;sivulle=20&amp;haekaikki=1&amp;raportti=1"><strong><u>http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=29&amp;kuol_a_v=1940&amp;kuol_a_k=01&amp;kuol_l_p=29&amp;kuol_l_v=1940&amp;kuol_l_k=01&amp;kuolinpaikka=4.KS&amp;kunta=*&amp;haekaikki=0&amp;sort=kaikki&amp;sivulle=20&amp;haekaikki=1&amp;raportti=1</u></strong></a></p><p>*</p><p>Suomen sodissa menehtyneiden matrikkeli:</p><p><strong>BLOFIELD</strong>, Viljo Johannes, s. 2.7.1907 Pyhäjärvi Ul., jossa myös koti ja asunto, naimisissa, 2 lasta, maanviljelijä, sotamies 8./Pion.P 4.&nbsp; Haavoittui 28.1.1940 Johannes; kuolinaika 29.1.1940 4.KS Johannes; Kuoli haavoittuneena. Hautauskunta: Karkkila. (Tiedoista ei varmuudella ilmene, menehtyikö 4.KS:n pommituksen uhrina, VH).</p><p><strong>FÖRELL</strong>, Kristian, s. 10.6.1892 Valkjärvi, kotikunta Valkjärvi, asuinkunta Humppila, naimisissa, 5 lasta, työvelvollinen KVP 4.&nbsp; Haavoittui 28.1.1940 Taipale, Metsäpirtti; kuoli haavoittuneena 29.1.1940 4.KS Johannes.&nbsp; Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>G</strong><em><strong>ü</strong></em><strong>NTHE</strong><strong>R</strong>, Toivo Herman, s. 12.7.1912 Mikkeli, asunto ja koti Helsinki, naimisissa, ei tietoa lasten määrästä, sähköasentaja, alikersantti Kev.Os.4.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.&nbsp; Hautauskunta Johannes, kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>HEINÄNEN</strong>, Eino Vilhelm, s. 10.5.1912 Kemi, koti- ja asuinkunta Helsinki, naimisissa; varastomies, palveli sotamiehenä 6./J&amp; 11.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4.KS, Johannes, hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>HURSKAINE</strong>N, Tauno Olavi, s. 24.12.1912 Viipuri, asuin- ja kotikunta Helsinki, naimisissa, ei tietoa lasten määrästä, autonkuljettaja, jääkäri Kev.Os. 4.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes, hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>HÄKLI</strong>, Sirkka Anna-Liisa, s. 4.12.1908, kotikunta Helsinki, naimaton, sairaanhoitaja, <strong>sairaanhoitaja 4.KS</strong> Johannes.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.&nbsp; Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>KARTTUNEN</strong>, Reino, s. 14.1.1914 Karttula, asunto ja koti Tervo, naimaton, maanviljelijän poika, alikersantti 4.KS, KAATUI 29.1.1940 4.KS, Johannes, hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>LAINE</strong>, Paavo Alvari, s. 1.9.1910 Kärkölä, asunto ja koti Tuusula, naimisissa, 1 lapsi, koneenhoitaja, tykkimies I/KTR 4.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4.KS, Johannes, hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>LILJESTRÖM</strong>, August Alfred, s. 30.4.1904 Siuntio, jossa myös asunto ja koti, naimisissa, 1 lapsi, äidinkieli ruotsi, vouti, sotamies Kol./JR 10.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes, hautauskunta Siuntio; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>LÄHTEENOJA</strong>, Mauno Ilmari, s. 15.9.1915 Pornainen, asunto ja koti Pornainen, naimisissa, ei lapsia, työmies, tykkimies 1./KTR 4, KAATUI 29.1.1940 4.KS, Johannes: hautauskunta Pornainen; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>MASTO</strong>, Toivo Matias, s. 14.3.1905 Jalasjärvi, asunto ja koti Helsinki, naimaton, työmies, sotamies 6./JR 11. KAATUI 29.1.1940 4.KS, Johannes. Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>NORDLING</strong>, Harald Edvin, s. 4.7.1911 Myrskylä, koti- ja asuinkunta Helsinki, naimisissa, 1 lapsi, äidinkieli ruotsi, työnjohtaja, korpraali 7./JR 10.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.&nbsp; Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>NÄÄPPÄ</strong>, Tauno Pellervo, s. 4.8.1921, koti- ja asuinkunta Kylmäkoski, naimaton, maanviljelijä, työvelvollinen KVP 4.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.&nbsp; Hautauskunta Kylmäkoski; kenttäsairaalan pommitus.&nbsp; Nääppä oli kuollessaan 18-vuotias.</p><p><strong>PAJU</strong>, Aleksanteri, s. 9.4.1910 Terijoki, jossa myös koti, naimaton, kalastaja, alikersantti 1.Er.K/1.D.&nbsp; Haavoittui 28.1.1940 Suomenlahti; kuoli haavoittuneena 29.1.1940 4.KS Johannes.&nbsp; Hautauskunta Johannes. Tiedoista ei ilmene menehtyikö kenttäsairaalan pommituksessa.</p><p><strong>PAJUNEN</strong>, Tauno Fredrik, s. 12.8.1913 Helsinki, kotikunta Tuusula, asuinkunta Kerava, naimaton, työmies, korpraali, I/KTR 4. KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.&nbsp; Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>PORTTINEN</strong>, Kustaa Nikolai, s. 30.5.1902 Töysä, asuin- ja kotikunta Helsinki, naimisissa, yksi lapsi, suutari, sotamies 4.KS.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4. KS Johannes. Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>PUTU</strong>S, Lempi Katriina, s. 27.6.1916 Johannes, jossa myös asunto ja koti, naimaton, talollisen tytär, <strong>LOTTA 4.KS</strong> Johannes.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes, hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>SALMINEN</strong>, Tauno Kalervo, s. 26.12.1906 Helsinki, asuin- ja kotikunta Helsinki, naimaton, työmies, sotamies 2./JR 11. KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes. Hautauskunta: Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>SANDSTRÖM</strong>, Elon Wilhelm, s. 29.3.1913 Siuntio, asuin- ja kotikunta Espoo, naimisissa, ei lapsia, äidinkieli ruotsi, posteljooni, sotamies 3./JR 10.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.&nbsp; Hautauskunta Espoo; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>SUOMINEN</strong>, Toivo Nestor, s. 25.2.1910 Perniö, asuin- ja kotikunta Helsinki, naimisissa, yksi lapsi, maalari, korpraali 4.KS.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.&nbsp; Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>TANNINEN</strong>, Eino Valter, s. 18.12.1915 Jyväskylä, asuin- ja kotikunta Helsinki, naimaton, vahtimestari, alikersantti 4./JR 11.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.&nbsp; Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>TASKINEN</strong>, Veikko Villiam, s. 3.9.1915 Varpaisjärvi, joka myös asuin- ja kotikunta, naimaton, työmies, alikersantti JR 11.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.&nbsp; Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>TIKKA</strong>, Elsa, s. 3.6.1913 Johannes, asuin- ja kotikunta Johannes, naimaton, talollisen tytär, <strong>LOTTA</strong> Johanneksen Suojeluskunta.&nbsp; Kuoli haavoittuneena 29.1.1940 4.KS Johannes, hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><strong>WASASTJERNA</strong>, Edit Rosina, s. 24.11.1910 Helsinki, asuin- ja kotikunta Helsinki, naimaton, äidinkieli ruotsi, <strong>sairaanhoitaja 4.KS</strong>.&nbsp; KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.&nbsp; Hautauskunta: Helsinki, Hietaniemi; kenttäsairaalan pommitus.</p><p><a href="http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=27&amp;kuol_a_v=1940&amp;kuol_a_k=01&amp;kuol_l_p=31&amp;kuol_l_v=1940&amp;kuol_l_k=01&amp;kunta=1307&amp;haekaikki=0&amp;sort=ku&amp;sivulle=20&amp;haekaikki=1&amp;raportti=1"><strong><u>http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=27&amp;kuol_a_v=1940&amp;kuol_a_k=01&amp;kuol_l_p=31&amp;kuol_l_v=1940&amp;kuol_l_k=01&amp;kunta=1307&amp;haekaikki=0&amp;sort=ku&amp;sivulle=20&amp;haekaikki=1&amp;raportti=1</u></strong></a> &nbsp;(yht. 24 henk.)</p><p>*</p><p><strong>4. KENTTÄSAIRAALAN Sotapäiväkirja </strong><em>Linkki;</em><strong> </strong><a href="http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=23760422">http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=23760422</a></p><p>4.KS:n kokoaminen alkoi 10.10.1939.&nbsp; Viimeiset miehet saapuivat 18.10.1939.&nbsp; Vahvuus oli silloin 9 upseeria, 17 aliupseeria ja 79 miestä sekä 19 sairaanhoitajaa ja 9 lottaa.</p><p><strong>29.1.1940:</strong></p><p>Vih. Pommitti Vaahtolan kylää.</p><p>6 &ndash; 7 pommia osui Pappilaan, joka tuhoutui kokonaan.</p><p><strong>2 sair. hoitajaa, 1 lääk.alikersantti, 2 lääkintämiestä, 2 (epäselvä) lottaa ynnä ynnä 7 potilasta kuoli.&nbsp; 7 sotilasta kaatui (?, epäselvä).</strong></p><p>4.KS:n miehistöstä alik. <em>Linko, Karppinen, Korpi, Suominen ja stm Porttinen</em> kuoli (huomaa: nimet on kirjoitettu toisin kuin edellä SA-matrikkelissa, VH).</p><p>Sairaanhoitajattaret (<strong>Anna-Liisa) Häkli ja (Edit Rosina) Wasastjerna</strong></p><p>paikkakunnan <strong>lotat Putus ja Tikka</strong> (teksti on epäselvää, Vh).</p><p><strong>30.1.1940:</strong></p><p>4.KS:n henkilökunta, muutamia lukuunottamatta, lomautettiin helmikuun 12 päivään loman ajaksi.&nbsp; Sairaalan ottaa hoitoonsa 20.KS:n henkilökunta.</p><p><strong>31.1.1940:</strong></p><p>Res.lääk.kapt. Sam Söderlund palasi komennukselta Rauhan sot. sairaalasta.</p><p><strong>1.2.1940:</strong></p><p>4.KS:n sairaalaosaston pommituksessa surmansa saaneet haudattiin Johanneksen sankarihautausmaalle.</p><p>Ruumiinsiunauksen toimittivat&nbsp; pastorit Klami ja Bäcksbacka.&nbsp; Johanneksen suojeluskunta oli asettanut kunniajoukkueen. &ndash;</p><p><strong>Sair.hoit. E. Wasastjernan</strong> tuhka lähetettiin hänen isänsä tri Evert Wasastjernan pyynnöstä Helsinkiin.</p><p>4.KS:n päällikkö lääk.kapteeni C.G. Malm sekä res.lääk. kapteeni S. Söderlund lähtivät lomalle.</p><p>*</p><p>Henkilötietoja: <strong>Edit Rosina Wasastjerna</strong> (s. 24.11.1910 Helsinki &ndash; k. 29.1.1940 Johannes) <a href="https://gw.geneanet.org/rafaelo?lang=en&amp;p=edit+rosina&amp;n=wasastjerna"><strong><u>https://gw.geneanet.org/rafaelo?lang=en&amp;p=edit+rosina&amp;n=wasastjerna</u></strong></a></p><p>Sotapolku: <a href="https://www.sotapolku.fi/henkilot/wasastjerna_edit-rosina_1910-11-24_helsinki/"><strong><u>https://www.sotapolku.fi/henkilot/wasastjerna_edit-rosina_1910-11-24_helsinki/</u></strong></a></p><p>*</p><p><strong>Kunnia-Isänmaa</strong> kirjasta sivu 389, <strong>pommitettu Johanneksen pappilassa ollut kenttäsairaala</strong><br /><br />Kunnia-Isänmaa kirjasta sivu 390, pommitettu Johanneksen pappilassa ollut kenttäsairaala<br /><br /><strong>&quot;Johanneksen kenttäsairaalan pommituksessa tuhoutui 24 henkeä. Punaisen Ristin lippua ei tämän tihutyön jälkeen enää käytetty sairaaloita suojaamassa&quot;</strong><br /><br />Kuvatekstistä huomaamme, ettei Punaisen Ristin lipuilla ja -merkinnöillä ollut kuin korkeintaan päinvastainen merkitys vihollisemme silmissä.</p><p>*</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/28._tammikuuta" title="28. tammikuuta"><strong><u>28. tammikuuta</u></strong></a> &minus; Kenttäsairaalana toiminut <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes_(kunta)" title="Johannes (kunta)"><strong><u>Johanneksen</u></strong></a> pitäjän pappila tuhoutui neuvostoilmavoimien pommituksessa. <strong>Surmansa sai 20 potilasta, kaksi sairaanhoitajaa ja kaksi lottaa</strong>.</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/1940"><strong><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/1940</u></strong></a></p><p>*</p><p>Talvisodassa 64 naista sai surmansa lottatehtävissä. Kymmeniä muita naisia kuoli myös muun muassa pommituksissa.</p><p><a href="http://www.iltalehti.fi/talvisota/2009120410649745_ts.shtml"><strong><u>http://www.iltalehti.fi/talvisota/2009120410649745_ts.shtml</u></strong></a></p><p>*</p><p>Talvisodan aikana kaatui 64 lottaa lottatehtävissä. Näistä 11 menehtyi tauteihin ja neljä kuoli onnettomuuksissa.</p><p><a href="http://www.nautelankoski.net/sota/kotirintama/lotat.html"><strong><u>http://www.nautelankoski.net/sota/kotirintama/lotat.html</u></strong></a></p><p>*</p><p>Johanneksessa Viipurin eteläpuolella nähtiin&nbsp; tapaus, jossa tienhaarassa sijaitsevassa rakennuksessa toimivan puhelinkeskuksen kimppuun kävi vihollisen lentokone konekiväärein. Sarjat osuivat taloon ja sisällä olevat miehet heittäytyivät lattialle. Puhelinkeskuksen ääressä ahkeroiva puhelunvälittäjälotta katsoi maassa makaavia miehiä, naurahti ja jatkoi työssään. Myöhemmin keskuksen lottien muutettua pois tilalle tuli kenttäarmeijan viestimiesjoukkue. Miehet joutuivat kuitenkin pyytämään keskuksen hoitajaksi paikalla ollutta poikaa, joka lottien työtä seuranneena suoriutui työstä huomattavasti näppärämmin.</p><p><a href="http://www.nautelankoski.net/koululaissivusto/siviilit.html"><strong><u>http://www.nautelankoski.net/koululaissivusto/siviilit.html</u></strong></a></p><p>*</p><p><strong>Epilogi</strong></p><p><br />Ennen sotaa v. 1939 oli Johanneksessa perunajauhotehdas. Kun suomalaiset joutuivat jättämään tämän paikan, jäi tehdas ryssien haltuun. Tehtaan viemäriin oli jäänyt perunoista tullutta sakkaa, joka oli saostanut tämän parin vuoden aikana. Nyt ryssät ovat löytäneet tämän ja ovat kuljettaneet sakan tien varteen, josta juuri kaivavat tätä pahalle haisevaa moskaa ja tekevät siitä sitten ohukaisia ja syövät. Kehuvat olevan hyvää ja ovatkin hyvässä kunnossa.<br />Makslahti 1942.03.27</p><p><a href="http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&amp;lang=FIN&amp;doc_id=7aa7d226632143643bf86eac11d2f629&amp;archive=&amp;zoom=YES"><strong><u>http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&amp;lang=FIN&amp;doc_id=7aa7d226632143643bf86eac11d2f629&amp;archive=&amp;zoom=YES</u></strong></a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Johanneksen seurakunnan pappila, 1930-luvulla:

Museovirasto; https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19451228_103.4 kuvaaja: T. Laitinen/Karjala-Liiton kokoelmat

Katso myös; https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/search/field:aihe_paikka/value:%22Johannes%22

*

Talvisodan 4.Kenttäsairaala, Johannes

4. Kenttäsairaala toimi talvisodan aikana 4. Divisioonan kenttäsairaalana ja se (Z 5) perustettiin Helsingissä Lapinlahden kansakoululla 11.-18.10.1939.

Sairaala siirtyi 19.10.1939 Helsingistä junalla Johannekseen. Johanneksessa sairaalalla oli toimintoja seuraavissa rakennuksissa;

Vaahtolan kansakoulu, kulkutautisairaala, Klingstedtin huvila Hackmanin tehtaan lähellä, iso pappila, pikkupappila, apteekki, Riikosen talo, Vaahtolan alakansakoulu, rukoushuone ja Vuorimaan huvila.

Johanneksessa sairaalaa pommitettiin useita kertoja.

Helmikuussa 1940 peräännyttiin Turkinsaareen, jossa sairaalan yksi osasto oli ilmeisesti toiminnassa 16.-19.2.1940. Turkinsaaresta siirryttiin Säkkijärven pitäjän Ylä-Oitilan kylään Paakkolan kansakoululle. 9.3.1940 sairaala siirtyi Vahvialan pitäjän Häsälän kylään, jossa sairaala toimi sodan loppuun saakka. Sodan päätyttyä sairaala siirtyi Muurolaan 14.3.1940. 17.3.1940 sairaala siirtyi Vehkalahden pitäjän Mäntlahteen, jossa käytössä oli kansakoulu, Federleyn talo, Myllykylän kunnalliskoti ja Tavastilan kansakoulu. Kenttäsairaalan toiminta lopetettiin 18.12.1940.

Linkki: http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=AM&avain=44991.KA

*

SA-kuvat kertovat:

Ryssien 28.1.1940 Johanneksessa tuhoama kenttäsairaala. Rauniot tien suunnalta nähtynä. Rakennukseen oli osunut 2 lentopommia, 24 ihmistä sai surmansa.
Johannes 1940.02.05

http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&lang=FIN&doc_id=7aa7d220662547175b4700c77a40233a&archive=&zoom=YES


Ryssien tuhoama kenttäsairaala 28.1.1940 Johanneksessa, rakennukseen oli osunut 2 lentopommia, 24 ihmistä sai surmansa.
Johannes 1940.02.05

http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&lang=FIN&doc_id=7aa7d22066254715c32c58d663d5df2c&archive=&zoom=YES

*

Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedosto kertoo.

Lähde:

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=29&kuol_a_v=1940&kuol_a_k=01&kuol_l_p=29&kuol_l_v=1940&kuol_l_k=01&kuolinpaikka=4.KS&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=20&haekaikki=1&raportti=1

*

Suomen sodissa menehtyneiden matrikkeli:

BLOFIELD, Viljo Johannes, s. 2.7.1907 Pyhäjärvi Ul., jossa myös koti ja asunto, naimisissa, 2 lasta, maanviljelijä, sotamies 8./Pion.P 4.  Haavoittui 28.1.1940 Johannes; kuolinaika 29.1.1940 4.KS Johannes; Kuoli haavoittuneena. Hautauskunta: Karkkila. (Tiedoista ei varmuudella ilmene, menehtyikö 4.KS:n pommituksen uhrina, VH).

FÖRELL, Kristian, s. 10.6.1892 Valkjärvi, kotikunta Valkjärvi, asuinkunta Humppila, naimisissa, 5 lasta, työvelvollinen KVP 4.  Haavoittui 28.1.1940 Taipale, Metsäpirtti; kuoli haavoittuneena 29.1.1940 4.KS Johannes.  Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

GüNTHER, Toivo Herman, s. 12.7.1912 Mikkeli, asunto ja koti Helsinki, naimisissa, ei tietoa lasten määrästä, sähköasentaja, alikersantti Kev.Os.4.  KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.  Hautauskunta Johannes, kenttäsairaalan pommitus.

HEINÄNEN, Eino Vilhelm, s. 10.5.1912 Kemi, koti- ja asuinkunta Helsinki, naimisissa; varastomies, palveli sotamiehenä 6./J& 11.  KAATUI 29.1.1940 4.KS, Johannes, hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

HURSKAINEN, Tauno Olavi, s. 24.12.1912 Viipuri, asuin- ja kotikunta Helsinki, naimisissa, ei tietoa lasten määrästä, autonkuljettaja, jääkäri Kev.Os. 4.  KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes, hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

HÄKLI, Sirkka Anna-Liisa, s. 4.12.1908, kotikunta Helsinki, naimaton, sairaanhoitaja, sairaanhoitaja 4.KS Johannes.  KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.  Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

KARTTUNEN, Reino, s. 14.1.1914 Karttula, asunto ja koti Tervo, naimaton, maanviljelijän poika, alikersantti 4.KS, KAATUI 29.1.1940 4.KS, Johannes, hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

LAINE, Paavo Alvari, s. 1.9.1910 Kärkölä, asunto ja koti Tuusula, naimisissa, 1 lapsi, koneenhoitaja, tykkimies I/KTR 4.  KAATUI 29.1.1940 4.KS, Johannes, hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

LILJESTRÖM, August Alfred, s. 30.4.1904 Siuntio, jossa myös asunto ja koti, naimisissa, 1 lapsi, äidinkieli ruotsi, vouti, sotamies Kol./JR 10.  KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes, hautauskunta Siuntio; kenttäsairaalan pommitus.

LÄHTEENOJA, Mauno Ilmari, s. 15.9.1915 Pornainen, asunto ja koti Pornainen, naimisissa, ei lapsia, työmies, tykkimies 1./KTR 4, KAATUI 29.1.1940 4.KS, Johannes: hautauskunta Pornainen; kenttäsairaalan pommitus.

MASTO, Toivo Matias, s. 14.3.1905 Jalasjärvi, asunto ja koti Helsinki, naimaton, työmies, sotamies 6./JR 11. KAATUI 29.1.1940 4.KS, Johannes. Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

NORDLING, Harald Edvin, s. 4.7.1911 Myrskylä, koti- ja asuinkunta Helsinki, naimisissa, 1 lapsi, äidinkieli ruotsi, työnjohtaja, korpraali 7./JR 10.  KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.  Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

NÄÄPPÄ, Tauno Pellervo, s. 4.8.1921, koti- ja asuinkunta Kylmäkoski, naimaton, maanviljelijä, työvelvollinen KVP 4.  KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.  Hautauskunta Kylmäkoski; kenttäsairaalan pommitus.  Nääppä oli kuollessaan 18-vuotias.

PAJU, Aleksanteri, s. 9.4.1910 Terijoki, jossa myös koti, naimaton, kalastaja, alikersantti 1.Er.K/1.D.  Haavoittui 28.1.1940 Suomenlahti; kuoli haavoittuneena 29.1.1940 4.KS Johannes.  Hautauskunta Johannes. Tiedoista ei ilmene menehtyikö kenttäsairaalan pommituksessa.

PAJUNEN, Tauno Fredrik, s. 12.8.1913 Helsinki, kotikunta Tuusula, asuinkunta Kerava, naimaton, työmies, korpraali, I/KTR 4. KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.  Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

PORTTINEN, Kustaa Nikolai, s. 30.5.1902 Töysä, asuin- ja kotikunta Helsinki, naimisissa, yksi lapsi, suutari, sotamies 4.KS.  KAATUI 29.1.1940 4. KS Johannes. Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

PUTUS, Lempi Katriina, s. 27.6.1916 Johannes, jossa myös asunto ja koti, naimaton, talollisen tytär, LOTTA 4.KS Johannes.  KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes, hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

SALMINEN, Tauno Kalervo, s. 26.12.1906 Helsinki, asuin- ja kotikunta Helsinki, naimaton, työmies, sotamies 2./JR 11. KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes. Hautauskunta: Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

SANDSTRÖM, Elon Wilhelm, s. 29.3.1913 Siuntio, asuin- ja kotikunta Espoo, naimisissa, ei lapsia, äidinkieli ruotsi, posteljooni, sotamies 3./JR 10.  KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.  Hautauskunta Espoo; kenttäsairaalan pommitus.

SUOMINEN, Toivo Nestor, s. 25.2.1910 Perniö, asuin- ja kotikunta Helsinki, naimisissa, yksi lapsi, maalari, korpraali 4.KS.  KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.  Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

TANNINEN, Eino Valter, s. 18.12.1915 Jyväskylä, asuin- ja kotikunta Helsinki, naimaton, vahtimestari, alikersantti 4./JR 11.  KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.  Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

TASKINEN, Veikko Villiam, s. 3.9.1915 Varpaisjärvi, joka myös asuin- ja kotikunta, naimaton, työmies, alikersantti JR 11.  KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.  Hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

TIKKA, Elsa, s. 3.6.1913 Johannes, asuin- ja kotikunta Johannes, naimaton, talollisen tytär, LOTTA Johanneksen Suojeluskunta.  Kuoli haavoittuneena 29.1.1940 4.KS Johannes, hautauskunta Johannes; kenttäsairaalan pommitus.

WASASTJERNA, Edit Rosina, s. 24.11.1910 Helsinki, asuin- ja kotikunta Helsinki, naimaton, äidinkieli ruotsi, sairaanhoitaja 4.KS.  KAATUI 29.1.1940 4.KS Johannes.  Hautauskunta: Helsinki, Hietaniemi; kenttäsairaalan pommitus.

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=27&kuol_a_v=1940&kuol_a_k=01&kuol_l_p=31&kuol_l_v=1940&kuol_l_k=01&kunta=1307&haekaikki=0&sort=ku&sivulle=20&haekaikki=1&raportti=1  (yht. 24 henk.)

*

4. KENTTÄSAIRAALAN Sotapäiväkirja Linkki; http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=23760422

4.KS:n kokoaminen alkoi 10.10.1939.  Viimeiset miehet saapuivat 18.10.1939.  Vahvuus oli silloin 9 upseeria, 17 aliupseeria ja 79 miestä sekä 19 sairaanhoitajaa ja 9 lottaa.

29.1.1940:

Vih. Pommitti Vaahtolan kylää.

6 – 7 pommia osui Pappilaan, joka tuhoutui kokonaan.

2 sair. hoitajaa, 1 lääk.alikersantti, 2 lääkintämiestä, 2 (epäselvä) lottaa ynnä ynnä 7 potilasta kuoli.  7 sotilasta kaatui (?, epäselvä).

4.KS:n miehistöstä alik. Linko, Karppinen, Korpi, Suominen ja stm Porttinen kuoli (huomaa: nimet on kirjoitettu toisin kuin edellä SA-matrikkelissa, VH).

Sairaanhoitajattaret (Anna-Liisa) Häkli ja (Edit Rosina) Wasastjerna

paikkakunnan lotat Putus ja Tikka (teksti on epäselvää, Vh).

30.1.1940:

4.KS:n henkilökunta, muutamia lukuunottamatta, lomautettiin helmikuun 12 päivään loman ajaksi.  Sairaalan ottaa hoitoonsa 20.KS:n henkilökunta.

31.1.1940:

Res.lääk.kapt. Sam Söderlund palasi komennukselta Rauhan sot. sairaalasta.

1.2.1940:

4.KS:n sairaalaosaston pommituksessa surmansa saaneet haudattiin Johanneksen sankarihautausmaalle.

Ruumiinsiunauksen toimittivat  pastorit Klami ja Bäcksbacka.  Johanneksen suojeluskunta oli asettanut kunniajoukkueen. –

Sair.hoit. E. Wasastjernan tuhka lähetettiin hänen isänsä tri Evert Wasastjernan pyynnöstä Helsinkiin.

4.KS:n päällikkö lääk.kapteeni C.G. Malm sekä res.lääk. kapteeni S. Söderlund lähtivät lomalle.

*

Henkilötietoja: Edit Rosina Wasastjerna (s. 24.11.1910 Helsinki – k. 29.1.1940 Johannes) https://gw.geneanet.org/rafaelo?lang=en&p=edit+rosina&n=wasastjerna

Sotapolku: https://www.sotapolku.fi/henkilot/wasastjerna_edit-rosina_1910-11-24_helsinki/

*

Kunnia-Isänmaa kirjasta sivu 389, pommitettu Johanneksen pappilassa ollut kenttäsairaala

Kunnia-Isänmaa kirjasta sivu 390, pommitettu Johanneksen pappilassa ollut kenttäsairaala

"Johanneksen kenttäsairaalan pommituksessa tuhoutui 24 henkeä. Punaisen Ristin lippua ei tämän tihutyön jälkeen enää käytetty sairaaloita suojaamassa"

Kuvatekstistä huomaamme, ettei Punaisen Ristin lipuilla ja -merkinnöillä ollut kuin korkeintaan päinvastainen merkitys vihollisemme silmissä.

*

28. tammikuuta − Kenttäsairaalana toiminut Johanneksen pitäjän pappila tuhoutui neuvostoilmavoimien pommituksessa. Surmansa sai 20 potilasta, kaksi sairaanhoitajaa ja kaksi lottaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/1940

*

Talvisodassa 64 naista sai surmansa lottatehtävissä. Kymmeniä muita naisia kuoli myös muun muassa pommituksissa.

http://www.iltalehti.fi/talvisota/2009120410649745_ts.shtml

*

Talvisodan aikana kaatui 64 lottaa lottatehtävissä. Näistä 11 menehtyi tauteihin ja neljä kuoli onnettomuuksissa.

http://www.nautelankoski.net/sota/kotirintama/lotat.html

*

Johanneksessa Viipurin eteläpuolella nähtiin  tapaus, jossa tienhaarassa sijaitsevassa rakennuksessa toimivan puhelinkeskuksen kimppuun kävi vihollisen lentokone konekiväärein. Sarjat osuivat taloon ja sisällä olevat miehet heittäytyivät lattialle. Puhelinkeskuksen ääressä ahkeroiva puhelunvälittäjälotta katsoi maassa makaavia miehiä, naurahti ja jatkoi työssään. Myöhemmin keskuksen lottien muutettua pois tilalle tuli kenttäarmeijan viestimiesjoukkue. Miehet joutuivat kuitenkin pyytämään keskuksen hoitajaksi paikalla ollutta poikaa, joka lottien työtä seuranneena suoriutui työstä huomattavasti näppärämmin.

http://www.nautelankoski.net/koululaissivusto/siviilit.html

*

Epilogi


Ennen sotaa v. 1939 oli Johanneksessa perunajauhotehdas. Kun suomalaiset joutuivat jättämään tämän paikan, jäi tehdas ryssien haltuun. Tehtaan viemäriin oli jäänyt perunoista tullutta sakkaa, joka oli saostanut tämän parin vuoden aikana. Nyt ryssät ovat löytäneet tämän ja ovat kuljettaneet sakan tien varteen, josta juuri kaivavat tätä pahalle haisevaa moskaa ja tekevät siitä sitten ohukaisia ja syövät. Kehuvat olevan hyvää ja ovatkin hyvässä kunnossa.
Makslahti 1942.03.27

http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_image_preview_max&lang=FIN&doc_id=7aa7d226632143643bf86eac11d2f629&archive=&zoom=YES

*

]]>
10 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246797-talvisodan-4kenttasairaalan-tuho-johanneksen-pappilassa-2911940#comments 4.KS Johannes Suomi 100 vuotta Talvisota Terroripommitukset Wed, 29 Nov 2017 16:25:46 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246797-talvisodan-4kenttasairaalan-tuho-johanneksen-pappilassa-2911940